Vähäpelto

ii. Huimallus on aivan jälkeläistensä, kuten Surumurroksenkin, tapaan aivan mahtava luontoinen suomenhevosori! Tämä Malluksi kutsuttu ori on lähestulkoon jokaisen käsiteltävissä, ratsastettavuudesta puhumattakaan. Mallu on syntynyt suomalaiselle suomenhevoskasvattajalle Itä-Suomeen, aivan suomen rajan tuntumaan, josta sen elämä on lähtenyt käyntiin varsavuosien jälkeen ratsutukseen eteläiseen suomeen siirtymällä. Tämä hieno sukuinen ori omaa kultaisen luonteensa lisäksi myös aivan upean kulomustan värityksen, jota sen isälinja onkin periyttänyt kautta aikojen, joten luonteensa lisäksi Mallun toinen valttikortti on upea ulkonäkö. Kilpauransa ori starttasi heti ratsukoulutuksen jälkeen kouluratsastuksen saralla, sillä se omasi ryhdikkään muodon sekä korkeat elastiset liikkeet, joiden ansiosta se onkin napsinut monet rusetit kotiin niin suomenhevosille rajatuissa kuin avoimissakin luokissa. Myöhemmin Mallun hyppykyky bongattiin esille, sen alkaessa hypähdellä varsin liidokkaasti tarhan aitojen ylitse kohti vehreämpiä niittyjä, jonka jälkeen Mallun kanssa aloitettiin treenaamaan myös estepuolella ja kierrettiin monipuolisesti niin este- kuin kenttäkilpailuissakin kouluratsastuksen ohella. Nuoruudestaan saakka tämä ori on ollut varsin kysytty tapaus jalostuspuolella, joten nyt 17 vuoden iässä Mallu toimii edelleen kesät jalostuskäytössä suomenhevostammoja vastaanottaen luokseen sekä treenaa vielä iästään huolimatta suhteellisen ahkerasti talvet monipuolisesti eri lajeja.

iii. Tuohto oli komea 158cm korkea erityisen ryhdikäs ja jo luonnostaan kamalan komean lihaksikas! Touhoksi kutsuttu ori syntyi vanhalle, jopa legendaariseksikin kutsutulle suomenhevoskasvattaja miehelle, jonka kotitallista löytyi ja löytyy edelleenkin toinen toistaan upeampia ja menestyneempiä suomenhevosratsuja sekä ravureita. Touho oli kyllä jalostuksen kärkitähtiä ja sen huomasi kyllä myöskin sen jälkeläisten lukumäärästä, joka ei jäänyt ihan kymmeneen tai kahteenkaan kymmeneen. Käsiteltävyydeltään tämä otus oli kovin herkkä ja hieman säpsy, mutta tutuissa ja turvallisissa käsissä sekä maisemissa kylläkin hyvin lauhkea, eikä laisinkaan orimainen. Touho omasi varsin hienon ravin, jonka ansiosta se myöhemmin nähtiin myös kouluratsastuskentillä upeasti menestyen ja monet mestaruudet kotiin päin kahmien! Esteet eivät lienee olleet ihan tämän orin juttu, vaikka maastossa se hyppäsikin tukit sun muut varsin rohkeasti sekä reippaasti, mutta kentällä ori ei vain pienen ikänsä aikana ymmärtänyt niiden tarkoitusta ja juoksi useammin niistä läpi tai ohi, kuin hyppäsi ylitse, vaikkakin ihan mukavan hyppytyylin kuitenkin omasi silloin, kun sattui hyppäämään. Kouluratsastusareenoilta Touho siirtyi 13 vuotiaana ylläpitäjälle, jonka kanssa se toimi pääsääntöisesti laadukkaassa harrastekäytössä siitosorina olemisen ohella. Tämä ikimuistoisen upea ilmestys nukkui ikiuneen 23 vuoden iässä vanhuuden vaivojen johdosta.

iie. Talvenharmaa on hyvin suloinen ja sietämättömän ihanan luonteen omaava suomenhevostamma, jonka säkäkorkeus on vain vähän reippaat 150cm. Harmiksi kutsuttu tamma on kaikkea muuta kuin lempinimensä veroinen, sillä se sulattaa jokaisen sydämen, viimeistään siinä vaiheessa, kun tamman selkään pääsee nautiskelemaan maailman tasaisimmasta kyydistä! Harmi sopii kenen hyvänsä käsiin, sillä se on äärimmäisen rautahermoinen ja pitkäjänteinen hevonen, joka ei pienestä hätkähdä (eikä kyllä kieltämättä suurestakaan). Harmi on elämänsä aikana toiminut ties missä tehtävissä; se on ollut talutusratsuna niin pikkulapsille kuin kehitysvammaisillekin terapiahevosena, se on kilpaillut valjakkoajoa, hypännyt esteitä, käynyt kenttäkilpailuissa ja voittanut lukuisia kouluratsastuskilpailuita. Sen kanssa on käyty uimassa, vedetty rekeä, pulkkaratsastettu… tälle tammalle käy ihan mikä vain ja se toimii aivan ihanan lunkisti missä vain! Harmi on aktiivisen harrasteuransa ohella jättänyt jälkeensä vain yhden varsan, Huimalluksen, joka onkin perinyt Harmin kultaista luonnetta osakseen. Tätä nykyä tämä sydäntensulattaja tamma on kunnioitettavan 25 vuoden ikäinen ja elelee rentoa, leppoisaa ja stressitöntä hevosenelämää pihatossa pienen shetlanninponilauman johtajana.

ie. Helmisydän on nimensä veroinen musta 157cm korkea suomenhevostamma. Tuttujen keskuudessa tammaa kuulee kutsuttavan ihan vain Helmiksi, Hempaksi, Himpuksi, Kultsiksi ja niin edelleen, rakkaalla lapsella kun on usein montakin nimeä.. Helmisydän on luonteeltaan varsinainen mamman mussukka, sillä se rakastaa rapsutuksia, herkkuja ja huomiota sekä hellyyttä ylikaiken! Tämän tamman kanssa aikaa voisi viettää ihan vain karsinassa notkuillen, sillä Helmi yleensä puskee soman isoilla silmillä varustetun ponimaisen päänsä syliin ja kerjää rapsutuksia tai vaihtoehtoisesti pukkaa kevyen hellästi takin selkämykseen muistuttaakseen olemassa olostaan. Ratsastaessa aloittelevammilla Helmi on tasaisen rauhallinen, jopa hieman laiskahko, mutta taitavan ratsastajan alla se osaa liikkua myös sopivasti omalla moottorilla ja vähän näyttävämmin. Esteillä Helmi on parhaimmillaan, sillä se kääntyy pennin päällä, etenee mukavan reipasta ratalaukkaa ja hyppää mitä vain mistä vain. Se onkin tämän ominaisuutensa vuoksi todella arvostettu opetusmestari ja onkin kuljettanut monta ratsastajaa elämänsä ensimmäisissä kilpailuissa lähtöviivalta maaliin saakka turvallisesti – ja yleensä vähintäänkin sijoituksen mukaansa kahmaisten. Tätä nykyä tamma elelee pienellä yksityistallilla lounaisrannikon tuntumassa. Se on ennättänyt jo mukavaan 22 vuoden ikään, joten kilpakentät sen kanssa ovat jääneet jo muutamia vuosia takaperin taakse ja tamma saa keskittyä lähinnä paksun talvikarvansa kasvattamiseen sekä rasvavarastojen kerryttämiseen aina seuraavan talven varalle, hyvin syöden suurilla ja laajoilla laidunaloilla, mitä sillä on käytössään.

iei. Hymysoihtu oli punarautias 157cm korkea suomenhevosori, josta nuoruusvuosina koitettiin saada ravihevonen täydestä ratsusuvustaan huolimatta! Hympiksi kutsuttu ori ei kuitenkaan ollut lainkaan juoksijatyyppiä, vaikka kärryjen edessä moitteettomasti ja kiltisti toimikin, jonka vuoksi se myytiin kasvattajaltaan myöhemmin harrastehevoseksi ratsupuolen tädille. Hän bongasi orin kapasiteetin eritoten kouluareenoille, joten myöhemmin Hymppi pääsi esittelemään komeaa keinuhevoslaukkaansa sekä irtonaista raviaan kouluaitojen sisällä ja menestyi aina kansalliselle tasolle saakka voitokkaasti! Kilpauransa ohella ori maastoili paljon sekä toimi satunaisilla kärrylenkeillä omistajansa käytössä, joten voisihan Hymppiä sanoa varsin monipuoliseksikin oriksi, joka irtosi kyllä kaikenmoiseen. Hymppi omasi myös varsin luottavaisen ja ystävällisen luonteen, sillä laittoipa sen tekemään mitä hyvänsä, se yritti aina parhaansa. Menestyksekkään kilpauransa jälkeen ori pääsi jalostuskäyttöön ja olikin varsin merkittävä nimi myöhemmin eritoten koulusuomenhevosten jalostuksessa, sillä Hympin huomattiin periyttävän kaunista raviaan sekä komeaa laukkaansa hienon luonteensa lisäksi jälkikasvulleen.

iee. Hattariina eli tutummin ihan vain Riina on musta pienehkö, 153cm korkea, suomenhevostamma. Riina syntyi arvostetulle suomenhevoskasvattajalle, jonka luona se on saanutkin vietellä lähestulkoon koko elämänsä. Tämä tamma on luonteeltaan varsin ovela; se osaa aukaista karsinansa oven ja löytää aina rehukarsinaan, olipa se sitten tutuissa tai tuntemattomammissa maisemissa. Tämä varsin hyvällä ruokahalulla omistettu tamma on elossa edelleenkin ja kääntyi juuri 28 vuoden ikäiseksi, jota ei kyllä tämän ulkonäöstä koskaan voisi kuvitellakaan! Riina on myöskin luonteeltaan ikinuori, eikä koskaan tule kyllästymään uusien jekkujen ja juksutusten keksimiseen, sillä se osaa aina yllättää kasvattajansa, joka on tamman kanssa elänyt miltei kolmisenkymmentä vuotta. Nuoruudessaan tamma oli varsin mukava käyttöhevonen ja aivan ratsu-uransa alkutaipaleella se kilpaili myös valjakkoajossa loisteliaasti menestyen! Riina omaa varsin mukavan keskittymiskyvyn jos sille päälle vain sattuu, joten valjakkoajon ohella se menestyi loisteliaasti myös kouluratsastuksessa.

ei. Taifuunia kuvastaa korulause "lempeä, suuri jättiläinen" paremmin kuin hyvin. Ruunikko, 159cm korkea ori oli rakenteeltaan vanhanajan työsuomenhevostyyppiä edustava hevonen. Melko raskaasta rakenteesta huolimatta ori oli parhaina vuosinaan erinomainen suorittaja niin koulu-, este-, maastoeste-, kuin valjakkoradoillakin sillä sen kuvaillaan olleen yhteistyöhaluinen, sinnikäs ja kestävä hevonen. Vahvan ja ryhdikkään ylälinjan omaava ori oli varsinkin koulu- ja valjakkoratojen mittaamaton kuningas, mutta se pärjäsi myös esteratsastuksessa tasaisen varman suorittamisen avulla. Omistajan sanoin, "Taifuunin kanssa saattoi ratsastaa puhtaita ratoja pienillä, rauhallisilla teillä. Siinä missä nopeat hevoset tekivät turhia puomivirheitä, Taifuuni suoritti tasaisen varmasti ilman puomikosketuksia." Ennen eläkkeelle siirtymistä Taifuuni kilpaili suomenhevosten mestaruuksissa kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa saaden yhteensä kolme mestaruusmitalia. Upean kilpauran ja 27 jälkeläisen päätteeksi Taifuuni siirtyi viettämään eläkepäiviään 18-vuotiaana omistajaperheen pojan käyttöön. Nöyränä ja luotettavana hevosena tunnettu Taifuuni nosti perheen 13-vuotiaan pojan vielä aluetasolle kouluratsastuksessa, jonka päätteeksi se pääsi viettämään rauhallista maastoiluhevosen virkaa aina 25-vuotiaaksi asti.

eii. Taklaus oli omanlainen legenda jo syntyessään, sillä maitovarsana orpovarsaksi jäänyt ori kiri hankalassa tilanteessa monen hevosharrastajan tietoon. Olemattomat vasta-ainearvot omaava orivarsaa kävi kahden tamman alla huonolla tuloksella, kunnes kolmas kerta sanoi toden ja Taklaus sai itselleen arvoisensa keinoemän. Loistavan tukijoukon ja ihanan keinoemän avustuksella Taklauksesta kasvoi lempeä ja ystävällinen ori, joka rakasti ihmisten seuraa jo kesällisenä varsana. Ruunikko, 158cm korkeaksi kasvanut ori oli vanhemmiten loistava kilpahevonen, sillä se teki ratsastajan kanssa aina maksimaalisella keskittymiskyvyllä ja yhteistyöhalukkuudella hommia. Taklauksen kanssa kilpailtiin kansallisella tasolla koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, jonka lisäksi ori kilpaili aluetasolla noviisi-sarjassa valjakkoajossa. Orin parhaimmiksi saavutuksiksi siunaantui kaksi este- ja kolme kenttäratsastuksesta saatua mestaruusmitalia peräkkäisinä vuosina, jotka hevonen otti jatkuvaksi voittaakseen. Ratsukantakirjaan II-palkinnolla kantakirjattua oria käytettiin melko maltillisesti jalostukseen, sillä ori astui tammoja vain luomuna. Jälkeläisiä taklaus jätti jälkeensä yhteensä 14 kappaletta.

eie. Mainio Moona oli rakenteeltaan melko työhevostyyppinen, sillä se oli kaikin puolin jykevärakenteinen ja melko pitkärunkoinen. Rautias, 160cm korkea tamma oli ulkonäöllisesti kuin emänsä kopio, ja se jätti myös kahdelle jälkeläisilleen hyvin paljon samaa näköä. Luonteeltaan Mainio Moona oli iloinen ja rohkea, ja sen muistetaan olleen melko energinen ratsu. Mainio Moona oli varmajalkainen hevonen, joka nosti useita aikuis- ja junioriratsastajia 120cm tasolle, joka tuona päivänä osoitti suomenhevoselta erinomaista kykyä sekä kestävyyttä. Mainio Moona kilpaili lisäksi alue- ja kansallisella tasolla muutamia avoimia Helppo A luokkia, jonka lisäksi se teki muutamia startteja kenttäratsastuksen parissa. Kenttäratsastuksessa Mainio Moona pärjäsi vaihtelevin menestyksin, sillä toisinaan sillä oli tapana päättää matka kesken maastoratsastuskokeen kuivahaudalle. Sinnikkäänkään treenaamisen myötä kuivahautapelkoa ei saatu kitkettyä hevosesta pois ja loppujen lopuksi tuntui, että kuivahaudan ylittäminen oli silkkaa tuurikauppaa vaikka ratsastaja olisi ratsastanut aina täsmälleen samalla tavalla.

ee. Lempeä luonteinen suomenhevostamma Miksaara on luonteeltaan iloinen hössöttäjä, joka sopii monen tasoisen harrastajan hevoseksi. Varmajalkainen rautias 155cm korkea tamma on myyty kasvattajaltaan alunperin tuntihevoseksi Yrjänän Ratsastuskouluun, jossa tamma oli teki edistyneempien tuntilaisten ja intensiiviryhmäläisten tunteja sekä koulu-, este-, että kenttäratsastuksessa. Miellyttämisenhaluinen tamma on nostanut varsinkin useita junioriratsastajia aluekilpailuihin ja niin kutsuttuihin pikkukansallisiin, jossa luokat ovat olleet lähinnä suomenhevosillea voimia. Tamman ura ratsastuskouluhevosena päättyi kuitenkin erään tuntilaisen tekemään ostotarjoukseen, josta fiksu yrittäjä ei voinut olla kieltäytymättä. Suuren rahasumman myötä Miksaara siirtyi yksityiskäyttöön ja toimi uuden omistajansa harrastehevosena ratsastuksen kuninkuuslajissa kenttäratsastuksessa. Vanhoilla päivillään tamman on tarkoitus siirtyä pienimuotoiseen jalostustoimintaan, sillä nykyinen omistaja on monesti haikaillut oman, pienen pikku-Miksaaran perään.

eei. Erhaus on hevonen, joka ei valitettavasti hurmannut ulkoisella hapituksellaan. Melko pitkärunkoinen, lyhyt jalkainen ja matalaryhtinen ori oli ulkoisesta karmeudestaan kauneudestaan huolimatta suuren sydämen omistava hevonen, joka teki aina kaikkensa ratsastajaa miellyttääkseen. Sympaattiseksi ja helposti käsiteltäväksi kuvailtu ori kilpaili kansallisella tasolla niin koulu- kuin esteratsastuksessa, jonka lisäksi se teki muutamia startteja aluetasolla kenttäratsastuksessa ja valjakkoajossa. Monitoimihevosena toiminut ori oli ensisijaisesti omistajansa tärkein harrastekumppani, eikä sen tarkoituksena ollut toimia suomenhevostammojen sulhoehdokkaana. Tästä huolimatta Erhauksella on muutamia jälkeläisiä, joista osa on pärjännyt hienosti ratsuna, osa perinteisenä harrastehevosena ja osa on toiminut täysin valjakkopainoitteisena kilpahevosena.

eee. Mareetta oli tamma, joka oli kuin suoraan hevostyttöjen kauneimmista päiväunista. Kauniin punaruunikon värityksen omaava tamma oli luonteeltaan ystävällinen ja nöyrä, joskin ratsastaessa - varsinkin hypätessä - melko herkkä ja kuuma. Suorittajaluonteinen hevonen ei kuitenkaan koskaan ottanut nokkiinsa ratsastajan virheistä, vaan se porskutti aina tasaisen varmasti maaliin asti niin koulu-, este- kuin kenttäradoiltakin. Tamma oli omiaan varsinkin esteratsastuksessa, sillä vahvalaukkainen tamma oli rohkea hyppääjä, joka omasi hyvän ja melko varovaisen hyppytyylin. Tämän ominaisuuden ansiosta se ei koko kilpailu-uransa aikana kerännyt turhia, itsestään johtuvia puomeja ja se oli tuttu näky rataestekilpailuiden palkintojenjaossa. Melko ponimaisen rungon omaava tamma oli rakenteeltaan siro, mutta kuitenkin sopusuhtainen. Sillä oli hyvät, tahdikkaat liikkeet jossa oli melko hyvä lennokkuus.

KRJ-koulukilpailut, 46 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 41 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 43 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta

Päiväkirjamerkinnät

-

Valmennukset

-