Vähäpelto

Westeri

KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I, Jälkeläisluokka C, Palladiun Prize

K. 20.06.2017 - On hiljainen taivaanranta, eikä lintujen laulu soi. Ei kuoleman tarkoitusta aina ymmärtää voi.


Rekisterinumero VH16-018-1579
Syntymäaika, ikä 28.11.2015, 15-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori
Säkäkorkeus ja väriMusta, 157cm
Maahantuoja Heljävirta
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoVa B, 120cm, CIC1, Vaativa

30.12.2016 Yleislaatuarvostelu 102p. YLA1
20.01.2017 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 70p. KTK-II
15.02.2017 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 102.5p. KRJ-I
25.02.2017 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 100p. KERJ-I
28.02.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 104p. ERJ-I
01.03.2017 Virtual Riding Horses Assessment 77,222% Palladiun Prize
05.03.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi
20.03.2017 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 102p. SLA-I
31.03.2017 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuus 100p. VVJ-I

Westeri on hevonen, jonka voisi kuvailla olevan itse järjen perikuva, sillä se on nuoresta varsasta asti ollut hyvällä maalaisjärjellä varusteltu hevonen, joka tuntuu suhtautuvan kaikkeen melko kevein rantein. Järjestä ja rauhallisesta yleisolemuksesta huolimatta Westerillä on pientä pilkettä silmäkulmassa ja se haluaa uteliaana hevosena usein tutkia kaiken uuden mutta sen ei tarvitse kuitenkaan tehdä tutkimusmatkastaan megaluokan juttua orimaisella egoilulla ja räyhäämisellä. Westerillä on jalostusoriksi miltei mahdottoman hyvät käytöstavat, sillä sitä voi tarhata yhdessä leikkimielisten ruunien kanssa ja orin voi huoletta sijoittaa tallissa tamman karsinanaapuriksi ilman, että tallissa olijoiden korvat halkeavat mylvinnästä ja silmät täyttyvät lentävästä turpeesta. Westeriä voi hoitaa niin karsinassa kuin käytävälläkin, eikä se osoita minkäänlaista hoppua edes silloin, kun sitä puunataan pitkälti toista tuntia. Eläinlääkärinkäynnit ja kengitykset sujuvat hyvin rutiininomaisesti, joskin sähkölaitteilla raspatessa ori yleensä humautetaan kevyellä rauhoiteannoksella osittain jopa vain varmuuden vuoksi.

Este- ja kenttäratsuna parhaiten toimiva ori on omiaan myös kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, sillä tästä hevosesta ei monipuolisuutta puutu. Kouluratsastuksen maailmassa ori jää toisinaan hieman vastustelemaan ratsastajan tekemää pientä hienosäätöä eikä millään viitsisi tehdä täysillä loppuun asti, mutta jämäkällä ja osaavalla ratsastajalla ori suoriutuu moitteetta aina Vaativa B-tason radoilta. Orin ehdottomana bravuurina ovat sulkutaivutukset sekä laukanvaihdot, jotka tuntuvat olevan hevosen mielipuuhaa, sillä aina näitä liikkeittä suorittaessa ori intoutuu ja alkaa käyttämään itseään yhä tehokkaammin. Vahvalaukkainen ja ryhdikäs ori on kuitenkin parhaimmillaan rata- ja maastoesteillä, jossa ori laukkaa määrätietoisesti esteeltä esteelle sen enempää erikoisempiakaan elementtejä kyttäämättä. Se on oivallinen hevonen jopa 120cm rataesteluokkiin ja yhden tähden kenttäluokkiin, sillä Westerillä on loistavan hyppykyvyn lisäksi erinomainen laukansäätelykyky ja kestävyys.

Westerin ollessa nuori varsa, se opetettiin ajolle monipuolisten liikutusmahdollisuuksien vuoksi. Nopeaoppisesta ja kestävästä orista löydettiin kuitenkin melko nopeasti valjakkoajoon sopivaa laadukkuutta, joten hevosta lähdettiin ajaa yhä enemmän valjakkoajopainoitteisesti. Tänään Westeri toimii vaativan tason valjakkohevosena, joka on jokaisen osa-alueen sisällä tasainen ja varma suorittaja. Koulu- ja tarkkuusajossa Westeriä toisinaan kiukuttaa kouluratsastuksen tavoin sellainen tarkka hienosäätö ja se tulisi mielellään vahvaksi edestä, mutta osaava ohjastaja pystyy pitämään orin motivaation yllä keveyden lisäksi. Maratonilla Westeri rakastaa eniten laukkasuoria, jossa saa edetä niin että ohjastajaa ja groomiakin alkaa hieman jännittämään vauhti, mutta ori tulee aina estetehtäviä lähestyessä helposti kuulolle ja himmaa mielellään vauhtia kun se tietää, että hetken suorittamisen jälkeen aukenee uusi laukkapätkä.

Valmennus- ja kilpailumatkoilla Westeri on hyvin samanlainen järkihevonen, mitä kotioloissa. Sille ei edes vieraiden hevosten keskellä synny tarvetta pullisteluun, joten sen kanssa reissaaminen on melko stressivapaata ja siten mielekästä. Pitkillä kilpailumatkoilla Westeri rauhoittuu hyvin tilapäiskarsinaansa eikä aiheuta päänvaivaa esimerkiksi ruokintojen suhteen, sillä se syö kyllä kaiken, mitä sille tarjotaan.

i. Walton
evm, musta, 159cm
ii. Wiljami
evm, musta, 158cm
iii. Petkutus
evm, musta, 159cm
iie. Wiljaana
evm, rautias, 154cm
ie. Tonitsi
evm, ruunikko, 151cm
iei. Toronto
evm, ruunikko, 153cm
iee. Hakuammunta
evm, ruunikko, 150cm
e. Lysteri
evm, musta, 154cm
ei. Mystikäs
evm, musta, 156cm
eii. Oikukas
evm, kulomusta, 154cm
eie. Mystiikka
evm, musta, 154cm
ee. Lotteri
evm, kulomusta, 153cm
eei. Lotkautus
evm, kulomusta, 154cm
eee. Liljaana
evm, rautias, 151cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
tamma Vähäpellon Mistelli 06.10.2016 Marenkelli
tamma Vähäpellon Viima 10.11.2016 Naavakko
ori Vähäpellon Wiineri 13.11.2016 Tulisuudelma
tamma Vähäpellon Haltija 06.12.2016 Hurppura

i. Walton on tunnettu pikimustasta, sädehtivän kiiltävästä karvapeitteestään sekä pitkän pitkistä ja vahvoista mustista jouhistaan, jotka laskeutuvat upeasti sen paksun orikaulan sekä lihaksikkaan ryntäikön ylitse. Walton on yksi suomenhevosjalostuksen tähti, jos niin voidaan sanoa, sillä orin kaunis väritys ja erinomainen rakenne ovat olleet hevoskasvattajan unelma, lisättynä tietysti siihen, että ori myös periyttää komeaa väritystään jälkikasvulleen varsin moitteettomasti, aivan kuten Westerinkin kohdalla on käynyt. Kehut eivät tämän orin kohdalla lopu vain ulkonäköön, sillä ori on monen jälkeläisensä tavoin myös aivan valloittava kilpa- ja harrasteratsu, sillä se on pärjännyt ja pärjää edelleenkin lajissa kuin lajissa! Tämä Waltsuksi kutsuttu tapaus ei aiheuta harmaita hiuksia kouluaitojen sisäpuolella, eikä sydämentykytyksiä esteareenoilla, sillä se suorittaa aina rehdisti, rehellisesti, parhaansa yrittäen sekä ennen kaikkea rehellisesti. Säkäkorkeudeltaan tämä suomenhevonen hipoo 160 cm:ä, joten sen selkään ovat kotiutuneet vähän pidempijalkaisetkin ratsastajat. Walton asustaa tällä hetkellä suomen lounaisrannikolla jalostusorin tehtäviä viettäen sekä niin koulu- kuin esteradoilla ruusukkeita keräillen.

ii. Wiljami oli se naapurin kukkiin höpsähtäneisiin tädin kauhukuva; se karkasi, karkasi ja vielä kerran karkasi, eikä se ollut ainoa päänvaiva, mitä orin kanssa jouduttiin kokemaan. Tämä hevonen omasi hyvin itsepäisen luonteen, jonka vuoksi sen kanssa pärjäsi vain hyvällä huumorintajulla pitkiä hermoja unohtamatta. Wiljami kuitenkin omasi hyvin komean ulkonäön, aivan kuten suurin osa jälkeläisistäänkin, jonka vuoksi se usein sulattikin ulkopuolisten sydämet ja hurmasi komeudellaan myös tammojen omistajat. Ori asui nuoruutensa pienellä syrjäisellä maalaistallilla, eikä sen kanssa ollut kummallisempia tavoitteita lemmikkihevosena olemisen ohella, kunnes kasvattajan ystävätär bongasi orin hurjan hienot liikkeet sekä hyppytyylin. Wiljami pääsi kilpakentille hieman myöhemmällä iällä, ollessaan 9 vuotias, mutta pärjäsi alusta alkaen lähes jokaisessa osallistumassaan luokassa. Ori kiersi monen amatöörin kuin ammattilaisenkin alla, mutta 13 vuotiaana sen kilpaura loppui lyhyeen hankosidevamman vuoksi. Wiljamille löydettiin onneksi rakastava ja hyvä koti pieneltä tallilta aivan pohjoisesta suomesta, jossa ori pääsi tekemään rauhallisia maastolenkkejä sekä viettämään "varhaiseläkettään" sukuaan jatkaen.

iii. Petkutus oli nimensä veroinen tapaus! Tämä ori antanut kenenkään aavistaa sen ajatuksia ja yllätti aina kaikki – kaikessa. Tuttujen kesken oria kutsuttiin ihan perinteisesti vain Pekaksi, vaikka nimi lienee hieman vaatimaton tälle säihkykarvaiselle mustalle suomenhevosorille, joka teki hyvin merkittävän uran kilparatsastuksen sekä sen lisäksi myös valjakkoajon saralla. Petkutuksen kanssa käsiteltäessä pärjäsivät vain ja ainoastaan tutut ihmiset, sillä muutoin ori olisi todennäköisesti päässyt sekunninsadasosassa karkuun, heittänyt ratsastajansa kentän hiekkaan tai repinyt loimen yltänsä palasiksi. Pekka yllätti kyllä todenteolla aina, eikä ollut lukkoa, mitä se ei olisi esimerkiksi karsinanovista auki saanut. Ratsastaa orin kanssa sai tehdä paljon töitä, jotta sen sai rehellisesti avuille sekä liikkumaan oikeasti oikeinpäin, eikä vain vähän sinnepäin. Pekka toimi kyllä osaavalla, napakalla ja määrätietoisella oikein mainiosti ja silloin myös sen upeat suuret liikkeet pääsivät eduikseen, mutta mikäli ori pääsi yhtään ratsastajansa niskan päälle, ei loppua kettuilusta tullut sitten ei millään! Petkutus sai elää saman omistajan nimissä koko elämänsä, sillä tuskinpa kukaan vähän taitavampikaan olisi tämän orin kanssa pärjännyt menettämättä toivoaan, mutta sen sijaan sen kanssa kilpa-areenoilla esiintymään pääsivät muutamatkin eriratsastajat menestyksekkäästi. Kilpakentillä ori yritti aina parhaansa, eikä yrittänyt tehdä konnankoukkujaan.

iie. Wiljaana eli suomalaisittain helposti ja lyhyesti ihan vain Jaana, oli todella suloinen rautias 154cm korkea suomenhevostamma. Wiljaana syntyi ravitallille, jossa se eli aina 5 vuotiaaksi saakka ihan vain pihaa koristaen sekä ruohonleikkurina, kunnes ravitallin omistaja jäi hevospuuhista eläkkeelle ja päätyi myymään kasvattinsa ratsupuolen harrastelijalle. Tamma pääsi hyvään kotiin, jossa huomattiin sen olevan sittenkin ihan oiva ratsu – vaikka hieman pulleaksi päässyt masu ja monen monella takulla oleva harja saattoivatkin toisin antaa ymmärtää. Luonteeltaan Jaana oli ehkä maailman kiltein hevonen, joten jo ratsu-uransa alkutaipaleella se pääsi opastamaan myös hieman aloittelevampiakin ratsastusmaailman saloihin. Myöhemmin tamman omistaja kiinnostui myös kilpailemisesta ja tamma pääsi esittämään kykyjään niin koulu- kuin esteradoillakin. Pienestä tammasta paljastui oikea tykki erityisesti estekentille ja se hyppäsi sitkeästi sekä suurella sydämellä ratoja aina 110 cm:iin saakka. 16 vuotiaana tamma sairasti vakavan kaviokuumeen ja siitä selvittyään se astutettiin ratsuorilla nimeltä Petkutus. Tuo astutus jäikin tamman ensimmäiseksi ja viimeiseksi sen sairastuttua kaviokuumeeseen uudelleen muutaman vuoden kuluttua ja menehdyttyä siihen.

ie. Tonitsi oli kaunis ruunikko, hieman juro ja ehkä käsittelijöidensä mielestä myös hitusen jyräkin. Nitsiksi kutsuttu tamma oli pienehkö vain reippaat 150cm korkea, mutta silti hyvin sitkeä ja omatahtoinen hevonen, joka kyllä teki jos halusi. Nuoruutensa tamma eleli ratsastuskoululla, joten hälinään ja rapsutuksiin sekä ihmiskontakteihin se oli tottunut kyllä jo varhain, jonka vuoksi se olikin pohjimmiltaan hyvin ihmisrakashevonen, jonka käsittely oli suhteellisen helppoa. Toisinaan tamma saattoi kyllä päättää ruohotupsun olevan hoitajaansa tärkeämpi ja kesken talutussession tamma ryntäsikin suinpäin syömään tai hevoskavereiden luokse laitumelle – täyttä laukkaa. Ratsukoulutuksen tamma sai osaavissa ratsastuksenopettajien käsissä, joten se edistyi ikäistensä vauhdissa ja siitä saatiin kivoja kenttähevosen ominaisuuksia esille, jonka vuoksi se myytiinkin 5 vuoden iässä harraste- ja kenttäratsuksi eräälle jo hieman iäkkäämmälle tädille. Nitsi toimi tehtävässään hyvin ja asustelikin saman omistajan luona aina 15 vuotiaaksi saakka, jolloin se jäi eläkkeelle hyvin tehdyltä pitkältä kilpauraltaan kenttäratsastuksen parista. Vanhuusvuosinaan Nitsi jätti jälkeensä muutaman hyvin lupaavan ja hienon luonteen omaavan suomenhevosratsun ja 23-vuoden iässä se nukkui ikiuneen laitumeltaan.

iei. Toronto oli pienehkö ruunikko suomenhevosori, joka oli kokoaankin näyttävämpi! Tämä Torroksi kutsuttu ori kiersi nuoruudestaan saakka näyttelykehissä kasvattajien ihasteltavana sekä monien, lukuisten palkintojen jälkeen olikin hyvin haluttu jalostukseen, vaikkei ollut vielä ratsun uraansakaan ehtinyt sen koomin aloitella. Ratsutus orin kanssa tehtiin myöhäisessä vaiheessa, sillä sen kasvu oli kovin hidasta, mutta kuusivuotiaana pystyi sanomaan Torron osanneen jo kaiken mitä kuuluikin. Käsitellä tämä otus oli varsin ilkikurinen ja ikinuori, sillä se oli varsasta aina eläkepäivilleen saakka yhtä leikkisä sekä elämäniloinen. Ori omasi komean rakenteensa lisäksi myös aivan upean ravin, joka ei ollut ehken niin tyypillinen suomenhevoselle sen lennokkuuden ja pitkän askelluksen vuoksi. Torro myös hyppäsi hyvin rohkeasti ja varmasti, vaikkakin toisinaan ei oikein antanut arvoa esteille ja puomit kolisivat sitä mukaa, kun estekentällä edettiin. Maastossa ja maastoesteillä ori pääsi kilpailemaan paljoltikin, eivätkä muut vetäneet sille siellä yleensä vertoja, sillä ori oli vauhdikas, nopea ja ketterä sekä huimalla motivaatiolla sekä rehellisyydessä hommassa mukana! Koulukentillä Toronto menestyi maastoesteuransa ohella vallanmainiosti, vaikkakin vain harva ratsastaja sai sen siellä kulkemaan, kun sileällä orin askellajit tuntuivat olevan hieman tahmeita ja joskus jopa vähän eteenpäin potkittavilta, sillä kouluratsastus ei ehken ollut ihan se Torron ykkösjuttu. Ori kuitenkin teki pitkän kilpauran aina 18 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen se pääsi kevyempään käyttöön jatkamaan jalostusorina aina 25 vuotiaaksi saakka.

iee. Hakuammunta on vain 150cm korkea ruunikko suomenhevostamma, jonka kanssa jokainen pystyy tekemään mitä tahansa! Tämä Haamuksi kutsuttu pikkutamma omaa maailman suurimman sydämen ja rakastaa kaikkia, jotka sitä vain rapsuttavat ja antavat vähän huomiota, hellyyttä tai herkkuja. Hyvän ruokahalun lisäksi Haamu on maailman helpoin ja kiltein ratsu, jonka selkään voisi sanoa pystyvänsä laittamaan kenet vain vauvasta vaariin saakka, sillä Haamu kantaa kaikki turvallisesti perille saakka, olipa kyseessä sitten mitä hyväänsä! Esteet Haamu ylittää rehellisesti, reippaasti ja mistä vain. Sen eteen voi pystyttää minkälaisen esteen hyvänsä, sillä tamma ei koskaan kiellä ja onkin sen vuoksi vienyt monta ratsastajaa menestymään aluetasolle esteratsastuksen parissa. Tamma korjaa ratsastajansa virheet, eikä hätkähdä pienestä. Koulukentillä Haamu yrittää aina parhaansa, liikkuu energisesti ja tekee juuri kuten käsketäänkin – ikään kuin ratsastajansa peilinä. Haamu toimi nuoruutensa aina 10 vuotiaaksi saakka ratsastuskoulun opetusratsuna ja pääsi kilpailemaan oppilaiden kanssa lajissa kuin lajissa, jonka jälkeen siitä tehtiin sopivan houkutteleva ostotarjous ja 10 vuoden iässä se muutti yksityishevoseksi tytölle, jonka kanssa pääsi kilpailemaan aktiivisemminkin niin este- kuin koulukilpailuissakin.

e. Lysteri on jälkeläisensä Westerin tavoin pikimusta ja yhtä järkevä sekä monipuolinen käyttöominaisuuksiltaan! Lystiksi kutsuttu pikkutamma elelee Etelä-Suomessa harraste- ja kilparatsuna, kilpaillen niin valjakkoajossa kuin este- ja kouluratsastuksessakin. Lysti on luonteeltaan varsin fiksu ja rehti tapaus, joka ei pienestä hätkähdä. Se sopii kaikkien käteen, joten selkään voi istahtaa melkeinpä kuka tahansa, joka kuitenkin ymmärtää tammassa piilevän herkkyyden. Toisinaan Lystillä voi olla sellaisia päiviä, kun työnteko ei jaksaisi huvittaa ja tuolloin sen näkee kyllä jo hevosen naamataulusta, joka ei imartele ainakaan ystävällisyydellä. Mutta onneksi noita päiviä on vain harvakseltaan. Lysti on ratsutettu osaavissa käsissä, se on sopivan herkkä ja omaa kivasti omaa moottoria ratsastaessa, muttei kuitenkaan liikaa. Esteet tamma hyppää yleensä vauhdikkaasti, mutta varmasti, eikä koulukentilläkään jää tahdikkuutta liikkeistä puuttumaan. Lysteri on tällä hetkellä saavuttanut 12 vuoden iän ja jatkaa edelleen kilpailemista aktiivisesti erilajeissa ruusukkeita napsien.

ei. Mystikäs oli musta, varsin tulisen ja jopa hieman vihaisenkin oloisen luonteen omaava suomenhevosori, jonka säkäkorkeus oli kutakuinkin noin 156cm. Myssyksi kutsuttu ori ei sopinut ihan jokaisen käsiin, sillä epävarmat käsittelijät saivat helposti orin hampaista tai kaviosta mustelmaa muistoksi tai toisinaan äkkilähdön tämän otuksen karsinasta, kun ensin niin uteliaan oloinen ori saattoikin yhtäkkiä päättää, ettei hänen karsinaansa ole kenellä tahansa asiaa. Oikeanlaisen ihmisen kanssa Myssy kuitenkin oli varsin rauhallinen ja helpohko, vaikkakin todella orimainen muiden hevosten läheisyydessä. Ratsastaa orin selkään kaivattiin oikea ammattilainen, jolla mielellään oli myös voimaa ratsastaa, sillä Myssy oli varsin vahva sekä helposti kuumuva tapaus. Ori taitoi niin este- kuin kouluratsastuksenkin, mutta esteillä se raskaan rakenteensa vuoksi valui helposti etupainoiseksi tiputellen näin puomeja. Kouluareenoilla se kuitenkin menestyi, varsinkin pienemmissä luokissa oikein todella mainiosti, harvoin tuomatta ruusuketta kotiin. Myssyn ollessa vasta 14 vuotias, sillä todettiin vakavanlaatuinen kasvain ja se jouduttiin lopettamaan äkillisesti, jonka vuoksi sen kilpa- sekä jalustusura jäi harmillisesti hieman kesken.

eii. Oikukas. Tuo nimi oli tälle hevoselle kuin kirsikkana kakun päällä, sillä jo syntyessään tämä kulomusta suomenhevosori aiheutti ongelmia, syntyessään väärinpäin. Hieman ongelmallisesta alusta ori kuitenkin kaikkien onneksi selvisi, mutta sen emä menehtyi varsomiseen. Keinoemoa ei Oikukkaalle löydetty, sillä vaikka yleensä tammat vieroksuvat vierasta varsaa, tässä tapauksessa tämä pieni sitkeä ori oli se, joka hyljeksi vieraita tammoja. Mikään ei kelvannut sille, niinpä Oikukasta pulloruokittiin pienestä saakka ja se pääsi puolivuotiaana ikäisiensä varsojen kanssa laiduntamaan. Monien epäilysten ja ennakkoluulojen jälkeen 4 vuotiaana ori saatiin peruskoulutettua ratsuksi, vaikkakaan se ei meinannut päästää ketään selkäänsä, lukuun ottamatta kasvattajaansa, joka oli varsaa pulloruokkinut vasta syntyneestä ja hoivannut tämän nuoruusvuodet. Niinpä Oikukkaasta tuli sitten ihan oikeasti se "yhden ihmisen hevonen". Ori omasi kuitenkin varsin upean rakenteen, jonka vuoksi pienen näyttelymenestyksen potkaisemana sitä käytettiin ahkerasti jalostukseen, jonka ohella ori pääsi myös starttaamaan kilpauransa kouluratsastuksen saralla. Upeat keveät liikkeet omaava otus pärjäsi kouluradoilla hyvin ja menestyksekkäästi siihen saakka, kunnes tämän kasvattaja estyi itse sairautensa vuoksi ratsastamaan. Tuolloin Oikukas siirtyi pelkästään jalostuskäyttöön jättäen jälkeensä monia upeita jälkeläisiä periyttäen näille harvinaista, kaunista väritystään.

eie. Mystiikka oli varsin omapäinen tamma! Tämä tuttujen kesken Katiksi kutsuttu 154cm korkea suomenhevostamma oli varsinainen ilkimys sille päälle sattuessaan. Pohjimmiltaan Kati oli kuitenkin ihan hyvä sydäminen, mutta se oli täysin päivästä kiinni ja huonoina päivinään tamman kanssa touhuilut kannatti kyllä jättää kokonaan välistä, antaa ( tai oikeastaan heittää tarhan aidan ylitse) paljon herkkuja ja huudella vähän kehuja, niin kyllä Kati sitten siitä. Ainakin jonkun ajan kuluttua. Huonoina päivinään tamman ilmeestä näki jo kilometrin päähän, ettei sitä juuri kannata lähestyä tai pyytää töihin, sillä tuolloin olisi varmasti saanut hampaan jäljet käsivarteensa, kavion jäljen reiteensä tai vähintäänkin päätyä maistelemaan kentän hiekkaa rodeon saattelemana. Onneksi Katin elämään mahtui kuitenkin myös paljon hyviä päiviä, jolloin tamma on suoraans anottuna kuin eri hevonen. Tuolloin sille käy kaikki ja se tekee kaiken aivan prikulleen juuri niin kuin pyydetäänkin, joskus jopa enemmänkin! Se suorittaa tasaisesti, kivan energisesti ja työskentelee rehdisti, jos vain muistaa itse ratsastaa eleettömästi ja tasapainoisesti. Kati ei ole aivan mikään turha kapistus, se on nimittäin hyvinä päivinään hypännyt kilpailuissa aina 120cm tasolle saakka, eikä koulupuolellakaan aivan mikään vaatimaton liikkeidensä puolesta, sillä menestystä on sadellut helppo A tasoisista luokista pilvin pimein. Tämä sitkeä omaluontoinen tamma eli aina 28 vuotiaaksi saakka, viimeiset kilpailut voittaen 26 vuoden kunnioitettavassa iässä!

ee. Lotteri on hyvin kaunis ja näyttävä kulomusta suomenhevostamma, jonka vielä muutamia vuosia takaperin pystyi bongaamaan estekilpailuiden palkintojen jaosta, sillä niitä tämä tamma harvoin skippasi! Lotteksi kutsuttu tamma syntyi aivan suomen ja ruotsin rajamaille, kuitenkin suomenpuolelle ja oli hyvin odotettu sekä lupaava varsa, josta ruvettiin rakentamaan jo nuorena käyttöhevosta monenlaiseen puuhaan. Tamma osoittautui ystävälliseksi ja helpoksi luonteeltaan, sekä jo nuoruudessaan väläytti sydäntään estekentille, joten muutamien epäonnistuneiden koulukilpailuiden jälkeen Lotten kanssa päädyttiin painottumaan esteratsastukseen, jossa tamma ponkaisi nuoruusvuosinaan 105 cm luokkiin saakka amatööriratsastajien alla. Lotte ei jättänyt esteradoilla kylmäksi; se kääntyi vaikka pennin päällä ja oli todella tarkkajalkainen, joten oikeastaan se oli aikalailla unelma esteratsastuskäyttöön. Estekentät Lotte jätti taakseen 18 vuotiaana, ja nyt 20 vuotiaana se viettelee leppoisia eläkepäiviään varsa allaan Pohjois-Suomessa, pienellä kotitallilla.

eei. Lotkautus oli kulomusta 154cm korkea hieman pilkettä silmäkulmassaan omaava suomenhevosori, kuitenkin kivalla luonteella varustettuna. Lutuksi sanottu ori oli varsin soma ulkonäöltään ja väritykseltään, jonka vuoksi se saikin paljon ulkopuolisten ihasteluita osakseen. Ori oli hyvin ystävällinen ja leikkisä käsitellä, jonka vuoksi se ei soveltunut varsin vasta-alkajalle, sillä toisinaan orin leikkisyys olisi voinut hieman aloittelevampaa säikäyttää, kun Lutu ei aivan aina muistanut suurta kokoaan ja käyttäytyi lähinnä koiranpennun lailla, milteipä syliin tunkeutuen. Lutu oli kasvattajansa ensimmäinen varsa, joten varhaisesta vaiheesta saakka se on saanut erityisen paljon huomiota sekä paijauksia osakseen, joita se muutenkin kyllä rakasti suuresti. 3 vuotiaana ori ratsutettiin ja sen hyppykapasiteetti sekä miellyttämishaluisuus tuli esille sisäänratsutuksen ollessa erityisen helppo! 5 vuotiskaudellaan ori kilpaili ensimmäisen kerran tehden puhtaan suorituksen, jonka jälkeen sen este- sekä kenttäratsastusura urkeni sammumatta. Ori pysyi terveenä ja rakasti selvästi kilpailemista, joten pienimuotoisen jalostusuransa ohella se kilpaili menestyen aina 20 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen jäi kasvattajalleen viettämään leppoisempia eläkepäiviä pihattoelämisen merkeissä.

eee. Liljaana eli tutummin vain Lilja oli supersuloinen vain noin 150cm korkea suomenhevostamma, joka syntyi pienelle maalaistallille vaatimattomiin olosuhteisiin. Se eleli lähestulkoon koko elämänsä lemmikki- sekä harrastehevosen virkaa vietellen, silloin tällöin pikkukilpailuissa pyörähtäen omistajansa sekä kasvattajansa kanssa, joissa se kyllä menestyi hyvin ja osoitti intoaan kilpakentillä. Lilja oli luonteeltaan oikein mahtava, se halusi aina miellyttää ratsastajaansa sekä käsittelijäänsä, eikä varmasti olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään – näin kliseisesti todettuna. Tamma toimi myös kärryjen edessä moitteettomasti, vaikkakin toisinaan hieman laiskanpulskeasti. Lilja pyöräytti elämänsä aikana myös viisi todella upeaa jälkeläistä, joista kaikki ovat kilpailleet menestyksekkäästi este-, koulu kuin kenttäratsastuksessakin, joten mikään täysin turha lemmikkihevonen ei Lilja ollut! Tamma nukkui pois vanhuuden vaivoihin 22 vuoden ikäisenä, tutun kasvattajansa luona omassa kotitallissaan.

KRJ-koulukilpailut, 65 sijoitusta

30.09.2016 Olffinion, Helppo A, 12/298 KRJ CUP
30.09.2016 Olffinion, Vaativa B, 17/245 KRJ CUP
02.10.2016 Iowa, Vaativa B, 5/30
17.10.2016 Iowa, Vaativa B, 1/30
18.10.2016 Iowa, Vaativa B, 4/30
20.10.2016 Iowa, Vaativa B, 5/30
11.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 4/30
12.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 5/30
13.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 1/30
14.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 5/30
15.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 4/30
26.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 5/30
30.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 4/30
02.10.2016 Ginger, Vaativa B, 1/30
06.10.2016 Ginger, Vaativa B, 1/30
07.10.2016 Ginger, Vaativa B, 4/30
08.10.2016 Ginger, Vaativa B, 3/30
09.10.2016 Ginger, Vaativa B, 3/30
18.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 2/30
08.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 5/60
18.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 5/60
28.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 1/60
30.10.2016 Pirunkorpi, Vaativa B, 6/60
11.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 3/30
11.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 4/30
13.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 1/30
18.10.2016 Vähäpelto, Vaativa B, 2/30
11.10.2016 Kaunovaara, Vaativa B, 4/30
20.10.2016 Kaunovaara, Vaativa B, 1/30
26.10.2016 Hortensia, Vaativa B, 1/30
05.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 3/40
10.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 3/40
01.10.2016 Theatre of Dreams, Vaativa B, 1/28

02.10.2016 Criminal Ponies, Vaativa B, 1/22
04.10.2016 Criminal Ponies, Vaativa B, 2/22
07.10.2016 Criminal Ponies, Vaativa B, 2/25
03.10.2016 Rappadan, Vaativa B, 1/40
04.10.2016 Rappadan, Vaativa B, 5/40
03.10.2016 Wayward, Vaativa B, 3/30
05.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
10.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
12.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
19.10.2016 Wayward, Vaativa B, 5/30
21.10.2016 Wayward, Vaativa B, 3/30
23.10.2016 Wayward, Vaativa B, 3/30
26.10.2016 Wayward, Vaativa B, 1/30
21.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 6/40
22.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 3/40
23.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 5/40
26.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 3/40
27.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 6/40
28.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 5/40
30.10.2016 Kuuralehto, Vaativa B, 6/40
26.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 4/30
28.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 3/30
30.10.2016 Heljävirta, Vaativa B, 4/30
02.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 2/40
03.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 1/40
05.11.2016 Mörkövaara, Vaativa B, 3/40
11.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 4/40
11.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 2/40
12.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 3/40
13.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 1/40
16.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 3/40
17.11.2016 Ros Cirein, Vaativa B, 3/40



ERJ-estekilpailut, 50 sijoitusta

01.10.2016 Rappadan, 110cm, 2/40
02.10.2016 Rappadan, 110cm, 6/40
04.10.2016 Rappadan, 110cm, 2/40
14.10.2016 Iowa, 120cm, 2/30
16.10.2016 Iowa, 120cm, 1/30
20.10.2016 Iowa, 120cm, 5/30
21.10.2016 Iowa, 120cm, 3/30
23.10.2016 Iowa, 120cm, 5/30
26.10.2016 Iowa, 120cm, 4/30
19.10.2016 Overload, 120cm, 1/30
21.10.2016 Overload, 120cm, 1/30
14.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
16.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
19.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
28.10.2016 Metsovaara, 120cm, 4/27
01.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/36
13.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/36
14.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/36
19.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 6/36
11.10.2016 Micram Raceponies, 110cm, 2/22
13.10.2016 Micram Raceponies, 120cm, 2/17
17.10.2016 Micram Raceponies, 120cm, 4/17
06.11.2016 Ros Cirein, 110cm, 5/30
06.11.2016 Hortensia, 110cm, 4/40
07.11.2016 Hortensia, 110cm, 4/40

06.11.2016 Mörkövaara, 110cm, 4/30
14.11.2016 Ros Cirein, 110cm, 4/30
15.11.2016 Ros Cirein, 110cm, 1/30
17.11.2016 Ros Cirein, 110cm, 4/30
05.11.2016 Iowa, 120cm, 2/30
21.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
09.10.2016 Hiprakka, 120cm, 3/75
11.10.2016 Hiprakka, 120cm, 7/75
02.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30
08.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
10.11.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
11.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 1/30
13.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 3/30
13.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 4/30
17.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 3/30
18.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 4/30
20.11.2016 Vähäpelto, 110cm, 2/30
31.10.2016 Rappadan, 110cm, 5/30
02.11.2016 Metsovaara, 110cm, 3/40
03.11.2016 Metsovaara, 110cm, 1/40
09.11.2016 Metsovaara, 110cm, 2/40
10.11.2016 Metsovaara, 110cm, 6/40
15.11.2016 Metsovaara, 110cm, 1/40
16.11.2016 Metsovaara, 110cm, 4/40
17.11.2016 Metsovaara, 110cm, 3/40



KERJ-kenttäkilpailut, 43 sijoitusta

06.10.2016 Iowa, CIC1, 4/30
13.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 5/40
19.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 5/40
18.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
05.11.2016 Iowa, CIC1, 1/30
09.11.2016 Iowa, CIC1, 3/30
23.10.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/40
09.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 5/40
02.11.2016 Hortensia, CIC1, 5/30
03.11.2016 Hortensia, CIC1, 2/30
04.11.2016 Hortensia, CIC1, 3/30
08.11.2016 Hortensia, CIC1, 3/30
09.11.2016 Hortensia, CIC1, 5/30
04.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/30
15.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 5/50
17.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/50
20.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/50
12.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 6/40
28.11.2016 Metsovaara, CIC1, 1/32
26.10.2016 Pirunkorpi, CIC1, 4/40
28.10.2016 Pirunkorpi, CIC1, 2/40
01.11.2016 Pirunkorpi, CIC1, 3/40

02.11.2016 Pirunkorpi, CIC1, 6/40
11.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 1/30
12.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
13.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
15.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
19.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
21.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
26.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
30.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
25.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 4/24
24.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 1/23
07.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
09.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
12.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 4/30
13.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
15.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
30.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 1/30
16.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 5/40
18.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 3/40
09.11.2016 Metsovaara, CIC1, 3/20
30.10.2016 Rappadan, CIC1, 05/27



VVJ-valjakkokilpailut, 51 sijoitusta

01.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 1/30
04.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 4/30
10.10.2016 Iowa, Vaativa koulukoe, 2/30
11.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 7/50
16.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 6/50
18.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 6/50
24.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 5/50
26.10.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 1/50
27.10.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 5/50
17.10.2016 Hengenvaara, Noviisi koulukoe, 3/30
11.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 3/30
14.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 4/30
14.11.2016 Vähäpelto, Vaativa tarkkuuskoe, 3/30
01.11.2016 Ros Cirein, Vaativa koulukoe, 1/40
02.11.2016 Ros Cirein, Vaativa koulukoe, 5/40
04.11.2016 Ros Cirein, Vaativa koulukoe, 3/40
01.11.2016 Mörkövaara, Vaativa koulukoe, 4/40
02.11.2016 Mörkövaara, Vaativa koulukoe, 4/40
07.11.2016 Mörkövaara, Vaativa tarkkuuskoe, 1/40
10.11.2016 Mörkövaara, Vaativa koulukoe, 2/40
21.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
28.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
17.11.2016 Mörkövaara, Vaativa koulukoe, 3/40
17.11.2016 Mörkövaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/40
19.11.2016 Mörkövaara, Vaativa koulukoe, 5/40
06.11.2016 Ros Cirein, Vaativa koulukoe, 3/33

02.11.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 2/50
10.11.2016 Metsovaara, Vaativa koulukoe, 7/50
19.10.2016 Fiktio, Noviisi yhdistetty, 3/15
21.10.2016 Fiktio, Noviisi yhdistetty, 2/15
22.10.2016 Koistila, Noviisi koulukoe, 1/29
24.10.2016 Koistila, Noviisi koulukoe, 2/29
24.10.2016 Koistila, Noviisi tarkkuuskoe, 2/29
25.10.2016 Koistila, Noviisi koulukoe, 1/29
27.10.2016 Koistila, Noviisi koulukoe, 1/29
15.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
19.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
22.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
23.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
24.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
25.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
27.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
30.11.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
11.11.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 1/29
15.11.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 4/29
20.11.2016 Metsovaara, Vaativa tarkkuuskoe, 5/29
16.11.2016 Mörkövaara, Noviisi koulukoe, 01/40
19.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 02/40
20.11.2016 Mörkövaara, Noviisi tarkkuuskoe, 04/40
25.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 05/46
27.11.2016 Metsovaara, Noviisi koulukoe, 04/46



VSR-Cup kilpailut, 2 sijoitusta

31.12.2016 Susiraja, 110cm, 6/80

31.12.2016 Hortensia, CIC1, 3/76


VSN-Näyttelymenestys

31.10.2016 Hervanta VSN, RCH 38p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Viime aikoina Westeri on ollut erittäin aktiivisessa treenissä, ja se on tehnyt useampaan kertaan viikkotasolla maksimisuorituksia, oli hevoselle hyvä hetki antaa pieni huilijakso vakavamielisestä treenaamisesta, jotta hevosen mieli sekä kroppa saavat levähtää hetken. Ensimmäisen lepoviikon aikana Westeri kävi lähinnä kävelemässä kävelykoneessa tunnin päivässä tai oli nuorten hevosten vetohevosena maastossa, ja toinen lepoviikko on koostunut pitkälti ohjasajon kautta tehdystä jumppaamisesta, vapaasta maastoilusta sekä juoksuttamisesta. Koska nyt kahden viikon treenitauon jälkeen on aika hiljalleen palata työmoodiin, rakensin tänään Westerin pään menoksi puomitehtäviä, joita voisin tehdä sen kanssa juoksuttaen.

Harjattuani Westerin kävin taluttamassa oria maastossa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen hölkkäytin sitä maneesissa melko matalassa ja pyöreässä muodossa niin, että ori voisi hiljakseen nostaa selkäänsä ylös ja pyöreäksi. Muutaman viikon lepo oli näemmä mennyt perille, sillä orilla oli virtaa kuin pienessä kylässä ja sen liikkeeseen oli palautunut hiljalleen letkeyttä ja pituutta. Kun ori oli hölkännyt ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, ohjasin sen apuohjien kanssa enemmän työskentelymuotoon ja lähdin tekemään orilla erilaisia puomiharjoitteita sekä ravissa, että laukassa. Alkuun Westeri otti puomeista pientä kipinää eikä se olisi millään malttanut tehdä tehtäviä rauhassa, mutta toistojen myötä hevonen rauhoittui ja malttoi suorittaa tehtäviä kaikessa rauhassa. Kun Westeri rauhoittui, oli hevosen suorittaminen puomeilla erittäin kivan näköistä; se kantoi itseään hyvässä ryhdissä, puomit auttoivat hevosta kokoamaan takajalkoja vatsan alle ja sen liikkeessä oli selkeä, erittäin vahva tahti. Jumpan lopuksi annoin Westerin vielä juosta irtona maneesissa, jotta se saisi irroitella hyvällä ja tukevalla pohjalla.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Siinä missä kevät teki tuloaan, hevoset keräsivät itseensä virtaa. Rauhallisetkin tarhaajat ilakoivat kevään ensimmäisistä auringonsäteistä jäätävällä tarharallilla ja suurella maalaisjärjellä varustellut hevoset spookasivat kentän kulmia keksiäkseen lisämaustetta ratsastukseen. Tästä syystä suurimman virtapiikin keränneet hevoset pääsivät tänään maastoon tekemään intervallitreeniä - raskas kestävyystreeni veisi ylimääräiset mehut pois, ja samalla intervallitreenit olisivat hyvä välitsekkaus ensimmäisiä kenttäratsastuskilpailuita ajatellen.

Reippaana ja melko järkevänä kulkijana Westeri lähti maastoon ensimmäisenä, joka tuntui sopivan orille paremmin kuin hyvin - se käveli heti tallin pihalta lähdettyä reippaasti eteen matkaavoittavin askelein, ja oli erityisen herkän oloinen avuille. Raviin siirrettyämme taivuttelin oria melko suurella taivutuksella vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle saadakseni avut paremmin läpi ennen ensimmäisiä laukkoja. Koska pehmeä hiekkatie antoi mahdollisuuden pitkillekkin ravi- ja laukkapätkille, työstin oria vielä hetken ravissa siksak pohkeenväistöä tehden niin, että ori joutui väistämään kumpaakin pohjetta vuoroin kumpaankin suuntaan. Pienten välikäyntien jälkeen laukkasimme noin kilometrin verran normaalia ratalaukkaa, jonka jälkeen annoimme hevosten tasata hengityksen ennen ensimmäisiä intensiivisiä, nopeita laukkavetoja. Ensimmäiseen laukkavetoon Westeri lähti varsin laiskanpulskeasti eikä se tuntunut heti ymmärtävän, että nyt saisi mennä niin paljon kuin kintuistaan suinkin pääsisi. Seuraavat vedot olivatkin jo enemmän pidätteiden tekoa, sillä heti ohjat käteen kerättyäni Westeri jäi odottamaan laukka-apuja ja se singahti laukkaan tuulen lailla. Laukkavetojen uuvuttama Westeri tuntui olevan kuitenkin onnellinen juuri tähän hetkeen - se käveli takaisin talliin korvat edelleen hörössä ja se pärski varsin tyytyväisen oloisena.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Kesä on hiljalleen jäänyt pelkäksi kauniiksi ja lämpimäksi muistoksi, jota siivittää eritoten Westerin hyvä ja tehokas suorittaminen sekä valmennuksissa että kilpailuissa. Westeri on ollut koko kesäkauden ajan ihan mielettömässä iskussa sekä ratsain että ajaen, sillä se on ollut erittäin yhteistyökykyinen, sillä on ollut hyvä asenne työntekoa kohtaan ja mikä parasta, sen kroppa tuntuu olevan nyt paremmassa terässä kuin koskaan ennen. Nyt, reippaan kesän jälkeen alkaa pieni voimien kerääminen kohti talvikauden treenejä, joten Westeri saa huilia muun muassa fysioterapiaan erikoistuneen tallimestarimme hoivissa. Tänään Westerillä oli Jennin suorittama tsekkaus, jolla hän varmisti lihaksiston olevan hyvässä kunnossa ja rankan suorituskauden jälkeen myös tasapainossa jonka jälkeen hän laati orille muutaman viikon mittaisen hoitosuunnitelman. Hoitosuunnitelma alkoi vesimattotyöskentelyllä sekä sen jälkeisellä infrapunasolariumin alla rentoutumisesta joka onkin ollut orin mieleen esimerkiksi liikutuksen päätteeksi. Vesimatolla Westeri työskenteli melko suurella vesimäärällä ja -vastuksella, sillä huilista huolimatta työskentelyn on tarkoitus olla tehokasta, jotta lihas joutuu käyttämään itseään kaikesta huolimatta aktiivisesti. Koska vesi keventää painoa varsinkin jänteiltä, on treenaaminen vedessä kuitenkin hevoselle fyysisesti ja eritoten henkisesti kevyempää. Tehokkaan työskentelyn jälkeen harjailin Westeriä pitkän tovin infrapunalampun alla, sillä halusin tarjota orille oikean hemmotteluhetken ja sehän tuntui hevoselle sopivan - pian lämpölamppujen lämmittäessä orin lihaksistoa, se nuupahti nojaamaan hoitopaikkojen naruja vasten silmät puoliummessa kuolajojon valuessa kohti lattiaa.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Vähäpellossa on ollut viime aikoina oikeaa vilinää ja vilskettä, sillä tallilla on pyörinyt vakiohenkilökunnan lisäksi muun muassa työelämään tutustujia sekä työharjoittelijoita hevosalan koulutuskeskuksista. Vähäpellon arkea on rikastuttanut viime aikoina muutamaksi kuukaudeksi työharjoitteluun tullut Jemina, joka on ottanut Westerin hellään huomaansa - kaksikko on treenannut niin koulu-, este- kuin valjakkoajonkin parissa ja on ollut ilo nähdä, että myös nuori ratsastajan alku on työstänyt oria erittäin järjestelmällisesti. Koska Westeristä on tullut Jeminan niin kutsuttu nimikkohevonen, oli luonnollista, että Westeri valikoitui myös Jeminan näyttöhevoseksi kilpahevosen hoito-näyttöön. Näyttöä varten Jemina pesi ja klippasi Westerin kokonaan jaloista aina päähän asti, jonka lisäksi hän siisti erityisen huolella muun muassa hevosen jalkakarvat, korvakarvat sekä jouhet. Kuten odotin, kaksikko suoriutui kokonaisvaltaisesta siistinnästä ilman suurempaa hämminkiä ja lopputulos oli varsin miellyttävä - hyvässä lihaskunnossa oleva Westeri näytti niin huolitellulta ja siistiltä, että kuvasimme orista varta vasten uudet rakenne- ja pääkuvat tulevaan jalostuskäsikirjaa varten. Siistinnästä seuraavana päivänä näyttövastaanottajat tulivat ottamaan Jeminan näytön vastaan, joka sujui varsin mallikelpoisesti. Lastaaminen rekkaan oli varsin helppo ja tuttu homma kisamatkoihin tottuneelle kaksikolle, jonka lisäksi Jemina esitti Westerin rakenteen ja liikkeet aivan todella hienosti. Onneksi en ollut mielipiteeni kanssa yksin, sillä näyttövastaanottajat antoivat Jeminalle parhaimman mahdollisen arvosanan - en olisi voinut olla enempää tyytyväinen sekä hevoseen että Jeminaan!

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Jeminan koulu tuli juuri ennen joulua päätökseen, ja siinä samalla palkkasimme hyvin työharjoittelunsa tehneen nuoren Vähäpeltoon vakituiseksi työntekijäksi. Koska työharjoittelun aikana Jemina oli löytänyt Westeristä oikean sydänystävän, tulevaisuudessa on melko varmaa että Jemina työskentelee nuorten hevosten rinnalla myös Westerin kanssa. Nyt, joulun tehdessä tuloaan Vähäpellossa pidettiin joulukauden avajaiset, jolloin kaikki hevosesta kiinnostuneet ihmiset olivat lämpimästi tervetulleita tutustumaan talliin, hevosiin sekä nauttimaan kuuman glögin ja joulupiparin lisäksi ohjelmasta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Westerin piti osallistua Jeminan kanssa pellolla pidettävään laukkakilpailuun, mutta rekiajeluun suunniteltu hevonen kehitti itselleen kaviopaiseen jonka johdosta Westerin suunnitelmat muuttuivat reen eteen. Jemina ja Westeri kyydittivät koko pitkän päivän lapsia ja perheitä pientä kylänraittia pitkin, jonka lisäksi Westeri sai nauttia ihmisten antamista rapsutuksista, kaverikuvina otetuista yhteiskuvista sekä jopa hieman salaa tarjotuista pipareista. Westeri käyttäytyi Vähäpellon joulutapahtumassa erinomaisesti; se jaksoi olla hienosti paikoillaan, se veti rekeä juuri sopivaa ja turvallista tahtia ja antoi siten monta hienoa kokemusta myös niille, keitä hevosen tapaaminen tuntui jännittävän jonkin verran. Joulutapahtuman päätteeksi Westeri sai iltakaurojensa aikana paljon rapsutuksia Vähäpellon henkilökunnalta, jonka lisäksi sille tuntui sujauttavan muutamakin käsipari ylimääräisiä porkkanoita ruokakupin pohjalle. Vielä myöhään illalla kotiin päästyäni hymyilin Westerin suorittamiselle; on se vaan aikamoinen monitoimikone ja kaiken hyvän lisäksi kykenee tekemään näitä juttuja orina joka ei täysin kaikilta onnistuisikaan!

Kouluvalmennus, valmentajana yaren
Westeri oli hevonen, johon oli väistämättä ihastuttava heti ensisilmäyksellä! Toki VP:llä oli ollut edeltävälläkin kerralla hieno ratsu, mutta täysin musta, pitkäharjainen ori nyt vain sattui yksinkertaisesti sykähdyttämään oikein sydämenpohjasta asti. Eikä ihastus ainakaan laimentunut siinä vaiheessa, kun suomenhevosen omistaja porskutti menemään hevosellaan alkuverryttelyitä ja esitteli samalla, kuinka hienosta puusta Westeri oli veistetty. Vaikka tämä uljas musta alkuun vaikuttikin vähän tahmealta tekemään hommia kunnolla, alkoi se jossain vaiheessa alistua kohtaloonsa ja suostui kuin suostuikin kuuliaisesti kaikkiin voltteihin ja pysähdyksiin niin kuin kunnon ratsun kuuluikin. VP huomasi aivan varmasti ihailevat katseeni ratsunsa suunnalle, mutta oli mukamas kuin ei huomaisikaan ja niin vaatimattomasti laittoi Westerin vaikeampienkin tehtävien suorittajaksi. Ori oli selviytynyt ensimmäisestä haasteesta, mutta mikä mahtaisi olla laita tosipaikan tullen? Hevosen kokoaminen ei ollut mikään ongelma, eikä tämä komeus jäänyt sen puoleen muutenkaan laahailemaan jalkojansa lohduttomasti perässään. Päinvastoin, kintut nousivat korkealle kuin gasellilla, joskin hieman hillitymmin ja asiaankuuluvammin. Koska VP oli kehunut Westerin hallitsevan hyvin sulkutaivutukset, halusin hänen näyttävän sen minulle ihan käytännössä. Näissä asioissa kun ei ihan pelkkä puhehelinä riittänyt... Odotin suuresti pääseväni edes tässä vaiheessa kunnolla ääneen ja antamaan vinkkejä parempaan suoritukseen, vaikkakin pienen pieni epäilys velloi sisälläni, ettei tämäkään taitaisi olla juuri se tehtävä. Niinpä niin, VP pisti jälleen parastaan ja taivutti allaan ravaavan ratsun pohkeensa ympärille aivan kuin se olisi ollut maailman helpoin juttu. Westeri jatkoi ryhdikästä menoaan, eikä missään vaiheessa lipsunut oikealta uralta tai luisunut asetuksesta. Oli kai tässä se hyvä puoli, että minä pääsin vähän vähemmällä... Avotaivutuksen kanssa oli hitusen hankalampaa, mutta tässäkin tapauksessa ongelmat olivat hyvin pieniä. Westeriltä tuntui vievän hetken ennen kuin se kykeni toimimaan jollain muulla tavoin kuin äsken sulkutaivutuksessa, mikä johtui hiukan VP:n epäselvistä avuista. En sano, etteikö hän olisi ratsastanut taidokkaasti ja osannut hommansa, mutta ulkopohje ei ollut tällä kertaa ihan niin aktiivinen kuin olisi kuulunut ja liike lässähti tämän takia. Lannistuminen ei tullut kuitenkaan kysymykseenkään – vain pieni muistutus ja ratsukko toimi taas paremmin kuin hyvin yksiin. Tällä erää laukkatehtäville ei jäänyt juurikaan aikaa, mutta kyllä kaksikko pienen taidonnäytteen laukanvaihdoista ja vastalaukasta minulle esitteli. En tiedä, mistä VP tällaisenkin löydön oli tehnyt, mutta aivan varmasti hän ei ostostaan katunut!

Estevalmennus, valmentajana Siguri
Tänään valmennusvuorossa olivat Westeri sekä tämän ratsastaja, jonka kanssa olin sopinut käyväni läpi harjoituksia esteillä. Lähdimme tekemään alkuverryttelyjä sileällä laukka-ravi-siirtymisten ja maapuomien parissa. Ori tuntui olevan alusta asti valmiina työskentelemään, joten pääsimme melko nopeasti lämmittelemään matalille ristikoille. Ne sujuivat ratsukolta leikiten, eikä heidän tarvinnut selvästikään käyttää ajatusta saati voimaa hyppyihin. Ristikoiden jälkeen esittelin ratsukolle esteradan, joka koostui vajaan metrin korkuisista esteistä. Tänään aiheenamme olisivat erilaiset lähestymiset, ja osa esteistä olikin asetettu hieman vaikeammin lähestyttäväksi. Pyysin ratsukkoa pian siirtymään radalle, joka lähti liikkeelle todella hyvin. Westeri kuunteli tarkasti, kun ratsastaja pyysi pidentämään ja lyhentämään askelia, ja hypyt sujuivat erittäin hyvin. Toiseksi viimeisellä esteellä lähestyminen tuli kuitenkin erittäin huonosti, ja Westerin täytyi tiputtaa esteen jälkeen raville. Siitä syystä viimeiselle esteelle tuli kieltäytyminen, mutta lähdimme hyvillä mielin ylittämään rataa uudestaan. Kaikin puolin radan suorittaminen sujui hyvin ja ratsukko pelasi hienosti yhteen. Esteet ylittyivät, vaikeat ja jyrkät käännökset sujuivat hetken harjoittelun jälkeen ja hypyt olivat todella varman oloisia. Jatkoimme lähes koko lopputunnin radan parassa hioen sitä paremmaksi, kunnes oli aika siirtyä loppuverryttelyihin. Pyysin ratsukkoa tekemään hieman taivutuksia loppuun. Ratsukko suoritti verryttelyt sileällä hienosti, joten pyysin heitä hiljalleen siirtymään käyntiin pitkin ohjin. Rata oli sujunut alusta asti hyvin, ja kun ratsukko oli saanut enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta rataan, alkoivat hypyt näyttää erittäin mallikkailta. Kiitin ratsukkoa hienosta valmennuksesta ja annoin heidän siirtyä tallille, kun jäin itse siivoamaan esteitä maneesiin.

Kouluvalmennus, valmentajana Lucie
Parin estevalmennuksen jälkeen oli aika palata kouluratsastuksen pariin. Olin tullut taas valmentamaan VP:tä, joka halusi osallistua tälle tunnille suomenhevosori Westerin kanssa. Olin etukäteen kuullut, että Westeri oli taitava kouluratsu, mutta aina se ei viitsinyt tehdä asioita täysillä ihan loppuun asti. Olinkin jo päättänyt, etten päästäisi ratsastajaa ja hevosta liian helpolla, vaan tehtävä täytyy tehdä aina kunnolla. Alkuverryttelyksi ratsukko teki ravissa voltteja ja kaarevia teitä sekä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Kehotin VP:tä taivuttamaan Westeriä volttien aikana enemmän sisäpohkeen ympärille. Westeri oli selvästi kuulolla, eikä mennyt kauaakaan kun se jo taipui hyvin rungostaan. Ratsukon vielä ravaillessa kävin laittamassa kentän keskihalkaisijalle kartioita merkiksi, että VP ratsastaisi niiden vierestä. Sitten siirryimmekin jo päivän varsinaiseen harjoitukseen eli avotaivutukseen. VP:n tuli siis ratsastaa käynnissä keskihalkaisija avotaivutuksessa. Aluksi Westeri kulki kaula hieman liikaa taipuneena, jolloin takaosa pullahti pois oikealta linjalta. Huomautin tästä VP:lle, joka korjasi tilanteen heti. Lyhyen sivun lähestyessä Westeristä näki, ettei se malttanut enää keskittyä, joten kehotin VP:tä ratsastamaan aivan lyhyelle sivulle asti ja olemaan päättäväisempi, ettei hevonen päässyt laiskottelemaan. Seuraavalla yrittämällä avotaivutus sujui jo paremmin, vaikka taas aivan lopussa keskittyminen herpaantui. Pyysin ratsukkoa toistamaan harjoituksen käynnissä vielä tässä suunnassa ja suunnanvaihdoksen jälkeen uudessa ratsastussuunnassa. Lopulta harjoitus sujui hyvin käynnissä, joten oli aika kokeilla samaa ravissa. VP oli heti alustaen oikein päättäväinen, eikä antanut Westerille mahdollisuutta laiskotteluun. Ravissa avotaivutus onnistui melkeinpä heti alusta lähtien hyvin. Lopetimme harjoituksen onnistuneeseen suoritukseen. Sen jälkeen VP ja Westeri nostivat laukan muutamaan kertaan, minkä jälkeen ratsukko jatkoi vielä jonkin aikaa ravissa ennen loppukäyntejä.

Estevalmennus, valmentajana yaren
Vähäpelto kutsui taas työn merkeissä ja kyseiselle tallillahan minä suuntasinkin varsin mieluusti. VP:n kanssa juttu luisti mutkattomasti, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Vaikka lumipeitto oli valloittanut hiekkakentän ja näin ollen ruskeasta maa-aineksesta ei näkynyt jälkeäkään. Talli oli kuitenkin pitänyt kentän kunnossa ja lanannut sen tasaiseksi, joka sopi mitä parhaiten meidän hyppytreeniämme ajatellen. Sainkin jo hyvän matkaa esteitä rakennettua valmiiksi, kun VP saapui mustan suomenhevosorinsa kanssa paikalle. Iloiseksi yllätykseksi sain huomata, että tämähän oli minulle jo entuudestaan tuttu hevonen! Olin taannoin vetänyt VP:lle ja Westerille koulutreenin, joka oli aiheuttanut minulle valtavia sydämentykytyksiä. Ja nyt en tarkoittanut sitä, että ori olisi ollut liian nopeatempoinen, vaan se komeus..

Tälläkään kerralla VP ei jättänyt harmikseni minulle juurikaan aikaa hevosensa ihasteluun, vaan alkoi saman tien tuumasta toimeen ja aloitti lämmittelyn. Hyvä toki niin, viime kerralla olin saanut kyllä huomata, ettei Westeri ollut se nopeimmin syttyvä hevonen. Liisterijäämät olivat selkeästi kuitenkin aiempaa vähäiset orin jaloissa tai sitten esteiden näkemisellä oli jonkinlainen merkitys, mutta tällä kertaa vetreytyminen tapahtui selkeästi nopeammin, eikä Westeri jäänyt missään vaiheessa VP:n ratsastuksen ulottumattomiin. Ihailemisen sijaan minäkin olin keskittynyt työntekoon ja ratsastajan kertoman mukaan koonnut radan, joka toivon mukaan toisi kummallekin hiukan haastetta. En tosin olisi ihmetellyt tälläkään kertaa, jos näin ei olisi ollut!

Niin.. Mitäpä tähän voisi sanoa. Koska Westeri oli kuulemma hevonen, jonka laukka pysyi esteiden välillä halutuissa mitoissa ja se myös hyppäsi hallitun hillitysti, olin päättänyt koota kentälle liudan haastetta tai niin ainakin olin luullut. Olin jättänyt kaikki maapuomit pois jokaiselta esteeltä, rakentanut pari haasteellista tasaokseria ja raahannut jopa pari pikkupaalia joidenkin esteiden alle. Tämä musta ori ei kuitenkaan kyttäillyt yhtäkään kyhäelmääni missään vaiheessa, luottavaisin mielin vain porskutti eteenpäin sen mukaan, mitä VP siltä vaati. Yhdellä esteellä tuli pieni herpaantuminen, mutta sekin lähinnä vaalean puomin värin vuoksi. Ja kaiken lisäksi Westeri ei tuntunut juuri edes hikoavan koko työskentelystä. Lopputulos oli se, etten tälläkään kertaa päässyt juuri suutani aukaisemaan - paitsi kehuakseni!

Kouluvalmennus, valmentajana yaren
Viimeisimmästä yhteisestä koulutreenistämme oli jo ennättänyt kulua pidempi tovi ja koska laukkatehtävät olivat jääneet viimeksi lähes kokonaan väliin, päätinkin korjata tilanteen tässä vaiheessa! VP ja Westeri saivat toki aloitella lämmittelemällä hiukan itsenäisemmin ja minä keskityin enemmänkin seuraajan rooliin. Joko eilen pidetty estevalmennus oli vaikuttanut orin suoriutumiseen tai sitten se oli muuten vain väsynyt, mutta nyt en nähnyt ainakaan tässä vaiheessa menossa niinkään paljon loistoa ja tahdikkuutta. Ratsukon saatuakin verryttelyn päätökseen, pyysin VP:tä tekemään vielä liudan lisää erilaisia kaarevia uria, jotka toivon mukaan saisivat hevoseen hiukan notkeutta ja samalla herättelisivät aivokoppaa.

Ja kyllähän se tuttu hevonen alkoikin sieltä löytymään! Westeri toimi heti paljon paremmin perusteellisen ratsastuksen jälkeen ja niin sanotut kotiläksytkin olivat iskostuneet kumpaisenkin mieleen. Tai pystyikö niitä edes sellaisiksi sanomaan, kun enhän minä viime kerrallakaan ollut parivaljakon menossa juuri puutteita nähnyt. Mutta jos mahdollista, koulu vääntyi tällä kertaa entistäkin paremmin. Tällä kertaa emme kuitenkaan tosiaankaan aikoneet paneutua viimekertaisiin liikkeisiin, vaan lähes samoin tein pyysin VP:tä siirtymään laukan puolelle. Alkuun ratsukko sai hakea tasapainoista työskentelyä pääty-ympyrällä ja pyynnöstäni muunnella vauhtia letkeästä menosta aina rivakampaan tempoon. "Siirtykää vain kaviouralle. Pääsette harjoittamaan vähän laukanvaihtoa", tuumasin hetken päästä, kun koin Westerin olevan siihen tarpeeksi valmisteltu. VP teki työtä käskettyä ja nosti orillaan taidokkaasti laukanvaihtoja toisensa perään. En tiedä, minkä sortin Duracell-pupu Westeri oikein oli, mutta se ihan oikeasti olisi voinut varmasti jatkaa vaikka kuinka pitkään samaa menoa. Kaikki vaihdot eivät olleet ihan yhtä puhtaita, mutta kyllä ne jälleen kerran minuun vaikutuksen tekivät!

Valjakkoajovalmennus, valmentajana Tuulia T.
Saapuessani tänään Vähäpeltoon olin innoissani, sillä tänään pääsisin valmentamaan meidän ensimmäisen Vähäpeltolaisen Vähäpellon Wiinerin isää Westeriä, jota olin monet kerrat ihaillut kilpailuissa toivoen että oriin jälkeläisestä tulisi samanlainen tykki kuin isästään. Aurinko oli jo korkealla ja sai lumisen maiseman näyttämään suorastaan taianomaiselta, mutta kauan minulla ei ollut aikaa ihastella ympäristöä, sillä liikenneruuhkien takia olin saapunut Vähäpeltoon odotettua myöhemmin ja niinpä painelin talliin miltei puolijuoksua mistä löysinkin VP:n laittamasta mustaa oriaan kuntoon. Hengästyneiden hengenvetojen välillä sain pyydettyä anteeksi myöhästymistäni mihin nainen nauraen totesi että suotta olin juossut talliin kuin tuli hännän alla, sillä ei hänkään ollut vielä valmis Westerin kanssa. Tänään pitäisimme valmennuksen valjakkoajon kouluosuuden parissa joten VP:n kiivettyä mustan oriinsa rattaille ohjeistin häntä taivuttelemaan oriaan niin käynnissä kuin ravissakin tehden 20 metriä halkaisijaltaan olevia voltteja. Aluksi volteista tuli hieman liian pieniä, joten kehotin VP:tä tukemaan suomenhevostaan paremmin ulko-ohjalla, ettei ori pääsisi luistamaan niin paljon sisäänpäin. Nainen tekikin työtä käskettyä ja pian kaksikko jo tekikin pyydetyn kokoisia voltteja virheettömästi. Kaksikon lämmiteltyä volteilla tarpeeksi annoin heille tunnin ensimmäisen tehtävän, joka oli kootussa ravissa maneesin keskellä tehtävä volttikahdeksikko. VP näytti hieman hermostuneelta ilmoitettuani tehtävän, mutta aloitti sen teon kuitenkaan sen enempää sanomatta. Pian minulle selvisi miksi nainen oli hermoillut silllä kahdeksikolla musta suomenhevonen tuntui kadottavan tahtinsa ravista ja sen meno näytti muutenkin tasapainottomammalta kuin alkulämmittelyjen aikana harjoitelluilla volteilla. Annoinkin VP:lle muutaman vinkin kuinka suomenhevosoriin saisi takaisin tasapainoon, jolloin myös askelluksen tahti paranisi. Nainen tekikin työtä käskettyä ja korjausten jälkeen musta ori kulkikin paremmassa tasapainossa. Toistettuamme tehtävän muutamia kertoja annoin valjakolle luvan siirtyä hetkeksi käyntiin siksi aikaa kun selitin heille tunnin toisen tehtävän. Tunnin toisena tehtävänä oli tehdä loivaa kiemurauraa kootussa ravissa 10 metriä uran sisäpuolella M- ja F-kirjainten välillä ohjat yhdessä kädessä. Ottaessaan ohjat yhteen käteen VP vaikutti hieman jännittyneeltä ja ohjasotteesta tuli hieman kireämpi mikä heijastui naisen ajokkiin siten että se kiihtyi silminnähden, mutta VP:n löysättyä otettaan ohjista rentoutui orikin vähitellen takaisin normaaliin olotilaan. Valjakon kummankin osapuolen vaikuttaessa taas rauhalliselta annoin heille luvan aloittaa tehtävän, mikä sujuikin valjakolta heti hyvin enkä joutunut oikeastaan korjaamaan muuta kuin VP:tä hidastamaan hieman ajokkinsa tempoa, sillä ensimmäisillä kerroilla ori paineli tehtävän läpi melkoista kiitoravia maltillisen kootun ravin sijasta. Naisen korjattua ajokkinsa temmon oikeaksi nyökkäsin tyytyväisenä ja annoin VP:lle luvan siirtää suomenhevosensa loppukäynteihin.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen