Vähäpelto

Voituuve

KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka C, Bronze Award


Rekisterinumero VH16-018-2751
Syntymäaika, ikä 10.12.2016, 8-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, ori
Säkäkorkeus ja väriVoikko, 159cm
Maahantuoja Vähäpelto, Suomi
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoVaB, 120cm, CIC1, Vaativa

10.03.2017 Virtual Riding Horses Assessment 58,333 % Bronze Award
15.03.2017 Suomenhevoskantakirjatilaisuus 70p. KTK-II
06.05.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi
15.06.2017 Kouluratsastuksen laatuarvostelutilaisuus 101,5p. KRJ-I
25.07.2017 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 102,5p. KERJ-I
30.09.2017 Valjakkoajon laatuarvostelutilaisuus 103p. VVJ-I
31.10.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 104,5p. ERJ-I
20.11.2017 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 101p. SLA-I

Sitä voisi kai todeta, että siellä missä tapahtuu, sieltä löytyy myös meidän Tuuve. Tuuve on perusluonteeltaan sellainen lempeä hössöttäjä, joka antaa uteliaisuuden nostattaa toisinaan turhan paljon päätään. Tarhassa ori on leikkisä, jonka vuoksi sen vakiotarhasta löytyy niin vanhaa kumisaapasta kun kivillä täytettyjä mehukattipurkkeja. Tästä voineekin päätellä, että orin lempileikkeihin kuuluu kaikkien tavaroiden kuljettaminen suullaan - joskaan se ei lopu tähän - sillä ei ole yksi ei kaksi kertaa kun viereisessä tarhassa oleva hevonen on saanut tuntea ilmaharjoituksissa olleen kumisaappaan persuksissaan. Vaikka Tuuve on leikkisä, se antaa ihmiselle melko hyvin tilaa. Taluttaessa se kulkee pääsääntöisesti maltillisesti ihmisen vieressä ihmisen määräämää vauhtia, mutta kyllästyessään se saattaa ruveta napsimaan riimunvartta suuhunsa. Tammojen ohi kulkiessa varsinkin kevät- ja kesäaikaan ori toisinaan matchoilee äänihuuliaan unohtamatta, mutta topakalla kieltokäskyllä tai pysähdys-peruutus harjoitteella Tuuve kuitenkin palautuu siivosti maanpinnalle. Vaikka melko sutjakkaasta ulkonäöstä voisi toisin päätellä, on ori kuitenkin ollut aina ruoka-aikana kotona. Sillä on hölmönä tapana ennen ruokailua kuopia kaikki heinät ympäri karsinaa tai maata, mutta tallityöntekijöiden onneksi se imuroi hyvin tehokkaasti viimeisenkin heinänkorren vatsalaukun antimiksi.

Hoitotoimenpiteitä tehdessä Tuuve kannattaa sitoa molemminpuolin kiinni, sillä vain yhdeltä puolelta kiinni ollessaan hoitaminen on pahimmillaan pelkkää yrittämistä orin seilatessa paikasta toiseen. Kaksinpuolin kiinni ollessaan Tuuve keskittyy hoitajaansa ja nauttii sen antamasta huomiosta. Harjatessa Tuuve on oikea paksunahkainen suomenhevonen, sillä mitä kovemmalla harjalla ja mitä kovemmin ottein oria harjaa, sen enemmän hevonen tuntuu tilanteesta nauttivan. Kavioita puhdistaessa ja kengittäessä ori on melko ongelmaton, mutta normaalia pidempään kestäessään se saattaa alkaa viihdyttämään itseään napsimalla ketjuja suuhunsa. Orin varustaminen ratsaille onnistuu hyvin rutiininomaisesti sillä suojittaminen ja satulointi onnistuu kädenkäänteessä. Suitsia laittaessa riimu kannattaa aina jättää orin kaulalle, sillä orilla on huonona tapana lähteä valumaan eteenpäin heti, kun riimu valahtaa sen niskalta pois.

Ratsastaessa Tuuve on energinen ja melko yritteliäs, mutta toisinaan se haluaisi tehdä asioita ennemmin oman kuin ratsastajan pään mukaan. Kouluratsastuksessa orin vahvuutena ovat ehdottomasti sen suuren liikelaajuuden ja jouston omaavat askellajit, jonka lisäksi hevonen kantaa itseään varsinkin rotunsaedustajaksi hyvin ketterästi. Perustehtäviä kuten siirtymisiä ja erinäisiä uria ratsastaessa hevonen on tasainen ja kuulainen avuille, mutta toisinaan se vaatii ratsastajaltaan hirmuisen paljon vaativimpia tehtäviä kuten avo- ja sulkutaivutuksia tehdessä. Vaikeampia ja keskittymistä vaativia tehtäviä tehdessä se tarvitsee herkän, nopean ja selkeän ratsastajan, joka osaa löytää kultaisen keskitien vaivatta. Liikaa vaadittaessa tai epäselkeitä apuja annettaessa Tuuvelle tulee toisinaan pieni uhma, jonka myötä se laskee kaiken leikiksi. Onni onnettomuudessa Tuuve on kuitenkin melko anteeksiantavainen ja esimerkiksi pienen käyntitauon jälkeen hevosen kanssa voi lähteä suorittamaan tehtävää uudelleen ilman, että se olisi keskisormi pystyssä. Tuuven todellinen leipälaji on kuitenkin esteratsastus, jossa hevonen on todellinen kultakimpale. Esteillä energisesti liikkuva hevonen tarvitsee ratsastajaa oikeastaan vain sen verran, että se ohjaa hevosen esteeltä esteelle. Esteillä Tuuven vahva, kolmitahtinen laukka on suuri etu, sillä sitä on helppo säädellä optimaalisen ponnistuspaikan löytämiseksi. Sen hypyt ovat ratsastajan alle pehmeitä, jonka lisäksi sillä on esteratsastuksen kuluttavuutta ajatellen melko taloudellinen hyppytyyli. Maastossa hevonen kulkee matkaavoittavin askelin eteenpäin jonka ansiosta se saakin lähes poikkeuksetta olla vetohevosena. Tuuve on yleisesti ottaen varmajalkainen ja rohkea hevonen joka ei pelkää esimerkiksi rekkoja, mutta todellisina pöllöpäivinä se saattaa säpsähdellä esimerkiksi puskasta lentoon lähteviä lintuja. Säpsähtäminen jää kuitenkin lähinnä lihasten nopeaksi jännittymiseksi eikä ori koskaan lähde esimerkiksi rynnimään holtittomasti paikanpäältä karkuun.

Koska oria on laahattu nuoresta pitäen kaikenmaailman kissanristiäisiin, lastautuu se sekä traileriin että rekkaan moitteetta. Vieraassa paikassa ori saattaa alkuun olla hieman levoton ja pyöriä ihmisen ympäri, mutta pikkuhiljaa se rauhoittuu ja tasaantuu. Ratsastajan kivutessa sen selkään Tuuve menee hetkellisesti taas ylikierroksille ja se kulkisi mielellään piaffenomaista ravia tovin, mutta ratsastajan ollessa heti alkutyöskentelystä alkaen johdonmukainen ja selkeä ori rentoutuu melko nopeasti. Kilpailuiden verryttelyssä ori hörähtelee aavistuksen enemmän tammoille mitä kotipuitteissa, mutta se ei menetä kuitenkaan keskittymistään täysin. Radalla ori saa usein oikean tsemppivaihteen silmään, jolloin orin ratsastaminen on rehellisesti sanoen suuri nautinto. Se menee, eikä meinaa ja tekee juuri niin, kun ratsastaja pyytää.

i. Voiturkanen
evm, voikko, 158cm
ii. Voiturjake
evm, voikko, 159cm
iii. Verkanen
evm, rautiaankimo, 164cm
iie. Voiturjana
evm, voikko, 151cm
ie. Salmiakkihunaja
evm, vaaleanpunarautias, 155cm
iei. Lakusti
evm, kulomusta, 159cm
iee. Korpihunaja
evm, vaaleanpunarautias, 154cm
e. Tuohivanaja
tummanrautias, evm, 156cm
ei. Tuohipeelo
evm, tummanrautias, 158cm
eii. Peetro
evm, kulomusta, 160cm
eie. Tuohikko
evm, tummanrautias, 153cm
ee. Vanajankukka
evm, voikko, 161cm
eei. Javokka
evm, voikko, 166cm
eee. Vanamo
evm, voikko, 158cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
ori Kuusniemen Voinipsu 01.02.2017 Voimuumi
tamma Vähäpellon Vilijonkka 08.02.2017 Savusuukko
ori Vähäpellon Voitohvo 01.03.2017 Lapintaika
tamma Turmeltajan Kiukunpuuska 01.03.2017 Kiusanhengetär

i. Voiturkanen on ryhdikäs, satuhevosen ulkonäön omaava monitoimiori. Valkeaharjainen voikko ihastutti jo varsana lennokkailla ja elastisilla liikkeillään, joka ei kasvattajaa toki haitannut - orista kun suunniteltiin alusta asti tehtävän ratsu, vaikka se opetettiin tietysti myös ajolle. Voiturkanen aloitti kilpakenttien valloittamisen jo nuorena, ensin pääasiassa este- ja koulukilpailuiden merkeissä, mutta myöhemmällä iällä sen kanssa osallistuttiin kenttä- ja valjakkokisoihinkin. 158cm korkea ori näytti olevansa todellinen monitaituri, ja se jatkoikin monipuolista kilpauraansa kaikissa lajeissa hyvällä menestyksellä. Muutoin niin nöyrästä ja rauhallisesta orista kuoriutui tosipaikan tullen säpäkkä kilpahevonen, joka oli varmasti osasyy voikon menestykseen. Voiturkanen oli ihastuttavan värinsä lisäksi varsin näyttävä tapaus ulkomuodoltaan - orilla oli pitkä, hyvällä ylälinjalla ja väljillä liittymillä varustettu kaula, selväpiirteinen säkä ja pitkä, loiva lapa, vahva takaosa, jossa pyöreä ja pitkä lautanen. Rungostaan Voiturkanen sai näyttelyissä ja myöhemmin myös kantakirjauksessa hieman sanomista; runko oli pitkä ja avo, jonka lisäksi orilla oli pitkä selkä ja lanne. Jalka-asennoiltaan ori oli myös varsin kelvollinen, joten rakenteelliset virheet jäivät hyvin lyhyeen. Erinomaisin ratsastettavuus- ja liikepistein toiselle palkinnolle kantakirjattu Voiturkanen siirtyi kisaeläkkeelle 15-vuotiaana, kun sen vauhdikas ja tapahtumarikas kilpaura alkoi verottamaan hevosen terveyttä. Kevyempään käyttöön siirryttyään Voiturkasta alettiin myös tarjoamaan ahkerasti tammojen käyttöön, ja ori saikin kaiken kaikkiaan 28 jälkeläistä. Liinakkojouhien lisäksi orin jälkeläiset perivät isältään vahvasti ryhtiä sekä elastisia ja näyttäviä liikkeitä. Tänä päivänä Voiturkanen viettää eläkepäiviään pihapiirin tammoja vahtien ja satunnaisia kärryttelyhommia tehden.

ii. Voiturjake oli eloisa ja jossain määrin hieman raisukin ori, joka syntyi pienelle kotitilalle, jonka omistaja tunnettiin lähinnä värikasvattajana. Varsojen vanhempia kohtaan olevista löyhistä kriteereistä huolimatta yksi tilan siitostammoista varsoi kullankeltaisen helmen - Voiturjake osoittautui kasvaessaan olevansa hyväliikkeinen ja -rakenteinen hevonen, jonka luonnekaan ei ollut lainkaan hassumpi. Voikosta kasvoi ryhdikäs mutta kevyemmän ratsutyypin hevonen, jolla oli pitkä, kaareva kaula, loiva mutta lyhyehkö lapa, pitkähkö runko jossa vahva selkä, ja jyrkähkö lautanen isossa ja vahvassa takaosassa. Orin jaloista löytyi sanomista lyhyehköjen vuohisten ja käyrähköjen kintereiden verran. Voiturjakkeen päästessä tositoimiin kisaradoille se hurmasi monet erinomaisella hyppytekniikallaan, hyvällä laukalla ja rohkealla luonteella. Vauhdikkuudestaan huolimatta Voiturjakkeen kanssa pärjäsivät monenlaiset ratsastajat, sillä ori oli pohjimmiltaan erittäin nöyrä ja yritteliäs ratsu. Voiturjake kantakirjattiin hyvin ratsastettavuus- ja liikepistein ratsusuunnalle kolmannelle palkinnolle, jonka jälkeen sitä tarjottiin myös ulkopuolisille tammoille käytettäväksi. Orin oman kasvattajaomistajan kuuden varsan lisäksi Voiturjake sai 12 jälkeläistä, jotka perivät vahvasti hyviä liikkeitä ja hyppytekniikkaa. Voikko ei kerennyt toimimaan kahta kautta enempää siitosorina, sillä se jouduttiin lopettamaan pahan ähkyn seurauksena 14-vuotiaana.

ie. Salmiakkihunaja oli kaunis, leveällä läsillä varustettu vaaleanpunarautias tamma, joka toimi koko ikänsä harraste- ja perhehevosena. Luonteeltaan täyden kympin tammaa ei koskaan koulutettu sen täyteen kapaisteettiin asti, vaan perheen äiti ja tytär kilpailivat Salmiakkihunajalla helpohkoissa seura- ja aluetason kisoissa esteillä 80cm -tason luokissa ja koulussa helppo B -tasolla. Salmiakkihunaja oli liikkeiltään melko vaatimaton, mutta se oli erittäin nöyrä ja yritteliäs ratsu, joka teki kaiken mitä pyysi. Sen liikkeet olivat puhtaat ja tahdikkaat, mutta melko matalat. Rakenteeltaan Salmiakkihunaja sen sijaan oli mitä mainioin tapaus - sillä oli sopusuhtainen, vankka ja tiivis runko, sopivan pituinen kaula jossa hyvä ylälinja, loiva lapa ja selkeä säkä, ja pitkä, pyöreä lautanen. Jaloistaan tamma sai muutamissa show-näyttelyissä numeroksi yhdeksikköä, kuten myös tyypeistään. Kun perheellä ja tammalla oli kertynyt useampi vuosi yhteistä taipaletta, päätettiin Salmiakkihunaja astuttaa tulevaisuuden jälkien seuraajan toivossa. Ensimmäinen varsa oli kuitenkin ori, joten se myytiin heti vieroituksen jälkeen tavoitteelliseen kotiin, ja Salmiakkihunaja astutettiin uudestaan. Toisella kerralla varsa oli tamma, ja se saikin jäädä kotiin kasvamaan tulevaksi perhehevoseksi. Tammavarsa näytti perineen emänsä ulkonäön ja rakenteen lähes kokonaan, ja se olikin kuin pienoismalli Salmiakkihunajasta. Luonteeltaan molemmat varsat olivat vähintään yhtä järkeviä kuin emänsä, mutta liikkeidensä näyttävyyden varsat perivät onneksi isiltään. Salmiakkihunaja kuoli 23-vuotiaana.

e. Tuohivanaja on 156cm korkea tummanrautias tamma, joka on pitkänpuoleisesta ja vankasta rungostaan huolimatta erittäin ryhdikäs ja näyttävä hevonen. Sillä on ylös kiinnittynyt kaareva kaula sekä kaunis ja ilmeikäs pää. Jaloistaan Tuohivanajan jalat ovat järeäluustoiset ja vahvat, ja ainoana huonona piirteenä niissä on vennohkot vuohiset. Kauniin sävyinen tummanrautias tamma on äärimmäisen kiltti ja lempeä tapaus, ja se onkin viettänyt suurimman osan elämästään pienehköllä ratsastuskoululla aloittelijoiden vankkana suosikkihevosena. Tuohivanaja on liikkeiltään tahdikas mutta melko vaatimaton ja matala-askelinen. Siltä kuitenkin löytyy askellaajuutta näyttävämpiinkin ravilisäyksiin, joita raudikko pääsi esittelemään nuorempana koulukilpailuissa aina helppo A -tasolla asti. Koulu-uransa jälkeen, ratsastuskoululle muutettuaan, Tuohivanaja oli muutaman vuoden vain tuntikäytössä, mutta myöhemmin sen omistaja innostui valjakkoajosta. Tähtipäinen raudikko pääsikin näyttämään taitojaan valjakkoradoilla hyvällä menestyksellä noviisi-tasoisissa luokissa. Ratsastuskouluoppilaiden kanssa Tuohivanaja kilpaili myös pieniä seuraesteluokkia, vaikka sen hyppytekniikka ja into olisivat riittäneet isompiinkin ratoihin. Tuohivanajan omistaja kiinnostui suomenhevoskasvatuksesta tamman ollessa 14-vuotias, ja se pääsikin uuden piensiittolan kantatammaksi. Raudikko osoittautui onneksi hedelmälliseksi tapaukseksi, ja se tiinehtyi kerrasta, vaikkei se ollutkaan varsonut aiemmin. Tuohivanaja sai kaikkiaan neljä varsaa, jotka kaikki perivät emältään järkevän ja ystävällisen luonteen ja vankkaa runkoa. 20-vuotiaana tamma ei enää tiinehtynyt, joten se sai jäädä kevyteläkkeelle alkeistuntilaisten piristäjäksi, ja sitä työtä Tuohivanaja jatkaa tänäkin päivänä.

ei. Tuohipeelo oli tuttu näky monen lajin kilparadoilla, vaikkei ori ollutkaan mikään tasaisen kova menestyjä. Orilla kilpailtiin monipuolisesti niin koulu-, este-, kenttä- kuin valjakkokilpailuissakin (he A/100cm/helppo/noviisi), ja parhaimmillaan 158cm tummanraudikko oli valjakkokärryjen edessä. Hyppytekniikka orilla oli ihan kelvollinen, mutta ei ollut mitenkään ennen näkemätöntä, että puomit eivät pysyneet radalla tolpillaan. Liikkeiltään Tuohipeelo oli hyvin keskinkertainen, vaikkakin puhdas, mutta kokoamiskykyä orilta kyllä löytyi vaikka muille jaettavaksi. Vaikka orin suku on pitkälti juoksijasuuntaista, Tuohipeelo itse kantakirjattiin kolmannelle palkinnolle ratsusuunnalle. Rakennearvostelussa kehuttiin tiivistä runkoa ja vahvaa selkää, sekä hyväasentoisia jalkoja. Kaula Tuohipeelolla oli hieman lyhyt ja lautanen jyrkkä. Luonteeltaan nöyrä ja rehellinen ori ei ollut keskinkertaisuutensa vuoksi koskaan kovin suuressa suosiossa tammanomistajien keskuudessa. Kaiken kaikkiaan 14 varsaa saanut Tuohipeelo periytti lähinnä hyvää luonnettaan, ja rakenteen osalta se päästi hyvin paljon tammaa läpi. Tuohipeelo lopetettiin 22-vuotiaana vaivaamaan alkaneiden jalkavaivojen vuoksi.

ee. Vanajankukasta suunniteltiin emänsä jälkien seuraajaa pienen maatilan töihin, sillä tamma polveutui vahvasti työhevospainotteisesta ja -tyyppisestä emälinjasta. Kaunis voikko kuitenkin oli saanut paljon piirteitä ratsusukuisesta isästään, ja Vanajankukasta itsestään tulikin luonteeltaan hieman kuumempi ja rakenteeltaan huomattavasti ratsutyyppisempi kuin emästään. Näin ollen 161cm korkeaksi venähtänyt tamma myytiin sopivampaan kotiin, jossa se pääsikin myöhemmin kilpailemaan useammassa lajissa. Vanajankukka oli rohkea ja innokas ratsu, ja sen luonne ja asenne olivat kohdillaan kenttäratsastuksessa kilpailemiseen. Tamma tekikin komean ja menestyksekkään uran helpoissa kenttäluokissa, kunnes vuosien reipas tahti alkoi näkymään voikon jaloissa. Tuohivanajan jäädessä kenttäkilpailuista eläkkeelle, se astutettiin yhtä monipuolisen käyttövarsan toivossa. Tamma ei kuitenkaan osoittautunut kovin kummoiseksi periyttäjäksi itsensä osalta, mutta sukuaan se päästi ensimmäiseen varsaan läpi - kauniista tammavarsasta tuli raskaampi ja matalatyyppisempi kuin emästään, vaikka isäkin oli melko kevyt tapaus. Myöhemmät varsat perivät niin rakenteellisia kuin luonteellisiakin piirteitä enemmän isiltään, mutta Vanajankukan kaikki neljä varsaa olivat kuitenkin selväpäisiä ja varsin kelvollisia käyttöhevosia. 16-vuotiaana oltuaan useamman vuoden siitoskäytössä Vanajankukan kanssa ryhdyttiin kokeilemaan uuden alueen valloitusta - valjakkoajon parissa. Tamman matalat ja vaatimattomat liikkeet eivät riittäneet noviisia vaikeampiin luokkiin, mutta helpoilla tasoilla Vanajankukka osoittautui varsin hyväksi kärryhevoseksi. 21-vuotiaana voikko tamma sai jäädä eläkkeelle, ja Vanajankukka kuoli lopulta 29-vuotiaana.

© dookie

KRJ-koulukilpailut, 40 sijoitusta

29.12.2016 Romilly, Vaativa B, 8/70
01.01.2017 Tuulenpesä, Vaativa B, 1/30
07.01.2017 Tuulenpesä, Vaativa B, 2/30
12.01.2017 Fiktio, Vaativa B, 1/40
12.01.2017 Fiktio, Vaativa B, 5/40
14.01.2017 Kievarikuja, Vaativa B, 5/50
21.01.2017 Romilly, Helppo A, 1/80
23.01.2017 Fiktio, Vaativa B, 4/40
28.01.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 4/50
01.02.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 5/50
04.02.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 3/50
25.01.2017 Romilly, Vaativa B, 7/52
27.01.2017 Romilly, Vaativa B, 1/52
27.01.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 2/60
05.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 4/50
06.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 5/50
06.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 6/50
16.02.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 4/60
03.02.2017 Ventos, Vaativa B, 2/30
04.02.2017 Ventos, Vaativa B, 3/30

06.02.2017 Ventos, Vaativa B, 3/30
07.02.2017 Ventos, Vaativa B, 1/30
14.02.2017 Vaaranmaa, Vaativa B, 2/30
17.02.2017 Vaaranmaa, Vaativa B, 4/30
18.02.2017 Vaaranmaa, Vaativa B, 4/30
10.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 2/50
11.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 7/50
12.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 7/50
13.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 1/50
15.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 6/50
16.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 4/50
06.02.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 7/50
10.02.2017 Ventos, Vaativa B, 1/40
18.02.2017 Kievarinkuja, Vaativa B, 3/50
18.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 3/50
19.02.2017 Teilikorpi, Vaativa B, 7/50
10.02.2017 Ruuvalli, Vaativa B, 5/30
12.02.2017 Ruuvalli, Vaativa B, 3/30
13.02.2017 Ruuvalli, Vaativa B, 5/30
17.02.2017 Ruuvalli, Vaativa B, 1/30



ERJ-estekilpailut, 42 sijoitusta

26.12.2016 Tuulenpesän Kartano, 110cm, 5/30
30.12.2016 Tuulenpesän Kartano, 110cm, 1/30
23.12.2016 Stewart, 120cm, 4/47
24.12.2016 Stewart, 120cm, 1/47
28.12.2016 Stewart, 120cm, 2/27
04.01.2017 Romilly, 120cm, 3/38
07.01.2017 Romilly, 110cm, 7/59
01.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 6/40
16.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 4/40
19.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 6/40
20.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 4/40
01.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 2/40
06.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 4/40
08.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 3/40
12.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 1/40
21.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 5/40
23.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 6/40
13.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 5/40
24.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 4/40
25.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 5/40
11.01.2017 Ventos, 110cm, 2/30

19.01.2017 Ventos, 110cm, 2/30
04.01.2017 Turmeltaja, 120cm, 3/30
05.01.2017 Turmeltaja, 120cm, 1/30
07.01.2017 Turmeltaja, 120cm, 1/30
08.01.2017 Turmeltaja, 120cm, 4/30
08.01.2017 Turmeltaja, 120cm, 2/30
05.01.2017 Romilly, 120cm, 1/69
06.01.2017 Romilly, 120cm, 3/69
29.01.2017 Cadogan Ponies, 110cm, 3/40
28.12.2016 Yemene, 120cm, 3/13
29.12.2016 Yemene, 120cm, 2/14
03.01.2017 Yemene, 120cm, 3/13
04.01.2017 Yemene, 120cm, 2/13
05.01.2017 Yemene, 120cm, 1/13
08.01.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
09.01.2017 Turmeltaja, 110cm, 3/30
10.01.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
23.01.2017 Romilly, 110cm, 5/56
24.01.2017 Romilly, 120cm, 1/51
27.01.2017 Romilly, 110cm, 7/56
29.01.2017 Romilly, 120cm, 1/51



KERJ-kenttäkilpailut, 40 sijoitusta

24.12.2016 Littleness, CIC1, 2/24
01.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 3/17
07.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/17
11.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/30
12.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 3/30
13.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 3/30
15.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/30
19.01.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/30
03.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 2/30
04.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 2/30
06.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 1/30
10.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 2/30
12.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 1/30
15.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 5/30
03.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 2/30
20.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 3/30
23.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 2/30
06.02.2017 Mörkövaara, CIC1, 1/30
07.02.2017 Mörkövaara, CIC1, 5/30
08.02.2017 Mörkövaara, CIC1, 1/30

16.02.2017 Turmeltaja, CIC1, 5/30
17.02.2017 Metsovaara, CIC1, 3/40
20.02.2017 Metsovaara, CIC1, 3/40
20.02.2017 Kievarinkuja, CIC1, 2/30
21.02.2017 Kievarinkuja, CIC1, 3/30
23.02.2017 Kievarinkuja, CIC1, 1/30
15.02.2017 Vähäpelto, CIC1, 3/30
18.02.2017 Mörkövaara, CIC1, 2/30
11.02.2017 Cadogan Ponies, CIC1, 4/40
01.03.2017 Iowa, CIC1, 4/30
05.03.2017 Iowa, CIC1, 1/30
04.03.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/30
10.03.2017 Hengenvaara, CIC1, 5/30
13.03.2017 Hengenvaara, CIC1, 5/30
17.02.2017 Kievarinkuja, CIC1, 2/30
03.03.2017 Iowa, CIC1, 3/30
18.03.2017 Iowa, CIC1, 4/30
23.03.2017 Iowa, CIC1, 3/30
26.03.2017 Iowa, CIC1, 4/30
13.03.2017 Vähäpelto, CIC1, 4/30



VVJ-valjakkokilpailut, 40 sijoitusta

01.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
01.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
02.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
04.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
09.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
10.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
11.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
16.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
19.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
20.01.2016 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
21.01.2017 Ros Cirein, Noviisi tarkkuuskoe, 4/30
22.01.2017 Ros Cirein, Noviisi tarkkuuskoe, 4/30
28.01.2017 Ros Cirein, Noviisi tarkkuuskoe, 3/30
20.01.2017 Yentel Ponies, Vaativa koulukoe, 2/40
26.01.2017 Yentel Ponies, Vaativa koulukoe, 5/40
29.01.2017 Yentel Ponies, Vaativa koulukoe, 4/40
28.01.2017 Yentel Ponies, Noviisi tarkkuuskoe, 1/30
30.01.2017 Yentel Ponies, Noviisi tarkkuuskoe, 1/30
02.02.2017 Yentel Ponies, Noviisi tarkkuuskoe, 3/30
02.02.2017 Ros Cirein, Noviisi koulukoe, 3/30

24.01.2017 Tuiskula, Noviisi tarkkuuskoe, 1/30
25.01.2017 Tuiskula, Noviisi tarkkuuskoe, 1/30
27.01.2017 Tuiskula, Noviisi tarkkuuskoe, 5/30
28.01.2017 Tuiskula, Noviisi tarkkuuskoe, 5/30
29.01.2017 Tuiskula, Noviisi koulukoe, 3/30
03.02.2017 Ros Cirein, Noviisi koulukoe, 2/30
07.02.2017 Ros Cirein, Noviisi koulukoe, 1/30
06.02.2017 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 4/30
10.02.2017 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 1/30
06.02.2017 Ventos, Noviisi koulukoe, 5/30
14.02.2017 Ventos, Noviisi tarkkuuskoe, 5/30
11.02.2017 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 5/30
19.02.2017 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 3/30
20.02.2017 Vähäpelto, Vaativa koulukoe, 2/30
02.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 3/30
03.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 1/30
06.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 5/30
10.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 1/30
11.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 5/30
14.03.2017 Iowa, Vaativa koulukoe, 1/30



VSR-Cup kilpailut, 2sijoitusta

30.04.2017 Susiraja, Helppo B, 4/154
30.04.2017 Hortensia, Vaativa, 3/22

VSN-Näyttelymenestys

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Disa
Taas sitä huomattiin, kuinka kannatti avata suu oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tai enhän sitä tiennyt juuri sillä hetkellä, kun manasin kisakahviossa sopivan ratsun puutetta. Seuraavalla viikolla sain yllättävän yhteydenoton kissan kummin kaimalta, jonka korviin puheeni olivat kantautunut. Hetken jutustelun jälkeen Vähäpellon tallia pitävä Verna kehotti tulemaan katsomaan ja kokeilemaan, kuinka kemiamme kohtaavat hänen suomenhevosorinsa Tuuven kanssa. Jos meillä synkkaisi, saisin käydä ratsastelemassa sitä aina kun tallilla pitää kiirettä. Omistajalla on itsellään kädet täynnä isohkoa tallia pyörittäessään ja yksi apukäsi oli joutunut sairaslomalle. Parin päivän päästä hurautin Vähäpellon tallille ollen edelleen suuren hämmennyksen vallassa. Näinkö niitä vuokrahevosia vain tipahtelee taivaasta? Tapasin Vernan tallissa ja hetken rupateltuamme lähdimme noukkimaan Tuuvea tarhalta. Aivan taivaalta tipahtaneen näköinen ori kyllä olikin – kauniin kermainen voikko pitkin vitivalkein jouhin. Ori tuli uteliaasti luokse ja antoi ottaa kiinni. ”Ai niin, muista sitoa se sitten käytävällä molemmin puolin. Muuten se pyörii täällä ihan miten sattuu.” Verna huikkasi taluttaessani Tuuven talliin. Nyökkäsin ja käänsin orin niin, että sain napsautettua käytävän narut kiinni kummaltakin puolelta. Harjasin ja satuloin Tuuven pieni kuumotus takaraivossa. Verna tarkkaili otteitani ja sen lisäksi suomenhevonen piti minua silmällä tarkkaillen vaalean otsaharjansa alta jokaista liikettäni. Käytöksessä ei tosin ollut mitään moitteen sanaa. Vähän se ehkä vetkutteli kavioiden nostossa, mutta nostipa ne joka tapauksessa, eikä edes yrittänyt puraista takapuolesta, kuten aiempi ratsastettava orini aina kokeili tehdä. Verna ohjasi meidät maneesille ulkona vallitsevan sadekelin vuoksi. Hyppäsin Tuuven selkään ja tein pienen koeratsastuksen saaden omistajalta koko ajan hyviä vinkkejä. Täytyy myöntää, että tykkäsin hirveästi herkästä ja omalla moottorillaan liikkuvasta hevosesta. En ollut suoranaisesti mikään suomenhevosihminen, mutta tämä yksilö onnistui vakuuttamaan minut täysillä. ”Noh, tuletkos viikonloppuna?” omistaja huudahti maneesin laidalta antaessani Tuuvelle koeratsastuksen jälkeen pitkät ohjat. ”Ei tässä kai ole muuta vaihtoehtoa.” naurahdin.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Disa
Hirveä koiranilma ja tietysti Tuuve oli pyörinyt mudassa oikein sydämensä kyllyydestä. Onneksi orilla oli loimi isompana suojana, mutta kaikki sen ulkopuolelle jäävä oli mudan peitossa. Mutapanssaria rapsutellessa kului tovi, mutta tulipahan siinä samalla vietettyä aikaa hevosen kanssa ja tutustuttua siihen paremmin. Kunnon puunaamisen jälkeen Tuuve oli siinä kunnossa, että uskalsin ajatella satulointia. Laitoin itseni ja hevosen pikavauhtia varusteisiin, jonka jälkeen lähdimme maneesille. Kävimme viimeksi omistajan valvovan silmän alla perusasiat läpi, mutta tänään saisin pärjätä omillani. ”Ajan kanssa se yhteistyö hioutuu, eikös vaan?” puhelin orille, joka hieman steppaili noustessani selkään. Maneesissa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi ratsukko, joten saimme mennä koko lailla rauhassa. Olin varautunut ehkä hieman hitaammin reagoivaan hevoseen, joten viime kerralla yllätyin suuresti siitä, kuinka herkkä ja nopea Tuuve olikaan. Hyvin minimaaliset avut riittivät. Ori on vasta aivan äsken eläköitynyt kilparadoilta, joten sillä taitaa olla vielä kaikki kikka kolmoset hyvässä muistissa. Ratsastelin meidän kummankin notkistamiseksi erilaisia siirtymisiä ja taivutteluja käynnissä ja ravissa. Kun Tuuve tuntui olevan kuuliaisesti avuillani, siirryin ratsastamaan avotaivutusta ja pohkeenväistöjä. Sain olla tarkka, etten jäänyt yhtään hitaaksi apujen kanssa, sillä muuten ori alkoi nopeasti poikittamaan tai ryysäämään suoraan eteenpäin. Jos hommasta ei näyttänyt tulevan mitään, tehtiin hetki muuta ja palattiin sen jälkeen paremmalla mielellä takaisin tehtävän kimppuun. Laukassa pyörähtelimme vähän pääty-ympyrällä keskittyen hyvän rytmin ylläpitämiseen ja tempon vaihteluihin. Loppuverryttelyä tehdessä tuumailin, että paljon on vielä opittavaa, mutta ihan kunnialla selvisimme tästä päivästä.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Disa
”Tuletko Tuuven kanssa vetohevoseksi?” joku huikkasi tallin perukoilta. – ”Se on siinä ihan ässä.” Tottahan toki maastoseura ja -opastus kelpasi, joten vastasin myöntävästi. Saimme Tuuven kanssa mennä kärjessä, sillä se oli kuulemma tästä joukkiosta se kaikkein varmajalkaisin tapaus. Ori johti porukkaa rinta rottingilla astellen hiekkatien laitaa hyvin pontevasti korvat eteenpäin osoittaen. Tälle päivälle oli onneksi sattunut mitä kaunein alkukeväinen auringontäyteinen sää, josta oli mukavaa nauttia luonnon helmassa ratsastellen. Sopivan pätkän tullen annoimme hevosten ravata. Tuuve ei välittänyt juurikaan takana tulevasta jonosta, vaan se meni omaan reippaaseen tahtiinsa välittämättä tippaakaan siitä, että muut saattoivat välillä vähän jäädä jälkeen. Ori ei olisi alkuun malttanut siirtyä takaisin käyntiin, vaan jäi tikittämään johonkin käynnin ja ravin välimaastoon. Keksin hevoselle vähän muuta tekemistä asettelujen ja taivuttelujen merkeissä, jonka myötä se rentoutui sen verran, että askeleista alkoi erottaa hyvän käynnin tahdin. Mitäpä maastolenkki olisi ilman laukkasuoraa. Vanha ketku aavisteli paikan lähestyvän ja askeleessa alkoi taas olla pientä kireyttä. Laukka-avut saatuaan Tuuve ei jäänyt tuleen makaamaan, vaan se pomppasi pikimmiten matkaan. Muut ratsukot pysyivät hyvin kannoilla, vaikka Tuuvella oli suuret suunnitelmat kiristää tahtia entisestään. Pysyttelin parhaani mukaan vauhdissa mukana muiden naureskellessa eläkeläisen innokkuutta. Tein pidätteitä ja sain askel askeleelta Tuuven hellittämään hurjaa kiriään. Vaikka selässä oli paikka paikoin pientä vauhtijännitystä, hyvässä kunnossa oleva hevonen ei ottanut maastolenkistä sen kummemmin itseensä, vaan tepasteli reippaasti mutta varmasti kohti kotia päin.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen