Vähäpelto

Marenkelli

KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I, Jälkeläisluokka C, Silber Prize

Kantatammamme Marekelli poistui keskuudestamme 14.03.2017


Rekisterinumero VH16-018-2113
Syntymäaika, ikä 17.03.2016, 24-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus ja väriRuunikko, 158cm
Kasvattaja Perttu Laajasalo, evm
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoVa B, 120cm, CIC1, Vaativa

20.10.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 49,9p. SV-I
25.11.2016 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 102p. KERJ-I
30.11.2016 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 102,5p. ERJ-I
30.11.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 76p. KTK-II
30.11.2016 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 104p. VVJ-I
30.11.2016 Yleislaatuarvostelu, 99p. YLA1
20.12.2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 100,5p. KRJ-I
20.12.2016 Suomenhevosten laatuarvostelu 103p. SLA-I
28.02.2017 Virtual Riding Horses Assessment 70,000%, Silber Prize
05.03.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi

Marenkelli on rento ja rauhallinen tamma, joka on nöyrä ratsu ja seurallinen hoidokki. Kotoisammin Nelliksi kutsuttu ruunikko on melkoinen monitoimipeli, joka on vallan toimiva otus niin ratsuna kuin valjakkohevosenakin. Hoidettaessa Nelliä voi huoletta pitää karsinassa irti, sillä ruunikko useimmiten nuokkuu puoliunessa paikoillaan, eikä se haahuile omiaan. Kumisukahieronta on tämän tamman mielestä paras juttu, ja se ei pistä lainkaan pahakseen, vaikka sitä hieroisi ja harjaisi tunnin tai kaksikin - Nelli nauttii kaikesta saamastaan huomiosta. Korvistaan ruunikko on hieman herkkä, joten päätä harjatessa niitä saa hieman varoa, sillä liian kovakourainen korvien harjaus tai muu käsittely aiheuttaa kiukkuista pään nakkelua ja melkoisia väistöliikkeitä. Muutoin Nelli on hyvin mukava ja simppeli hoidettava ja varustettava, satulavyötä kiristäessä tamman ilme saattaa vähän värähtää, mutta sen kummempia reaktioita ruunikosta ei kannata odottaa. Taluttaessa Nelli kulkee rauhassa löysällä narulla vieressä. Paitsi kesäisin - ruunikko on melkoisen perso ruualle, joten vihreän aikaan taluttaja saa olla jämäkkänä komentamassa ahmattia jatkamaan matkaa ihmisen määräämää määränpäätä kohti houkuttelevan ruohopenkan sijaan.

Nelli ei ole alkuun se reippain ratsu, vaan se vaatii runsaasti eteenratsastusta heti alkuverryttelyistä asti, jotta sen eteenpäinpyrkimyksen saa herätettyä kunnolla. Kun tamman saa hereillä ja liikkumaan kunnolla, on se hyvin mukava ja herkkä ratsu, jonka kanssa ei juuri koskaan tarvitse tehdä rautalankavääntöjä vaikeampienkaan asioiden kanssa. Nelli on herkkä istunnalle ja vielä herkempi kädelle, joten sen kanssa on helppo päästä keskittymään pikkuasioiden hiomiseen hommien lähdettyä sujumaan kunnolla. Ruunikolla on mukavat, muttei kovin näyttävät liikkeet, joissa on hyvin säätelyvaraa molempiin suuntiin. Esteillä Nellistä löytyy eteenpäinpyrkimystä ja menohaluja huomattavasti helpommin kuin sileällä. Ruunikko on innokas ja taidokas hyppääjä, jolla on hyvä estesilmä ja hyppytekniikka, eikä se yleensä vaadi ratsastajaltaan ohjausta ja vauhdinsäätelyä kummempia toimenpiteitä. Kun ratsastaja antaa tammalle tilaa ja rauhaa hypätä, hoitaa Nelli homman varmasti huolella loppuun. Toki tälläkin hevosella on toisinaan huonompia päiviä, jolloin ratsastajan tekemät virheet tai liika ratsastus saa Nellin hermostumaan tai epäröimään, ja seurauksena on välillä kieltäytyminen tai hypyn huolimattomuudesta johtuva pudotus. Pääasiassa Nelli kuitenkin on näppärä ja nopea esteratsu, joka pitää huolen että yli mennään ja riittävän nopeasti. Maastoillessa Nelli on varmajalkainen ja rohkea tapaus, joka ei turhia säikkyile. Ruunikko nauttii kaikentyyppisestä maastoilusta, oli kyse sitten metsässä rämpimisestä, peltorallittelusta tai vaikka koulutreenistä pellolla tai niityllä. Se on varma maastoilukaveri, jonka kanssa voi rauhassa lähteä yksin tai kaverin kanssa, Nellille käy kaikki. Maastoesteillä tamma kuumuu herkästi, mutta ei ole missään vaiheessa vaikea pitää käsissä; Nelli tietää, että maastoesteillä pelataan varman päälle, eikä pelleilylle tai riehumiselle ole sijaa. Kiinteiden esteiden parissa tamma tarvitsee hieman enemmän apua ja tukea ratsastajaltaan kuin rataesteillä, mutta hyvä estesilmä ja järki pysyvät tässäkin lajissa hyvin mukana.

Kärryttelyä Nelli rakastaa, ja sen huomaa tamman menosta - se on herkkä, liikkuu heti alusta asti mielellään ja hyvin ja se kuuntelee tarkasti ohjastajaansa. Tamman notkeudesta ja taipuisuudesta on paljon hyötyä tarkkuuskokeissa, mutta toki Nellistä löytyy vauhtia ja menoa maratonkokeitakin varten. Erikoisemmatkaan johdattimet tai esteet eivät saa tammaa jännittymään, vaan Nelli keskittyy aina täysillä itse työhön.

Ruunikon lastaus on sujuvaa rutiinihommaa, ja Nelli kävelee rennosti koppiin niin yksinään kuin kaverinkin seuraksi. Kunhan kopissa on heinää, heinää ja vielä vähän lisää heinää, seisoo tamma siellä rauhassa juuri niin kauan, kuin syötävää riittää. Kisapaikoilla Nelli on varsinainen mallioppilas: se on kaikin puolin rauhallinen, mutta myös valpas ja ympäristöään tarkasti seuraileva. Toisinaan se saattaa hirnahtaa muutaman kerran paikalla oleville hevosille, mutta pääasiassa se on melko hiljainen tyyppi jota ei jaksa uudet hevoset kiinnostaa. Verryttelyssä tamma on hyvin pitkälti samanlainen kuin kotonakin ratsastaessa, mutta kisoissa on normaaliakin tärkeämpää saada hevonen liikkumaan kunnolla eteen, jotta suoritus voisi sujua parhaimmalla tavalla.

i. Taifuuni
evm, ruunikko, 159cm
ii. Taklaus
evm, ruunikko, 158cm
iii. Laajaveto
evm, ruunikko, 160cm
iie. Klaara
evm, rautias, 155cm
ie. Mainio Moona
evm, rautias, 160cm
iei. Marsalkka Mauri
evm, rautias, 159cm
iee. Mainio Maija
evm, ruunikko, 160cm
e. Miksaara
evm, rautias, 155cm
ei. Erhaus
evm, rautias, 156cm
eii. Pirhaus
evm, rautias, 155cm
eie. Eroliinu
evm, ruunikko, 154cm
ee. Mareetta
evm, ruunikko, 154cm
eei. Rema
evm, musta, 157cm
eee. Räpäys
evm,ruunikko, 150cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaisä
tamma Vähäpellon Surusävel 02.09.2016 Surumurros
tamma Vähäpellon Mystiikka 23.09.2016 Myrskymerkki
tamma Vähäpellon Mistelli 06.10.2016 Westeri
tamma Vähäpellon Joulumanteli 01.12.2016 Namiska

i. Taifuunia kuvastaa korulause "lempeä, suuri jättiläinen" paremmin kuin hyvin. Ruunikko, 159cm korkea ori oli rakenteeltaan vanhanajan työsuomenhevostyyppiä edustava hevonen. Melko raskaasta rakenteesta huolimatta ori oli parhaina vuosinaan erinomainen suorittaja niin koulu-, este-, maastoeste-, kuin valjakkoradoillakin sillä sen kuvaillaan olleen yhteistyöhaluinen, sinnikäs ja kestävä hevonen. Vahvan ja ryhdikkään ylälinjan omaava ori oli varsinkin koulu- ja valjakkoratojen mittaamaton kuningas, mutta se pärjäsi myös esteratsastuksessa tasaisen varman suorittamisen avulla. Omistajan sanoin, "Taifuunin kanssa saattoi ratsastaa puhtaita ratoja pienillä, rauhallisilla teillä. Siinä missä nopeat hevoset tekivät turhia puomivirheitä, Taifuuni suoritti tasaisen varmasti ilman puomikosketuksia." Ennen eläkkeelle siirtymistä Taifuuni kilpaili suomenhevosten mestaruuksissa kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa saaden yhteensä kolme mestaruusmitalia. Upean kilpauran ja 27 jälkeläisen päätteeksi Taifuuni siirtyi viettämään eläkepäiviään 18-vuotiaana omistajaperheen pojan käyttöön. Nöyränä ja luotettavana hevosena tunnettu Taifuuni nosti perheen 13-vuotiaan pojan vielä aluetasolle kouluratsastuksessa, jonka päätteeksi se pääsi viettämään rauhallista maastoiluhevosen virkaa aina 25-vuotiaaksi asti.

ii. Taklaus oli omanlainen legenda jo syntyessään, sillä maitovarsana orpovarsaksi jäänyt ori kiri hankalassa tilanteessa monen hevosharrastajan tietoon. Olemattomat vasta-ainearvot omaava orivarsaa kävi kahden tamman alla huonolla tuloksella, kunnes kolmas kerta sanoi toden ja Taklaus sai itselleen arvoisensa keinoemän. Loistavan tukijoukon ja ihanan keinoemän avustuksella Taklauksesta kasvoi lempeä ja ystävällinen ori, joka rakasti ihmisten seuraa jo kesällisenä varsana. Ruunikko, 158cm korkeaksi kasvanut ori oli vanhemmiten loistava kilpahevonen, sillä se teki ratsastajan kanssa aina maksimaalisella keskittymiskyvyllä ja yhteistyöhalukkuudella hommia. Taklauksen kanssa kilpailtiin kansallisella tasolla koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, jonka lisäksi ori kilpaili aluetasolla noviisi-sarjassa valjakkoajossa. Orin parhaimmiksi saavutuksiksi siunaantui kaksi este- ja kolme kenttäratsastuksesta saatua mestaruusmitalia peräkkäisinä vuosina, jotka hevonen otti jatkuvaksi voittaakseen. Ratsukantakirjaan II-palkinnolla kantakirjattua oria käytettiin melko maltillisesti jalostukseen, sillä ori astui tammoja vain luomuna. Jälkeläisiä taklaus jätti jälkeensä yhteensä 14 kappaletta.

iii. Laajaveto oli ruunikko, 160cm korkea suomenhevosori, joka oli varsinkin nuorena hieman haastavampi kovapäisyyden vuoksi. Melko kevytlinjainen hevonen oli sukunsa ensimmäinen puhdas ratsuhevonen, joskin oriakin yritettiin nuorena ajolle. Orin kasvattanut ravikasvattaja Urho Linden ymmärsi kuitenkin hyvin pian, että Laajaveto oli auttamatta liian hidas ravuriksi, joten se myytiin vain 2-vuotiaana ratsupuolelle. Laajaveto päätyi yleispainoitteiselle ratsastajalle sen ison koon, tahdikkaan ravin sekä voimakkaan, kolmitahtisen laukan vuoksi. Pikkuhiljaa ori nousi radoille ratsastuksen yleislajeissa, joskin se pärjäsi parhaiten este- ja kenttäratsastuksessa. Nopea, rohkea ja kovapäinen ori oli omiaan kenttäratsastuksen tuomissa haasteissa, sillä orilta ei puuttunut koskaan sinnikkyyttä päästä maalilinjan yli. Laajaveto kantakirjattiin vanhoilla päivillä ratsukantakirjaan II-palkinnolla, ja se jätti jälkeensä kuusi upeaa jälkeläistä.

iie. Klaara oli hyvin tavanomainen suomenhevosratsu. Sen omisti kasvattajansa Tuija Sirkesalo, joka piti pientä kotitallia Itä- Suomessa. Kotitallin hevosena lienee sanomattakin selvää, että Klaara eli onnellista elämää tilan yhtenä perheenjäsenenä muutaman muun hevosen kanssa. Klaara oli luonteeltaan perusposiitivinen hevonen, jonka saattoi satuloida tai valjastaa milloin tahansa pienelle maastolenkille. Rauhallinen tamma opetti myös perheen lapsille ratsastuksen alkeita, ja sitä käytettiin talvisin tilan elannon tuottamiseen tukkimetsällä ja se oli kylän suosituin rekihevonen aina Joulun välipäivinä. Klaaralla on yhteensä kaksi jälkeläistä, tamma Klaaran Kimalle sekä ori Taklaus. Klaara menehtyi valitettavalla tavalla jälkimmäisen varsan syntymäkomplikaatioihin, eikä hyväksi todettu emä ehtinyt nauttimaan kauniin orivarsansa yhteisestä ajasta muutamaa minuuttia kauempaa.

ie. Mainio Moona oli rakenteeltaan melko työhevostyyppinen, sillä se oli kaikin puolin jykevärakenteinen ja melko pitkärunkoinen. Rautias, 160cm korkea tamma oli ulkonäöllisesti kuin emänsä kopio, ja se jätti myös kahdelle jälkeläisilleen hyvin paljon samaa näköä. Luonteeltaan Mainio Moona oli iloinen ja rohkea, ja sen muistetaan olleen melko energinen ratsu. Mainio Moona oli varmajalkainen hevonen, joka nosti useita aikuis- ja junioriratsastajia 120cm tasolle, joka tuona päivänä osoitti suomenhevoselta erinomaista kykyä sekä kestävyyttä. Mainio Moona kilpaili lisäksi alue- ja kansallisella tasolla muutamia avoimia Helppo A luokkia, jonka lisäksi se teki muutamia startteja kenttäratsastuksen parissa. Kenttäratsastuksessa Mainio Moona pärjäsi vaihtelevin menestyksin, sillä toisinaan sillä oli tapana päättää matka kesken maastoratsastuskokeen kuivahaudalle. Sinnikkäänkään treenaamisen myötä kuivahautapelkoa ei saatu kitkettyä hevosesta pois ja loppujen lopuksi tuntui, että kuivahaudan ylittäminen oli silkkaa tuurikauppaa vaikka ratsastaja olisi ratsastanut aina täsmälleen samalla tavalla.

iei. Marsalkka Mauri on hevonen, joka on loppujen lopuksi hieman tuntemattomampi tapaus suomenhevosten jalostuksessa. Kuvankaunis, 159cm korkea ruunikko-ori oli nimittäin omistajansa Viljo Paavilaisen osittainen elinkeino eikä oria käytetty koskaan esimerkiksi ratsastus- tai ravikilpailuissa. Talvisin oria käytettiin metsätöissä hankalamaastoisissa paikoissa tukkien hakuun, johon suurilla metsäkoneilla ei ollut asiaa. Raskaan talvityön vastapainoksi leppoisalla luonteella ja pitkillä hermoilla varustettu hevonen teki töitä kaupungin vossikkahevosena sekä teki muutamia kertoja kesässä hääajokeikkoja. Jälkeläisiä Marsalkalla on vain kaksi, jotka molemmat ovat naapuruston tammojen kanssa teetettyjä.

iee. Mainio Maija on perinteikkään hevostilan ensimmäinen oma-kasvatti. Perinteisessä suomalaismiljöössä kasvanut suomenhevonen toimitti pitkään tavan harrastehevosen virkaa - omistajaperhe sekä kylän lapset kävivät tamman kanssa ratsastamassa ja ajamassa silloin tällöin ja lopun ajan tamma tarhasi suuressa laumassa. Omistajaperheen tyttären kasvettua tytär kiinnostui valmentautumisesta ja tämän sydänystäväksi muodostuneesta Maijasta hiottiin hiljalleen alan ammattilaisten avustuksella mitä mainioin ratsu. Vaikka tamman alkuvuodet olivat mennyt kevyessä harrastekäytössä, nousi se vielä vanhoilla päivillään 110cm tason esteradoille. Lempeäksi, mutta melko kuumaksi kuvatulla tammalla on yhteensä kolme jälkeläistä, joista menestyksellisintä ratsun uraa on tehnyt tamma Mainio Moona.

e. Miksaara on luonteeltaan iloinen hössöttäjä, joka sopii monen tasoisen harrastajan hevoseksi. Varmajalkainen rautias 155cm korkea tamma on myyty kasvattajaltaan alunperin tuntihevoseksi Yrjänän Ratsastuskouluun, jossa tamma oli teki edistyneempien tuntilaisten ja intensiiviryhmäläisten tunteja sekä koulu-, este-, että kenttäratsastuksessa. Miellyttämisenhaluinen tamma on nostanut varsinkin useita junioriratsastajia aluekilpailuihin ja niin kutsuttuihin pikkukansallisiin, jossa luokat ovat olleet lähinnä suomenhevosillea voimia. Tamman ura ratsastuskouluhevosena päättyi kuitenkin erään tuntilaisen tekemään ostotarjoukseen, josta fiksu yrittäjä ei voinut olla kieltäytymättä. Suuren rahasumman myötä Miksaara siirtyi yksityiskäyttöön ja toimi uuden omistajansa harrastehevosena ratsastuksen kuninkuuslajissa kenttäratsastuksessa. Vanhoilla päivillään tamman on tarkoitus siirtyä pienimuotoiseen jalostustoimintaan, sillä nykyinen omistaja on monesti haikaillut oman, pienen pikku-Miksaaran perään.

ei. Erhaus on hevonen, joka ei valitettavasti hurmannut ulkoisella hapituksellaan. Melko pitkärunkoinen, lyhyt jalkainen ja matalaryhtinen ori oli ulkoisesta karmeudestaan kauneudestaan huolimatta suuren sydämen omistava hevonen, joka teki aina kaikkensa ratsastajaa miellyttääkseen. Sympaattiseksi ja helposti käsiteltäväksi kuvailtu ori kilpaili kansallisella tasolla niin koulu- kuin esteratsastuksessa, jonka lisäksi se teki muutamia startteja aluetasolla kenttäratsastuksessa ja valjakkoajossa. Monitoimihevosena toiminut ori oli ensisijaisesti omistajansa tärkein harrastekumppani, eikä sen tarkoituksena ollut toimia suomenhevostammojen sulhoehdokkaana. Tästä huolimatta Erhauksella on muutamia jälkeläisiä, joista osa on pärjännyt hienosti ratsuna, osa perinteisenä harrastehevosena ja osa on toiminut täysin valjakkopainoitteisena kilpahevosena.

eii. Pirhaus on rautias, 155cm korkea suomenhevosori, joka on melko tunnettu suomenhevospiireissä. Suomenhevosten sukutauluissa usein vastaan tulevana nimenä on pakko myöntää, että ori oli oman aikansa siitoshevonen - joskaan sen valtavan jälkeläismäärän takia ei ole täysin yksiselitteistä käsitystä siitä, periyttikö ori ratsun ja valjakkohevosen lahjojaan jälkeläisilleen. Rohkea ja hyväluonteinen ori kilpaili ratsastuksessa kansallisella tasolla, kun taas puolestaan vajakkoajossa ori kilpaili porrasta alempana aluetasolla. Pirhauksen suurimpia meriittejä ovat kouluratsastuksen suomenhevosten mestaruushopeaa vuosina 2006 ja 2007, jonka lisäksi ori palkittiin Itä-Suomen menestyneimpänä valjakkohevosena vuosina 2008, 2009 ja 2010. Tänään ori viettää rauhallisen eläkeläishevosen päiviä jopa 27-vuotiaana Jämsässä tallin pihapiiriä ja tammoja silmälläpitäen.

eie. Eroliinu oli ruunikko, 154cm korkea suomenhevostamma, joka palkittiin useissa Suomenhevosten valtakunnallisissa show-näyttelyissä I- ja II+-palkinnoin. kompaktirunkoinen, vahvan ylälinjan omaava tamma oli erittäin kaunis näky, jonka lisäksi sillä oli elastiset, matkaavoittavat liikkeet ja suorat, hyvät jalka-asennot. Eroliinu on hyväksytty ratsukantakirjaan I-palkinnolle, jonka jälkeen hyvä luontoista, rauhallista tammaa on käytetty jalostuksessa melko monipuolisesti. Vaikka tammalla ei itsellään ole erityistä menestystä kilpailuista, on sen jälkeläiset pärjänneet monipuolisesti niin koulu-, este-, kenttä-, kuin valjakkoajoradoillakin.

ee. Mareetta oli tamma, joka oli kuin suoraan hevostyttöjen kauneimmista päiväunista. Kauniin punaruunikon värityksen omaava tamma oli luonteeltaan ystävällinen ja nöyrä, joskin ratsastaessa - varsinkin hypätessä - melko herkkä ja kuuma. Suorittajaluonteinen hevonen ei kuitenkaan koskaan ottanut nokkiinsa ratsastajan virheistä, vaan se porskutti aina tasaisen varmasti maaliin asti niin koulu-, este- kuin kenttäradoiltakin. Tamma oli omiaan varsinkin esteratsastuksessa, sillä vahvalaukkainen tamma oli rohkea hyppääjä, joka omasi hyvän ja melko varovaisen hyppytyylin. Tämän ominaisuuden ansiosta se ei koko kilpailu-uransa aikana kerännyt turhia, itsestään johtuvia puomeja ja se oli tuttu näky rataestekilpailuiden palkintojenjaossa. Melko ponimaisen rungon omaava tamma oli rakenteeltaan siro, mutta kuitenkin sopusuhtainen. Sillä oli hyvät, tahdikkaat liikkeet jossa oli melko hyvä lennokkuus.

eei. Rema oli eläessään harvinaisempi näky, sillä 157cm korkeaa oria koristi kaunis, syvän musta väritys. Paksut ja hyvät jouhet omaava ori oli rakenteeltaan melko sporttinen ja pitkäjalkainen ja sillä oli laadukkaat ravi- ja laukkaliikkeet. Käynti orilla oli melko lyhyttä, mutta ravin ja laukan lennokkuus ja jousto antoivat paljon anteeksi keskinkertaiselle käyntiliikkeelle. Nuorempana Rema kilpaili pääasiassa rataesteiden parissa kohtuullisin tuloksin, kunnes hevonen myytiin kouluratsastuspainoitteiselle kilparatsastajalle. Vuoden intensiivisen harjoittelun myötä Rema nousi 120cm tason hyppääjänä Vaativan tason kouluhevoseksi, joka sai kouluratsastuskilpailuissa kiitosta varsinkin hyvistä liikkeistä, mutta myös tasaisesta suorittamisesta. Ryhdikäs ja monipuolinen ori kantakirjattiin ratsukantakirjaan II-palkinnolle, mutta kantakirjatulos nostettiin myöhemmin kilpatulosten perusteella KTK-I palkinnolle. Remalla on yhteensä 17 jälkeläistä.

eee. Räpäys on Riikka Korhosen kasvattaja ruunikko, 150cm korkea tamma, joka muistuttaa kaikelta olemukseltaan melko paljon suomenpienhevosta. Kompakti, pieni tamma oli luonteeltaan peruskiltti, mutta se vaati ratsastajaltaan paljon taitoa ja etenkin kehonhallintaa. Pienistäkin virheistä nokkiinsa ottava kuuma tamma nimittäin sanoi hyvin äkäseen sopimuksen irti, mikäli sitä ei miellyttänyt esimerkiksi ratsastajan antamat avut tai istunta. Taitavalle ratsastajalle päätyessään tamma kilpaili pienestä koostaan huolimatta avoimia 110cm luokkia, jonka lisäksi sillä kilpailtiin melko ahkerasti Helppo A tasoisia koululuokkia. Tamman oli tarkoitus hypätä myös maastoesteitä ja se osoitti valmennuksissa suuria lahjoja kenttäratsastusta ajatellen, mutta valitettavasti ennen ensimmäistäkään starttia tamma sai vakavan hankosidevamman vasempaan etuseen ja ratsun ura pysähtyi kuin seinään. Pitkän kuntouttamisjakson jälkeen hankoside parani niin hyvin, että tamma saatettiin astuttaa vielä hyvän, emänsä veroisen tamman toivossa.

KRJ-koulukilpailut, 67 sijoitusta

01.10.2016 Iowa, Vaativa B, 4/30
02.10.2016 Iowa, Vaativa B, 2/30
04.10.2016 Iowa, Vaativa B, 2/30
06.10.2016 Iowa, Vaativa B, 4/30
09.10.2016 Iowa, Vaativa B, 3/30
14.10.2016 Iowa, Vaativa B, 5/30
16.10.2016 Iowa, Vaativa B, 5/30
02.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 5/30
02.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 1/30
04.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 1/30
05.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
05.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 1/30
07.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
10.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 5/30
12.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 5/30
12.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 4/30
14.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 1/30
15.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 2/30
13.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 5/30
21.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 2/30
24.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 5/30
29.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 3/30
03.10.2016 Ginger, Vaativa B, 5/30
04.10.2016 Ginger, Vaativa B, 4/30
05.10.2016 Ginger, Vaativa B, 5/30
08.10.2016 Ginger, Vaativa B, 1/30
13.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 2/60
14.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 4/60
18.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 7/60
21.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 5/60
26.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 2/60
29.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 4/60
11.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 5/30
14.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 1/30

16.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 4/30
16.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 1/30
03.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 6/40
06.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 6/40
09.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 5/40
09.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 5/40
10.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 2/40
02.10.2016 Theatre of Dreams, Vaativa B, 4/28
07.10.2016 Theatre of Dreams, Vaativa B, 1/28
09.10.2016 Theatre of Dreams, Vaativa B, 2/28
06.10.2016 Criminal Ponies, Vaativa B, 3/25
04.10.2016 Rappadan, Vaativa B, 4/40
03.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
05.10.2016 Wayward, Vaativa B, 1/30
06.10.2016 Wayward, Vaativa B, 2/30
07.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
08.10.2016 Wayward, Vaativa B, 2/30
11.10.2016 Wayward, Vaativa B, 2/30
12.10.2016 Wayward, Vaativa B, 1/30
13.10.2016 Wayward, Vaativa B, 2/30
18.10.2016 Wayward, Vaativa B, 2/30
21.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
23.10.2016 Wayward, Vaativa B, 3/30
24.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 6/40
22.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 1/30
23.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
24.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 2/30
25.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 5/30
30.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
02.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 6/40
03.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 4/40
05.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 6/40
10.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40



ERJ-estekilpailut, 40 sijoitusta

01.10.2016 Iowa, 120cm, 1/30
02.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
06.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
06.10.2016 Iowa, 120cm, 1/30
09.10.2016 Iowa, 120cm, 3/30
10.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
11.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
15.10.2016 Iowa, 120cm, 5/30
18.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
24.10.2016 Iowa, 120cm, 3/30
29.10.2016 Iowa, 120cm, 2/30
02.10.2016 Satulinna, 110cm, 4/30
06.10.2016 Satulinna, 110cm, 2/30
08.10.2016 Satulinna, 110cm, 3/30
06.10.2016 Hiprakka, 120cm, 4/40
14.10.2016 Hiprakka, 120cm, 4/40
28.10.2016 Metsovaara, 120cm, 5/27
29.10.2016 Metsovaara, 110cm, 6/40
30.10.2016 Metsovaara, 120cm, 1/27
01.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 6/36

06.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/36
11.10.2016 Brivey Stud, 110cm, 5/30
14.10.2016 Brivey Stud, 110cm, 4/30
15.10.2016 Brivey Stud, 110cm, 5/30
08.10.2016 Micram Raceponies, 110cm, 3/22
09.10.2016 Micram Raceponies, 110cm, 2/22
10.10.2016 Micram Raceponies, 110cm, 4/22
10.10.2016 Micram Raceponies, 120cm, 4/17
12.10.2016 Micram Raceponies, 120cm, 2/17
16.10.2016 Micram Raceponies, 120cm, 3/17
01.11.2016 Ros Cirein, 110cm, 5/30
04.11.2016 Hortensia, 110cm, 2/40
10.11.2016 Hortensia, 110cm, 6/40
03.11.2016 Mörkövaara, 110cm, 4/30
07.11.2016 Mörkövaara, 110cm, 1/30
09.11.2016 Mörkövaara, 110cm, 5/30
02.11.2016 Iowa, 120cm, 3/30
04.11.2016 Iowa, 120cm, 5/30
05.11.2016 Iowa, 120cm, 3/30
10.11.2016 Iowa, 120cm, 1/30



KERJ-kenttäkilpailut, 44 sijoitusta

01.10.2016 Iowa, CIC1, 3/30
04.10.2016 Iowa, CIC1, 5/30
13.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
20.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
21.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
23.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
07.11.2016 Iowa, CIC1, 4/30
01.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 4/40
02.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/40
07.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 4/40
16.10.2016 Kevolehto, CIC1, 5/39
04.11.2016 Zurück, CIC1, 3/30
06.11.2016 Zurück, CIC1, 4/30
12.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
16.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
26.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
05.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
07.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
02.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 1/30
06.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 2/30
07.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 4/30
04.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30

14.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
20.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 1/30
22.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
23.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
29.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
30.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
13.11.2016 Metsovaara, CIC1, 3/15
20.11.2016 Metsovaara, CIC1, 3/15
02.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 1/30
05.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
06.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
07.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
08.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
09.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
10.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
15.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
16.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
17.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
19.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
20.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
30.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 2/23
17.11.2016 Rappadan, CIC1, 4/21



VVJ-valjakkokilpailut, 42 sijoitusta

08.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 2/30
09.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 3/30
10.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 4/30
10.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 4/30
11.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 3/30
13.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 2/30
14.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 2/30
13.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 3/50
15.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 2/50
15.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 7/50
19.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 7/50
25.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 7/50
27.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 4/50
28.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 7/50
28.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/50
29.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 5/50
30.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 5/50
13.10.2016 Hengenvaara, Noviisi tarkkuuskoe, 3/30
14.10.2016 Hengenvaara, Noviisi tarkkuuskoe, 2/30
16.10.2016 Hengenvaara, Noviisi tarkkuuskoe, 4/30
06.10.2016 Dei, Vaativa yhdistetty, 1/18

24.10.2016 Fiktio, Noviisi yhdistetty, 2/15
07.10.2016 Dei, Vaativa yhdistetty, 3/18
09.10.2016 Dei, Vaativa yhdistetty, 3/18
09.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 5/30
14.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 2/30
01.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 4/40
02.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 4/40
03.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 4/40
04.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
05.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
07.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 3/40
07.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 5/40
04.11.2016 Mörkövaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
22.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
24.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
26.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
27.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
28.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
30.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
15.11.2016 Mörkövaara, Vaativa tarkkuuskoe, 6/40
17.11.2016 Mörkövaara, Vaativa tarkkuuskoe, 1/40



VSR-Cup kilpailut, 1 sijoitusta

30.09.2016, Fiktio, Helppo, 9/87


VSN-Näyttelymenestys

31.10.2016 Hervanta VSN, RCH 38,5p. tuom. dookie
05.11.2016 Vähäpelto VSN, RCH 38,5p. tuom. dookie

Ostotarkastuksessa, omistaja VP
Nelli käyttäytyi vieraassa paikassa mallikkaasti ja sai klinikkahenkilökunnalta positiivista palautetta sen lempeästä ja rohkeasta luonteesta. Klinikalla tammalle teetettiin laaja ostotarkastus jalka- ja selkäkuvineen, jonka lisäksi halusin ultrata sen jalat mahdollisten kudos- ja jännevaurioiden varalta. Tutkimus aloitettiin jalkojen ala- ja ylänivelten taivuttamisella, jotka tamma läpäisi puhtaasti läpi. Oletettavaa oli, että myöskään rtg- tai ultraäänikuvista ei löytyisi mitään hälyttävää. Monen kuvan jälkeen eläinlääkäri paineli takahuoneeseen tutkimaan kuvia, ja tuli noin viidentoista minuutin kuluttua iloinen hymy kasvoiltaan takaisin. "Puhtaita olivat, kasvurajatkin olivat umpeutuneet kauniisti." hän tokaisi. Nämä tiedot riittivät viimeiseen ostopäätökseen, joten kehoitin eläinlääkärin vielä katsomaan tamman hammaskaluston sekä rokotukset ajantasalle. Klinikalta lähdettyämme pysähdyimme matkalla vielä huoltoasemalle syömään sekä täyttämään Nellin vanhan omistajan kanssa kauppakirjat, jonka jälkeen alkoi miltei kuuden tunnin matka takaisin Etelään - tällä kertaa hymyissä suin, sillä uskoin trailerissa olevan potentiaalinen ratsu tulevaisuuden kilparadoille.

Matka taittui jouhevasti, sillä mukanani oli Vähäpellon yksi työntekijä seuralaisena. Pysähdyimme matkalla kahteen kertaan, jonka aikana tarjosimme Nellille juotavaa ja varmistimme, että sillä on vielä nyhdettävää heinäverkossa. Ensimmäisen tauon aikana pysähdyimme hieman pidemmäksi aikaa, jolloin Nelli pääsi vetristämään itseään hetkeksi trailerin ulkopuolelle. Vähäpellon tiluksille päästyämme Nelli hörähti iloisesti vielä tarhoissaan oleville hevosille, jonka jälkeen seurasi tallityöntekijää positiivisin mielin uuteen karsinaansa. Karsinassa tamma haisteli hetken kaltereiden välistä uusia naapureitaan, kunnes huokaisi syvään ja alkoi syömään tyytyväisen oloisesti karsinaan tuotuja heiniä.

Itsenäistä valjakkoajoa, omistaja VP
Kun ajatellaan valjakkoajoa parivaljakolla, on Marenkelli ja Mettänneito osoittaneen olevansa melko tasapainoinen valjakkopari. Ne ovat hyvin samankaltaisia hevosia ajaa, ja ne korvaavat toistensa heikkouksia oikeastaan paremmin, mitä saatoin koskaan toivoa. Tammat ovat toimineet jo tovin parivaljakkona, ja tänään meillä oli itsenäinen treeni nurmipohjaisella kentällä. Derbykentälle kävellessä juttelin groomin kanssa, että tänään olisi hyvä hetki ajaa tammat läpi perusteellisesti ja sen jälkeen tehdä hetki tarkkuusajoa ravissa ja laukassa, jotta molemmat ovat avuilla mutta että niillä riittää paukkuja kuitenkin vielä viikonlopun kisoihin. Alkukäynnit käveltyä otin ohjat käteen ja lähdin taivuttelemaan tammoja melko laajoilla kaarteilla, jotta ne saivat aikaa vertyä. Kun tammat rentoutuivat ja vertyivät elastiseksi, jatkoin taivuttelua ja asetusten vaihtoa puolelta toiselle ravissa ja laukassa. Tänään parivaljakon ajo tuntui oikeastaan melko helpolle; kumpikaan ei roikkunut ohjien päällä tai vaatinut pientä raipalla kutittelua kummempaa. Tammojen ollessa hyvin kuulolla työskentelin vielä hetken ravissa tehtyjen askellajin sisällä tehtyjen siirtymien parissa, sillä halusin saada molemmat tammoista aktiivisemmaksi takaa ja kantamaan itseään paremmin edestä. Aikani kootun ja lisätyn ravin parissa työskenneltyä tammat alkoivat hiljalleen siirtää painoa enemmän taakse ja samalla lyhenivät kivasti koko kropastaan. Päivän päätehtävän, tarkkuusajon parissa ei ollut mitään kummallisuuksia – pääsin jopa ajamaan tammoja normaalissa reippaammassa tempossa pienillä kaarteilla eikä pallot tippunut turhista ajovirheistä. Tämän päivän ajosta jäi erittäin hyvä fiilis, tällaisen tunteen kun saisi myös kisoissa, olisi sijoittuminen kärkipäähän realistista!

Kestävyysajoa maastossa, omistaja VP
Syksy on tällä hetkellä Vähäpellon tiluksilla kauneimmillaan; ruska on saapunut koristamaan upealla värikirjollaan puiden lehtiä, puidut pellot tarjoavat kaunista maalaismaisemaa ja muutaman päivän piilossa ollut aurinkokin saapui ilahduttamaan ulkoilijoita. Tarkoituksenani oli tänään ratsastaa muutamilla hevosilla intervallia maastossa, mutta TET-viikkolaiset pääsivät ahkeran työskentelyn päätteeksi ratsastamaan näillä hevosilla sänkipellolle. Koska olin jo asennoitunut intervalliin, valjastin valjakossa parina työskentelevät Nellin ja Meten maratonkärryjen eteen. Kun tammat tajusivat, että ne pääsevät kentän tai maneesin sijasta maastoon, vetivät ne kärryjä matkaavoittavasti eteenpäin korvat visusti eteenpäin suunnattuina. Pitkät ja rauhalliset hölkät otettuani siirsin tammat laukkaan ja annoin niiden edetä melko reipasta laukkaa pitkällä hiekkatiellä, joka tarjosi loivaa nousua miltei koko matkalta. Tammat laukkasivat ilman suurempaa kehotusta reippaasti eteenpäin ja ne tuntuivat nauttivat reippaasta laukasta silmin nähden. Hiekkatien kaventuessa siirsin tammat käyntiin ohjatakseni ne tielle, joka tarjosi pienille laukkavedoille ylämäkeen monta mahdollisuutta. Aina ylämäkeen kannustin tammat reippaaseen laukkaan, kun taas mäen päällä siirsin tammat käyntiin ja annoin niiden vetää henkeä seuraavaan laukkavetoon saakka. Laukkavedoista hikistyneet tammat saivat pitkien käyntien lisäksi kotimatkan ajaksi villasekoitteiset filtit päälleen, sillä ilma oli kauniista auringonpaisteesta huolimatta viilentynyt ja tammat olivat juuri muutamia päiviä sitten joutuneet klippauskoneen uhriksi. Tallille päästyäni molemmat tammat olivat jo kuivuneet hyvin, mutta ne pääsivät siitä huolimatta jalkojen kylmäysten ajaksi solariumin alle lämmittelemään ja rentoutumaan. Hoidettuani tammat vein ne takaisin tarhaan, jossa ne saivatkin pian iltapäivän heinäannoksensa.

Hyvän mielen hyppyjä, omistaja VP
Tänään meillä oli Nellin kanssa pieni mielenvirkistyspäivä, kun kaivoimme kentälle kavaletteja ja muutamia pieniä esteitä noin kuukauden hyppytauon jälkeen. Jo alkuverryttelyssä Nelli oli normaalia energisempi ja se pälyili kentällä olevia esteitä odottaen merkkiä, että se saisi lähestyä ensimmäistä estettä. Vaikka tamma oli kohtuullisesti kuulolla, halusin sen olevan ennen hyppäämisen aloittamista vielä paremmin kontrollissa. Alkuverryttelyn aikana ratsastin sen kanssa sekä ravissa että laukassa jyrkkiä pohkeenväistöjä saadakseni sen askelluksen hieman odottavammaksi, mutta kuitenkin terävämmäksi. Ravissa Nelli teki hyviä väistöjä, mutta laukassa se olisi halunnut edetä turhan liiaksi eteen joten aina, kun se ei tullut puolipidätteestä takaisin, siirsin sen raviin, jatkoin väistöä ravissa ja tein vielä väistön aikana siirtymisen takaisin laukkaan. Näin Nelli alkoi uskomaan pikkuhiljaa, että sen on oltava läsnä työnteossa eikä se voisi innostuksestaan huolimatta rynnätä eteenpäin apuja vastaan.

Aloitin hyppäämisen kolmella kavaletilla, jotka olivat toisiinsa nähden suhteutetuilla esteväleillä. Harjoittelin tällä tehtävällä laukansäätelyä joka sujui ihan kelpoisesti - tamma lyheni hienosti aina, kun ratsastin kokoavilla avuilla ja kun työnsin nyrkkiä millin eteen ja rohkaisin hevosta pohkeella, se venytti laukkaansa mielellään. Työskenneltyä aikani kavaleteilla lähdin ratsastamaan pienimuotoista rataa, jonka esteet olivat maksimissaan 80cm korkeita. Nelli eteni radalla hyvää flowlla, mutta toisinaan jäi hieman kuuroksi innostuessaan - vähän terävemmällä ohjasotteella tamma kuitenkin palautui, mutta olisin toivonut pystyväni ratsastamaan sitä vähäeleisimmin ottein. Loppuun tulimme vielä yhden kolmen askeleen suhteutetun välin, jonka ensimmäinen este oli noin 70cm korkea ja seuraava este oli noin 100cm korkea, melko leveä okseri. Esteitä lähestyessä Nelli nosti päätään, heilautti häntäänsä kuin todetakseen, että nyt mamma mennään, pidä kiinni! Pyöreän ja ilmavan hypyn jälkeen kehuin tammaa vuolaasti, ja jatkoin sen ratsastamista jokaisessa askellajissa eteen-alas muotoon huolehtien samalla, että se on selästään pyöreä ja pysyy kahden pohkeen ja ohjan välillä.

Virkistyspäivän toimintaa, omistaja VP
Tänään Vähäpellossa järjestettiin kunnan sosiaalitoimen sekä erinäisten vapaaehtoistoiminnan tahojen kanssa yhteistyössä virkistyspäivä, jonka tarkoituksena oli tarjota maksuton yleisötapahtuma jossa pääsee tutustumaan talliympäristöön sekä upeisiin nelijalkaisiin ystäviimme. Virkistyspäivän aamupäivä oli suunnattu lapsiperheille; tallilla oli tarjolla perheen pienimmille keppihevosrata, pieniä teematehtäviä sekä talutusratsastusta ja kärryttelyä. Päivällä tarjosimme muun muassa kehitysvammaisille sekä syrjäytyneille nuorille mahdollisuuden kokeilla terapiaratsastusta sekä pientä muuta puuhastelua hevosten parissa. Ilman useaa rauhallista ja suuren sydämen omistavaa kilpahevostamme emme olisi pystyneet järjestämään tätä päivää; suuri kiitos siis muun muassa Nellille, joka jaksoi touhuta päivän vilskeessä itselleen tyypilliseen tapaan iloisena aamusta iltaan. Nelli tarjosi perheen pienimmille talutusratsastusta aamulla muutaman tunnin ajan, ja kaikki sujui niin kuin sympaattisen luonteen omaavan tamman kanssa saattoi odottaa. Se oli mielissään lapsilta saadusta huomiosta ja kiikutti lapsia löntystäen ratsastusreittiä tasaisen rauhallisesti kierros kierrokselta ja odotti korvat höröllä kärsivällisesti jokaisen kaverikuvan valmistumista. Muutaman tunnin lepotauon jälkeen Nelli pääsi harjattavaksi ja pusuteltavaksi käytävälle, jossa tamma seistä tökötti haltioituneen näköisenä jokaisen ihmisen iloisesti vastaanottaen. Kun kaikki halukkaat olivat päässeet harjaamaan ja rapsuttamaan Nelliä, valjastin sen maratonkärryjen eteen jossa Nelli kuljetti muutamia vaikeasti vammautuneita, liikuntaestoista henkilöä muutaman kärrylenkin verran. Monta ylpeää ja iloista hymyä nähtyäni en voinut kuin taputtaa tammani kaulaa ja todeta, että vieressäni seisoi ehta suomalainen hevonen: viisas, järkevä ja rakastava.

Sikiön ultaraus, omistaja VP
Tänään tallille mennessäni minua nipisti hieman vatsanpohjasta, sillä melkein heti tallille saavuttuani tarkoituksena oli lähteä oriasemalle sikiön ultraäänitutkimukseen. Nelli astutettiin muutamia kuukausia sitten ensi kertaa suomenhevosorilla Surumurros ja tänään oli tarkoitus tarkistaa, onko sikiö kehittynyt 90 vuorokauden ikäiseksi normaalisti. Tallille saavuttuani kipaisin Nellin laitumelta harjatakseni sen perusteellisesti läpi ennen lähtöä. Tamman ollessa viimeisen päälle siistitty ja varusteiltaan valmis lähtöön talutin tamman ulos lastaamista varten. Traileriin Nelli käveli tottunein ottein; trailerin nähdessään sen ilme kirkastui salamana ja tamma näytti lähinnä sille että jippii, vihdoin mä pääsen töihin! Valmennus- tai kisamatkan sijaan tamma päätyi oriasemalle, muttei se näyttänyt kuitenkaan olevan pahoillaan tilanteesta. Jo tutuksi tulleeseen talliin Nelli löntysti laiskasti perässäni odottamaan eläinlääkärin vapautumista muista työtehtävistä. Nellin ultraus sujui niin kuin pitääkin: Nelli seisoi reippaana tyttönä aloillaan ja antoi tutkia kaiken tarpeellisen perusteellisesti ja mikä parasta - eläinlääkärillä oli vain ja ainoastaan hyviä uutisia. Tammat kohtu näytti hyvälle, sikiö oli kehittynyt oikealla tavalla ja kuten kuuluukin, sikiöitä löytyi vain yksi kappale. Kotimatkalle lähdettiin iloisin mielin: olin ottanut ultraäänilaitteen monitorista kuvan, jonka lähetin tallityöntekijöille saatteella "Ensi kesälle on luvassa lisää hommia, Nelli on edelleen tiine ja kaikki on niin kuin kuuluukin. Mitä luulette, tuleeko tamma vai ori?" Tallille takaisin päästyä Nelli pääsi takaisin laitumelle laiduntamaan muiden tammojen kanssa ja suuntasin itse keittämään kahvia koko talliporukalle iloisten uutisten johdosta.

Kantoajasta varsan ensihetkiin, omistaja VP
Nellin kantoaika sujui kaiken kaikkiaan todella hyvin. Se on voinut koko tiineyden ajan pulskasti ja se on ollut koko ajan iloinen itsensä. Tiineyden viimeisellä kolmanneksella se alkoi vetäytymään hiljalleen omiin oloihinsa, mutta se jaksoi kuitenkin seurustella ihmisten ja lajitovereidensa kanssa jonkun verran. Liikuttaminen oli viimeiset kuukaudet lähinnä kävelylenkkejä maastossa ilman satulaa, sillä satula jäi varsavatsan vuoksi tammalle turhan kapeaksi. Varsavalvojaisia vietettiin tallityöntekijöiden kesken vuorotellen, joten kukaan ei joutunut valvomaan pitkiä pätkiä - ja onhan se totta, että varmasti jokainen halusi olla sinä yönä vahtivuorossa kun kaunis, rautias tammavarsa syntyi maailmaan. Nellin synnytys sujui hyvin; sille tuli myöhään illalla vahatipat, ja noin yhden aikaan yöllä se alkoi liikehtiä karsinassaan levottomasti. Varttia vaille kaksi Nelli olli synnyttänyt varsan maailmaan, ja jälkeiset tulivat pian perässä. Nelli tutustui varsaansa varsin uteliaasti ja niin varovasti, että sitä meinasi liikuttua itsekin - varsinaista äidinrakkautta ensimmäisistä minuuteista lähtien! Varsa-aika on lähtenyt hyvin käyntiin, sillä Nelli vahtii varsaansa tarpeellisen määrän, mutta antaa varsalle myös tilaa tutustua maailman ihmeisiin yksinään. Nelli on suhtautunut ihmisiin kivasti koko tämän ajan, se antaa ihmisen hoitaa varsaa ja itseään mukisematta eikä esimerkiksi piilota varsaa taaksensa. Nyt, kun varsa on muutaman viikon ikäinen Nelli ja Sutuksi ristitty tammavarsa on päässyt laumaan muiden tammojen ja varsojen kanssa. Nelli on selkeästi laumaan pääsystä mielissään; laumassa kun on enemmän turvaa, ja tammat voivat kaitseta varsoja sekä yhdessä että erikseen. Nellin on tarkoitus lomailla nyt muutamia viikkoja, jonka jälkeen se otetaan hiljalleen mukaan ratsukäyttöön takaisin.

Maastoestevalmennus, valmentajana Salazar
Olin lupautunut Vähäpeltoon valmentamaan tallin uutta silmäterää Nelliä. Itse en ollut koskaan hevosta nähnyt, mutta sain siitä positiivisen kuvan kävellessämme kohti maastoesterataa. Tamma vaikutti tyynen rauhalliselta ja käveli hienostuneesti yrittämättä mitään omiaan, esimerkiksi tienpientareilla olevien heinien syömistä. Aloitimme ottamalla muutaman laukannoston suoralla pätkällä ennen hyppäämistä. Halusin ratsukon myös tekevän askelpituuden muutoksia, että näkisin oliko hevonen kuulolla. Nelli ei reagoinut apuihin niin tehokkaasti kuin olisin toivonut, vaan oli liikkeiltään vähän hidas ja meni vetelästi. Ohjeistin olemaan napakka ja tarvittaessa vaikka käyttämään vähän raippaa. Kun olimme saaneet eteenpäinpyrkimyksen kuntoon, oli aika siirtyä itse esteille. Aloitimme tukilla, jolta hypättiin alamäkeen. Tässä oli tärkeää ajaa hevosta eteen, ettei se kieltäytyisi kun ei nähnyt laskeutumispaikkaa. Ensimmäisellä yrityksellä ratsastaja tuntui itse jännittävän ja jäi suuhun kiinni, mikä tietenkin sai laukan hidastumaan ja hypystä tuli sen vuoksi valtava ja hyvin epätasapainoinen. Tsemppasin ratsastajaa yrittämään uudelleen ja nyt vaatimaan Nelliltä vauhtia, sillä muuten hyppy ei voisi onnistua. Pari kertaa tukin ylitettyään ratsukko tuntui löytäneen yhteisen rytmin ja hyppääminen sujui. Tulimme vielä vinoa aitaestettä, jossa hevosen pitäisi hypätä iso ja pitkä hyppy. Tässäkin vaadittiin kuskilta eteen ajavien apujen pelotonta käyttöä. Nelli olisi halunnut hypätä vinon esteen niin, että ponnistus tapahtuisi suorasta kulmasta ja ensimmäisellä yrityksellä se heittäytyi ulkopohjetta vasten päätyen esteelle huonosta kohdasta. Ratsastaja sai olla tämän esteen kanssa tarkkana ja oikeasti ratsastaa, eikä antaa ratsunsa päättää lähestymisestä itse. Lopulta ongelmia ei juuri ilmennyt ja näihin kahteen esteeseen päätimme valmennuksen tältä erää.

Estevalmennus, valmentajana Tuulia T.
Ilta alkoi jo hämärtyä kaartaessani Vähäpellon Ratsutilan pihaan, mutta olin lupautunut pitämään VP:lle vielä samana iltana kaksi estevalmennusta, joten katseltuani hetken ihailevaisesti ympärilleni lähdin kävelemään kohti etäällä näkyvää maneesia. Maneesiin saapuessani huomasin VP:n jo lämmittelevän ruunikon suomenhevostammansa kanssa, jonka nainen esitteli Nelliksi. Vaihdettuani VP:n kanssa muutaman sanan rupesin pystyttämään esteitä ja annoin kaksikon jatkaa alkuveryttelyjä itsenäisesti maneesin toiseen päätyyn unohtuneilla kavaleteilla. Saatuani radan pystytetyksi huikkasin VP:lle josko hän siirtyisi hetkeksi kävelemään uraa pitkin ratsunsa kanssa, jotta voisin selittää hänelle radan kulun kaikessa rauhassa. Tällä kertaa olin pystyttänyt teille yhdeksästä yksittäisestä esteestä koostuvan radan, joka sisälsi paljon erikoisesteitä. Rata alkoi okserilla, jonka jälkeen oli tiukka käännös vasempaan portille. Portilta matka jatkuisi suoraan muurille, jolta olisi loiva käännös oikealle lankkuesteelle. Lankkuesteeltä matka jatkuisi loivan vasemmalle viettävän käännöksen jälkeen vesiesteelle, jolta olisi tiukka käännös vasempaan toiselle lankkuesteelle. Lankkuesteeltä oli loiva käännös oikeaan pensasesteelle, jolta suunnattaisiin suoraa linjaa pitkin radan päättäville pystyesteelle ja trippelille. Saatuani radan selitettyä kysyin oliko VP:llä mitään kysyttävää ja kun nainen sanoi ymmärtäneensä radan kulun annoin ratsukolle lähtömerkin. Selvisitte radasta heti ensimmäisellä yrittämällä kuin oppikirjasta, joten kysyin naiselta haluaisiko hän, että kellottaisin heille ajan toiselta yritykseltä. Nainen vastasi tämän sopivan, joten kaivoin taskustani sekuntikellon, minkä jälkeen annoin kaksikolle jälleen lähtöluvan. Ruunikko tammasi teki työtä käskettyä pyytäessäsi siltä kovempaa vauhtia ja ampaisi matkaan luodinnopeudella. Ajoittain minua vähän hirvitti kun teitte tiukkaakin tiukempia käännöksiä kovassa vauhdissa, mutta ketteräjalkaiselle suomenhevosellesi ne eivät tuottaneet ongelmia. Maalilinjan ylittäessänne napsautin sekuntikellon pysähdyksiin ja huomasin kellottaneeni teille kelpo ajan, mutta kerrottuani ajan teille sanoit teidän pystyvän vielä parempaankin. Tämän jälkeen annoin teilla luvan ravailla ja laukkailla uraa pitkin loppulämmittelyiksi hetken aikaa ennen kuin pyysin teitä pysähtymään kentän keskelle.

Kouluvalmennus, valmentajana Lucie
Olin toista kertaa valmentamassa VP:tä hänen tallillaan. Tällä kerralla VP halusi valmentautua suomenhevostamma Marenkellin kanssa. Tamma ei kuulemma ole mikään reippain ratsu alkutunnista, joten luvassa oli paljon eteenratsastusta. VP ratsasti pyynnöstäni ravissa voltteja ja kaarevia teitä, joilla saatiin Nelli taipumaan ja samalla hereille kuuntelemaan apuja. Eteneminen olisi vielä voinut olla reippaampaa, minkä sanoinkin VP:lle. Hän sai ratsastaa tosissaan tammaa eteen, jotta sen ravi muuttui matkaa voittavammaksi. Lopulta olimme kumpikin tyytyväisiä siihen, miten Nelli liikkui. Tämän kerran varsinaisena aiheena oli vastalaukka, mutta sitä ennen kertasimme pohkeenväistöä niin käynnissä kuin ravissa. Nyt kun Nelli oli saatu heräteltyä, se liikkui oikein nätisti. Pohkeenväistö oli selvästi tuttu juttu ratsukolle, eikä minun tarvinnut paljoa neuvoa ratsastajaa. Pääsimme siirtymään vastalaukkaan hyvin onnistuneiden pohkeenväistöjen jälkeen. VP:n tuli nostaa oikeassa kierroksessa laukka pitkän sivun keskeltä, tehdä kulmankatkaisu, jatkaa laukassa uuteen suuntaan ja sen jälkeen siirtyä käyntiin lyhyen sivun keskellä. Laukka nousi sujuvasti, mutta kulmassa ratsukko oikaisi hieman, ja vastalaukka putosi raville. Muistutin siitä, ettei VP taivuttaisi hevosen kaulaa liikaa laukan puolelle, ja että suunnan vaihduttua hän myös ylläpitäisi laukkaa. Ei muuta kuin uusi yritys. Tällä kertaa vastalaukassa oli vielä pientä haparointia. Seuraavalla yrittämällä vastalaukka sujui jo hyvin. Ratsukko sai toistaa harjoituksen vasemmassa kierroksessa. Sekä ratsastaja että hevonen olivat hereillä heti alusta alkaen, joten vastalaukka onnistui hyvin. Laukan jälkeen VP ja Nelli saivat siirtyä joksikin aikaa ravityöskentelyyn ennen loppukäyntejä pitkin ohjin.

Kouluvalmennus, omistaja VP
Tänään meillä oli Nellin kanssa ensimmäinen yhteinen kouluvalmennus, johon lähdimme hyvin mielin. Tamma oli toiminut viime päivinä oikein mukavasti, ja se vaikutti olevan jo täysin kotiutunut uuteen kotiinsa. Nurmipohjaiselle derbykentällemme kävellessä näinkin, että edeltävä ratsukko oli lopettamassa tuntiaan, joten olin oikein hyvin ajassa - kentälle päästyäni keräsin ohjat käteen, ja aloin työstämään Nelliä käynnissä. Halusin, että se reagoi nopeasti pohkeeseen ja asettuu ja taipuu sujuvasti molempiin suuntiin. Pian valmentaja nappasikin meidät tekemään ensimmäistä virallista verryttelytehtävää; avotaivutusta ensin käynnissä pitkillä sivuilla, ja pikku hiljaa samaa tehtävää jatkettiin ravissa ja laukassa. Käynnissä Nelli painoi hieman ohjille, mutta korjatessani hevosta tarmokkaalla pohkeella eteen, se lopetti mukeltamisen ja keveni edestä - tähän tietysti vaikutti myös se, että hieman raskasrakenteinen hevonen alkoi vertyä lihaksistoltaan. Ravissa ja laukassa Nelli tuntui oikein mukavalta; se oli kevyt kädelle ja polki tehokkaasti sisätakajalan kanssa vatsan alle. Valmennuksen aikana tehtiin tänään paljon avo- ja sulkutaivutuksia, jotka tekivät meille oikeastaan ihan hyvää. Vaikka Nelli on notkea hevonen, ei kylkien ja takaosan jumppaaminen tee koskaan huonoa ja lisäksi sain valmennuksen aikana hyvää muistutusta siitä, että myös ratsastajan tulee kantaa itseensä - minulla kun tuppaa olemaan tapana valahtaa hieman lysyyn keskivartalonsa, jonka johdosta ratsastaminen ei onnistu täydellä teholla. Valmennuksen loppua kohden teimme vielä muutamia laukanvaihtoja ilman kentän aitojen tukea, ja täytyy myöntää että siinä piti ihan ratsastaa sillä muuten vaihdoista tuli tasapainottomia roiskauksia. Kun valmistelin Nelliä paremmin, se teki oikein lennokkaita ja tasapainoisia vaihtoja.

Estevalmennus, valmentajana Heli Kuismanen
Alkutunnista verryteltiin tehtävällä, jossa kentän keskelle sijoitetut pystyesteet oli sijoitettu sivujen suuntaisesti "ristiksi" ja jotka tuli ratsastaa siten, että jokaiseen kulmaan ratsastettiin voltti. Näin ollen jokaisen hypyn välissä tehtiin kaksi volttia kulmiin. Toisessa tehtävässä esteet oli sijoitettu pääty- ja keskiympyröille. Näin radan varrella vaihtui suunta ja yhdelle ympyrälle pystyi varioimaan useammankin kierroksen. Haasteena kaikilla ratsukoilla oli nopea suoristaminen molemmissa tehtävissä. Nellillä oli reipas tatsi työskentelyyn ja volttitehtävä auttoikin sitä juuri sopivasti keskittymään. Mitä enemmän sillä oli tekemistä ennen lähestymistä, sitä rauhallisemmin sait sen esteelle. Ympyrätehtävällä sen sijaan sai olla tamman kanssa tarkkana vauhdinsäätelyn suhteen. Ratsastit hevosta varmasti ja rohkeasti, mikä tarttui myös tammaan ja se pystyi hyppäämään levollisin mielin.

Kouluvalmennus, valmentajana Vivian
VP ja Nelli saivat verrytellä lähinnä itsenäisesti kouluvalmennusta varten. Heittelin väliin joitain ohjeita, mutta halusin vain lähinnä nähdä tamman ratsastettavuutta, jotta osaisin kehitellä tehtäviä tunnille. Hevonen näytti liikkuvan ihan kivasti, hienot askeleet ja muutenkin tamma vaikutti herkältä hevoselta. Päätin teettää tälläkin ratsukolla pohkeenväistöjä sekä sulkutaivutuksia. Nelli väisti pohjetta nätisti, mutta lähti väistöissä turhan lujaa, joten ratsastaja sai pidätellä sitä hiukan. Suluissa oli vähän samaa juttua, tamma meni liian reipasta ravia, mutta pian se alkoi tasoittua ympyröiden ja siirtymien avulla. Laukassa etenkin sulut sujuivat erittäin hyvin, eikä väistöissäkään mitään moitittavaa ollut. Loppua kohden Nelli alkoi jo vähän kuumumaan, mutta loppuun otettiin reilusti ravia ja ympyröitä, niin sekin rauhoittui.

Kouluvalmennus, valmentajana Vivian
Valmennuksen aiheena oli siirtymiset sekä peruutukset, joiden parissa ratsukko sai heti aloittaa työt lyhyiden alkuverkkojen jälkeen. Nelli oli hyvin taivuteltu jo alkuverkkojen aikana, joten se liikkui hyvin vetreästi. Aluksi otettiin ravista käyntiin siirtymisiä, ja käyntiaskelia sai olla korkeintaan neljä. Askeleet venyivät varsinkin alussa helposti viiteen tai kuuteen, sillä Nelli ei heti reagoinut ratsastajansa pohkeisiin, vaikka yleensä aika herkkä onkin. Ratsastaja sai käyttää siis hiukan napakampia apuja, jotta askeleet pysyivät neljässä. Ravipysähdykset onnistuivat ratsukolta erittäin hyvin. Tosin Nelli ei millään olisi malttanut seistä aloillaan saatika peruuttaa suoraan, sillä se tiesi, että peruutusten jälkeen saisi laukata. Nostot olivat täsmällisiä ja hevonen nosti laukan heti laukka-avut saatuaan. Loppuverryttelyissä ratsastajalla oli allaan hyvin taipuisa ja vertynyt hevonen. Ratsukko suoritti reippaat loppuravit hieman pidemmällä ohjalla, jonka jälkeen annoin luvan aloittaa loppukäynnit.

Estevalmennus, valmentajana Vivian
Tänään oli vuorossa jo ennestään tuttu ratsukko jälleen valmennettavana; VP ja Nelli, tällä kertaa tosin esteiden parissa! Itsenäisen, reippaan ja melko lyhyenkin alkuverkan jälkeen aloitettiin hyppääminen kavaleteilla, jotka olivat innariväleinä pääty-ympyrällä. Nelli oli alusta asti erittäin menevä, jopa liiankin reipas, joten ratsastaja sai jo kavaleteilla pidellä sitä aika paljon. Kavalettijumpan jälkeen siirryttiin jumppasarjalle isommilla esteillä. Tämä jumppasarja sijaitsi pitkällä sivulla, ja siihen kuului ensin neljä puomia, jonka jälkeen oli pieni, noin 70cm pysty. Pikkupystyn jälkeen oli yhden laukka-askeleen päässä isompi pysty ja viimeisenä kahden laukka-askeleen jälkeen okseri. Ensimmäinne este sujui ongelmitta, samoin toinen, mutta viimeiselle tamma kyttäsi jo kaukaa ja sille tuli kielto. Käskin ratsukon tulla sarja uudestaan ja ratsastajan pitää pohkeet kunnolla kiinni ratsun kyljissä. Seuraavalla yrityksellä hevonen hyppäsi yli hienosti ja ratsastaja sai taputtaa tammaa. Koko lopputunti hypättiin jumppasarjaa, eikä kieltoja enää tullut, ainoastaan tammalla oli vähän liiankin paljon menohaluja!

Estevalmennus, valmentajana Vivian
Jälleen oli vuorossa VP:n ja Nellin estevalmennus. Edelliskerran valmennuksesta minulle oli jäänyt mieleen oikein hyvä kuva hevosesta, joskin se oli välillä turhankin reipas. Päätin ottaa tälle tunnille hieman erikoisesteitä, mutta myös ihan tavallisia pystyjä ja oksereita. Radalla oli viisi estettä, joista kaksi tultiin pariin kertaan. Mukana oli kaksi okseria, joista toisen alla oli pelokkeena vesimatto, tavallinen pysty ilman erikoisuuksia sekä portti ja laine. Tavalliset esteet ratsukko ylitti mallikkaasti, mutta jälleen ratsastaja sai tehdä paljon töitä pitääkseen hevosen sopivassa temmossa, se nimittäin olisi halunnut kaahata ties kuinka lujaa. Joitain erikoisesteitä tamma hieman kyttäsi, mutta ratsastaja sai hienosti tsempattua sen niistä yli. Pari kieltoa radalla tuli, mutta heti seuraavalla yrityksellä niistäkin pelottavista esteistä päästiin yli.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen