Vähäpelto

Surumurros

KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-I, YLA1, Jälkeläisluokka C, Bronze Award

k. 27.04.2017 - Niin lempeänä leviää hiljaisuus, niin säteilevänä taivaan avaruus


Rekisterinumero VH16-018-2215
Syntymäaika, ikä 25.05.2016, 26vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori
Säkäkorkeus ja väriMusta, 159cm
Kasvattaja Jonna Alatie, evm
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoHelppo A, 100cm, Helppo

30.11.2016 Yleislaatuarvostelu 97p. YLA1
30.11.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 75p. KTK-II
20.12.2016 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 100p. KRJ-I
25.12.2016 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelu 106p. KERJ-I
31.12.2016 Esteratsastuksen laatuarvostelu 108p. ERJ-I
20.01.2017 Suomenhevosten laatuarvostelu 100p. SLA-I
01.03.2017 Virtual Riding Horses Assessment 58,333% Bronze Award
05.03.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi

Murto on luonteeltaan täyttä kultaa. Se on kaukana tyypillisestä orimaisesta käytöksestä ja sitä kuvaakin paremmin sellainen joka hevostytön unelma. Murto on aivan ihana hoitaessa, sillä ori seisoo rauhallisesti paikallaan, eikä hätkähdä epävarmoimmistakaan otteista. Pieni liikahtelu toisinaan suuntaan tai toiseen kuuluu asiaan, mutta orin liikehdintä ei ole lainkaan hoitajaa häiritsevää. Murto suorastaan nauttii pitkistä harjaustuokioista, jotka saavatkin sen rentoutumaan täysin ja painamaan silmät kiinni. Yleensä se herääkin vasta, kun on aika puhdistaa kaviot ja tällöin jalat saattavatkin aluksi nousta hieman laiskanpuoleisesti. Murrolla ei kuitenkaan ole tapana riuhtoa tai tempoa jalkojaan, joten hoitaja saa touhuta aivan rauhassa. Satulaa ori ei hätkähdä, mutta väistää sivulle, mikäli sen kanssa ollaan turhan kovakouraisia. Murto onkin hieman arka mahastaan, jonka takia se ei pidä vyön kiristyksestä tai liian kovakouraisesta vatsan harjaamisesta. Ikinä se ei kuitenkaan edes uhittele, mutta väistää sivulle, polkee rauhattomana maata ja saattaa hieman luimia. Suitset saa päähän ihan ongelmitta ja hauskana osana suitsimista kuolainta suuhun laittaessa Murron tapoihin kuuluu haukottelu. Taluttaessa ja maastakäsiteltäessä ori on todella mukava ja helposti käsiteltävissä oleva. Murron kanssa on varsasta asti harjoiteltu paljon maastakäsittelyä, jonka ansiosta ori seuraa nätisti vaikka ilman narua tai ohjia.

Ratsastaessa Murto kuuntelee pieniäkin apuja ja tekee oikeastaan aina parhaansa. Aluksi se voi olla hieman hidas liikkeissään, mutta ravatessa ori usein alkaa heräillä ja kantaa itseään paremmin. Orin askellus on hyvin miellyttävää pehmeiden ja tasaisten liikkeiden ansiosta. Etenkin orin hieno laukka saa yleensä erittäin hyvät pisteet kilpailuissakin. Murto on melko ketterä suomenhevoseksi, sillä ori taipuu ja asettuu hyvin, eikä se oikeastaan koskaan ole kankea. Myös tiukat ja pienet käännökset onnistuvat Murrolta hyvin. Oria voivat ratsastaa myös lapsetkin, kunhan ratsastaa rauhallisesti, eikä vedä ohjista tai paukuttele pohkeilla. Vaikka Murto onkin hyvin yhteistyöhaluinen ja kiva ratsastaa, kavahtaa se helposti liian kovakouraisia otteita. Vaikka kouluratsastus on ehdottomasti orin bravuuri, on se myös ihan kelpo este- kenttähevonenkin. Melko pienet, 100cm korkeudella olevat esteet ylittyvät vielä ihan mukiin menevästi, vaikka ponnistuspaikat ja lähestymiset eivät aina olekaan ihan parhaimmasta päästä. Isommilla esteillä hyppytyyli selvästi rikkoutuu, eivätkä esteet myöskään ylity kovin nätisti - tämän vuoksi ori kilpailee ja treenaa korkeuksilla, johon sen kapasiteetti riittää. Tiet ja kaarteet Murrolta onnistuu hyvin maltillisesti, eikä ori myöskään kiirehdi esteelle. Maastossa kiltti ori on oikea klassinen sunnuntaimaastohevonen jonka kanssa pärjää hyvin yksinkin. Se ei säiky helposti, eikä myöskään ryöstä tai riistäydy käsistä. Kisapaikalla Murron käytös ei muutu oikeastaan mihinkään suuntaan ja ori onkin upea oma itsensä.

i. Huimallus
evm, kulomusta, 159cm
ii. Tuohto
evm, kulomusta, 158cm
iii. Artemis
evm, kulomusta, 161cm
iie. Kaalinkehrä
evm, ruunikko, 154cm
ie. Talvenharmaa
evm, ruunikko, 151cm
iei. Velhonlaulu
evm, musta, 155cm
iee. Kuuralmia
evm, musta, 150cm
e. Helmisydän
evm, musta, 157cm
ei. Hymysoihtu
evm, tummanpunarautias, 157cm
eii. Mustakauhu
evm, kulomusta, 158cm
eie. Unilokki
evm, tummanpunarautias, 154cm
ee. Hattariina
evm, musta, 153cm
eei. Vilpoinen
evm, musta, 157cm
eee. Hattarahuntu
evm, kulomusta, 150cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
tamma Vähäpellon Surusävel 02.09.2016 Marenkelli
ori Vähäpellon Murros 04.10.2016 Mahmatti
tamma Vähäpellon Tulihumu 14.10.2016 Tulisuudelma
tamma Hengenvaaran Talvikki 03.11.2016 Talvitaru
tamma Kuusniemen Unimurros 01.02.2017 Unituuli

i. Huimallus on aivan jälkeläistensä, kuten Surumurroksenkin, tapaan aivan mahtava luontoinen suomenhevosori! Tämä Malluksi kutsuttu ori on lähestulkoon jokaisen käsiteltävissä, ratsastettavuudesta puhumattakaan. Mallu on syntynyt suomalaiselle suomenhevoskasvattajalle Itä-Suomeen, aivan suomen rajan tuntumaan, josta sen elämä on lähtenyt käyntiin varsavuosien jälkeen ratsutukseen eteläiseen suomeen siirtymällä. Tämä hieno sukuinen ori omaa kultaisen luonteensa lisäksi myös aivan upean kulomustan värityksen, jota sen isälinja onkin periyttänyt kautta aikojen, joten luonteensa lisäksi Mallun toinen valttikortti on upea ulkonäkö. Kilpauransa ori starttasi heti ratsukoulutuksen jälkeen kouluratsastuksen saralla, sillä se omasi ryhdikkään muodon sekä korkeat elastiset liikkeet, joiden ansiosta se onkin napsinut monet rusetit kotiin niin suomenhevosille rajatuissa kuin avoimissakin luokissa. Myöhemmin Mallun hyppykyky bongattiin esille, sen alkaessa hypähdellä varsin liidokkaasti tarhan aitojen ylitse kohti vehreämpiä niittyjä, jonka jälkeen Mallun kanssa aloitettiin treenaamaan myös estepuolella ja kierrettiin monipuolisesti niin este- kuin kenttäkilpailuissakin kouluratsastuksen ohella. Nuoruudestaan saakka tämä ori on ollut varsin kysytty tapaus jalostuspuolella, joten nyt 17 vuoden iässä Mallu toimii edelleen kesät jalostuskäytössä suomenhevostammoja vastaanottaen luokseen sekä treenaa vielä iästään huolimatta suhteellisen ahkerasti talvet monipuolisesti eri lajeja.

ii. Tuohto oli komea 158cm korkea erityisen ryhdikäs ja jo luonnostaan kamalan komean lihaksikas! Touhoksi kutsuttu ori syntyi vanhalle, jopa legendaariseksikin kutsutulle suomenhevoskasvattaja miehelle, jonka kotitallista löytyi ja löytyy edelleenkin toinen toistaan upeampia ja menestyneempiä suomenhevosratsuja sekä ravureita. Touho oli kyllä jalostuksen kärkitähtiä ja sen huomasi kyllä myöskin sen jälkeläisten lukumäärästä, joka ei jäänyt ihan kymmeneen tai kahteenkaan kymmeneen. Käsiteltävyydeltään tämä otus oli kovin herkkä ja hieman säpsy, mutta tutuissa ja turvallisissa käsissä sekä maisemissa kylläkin hyvin lauhkea, eikä laisinkaan orimainen. Touho omasi varsin hienon ravin, jonka ansiosta se myöhemmin nähtiin myös kouluratsastuskentillä upeasti menestyen ja monet mestaruudet kotiin päin kahmien! Esteet eivät lienee olleet ihan tämän orin juttu, vaikka maastossa se hyppäsikin tukit sun muut varsin rohkeasti sekä reippaasti, mutta kentällä ori ei vain pienen ikänsä aikana ymmärtänyt niiden tarkoitusta ja juoksi useammin niistä läpi tai ohi, kuin hyppäsi ylitse, vaikkakin ihan mukavan hyppytyylin kuitenkin omasi silloin, kun sattui hyppäämään. Kouluratsastusareenoilta Touho siirtyi 13 vuotiaana ylläpitäjälle, jonka kanssa se toimi pääsääntöisesti laadukkaassa harrastekäytössä siitosorina olemisen ohella. Tämä ikimuistoisen upea ilmestys nukkui ikiuneen 23 vuoden iässä vanhuuden vaivojen johdosta.

iii. Artemis oli eläessään varsinainen tapaus! Tämä kulumusta suurikokoinen, 161cm korkea, suomenhevosori jätti itsestään niin positiivisia kuin negatiivisiakin muistikuvia, sillä se osasi kyllä jakaa mielipiteet aina maasta taivaaseen saakka. Toiset rakastuivat orin komeaan ja uljaaseen ulkonäköön, ihastuivat sen tulisuuteen ja omatahtoisuuteen, kun taas toiset suorastaan pelkäsivät sen railakkaa luonnetta, energisyyttä ja niitä kaiken maailman rodeo -liikkeitä, joita tästä hevosesta irtosikaan tarvittaessa! Jos kemiat Artsin kanssa kohtasivat hyvin tai edes kohtalaisesti, toimi ori jotenkuten moitteettomasti, mutta jos orista halusi saada esimerkiksi ratsastaessa edes hieman yritteliään tai motivoituneen, tarvittiin selkään sellainen henkilö, jonka kanssa Artsilla oikeasti synkkasi, sillä muutoin oli turha haaveillakaan perus kentällä puksuttelua enempää orin kaahotellessa varsin epäimartelevasti kenttää ympäri. Jos kemiat eivät orin kanssa kohdanneet lainkaan ja yhteissävel oli kaukana tuolla jossain, Artsi yleensä heitti pyyhkeen kehään (eli tässä tapauksessa ratsastajansa) ja katosi paikalta kuin tuhka tuuleen. Nuoruudessaan ori kuitenkin menestyi mainiosti näyttelykehissä, jonka vuoksi se oli ainakin rakenteeltaan ja väritykseltään ihan kohtuullisen hyvä orivalinta. Eikä tietenkään pidä unohtaa sitä, että Artsi kilpaili menestyen nelisen vuotta myös kenttäratsastuksen parissa, aika makeastikin niissä menestyen!

iie. Kaalinkehrä oli ruunikko 154cm korkea suomenhevostamma, joka syntyi valitettavasti hieman huonoihin olosuhteisiin pienelle ravitallille, jonka rahahanat olivat aikalailla kuivahtaneet huonojen ravivuosien sekä hevosten sairastelun vuoksi. Kehräksi kutsuttu tamma eli tuolla pikkutallilla aina 5 vuotiaaksi saakka lähinnä niin sanottua villiä elämää, eikä sitä juurikaan käsitelty muutoin, kuin tarhasta tai laitumelta talliin taluttamalla ja toisinpäin. Viisivuotiaana ravitallin omistaja yllättäen äkillisesti menehtyi ja Kehrä myytiin pilkkahinnalla eteenpäin osaamattomalle nuorelle tytölle harrastehevoseksi. Alku ei heillä ollut kovinkaan kummoinen, sillä Kehrä osasi kyllä jujut ja jekut, joilla ratsastus- tai ajoyrityksistä pääsi eroon. Myöhemmin tamman kanssa kuitenkin hankittiin koulutusapua ja osaavissa käsissä siitä kuoriutui huisin hieno tapaus estekentille sekä maastoesteille! Kehrän elämänilo palasi ja ratsukko kehittyi yhdessä huimaa vauhtia noussen aina 110 ja 120cm luokkiin saakka, joissa he menestyivät todella upeasti. Vanhuuspäivänsä Kehrä vietti siitostammana pienellä maalaistallilla samalla seurahevoselämää vietellen, sillä omasi kuitenkin kovin mukavan suvun myös siitoskäyttöä ajatellen. Tamma lopetettiin 20 vuotiaana sen sairastuttua pahaan suolenkiertymään.

ie. Talvenharmaa on hyvin suloinen ja sietämättömän ihanan luonteen omaava suomenhevostamma, jonka säkäkorkeus on vain vähän reippaat 150cm. Harmiksi kutsuttu tamma on kaikkea muuta kuin lempinimensä veroinen, sillä se sulattaa jokaisen sydämen, viimeistään siinä vaiheessa, kun tamman selkään pääsee nautiskelemaan maailman tasaisimmasta kyydistä! Harmi sopii kenen hyvänsä käsiin, sillä se on äärimmäisen rautahermoinen ja pitkäjänteinen hevonen, joka ei pienestä hätkähdä (eikä kyllä kieltämättä suurestakaan). Harmi on elämänsä aikana toiminut ties missä tehtävissä; se on ollut talutusratsuna niin pikkulapsille kuin kehitysvammaisillekin terapiahevosena, se on kilpaillut valjakkoajoa, hypännyt esteitä, käynyt kenttäkilpailuissa ja voittanut lukuisia kouluratsastuskilpailuita. Sen kanssa on käyty uimassa, vedetty rekeä, pulkkaratsastettu… tälle tammalle käy ihan mikä vain ja se toimii aivan ihanan lunkisti missä vain! Harmi on aktiivisen harrasteuransa ohella jättänyt jälkeensä vain yhden varsan, Huimalluksen, joka onkin perinyt Harmin kultaista luonnetta osakseen. Tätä nykyä tämä sydäntensulattaja tamma on kunnioitettavan 25 vuoden ikäinen ja elelee rentoa, leppoisaa ja stressitöntä hevosenelämää pihatossa pienen shetlanninponilauman johtajana.

iei. Velhonlaulu oli pikimusta todella näyttävä 155cm korkea suomenhevosori, joka oli kaiken kaikkiaan jo syntyessään hyvin odotettu tapaus hienon ja menestyneen sukunsa vuoksi. Velhoksi kutsuttu ori menestyi jo tamma- ja varsanäyttelyissä emänsä rinnalla moitteettomasti ja täysikasvuiseksi tultuaan se ei jättänyt tuomareita kylmäksi näyttelykehissäkään. Harmillisesti ori joutui 4 vuotiaana näyttelyreissulta tultuaan auto-onnettomuuteen, jossa se sai selkäänsä vakavan vaurion. Syntynyttä vammaa ei voitu parantaa, jonka vuoksi oria jouduttiin lääkitsemään ja ratsastushaaveet sen kanssa sai unohtaa kokonaan. Velho oli onneksi varsin positiivisesti uusiin asioihin suhtautuva ja se oli totutettu kärryille jo 2 vuotiaaksi tultuaan, joten orin kanssa jatkettiin jalostuspuuhien ohella harrastamalla rentoja sunnuntaiajeluita, joista ori todella tykkäsi! Upean ulkonäkönsä ja rakenteensa vuoksi Velho sai tehdä jalostusorin uraansa aina 14 vuotiaaksi saakka, jolloin se jouduttiin lopettamaan selkävaurion kipujen kasvaessa liian suuriksi.

iee. Kuuralmia oli pienehkö, vain 150cm korkea suomenhevostamma, joka on periyttänyt myös jälkeläisilleen pienehköä kokoaan ja suloisen pyöreää olemustaan hyvän ruokahalun saattelemana. Tämä kaunis musta, hyvin ponimainen tamma, oli varsinainen monitoimihevonen aivan kuten moni sen jälkeläisistäkin tuli olemaan! Kuura toimi nuoruutensa aina kolmivuotiaasta kuusivuotiaaksi saakka pelkästään jalostuskäytössä kivan sukunsa ansiosta, jonka jälkeen se siirtyi aktiiviselle harrastajalle kilpakäyttöön, jossa se toimikin monipuolisesti niin este- kuin kouluareenoitakin kiertäen sekä varsinkin helpoista luokista ruusukkeita kotiin tuoden. Kuura omasi varsin tavalliset askellajit, mutta se oli äärettömän herkkä ja yhteistyöhaluinen, eikä säpsähtänyt ratsastajansa virheistä, vaan pyrki aina korjaamaan niitä. Hypätessä tamma oli sisältä kultaa, sillä se hyppäsi aina, laittoipa eteen millaisen esteen hyvänsä. Kilpauransa jälkeen 14 vuotiaana tamma siirtyi ratsastuskoululle opetusratsuksi, jossa se toimikin luonteensa puolesta todella hyvänä ja anteliaana opetushevosena sekä varmasti opetti monenmonet pienet hevoshullut ratsastuksen saloihin. Ratsastuskoululta tamma myytiin 18 vuotiaana eteenpäin eläkekotiin, jossa se jatkoi muutaman vuoden siitostammana ja viimeiset vuodet ruohonleikkurin sekä lemmikkihevosen virkaa toimittaen.

e. Helmisydän on nimensä veroinen musta 157cm korkea suomenhevostamma. Tuttujen keskuudessa tammaa kuulee kutsuttavan ihan vain Helmiksi, Hempaksi, Himpuksi, Kultsiksi ja niin edelleen, rakkaalla lapsella kun on usein montakin nimeä.. Helmisydän on luonteeltaan varsinainen mamman mussukka, sillä se rakastaa rapsutuksia, herkkuja ja huomiota sekä hellyyttä ylikaiken! Tämän tamman kanssa aikaa voisi viettää ihan vain karsinassa notkuillen, sillä Helmi yleensä puskee soman isoilla silmillä varustetun ponimaisen päänsä syliin ja kerjää rapsutuksia tai vaihtoehtoisesti pukkaa kevyen hellästi takin selkämykseen muistuttaakseen olemassa olostaan. Ratsastaessa aloittelevammilla Helmi on tasaisen rauhallinen, jopa hieman laiskahko, mutta taitavan ratsastajan alla se osaa liikkua myös sopivasti omalla moottorilla ja vähän näyttävämmin. Esteillä Helmi on parhaimmillaan, sillä se kääntyy pennin päällä, etenee mukavan reipasta ratalaukkaa ja hyppää mitä vain mistä vain. Se onkin tämän ominaisuutensa vuoksi todella arvostettu opetusmestari ja onkin kuljettanut monta ratsastajaa elämänsä ensimmäisissä kilpailuissa lähtöviivalta maaliin saakka turvallisesti – ja yleensä vähintäänkin sijoituksen mukaansa kahmaisten. Tätä nykyä tamma elelee pienellä yksityistallilla lounaisrannikon tuntumassa. Se on ennättänyt jo mukavaan 22 vuoden ikään, joten kilpakentät sen kanssa ovat jääneet jo muutamia vuosia takaperin taakse ja tamma saa keskittyä lähinnä paksun talvikarvansa kasvattamiseen sekä rasvavarastojen kerryttämiseen aina seuraavan talven varalle, hyvin syöden suurilla ja laajoilla laidunaloilla, mitä sillä on käytössään.

ei. Hymysoihtu oli punarautias 157cm korkea suomenhevosori, josta nuoruusvuosina koitettiin saada ravihevonen täydestä ratsusuvustaan huolimatta! Hympiksi kutsuttu ori ei kuitenkaan ollut lainkaan juoksijatyyppiä, vaikka kärryjen edessä moitteettomasti ja kiltisti toimikin, jonka vuoksi se myytiin kasvattajaltaan myöhemmin harrastehevoseksi ratsupuolen tädille. Hän bongasi orin kapasiteetin eritoten kouluareenoille, joten myöhemmin Hymppi pääsi esittelemään komeaa keinuhevoslaukkaansa sekä irtonaista raviaan kouluaitojen sisällä ja menestyi aina kansalliselle tasolle saakka voitokkaasti! Kilpauransa ohella ori maastoili paljon sekä toimi satunaisilla kärrylenkeillä omistajansa käytössä, joten voisihan Hymppiä sanoa varsin monipuoliseksikin oriksi, joka irtosi kyllä kaikenmoiseen. Hymppi omasi myös varsin luottavaisen ja ystävällisen luonteen, sillä laittoipa sen tekemään mitä hyvänsä, se yritti aina parhaansa. Menestyksekkään kilpauransa jälkeen ori pääsi jalostuskäyttöön ja olikin varsin merkittävä nimi myöhemmin eritoten koulusuomenhevosten jalostuksessa, sillä Hympin huomattiin periyttävän kaunista raviaan sekä komeaa laukkaansa hienon luonteensa lisäksi jälkikasvulleen.

eii. Mustakauhu oli nimensä veroinen otus. Tämä suomenhevosori oli väritykseltään kulomusta ja kooltaan suhteellisen suurehko, 158cm korkea. Jo nuorena ori esitti tempauksensa; se ei tullut toimeen toisten hevosten kanssa laisinkaan, se hermostui suunnattomasti jos sitä komensi tai sitä käsitteli sille tuntematon henkilö, eikä se myöskään keskittynyt mihinkään jos lähimaillakaan oli tammoja. Monet kerrat pohdittiin, pitäisikö Kauhuksi kutsuttu ori ruunata, mutta valtavan arvostetun suvun vuoksi sitä ei nuoruuden päivillä tehty. Kauhun ratsukoulutus oli yhtä tuskaa ja sen kanssa vuodatettiin kyllä verta, hikeä ja kyyneliä vuositolkulla. Vanha suomalainen sanonta kuitenkin kertoo, että sitkeys palkitaan ja niinhän siinä sitten kävi tässäkin tapauksessa. Kauhu ei todellakaan ollut helppo ratsastaa, sillä se oli varsin reaktiivinen; takapää lensi, se oli vahva ja toisinaan hyvin säikky. Orista saatiin kuitenkin irti varsin upea hyppykapasiteetti ja myöhemmin se menestyi todella upeasti estekentillä hypäten varovaisesti puomeihin kolistelematta ja selkäänsä taitavasti käyttäen. Jalostusorin tehtäviä ori kilpauransa ohella teki aina 12 vuotiaaksi saakka, jolloin se päätettiin liian haasteellisen käsiteltävyytensä johdosta lopulta ruunata, jotta orin itsensä sekä sen ympärillä olevien olisi hieman helpompi elää. Ruunana Kauhu alkoi sietämään muita hevosia ympärillään hieman paremmin ja pääsi jopa tarhaamaankin ensimmäistä kertaa elämässään muiden hevostovereiden kanssa, joten siitä näkökulmasta ruunaus olikin varsin onnistunut vaihtoehto.

eie. Unilokki oli tummanpunarautias Lokiksi kutsuttu suomenhevostamma, jonka säkäkorkeudeksi oli mitattu suurin piirtein 154cm. Lokki oli varsin vaatimattoman näköinen suomenhevostamma, eikä rakennekaan ollut mitään priimaa, sillä tamma oli hieman takakorkea ja etukavioissaan sillä oli hajavarpaisuuttakin, tosin onneksi vain lievästi. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin äärimmäisen kiva, vaikkakin sekaan sopi myös niitä hieman tammamaisia päiviä, jolloin asioista tuli hieman keskustella, että kuka tottelee ja ketä. Lokki kuitenkin oli hyvin nöyrä ratsu, joka työskenteli aina juuri niin kuin pyydettiin – ei yhtään sen enempää, eikä vähempääkään, mutta taitava ratsastaja sai siitä esille oikein loistavat liikkeet ja varsin komean ryhdikkyydenkin. Elämänsä aikana tamma kilpaili niin koulu- kuin esteratsastuksessakin sekä taisipa se muutaman helpon kenttäkilpailunkin startata hyvin menestyen. Tamma kuitenkin reväytti pahasti hankositeensä ollessaan vasta 10 vuotias, joten se siirtyi kilpakäytöstä kokonaan seurahevoselämää viettämään.

ee. Hattariina eli tutummin ihan vain Riina on musta pienehkö, 153cm korkea, suomenhevostamma. Riina syntyi arvostetulle suomenhevoskasvattajalle, jonka luona se on saanutkin vietellä lähestulkoon koko elämänsä. Tämä tamma on luonteeltaan varsin ovela; se osaa aukaista karsinansa oven ja löytää aina rehukarsinaan, olipa se sitten tutuissa tai tuntemattomammissa maisemissa. Tämä varsin hyvällä ruokahalulla omistettu tamma on elossa edelleenkin ja kääntyi juuri 28 vuoden ikäiseksi, jota ei kyllä tämän ulkonäöstä koskaan voisi kuvitellakaan! Riina on myöskin luonteeltaan ikinuori, eikä koskaan tule kyllästymään uusien jekkujen ja juksutusten keksimiseen, sillä se osaa aina yllättää kasvattajansa, joka on tamman kanssa elänyt miltei kolmisenkymmentä vuotta. Nuoruudessaan tamma oli varsin mukava käyttöhevonen ja aivan ratsu-uransa alkutaipaleella se kilpaili myös valjakkoajossa loisteliaasti menestyen! Riina omaa varsin mukavan keskittymiskyvyn jos sille päälle vain sattuu, joten valjakkoajon ohella se menestyi loisteliaasti myös kouluratsastuksessa.

eei. Vilpoinen eli tutummin vain Viltsu oli varsin upea kenttäpainotteinen suomenhevosori, joka menestyi kenttäratsastuksessa aina kansalliselle tasolle saakka voittaen monet mestaruudet! Ori oli myös rakenteeltaan varsin kompakti ja ratsuksi ihanteellinen, jonka vuoksi se teki myös merkittävän uran siitosorina ja jätti jälkeensä monia monikäyttöisiä harraste- ja kilpahevosia. Viltsu ei ollut lainkaan orimainen ori ja toisinaan sitä saatettiin luulla ruunaksikin, sillä se ei juuri korvaansa hetkauttanut, vaikka tamma olisi talutettu sen nenän edestä. Ratsastaa ori oli varsin kevyt, herkkä ja kuuliainen, eikä toki saa unohtaa orin yritteliäisyyttä, joka oli suorastaan ihailtavaa ! Kenttäkilpailuissa Viltsu antoi kaikkensa ja kuljetti ratsastajansa aina luotettavasti ja varmasti maaliin saakka. Viltsu kuitenkin menehtyi 18 vuotiaana vakavaan kaviokuumeeseen.

eee. Hattarahuntu oli kulomusta pienehkö, 150cm korkea suomenhevostamma, jota kuultiin tuttujen keskuudessa kutsuttavan Hantiksi. Tamma oli varsin ponimainen luonteeltaan, eikä antanut mitään ilmaiseksi ratsastajalleen. Hoitaessa ja käsiteltäessä Hantti sentään osasi käyttäytyä ainakin jokseenkin sen suurempia numeroita järjestelemättä, mutta ratsastaessa tamma kyllä kokeili kuin viimeistä päivää! Toisilla ratsastajilla Hantti ei saattanut liikahtaa kentän keskeltä yhtikäs minnekään, ei vaikka kuinka olisi potkinut ja mäiskinyt. Tuossa tilanteessa jäi ratsastamatta, sillä tammaa ei vain yksinkertaisesti saanut liikkumaan millään keinoin. Joillakin ratsastajilla Hantti suostui liikkumaan; osittain ihan hyvin, mutta pukkien tai pomppujen saattelemana ja vain harvojen kanssa tamman sai työskentelemään oikeasti rehellisesti. Tämän vuoksi Hantista ei tullutkaan ehkä niin hyvää kilpuria, mitä siitä olisi voinut tulla, mutta muutamien taitavien omistajiensa alla se kyllä menestyi aina, kun vain pääsi näyttäytymään kouluareenoille tai estekentille helppoihin luokkiin. Suurimmanosan elämästään Hantti kuitenkin toimi harrastehevosena sekä jonkin aikaa myös ratsastuskoulun opetusratsuna, josta se myytiin siitoskäyttöön maalaistallille. Siitostammana Hantti viihtyi mainiosti ja hoiti varsansa aina todella hyvin, joten se jättikin jälkeensä useamman komean suoritushevosen!

KRJ-koulukilpailut, 42 sijoitusta

17.10.2016 Hortensia, Helppo A, 5/30
18.10.2016 Hortensia, Helppo A, 1/30
19.10.2016 Hortensia, Helppo A, 3/30
11.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
13.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
17.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
19.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
20.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
27.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
05.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
06.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
07.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
08.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
09.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
11.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
11.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
12.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
12.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
16.11.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
12.10.2016 Kaunovaara, Helppo A, 5/30
14.10.2016 Kaunovaara, Helppo A, 2/30

15.10.2016 Kaunovaara, Helppo A, 3/30
20.10.2016 Kaunovaara, Helppo A, 4/30
24.10.2016 Kaunovaara, Helppo A, 5/30
28.10.2016 Hortensia, Helppo A, 5/30
29.10.2016 Hortensia, Helppo A, 3/30
04.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 2/40
06.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 4/40
09.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 6/40
23.10.2016 Heljävirta, Helppo A, 4/30
25.10.2016 Heljävirta, Helppo A, 4/30
27.10.2016 Heljävirta, Helppo A, 4/30
11.10.2016 Escorant, Helppo A, 3/40
17.10.2016 Escorant, Helppo A, 1/40
01.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 6/40
02.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 4/40
05.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 4/40
20.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 3/40
03.11.2016 Iowa, Helppo A, 2/30
06.11.2016 Iowa, Helppo A, 1/30
09.11.2016 Iowa, Helppo A, 5/30
22.10.2016 Fiktio, Helppo A, 1/40



ERJ-estekilpailut, 59 sijoitusta

22.10.2016 Overload, 100cm, 4/30
13.10.2016 Vähäpelto, 100cm, 5/30
07.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 7/60
10.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 6/60
12.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 2/60
20.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 4/60
08.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 3/40
14.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 1/40
16.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 5/40
18.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 2/40
18.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 2/40
25.10.2016 Pirunkorpi, 100cm, 1/40
08.10.2016 Micram Raceponies, 100cm, 3/27
10.10.2016 Micram Raceponies, 100cm, 2/27
15.10.2016 Micram Raceponies, 100cm, 4/27
02.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 3/30
06.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 4/30
01.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
08.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/30
12.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 2/30
12.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 3/30
20.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 1/30
02.11.2016 Iowa, 100cm, 5/30
04.11.2016 Iowa, 100cm, 1/30
05.11.2016 Iowa, 100cm, 1/30
06.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
07.11.2016 Iowa, 100cm, 4/30
08.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
08.10.2016 Hiprakka, 100cm, 10/100
10.10.2016 Hiprakka, 100cm, 10/100

16.10.2016 Hiprakka, 100cm, 3/100
18.10.2016 Hiprakka, 100cm, 7/100
12.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 4/40
13.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 3/40
16.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 4/40
19.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/40
02.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 2/30
03.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 5/30
01.11.2016 Ros Cirein, 90cm, 5/30
05.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 5/30
08.11.2016 Ros Cirein, 90cm, 3/30
08.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 3/30
15.11.2016 Ros Cirein, 90cm, 2/30
20.11.2016 Ros Cirein, 90cm, 3/30
02.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/30
03.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
07.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 5/30
07.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
08.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
09.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 4/30
31.10.2016 Rappadan, 100cm, 5/30
02.11.2016 Rappadan, 100cm, 4/30
03.11.2016 Rappadan, 100cm, 3/30
04.11.2016 Rappadan, 100cm, 3/30
05.11.2016 Metsovaara, 100cm, 3/40
07.11.2016 Rappadan, 100cm, 1/30
07.11.2016 Metsovaara, 100cm, 4/40
11.11.2016 Metsovaara, 100cm, 2/40
14.11.2016 Metsovaara, 100cm, 4/40



KERJ-kenttäkilpailut, 58 sijoitusta

01.11.2016 Iowa, Helppo, 1/30
03.11.2016 Iowa, Helppo, 2/30
05.11.2016 Iowa, Helppo, 1/30
26.10.2016 Ros Cirein, Helppo, 1/36
30.10.2016 Ros Cirein, Helppo, 3/36
06.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 1/40
10.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 4/40
03.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 2/30
05.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 2/30
01.11.2016 Hengenvaara, Helppo, 4/30
14.11.2016 Hengenvaara, Helppo, 5/30
12.10.2016 Kevolehto, Helppo, 2/38
18.10.2016 Kevolehto, Helppo, 5/38
11.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 6/50
14.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 1/40
18.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 3/40
20.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 4/40
28.11.2016 Metsovaara, Helppo, 6/40
17.10.2016 Pirunkorpi, Helppo, 5/40
21.10.2016 Pirunkorpi, Helppo, 5/40
22.10.2016 Pirunkorpi, Helppo, 2/40
27.10.2016 Pirunkorpi, Helppo, 3/40
30.10.2016 Pirunkorpi, Helppo, 5/40
08.11.2016 Wyrda Horses, Helppo, 2/30
04.11.2016 Zurück, Helppo, 5/30
11.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
17.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 4/30
21.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
23.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 3/29

24.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 4/29
26.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 3/25
27.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 4/25
29.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 3/25
01.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
02.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 4/30
06.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 4/30
10.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
16.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 1/30
17.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 5/30
18.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
01.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 3/30
02.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 5/30
03.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 2/30
09.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 4/30
10.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 4/30
02.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 4/30
05.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 3/30
08.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 2/30
10.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 1/30
18.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 1/40
02.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 1/18
05.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 2/18
06.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 2/18
07.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 2/18
10.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 3/18
03.11.2016 Hortensia, Helppo, 1/30
07.11.2016 Hortensia, Helppo, 3/30
14.11.2016 Hortensia, Helppo, 2/30



VVJ-valjakkokilpailut, 00 sijoitusta



VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta



VSN-Näyttelymenestys

25.10.2016 SysiluotoVSN, SW4 40,5p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Matka pohjoiseen Suomeen oli poikinut tulosta, sillä olin löytänyt itselleni uuden, hyvin potentiaalisen oloisen nuoren kilpahevosen. Kun kävin koeratsastamassa orin, tykästyin siihen niin paljon, että uskalsin ehdottaa kasvattajamyyjälle erikoisempaa järjestelyä. Pohjoisessa asuva ystäväni kävi näyttämässä orin klinikalla ostotarkastuksessa ja mikäli mitään hälyttävää ei löytyisi, tulisi ori samalla kyydillä Vähäpeltoon kun ystäväni oli tuomassa minulle hänen nuoren orin jatkokoulutukseen. Ystäväni mukaan Murto oli käyttäytynyt klinikalla asianmukaisesti, eikä ollut turhia hötkynyt missään tilanteessa. Klinikalta tuli myös muita hyviä uutisia, sillä neljävuotias ori sai terveen hevosen paperit eikä esimerkiksi röntgen kuvissa ilmennyt mitään sellaista, mikä estäisi orin aktiivikäytön tällä hetkellä.

Pitkä, lähes viidensadan kilometrin matkustus oli selvästi uuvuttanut orin, sillä se oli hieman väsyneen oloinen saapuessaan uuteen kotiinsa. Kun saimme kaksikon purettua trailerista, lähdin taluttamaan Murtoa hetkeksi aikaa kentälle, jotta lihakset vertyisivät aavistuksen pitkän kuljetuksen jäljiltä. Kentällä Murto käveli kauniisti vierelläni ja väsymyksestä huolimatta katseli uteliaana ympäristöään - ja jopa hurjana oripoikana hirnahti kerran kaksi pihatossa olevalle nuorikolle. Talliin päästyään Murto haisteli tovin uutta karsinaansa ja teki tuttavuutta karsinanaapureihinsa kaltereiden takaa, mutta asettui pian syömään tarjolla olleita iltaheiniä. Hevosten myöhäisen saapumisen vuoksi jäin tallille vielä putsaamaan varusteita ja tekemään toimistotöitä jotta pystyin tekemään vielä myöhään illalla iltakierron varmistaakseni, että uudet hevoset ovat malttaneet syödä iltaheiniään ja tallissa vallitsee rauha.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Murto on kotiutunut Vähäpeltoon hyvin; se on ollut ensimmäisestä illasta saakka hyvin rauhallinen ja on tuntunut viihtyvän omassa kodissaan paremmin kuin hyvin. Itsenäinen työskentelykin on lähtenyt melko sujuvasti käyntiin, joskin ensimmäiset viikot olivat hyvin kevyitä ja tehtäviltään sellaisia, että pystyimme tutustumaan rauhassa toisiimme. Olemme tehneet pääsääntöisesti sileäntyöskentelyä, mutta olemme käyneet muutamia kertoja myös maastossa ja tehneet pientä estetreeniä puomien, kavalettien ja pikkuesteiden parissa.

Tänään tarkoituksena oli työstää oria tehokkaasti kouluratsastuksen parissa, ja lähdinkin melko pian taivuttelemaan oria rauhallisesti puolelta toiselle kaikissa askellajeissa. Murto on osoittanut olevansa kaiken kaikkiaan elastinen ja melko reaktiivisesti apuihin reagoiva joten olen päässyt useasti siihen pisteeseen, että saan vain istua ja fiilistellä orin mukavia liikkeitä. Tänään kuitenkin asennoiduin työskentelyyn siten, että en tyydy siihen mitä Murto puoli-ilmaiseksi antaa vaan ratsastan orista vielä lisää irti, on se sitten sinä hetkenä aktiivisempia takajalkoja, paremmin kantavia lapoja tai enemmän liikeilmavuutta. Kun olin työstänyt oria jonkin aikaa asetusten ja taivutusten parissa, lähdin työstämään sen kanssa siirtymiä sillä ajatuksella, että itse siirtymän tulee tapahtua nopeasti, mutta kuitenkin tasapainoisesti. Näin sain Murtoon enemmän sekä aktiivisuutta että ryhtiä, joka näytti maneesin peileistä katsottuna oikeastaan ihan todella hyvälle - ori nimittäin kantoi itseään höyhenen kevyenä ja sen liikkeessä oli ihan mielettömästi ilmaa ja joustavuutta. Pienten välikäyntien jälkeen lähdin ratsastamaan oria yhä kootummaksi laukassa ja lähdin leikittelemään laukanvaihtojen parissa. Alkuun laukanvaihdot olivat melko löysiä, mutta kun kutittelin juuri ennen vaihtoa orin ristiselkää kouluraipan kanssa tapahtui juuri se, mitä halusinkin - laukanvaihto lähti nimittäin suurella energialla sekä eteen että ylös, jonka lisäksi laukanvaihdot olivat niin sanotusti puhtaita kouluvaihtoja.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Vedin eteisen tuolin selkänojalta päälleni tikkitakin ja avasin ulko-oven. Tallin päälle oli laskeutunut kaunis sumuverho jonka läpi aamuaurinko yritti paistaa - “niin kaunista” totesin itsekseni. Tallin ovia avatessani kuulin tuttua hirnuntaa, ja jaoin reippaaseen tahtiin hevosille aamuruoat ennen varsinaisen aamutallityöntekijän tuloa. Jaettuani ruuat suunnistin toimistosta hakemaan siistimisvälineitä ja suuntasin Murron luokse, sillä se pääsi tänään ensimmäisiin näyttelyihinsä! Murto oli onnekseni hieman aamu-uninen ja keskittyi puunaamisen sijasta aamuruokiinsa, joten sain kerrankin hoidettua sen vapaana ilman suurempia pyörimisiä. Koska Murto oli edeltävänä iltana pesty, riisuin sen ohuen puuvillaloimen pois ja aloin harjaamaan hevosta showshinessa uitetulla harjalla saadakseni sen kauniin karvan mahdollisimman kiiltäväksi. Aikani puunattua siirryin vielä hevosen jalkaosastoon, jossa napsin vuohisista ja ruununrajoilta epäsiistit karvat pois saksin ja levitin kavioihin kiiltoa antavaa kavioöljyä. Vielä ennen jouhiin siirtymistä siistin hevosen pään ylimääräistä karvoista ja täytyy sanoa, että nyt on kyllä vähän kisahoitaja päässyt livistämään hommista sillä Murrolla oli ihan jäätävät leuka- ja poskikarvat ja vaativat oikeasti aika taiturointia lähteäkseen siististi pois. Vaikka hevosen jouhet olivat selvitetty edeltävänä iltana pesun yhteydessä, sain sukia jouhia selväksi pitkän tovin. Vielä loppuun käytin vanhanaikaista kikkakolmosta, sillä letitin harjan sekä hännän usealle letille kuljetuksen ajaksi saadakseni hevosen jouhet näyttämään näyttelypaikalla vielä tuuheammilta.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Matka näyttelyihin sujui Murron osalta hyvin rauhallisin merkein; kameralähetystä katsellessa ori pupelsi tyytyväisesti heinäverkon antimia ja vaikutti ottavan muutenkin aika lungisti. Näyttelypaikalle päästyämme kävimme ensin ilmoittautumassa ja maksamassa luokkaosallistumisen, jonka jälkeen suitsimme orin ja otimme sen ulos. Murto pysähtyi lastaussillalle, nosti päänsä ja hirnahti kuuluvasti kuin todetakseen, että voittaja on saapunut paikalle. Valmistelin hevosta näyttelykehään kävelyttämällä oria ensin noin kaksikymmentä minuuttia, jonka jälkeen kävin pyöräyttämässä hevosta noin kymmenisen minuuttia maneesissa liinan päässä. Murto ravasi ja laukkasi energisesti näyttäen oikeastaan todella hyvälle ja ajattelin mielessäni, että on suoranainen ihme jos sitä ei tänään palkita. Varsinaisessa näyttelykehässä Murto käyttäytyi oikein mainiosti ja tuntui ymmärtävän, että nyt saa näyttää parastaan - se esitti hienosti matkaavoittavaa käyntiä ja lennokasta ravia, jonka lisäksi se pysyi rakennearvion aikana hienosti paikallaan eikä yrittänyt edes mukeltaa riimunvartta. Yllätyksekseni ori oli luokkansa voittaja, ja pärjäsi vielä show winner kehässä tullen neljänneksi., joka tarkoittaa sitä, että orilla on nyt mahdollisuus osallistua kantakirjaustilaisuuteen! Ihan mieletöntä!

Tulevaisuuden suunnitelmana onkin että Murto kantakirjataan mahdollisuuksien mukaan jo heti seuraavassa kantakirjaustilaisuudessa, jonka jälkeen panostamme jälkeläisnäytön kerryttämiseen. Murrolla on nyt koossa yli neljäkymmentä sijoitustaj jaoksen alaisista kilpailuista, joten ori alkaa olemaan hiljalleen valmis keskittymään suomenhevostammojen vastaanottamiseen: Jälkeläisten kasvaessa ja siirtyessä kilpauralle voimme alkaa suunnittelemaan lajilaatuarvostelun lisäksi yleis- ja suomenhevoslaatuarvosteluita, josta toki toivomme mahdollisimman hyviä palkintoja.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Eilisen valmennuksen jälkeen kävin läpi vielä iltapuhteeksi Murron ruokinnan, jossa huomasin muutamia puutteita. Ori saa työskentelyyn nähden turhan vähän proteiinia, joten se ei välttämättä pysty palautumaan vaaditulla tavalla ja kasvattamaan lihasmassaa niin paljon, mitä se voisi. Samoin vaihdoin orin valkuaisrehun rehuun, jossa on valkuaisen lisäksi reilusti vitamiineja. Lisäksi Murto saa nyt syyskauden aikana lisäboostia elektrolyyttijuomasta, joka tarjotaan sille aina liikutuksen päätteeksi sillä maneesiin siirryttyä se on alkanut hikoilemaan entistä enemmän klippauksesta huolimatta.. Toivotaan, että ruokinnan uusiminen auttaa hevosta tulevaisuudessa - harmittavaa toki on se, että en huomannut näitä puutteita ennen, kun ongelmat tuntuivat selkään asti. Tänään fysioterapeuttimme Jenni tuli syyslomalta, ja pääsi heti ensitöikseen Murron kimppuun. Koska Jenni on ollut ylityöllistetty nuorten ajo-opetuksien toimesta ja päälle sattui vielä muutaman viikon loma, hän ei ole nähnyt toviin Murtoa liikkeessä - ensimmäiseksi ori siis otettiin tallin eteen, jossa Jenni katsoi orin käynti- ja raviliikkeet sekä sivulta, takaa, että edestä. Jenni huomautti lähes tulkoon heti, että Murron etujalanliike on aikaisempaan verrattuna katkonaisempaa, mutta kuitenkin puhdasta. Liikkeen arvioinnin jälkeen jätin Jennin ja Murron kahdestaan tallikäytävälle, jossa Jenni tarkasteli hevosen kauttaaltaan läpi. Toimistohommat tehtyäni palasin parivaljakon luokse ja sain Jenniltä oikeastaan helpottavia uutisia - Murron lihasmassa on kasvanut, ja satula on jäänyt sille turhan ahtaaksi. Ahdas satula on kipeyttänyt lavat sekä osittain selkää, jotka vaikuttavat molemmat hevosen etujalan liikkeeseen. Jenni laati Murrolle varsin hyvältä kuulostavan hoitosuunnitelman, johon kuului satulanvaihdon lisäksi TENS-sähkölaitteen käyttöä sekä venyttelyä päivittäin viikon ajan. Ensimmäisen hoitokerran hän antoi Murrolle heti ja täytyy sanoa, että Murron olemuksesta näki, miten hyvältä kiputilojen laukeaminen tuntui!

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Murtoa on nyt noin viikon päivät hoidettu päivittäin TENS-sähkölaitteella sekä venyttelyllä Jennin toimesta. Ori on ollut nyt kokonaan pois ratsastuskäytöstä, ja sen liikunta on rajoittunut kokopäivätarhauksen lisäksi vesimatolla käyntiin ja juoksutukseen. Juoksutuksessa tehosteena on käytetty puomitehtäviä, jolla ollaan saatu kokonaisvaltaista lisätehoa. Vaste hoitoihin on ollut hyvä, ja orin lihaksisto on muuttunut silmin nähden - kireästä mötikästä on tullut pehmeä ja rento, ja hevosen liikelaajuus on palautunut ennalleen. Olen niin huojentunut siitä, että tällä kertaa syynä haluttomuuteen oli tälläinen pieni lihasperäinen ongelma sillä nämä kun tuppaavat olemaan helpommin ja nopeammin hoidettavissa moneen muuhun vaivaan nähden! Tänään Murrolla oli ensimmäinen ratsastuspäivä viikkoon ja täytyy toistella hieman itseään; vaste hoitoihin on todellakin hyvä, sillä eron entiseen huomasi jo kävellessä alkukäyntejä pitkin ohjin. Kipityksen ja pienten askeleiden sijaan ori käveli rennosti laajoja, tahdikkaita askeleita. Tänään työstin oria reilu puolituntia kentällä, ja keskityin vain siihen, että se reagoi apuihin ja taipuu molempiin suuntiin samalla tavalla. Loistavaa, että Murto tuntui taas normaalilta itseltään; nyt hevonen voidaan ottaa hiljalleen takaisin käyttöön ja täyspäiväiseen treeniin. Kyllä nyt kelpaa varsinkin, kun hevonen sai kaksi uutta satulaa yhden vanhan tilalle. Murrolle nimittäin hankittiin koulusatulan lisäksi estepainoitteinen yleissatula este- ja maastotyöskentelyä varten; helpottaa kummasti ratsastajan työtä, kun on oikeanlaiset vermeet eikä esteille tarvitse enää lainata jonkun toisen hevosen satulaa.

Kouluvalmennus, valmentajana Lea H.
Heinäkuun helteen saattelemana saavuin kentälle, jossa Murto jo käveleskeli pitkin ohjin ratsastajansa kanssa. Ratsukon ollessa uusi tuttavuus, vaihtelimme alkuun tervehdykset ja tutustumiset. Ratsukko sai samalla kävellä kenttää pitkin, jotta varsinainen valmennus saatiin aluille ripeästi. Aluksi ratsukon tuli tehdä muutama pysähdys ja peruutus Murron herättelemiseksi, jonka jälkeen vaihdettiin ravityöskentelyyn. Pyysin ratsukkoa tekemään aina kulmasta lävistäjän ja ravilisäyksen. Ori oli alusta asti hyvin mukana ja kuunteli apuja tarkkaavaisesti. Lisäysten sujuessa näin hyvin, annoin ratsukolle uuden tehtävän. Hyväksikäyttäen kentän koko pituutta, ratsukon tuli ratsastaa pituushalkaisijalla. Lyhyellä sivulla tuli tehdä takaosakäännös, josta muutaman käyntiaskeleen jälkeen siirtyä raviin, tehdä ravilisäys, siirtyä takaisin käyntiin ennen lyhyttä sivua ja tehdä uusi takaosakäännös. Murrolla oli alusta asti hyvää yrittämistä, mutta aluksi se oli päästään hieman pyörällä, eikä pysynyt ratsastajansa vauhdissa. Muutaman toiston jälkeen ori saatiin hyvin mukaan, jolloin tehtävä sujui vaivatta. Pienen hengähdystauon jälkeen jatkoimme laukkatehtävillä. Ensin ratsukko sai ottaa ympyrällä laukassa ihan pysähdyksiä. Murto oli aikaisempien tehtävien ansiosta kuulaisella päällä, eikä pysähdykset olleet sille mikään ongelma. Ratsukko sai laajentaa ympyränsä kahdeksikoksi, ja tehdä keskellä laukanvaihdon käynnin kautta. Ratsastaja sai alkuun pyytää oikein kunnolla, että ori siirtyy suoraan käyntiin ilman raviaskelia. Kun Murto oli taas täysin kartalla tehtävän kulusta ja onnistui jättämään suurimmaksi osaksi raviaskeleet pois, oli meno helpon ja vaivattoman näköistä. Hyvien suorituksien päätteeksi ratsukko sai ottaa loppuverryttelyksi itsenäiset ravit sekä loppukäynnit.

Kouluvalmennus, valmentajana Heli Kuismanen
Valmennuksen päätehtävänä oli ratsastaa toiselle pitkälle sivulle kolme volttia ravaten: yksi heti suoristuksen jälkeen, yksi keskelle ja yksi jälleen ennen kulmaa. Voltilta uralle palatessa tuli suoristamisen sijaan jatkaa avotaivutuksella kohti seuraavaa volttia. Toiselle pitkälle sivulle tuli tehdä vapaavalintaisia siirtymiä. Loppuvaiheessa volttitehtävä laukattiin ja toinen pitkä sivu tuli edetä ravissa sulkutaivutusta tehden. Helmeri lämpeni hitaasti muihin verrattuna, mutta heräillessään vastasi apuihin hyvin. Ravivoltit tuottivat siis aluksi hankaluuksia ja siitä jatkuva taivutus sai orin herkästi turhan pieneksi paketiksi suorastaan tikittämään ravia paikoillaan. Tarpeeksi hellä ohjastuntuma ja aktiivinen pohje sai hevosen venyttämään askelta sopivasti ja raviin, kuten myös laukkaan, tuli loppua kohden lisää kaivattua ilmavuutta.

Kouluvalmennus, valmentajana florenzia
VP kävellä tallusti orinsa kanssa pitkin maneesia. Ulkona satoi vettä, joten olimme päättäneet treenata tänään maneesissa, seinien ja katon hellässä suojassa. Murto ei näyttänyt turhia kiirehtivän - se käveli rauhallisesti lompsutellen uralla pitkiä matalia askelia. "Ota vain ori raviin ja ratsasta reippaasti eteen, niin saadaan se hereille!" komensin kentän keskeltä. Ensimmäisen ravikierroksen jälkeen ori näyttikin jo suorastaan aivan eri hevoselta ja kierros toisensa perään saimme sen käynnistymään ja liikkumaan yhä energisemmin ja lennokkaammin. Ravissa aloitettiin tekemällä pohkeenväistöt lävistäjältä uralle ja sen jälkeen siirtämällä hevonen pysähdykseen ja takaisin raviin. Murto suoritti tehtävän loistavasti vastaan pistämättä ja ulkopuolisen silmin näyttikin suorastaan siltä, kuin hevonen olisi toiminut VPn ajatuksen voimasta. Tehtävää jatkettiin toisessakin suunnassa ja sen onnistuttua lisäsimme pysähdyksen jälkeen nostettavaksi suoraan laukan - eikä ravia, kuten aikaisemmin oli tehty. Ensimmäisessä laukannostossa ori ei ollut ihan sataprosenttisesti kuulolla, joten laukka nousi rikkoontuen ravin kautta, mutta ratsastaja sai orin korjaamaan nostot hienosti seuraavilla kerroilla. Muistutin laukassa säilyttämään orin ryhdikkyyden ja varomaan liikaa lepsuilua, jotta orin upea laukka saisi lisämausteen kauniista ryhdikkyydestä liikkeissä. Murto suoriutui todella hienosti ja kehuin ratsukkoa. Pyysin siirtymään kokouralle jossa jatkettiin ravityöskentelyn parissa. Harjoittelimme vielä hieman avotaivutusta, jossa muistutin ulkopohkeen tuesta, jotta saisimme avotaivutuksen ratsastetuksi mahdollisimman täsmällisesti. Tämän korjattuaan ratsukon meno näytti loistavalta, joten annoin heidän siirtyä loppuverryttelyihin ja opastin kävelemään pitkät loppukäynnit Murron palautumiseksi.

Kouluvalmennus, valmentajana Vivian
Tällä kertaa sain valmennettavakseni suloisen suokkiorin, Murron sekä ratsastajansa VP:n. Valmennuksen aiheena oli vastalaukka sekä laukanvaihdot käynnin kautta. Verryttelyiden jälkeen ratsukko sai hieman ravailla kahdeksikolla vuoroin askelta pidentäen ja - lyhentäen. Nämä onnistuivat oikein hyvin, sillä Murto näytti tottelevan pienintäkin ratsastajan antamaa apua. Ravailujen jälkeen käskin ratsastajaa nostamaan laukan. Laukka nousikin heti, kun ratsastaja vain painoi pohkeensa hevosen kylkiin. Tehtävänä oli säilyttää sama laukka koko kierroksen ajan, ei vaihtoa kaarteissa tai missään muuallakaan. Ratsastaja sai oriin pidettyä vastalaukalla kaarteissa, vaikka se näyttikin siltä, että vastalaukka on hieman hankalaa kaarteessa. Kun vastalaukkaa oli hinkattu tarpeeksi kauan, aloitettiin käynnin kautta tehdyt laukanvaihdot. Edelleen pysyttiin samalla kahdeksikolla. Tehtävänä oli laukata muuten koko kahdeksikko läpi, mutta ottaa keskellä laukasta käyntiin ja vaihtaa laukka. Siirtymät käyntiin onnistuivat todella hyvin, vaikka välillä ratsastaja joutuikin käyttämään kättä vähän ronskimmin. Kaiken kaikkiaan tämä tehtävä sujui oikein loistavasti, niin kuin oikeastaan koko valmennuskin!

Estevalmennus, valmentajana Tuulia T.
Lopetettuamme valmennuksen Nellin kanssa veit tamman kiireen vilkkaan talliin ja palasit pian maneesiin mustan värityksen omaavan Murto oriin kanssa. Olin tällä välin ehtinyt siirtää edellisen tunnin esteet sivummalle ja kyselin sinulta mitä haluaisit harjoiteltavan Murron kanssa, jolloin kerroit oriilla olevan vaikeuksia oikeiden ponnistuspaikkojen määrittämisessä, minkä kuullessani päätin että tänään pitäisimme harjoitteet yksinkertaisina. Lämmittely esteiksi asettelin teille kavaletteja matalia pystyesteitä volttikahdeksikon muotoon. Lämmiteltyänne hetken sileällä kaikissa askellajeissa ohjeistin teitä tulemaan tehtävän ensin ravissa, minkä jälkeen se toistettaisin laukassa. Ravissa selvisitte tehtävästä hienosti, mutta aina välillä ori yritti tarjota sinulle laukkaa hyppyjen välissä. Murto kuitenkin vastasi hyvin pidätteisiisi pyytäessäsi sitä siirtymään takaisin raviin. Tultuanne tehtävän muutamaan otteeseen ravissa annoin teille luvan nostaa laukan ja nostittikin Murron kanssa rauhallisen laukan, jossa tulitte tehtävän. Suoritettuanne tehtävän laukassa muutamaan otteeseen annoin teille luvan siirtyä kävelemään uraa pitkin siksi aikaa kun selitin teille tunnin tehtävän. Olin pystyttänyt teille maneesin toiseen päätyyn pääty-ympyrälle kahdeksan estettä joista joka toinen oli ristikko ja joka toinen pystyeste. Tarkoituksena oli mahduttaa kuhunkin esteväliin kolme laukka-askelta ja oikeiden ponnistuspaikkojen löytämisen helpottamiseksi olin asettanut kunkin esteen eteen puomin siihen kohtaan mistä hypyn pitäisi lähteä. Saitte ensiksi tulla tehtävän muutamaan otteeseen apupuomien kanssa ja kun Murto näytti suoriutuvan tehtävästä itsevarmasti apupuomien kanssa poistin apupuomit. Apupuomien poistuttua orin olemus muuttui hieman epävarmaksi, mutta sait sen hienosti tsempattua esteiden yli myös ilman apupuomeja. Mustan suomenhevosen alkaessa hypätä esteet ilman pienintäkään epäröintiä myös ilman apupuomeja annoin sinulle luvan siirtää ratsusi käyntiin ja kävellä hetken uraa pitkin ennen kuin pyysin teidät seisahduksiin kentän keskelle. Sovittuasi kanssasi, että saapuisin seuraavana aamuna aikaisin jatkamaan valmennuksia heilautin kättäni hyvästiksi ja lähdin kävelemään kohti autoa.

Maastoestevalmennus, valmentajana Tuulia T.
Palasin seuraavana aamuna takaisin Vähäpellon Ratsutilalle sumun vielä pyörteillessä maassa ja auringon kivutessa taivaalle. Löysin VP:n ja edellisen päivän valmennettavani Murron jo lämmittelemässä kentällä. Näyssä oli jotain tai'an omaista ajattelin nähdessäni mustan suomenhevosoriin vastaavan halukkaasti VP:n apuihin vielä sumuisella kentällä auringon säteiden siivilöityessä pilvien läpi. Katseltuani hetken lumoutuneena kaksikon työskentelyä sain repäistyä itseni takaisin todellisuuteen ja astelin kentälle huikaten VP:lle samalla hyvän huomenen, mihin nainen vastasikin iloisesti. Olimme jo edellisenä iltana sopineet, että tänään harjoittelisimme maastoesteitä, joten suoritettuanne alkulämmittelynne loppuun lähdimme kävelemään kohti nurmipohjaista derbykenttää. Aloitimme helpolla tukkiesteellä, mikä ei teille tuottanut ongelmia ja siirryimmekin varsin pian seuraavalle esteelle eli pöydälle. Tässä teillä oli aluksi vaikeuksia oikean ponnistuspaikan määrittämisessä, mutta neuvottuani kuinka esteen saisi parhaiten suoritettua alkoi homma sujua. Muutaman onnistuneen hypyn jälkeen annoin teille luvan hetken ravailla derbykentällä, sillä aikaa kun itse mietin minkä esteen ottaisimme seuraavaksi käsittelyyn. Lopulta päädyin bankettiin, jonka päälle oli pystytetty pensasaita ja kehotin VP:tä siirtymään kyseiselle esteelle hitaassa laukassa. Aluksi Murto hieman kompuroi hypyssä ylös banketille, joten kehotin VP:tä antamaan oriille hieman enemmän ohjaan hyppyyn ylös, jolloin sillä olisi enemmän tilaa suoriutua hypystä. VP tekikin työtä käskettyä ja pian kaksikko suoriutuikin hypystä ylös banketille täydellisesti. Banketin päälle pystytetty pensasaita ei tuottanut mustalle suomenhevosoriille vaikeuksia, mutta alashypyssä banketilta takaisin maahan Murto hyppäsikin eteen ja ylös sen sijaan että olisi hypännyt varovasti alas banketin reunalta, joten toistimme alashyppyä kunnes Murto hyppäsi banketilta alas oikeaoppisesti, jolloin myöskin annoin VP:lle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin. Kaksikon tehtyä käynnissä joitain ympyröitä ja kiemuroita loppuveryttelyksi annoin VP:lle luvan pysähtyä ratsunsa kanssa kentän keskelle.

Estevalmennus, valmentajana Lucie
Olin tullut taas valmentamaan VP:tä hänen tallilleen. Tämänkertaiseen valmennukseen VP halusi osallistua suomenhevosori Surumurroksen kanssa. Pystyttäessäni esteitä VP ja Murto verryttelivät käynnissä ja ravissa. Olin suunnitellut tämänpäiväisen valmennuksen melko samanlaiseksi kuin edellisen kerran, jolloin VP osallistui toisen hevosen kanssa estevalmennukseen. Verryttelyesteinä oli kaksi matalaa pystyestettä. Olin etukäteen kuullut ratsastajalta, että Murtolle lähestymiset ja ponnistuspaikat saattavat olla hankalia, joten tarkoituksena oli treenata erityisesti niitä. VP:n ja Murton hypätessä verryttelyesteitä kävi kerran niin, että ponnistuskohta jäi liian lähelle estettä, mutta niin matalaa estettä hypätessä ratsukko pääsi helposti esteen yli. Kävin laittamassa puomin esteen eteen, jolloin Murton täytyisi ponnistaa aikaisemmin. Kun verryttelyesteiden ylitys lähti sujumaan, siirryimme radan pariin. Esteiden korkeus vaihteli 80 cm:n ja 100 cm:n välillä. Rata sisälsi kaksi sarjaestettä, okserin ja kaksi pystyestettä. Olin tarkoituksella sijoittanut esteitä niin, että lähestymisten kanssa täytyisi olla tarkkana. Esimerkiksi lähestyminen okserilta pystyesteelle oli pitkä, jolloin ratsastajan tulisi keskittyä laukan säätelemiseen. Puolestaan sarjaesteen jälkimmäisen osan jälkeen täytyi tehdä melko tiukka mutka ennen toista pystyestettä. Esteiden korkeuden noustua hankaluudet näkyivät selkeämmin. VP ratsasti Murtoa hyvin eteenpäin, mutta välillä lähestymisissä ja ponnistuspaikkojen valinnoissa oli pientä haparointia. Okserin ja pystyn välinen pitkä etäisyys aiheutti sen, että Murto ponnisti liian kaukaa, jolloin puomi putosi. Ratsukko lähestyi toista pystyä vinossa, mutta selvitti esteen puomia hipoen. Kävimme VP:n kanssa hankalat kohdat läpi, jonka jälkeen ratsukko pääsi yrittämään uudestaan. Nyt rata meni paremmin. Pyysin VP:tä hyppäämän koko radan kerran ja sen jälkeen vielä hankalat kohdat uudestaan pariin kertaan. Lopetimme oikein onnistuneiden hyppyjen jälkeen. Kehotin VP:tä vielä ravaamaan ja tekemään kaarevia teitä ennen loppukäyntejä.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen