Vähäpelto

Jälkeläiset

i. Kelmu-Welmeri on jo pelkästään ulkoiselta habitukseltaan aivan mieletön - sen kaunista punarautiasta väritystä nimittäin koristaa pitkät, etupolviin ja takakintereisiin yltävät sukat sekä leveä, säännöllinen läsi. Kelmu-Welmeri on rakenteeltaan melko kompakti; sillä on hyvät tyypit sekä ryhti. Sillä on syvä runko, melko leveästi liittynyt kaula ja lyhyt selkä. Etujalat orilla ovat melko hyväasentoiset, takajalat ovat aavistuksen pihdissä. Ori on kantakirjattu II-palkinnolla ratsukantakirjaan, ja sitä on käytetty melko monipuolisesti suomenhevosten jalostukseen. Kelmu-Welmeri on luonteeltaan ystävällinen ja nöyrä, jonka lisäksi sen kuvaillaan olevan mieletön suorittaja radalla. Kolmen lajin ratsuna kansallisella tasolla pärjännyt ori on myös nuoruusvuosinaan kilpaillut valjakkoajossa, jossa ori on saavuttanu ratsastuksen tapaan useita voittoja ja sijoituksia.

ii. Honkalainen oli rautias, 158cm korkea suomenhevosori, joka oli aikanaan hyvinkin suosittu jalostusori. Honkalainen omasi hyvät rotu- ja sukupuoli-ihanteiden mukaiset tyypit, jonka lisäksi sillä on hyvä, korkea ryhti. Sillä oli pyöreä kaunis runko, leveä kaula sekä melko piirteetön lyhyt säkä. Jalat orilla oli kuivat ja melko hyväasenoiset jalat, joskin etujalkojen vuohiset olivat aavistuksen vennot. Kolmen lajin ratsuna toiminut Honkalainen ihastutti kouluradoilla lennokkailla, suorilla liikkeillä kun taas rata- ja maastoesteradoilla ori yllätti useasti terävällä, hyvällä tekniikalla sekä mielettömällä säätelykyvyllä. Luonteeltaan ori oli ennen kaikkea nöyrä ja yhteistyöhaluinen, joskin orin tiedetään hieman egoilleen muille hevosille pienellä oreille tyypilliseen pullistelu-tapaan. Ori lopetettiin 22-ikävuoden saattelemana vihreämmille niityille tapaturmaisen jalkaongelmien vuoksi.

ie. Noen Seireeni oli aikoinaan melkoinen monitoimihevonen, sillä tammalla kilpailtiin niin koulu-, este-, kenttä- ja matkaratsastuksessa sekä vielä lisäksi valjakkoajossa. Noen Seireeni oli tuttu näky seura- ja aluetason kilpailuissa, joskin tamma ei ollut missään lajissa täysin ylitse muiden. Keskivertohevonen päätyi ratsastajineen usein tuloslistan puoliväliin, mutta etenkin koulu- ja matkaratsastuksessa tasainen ja kestävä hevonen ylsi toisinaan myös sijoituksille. Noen Seireeni oli rakenteeltaan hyvät tyypit omaava suomenhevostamma jolla oli melko matala ryhti sekä pitkä selkä. Hyvä jalka-asennot omaava tamma pärjäsi harrastekilpakäytössä hyvin pitkälle, sillä ergonomisesti liikkuva tamma ei onnistunut raskaasta käytöstä huolimatta hankkimaan itselleen esimerkiksi kulumia. Hyvätahtoiseksi ja lempeäksi kuvailtu pieni - 151cm korkea - tamma jätti jälkeensä kaksi upeasti menestynyttä orijälkeläistä.

e. Taipumus edustaa hyvinkin perinteistä suomenhevosta: Se on merkitön rautias, jolla on keskinkertainn rakenne. Sillä on hyvän puoleiset tyypit, voimakas säkä, lyhyehkö hieman avoin runko, suippeneva lautanen sekä tyydyttävä lihaksisto. Melko hyvät jalka-asennot omaava 157cm korkea tamma korvaa kuitenkin puutteellisen rakenteen täydellisen luonteeltaan. Nöyrä, yhteistyöhaluinen ja aina töihin motivoituneesti lähtevä suomenhevonen on tehnyt upeaa tulosta ratsastuksen kuninkuuslajin kenttäratsastuksen sekä valjakkoajon parissa, sillä tamma on molemmissa lajeissa noussut mestaruuskolmikkoon kahdesti. Tasaista, mutta voitollista tulosta tehnyt tamma jäi kilparadoilta ja aktiivitreenaamisesta pois 16-ikävuoden päätteeksi, sillä Taipumusta alkoi selkeästi vaivaamaan nuorena havaitut ja suurella tunteella hoidetut kinnerpatit. Rentoja eläkevuosia viettävä tamma on nyt siirtynyt pienimuotoiseen jalostukseen ja tammalla on tarkoitus teettää yhden nuorena tehdyn varsan lisäksi yksi tai kaksi jälkeläistä lisää.

ei. Tossavainen ei ollut aikanaan suosituin jalostusori, sillä sen tiedettiin periyttävän jälkeläisilleen merkitöntä punarautiasta väriä ja keskinkertaista ellei jopa huonoa rakennetta. Isopäinen, pitkäraajainen ja keskiverto liikkeet omaava ori oli ulkoisista ominaisuuksistaan huolimatta erinomainen kenttäratsu, sillä se kykeni kouluradalla tekemään helpon tason kouluratsastusliikkeitä sujuvassa rytmissä sekä tasapainossa jonka päätteeksi se teki aina huolellisia suorituksia rata- ja maastoesteiden parissa. Rohkea luonteinen, hyvän ratsastettavuuden omaava 157cm korkea ori tuli lähes aina sijoituksille maastoestekokeen päätteeksi. Kansallisia avoimiakin luokkia kilpaillut ori on ollut aikanaan lähes voittamaton hevonen suomenhevosten kenttämestaruuskilpailussa, sillä orilla on jopa kuusi peräkkäisinä vuosina voitettua mitalia. Tossavaisella on yhteensä 16 jälkeläistä, joista suurin osa on päätynyt kultaisen luonteen ja suuren suorittajasydämen vuoksi harrastetason kenttäratsastajille. Tossavainen lopetettiin 24-vuotiaana iloisen ja aurinkoisen laidunkesän vanhuuden tuomien ongelmien vuoksi.

ee. Naimaani eli koko elämänsä saman perheen hellässä huomassa, johon se muutti vain kolmen vuoden ikäisenä suoraan kasvattajalta. Varsa-optioilla myyty Naimaani varsoi viisivuotiaana rautiaan tamman, jonka jälkeen se on keskittynyt täysillä harrastehevosena olemiseen Äiti-tytär ratsuksi hankittu lempeäluonteinen tamma oli mitä mainioin harrastehevonen, sillä sen kanssa uskalsi harrastaa lähes mitä tahansa turvallisin mielin. Tamma kanssa saattoi tehdä pitkiä maastolenkkejä pirteässä syyssäässä, pulahtaa kesäisin viileään järveen tai talvisin vetää rekeä tai harrasta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävää hiihtoratsastusta. Kun aikaa kului ja perheen tytär kasvoi, kiinnostui hän erityisen paljon vikeltämisestä - alkuun tytär harjoitteli yksilövikeltämistä Naimaanilla vikellysvalmentajan johdolla, mutta muutaman vuoden intensiivisen harjoittelun päätteeksi Naimaani päätyi alueen vikellysseuran joukkuehevoseksi pienestä koostaan huolimatta. Yksilö- ja joukkuehevosena Naimaani toimi mitä parhaimmalla tavalla, sillä rauhallista maalaisjärjellä varusteltua tammaa ei hetkauttanut temppuilevat tytöt selässä tai ulkopuoliset ärsykkeet kuten yleisö tai tuomarit.

KRJ-koulukilpailut, 41 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 42 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 40 sijoitusta

VVJ-valjakkokilpailut, 54 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 3 sijoitusta

VSN-Näyttelymenestys

14.10.2016 Hortensian Suomenhevoset, SW2 38,5p. tuom. Spookiness
25.10.2016 SysiluotoVSN, RCH 39p. tuom. dookie
31.10.2016 Hervanta VSN, RCH 39p. tuom. dookie
07.12.2016 Vähäpelto VSN, RCH 39p. tuom. dookie
01.01.2017 Vähäpelto VSN, RCH 39,5p. tuom. dookie

Namiska saapuu Vähäpeltoon, omistaja VP
Ollessani Vähäpellon nuorten kanssa laatuarvostelutilaisuudessa entuudestaan tuttu suomenhevoskasvattaja tuli kysymään, olisiko minulla aikaa, motivaatiota ja tilaa pidempiaikaista ratsutuspaikkaa vailla olevaa suomenhevosoria kohtaan. Orin perustiedot, omistaja-kasvattajan halut ynnä muut sellaiset seikat kuultuani toivotin orin tervetulleeksi Vähäpeltoon heti kuukauden vaihteen aikana yhden tallipaikan vapauduttua. Tänään, kuukauden ensimmäisenä päivänä näin tutun hevosrekan saapuvan Vähäpellon maille toimistossa ollessani, joten suunnistin ulos toivottamaan uudet asiakkaat tervetulleeksi. Namiskan - tai kuten omistaja oria kutsui Nallen - tullessa ulos rekasta olin menettää ammattitaitoni, sillä orin ulkoinen habitus sai sydämeni sulamaan lähes täysin. Sen upea väritys vaaleilla, suurilla merkeillä saivat minut muistelemaan vanhaa, edesmennyttä hevostani ja koin Nallea kohtaan jonkinlaista rakkautta ensisilmäyksellä. Nallen päästyä uuteen karsinaansa autoin omistajaa purkamaan Nallen valtavan tavaramäärän ympäri tallia, jonka lomassa kävimme vielä läpi Nallen tämän hetkisen tason sekä omistajan toiveet jatkoa varten. Keskustelun aikana kävi ilmi, että melko hyvän lihaskunnon omaavaa oria oli ajettu jonkin verran, jonka lisäksi se on totutettu ratsastajan painoon. Kirjasimme vielä paperiin selkeät tavoitteet, ja löimme suunnitelmalle kättä päälle - toki sillä edellytyksellä, että tavoitteet ovat mahdollisia hevosen hyvinvointi huomioonottaen. Tavoitteiksi kirjattiin muun muassa orin monipuolinen eteenpäinvienti lajissa kuin lajissa, ikäluokkakilpailut sekä erinäiset laatuarvostelut vanhempana. Iltatallia myöhään illalla tehdessäni Nalle vaikutti olevan uudessa karsinassa melko rauhallisin mielin; se haisteli uteliaana uusia naapureitaan, mutta malttoi myös rauhoittua iltaheinille.

Irtohypytyskujalla, omistaja VP
Nalle on tuntunut viihtyvän Vähäpellon tiloissa melko sutjakkaasti, sillä ori on saanut temmeltää ikäistensä orien kanssa suuressa laumassa, jonka lisäksi se on tehnyt monipuolisesti hommia valjakkoajon, ratsastuksen sekä maastatyöskentelyn parissa. Valjakkoajossa olemme keskittyneet oikea oppiseen liikkumiseen niin, että liikkuminen lähtee rehellisesti takapäästä kohti kevyttä ohjastuntumaa ja täytyy sanoa, että Nalle on mennyt suurin harppauksin eteenpäin. Se kantaa itseään jo huomattavasti paremmin kun tullessaan, ja sen kunto on rauhallisilla käyntilenkeillä mäkimaaston ja vesimattotyöskentelyn myötä parantunut huimasti. Ratsastaessa se ymmärtää loistavasti ratin ja kaasun merkityksen, ja kantaa itseään hetkittäin kivan pyöreänä. Maastakäsittely on ollut paljon erilaisiin asioihin totuttamista, juoksuttamista, puomityöskentelyä juoksuttaen ja irtohyppäämistä.

Tänään Vähäpellon tiloissa järjestettiin avoin irtohypytystilaisuus maneesissa, joten käytin tottakai mahdollisuuden hyödyksi myös Nallen kanssa. Alkuverryttely suoritettiin tänään reippaalla puolentunnin kävelyllä maastossa, jonka päätteeksi juoksutin oria ravissa ja laukassa hetken liinan päässä. Juoksuttaessa välillä tuntui, että edes meidän normaalia suurempi maneesi ei riitä, sillä Nallelta tuntui löytyvän ihan tolkuttomasti sellaista nuoren hevosen pöllövirtaa. Suurimmat höyryt ulos juostuaan päästin orin ensikertaa kujaan, jossa esteet oltiin laskettu maapuomiksi. Nalle eteni kujalla hyvällä rytmillä ja tasapainolla, joten nostimme heti seuraavalle kierrokselle esteet pieniksi ristikoiksi. Edelleen ori teki tasapainoista, rytmikästä suorittamista ja pääsimme hiljalleen nostamaan esteitä niin, että loppua kohden viimeinen este oli jo 120cm korkea, maksimipituudella oleva okseri. Ori hyppäsi isommankin esteen kevyen näköisesti erittäin hyvällä tekniikalla ja täytyy myöntää, että ulkopuolisten kehut maistuivat tänään erittäin hyvältä.

Harjoittelua maailmalla, omistaja VP
Kotitreenit Nallen kanssa on sujuneet moitteetta ja ori on osoittanut olevansa monella tapaa mukava harrasteystävä. Nalle kantaa itseään jo pidempiäkin pätkiä hyvässä ryhdissä takaosansa päällä, ja on kuuliainen pienemmillekin avuille. Viime aikoina monia nuorille hevosille tarpeellisia asioita kuten johdattavat ohjasotteet ollaan saatu jättää vähitellen kokonaan pois, sillä ori ei enää kaipaa niin paljon tukea ratsastajaltaan. Tänään Nalle pääsi treenaamaan matkustamista ja työskentelyä vieraassa paikassa, sillä olin sopinut kodin ulkopuolelle toisen hevosen kanssa valmennuksen ja paikan omistaja toivotti Nallen tervetulleeksi harjoittelemaan ison maailman hommia valmennuksen päätteeksi. Ollessani valmennuksessa yksi tallityöntekijöistäni puunasi Nallea vieraassa tallissa pitkän kaavan mukaan, eikä ori ollut kuuleman mukaan ollut tilanteesta ollenkaan pahoillaan. Se oli seissyt kauniisti paikoillaan ja seurannut korvat hörössä vieraan tallin elämää. Ennen ratsutusta työntekijäni kävi Nallen kanssa selästä käsin maastossa kävelemässä, ja kaikki oli sujunut sielläkin moitteetta.

Päästyäni orin selkään kävelin sen kanssa hetken, jonka jälkeen keräsin ohjat käteen ja lähdin taivuttelemaan sitä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Suunnitelmani oli hyvin yksinkertainen: Halusin tehdä lyhyen, intensiivisen harjoittelun niin, että saisin hevosen aktiiviseksi takaosastaan ja pehmeäksi niskastaan jokaisessa askellajissa, jonka päätteeksi ratsastin orin avoimelle kaulalle eteen-alas. Nalle osoitti reissun aikana olevan jo oikea mies, sillä vieraskaan paikka ei saanut orin työskentelymotivaatiota herpaantumaan. Vieraan tamman tullessa kentälle samanaikaisesti Nalle hörähteli hetken aina tamman läheisyydessä, mutta pienellä pohjeavulla ori ymmärsi pian, että vieraissakaan paikoissa ei olisi sallittua huutaa naisten - ei edes niiden kauneimpien - perään.

Uusia leikkikavereita, omistaja VP
Aikaa on kulunut tajuttoman paljon, ja pienistä pojankoltiaisista on kasvanut ihkaoikeita miehiä. Samalla kun nuorikko on kasvanut nelivuotiaaksi, kevät on saanut useimman orin pään höyryämään korkeiden testosteoripitoisuuksien ja kevätkiimaisten tammojen myötä. Tästä syystä orien väliset leikit ovat yltyneet turhan rajuiksi ja orit ovat erotettu toisistaan pienempiin yksiöihin. Sosiaalisen luonteen omaava Nalle tuntui olevan poikamiesboxistaan melko pahoillaan eikä se liikkunut ulkona samalla tavalla, mitä aikaisemmin joten kävin kaupunkireissulla hakemassa oripojalle muutamia viihdykkeitä. Nauran edelleen, kun muistelen orin ilmettä kun heitin sen tarhaan ensin kirpputorilta löytyneitä kumisaappaita ja päätteeksi hevostarvikeliikkeestä ostetun, mielettömän suuren pinkin leikkipallon. Kumisaappaat tuntuivat saavan melkoista kyytiä orin kuljettaessa niitä paikasta A paikkaan B melkoista vauhtia, mutta palloraukan kohtaloa pelkäsin jo ihan tosissani. Alkuun Nalle katsoi uutta leikkikaluaan silmät lautasen kokoisina, mutta pian uteliaisuus voitti ja pallo sai rajusti vuoroin etusista ja vuoroin takasista sen lentäessä iloisesti jokaiseen ilman suuntaan. Leikkivälineet tuntuivat olevan melko hyvä ostos Nallelle, sillä vielä parin viikon jälkeenkin se jaksaa innostua leikkimään niin, että samalla hetkellä muut tarhaavat hevoset saavat pelätä kumisaappaan tai ämpärin lennon päätyvän suoraan otsalohkoon. Jotta into leikkimiseen saadaan säilytettyä, leikkivälineitä vaihdetaan päivittäin ja ori on saanut lisäksi karsinaansa tallityöntekijän lapsen hylkäämän pehmolelun. Pehmolelu on saanut Nallelta paljon rakkautta, sillä aina iltapuurojen päätteeksi kaulastaan killuva nalle on päässyt antaumuksellisen rakastamisen ja pusuttelun kohteeksi. Valkoisesta nallesta on enää vain kaunis muisto, sillä nykyään nalle muistuttaa lähinnä autiosaaren, pahoinpitelyn ja vuoden mittaisen likakylvyn saanutta reppanaa.

Ostotarkastuksessa ja omistajanvaihdos, omistaja VP
Noin viikko sitten ollessani juuri viemässä Nallea ratsastuksen päätteeksi takaisin tarhaan, puhelimeni soi takin taskussa. Yllätyksekseni Nallen omistaja soitti ja täytyy myöntää, että puhelun sävy ei ollut kenellekään osapuolelle mieluinen. Nallen omistaja oli puhelimen toisessa päässä itkuinen kertoessaan avioerosta ja sen tuomista rahaongelmista. Viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kertoi joutuvansa myymään orin kuulin, miten hänen ääni murtui lopullisesti. Reilu kaksi vuotta orin kanssa yhteiseloa viettäneenä istuin minäkin tallin edustalle puutarhatuolille, sillä pitkän ja hyvän yhteistyön loppuminen tuli aavistuksen puun takaa. Puhelun venyessä lähes puolentoista tunnin mittaiseksi olimme päässeet siihen tilanteeseen, että uskalsin ehdottaa omistajalle ostavani orin itse pois. Olin tykästynyt oriin aivan silmittömästi ja pitänyt sitä jo vuosia kuin omanani, joten mielelläni jatkaisin kyvykkään orin kanssa yhteiseloa, mikäli se pääsisi laajasta ostotarkastuksesta moitteetta läpi.

Tänään lastasin orin traileriin ja lähdin ajamaan jokseenkin jännittynein mielin klinikalle. Vaikka ori ei ole viettänyt Vähäpellossa päivääkään kipeänä, halusin tutkia sen kuitenkin läpikotaisin läpi ennen lopullista ostopäätöstä - kallista, kyvykästä kilpahevosen alkua jolla on myös jalostukselle annettavaa kun ei osteta muutamalla hassulla kolikolla, halusin varmistua siitä, mihin rahani olin laittamassa. Nalle käyttäytyi tyypilliseen tapaansa vieraassa paikassa esimerkillisesti ja antoi eläinlääkärin tutkia itsensä jokaisesta taipeesta ja kolosta mukisematta. Sekä ylä- että alanivelten taivutuskokeista ori sai puhdasta nollaa, jonka lisäksi liikkuminen sekä suoralla että kaarevalla uralla kovalla ja pehmeällä pohjalla oli nollaa. Röntgeniin ori sai pienen rauhoitteen, sillä tutkimuksesta oli tulossa pitkä laajan kuvausalueen vuoksi. Halusin kuvauttaa orin jalat kavioineen ja kintereineen, jonka lisäksi orilta kuvattiin selkä- ja niskaranka. Eläinlääkärin ollessa takahuoneessa tutkimassa kuvia aikaa tuntui kuluvan pieni ikuisuus ja ehdin jo miettiä kauhuskenaarioita siitä, mikä siellä kesti. Rapsutin levollisen orin päätä ja olin henkisesti valmis kuulemaan ikäviä uutisia, mutta takahuoneen oven avautuessa iloisen eläinlääkärin edessä tiesin että hänellä olisi hyvää kerrottavaa. Kaikki kuvat olivat puhtaat, eikä mitään hälyyttävää löytynyt. Yhtä hymyä ollessani pyysin eläinlääkärin vielä katsomaan orin rokotukset ja raspauksen ajantasalle, jolloin ne olisivat taas tälle vuodelle hoidossa. Kotimatkalla soitin Nallen omistajakasvattajalle ja kerroin klinikalta tulleet uutiset lopettaen puhelun sanoihin "Nähdään illalla, loistava homma että tämä juttu meni näin!"

Hyvää oloa hieronnasta, omistaja VP
Tehokas treenaaminen on tuottanut selkeästi tulosta, sillä Nalle on saanut valtavasti lisää lihasta luiden ympärille. Lihasten kasvussa on myös oma harminsa, sillä vaativassa treenissä lihakset ylikuormittuvat ja ylirasittuminen johtaa suoraan lihaksen heikentyneeseen toimintakykyyn. Ylikuormittuminen ei ole kuitenkaan vakavaa vaan päinvastoin; palautuessaan lihas ja sen myötä lihasvoima kasvaa jolloin päästään usein haluttuun pisteeseen. Nalle on käynyt melko tiiviisti kerran kaksi kuukaudessa tallimme tallimestarin ja fysioterapeutin Jennin käsittelyssä, jolloin Nalle on vuoroin hierottu ja vuoroin päässyt jumppaamaan vesimatolle. Vesimatolla Nalle on kävellyt täydellä vesivastuksella ja tehnyt melko raskaita vetoja, mutta hevonen on kerta toisensa jälkeen kävellyt vesimatolle iloisin mielin korvat hörössä. Tänään Nallella oli perusteellinen hierontakäynti Jennin luona, jonka päätteeksi suunnittelimme Jennin kanssa aikaisempien hoitokertojen pohjalta suunnitelmallisemman treeniohjelman lihaksiston vahvuudet ja heikkoudet huomioonottaen.

Tänään suurin löydös löytyi molemminpuolin lavoista sekä sään alueelta, joka ei yllättänyt minua oikeastaan millään tavalla. Nallen satulat ovat jääneet sille aavistuksen pieniksi eikä tallista ole löytynyt vielä sopivaa korvaavaa siksi aikaa, että satula-auto saapuisi jälleen alueelle. Jennin käyttäessä tehokkaasti erilaisia hierontaotteita ja painallusvoimakkuuksia lavan ja sään alueen lihakset ja kalvot saatiin hiljalleen avattua jolloin etujalkojen liike saatiin kauttaaltaan elastisemmaksi ja rennommaksi. Tänään hieronta sai aikaan myös ihan silmällä nähtäviä tuloksia, sillä verenkierto etenkin sään alueella saatiin niin hyvin liikkeelle, että pieni turvotus saatiin kadotettua melko vaivattomasti. Nalle oli jo tässä vaiheessa hoitoa erittäin mielissään ja se torkkui käytävällä silmät puoliunessa, mutta viimeistään silloin kun Jenni lähti hieroamaan hevosen harjamartoa Nalle vaipui syvälle mielihyvän transsitiloihin. Hieronnan loppua kohden Jenni kävi lihaksiston vielä kertaalleen kevyesti läpi hevosta hienosti lukien, jonka päätteeksi hän venytteli orin jalat ja sen myötä myös kylkiä ja takaosaa monipuolisin venyttelyharjoituksin. Tänään vaste hierontaan oli hyvä, ja hevoselle saatiin aikaiseksi sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvä olo.

Treenisuunnitelma hierontakertojen pohjalta, omistaja VP
Edeltävien hierontojen aikana on käynyt ilmi, että tällä hetkellä orin lihaksiston vahvuus löytyy takaosasta ja heikkous puolestaan kyljistä ja etuosasta lapojen ja kaulan tuntumasta. Osasin kutakuinkin odottaa moista tulosta, sillä Nallellahan on tapana kulkea hyvin takaosansa päällä aktiivisesti mutta se on toisinaan hieman jäykkä venyvyyttä vaativissa tehtävissä kuten sulkutaivutuksissa tai asetuksissa ja taivutuksissa. Tästä syystä Jenni suosittelikin orille nyt pientä tehokuuria, joka keskittyisi ongelmakohtiin kohdistuviin, avaaviin harjoituksiin jotka tässä tapauksessa olisivat muun muassa edellä mainitut sulkutaivutukset, avoimella kaulalla jumppaaminen hetkittäin jopa ylitaivutuksessa sekä hyvänä harjoituksena kaarevilla urilla olevat puomiharjoitteet. Etenkin kaarevalla uralla olevat puomiharjoitteet ovat hyviä harjoitteita Nallelle juuri tähän hetkeen, sillä niiden kautta päästään käsiksi ongelmakohtiin mutta myös ylläpidettyä vahvuuksia eli takaosan liikkumista. Jenni muistuttikin, että vaikka takaosa on tällä hetkellä Nallen vahvuus, olisi suuri virhe jättää se huomioimatta, sillä mikäli lihaksisto ei saisi samalla tavalla kuormitusta takaosan päälle, kipeytyisi lihaksisto sekä vääränlaisesta liikkumisesta että siitä, että lihaksisto jää yhtäkkiä vähemmälle käytölle. Hyvinä harjoitteina sekä Jenni että minä pidän myös juoksuttamista melko matalassa muodossa, jonka lisäksi ei saa unohtaa Vähäpellon mielettömiä puitteita hevosen hyvinvointia ajatellen. Hiekkapohjaiset mäkimaastot ovat hyvää treeniä, jonka lisäksi vesimatto työskentely yhdistettynä infrapunahoitoihin tekee ihmeitä. Vesimatolla hevonen joutuu työskentelemään tehokkaasti suorana, jonka lisäksi etenkin Nallen kokoiselle hevoselle on äärettömän tärkeää saada välillä painorasite pois jalkojen jänteiltä. Vesimatolla myös jalkojen liikemekanismi on huomattavasti suurempaa ja siten verenkierto saadaan liikkeelle huomattavasti suuremmalta alueelta. Nyt Nallen tulevaisuuteen kuuluu muutaman viikon ajan vuoropäivin vesimattotyöskentelyä rentouttavalla infrapunahoidolla sekä jumppaavaa, melko kevyttä sileäntreeniä. Kerran viikossa ori tekee normaalin treenin kouluratsastuksen tai esteiden parissa, jonka lisäksi se saa palautella itseään kerran viikossa viettämällä pitkän vapaapäivän tarhassa tai/ja rennolla kävelyllä maastakäsin.

Estevalmennus, valmentajana yaren
Otimme VP:n kanssa heti perään toisen estevalmennuksen, eikä minun tarvinnut esteitä edes juuri muokkailla toista ratsua varten, sillä kun oli kapasiteettia samaan tapaan kuin edelliselläkin. Toki alkuun emme lähtisi tykittämään ihan niin rankasti. Tallin omistaja saapui hyvin pian takaisin rautiaan orinsa kanssa ja minun olikin tuumattava, että naisella oli hyvin oripainotteista tämä valmentautuminen. Nalle oli pirteän oloinen tapaus, joka katseli hyvin uteliaana niin minua kuin ympärillään olevia esteitäkin. Reippain askelin se suoritti VP:n luotsaamana alkulämmittelyt ja pärskähteli rennonoloisesti ilmoittaen olevansa valmis. Nallekin oli hyvin samankaltainen VP:n edellisen ratsun kanssa; ori toimi hyvin omatoimisesti ja sillekin riitti melkein vain se tieto, mihin piti seuraavaksi suunnata. Selässä istuva nainen oli kuitenkin iskostanut oppini päähänsä ja muisti tällä kertaa pysytellä koko ajan tarkkaavaisena, eikä jäänyt pelkästään vapaamatkustajan rooliin. Asetin ratsukolle muutaman sellaisen pätkän, jossa vaadittiin taitoa saada jyrkästä kaarteesta lähes samoin tein suora lähestyminen esteelle. Alkuun vauhti oli hieman liian reipas ja este tuli liian nopeasti eteen, mikä koitui väkisinkin tiputukseksi. Nalle tuntui ottavan tästä kuitenkin kovasti itseensä, ilmeisesti sen itsetunto ei sallinut yhtäkään tiputusta. Seuraavalle kerralle neuvoin VP:tä hiukan hillitsemään tahtia ja ottamaan lyhyempiä askelia, mutta säilyttämään edelleenkin laukan pyöreyden ja tasaisuuden. Hän kuunteli minua jälleen kerran hienosti ja johan sieltä jo tulikin parempi lähestyminen. Tässä oli selvästi hevonen, joka ei pelännyt minkäänlaisia eteen tulevia haasteita. Pyysinpä minä ratsukkoa hyppäämään minkälaisen esteen yli tahansa tai vähän vinommalla reitillä, uusia tiputuksia ei enää syntynyt. Nalle meni eteenpäin koko ajan korvat hörössä ja nautti selvästi siitä, mitä teki. Laukka oli varsin näyttävää, mutta ori ei siltikään sillä retostellut, vaan keskittyi siihen mihin kuuluikin.

Kouluvalmennus, valmentajana yaren
Koska viime kerralla olimme VP:n ja Nallen kanssa hypänneet, oli tällä kertaa vuoro perehtyä kouluratsastuksen saloihin. En yllättynyt, vaikka tälläkin kerralla suomenhevosori tuntui olevan iloisella ja reippaalla tuulella. Sille ei selvästikään merkinnyt, oliko vuorossa koulu- vai esteratsastusta. Tälläkin kerralla se meni eteenpäin näyttävästi, mutta hassua kyllä, en missään vaiheessa voinut sanoa orin kuitenkaan pörhistelevän ihan tarkoituksellisesti. Vaatimattomasti ja nöyrästi se vain työskenteli ja näyttävyys tuli siltä ikään kuin vahingossa, sivutuotteena. VP:n ei pitkään tarvinnut hakea, kun Nalle meni jo kauniin pyöreästi ja hyvässä muodossa. Se käytti oikeaoppisesti kaikkia lihaksiaan, eikä unohtanut jalkatyöskentelyä, kuten vaativamman tason ratsulta tulikin odottaa. Pystyi havaitsemaan, ettei rautias todellakaan tarvinnut kovinkaan suuria apuja, joten pyysinkin ratsastajaa joka tilanteessa tekemään hieman huomaamattomammin kaikki pyyntönsä. Tästä Nalle vain tuntui herkistyvän entisestään ja VP:kin nauroi orin välillä liikkuvan kuin ajatuksen voimalla. Tähänhän sitä pyrittiinkin, ratsukon saumattomaan yhteistyöhön. Avo- ja sulkutaivutukset eivät tämän jälkeen tuottaneet mitään ongelmia, ori vain taipui ja asettui ja antoi palaa! Liikkeet olivat rauhallisia, eikä se hätäillyt missään vaiheessa. VP:n kädet ja jalat pysyivät koko ajan vakaina, enkä pystynyt aistimaan heidän työskentelystään minkäänlaisia soraääniä. Kuvittelin jo, ettei Nalle voisi enää mitään paremmin suorittaa, mutta kyllä se laukkatyöskentely vielä vei kaikesta voiton. Kuten olin jo edellisen kerran estevalmennuksesta huomannutkin, oli orin laukka näyttävää ja pyöri hyvällä tempolla. Nyt se korostui vielä selkeämmin, kun esteet eivät katkaisseet sitä missään vaiheessa. Laukanvaihdot syntyivät helposti, jopa kadehdittavan helposti. VP:n tarvitsi vain vähän pyytää vaihtamalla pohkeidensa asentoa ja sieltä se kauniisti vaihtui. En aivan äkkiseltään pystynyt edes keksimään, mitä tämäkin ratsukko voisi vielä erityisesti työstää, olihan Nalle jo varsinainen timantti tässä vaiheessa.

Valjakkoajovalmennus, valmentajana Tuulia T.
Lyhyen tauon jälkeen palasimme jälleen kentälle, mutta tällä kertaa valmennettavani kulkikin rattaiden edessä, sillä VP saapui kentälle punarautiasta Nalle-oriaan ajaen. Olimme jo ennen tauko keskustelleet mahdollisuudesta, että voisin pitää yhden valjakkovalmennuksen, joten olin tauoltani kentälle tultuani alkanut pystyttelemään keiloja kentälle, sillä halusin nähdä kuinka kaksikolta sujuisi tarkkuuskoe. Ennen töihin ryhtymistä annoin kaksikolle kuitenkin luvan lämmitellä eri askellajeissa ja kehoitin VP:tä myös taivuttelemaan oria runsaasti, sillä yksi keiloista tekemistäni kuvioista oli siksak rata, jonka kaksikon tulisi pujotella. Nalle vastasi jo alkulämmittelyjen aikana halukkaasti ohjasapuihin ja kaksikon työskentely näytti muutenkin saumattomalta. Kaksikon lämmiteltyä mielestäni tarpeeksi aloitimme helpolla tehtävällä. Olin pystyttänyt yhden pitkän sivun keskelle neliön muotoon kartioita, joiden läpi kaksikon pitäisi tulla ensin käynnissä ja sitten reippaassa ravissa. Käynnissä suoriuduitte tehtävästä helpohkon näköisesti, joten pian annoinkin VP:lle luvan siirtää liinaharjaisen suomenhevosoriinsa raviin. Ravissa neliön terävät kulmat tuottivat teille aluksi hieman vaikeuksia, joten kehotin sinua tekemään kulmista pyöreämmät, jolloin tehtävä alkoikin sujua mallikkaasti. Suoriuduttuanne tehtävästä ongelmitta muutamaan otteeseen annoin teille luvan kävellä hetken uraa pitkin sen aikaa kun selittäisin teille seuraavan tehtävän. Ori oli nyt lämmennyt sopivasti, joten seuraavaksi siirtyisimme harjoittelemaan siksakkia, jonka saisitte jälleen kerran tulla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Siksak tuotti teille jo käynnissä hieman ongelmia, sillä ori ei olisi halunnut kääntyä tarpeeksi nopeasti. Annettuani VP:lle muutaman vinkin kuinka kääntymisen saisi sujumaan sutjakammin alkoi tehtävä sujua kaksikolta käynnissä, jolloin annoin VP:lle luvan siirtää oriinsa raviin. Ravissa suoriuduitte tehtävästä heti hyvin, joten kysäisin halusitko kokeilla tehtävää vielä laukassa. Vastattuasi myöntävästi pidensin hieman siksak keilojen keskinäisiä välejä, jotta mahtuisitte paremmin kääntymään kovemmassa vauhdissa. Ohjeistin VP:tä pitämään laukan temmon suhteellisen matalana, jotta hänelle jäisi enemmän aikaa kääntää oriinsa. Nainen tekikin työtä käskettyä ja kaksikon selvitettyä siksak mallikkaasti myös laukassa jätin heidät huolehtimaan itsenäisesti loppuveryttelyistä, sillä aikaa kun itse lähdin hakemaan lisää täytettä termosmukiini, sillä ilma oli kirpeä ja kaipasin lisää lämmikettä päälläni olevasta villapaidasta huolimatta.

Maastoestevalmennus, valmentajana Siguri
Koska kylmät kelit olivat aivan käsillä, päätimme lähteä Namiskan kanssa vielä viimeisiä kertoja harjoittelemaan vesiesteille. Odotin valmennettavaa ratsukkoa kentällä, jossa lähtisimme verryttelemään. Kun ratsukko lopulta saapui paikalle, lähdimme liikkeelle maapuomeista, joita olin koonnut kiemuraurille ja volteille. Teimme paljon siirtymisiä pohjalle, ja Namiska alkoi hiljalleen näyttää valmiilta siirtymään maastoestekentälle. Ennen vesiesteitä ylitimme muutamia matalampia esteitä. Namiska näytti todella varmalta ratsulta, joka suuntasi korvat höröllä eteenpäin ja hyppäsi hyvästä kohtaa esteen yli. Ratsastajakin totesi nauraen, että eihän hänen tarvitse kuin ohjata hevonen oikealle esteelle. Teimme kuitenkin harjoituksen vuoksi hieman pidennyksiä ja lyhennyksiä, joita Namiska kuunteli todella hyvin. Lähdimme tekemään ensin matalia alashyppyjä veteen. Namiska hidasti hieman ennen laskeutumista, mutta yhtään se ei epäröinyt. Alashypyt veteen sujuivat todella hyvin, joten siirryimme pian esteelle, joka sijaitsi heti veden rajalla ylämäessä. Namiska jaksoi hyvin pitää reipasta laukkaa yllä vedessä, joten esteen kanssa ei ollut suurempia ongelmia. Loppuajan harjoittelimme kahden pienemmän tarkkuusesteen parissa. Molemmat olivat vedessä, ja lähestyimme niitä eri kulmista harjoituksen vuoksi. Suorat lähestymiset olivat huomattavasti helpompia, ja jyrkissä kulmissa huomasi, että Namiskan täytyi todella tehdä töitä ylittääkseen esteet. Hypyt olivat kaikin puolin hyviä, ja Namiska näytti mieluummin lähtevän epävarmaan hyppyyn kuin kieltäytyvän. Jatkoimme vesiesteiden parissa lähes tunnin ajan, kunnes oli aika hiljalleen lopetella tältä päivältä. Annoin ratsukon suorittaa loppuverryttelyjä maastoestekentällä tehden siirtymisiä ja hyppiä vielä muutamia matalia esteitä. Lopulta ratsukko siirtyi käyntiin, ja lähdimme yhdessä kävelemään tallialueelle.

Kouluvalmennus, valmentajana Lucie
Olin tullut valmentamaan VP:tä ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa. VP oli valinnut tunnille suomenhevosori Namiskan. Pyysin VP:tä ratsastamaan ravissa useita kaarevia teitä ja voltteja. Niiden lisäksi pyysin häntä tekemään siirtymisen ravista käyntiin ja takaisin raviin lyhyiden sivujen keskikohdassa. Vähän myöhemmin muutin tehtävää niin, että lyhyiden sivujen keskelle tuli pysähdys, neljän askeleen peruutus ja siirtyminen peruutuksesta suoraan raviin. Aluksi Nalle otti pari käyntiaskelta peruutuksen jälkeen, mutta VP oli hyvin tilanteen tasalla ja antoi oriille päättäväisemmät avut, että ravia tässä pyydettiin, eikä käyntiä. Volttien aikana Nalle taipui hyvin rungostaan. Kun olin tyytyväinen ratsukon työskentelyyn, siirryimme laukanvaihtoharjoitukseen. Tehtävässä VP:n tuli ratsastaa kolmikaarinen kiemuraura niin, että hän vaihtaisi laukkaa jokaisen kaarteen keskikohdassa. Laukannosto oli tyylikkään eleetön ja kaarre sujui hyvin. Keskikohdassa, jossa piti vaihtaa laukkaa, tuli hieman haparointia, jolloin laukka kyllä vaihtui ensin ristilaukaksi. Seuraavassa vaihtokohdassa vaihtaminen onnistui jo selvästi paremmin. Neuvoin VP:tä pitämään laukan lyhyenä tehtävän aikana, jotta hänellä olisi aikaa antaa selkeät avut laukanvaihtamista varten. Samaan aikaan hänen täytyisi tietysti myös säilyttää laukan eteenpäinpyrkimys. Ratsukko toisti harjoituksen, jolloin vaihdot sujuivat heti alusta alkaen hienosti. VP oli sanonut, että Nalle vaihtoi laukkaa näyttävästi ja niin se todella teki. Alun haparoinnin jälkeen ratsukko petrasi hienosti tekemisiään. Pyynnöstäni VP ja Nalle kertasivat harjoituksen muutamaan kertaan vaihdettuaan ensin suuntaa vasempaan kierrokseen. Laukan jälkeen ratsukko jatkoi ravityöskentelyä, jonka aikana VP laski ohjaa käsistään, ja Nalle venytti kaulaansa pidemmäksi. Loppukäyntien aikana rupattelimme niitä näitä.