Roslund Gård

Nantdywyll Finja

ruunikonvoikonkimo connemaratamma, 148cm
syntynyt 26.06.2020, 8-vuotias
VH20-035-0071


Koulutustaso Helppo A
Kasvattaja Nantdywyll Connemaras, Iso-Britannia
Omistaa Roslund Gård (VRL-14355)

Jälkeläiset

08.10.2020     t. Roslund Fynne (i. Beauregard Roscoe)
23.10.2020     t. Roslund Fylla (i. O'Mara Goldy)

Meriitit

elokuussa 2020: Champion-arvonimi
lokakuussa 2020: VIR MVA Ch-arvonimi
20.09.2020 KTK-II: 18 + 17 + 17 + 18 = 70p.

Luonnekuvaus

Ruunikonvoikonkimo connemaratamma astui trailerista ulos tottunein ottein - se katsahti ympärilleen, mutta painoi pian päänsä alas loppukesän viimeistä lehtivihreää maistaakseen. Finja oli matkustanut matkan uuteen kotiin hipihiljaa heinäverkon antimista nauttien, eikä tamma osoittanut minkäänlaisia stressin merkkejä uutta kotipihaa tutkiessakaan. Tarhakujaa läpi kävellessä Finja hörähti uteliaasti muutamalle portille vastaantulleelle tammalle, mutta jatkoi matkaa luottavaisin mielin uuden omistajansa perässä.
"Sellainen se nyt on. Ihan vietävän kaunis." huokaisin viimein, kun olin saanut tamman karsinaansa. Finja tutki karsinankulmat, mutta painoi pian päänsä heinäkasaan. "Ainakin tuntuu ruoka maistuvan. Eihän trailerissakaan ollut enää mitään jäljellä ja taas syödään." mieheni vinoili samalla, kun mittaili katseellaan tamman vatsanympärystä.

Loputtoman vatsan - varsinkin herkkuvatsan - omaava connemaraponi on mitä leppoisin hoitaa; sitä voi rapsutella niin karsinassa kuin tallikäytävälläkin, ja se seisoo kauniisti paikoillaan. Parasta sen mielestä on pitkät harjaustuokiot kumisuolla etenkin harjamarrosta sekä vatsan alta, jolloin pieni connemaraponi olisi valmis vääntymään vaikka rusetille. Myös klippaaminen kuuluu tamman suosikkeihin - eikä suotta, sillä kyllähän sekin kivasti kutittaa ja rahnuttaa, kun terä leikkaa ihoa myöden karvaturrin pois.

Jos Finjaa pitäisi kuvailla ratsuna vain yhdellä sanalla, kertoisin sen olevan keskinkertainen. Koska pelkkä keskinkertainen kuulostaa yksinään pahalta, on hyvä tuoda ilmi, että keskinkertaisuuteen vaikuttaa se, ettei se ole mikään varsinainen liitokavio, jolla olisi valtava kantokyky. Näitä puutteita kompensoi kuitenkin sen mahtava luonne, sillä Finja on äärettömän miellyttämisenhaluinen ja nöyrä hevonen, joka tekee ratsastajan eteen kaikkensa.
Finja on kevyt pohkeelle ja ohjalle, mutta sen pienenä syntinä on jäädä vähän kuolaimen taakse rullalle, joten sen perusliikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo alkuverryttelyn aikana. Kun tamman saa ratsastettua pitkälle kaulalle tasaiselle kuolaintuntumalle, käyttää se itseään huomattavasti paremmin - ja tällöin se tekee luonnollisesti myös paremmassa tahdissa ja tasapainossa erinäiset temput ja tehtävät. Vaikka voisi äkkiä kuvitella että Finja on sellainen tasainen taapertaja, joka ei turhia kiihdyttele, on sen lempitehtäviä selkeästi erinäiset laukkatyöskentelyt. Laukassa Finja on hyvin eteenpäinpyrkivä ja paketissa pysyäkseen se vaatii ratsastajan, joka istuu lähellä.

Vieraissa paikoissa ratsastaessa Finja on hyvin samanlainen kuin kotonakin; rento ja reipas pikkuhevonen, joka keskittyy ratsastajansa antamiin apuihin täydellisesti. Se ei myöskään näe ylimääräisiä mörköjä kouluaitojen takana tai maastossa - jonka vuoksi se onkin ollut luottovalinta nuorten hevosten vetohevosena.

Sukuselvitys

isä Whinberry Brtion
evm, rnvkkkm, 148cm
ii. Royal Bess
rnvkkkm, 148cm
iii. Ercalls Edward
iie. Stammont Bessie
ie. Whinberry Wisnia
rnvkk, 146cm
iei. Chaucers Cannady
iee. Wilhelmina
emä Nantdywyll Fiona
evm, rnvkkkm, 147cm
ei. Sir Kearsarge
rnvkkkm, 148cm
eii. Sir Pencaerhelem
eie. Kermesse
ee. Nantdywyll Filia
vprt, 145cm
eei. Axworthy Abbe
eee. Gravels Fiorella

Kilpailumenestys

Porrastetut kilpailut
Kouluratsastuksessa op. (vaikeustasolla /4)

Nopeus ja kestävyys
Kuuliaisuus ja luonne
Tahti ja irtonaisuus
Tarkkuus ja ketteryys

NJ Näyttelyt

  14.07.2020 Safiiritiikerin kilpailukeskus (irtoSERT)
  31.07.2020 Kurjenpesä (BIS4, MVA-Sert)
  29.07.2020 Maybeck Stud (irtoSERT)
  05.08.2020 Maybeck Stud (irtoSERT)
  16.10.2020 Haltiasalo (BIS18, MVA-Sert)


VSN Näyttelyt

  02.08.2020 Golden Leaves (RCH)

Päiväkirja

31.07.2020 Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Viixi

Vastoin edellisen päivän sadekuuroja ulkona oli nyt ihanan aurinkoista. Tunnin seisoskelu kentän paahteessa oli saanut hien otsalleni valmentaessani Roscoe-oria. Oli suorastaan helpotus, kun törmäsin Roslundin tallissa Heleniin, joka vihjaisi puheensa lomassa jotain hevosten uittamisesta. "Tässähän on järvi ihan vieressä, sinne vaan!", Helen innostui, kun kysyin lisää uimisesta. "Ai Finja? Kyllä se veteen tällä helteellä menee ihan mielellään", nainen jatkoi empiessäni tuntemattoman ponin uittamista. Suunnitelmastani poiketen en satuloinutkaan hoitopaikalla kököttävää pulleavatsaista kimoa, vaan heilautin kypärän päähäni ja ponille pelkät suitset. Hieman ihmeissäänhän valkoiseksi puunattu Finja oli, kun kiipesin sen paljaaseen selkään tallin pihassa. Karvapeite oli mukavan lämpöinen ja ponin askellus tasaisen varma.

Helen oli antanut minulle tarkat reittiohjeet uittopaikalle ja sanoi vielä, ettei eksyminen ollut edes mahdollista. "Tästä suoraan siniselle postilaatikolle asti, sitten metsäpolkua vasemmalle", puhelin itsekseni Finjan selässä. Tamma kuulosteli minua ja ympäristöään pienet suloiset korvat kääntyillen. Tammaa varmasti ihmetytti minä ja höpinäni. Vähän väliä Finja kurotti turvallaan metsäpolun heinikkoon ja sai kuin saikin muutamia korsia suuhunsa. Täytyihin ponilla matkaevästä olla tai se nääntyisi nälkään, eihän se juuri ollutkaan laitumella koko päivää... Metsäpolku alkoi tuntua jo vähän pitkältä, kunnes lopulta helpotus valtasi kehoni ja näin puiden katveessa pienen hiekkarannan, jossa oli hevosten jalanjälkiä. Finja ei kauaa miettinyt, kun ohjasin sen suoraan veteen, vaan asteli järveen kuin vanha konkari. Pysähdyttäessä Finja kauhoi etusellaan vettä ja puhalsi turvallaan kuplia veden alla. Aikamme kahlattua ohjasin Finjan yhä syvemmälle niin, että pääsimme ihan uimaan asti. Finjahan oli oikea vesipeto harppoessaan vedessä täyttä häkää.

Palatessamme tallille Finja oli jo hyvin auringossa kuivahtanut. Kimolle ohjeistettiin puettavaksi ötökkäloimi ennen laitumelle viemistä. Sain loimen Finjan päälle ja suihkutin vielä hoitopaikalla ollutta hyönteismyrkkyä kaikkein kriittisimpiin kohtiin. Lopuksi pieni tamma sai palkinnoksi leivän palan, minkä jälkeen talutin sen takaisin laitumelle, jossa muut ponit sitä jo odottelivat ja hörähtelivät pienet tervehdyksensä. Ensimmäisenä Finja meni tietenkin piehtamoimaan ja kuorrutti valkoisen karvapeitteensä jälleen hiekkaan. Mukavan ponipäivän jälkeen palasin kotiin.

17.08.2020 Kouluvalmennus, kirjoittajana Ashley Cox

Päivän - sekä koko viikon ensimmäisenä valmennusratsukkona toimi Nelly ja kuvankaunis kimo connemaratamma Finja. Olin jo vaivihkaa käynyt katsomassa ratsukon verryttelyä maneesissamme - olihan tamma kovin mielenkiintoinen, näin valmentajan ja connemarakasvattajan näkökulmasta. Nelly oli pyöritellyt varsin yhteistyönhaluiselta näyttänyttä tammaa jokaisessa askellajissa, suurilla kaarteilla. Nelly olikin jo kertonut minulle tammalla olevan hieman hankaluuksia tuntuman kanssa, sillä se helposti jää tuntuman taakse ja edestä tyhjäksi. Finja hakeutuikin pyöreään muotoon, ja jäi hieman nykimään edestä. Katsahdin kelloon, joka kertoikin meille, että pian olisi aika aloittaa. Lähdin kohti valmennuskenttää.

Ratsukon päästessä kentälle, pääsimme aloittamaan. Ensimmäisenä lähdin kävelemään ratsukon rinnalle kysymään, miltä verryttely tuntui. Samalla Finja sai hieman kävellä, ennen kuin alkaisimme tositoimiin.
"Finja tuntuu miellyttävältä, kevyeltä, herkältä, kuin yleensäkin. Edestä se jää hieman kuolaimen taakse, joka on sille myös tyypillistä" Nelly vastasi kysymykseen.
Päättelin siitä, että tänään olisi hyvä käydä läpi perusratsastusta, ja löytää tehtäviä ja huomioita, jotka helpottaisivat ponin saamista kuolaimelle kotona, itsenäisessä treenissä.

Pyysin ratsukkoa aloittamaan käynnissä tekemällä molempiin päätyihin aina pääty-ympyrän, ja ratsastamaan melko pitkällä ohjalla, ei kuitenkaan löysällä. Korostin, ettei haittaa, jos tuntuu, ettei Finja ole vielä kuolaimella tai lyhyellä kaulalla, päinvastoin, toivoin ratsukon hakevan ratsulle pidempää kaulaa. Käynti ja laukka ovat ne askellajit, joissa ratsastajan käden on myödättävä askellajin mukaan. Hevonen - tai poni tarvitsee kaulaansa toteuttaakseen askellajiaan. Pyysin Nellyä kiinnittämään huomiota käsiensä liikkuvuuteen. Ympyröillä halusin, että ohjalla työskentely on vähäistä, ja kääntäminen tulisi istunnasta. Edes asetusta en vaatinut, mutta sanoin, että jos Nellystä tuntuu siltä, niin asettaakin voi. Nelly kertoi minulle, että hänestä tuntui pidemmällä ohjalla siltä, että poni jäisi todella etupainoiseksi. Kehotin häntä ajattelemaan alaselkäänsä hieman rullalle, jotta hän istuisi paremmin pyllynsä ja istuinluidensa päälle, ja pääsisi istunnasta käsin vaikuttamaan paremmin poniin. Nelly teki työtä käskettyä, ja poni alkoi näyttämään ryhdikkäämmältä. Myös ympyröillä kääntäminen selkeästi helpottui, kun istunnan avut menivät selkeämmin perille, ja poni oli ryhdikkäämpi. Se haki peräänantoa jopa näinkin pitkällä ohjalla. Kehotin ottamaan ohjaa hieman lyhyemmäksi, jotta Finja tulisi edestä hieman lyhyemmäksi.

Jatkoimme ympyröillä työskentelyä harjoitusravissa. Ravissa Finja tahtoi taas jäädä hieman etupainoiseksi, ja muistutin taas istunnasta. Hetken työskentelyn jälkeen ravikin alkoi näyttää jo hyvältä, Nelly istui erittäin hyvin syvälle koulupenkkiin ja käsi pysyi tasaisena. Finja alkoi jo ihan hakeutua itse kevyelle, tasaiselle tuntumalle. Tässä vaiheessa pyysin ratsukkoa tekemään ympyröistä pienempiä, suuria voltteja, ja tekemään pitkille sivuille siirtymät käyntiin. Korostin, että siirtymät tulevat pohjimmiltaan istunnasta, jarruttaessa ohjan avustaessa. Ympyröitä pienentäessä toivoin, että Nelly pääsisi käsiksi ohjaan ilman, että Finjan tarvitsisi lähteä kuolaimelta. Korostin, että ympyrä olisi mielummin todella paljon ylikokoinen, kuin ''pieni suuri voltti''. Nelly ratsasti oikein mallikkaasti, ja Finja pysyi kuolaimella kaikissa tehtävissä, myös toisessa suunnassa.

Sitten aloimme työskentelemään laukassa. Pyysin ratsukon pääty-ympyrälle, ja käynnistä tekemään laukannoston, kun ratsastaja tunsi olevan hyvä hetki. Laukka nousi erittäin sulavasti, ja lähti rullaamaan hyvin eteen ja ylös. Nelly istui todella hyvin, joka oli tietenkin päävaikuttajana. Muistutin, että laukassakin käsien on mukauduttava laukan liikkeisiin, kuin käynnissäkin. Finja pysyi hyvin tuntumalla, erinäisiä alkunykäisyjä lukuunottamatta. Hetken työstön jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään lävistäjän, jolle laukanvaihdon omalla toteutuksella, eli joko suoraan laukassa, tai ravin tai käynnin kautta. Ratsukko päätti suorittaa laukanvaihdon käynnin kautta, joka sujui uskomattoman sulavasti. Nelly ratsasti todella hyvin istunnalla, joten poni oli todella tasapainoinen koko vaihdon ajan. Laukkaa jatkettiin toisella pääty-ympyrällä toiseen suuntaan, aina yhtä mallikkaasti, kuin edelliseen.

Onnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen ratsukko pääsi loppuverryttelyynsä. Loppukommenttina sanoin ratsastajalle, että hänellä on upea, ihanan miellyttämisen haluinen poni, joka on ilmeisesti erityisen herkkä omista suupielistään. Kun Nelly sai istuntansa erittäin hyvin pyllyn päälle ja vahvaksi, mutta joustavaksi, löytyi ponistakin aivan upea liike, kun ei tarvinnut ratsastaa niin paljoa ohjalla, ja asteen pidempi ohja antoi ponille kuitenkin tilaa työskennellä rauhassa. Tämän jälkeen on varmasti keskivartalon lihakset kipeät, hyvät venytykset on tärkeä muistaa!