Roslund Gård

Parkmore Cashel

ruunikonkimo connemaraori, 148cm
syntynyt 13.06.2019, 8-vuotias
VH20-035-0062


Koulutustaso Helppo A
Maahantuoja Hopewood Connemaras, Irlanti
Omistaa Roslund Gård (VRL-14355)

Jälkeläiset

06.06.2020     o. Berryard Callahan (e. O'Hurley Elbella)
21.10.2020     t. Roslund Eileen (e. Amstelhof Emina)

Meriitit

elokuussa 2020: Champion-arvonimi
lokakuussa 2020: VIR MVA Ch-arvonimi
20.10.2020 KTK-II: 19 + 17 + 18 + 19 = 73p.

Luonnekuvaus

Kun tein lähtöä oripäiville saksaan, ajatuksissani oli vain ja ainoastaan katsoa, minkälaista jalostusmateriaalia oripäiviltä löytyisi Roslundin tammoille. Paikanpäällä oloni oli kuin lapsella karkkitaivaassa; halusin vähän kaikkea ja kun joku kehtasi sanoa pienenkin poikkisanan, mieleni teki lysähtää lattialle itkemään ja hakata nyrkkejä penkkien jalkoihin. Siinä vaiheessa kun lavalle asteli ruunikonkimo poniori, en tiennyt, oliko sydämentykytykset karkinhimosta aiheutunut sydänkohtaus vai jonkinlainen lämmin tunne rakkaudesta, joka kolahti ensinäkemällä. Sen kuitenkin tiesin, että sydämeni tunsi jotakin ja minun oli toimittava. "Mihin sä Nelly rynnit?" Helen huudahti perääni, kun keräsin kimpsuni kasaan ja lähdin hiihtämään samaan suuntaan, mihin poniorit lavalta poistuivat. Viisaampi olisi arvannut aikeeni, mutta Helen jäi hölmistyneen näköisenä katsomaan oreja penkeille uunituore pulla kädessään.

Kun katsoin lompakkoni sisältöä jossa oli jäljellä vain masentuneen näköiset bonuskortit, kasvoilleni levisi pirullinen virne. "Rahalla saa, ja ponilla pääsee. Eiköhän sitä rahaa taas joskus ilmaannu, ei stressata nyt siitä kun meillä on näin hiton hieno poni!" mä mutisin Heleenille, joka katsoi minua alta kulmiensa. "Joo, ja Aku varmaan ruokkii tän sun hiton hienon ponin siihen asti, että sä revit jostain rahaa. Niinkö?" hän jatkoi ja asetti kätensä lanteilleen puolustaakseen kotisuomessa olevaa miestäni.

Hulluuttahan se olisi ollut, jos en olisi edes yrittänyt vääntää kauppaa tästä upeasta komistuksesta jolla on rautainen työmoraali sekä karsima joilla voitetaan vähintään kaikki tarjolla olevat Nobelit ja Oscarit. Cashel oli kaikkea, jota suomalainen connemarakasvatus vaatii tulevaisuudelta: Se on hyväluonteinen, sillä on korrekti rakenne ylvään, ryhdikkään ylälinjan kera ja takanaan sellainen suku, josta moni voi oman poninsa sukutaulussa vain haaveilla. Perusluonteeltaan Cashel on vähän sellainen joka ponitytön unelma, joka rakastaa kaikenlaista oloa ihmisen seurassa. Pitkävetiset, siirappiset lässytykset rakkaudesta ja siihen sointuvat hivelyt ovat jotain sellaista, mikä saa tämän poniorin polvet tutisemaan - eikä aikaakaan, kun se on valmis pussaamaan hoitajaansa vaikka loppupäivän. Kuten arvata ehkä saattaa, Cashelia voi hoitaa monipuolisesti niin karsinassa kuin käytävälläkin joskin käytävällä se seuraa ehkä normaalia intensiivisemmin muiden ponien kulkua.

Vaikka toista voisi aavistuksen pyöreästä ulkomuodosta ajatella, edustaa Cashel poneja jotka lähtee enemmin hiomaan täydellistä siirtymää kentälle kuin jää mussuttamaan heiniä tarhaan. Se on äärettömän yhteistyöhaluinen poni, jolla on hyvä eteenpäinpyrkimys ja joka on esimerkiksi kädelle kevyt. Melko lennokkaat liikkeet sekä hyvän ryhdin omaava poniori on omiaan kouluratsastuksessa, mutta ei se ole yhtään pöllömpi pakkaus hypätäkään - vaikkei siitä millään ilveellä aikauusintojen ykköstä saakaan. Melko herkän ja työteliään ponipojan sisällä asuu kuitenkin myös pieni laiskottelija, joka rakastaa sunnuntaimaastoilua. Rauhalliset lenkit auringon alla ovat jotain sellaista, mistä Cashel ei hevillä luopuisi - siksi sen viikko-ohjelmaan kuuluukin vähintään kaksi rauhallista maastoreissua treenikertojen vastapainoksi.

Cashel on paljon kilpailleena ja valmentautuneena ponina tottunut matkaaja, joka kulkee siivosti niin trailerissa kuin rekassakin. Vieraissa paikoissa se on hyvin samanlainen kuin kotonaan; herrasmiehen elkein toimiva poniori, joka ei turhaan pidä itsestään meteliä. "Kyllä mut huomataan muutenkin." Cashel toteaisi taatusti samalla, kun katselisi ylväänä muiden hevosten perään.

Sukuselvitys

isä Casheldun Bridge
ii. Casheldun Brilliant
iii. Darley Brüns
iie. Undine
ie. Hänchen Giralda
iei. Stanfield Leo
iee. Wilfried Gina
emä Tullamore Grey Countess
ei. Grimaldi Grey Bertil
eii. Grey Ginger
eie. Grimaldi Belle
ee. Blythburgh Perla
eei. Eiddwen Comet
eee. Blythburgh Perdigona

Kilpailumenestys

Porrastetut kilpailut
Kouluratsastuksessa op. (vaikeustasolla /4)

Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

KRJ CUP Kilpailut

  30.11.2019 Kaihovaara, Helppo B (2/154)
  31.07.2020 Storywoods, Helppo B (4/110)
  31.07.2020 Storywoods, Helppo A (3/111)

NJ Näyttelyt

  14.07.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus (irtoSERT)
  29.07.2020 Maybeck Stud (irtoSERT)
  31.07.2020 Kurjenpesä (irtoSERT)
  23.10.2020 Haltiasalo (BIS7, MVA-sert)
  25.10.2020 Haltiasalo (BIS3, MVA-sert)


VSN Näyttelyt

 

Päiväkirja

22.10.2020 Kouluvalmennus, kirjoittaja omistaja

Hymähdin itsekseni, kun heitin harteillani lämmittäneen enkkufiltin maneesin katsomoon. "Siinä ne nyt on, isä ja tytär saman katon alla. Mä en oikeasti tiedä, mihin aika katoaa. Vasta sä maksoit Eileenistä varsamaksun, ja nyt se pötkii siinä jo miltei aikuisen hevosen tavoin." naurahdin ratsastajille.

"Eiköhän kerätä ohjat käteen ja lähdetä työskentelemään ihan perusjuttujen parissa. Vaikka Cashel on jo äärettömän osaava ja voisin teitä Kiira temputtaa maailman tappiin asti, niin tänään keskitytään teidänkin kanssa erityisesti istuntaan ja apujen käyttöön. Haluan nähdä tänään erityisen eleetöntä ja hevosystävällistä ratsastusta - ja sitä kautta haluan nähdä tyytyväisiä, rentoja hevosia jotka uskaltavat tukeutua kädelle melko pitkällekin kaulalle. Ja mitä tulee Eileeniin, sen haluan nähdä erityisesti rentoutuvan ja tukeutuvan suhun Cery. Sen on pikkuhiljaa opittava siihen, että aina ei mennä kuninkaallisen tavoin yksinäisessä ylhäisyydessään - valitettavaa kun se onkin, verryttelyt kilpailuissa on aina välillä vähän kaaosta ja siellä suhahtelee ratsukot edestä ja takaa." kerroin ratsastajille ja ohjasin nämä työskentelemään avotaivutuksen parissa ensin käynnissä ja sitten ravissa.

Avotaivutuksen myötä saimme houkuteltua hevosten takajalkoja aktiivisemmin vatsan alle ja saimme hevosten lapoja pikkuhiljaa paremmin liikkeelle. "Varmaan huomaattekin, että mitä enemmän käytätte aikaa ratsastamiseen, sen helpompaa avotaivutuksen ratsastaminen on. Tämä on vähän tälläistä apujen koornidaatiota, kun pitää hallita ja siirtää hevosen etuosaa ja sitten ne vielä tuppaa olemaan vähän vinoja tai toispuoleisia toiseen suuntaan." selitin ratsastajille, jotka suorittivat tehtävää melko tasaisesti.
Suuntaa vaihtaessamme tulikin esille se, josta olin juuri puhunut - molemmat hevoset olivat voimattomampia vasempaan kierrokseen, jolloin lavan hallitseminen oli vielä suuremmassa avainasemassa sen suhteen, että avotaivutuksesta saatiin liikkeen mukainen.

Jumpattuamme aikamme avotaivutuksen parissa päästiin jo hyvin siihen tilanteeseen, että hevoset olivat rentoja ja ratsastajat istuivat kauniisti istuinluidensa päällä hyvässä ryhdissä korsetti kasassa. Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme työskentelemään laukassa hyvin helpon vastalaukkaharjoituksen parissa, jossa halusin nähdä ennemmin rennon hevosen yhden hyvän vastalaukka-askeleen kun jännittyneen, kättä vasten jääneen jännittyneen hevosen suorittamassa monta vastalaukka-askelta.

Koska vastalaukkaharjoitukset ovat yksiä lempitehtäviäni, oli tehtävän suorittaminen Cashelille itselleen helppoa ja mutkatonta - mutta se, missä ongelmia tuli oli Kiiran istunta joka tahtoi vähän kiertyä vastalaukassa myötälaukan suuntaiseksi, jonka johdosta Cashel tarjosi automaattisesti laukanvaihtoa. Heti, kun Kiira sai oman kropan hallintaan, saatiin aikaan jo ihan kivoja vastalaukkapätkiä kaarevalla uralla; jopa sellaisia, että niistä olisi saanut kivoja numeroita kouluratsastusradalla kilpailutilanteessa.

Cerylle ja Eileenille vastalaukka ei ollut vielä tuttua, enkä sitä odottanutkaan nuorelta hevoselta. "Nämä nuoret tahtoo olla vähän tasapainottomia ja ensimmäiset vastalaukkaharjoitukset saavat niiden pään täyteen kysymysmerkkejä, mutta yritetään nyt kuitenkin ihan sillä yhdellä, maksimissaan kahdella kolmella hyvällä vastalaukka-askeleella saada Eileenille helppo ja mutkaton fiilis vastalaukkaharjoituksista. Ja koska vastalaukan polkeminen on äärettömän raskasta, ihan muutama onnistunut toisto riittää - sitten jätät asian hautumaan ja viikon kahden tauon jälkeen toistat samaa tehtävää kotona silloin tällöin." kerroin ratsastajalle ja vannotin tätä rakentamaan pohjan vastalaukalle aikaa käyttämällä.

Valmennuksen loppuun harjoittelimme vielä yksittäisiä tehtäväkokonaisuuksia, jotka molemmat ratsukot suorittivat omalla tasollaan varsin mallikkaasti. "Mä luulen, että tähän on hyvä päättää tältä päivältä. Te molemmat hymyilette siellä hevosen selässä kuin Naantalin auringot konsanaan. Ja ne hevoset, sekä Cashel että Eileen on erittäin tasaisia ja molemmat taittavat matkaa tyytyväisen ilmeen kera. Voitte siirtyä käyntiin, ja taputtaa hevosten lisäksi itseänne. Hyvä te!" päätin valmennuksen.

Koska syksyn pieni sadekuuro oli valmennuksen aikana siirtynyt Roslundin mailta ja ruskan viimeistä väriloistoa väritti pienet auringonsäteet, ratsukot lähtivät vielä kävelemään pienen metsäreitin enkkufilttien alla loppukäynneiksi.