Vähäpelto

Vähäpellon Namuvaras

VSN World Champion, KTK-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I*, YLA1, Jälkeläisluokka C, Silber Prize

k. 20.06.2017 - Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.


Rekisterinumero VVH16-018-2214
Syntymäaika, ikä 26.09.2016, 8-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori
Säkäkorkeus ja väriPunarautias, 148cm
Kasvattaja Vähäpelto, Suomi
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoVa B, 120cm, CIC1, Vaativa

20.10.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 30,2p. SV-I
13.12.2016 myönnetty VSN National Champion-arvonimi
25.12.2016 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 106p. KERJ-I
30.12.2016 Yleislaatuarvostelu 106p. YLA1
31.12.2016 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 105,5p. ERJ-I
02.01.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi
06.01.2017 myönnetty VSN World Champion-arvonimi
15.01.2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 109p. KRJ-I
20.01.2017 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 83p. KTK-I
31.01.2017 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 109p. VVJ-I
20.02.2017 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 107p. SLA-I* - tilaisuuden paras ori
28.02.2017 Virtual Riding Horses Assessment 67,222 % Silber Prize

Namuvaras on luonteeltaan energinen, pitkäpinnainen, ahkera ja suurisydäminen. Ori on hyvin persoonallinen, sen lempinimet vaihtuvat aina kun hoitajat huomaavat orissa uuden piirteen. Vaikka ori kuulostaakin täydelliseltä ratsulta, löytyy siltäkin pahoja päiviä, jolloin sen kanssa puuhaaminen on yhtä kauhua! Karsinassa Namu, niin kuin monet sitä kutsuvat, on rauhallinen, mutta silti hieman jännittynyt kun joku ihmisistä päättää tulla hänen karsinaansa. Orille karsina on turvapaikka, eikä pidä tunkeilevista muukalaisista. Se ei kuitenkaan pure eikä potki, ori saattaa ainoastaan kääntää korvat täysin niskaan, joka merkitsee heti ettei se ole täysin tyytyväinen tilanteeseen. Hoitaminen on syytä siksi hoitaa käytävällä tai sille tarkoitetulla paikalla. Namu ei välitä harjaamisesta, se nauttii jos jokin kohta kutittaa ja hoitaja osaa juuri siitä rapsuttaa harjalla. Jalat ori nostaa helposti. Painoa se ei laske paljoa hoitajalle, vaan tasapainottelee jalka korkealla niin kauan kunnes on vuoro siirtyä seuraavaan. Valjastaessa ori painaa taas korvansa niskaan, erityisesti satulan kanssa se on varautunut. Vyön aikana Namu pullistelee eikä satulavyötä saa ihan tuosta vaan kiinni. Kuolaimia tarjotessa painaa ori päänsä ihan ruohonjuuri tasolle, joka helpottaa lyhyitä ihmisiä, mutta on myös inhottava tapa pullistamisen kanssa.

Taluttaessa ori on hyvin reipas ja kulkee mielellään nopeaan vauhtiin. Taluttajan tulee pitää riimunnarusta hyvin kiinni, sillä ori saattaa täysin ihmisen huomaamatta ruveta kulkemaan reippaammin. Namu ei myöskään välitä jos vahingossa astuu taluttajan varpaille, se ei kiinnitä huomiota kuinka lähellä kulkee. Tammojen ohi mentäessä voi Namu hieman rehvastella ja ravata korkein askelin. Taluttajan tulee tällöin olla paljon tarkempi ja varautua orin äkkinäisiin liikkeisiin. Ori hirnahtelee myös kovaan ääneen tammojen lähettyvillä. Orit Namu ohittaa myös railakalla menolla, orissa on silloin pitelemistä. Tuttujen hevosten kanssa ohittaminen ei ole ongelma, vain vieraille oreille se pitää ääntä ja melskaa.

Selästä käsin Namu on rennompi ja helposti hallittavissa. Se odottaa ratsastajansa merkkiä lähteä kävelemään, se ei hiiskahdakaan ennen kuin jalustimet on oikean mittaiset ja ratsastaja valmis töihin. Käynnissä orin askeleet ovat tasaiset, mutta pitkät. Sen korvat kuulostelevat komentoja ratsastajalta, eikä se panikoi yhtään, vaikka ratsastaja tuntisi vielä itsensä auttamattomaksi. Namun ravi on hyvin ryhdikästä ja aluksi se saattaa pompottaa ratsastajaa paljonkin. Rentoutuessa se helpottaa ja oriin saa paremmin tuntuman. Laukka on hyvin keinutuolimaista. Yleispainoitteisuudestaan huolimatta kouluratsastus on Namun vahvin laji ja sen huomaa heti. Ori on osaava ja kärsivällinen, se antaa anteeksi ratsastajansa virheitä. Liikkeet ovat hyvin näyttäviä ja askeleet Namu osaa itse asettaa oikeille paikoille. Taivutukset, erityisesti avotaivutus, on yksi Namu lempiliikkeistä. Sen kouluratsastusgeenit näkyvät hyvin, sillä kouluratsastusta mentäessä se on täysin kotonaan. Ori on rento ja mukava ratsu koulussa. Esteillä Namu on hieman levottomampi eikä yhtä varma, mutta se ei silti karkaa käsistä. Se odottaa hyvin ratsastajaansa eikä lähde ylittämään estettä, ellei joku selässä ole valmiina ratsastamaan sitä sen yli. Vauhtia ei orilta puutu se on varma. Askeleet ovat esteidenkin välissä koreita ja ori näyttää välillä hyvin huvittavalta kun se kiitä korkein askelin. Ori ponnistaa hyvissä ajoin ja osaa itse ennakoida esteen lähestymisen. Ainut ongelma on esteratsastuksessa se, että ori ei välitä siitä niin paljon kuin kouluratsastuksesta. Rohkealla ja itsevarmalla ratsastajalla Namu on oivallinen hevonen myös maastoesteiden parissa, sillä rauhallisella ratsastajalla hevonen on valmis kiipeämään vaikka kuuhun. Toisinaan Namu tarvitsee maastoesteillä paljon tukea ratsastajaltaan, jonka vuoksi hevosella ei hyppää maastoesteillä kuin osaavat, ammattitaitoiset ratsastajat. Hyvällä ratsastajalla Namu kiipeää ketterästi jopa yhden tähden esteistä yli, joten voisi kai sanoa, että vaikka hyppääminen ei ole aina helppoa, orilta löytyy silti mieletön määrä taitoa.

Kilpailupaikoilla ja muissa paikoissa, missä uusia tuttavuuksia pyörii, saattaa Namu hieman hermostua ja näyttää orimaisia piirteitään itsestään. Riimunnarusta kiinni pitäminen saattaa tuottaa vaikeuksia, joten ori on syytä viedä kauemmas suurimmasta hälinästä. Omalla vuorollaan ori on rauhallisempi, kuten kotonakin kun pääsee töitä tekemään. Suorituksen aikana pieni hermoilu on normaalia, mutta ratsastajan tietäessä mitä tehdä, onnistuu Namukin rauhoittumaan ja tekemään upeita suorituksia - kuten rankinglistat ja palkinnoista notkuva palkintokaappi kertoo.

i. VSN Ch. Namiska
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I,
SLA-I*, YLA1, Jälkeläisluokka C
rautias, 159cm
ii. Kelmu-Welmeri
evm, rautias, 159cm
iii. Honkalainen
evm, rautias, 158cm
iie. Noen Seireeni
evm, ruunikko, 151cm
ie. Taipumus
evm, rautias, 157cm
iei. Tossavainen
evm, rautias, 157cm
iee. Naimaani
evm, kulomusta, 153cm
e. Mettänneito
KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II, VVJ-I, YLA2, SLA-I
ruunikko, 155cm
ei. Mehtäläinen
evm, rautias, 154cm
eii. Mettänpeikko
evm, rautias, 154cm
eie. Hippunen
evm, rautias, 154cm
ee. Tuulineito
evm, ruunikko, 152cm
eei. Tuulen Tuiske
evm, rautias, 158cm
eee. Suvineito
evm, ruunikko, 151cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
tamma Kaakkilan Hattaramorsian 01.10.2016 Anopinkauhu
ori Vähäpellon Karkkihirmu 02.10.2016 Mörkövaaran Loviisa
ori Mörkövaaran Karkkijahti 28.10.2016 Hortensian Jokeritar
tamma Vähäpellon Kettukarkki 13.11.2016 Mörkövaaran Kettutyttö
tamma Vähäpellon Marmelaadi 28.11.2016 Vähäpellon Surusävel
ori Vähäpellon Navalti 27.01.2017 Vähäpellon Haltija
ori Vähäpellon Nuuskamuikkunen 13.02.2017 Vähäpellon Vilijonkka

ii. Kelmu-Welmeri on jo pelkästään ulkoiselta habitukseltaan aivan mieletön - sen kaunista punarautiasta väritystä nimittäin koristaa pitkät, etupolviin ja takakintereisiin yltävät sukat sekä leveä, säännöllinen läsi. Kelmu-Welmeri on rakenteeltaan melko kompakti; sillä on hyvät tyypit sekä ryhti. Sillä on syvä runko, melko leveästi liittynyt kaula ja lyhyt selkä. Etujalat orilla ovat melko hyväasentoiset, takajalat ovat aavistuksen pihdissä. Ori on kantakirjattu II-palkinnolla ratsukantakirjaan, ja sitä on käytetty melko monipuolisesti suomenhevosten jalostukseen. Kelmu-Welmeri on luonteeltaan ystävällinen ja nöyrä, jonka lisäksi sen kuvaillaan olevan mieletön suorittaja radalla. Kolmen lajin ratsuna kansallisella tasolla pärjännyt ori on myös nuoruusvuosinaan kilpaillut valjakkoajossa, jossa ori on saavuttanu ratsastuksen tapaan useita voittoja ja sijoituksia.

iii. Honkalainen oli rautias, 158cm korkea suomenhevosori, joka oli aikanaan hyvinkin suosittu jalostusori. Honkalainen omasi hyvät rotu- ja sukupuoli-ihanteiden mukaiset tyypit, jonka lisäksi sillä on hyvä, korkea ryhti. Sillä oli pyöreä kaunis runko, leveä kaula sekä melko piirteetön lyhyt säkä. Jalat orilla oli kuivat ja melko hyväasenoiset jalat, joskin etujalkojen vuohiset olivat aavistuksen vennot. Kolmen lajin ratsuna toiminut Honkalainen ihastutti kouluradoilla lennokkailla, suorilla liikkeillä kun taas rata- ja maastoesteradoilla ori yllätti useasti terävällä, hyvällä tekniikalla sekä mielettömällä säätelykyvyllä. Luonteeltaan ori oli ennen kaikkea nöyrä ja yhteistyöhaluinen, joskin orin tiedetään hieman egoilleen muille hevosille pienellä oreille tyypilliseen pullistelu-tapaan. Ori lopetettiin 22-ikävuoden saattelemana vihreämmille niityille tapaturmaisen jalkaongelmien vuoksi.

iie. Noen Seireeni oli aikoinaan melkoinen monitoimihevonen, sillä tammalla kilpailtiin niin koulu-, este-, kenttä- ja matkaratsastuksessa sekä vielä lisäksi valjakkoajossa. Noen Seireeni oli tuttu näky seura- ja aluetason kilpailuissa, joskin tamma ei ollut missään lajissa täysin ylitse muiden. Keskivertohevonen päätyi ratsastajineen usein tuloslistan puoliväliin, mutta etenkin koulu- ja matkaratsastuksessa tasainen ja kestävä hevonen ylsi toisinaan myös sijoituksille. Noen Seireeni oli rakenteeltaan hyvät tyypit omaava suomenhevostamma jolla oli melko matala ryhti sekä pitkä selkä. Hyvä jalka-asennot omaava tamma pärjäsi harrastekilpakäytössä hyvin pitkälle, sillä ergonomisesti liikkuva tamma ei onnistunut raskaasta käytöstä huolimatta hankkimaan itselleen esimerkiksi kulumia. Hyvätahtoiseksi ja lempeäksi kuvailtu pieni - 151cm korkea - tamma jätti jälkeensä kaksi upeasti menestynyttä orijälkeläistä.

ie. Taipumus edustaa hyvinkin perinteistä suomenhevosta: Se on merkitön rautias, jolla on keskinkertainn rakenne. Sillä on hyvän puoleiset tyypit, voimakas säkä, lyhyehkö hieman avoin runko, suippeneva lautanen sekä tyydyttävä lihaksisto. Melko hyvät jalka-asennot omaava 157cm korkea tamma korvaa kuitenkin puutteellisen rakenteen täydellisen luonteeltaan. Nöyrä, yhteistyöhaluinen ja aina töihin motivoituneesti lähtevä suomenhevonen on tehnyt upeaa tulosta ratsastuksen kuninkuuslajin kenttäratsastuksen sekä valjakkoajon parissa, sillä tamma on molemmissa lajeissa noussut mestaruuskolmikkoon kahdesti. Tasaista, mutta voitollista tulosta tehnyt tamma jäi kilparadoilta ja aktiivitreenaamisesta pois 16-ikävuoden päätteeksi, sillä Taipumusta alkoi selkeästi vaivaamaan nuorena havaitut ja suurella tunteella hoidetut kinnerpatit. Rentoja eläkevuosia viettävä tamma on nyt siirtynyt pienimuotoiseen jalostukseen ja tammalla on tarkoitus teettää yhden nuorena tehdyn varsan lisäksi yksi tai kaksi jälkeläistä lisää.

iei. Tossavainen ei ollut aikanaan suosituin jalostusori, sillä sen tiedettiin periyttävän jälkeläisilleen merkitöntä punarautiasta väriä ja keskinkertaista ellei jopa huonoa rakennetta. Isopäinen, pitkäraajainen ja keskiverto liikkeet omaava ori oli ulkoisista ominaisuuksistaan huolimatta erinomainen kenttäratsu, sillä se kykeni kouluradalla tekemään helpon tason kouluratsastusliikkeitä sujuvassa rytmissä sekä tasapainossa jonka päätteeksi se teki aina huolellisia suorituksia rata- ja maastoesteiden parissa. Rohkea luonteinen, hyvän ratsastettavuuden omaava 157cm korkea ori tuli lähes aina sijoituksille maastoestekokeen päätteeksi. Kansallisia avoimiakin luokkia kilpaillut ori on ollut aikanaan lähes voittamaton hevonen suomenhevosten kenttämestaruuskilpailussa, sillä orilla on jopa kuusi peräkkäisinä vuosina voitettua mitalia. Tossavaisella on yhteensä 16 jälkeläistä, joista suurin osa on päätynyt kultaisen luonteen ja suuren suorittajasydämen vuoksi harrastetason kenttäratsastajille. Tossavainen lopetettiin 24-vuotiaana iloisen ja aurinkoisen laidunkesän vanhuuden tuomien ongelmien vuoksi.

iee. Naimaani eli koko elämänsä saman perheen hellässä huomassa, johon se muutti vain kolmen vuoden ikäisenä suoraan kasvattajalta. Varsa-optioilla myyty Naimaani varsoi viisivuotiaana rautiaan tamman, jonka jälkeen se on keskittynyt täysillä harrastehevosena olemiseen Äiti-tytär ratsuksi hankittu lempeäluonteinen tamma oli mitä mainioin harrastehevonen, sillä sen kanssa uskalsi harrastaa lähes mitä tahansa turvallisin mielin. Tamma kanssa saattoi tehdä pitkiä maastolenkkejä pirteässä syyssäässä, pulahtaa kesäisin viileään järveen tai talvisin vetää rekeä tai harrasta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävää hiihtoratsastusta. Kun aikaa kului ja perheen tytär kasvoi, kiinnostui hän erityisen paljon vikeltämisestä - alkuun tytär harjoitteli yksilövikeltämistä Naimaanilla vikellysvalmentajan johdolla, mutta muutaman vuoden intensiivisen harjoittelun päätteeksi Naimaani päätyi alueen vikellysseuran joukkuehevoseksi pienestä koostaan huolimatta. Yksilö- ja joukkuehevosena Naimaani toimi mitä parhaimmalla tavalla, sillä rauhallista maalaisjärjellä varusteltua tammaa ei hetkauttanut temppuilevat tytöt selässä tai ulkopuoliset ärsykkeet kuten yleisö tai tuomarit.

ei. Mehtäläinen on hyvät laatutyypit sekä hyvänpuoleisen orileiman omaava kansallisen tason kilpahevonen, joka on kilpaillut menestyksekkäästi ratsastuksen kaikissa osa-alueissa. Rautias, 154cm korkea ori on kantakirjattu III-palkinnolle arviolla "syvä, pyöreä runko, kevyehkö kaula. Jalka-asennot aavistuksen puutteelliset; etujalat ovat hieman vasikkapolviset ja etusääret ovat supistuneet, käyrähkö kinner, hyvät kaviot." Luonteeltaan herkäksi, eteenpäinpyrkiväksi ja erittäin yhteistyöhaluiseksi kuvailtu ori on tasainen ryhdikkäiden kouluratojen suorittaja, mutta sen todellinen kapasiteetti ja kyky tulee esiin rata- ja maastoesteradoilla. Rehellisellä ja rohkealla orilla on hyvä tekniikka sekä ratsastettavuus estelle, ja se on hurmannut estekilpailuiden yleisöä useasti nopeilla "kaikki tai ei mitään" uusintaradoillaan. Oria on käytetty melko paljon suomenhevosten jalostukseen, sillä Mehtäläisen tiedetään periyttävän jälkeläisilleen rohkeaa luonnetta sekä hyvää hyppytekniikkaa.

eii. Mettänpeikko on tunnettu kenttähevonen, joka on kilpaillut hyvin tuloksin kansallisella tasolla jopa yhden tähden kenttäkilpailuita. Fysiikaltaan kestävä; sopusuhtaisen rungon sekä hyvät jalka-asennot omaava hevonen liikkuu melko energisesti, ja se kantaa itseään mielellään ryhdikkäänä niin sanotusti oikein päin. Hyvän hyppytekniikan sekä vahvan ponnistuksen omaava ori on luonteeltaan ystävällinen, nöyrä ja äärettömän yhteistyöhaluinen. Rautiasta, 154cm korkeaa kantakirja II-palkittua oria on käytetty melko paljon suomenhevosten jalostukseen. Ennen vihreille niityille siirtymistä Mettänpeikko jätti jälkeensä varsoja, joista suurin osa on päätynyt alue- tai kansallisen tason este- ja kenttäradoille.

eie. Hippunen on rautias, 154cm korkea suomenhevostamma joka oli eläessään aina se tallin kiukkupyllyisin tamma. Hapanta naamaa näyttävä tamma oli kuitenkin nöyrä ja kapasiteetikas ratsu, joka on palkittu muun muassa 3-vuotiaana parhaana askellajihevosena suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa ja joka sijoittui 6-vuotiaana koulupuolen kasvattajakilpailussa ensimmäiselle sijalle. Kasvattajakilpailun jälkeen lennokkain liikkein liikkuva tamma myytiin ratsastuksenopettajaopiskelijalle, joka kilpaili tamman kanssa Helppo A ja Vaativa B tason luokissa. Hippunen varsoi elinkaarensa aikana kaksi varsaa, ori Mehtäläisen joka on toiminut kolmen alalajin osaajana sekä tamman Timanttihiippa joka on näyttänyt ikäluokkakilpailuissa suuria lahjoja emänsä tavoin kouluratsastuksen puolelle.

ee. Tuulineito on ruunikko, 152cm korkea suomenhevostamma. Kaikki käy-tyypin omaava tamma on sopinut elinkaarensa aikana monenlaiselle harrastajalle, ja se on tarjonnut monta elämystä hevosharrastajille sekä ratsuna että valjakkohevosena. Sopusuhtaisen rungon, vahvan ylälinjan ja melko hyvät jalka-asennot omaava tamma on luonteeltaan nöyrä ja rehti hevonen, joka suhtautuu kaikkeen suurella järjellä. Aluetasolla kilpaillut tamma on ollut enimmäkseen siellä tuloslistojen puolivälissä, mutta rauhallinen ja tasainen suorittaja on kerännyt myös muutamia sijoituksia ja voittoja jokaisesta lajista. 4-vuotiaana kerran varsonut tamma viettää tänään leppoisaa harrastehevosen elämää Itä-Suomessa, sillä tamma ei enää useammastakaan yrityksestä huolimatta ole tiinehtynyt uudelleen.

eei. Tuulen Tuiske on kantakirja II-palkinnolla palkittu suomenhevosori, joka edustaa sukunsa ensimmäistä ratsuhevosta. Keskinkertaisista ravihevosista polveutunut ori omaa vahvan suorittajaluonteen sekä hyvät, tahdikkaat ja melko lennokkaat liikkeet. Vahvan, kolmitahtisen laukan omaava rautias ori on tehnyt menestyksekkään uran ratsuna sekä koulu-, este- että kenttähevosena, jonka lisäksi orilla on kilpailtu muutamia startteja valjakkoajon saralla. Rakenteeltaan melko vähän jalostukseen käytetty ori oli tyydyttävä. Sillä oli hyvät tyypit, se oli ryhdikäs sekä sen runko oli lyhyt ja vankanlainen. Orilla oli lyhyt kaula, kuivanlaiset melko hyväasentoiset jalat. Tuulen Tuiske lähti vihreämmille niityille 23-vuotiaana muun muassa neljä uomenhevosten mestaruusmitalia saavuttaen.

eee. Suvineito on ruunikko, 151cm korkea pyöreärunkoinen tamma jonka omisti koko elinkaaren kasvattajansa Oiva Kyllönen. Melko temperamenttiseksi tammaksi kuvailtu Suvineito ei toiminut koskaan sen kummoisempana ratsuna, sillä tamma oli melko haastava ratsuttaa niin sanotusti tasaiseksi ja monelle ratsastajalle sopivaksi hevoseksi. Maasta työskennellessä tamma oli kuitenkin ihan ookoo, joten useita I ja I+ palkintoja suomenhevosten valtakunnallisista näyttelyistä niittänyttä tammaa ratsastettiin sen verran, että se saatiin esitettyä ratsukantakirjassa. I-palkinnolle kantakirjattu tamma toimi elämänsä siitoshevosena, ja se sai kaiken kaikkiaan 7 kaunista, kapasiteetikasta varsaa. Suvineito lopetettiin vanhuuden tuomiin ongelmiin 22-vuotiaana.

KRJ-koulukilpailut, 52 sijoitusta

12.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 3/30
18.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 3/30
20.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 1/30
18.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 5/60
14.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 5/30
15.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 3/30
18.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 3/30
10.10.2016 Kaunovaara, Vaativa B, 4/30
11.10.2016 Kaunovaara, Vaativa B, 1/30
14.10.2016 Kaunovaara, Vaativa B, 5/30
22.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 1/30
26.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 2/30
02.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 6/40
05.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 6/40
07.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
24.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
26.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 5/30
01.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
02.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
03.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 2/40
06.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
14.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
15.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 2/40
19.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 2/40
01.11.2016 Iowa, Vaativa B, 5/30
03.11.2016 Iowa, Vaativa B, 2/30

06.11.2016 Iowa, Vaativa B, 4/30
08.11.2016 Iowa, Vaativa B, 1/30
17.10.2016 Satumaja, Vaativa B, 6/40
22.10.2016 Satumaja, Vaativa B, 3/40
12.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 5/40
13.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 5/40
15.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
16.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 1/40
24.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
29.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 4/40
11.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
14.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 1/40
14.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
16.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 5/40
16.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
22.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 1/40
23.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 1/40
27.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 5/40
29.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 1/40
13.10.2016 Micram Raceponies, Vaativa B, 3/27
15.10.2016 Micram Raceponies, Vaativa B, 4/27
19.10.2016 Micram Raceponies, Vaativa B, 4/27
20.10.2016 Micram Raceponies, Vaativa B, 5/27
03.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 1/40
03.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 1/40
07.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 2/40



ERJ-estekilpailut, 44 sijoitusta

11.10.2016 Rumour Ponies, 110cm, 4/30
13.10.2016 Rumour Ponies, 110cm, 3/30
07.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/36
09.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/36
12.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/36
20.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/36
04.11.2016 Hortensia, 110cm, 3/40
07.11.2016 Mörkövaara, 110cm, 2/30
01.11.2016 Iowa, 120cm, 2/30
04.11.2016 Iowa, 120cm, 4/30
06.11.2016 Iowa, 120cm, 5/30
08.11.2016 Iowa, 120cm, 4/30
23.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
25.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
29.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
10.10.2016 Hiprakka, 120cm, 4/75
16.10.2016 Hiprakka, 120cm, 4/75
20.10.2016 Hiprakka, 120cm, 6/75
02.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
03.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
06.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
13.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 2/30

18.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 5/30
18.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 5/30
19.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 4/30
20.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 4/30
01.11.2016 Metsovaara, 110cm, 6/40
06.11.2016 Metsovaara, 110cm, 6/40
06.11.2016 Metsovaara, 110cm, 5/40
14.11.2016 Metsovaara, 110cm, 4/40
15.11.2016 Metsovaara, 110cm, 5/40
03.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
07.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
11.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
13.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
15.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
16.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
19.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
21.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
22.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
23.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
26.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
28.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
30.12.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30



KERJ-kenttäkilpailut, 40 sijoitusta

01.11.2016 Iowa, CIC1, 1/30
08.11.2016 Iowa, CIC1, 5/30
10.11.2016 Iowa, CIC1, 5/30
03.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
04.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
05.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
09.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
10.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
28.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 5/30
01.12.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/30
04.12.2016 Hengenvaara, CIC1, 1/30
10.12.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/30
05.11.2016 Hortensia, CIC1, 5/30
08.11.2016 Hortensia, CIC1, 3/30
05.11.2016 Hortensia, CIC1, 2/30
17.11.2016 Hortensia, CIC1, 4/30
05.11.2016 Hortensia, CIC1, 5/30
08.11.2016 Hortensia, CIC1, 3/30
11.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/23
15.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 1/23
18.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 2/23

03.12.2016 Metsovaara, CIC1, 4/21
28.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/24
27.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/27
29.12.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/27
15.12.2016 Metsovaara, CIC1, 2/16
17.12.2016 Metsovaara, CIC1, 4/16
19.12.2016 Metsovaara, CIC1, 4/16
01.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 01/30
03.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 02/30
04.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 04/30
05.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 04/30
06.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 05/30
07.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 03/30
08.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 04/30
10.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 01/30
12.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 03/30
14.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 01/30
15.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 03/30
17.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 02/30
18.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 01/30



VVJ-valjakkokilpailut, 45 sijoitusta

12.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 1/30
12.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 2/30
13.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 1/30
03.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 1/40
04.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 5/40
01.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 3/40
02.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 4/40
04.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 2/40
07.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 2/40
10.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 5/40
22.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
26.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
26.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
27.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
29.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
11.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 5/40
14.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 2/40
16.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 5/40
17.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 5/40
19.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 4/40
10.11.2016 Fiktio, Noviisi tarkkuuskoe, 2/30
02.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 3/34
03.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 3/33

08.11.2016 Ros Cirein, Vaativa tarkkuuskoe, 3/34
05.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 5/50
06.11.2016 Metsovaara, Noviisi tarkkuuskoe, 3/50
29.10.2016 Fiktio, Noviisi yhdistetty, 2/15
05.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
10.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
21.10.2016 Koistila, Vaativa tarkkuuskoe, 1/29
22.10.2016 Koistila, Vaativa koulukoe, 4/29
25.10.2016 Koistila, Vaativa koulukoe, 1/29
11.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
13.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
14.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
15.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
17.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
26.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
13.11.2016 Metsovaara, Noviisi tarkkuuskoe, 7/50
18.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 2/50
20.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 6/50
17.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 06/40
19.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 06/40
29.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 04/46
30.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 01/46



VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta


VSN-Näyttelymenestys

05.11.2016 Vähäpelto VSN, SW1 42p. tuom. dookie
12.11.2016 Satumaja VSN, SW1 42p. tuom. dookie
07.12.2016 Vähäpelto VSN, SW1 42p. tuom. dookie
22.12.2016 Turmeltaja VSN, SW1 42p. tuom. dookie
01.01.2017 Vähäpelto VSN, SW1 42p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Koska olen ollut äärettömän ylityöllistetty muun muassa ratsutusten, valmennusten sekä kilpailuiden takia koko kesän, otti tallimestarimme Jenni vuotiaista varsoista vetovastuun tänä kesänä. Siinä missä muutkin yksivuotiaat varsat, myös Namu opetettiin kesän mittaan ajolle joka sujui Jennin mukaan äärettömän jouhevasti ja kivuttomasti. Ajolle opettaminen aloitettiin hyvin baby step-askeleilla niin, että hevonen totutettiin ensin ohjasajolle, jonka jälkeen se totutettiin asioihin valeaisojen avulla. Nämä vaiheet menivät Namun kanssa erittäin helposti, kun taas seuraava vaihe vei enemmän aikaa ja totuttamista. Koska Jenni vaatii hevoselta paljon rentoutta, haluaa hän opettaa kaikki hevoset ennen ensimmäisiä ajokertoja siihen, että ne seisoo rennon letkeästi tallinkäytävällä täysissä valjaissa kärryt perässä. Tällöin Namu oli hieman stressaantunut ja se mielellään steppasi paikallaan, mutta positiivisten toistojen kautta Jenni sai Namun rentoutumaan myös tässä tilanteessa. Koska perusteet oltiin tehty todella hyvin, itse ensimmäiset ajokerrat eivät olleet katastrofaalisia ja voisi kai todeta, että melkein päinvastoin! Namu nimittäin veti kärryjä ensimmäisestä kerrasta lähtien kuin vanha tekijä, eikä se tarvinnut taluttajiltaan juuri laisinkaan tukea. Koska kyseessä on kuitenkin nuori hevonen, halusi Jenni pitää taluttajia melko pitkään - ja tottahan se on, että parempi rauhassa alkuun ja nousujohdanteisesti tulevaisuuteen kuin rytinällä alkuun ja tulevaisuudessa viisi askelta taaksepäin. Kesän loputtua Namu veti kärryjä jo melko tottuneesti, ja se kävi kerran kaksi viikossa tekemässä lyhyitä lenkkejä muiden hevosten seurassa maastossa. Alkusyksystä orin kyytiin ensi kertaa itse päästyäni olin pakahtua onnesta; Jenni oli tehnyt kesän mittaan älyttömän hyvää työtä, sillä Namu oli todella rento ja pehmeä ajaa.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Jos jostain tietää kesän olevan vain nurkan takana, niin siitä että suuret, hehtaarien kokoiset laidunmaat omistavat tallit suunnittelevat lohkoja varsoille ja nuorille hevosille. Tänä kesänä Vähäpelto tarjosi tilojaan myös ulkopuolisille varsoille, joten varsapopulaatio oli melko runsas ja kattava. 2-vuotias Namu pääsi laidunryhmään, jossa oli sekä tuttuja kavereita pihatosta kuin myös uusia tuttavuuksia tallin ulkopuolelta. Laitumelle hevoset irti päästettyämme Namu lähti monen muun hevosen tavoin juoksemaan tuhatta ja sataa kohti vapautta (..joka kyllä myöhemmin päättyi harmillisesti sähköaitaan), jonka jälkeen se piiloutui vanhan pihattokaverinsa taakse katsomaan hurjempien oripoikien leikkejä. Aikansa rohkeutta kerättyään myös Namu yhtyi leikkiin, ja aloitti painin siitä, kuka uuden porukan johtohevonen olisi. Vaikka olimme varautuneet rajumpaankin painimatsiin, laumahierarkia tuli selväksi jo melko pian - joukossa nimittäin oli yksi hyvin vahva hevonen, joka oli selkeästi porukan pää alusta alkaen. Ensimmäiset päivät orilaitumella meni luonnollisesti uusia paikkoja tutkiessa, metsäosuuden kaivamiseen ja polkujen tallaamiseen sekä muiden nuorten kanssa leikkimiseen, mutta nyttemmin sekä Namu että koko muu porukka on rauhoittunut melko hyvin aloilleen. Vaikka tallityöntekijät käyvät tarkistamassa nuoret aamuin illoin, olen käynyt rapsuttelemassa Namua lähes päivittäin laitumella. Koska odotan orista itselleni tulevaisuuden kilpahevosta lajiin kuin lajiin, haluan pitää siitä erityisen tarkkaa huolta - oli se sitten kavioiden vuolua, yleistä huolenpitoa tai vain rapsuttelua kesälaitumella jottei jo opitut asiat sekä käytöstavat huku kankkulan kaivoon kesän aikana. Kesän Namu saa kuitenkin nyt viettää melko leppoisissa merkeissä - se saa touhuta yhdessä lajitoveriensa kanssa pitkälle syksyyn, jonka jälkeen se palaa hiljalleen ajokäyttöön ja pääsee työskentelemään enemmän esimerkiksi juoksuttaen.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Viime aikoina olemme ajotyöskentelyn lisäksi harjoitelleet ekstrahuolellisesti hevosen esittämistä, sillä orilla oli tiedossa 2-vuotis syksynä suomenhevosvarsojen laatuarvostelu. Alkuun Namu ei kyennyt laisinkaan ymmärtämään sitä, että ihmisen rinnalla pitäisi myös juosta mutta miljoonan toiston jälkeen myös ravin esittäminen ollaan saatu melko hyvään pakettiin. Laatuarvostelua edeltävänä päivänä Namu pääsi myös perusteelliseen puunaukseen; pesin sen kahteen kertaan shampoolla, jonka lisäksi se sai ensi kertaa elämässään sukkiin sekä melko vaaleajouhiseen häntäänsä kimoshampoota useamman kerran. Vaikka kaverit jäivät pihattoon, käyttäytyi Namu pesupaikalla varsinaisen herrasmiehen elkein - se seisoi kauniisti paikoillaan, joskin ohi kulkeville hevosille sen piti toisinaan pullistaa rintaa kuin ilmoittaakseen, että talliin on saapunut uusi macho. Pesun yhteydessä siistin orilta muun muassa vuohiskarvat, ruununrajan sekä korvat jonka lisäksi letitin sen harjan ja hännän pitääkseni ne puhtaana ja muhkeana seuraavan päivän koitosta varten.

Matka laatuarvostelutilaisuuteen taittui jouhevasti, eikä itse pelipaikallakaan syntynyt suurempaa hämminkiä Namun puolesta. Tietysti kun monta kokematonta nuorta hevosta laitetaan samaan tilaan, on ilmassa pientä jännitettä mutta täytyy myöntää, että Namuun ja sen käyttäytymiseen sai olla varsin tyytyväinen. Kaikkien odotusten ja toiveiden mukaan Namu palkittiin päivän päätteeksi SV-I palkinnolla seuraavin pistein; rakenne 5,2, suku 10, käytöskoe 15, yht 30,2p. Käytöskokeen prosentit olivat huimat 70 prosenttia, jotka saivat tänään tämän omistaja-kasvattajan kasvoille leveän, tyytyväisen hymyn.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Nyt, kun Namu on täyttänyt kolme ja se on kehittynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti melko tasaisesti, on ollut ajankohtaista työskennellä orin kanssa myös selästä käsin. Kesän mittaan ori totutettiin ratsastajan painoon niin, että Namu seisoi vain paikallaan kun ratsastaja sekä nousi että laskeutui sen selästä ja kun se oli orille tuttu ja helppo juttu, lisättiin treeneihin mukaan muutamia kierroksia käyntiä. Koska Namua on käsitelty varsasta asti paljon, ja se on opetettu ajolle, oli ratsastajan painoon totuttaminen melko simppeliä - paljon toistoja ja kehuja sekä treenit mahdollisimman lyhyitä tuntuivat olevan myös salainen reseptin Namun kanssa. Nyt, syksyn mittaan orilla on alettu ratsastamaan yhä enemmän niin, että orilla oli juoksuttajan tuki ja mikäli se ei ymmärtänyt ratsastajan apuja, juoksuttaja pystyi auttamaan hevosta tarpeen vaatiessa maasta käsin. Ensimmäiset laukat olivat Namun kanssa varsin villejä ja se lähti järkyttävään pukkilaukkaan, mutta sekä hevosen että ratsastajan onneksi selässä oli henkilö, joka on tottunut nuorten hevosten poukkoiluun. Kun ratsastaja pysyi selässä ja pystyi lisäksi tasapainottamaan nuoren kulkua, päästin myös laukan kanssa eteenpäin eikä turhaa poukkoilua ole enää myöhemmässä vaiheessa esiintynyt. Tällä hetkellä Namu ymmärtää melko hyvin ratsastajan pohje- ja painoavut ja sen kanssa voidaan ratsastaa kaikkia askellajeja ilman juoksuttajan tukea. Tämän hetkinen fiilis hevosen suhteen on erittäin positiivinen; orilla on selkeästi vahva tarve miellyttää ihmistä ja se etenee ratsastajan alla hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Vähäpellon työntekijöille järjestettiin tänään hieman erilaisempi työpäivä, sillä kaikki pakolliset hommat tehtyämme suunnistimme koko porukka kesähelteen hemmottelemaan maastoon. Valitsin itselleni ratsuksi kenenkäs muunkaan kuin Namun, jonka kanssa ollaan viime aikoina treenattu melko intensiivisesti kentällä - ajattelin siis, että pieni irtiotto kesän treeneistä ja valmennuksista tekisi myös orin mielelle ja fysiikalle hyvää. Koska lähdimme maastoon iltapäivällä reilun kahdenkymmenen asteen helteessä, maastolenkki koostui hyvin pitkälti käyntipätkistä ja lyhyistä, intensiivisistä ravi- ja laukkapätkistä. Siinä, missä kävelimme pitkiäkin matkoja, kantautui maastoon lähteneiden ratsastajien suusta iloinen puheensorina joka jätti taakseen edes hetkeksi työstressin ja -murheet. Maaston kohokohta kuitenkin löytyi Pahalammen tietämiltä, sillä pulahdimme jokainen hiekkapohjaisen lammen hellään huomaan - ja se, jos joku teki hyvää! Koska Namu on perusluonteeltaan rohkea hevonen ja se on maastoestetreeneissä opetellut menemään veteen, veti se perässään muutaman nuoren jotka jännittivät vesielementtiä jonkin verran ja olivat jo valmiina poistumaan takavasemmalle. Kun kaikki hevoset olivat turvallisesti vesillä, en voinut olla nauttimatta hetkestä - hevoset kauhoivat hullun tavalla vettä etusillaan, työnsivät turpaansa veden syleiltäväksi ja pärskivät niin, että vesipisarat lensivät tuhansien timanttien lailla. Nähtyäni työntekijöideni tyytyväiset ja murheettomat ilmeet hymähdin, taputin Namua ja totesin mielessäni, että juuri tätä hektisesti alkanut kesä vaati. Aikamme viileästä vedestä nautittuamme jatkoimme matkaa tallille, jossa hoidimme hevoset erityisen huolellisesti pois ja lähdimme vielä koko porukan kanssa syömään paikalliseen ravintolaan onnistuneen irtioton kunniaksi.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Namu on ollut viime aikoina hyvin intensiivisessä treenissä ja se on tehnyt muutamia kertoja viikossa maksimitason suorituksiaan. Koska treenin vaativuus ja kuormittavuus on lisääntynyt huimasti viimeisen puolen vuoden aikana, on selkeää että ori on tarvinnut yhä enemmän huoltoa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vaikka treenit ovat olleet viime aikoina kovia, on se tuntunut varsin hyvälle - se on edelleen sekä ratsastaessa että ajaessa elastinen, se taipuu ja asettuu hyvin molempiin suuntiin eikä kumpikaan kierros tunnu haastavalta. Tästä huolimatta halusin, että hevosten fysioterapiaan erikoistunut tallimestarimme Jenni hieroo ja jumppaa hevosen lihaksiston auki kerran kaksi kuukaudessa, jolloin pystymme havaitsemaan ja ennaltaehkäisemään tilapäiset rasitustilat ajoissa. Namu on nauttinut hieronnasta, fysioterapiasta ja eritoten sen jälkeen saadusta solariumhoidosta erityisen paljon - varsinkin solariumin alla ollessaan se rentoutuu niin, että sen silmät painuvat väkisin puoliumpeen ja sen huulien välistä alkaa valumaan ah-niin-ihana kuolajojo.

Samalla kun orin lihaksistosta ollaan pidetty erityisen hyvää huolta, olen myös varmistanut, että ori saa ravinnosta kaiken sen, mitä se vaatii. Monen muun hevosen tavoin Namu on edelleen melko vapaalla säilöheinällä, jonka lisäksi se saa perus kivennäinen, elektrolyytti ja vitamiini combon lisäksi itselleen lisärehua, jossa on sekä valkuaista, proteiinia että energiaa. Koska tarkoituksena on nostaa orin lihasmassaa edelleen, saa se tehokkaan treenin ohella yhä enemmän rakennusaineita eli proteiinia. Vaikka haluamme orille vielä lisää voimaa suorittamisen helpottamiseksi, on Namun lihaskunto tällä hetkellä erittäin hyvä; lihaksisto on hyvässä kunnossa, ja se kasvaa tasaiseen tahtiin.

Kouluvalmennus, valmentajana Lucie
Olin kolmatta kertaa valmentamassa VP:tä hänen tallillaan. Tällä kertaa VP oli valinnut ratsukseen suomenhevosori Namuvarkaan. Ori oli kuulemma mallikelpoinen kouluratsu. Alkukäyntien jälkeen aloitimme tunnin perusteellisella hevosen taivuttamiseen keskittyvällä ravityöskentelyllä. Pyysin VP:tä tekemään voltit jokaisen kulman kohdalle sekä pääty-ympyrät kummallekin lyhyelle sivulle. Namu taipui oikein hyvin rungostaan ja kuulosteli ratsastajan antamia apuja. Toistojen ja suunnanvaihdoksen jälkeen siirryimme sulkutaivutukseen. Laitoin pitkien sivujen kohdille uran sisäpuolelle kartioita merkiksi, että VP ratsastaisi niiden sisäpuolelta. Kartioiden tarkoituksena oli estää hevosta turvautumasta urakouruun ja auttaa ratsastajaa suoran linjan ylläpitämisessä. Ratsukko aloitti harjoituksen käynnissä. VP muisti asettaa sisäohjasta ja taivutti Namua liikkeen suuntaan. Ulko-ohjan tuki ei ollut aivan vakaa, mutta muistutettuani asiasta ratsastaja korjasi ohjan tukea. Taivutus lähti sujumaan oikein hyvin käynnissä, joten melko pian pyysin VP:tä ratsastamaan saman harjoituksen ravissa. Vauhdikkaammassa askellajissa sisäpohkeen tehtävä unohtui alussa ratsastajalta, ja niinpä Namu hieman kaatui sisäpohjetta päin. Muistutin siitä, että sisäpohkeen oli tarkoitus pitää vastaan. Sulkutaivutus näytti sujuvan hienosti myös ravissa. Pyysin kuitenkin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja toistamaan harjoituksen muutamaan kertaan niin käynnissä kuin ravissa. Kun nekin menivät hienosti, sai ratsukko kokeilla sulkutaivutusta laukassa. Tarkoituksena oli, että VP ratsastaisi sulkutaivutuksen laukassa vain toisella pitkällä sivulla ja jatkaisi laukkaa pääty-ympyrällä, minkä jälkeen tulisi siirtyminen käyntiin. Laukassa pätivät samat taivutuksen avut, mutta niiden lisäksi täytyisi myös ylläpitää laukkaa. VP sai Namun liikkumaan sulkutaivutuksessa, mutta laukka olisi voinut olla vielä energisempää. Päätimme harjoituksen lopulta hyvin onnistuneeseen suoritukseen, minkä jälkeen ratsukko jatkoi vähän aikaa ravityöskentelyä ennen loppukäyntejä.

Kouluvalmennus, valmentajana Hapero
VP ja nuori suomenhevosori Vähäpellon Namuvaras saapuivat Hengenvaaraan viettämään tiukkaa valmennusviikonloppua ikään kuin pitkän kenttäratsastuskilpailun merkeissä: ensimmäisenä päivänä ratsastettaisiin koulua, jonka perusteella pystyisin varmasti myös mahdollisesti vähän tarkentamaan seuraavien päivien ohjelmaa. Sää ei tänään meitä suosinut, vaan tuuli oli varsin napakkaa ja vettäkin ropisi pienissä määrin. Namu vaikutti alkuun melko hermostuneelta ja se hirnui tarhoissa oleville hevosille entisestään, kun edellisen valmennuksen hevonen poistui kentältä ja ori jäi yksin. Ryhdyimme aika nopeasti työstämään Namua käynnissä, jotta sen ajatukset saataisiin työntekoon. Kehotin ratsastajaa ratsastamaan oria neliöllä, tehden joka toiseen kulmaan etuosankäännöksen ja joka toiseen takaosankäännöksen. Liikkeet sai tehdä vähän liioitellustikin, jotta saatiin varsinkin takapää kunnolla töihin. Muutaman neliön ja peruutus-ravi-siirtymisen jälkeen Namu alkoi olla kunnolla työmoodissa ja siirryimme päivän varsinaiseen aiheeseen eli vastalaukkaan. Vastalaukka on totta kai kouluohjelmissa, mutta se on myös erinomainen tapa suoristaa hevosta. Alkuun teimme vastalaukkaa ihan vain suorilla ja sitten koko kenttää vähän kulmista oikaisten, mutta aika nopeasti ratsukko sai siirtyä työskentelemään keskiympyrälle. Namu asettui helposti laukassa vähän ulos ja alkoi liikkua lapa edellä pysyäkseen ympyrän kaarella. Tämä vaati tosin lähinnä tarkkaavaisuutta ja pientä korjaamista ratsastajalta. Oikeaan kierrokseen Namu oli parempi ja päätimme lopettaa treenin hyvissä ajoin, sillä ratsukolla olisi seuraavina päivinä luvassa melko rankat hyppytreenit. Ratsukko sai verrytellä lyhyesti eteen-alas ja kävellä riittävät loppukäynnit.

Maastoestevalmennus, valmentajana Hapero
Lauantaipäivä valkeni heikosti, sillä tummat sadepilvet peittivät koko taivaan eikä aurinkoa näkynyt lainkaan: vielä puolenpäivän aikaan oli oudon hämärää eikä tasaisen tappava rankkasade piristänyt mielialaa ollenkaan. En kyllä kadehtinut valmennettavia, jotka joutuivat sateen ja kuran keskelle hyppäämään, kun itse verhouduin villapaitoihin ja sadeviittoihin. Verryttelyn Namu ja VP saivat tehdä omatoimisesti, itse korjailin lähinnä ratsastajan puutteita ja annoin vinkkejä parempaan verryttelyyn parhaani mukaan. Namua ei selvästikään miellyttänyt verryttelypohjan mutaisuus ja VP joutui tekemään aika paljon töitä saadakseen sen liikkumaan rehellisesti ja reippaasti eteen. Kehotin ratsukon tekemään paljon siirtymiä ja kiinnittämään tarkkaavaisuutta ratsastajan myötäämiseen, jottei Namulla ollut mitään tekosyitä himmailla. Ensimmäisissä verkkahypyissä vauhtiongelma ratkesi kuitenkin lopullisesti: ratsastaja sai ennemmin jopa pidätellä oria kuin ratsastaa sitä eteen. Namu hyppäsi vähän turhankin isolla ilmavaralla ja kaukaa, mutta tähän auttoi ihan vain toistot, kun herra malttoi rauhoittua ja keskittyä paremmin. Tänään hypättiin ratana lähiympäristön esteitä, joihin tavallisten tukkiesteiden lisäksi kuului myös mm. vesieste ja banketti. Namu suoritti perusesteet oikein mallikkaasti, mutta haastavimpia esteitä se vähän karttoi. VP osasi hienosti ottaa huomioon orin pienet epäröinnit ja kannusti Namun hienosti kaikista esteistä yli. Ratsukolla sujui kamalasta kelistä huolimatta erittäin hyvin eikä minulla ollut juuri mitään pahaa sanottavaa: pikkujuttuja, joilla hioa suoritusta vielä paremmaksi, mutta tämän päivän suorituksesta ansaitsevat molemmat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!

Estevalmennus, valmentajana Hapero
Sunnuntaipäivä tarjosi vihdoin parempaa keliä ja oli miellyttävää vaihtelua pystyttää esterataa kentälle, kun auringonsäteet pilkottivat muutaman pilvenhaituvan takaa eikä sateesta tai tuulesta ollut tietoakaan. Namu ja VP aloittivat rataestepäivän ja saapuivatkin hyvissä ajoin verkkailemaan. Eilinen rankka maastoestetreeni ei tuntunut juuri Namua painavan vaan ori ravasi reippain askelin esteiden välissä. Suhteellisen lyhyen verryttelyn jälkeen aloitettiin hyppääminen ensin yksittäisillä esteillä ja muutamien pystyjen erilaisilla sarjoilla. Namu oli vauhdikas ja katsoi hyvin itsekin ponnistuspaikat, ratsastaja saisi olla tarkempi esteiden väleissä, ettei jäisi ratsastamaan ns. käsijarru päällä koko ajan vähän himmaillen. Korottaessani esteitä lähemmäs Namun maksimitasoa, alkoi eilisen rasitukset vähän näkyä: vaikka ori hyppäsi hyvin, niin pientä huolimattomuutta tuli väkisin ja puomit kolisivat kannattimillaan. Haluan kuitenkin antaa isosti kiitosta orin parhaansa yrittämiselle ja kuuliaisuudelle. Loppuvalmennuksesta työstimme yksittäin vielä erikoisempia esteitä, kuten trippeliä ja villisti koristeltua muuria. Erikoisempaa, muun muassa liehuvin nauhoin koristeltua muuria Namu ei kahdesti katsonut, mutta leiskautti ensimmäisellä kerralla sellaisen hypyn, että ratsastajalla oli vähän vaikeuksia pysyä matkassa mukana. Trippeliä jouduttiin toistamaan muutamia kertoja ennen kuin se alkoi sujua: Namulla oli paha tapa hypätä vähän turhan kaukaa, jolloin se joutui venyttämään hyppyä tarpeettomasti. Kunhan VP uskalsi pitää sitä tarpeeksi pitkään kiinni, alkoi ponnistuspaikatkin löytyä paremmin ja aika nopeasti lopettelimme valmennuksen. Kaiken kaikkiaan ratsukko suoriutui valmennusviikonlopusta erinomaisen hyvin!

Estevalmennus, valmentajana Jannica
Ratsukko saapui maneesiin kiireellä ja ori vaikutti sen verran hermostuneelta, että pidin siitä kiinni selkäännousun nopeuttamiseksi. Pian oli kuitenkin ratsastaja saatu selkään ja ori vaikutti melkoisen hurjalta tummien silmien pyöriessä päässä kuin väkkärä. "Onko se aina noin hermostunut ratsastaessa" kysyin tytöltä huolestuneena alkukäyntien aikana. "Ei, esteillä vaan" tyttö vastasi ja päätin aloitella varovaisesti, koska ori tuntui selvästi olevan aivan poissa tolaltaan, eivätkä esteet varmasti ainakaan auttaneet asiaa. Ennen verryttelyä pyysin häntä lyhentämään jalustinhihnoja vielä, koska tarkoitus oli kuitenkin tänään hypätä ainakin ymmärrykseni mukaan reilun metrin esteitä.

Alkukäynnit käveltyään Namu huuteli kavereita, mutta ei saanut ketään harmikseen paikalle ja joutui keskittymään tunnin kulkuun. Aloittelimme alkuverryttelyn tavallisilla tehtävillä, että ori saataisiin työmoodiin ja keskittymään tehtäviin kevyin avuin. Työn ja tuskan takana työn yhteistyön löytyminen kyllä oli, joten en yhtään ihmetellyt, että VP oli heidät valmennukseeni halunnut. Ilmeisesti yhteistyötä ei ollut kauaa vielä kestänyt, koska ratsukko tuskin ymmärsi toisiaan edes perustehtävissä. Ympyröillä ja kolmikaarisella hetken ravailtuaan kontrolli tuntui pelaavan jo vähän paremmin ja suuntaa vaihdettuaan pyysin hetiä ottamaan muutamia laukannostoja ennen varsinaisille esteille ryhtymistä. Aloittelimme hyppäämisen sen jälkeen maltillisesti pikkuesteillä, joiksi sopivat pitkällä sivulla olevat suhteutulla välillä olevat kaksi pinkki-harmain puomein varustettua isohkoa ristikkoa. Pari sai tulla sen ravissa ensin molemmista suunnista, joka sujui onneksi hyvin, koska olin jo ehtinyt pohtimaan päästäisiinköhän tänään lainkaan tosi toimiin. Ori vastasi ratsastajan pidätteisiin hyvin ja hänen ratsastuksensa oli selvästi rennompaa, ehkä uusi opettaja vain jännittikin molempia. Namu tuli esteille hyvin, eikä pitänyt mitään turhaa kiirettä, mikä oli hyvä asia.

Seuraavaksi tehtäväksi valmennuksessa valitsin jumppasarjan, jolla oli hyvä testata turvallisesti lähestymisiä. Tuon tehtävän ratsukko sai tulla kolmeen neljään kertaan mikä sujui hienosti ja palkitsin heidät välikäynneillä. Sillä välin muutin hieman esteitä, jotta ratsukko pääsisi tulemaan koko rataa näillä kuudella esteellä. Ori alkoi selkeästi muuttua hermostuneemmaksi esteiden noustessa, joten pyysin häntä vain jo aloittamaan verryttelyn laukkaamalla toisessa päädyssä ympyrällä. Aloittaessamme hyppäämistä ori yritti joka kerta oikoa suoran päässä olevan kulman ja rynniä esteelle tytön kiikkuessa kyydissä joten kuten. Pyysin häntä tekemään joka kerta voltin laukassa, kun ori tuntui kuumenevan liiaksi ja tämä tuntuikin toimivan, koska pidätteet alkoivat mennä läpi suorilla ilman volttejakin. Ennen koko rataa pistin heidät hyppäämään vielä isoa ristikkoa ja sarjaa, jolla ori pääsikin yllättämään ratsastajan ja teki taitavan väistöliikkeen ennen sarjan ensimmäistä osaa! Onneksi tyttö liukui vain kaulalle ja pääsi ponnistamaan takaisin satulaan ongelmitta orin ihmetellessä esteen edessä mitä nyt tapahtuisi seuraavaksi.

Saatuaan itsensä keräiltyä ratsastajalta alkoikin paljastua aivan toisenlainen asenne, jollaista olin alusta asti kaivannut suhteellisen omapäisen orin ratsastamiseen ja hallitsemiseen. Hän iski kannukset kylkiin ja ohjasi orin ristikolle niin pian, etten ehtinyt sanoa mitään. He ylittivät hienosti ristikon ja myös sarjaesteen sen jälkeen, eikä orissa näkynyt pienintäkään empimistä hyppäämisen suhteen. Ehkä sekin oli odottanut todellista johtajuutta tässä tehtävässä, joka oli sen verran helppo, että se pystyi vielä pelleilemään. Pyysin heitä tulemaan sarjan vielä kertaalleen, tällä kertaa ori joutui lähestymään vähän liiankin tiukoin avuin, mitkä häiritsivät sitä ja se joutui tulemaan huonossa tempossa esteelle. Niiden pienen koon vuoksi Namu kuitenkin ylitti ne virheettömästi. Seuraava hyppy oli hieman epätasapainoinen orin miettiessä ottaisiko se sarjavälille kaksi vaiko kolme laukka-askelta, tulos oli jotakin siltä väliltä. Kolmas yritys onnistui jo paljon paremmin, vaikka vielä oli paljon töitä edessä. Nostettuani esteet 70cm:n pyysin ratsastajaa tulemaan koko radan. Hypyt sujuivat hienosti ja estekorkeuden nostaminen näytti myös saavan Namuun jonkunlaisen uuden ilmeen, koska ori lopetti kaiken turhan säätämisen esteiden välillä. Viimeiselle kierrokselle nostin radan metriin ja sarjan viimeisen esteen, jolle oli helpointa lähestyä maksimikorkeuteen 120cm. Rata meni niin hyvin, että he saivat tulla sen vielä kerran ja siirtyä sitten ravailemaan loppuverryttelyä omatoimisesti.

Estevalmennus, valmentajana Jannica
Tultuani pitämään valmennusta menin heti maneesiin kokoamaan esteitä, ratsukko olikin siellä jo onneksi verryttelemässä, joten säästyisi aikaa valmennuksesta. Olin viime kerrasta viisastuneena päättänyt tänään harjoituttaa heillä ihan perustehtäviä ja myös osittain orin tekniikkaa parantavia tehtäviä. Laitoin viime kerrallakin harjoittelemamme in-and-out esteen tänäänkin osaksi rataa ja sitten parin yksittäisen esteen lisäksi kolmen esteen sarjan, kun viimeksi hyppäsimme kahden esteen sarjaa. Estekorkeus oli tänään pieni, koska tekniikkaharjoituksissa on hyvä pitää estekorkeus molemmille helppona, ettei itse hyppyihin kulu niin paljoa energiaa, vaan sen voi suunnata lähestymisiin ja muuhun hienosäätöön. Laitoin radan aloituskorkeudeksi 60cm, jonka ajattelin olevan kuitenkin tarpeeksi vaativa, että siitä olisi molemmille hyötyä.

Saatuani radan valmiiksi ratsukko lopetteli jo alkuverryttelyä ja oli siirtynyt kävelemään. Tarkistin vielä innarin ja sarjaesteen välit oikeiksi ja sitten aloittelimme, tosin jalustimia sai lyhennellä taas jonkun verran.. Pyysin heitä tekemään vielä ennen hyppäämistä ravissa pysähdyksiä, ravilisäyksiä, temponvaihteluja ja parit väistöt molempiin suuntiin. Sitten he saivat ottaa laukkaa muutamia kierroksia molempiin suuntiin, ori vaikutti pirteämmältä kuin edellisellä kerralla, joten pidensin varmuuden vuoksi innarin väliä hieman. Aloitimme tunnin siitä ja ratsukko tuli muutaman oikein hyvän kerran molempiin suuntiin. Molemmat keskittyivät hyvin tehtävään. Sitten he saivat tulla sarjaa, jonka keskimmäisellä orille sattui jonkinlainen sekaannus ja se oli tupsahtaa esteen sekaan. Seuraavalla kerralla ratsastaja piti sen kuitenkin paremmin hereillä ja suoritus oli sujuvampi. He saivat tulla vielä kertaalleen sarjaesteen, jonka jälkeen he tulivat koko rataa, joka sujui hienosti hyvässä tasapainossa. Loppuverryttelyt tehtiin itsenäisesti sillä välin, kun kokosin esteitä pois.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen