Vähäpelto

Chev du Roch

KTK-II, KV-II, Palladium Prize


Rekisterinumero VH17-121-0001
Syntymäaika, ikä 05.01.2017, 4-vuotias
Rotu ja sukupuoli Selle Français, ori
Säkäkorkeus ja väriMustankimo, 170cm
Kasvattaja Le Château de Raconteur, Ranska
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusKoulupainoitteinen
KoulutustasoGrand Prix

20.02.2017 Hevosten kantakirjaustilaisuus 74p. KTK-II
20.02.2017 Nuorten kouluhevosten laatuarvostelu 27p. KV-II
28.02.2017 Virtual Riding Horses Assessment 76,667%, Palladium Prize

Vaikka tallityöntekijöilleni toisin väitin, ei kahden viikon loma Ranskaan ollut pelkkää irtiottoa arjesta viinialueita kierrellen. Olin jo pidemmän aikaa haaveillut vaativan tason kouluratsusta suomenhevosten rinnalle, ja nyt jos koskaan minulla oli riittävät resurssit sekä taloudellisesti että ajallisesti hankkia sellainen. Ennen lomaani olin ollut yhteydessä puolitutun, Ranskalaisen hevosvälittäjän kanssa ja sovin hänen kanssaan, että loman viimeiset päivät kuluisivat eri hevostiloja kierrellen. Satojen kilometrien ajamisen jälkeen olin kokeillut useaa toinen toistaan upeampaa kouluratsua, mutta jostain syystä nuori Raconteurilainen ori oli jäänyt mieleeni vaikka olin ensisijaisesti ostamassa valmista, vähintään intertasolla kilpaillutta hevosta. Vielä loman viimeisenä päivänä eksyin uudelleen Raconteuriin, sillä halusin kokeilla nuorta hevosta uudelleen varmistaakseni, että ajatukseni olivat oikeat. Orin selästä laskeuduttani taputin sitä kaulalle ja mietin mielessäni, että siinä se nyt olisi, sanoisi kuka mitä tahansa. Orin päästyä puhtaasti eläinlääkärin teettämästä ostotarkastuksesta läpi alkoi mustankimon nuoren matka kohti Suomea, jossa sitä odottaa tulevaisuudessa vaativan tason kilparadat, jälkeläiset sekä erinäiset laatuarvostelutilaisuudet.

Isänsä tavoin Keijoa voisi kuvailla perusluonteeltaan kiltiksi pojankoltiaiseksi, mutta joskus sen kyltymättömän utelias ja leikkisä luonne saa rauhallisemmankin ihmisen otsasuonen pullottamaan. Tuttuja perushoitotoimenpiteitä tehdessä kuten harjatessa ja varustaessa Keijo malttaa seistä tovin paikoillaan, ennen kun se alkaa tylsistyneenä hääräämään omiaan - silloin saa kyytiä kaikki, johon se yltää oli se sitten sen ulottuville unohtunut harjakassi tai ohikulkevan ihmisen takin liepe. Erikoisemmat jutut kuten pesutilanteet, klippaus ja eläinlääkärin sekä kengittäjän käynnit kuitenkin sujuvat moitteetta, sillä heti kun orille tarjoaa aivojumppaa erilaisen tilanteen myötä se keskittyy paremmin olennaiseen itsensä viihdyttämiseen sijaan. Taluttaessa Keijo on hyvin toispäiväinen - joskus se laahustaa puolikuolleen muulin tavoin ihmisen perässä, kun taas toisena päivänä riimunnarun päässä on seitsemänsataa kiloa painava leija. Näinä hetkinä orin saa palautettua maanpinalle helposti käynti - pysähdys - käynti siirtymiä tehden, jolloin se joutuu keskittymään ulkoisten ärsykkeiden kuten tarhassa pelleilevien hevosten sijaan taluttavaan ihmiseen.

Melko herkkä ori on parhaimmillaan silloin, kun sitä ratsastaa kokenut, pienillä avuilla ratsastava henkilö, sillä epäristiriitaiset tai kovat avut saavat orin jännittymään. Kun energisen ja melko kuuman hevosen saa pysymään rentona aina alkuverryttelyistä alkaen, on sen ratsastaminen suurta iloa, sillä ori on erittäin miellyttämisenhaluinen ja hyvän työmoraalin omaava hevonen. Helpoimpia juttuja orille ovat kaikki hyvin kootussa askellajissa tehdyt asiat kuten sulkutaivutukset, laukkapiruetit sekä piaffe kun taas venymistä vaativat jutut kuten lisätyt askellajit ja passage ovat tälle hevoselle vaikeimpia. Helpompia juttuja tehdessä Keijo etenee hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä pehmeänä ja rentona eteen, kun taas haastavampien juttujen parissa sillä on tapana jäädä aavistuksen pohkeen taakse ja jännityä ylälinjastaan. Kun hevosen saa pysymään aktiivisena kuolaintuntuman edessä pehmeällä niskalla, esittää se myös esimerkiksi passagen varsin mallikelpoisesti.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena orina Keijo on tottunut matkaaja, eikä se turhia jännitä trailerissa tai rekassa kulkua. Pitkillä kilpailu- tai valmennusmatkoilla se majoittuu suhteellisen helposti tilaspäiskarsinaansa, sillä uusi ympäristö saa sen tapansa mukaan tutkimaan uutta karsinaa ja tallikäytävän vilinää. Uteliaisuudestaan huolimatta se kuitenkin rauhoittuu aina ruokailemaan ja lepäämään, joten tilaspäismajoitukset eivät aiheuta hevosessa suurta stressiä. Ratsastaessa avainsana onneen on tarjota hevoselle kyltymättömän paljon aivojumppaa erinäisten tehtävien parista jolloin sen keskittyminen siirtyy ulkoisten ärsykkeiden sijaan täysin ratsastajaan. Kun Keijon on saanut verryttelyssä hyvin apujen väliin, on se radalla uskomattoman upea - oikeana showmiehenä se ryhdistäytyy ja herkistyy valkoisten kouluaitojen sisäpuolella ja suorittaa ratsastajan antamia tehtäviä sadan prosentin motivaatiolla.

i. Les Granits
KTK-II, KV-II, Silver Premium
mustankimo, 170cm
ii. Hoquet
sf m 170cm
iii. Âme
sf mrn 171cm
iie. Survivant
sf m 168cm
ie. VG Granite
sf rtkm 168cm
iei. VG Café
sf prn 172cm
iee. Gilmira
sf prtkm 169cm
e. Chanceux
KTK-III, KV-III, Premier
tummanpunaruunikko, 165cm
ei. Bête Noir
sf m 167cm
eii. Blanc et Noir
ransk m 166cm
eie. Dernière
sf tprt 169cm
ee. Heureux
sf tprn 164cm
eei. Énorme
sf mrn 170cm
eee. Chanchan
sf rtkm 164cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
ori Chivan van de Halor 05.03.2017 Runaway Bride
tamma Indira du Roch 15.04.2017 Isla du Roch

ii. Hoquet on ranskalainen jalostusori joka on niittänyt mainetta ympäri Eurooppaa. Koulupainotteinen Hoquet on sijoittunut useissa arvokilpailuissa ja menestynyt myös näyttelykehissä ja kantakirjassa. Ori on periyttänyt jälkeläisilleen hyvin pitkälti liikkeitään ja kilpailuviettiään. Hieman orimainen luonne johon liittyy lähinnä kovapäisyyttä ja turhanpäiväistä pörhentelyä on myös nähty Hoquetin orijälkeläisillä. Grandi on pitkälti tässä asiassa poikkeus, sillä se on päinvastoin varsin helppo oriksi. Musta Hoquet on näyttävä ilmestys Grand Prix- kentällä, jossa se on muutoinkin parhaimmillaan. Hoquet ei ole helpoin ratsastettava, mutta oikeissa käsissä siitä saa paljon irti. Oria voisikin kuvailla "yhden ihmisen hevoseksi", sillä se varmasti testaa uutta ratsastajaa - monta kertaa sen ensimmäisen kerran jälkeen. Hoquet onkin ollut samalla omistajalle kaksivuotiaasta lähtien Etelä-Ranskassa sijaitsevalla oriasemalla. Ratsukoulutus on tapahtunut huippuammattilaisten toimesta ja omistaja itse on valinnut ratsuttajan, joka on työskennellyt Hoquetin kanssa nyt viimeiset kuusi vuotta. Hoquet viettää eläkepäiviä samalla ranskalaisella oriasemalla astuen yhä sekä luonnollisesti että pakastetusti puoliveritammoja ympäri Euroopan.

iii. Âme on niin ikään ranskalaisella farmilla syntynyt ja kasvanut tummaverikkö joka starttasi jo nuorena kisakautensa upealla menestyksellä. Âmen kisavuodet kestivät poikkeuksellisen kauan eikä menestykselle näkynyt loppua. Âme on kilpaillut kansainvälisesti ja jäi pois kilparadoilta hyvissä ajoin ennen eläkettä. Sen jälkeen ori on toiminut pitkälti näytöshevosena erilaisissa tapahtumissa ja on ollut myös kotitallinsa vetonaula. Komea ja lihaksikas ori tuntuu olevan symmetrian ruumiillistuma ja onkin rakenteeltaan palkittu useaan otteeseen. Jälkelisilleen se on periyttänyt juurikin tätä korrektia rakennetta sekä rauhallista luonnetta josta ei kuitenkaan puutu twistiä. Vaikka Âme oli aina helppo käsitellä, se ei koskaan unohtanut satunnaista keppostelua tai rakkaita tammojaan ja niille huutelua ja pröystäilyä. Âme nukutettiin sydänvaivojen tuomiin haasteisiin 23-vuotiaana ja jälkeensä se jätti useamman kymmenen varsaa, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän menestyneitä kouluradoilla. Âmen nimi on edelleen kysytty sukulinjoissa ja sen orijälkeläiset seuraavat tiukasti vanavedessä isänsä jälkiä.

iie. Survivant tunnetaan pienenä ja pippurisena tammana, jolta ei kyllä luonnetta puutu. Survivant jaksaa muistuttaa väärinkohtelusta ja pienikin virheliike saa sen kyllä muistuttamaan että kuka tässä tallissa oikein asuu. Kunnioitus on todellakin ansaittava Survivantin kanssa ja se vaatii aikansa. Kasvattaja ei koskaan nähnyt Survivantia varsinaisena kilpahevosena - sillä on taipumus stressaantua matkustelusta ja isoista ihmisjoukoista. Sen sijaan rakenteeltaan täydellisyyttä hipova Survivant tahkoi menestystä näyttelykehistä ja kantakirjasta. Lähinnä harrastehevosen virkaa toimittanut Survivant on vaihtanut omistajaa pari kertaa, mutta lopullisella se sai viettää upeat kymmenen vuotta. Survivant oli varsin potentiaalinen kouluhevonen ja voitti joitakin vaativan tason koulukilpailuja. Rahkeita olisi saattanut riittää korkeammallekin koulutustasolle, mikäli vaivaa olisi jaksettu nähdä enemmän. Jokatapauksessa Survivant on varsonut viisi kertaa ja sen kaikki jälkeläiset ovat olleet menestyneitä yhtä lukuunottamatta, jonka kohtalo oli hyvin samanlainen kuin emänsä. Survivantin jälkeläisiä on kuitenkin nähty paljon kouluradoilla ruusukkeita ja pokaaleja haalimassa.

ie. VG Granite on aina ollut kasvattajansa suosikki ja se näkyy tamman hyvinvoinnissa ja menestyksessä. Tasaisen rauhallinen ja aina niin kovin tyytyväinen Granite on monen tallilaisen suosikki helppoutensa ansiosta. Tammamaiset piirteet ovat jääneet minimiin eikä sen tapoihin kuulu ylimääräiset kiukuttelut tai keppostelut. Granite kuulostaa siis kaikinpuolin unelmahevoselta vai mitä? Mainittakoon, että pitkälti siitostammana toiminut Granite ei ole ollut helpoimmasta päästä aina. Varsana Granite oli se pahiten sähläävä tapaus, joka aina sai itsensä ja hoitajansa ongelmiin. Milloin oltiin karkuteillä valkoiset aitalankut takamuksessa, milloin hoitaja sai mustelmia tamman tunkiessa turhan innokkaasti ulos karsinasta. Kun katsoo tätä orijälkeläistä Grandia, on varsin selvää, mistä se on perinyt luonteensa. Granite on vanhoilla päivillä rauhoittunut huomattavasti, mutta keppostelut olivat nuoruudessa varsinaista arkipäivää. Granite on kantakirjattu ja hyväksytty huippupistein - sen suosio siitostammana on tullut pitkälti sen perimästä suvussa, joka on jättänyt jälkeensä toinen toistaan menestyneempiä kouluhevosia. Granite itse on startannut useammissa kansallisen tason kisoissa mukavalla menestyksellä.

iei. VG Café on aina kerännyt katseita punaisella turkillaan ja jylhällä olemuksellaan. Saksassa paljon vaikuttanut Café on kerännyt pokaaleja arvokisoista aina Grand Prix- tasolla asti. Moni Cafén jälkeläisistä asuu Saksassa ja ovat sieltä käsin vaikuttaneet paljon sukulinjoihin isänsä kautta. Café itse on syntynyt ja asunut Saksassa, mutta jälkeläisiä on syntynyt paljon myös muunmuassa juuri Ranskassa. Cafén kilpaura loppui kuitenkin jo 15 vuotiaana kun se teloi vasemman etujalkansa pahasti maastoreissulla. Jalka ei ole heikentänyt sen elämänlaatua, mutta kova treenaaminen ja kisaaminen saivat jäädä. Tämän jälkeen Café on keskittynyt pitkälti harrastehevosen arkeen, mihin se on soveltunut varsin hyvin upean luonteensa ansiosta. Café ei stressaa turhista ja on hyvin kuuliainen hoitajaansa kohtaan. Se uskoo kerrasta eikä lähde väittelyyn turhista asioista. Café lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin 25-vuotiaana omalla kotitallillaan omistajansa läsnäollessa. Cafésta muistuttavat silti sen upeat varsat joille on periytynyt paljon sen ulkonäköä - etenkin orijälkeläisille. Kaunis punainen turkki ja jyhkeä rakenne muistuttavat siitä.

iee. Gilmira on ranskalaisen kouluratsastajan Moetín kasvatteja. Kimo tamma oli varsana hyvin oikukas luonne jolta ei kunnioitusta noin vain herunut. Sen ratsukoulutus oli hyvin haastava, vaikka potentiaalia paljon nähtiinkin. Sillä on isot ja näyttävät askeleet kokoisekseen ja energiaa vaikka muille jakaa. Gilmira päätyi kyllä kisakentille, mutta ei menestynyt erityisemmin. Tamman ura ei ollut kilpailuissa, mutta siitostammana siinä nähtiin potentiaalia. Varasuunnitelma ei ottanut sekään onnistuakseen, sillä Gilmira oli vaikea saada kantavaksi, joten se jätti jälkeensä vain yhden varsan - Graniten. Gilmiralla oli kuitenkin tunnearvoa kasvattajalleen ja se piti tamman itsellään osaomistuksessa juurikin tunnesyistä. Gilmira vietti hyvän elämän Ranskassa harrastehevosena joka starttasi muutamissa kisoissa silloin tällöin. Oikukas luonne väistyi mukavasti iän myötä ja Gilmirasta tuli vanhuksena monen hoitajan suosikkihevonen. Tasainen, rauhallinen ja ystävällinen tamma nukutettiin ikiuneen 24-vuotiaana sydänvaivojen takia.

ei. Bête Noir on komea musta, 167 senttinen puoliveriori, jonka kanssa ei aika koskaan käy tylsäksi. Ori on varsasta asti ollut todella utelias ja sählä luonteeltaan, mutta kun sen kanssa alkaa oikeasti tekemään töitä, niin johan löytyy liikettä ja loputonta kärsivällisyyttä - jos siis orin saa ensin kuuntelemaan ratsastajaa. Käsiteltäessä Bete on hieman jyrä, mutta muutama ärähdys auttaa asiaan jo melkoisesti, ja kyllä ori on aina ihmistä kunnioittanut. Bete on omistajansa kanssa kisannut GP-radoilla asti, mutta siltä tasolta ei ole tullut niin merkittävää menestystä, kuin alemmista luokista. Ori on kuitenkin näyttävä, ja upea ulkonäöllisesti, joten se viimeistään ihastuttaa tammanomistajat. Tähän mennessä orilla onkin jo kymmenisen jälkeläistä, mutta hevonen on edelleen käytössä jalostukseen. Myös orin omistajalla on kaksi varsaa tästä hienosta kouluoriista.

eii. Blanc et Noir oli hieno musta kouluori, joka menestyi hyvin niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kilparadoilla GP-luokissa, ja olihan ori luonteeltaankin melkoisen kultainen tapaus. Tämä hevonen oli sitä, mistä ne ponitytöt voivat vain haaveilla. Blanc oli isoliikkeinen, näyttävä, isokokoinen, korrekti, ja ennen kaikkea se oli loputtomalla kärsivällisyydellä ja kapasiteetilla varustettu hevonen, joka antoi itsestään kaiken ja ylikin. Se toimi myös kokemattomampien kuskien opetusratsuna kun kisoista oli kysymys. Jälkeläisiäkin ori sai yhteensä kymmenen kappaletta, ennen kuin se saateltiin taivasmatkalle vain 16-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.

eie. Derniére ei ole niin korkealle koulutettu kuin jälkeläisensä, tai sukulaisensa, mutta siitä on tullut suosittu siitostamma sen helpon luonteen vuoksi. Lisäksi se on suhteellisen isokokoinen ja isomerkkinen tummanpunarautias oikein mukiinmenevällä rakenteella varustettuna. Se on helppo ratsastaa, liikkuu omalla moottorilla ja reagoi todella pieniin apuihin, muttei häiriinny selässä perunasäkin lailla pomppivastakaan ihmisestä. Deniére on varsin anteeksiantavainen tapaus, mutta sitä ei koskaan koulutettu vaativa B:tä korkeammalle tasolle, vaikka rahkeet olisivat varmasti riittäneetkin. Jälkeläisiä tammalla on huimat kuusi kappaletta, mutta myös kilpailuista on tullut ihan kiitettävää menestystä, joskaan ei tosiaan vaativa B:tä ylemmiltä tasoilta.

ee. Heureux on ihana, melko pienikokoinen pippurinen selleritamma, joka toimii ainoastaan tutuilla ja turvallisilla ihmisillä. Se on jyrä, siitä ei saa mitään irti, jos ei oikeasti osaa pyytää ja sitä rataa, mutta siinä on kuitenkin kapasiteettia GP-radoille asti, jossa sillä ei kuitenkaan olla startattu vielä kertaakaan. Prix St. Georges-luokista on kuitenkin tullut jo useampi voitto ja sijoitus ja Inter I-tasolla on otettu muutamia startteja alle. Tämä vasta 10-vuotias tamma on kuitenkin toiminut jo yhden varsan emänä, mutta nyt sen kanssa keskitytään lähinnä kilpailemiseen, ja tammaa koulutetaan koko ajan kohti GP-tasoa. Heureuxissa on liikettä ja kapasiteettia ja erinomainen rakenne kouluhevoselle. Luonteessa on parannettavaa, mutta kyllä tämäkin tamma taitavan käsittelijän kanssa pysyy ruodussa.

eei. Ènorme oli vähän sellainen kunnon teinimäinen ori, jonka mielestä mikään ei koskaan ollut hyvin, eikä mikään koskaan ollut kivaa. Ori oli vähän sellainen, että sen kanssa joutui kunnolla tekemään töitä, ja sen viimeiseksi jääneeltä omistajaltakin vei kaksi vuotta rakentaa tähän hevoseen edes jonkinlainen luottamus. Énorme on kuitenkin kisannut Inter II-tasolla ihan hyvällä menestyksellä, mutta ainoastaan kahden kuskin kanssa. Ori osaa kyllä olla varsin mukava, sillä se on elastinen liikkeiltään, liikkuu hyvin eteen ja hakeutuu helposti pyöreään muotoon ja se jaksaa tehdä oikean mielentilan sattuessa töitä putkeen parikin tuntia, jos niikseen tulee. Jälkeläisiä tällä orilla on kahdeksan kappaletta, joista jokainen on menestynyt melko hyvin kouluradoilla.

eee. Chanchan on luonteeltaan hieman kipakka tapaus, jota se on valitettavasti periyttänyt myös jälkeläisilleen. Se sietää todella harvoja ihmisiä ja hevosia lähellään, ja saattaa muutenkin olla aavistuksen verran hankala tapaus. Hienohan se on kuin mikä, ja sen kanssa ollaan kisattu Inter II-radoilla saakka. Tämä rautiaankimo tamma on todella kaunis näky kilparadoilla, kunhan sen saa ratsastettua oikein päin, ja kunhan sen kanssa jaksaa vain olla kärsivällinen, sillä tamman kanssa on oltava koko ajan tarkkana, ettei siitä tule vain yhtenä pitkänä pötkönä liikkuva poninkaltainen. Jälkeläisiä tällä tammalla on neljä kappaletta, mutta vieläkin sitä käytetään jalostuksessa, ja omistaja on kaavaillut tammalle vielä kahta varsaa.

Isän puolen sukuselvitys Cery, emän puolen sukuselvitys Annika N., kiitos!

KRJ-koulukilpailut, 44 sijoitusta

02.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 3/30
03.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 5/30
06.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 4/30
06.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 5/30
07.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 3/30
11.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 1/30
12.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 2/30
15.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 1/30
16.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 3/30
17.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 2/30
19.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 4/30
25.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 2/30
26.02.2017 Wolf Sporthorses, Grand Prix, 2/30
03.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
03.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
03.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 2/30
05.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
07.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 5/30
08.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 2/30
07.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 5/30
08.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 4/30
08.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 2/30

12.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 2/30
14.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 1/30
14.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 4/30
15.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
15.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 2/30
15.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 4/30
16.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
18.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 1/30
19.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
20.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
20.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 5/30
21.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 3/30
25.02.2017 Hukkapuro, Grand Prix, 1/30
15.01.2017 Romilly, Grand Prix, 4/34
19.01.2017 Romilly, Grand Prix, 2/34
22.01.2017 Romilly, Grand Prix, 5/34
24.01.2017 Romilly, Grand Prix, 5/34
26.01.2017 Romilly, Grand Prix, 5/36
27.01.2017 Romilly, Grand Prix, 4/36
07.02.2017 Romilly, Grand Prix, 1/36
09.02.2017 Romilly, Grand Prix, 2/36
11.02.2017 Romilly, Grand Prix, 3/36



VSN-Näyttelymenestys

23.01.2017 Le Château de Raconteur VSN, RCH 39,5p. tuom. dookie
15.02.2017 Micram Raceponies VSN, RCH 39,5p. tuom. Sorel
21.02.2017 Vähäpelto VSN, RCH 39,5p. tuom. dookie
16.04.2017 Vähäpelto VSN, RCH 39,5p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Keijo on sopeutunut suomen oloihin melko hyvin ja sen kanssa treenitkin ovat lähteneet ihan mukavasti liikkeelle. Koska siirtyminen suomenhevosista erittäin laadukkaaseen puoliverinuoreen on suurinpiirtein valovuoteen verrattava asia, olen käyttänyt aika paljon ulkopuolista tukea orin ratsastamisessa, jotta sen liike-energia, herkkyys ja hyvä ratsastettavuus säilyy vastaisuudessakin. Valmennuksissa olemme keskittyneet lähinnä ihan perusjuttuihin kuten siihen, että hevonen kulkee suorana, se asettuu ja taipuu rehellisesti molempiin suuntiin ja se kantaa itseään. Siinä samalla kun olen fiilistellyt uutta hevostani, olen joutunut myös minä töihin - hassua, ettei Grand Prix-tason kouluvalmentaja tykkää siitä, että könötän hevosen selässä mäkihyppääjän tiukassa etukenossa tai jätän hevosta tukematta pohkeella. Ei vaiskaan, vitsi vitsinä mutta täytyy myöntää, että joinain hetkinä vitsit ovat olleet kaukana Vähäpellon maneesista kun olen yrittänyt istua oikeaoppisesti ja maneesin peilistä on katsellut takaisin jonkin sortin irvikuva puskaratsastajalle. Tänään Keijolla oli tiedossa kevyempi päivä, joten se kävi ennen tarhavuoroaan kävelemässä puolisen tuntia kävelykoneessa ja nyt illalla otin sen huolellisen harjauksen ja pusuttelun jälkeen maneesiin tekemään pientä puomijumppaa juoksuttaen. Juoksutus on Keijolle varsin tuttua juttua ja se suhtautuu siihen yhtä suurella vakavuudella kuin ratsastukseenkin, joten sen kanssa saattaa nuoresta iästä huolimatta tehdä vaativampiakin juttuja juoksutuksen parissa. Alkuun hölkkäytin hevosen melko matalaan ja pitkään muotoon ravissa ja laukassa, ja pikkuhiljaa apuohjia apuna käyttäen kokosin sitä parempaan työskentelymuotoon. Koska puomit eivät ole hevoselle kovinkaan juttuja, teimme tänään vain muutaman puomisarjan tehtäviä ravissa ja laukassa. Ravissa pääsimme toistojen myötä jo siihen tilanteeseen että hevonen oikeasti nousi lavoistaan ylös ja jatkoi tehokasta työskentelyä myös puomien jälkeen, mutta laukassa riittää vielä työmaata - laukkapuomit kun tuntuivat tuovan hevoselle varsin mukavaa viihdykettä kengurubensan myötä. Kun Keijo rentoutui myös laukassa ja teki jo melko säädyllisiä ylityksiä puomeilla, kehuin sitä kovasti ääneen ja jätin työskentelyn tältä päivältä siihen.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen