Vähäpelto

i. Velmivei evm, punarautias, 161cm	ii. Valvei evm, punarautias, 162cm	iii. Nukkumatti evm, tummanpunarautias, 161cm
		iie. Veinivei evm, punarautias, 156cm
	ie. Velmiira evm, vaaleanpunarautias, 159cm	iei. Rosvopoika evm, vaaleanpunarautias, 160cm
		iee. Velmiina evm, punarautias, 157cm
e. Villavirsu evm, tummanpunarautias, 156cm	ei. Vilttitossu evm, tummanpunarautias, 159cm	eii. Villatossu evm, vaaleanpunarautias, 159cm
		eie. Helmikkä evm, tummanpunarautias, 150cm
	ee. Tuohivirsu evm, punarautias, 155cm	eei. Tuonivirsi evm, kulomusta, 157cm
		eee. Vuohtera evm, punarautias, 155cm

Jälkeläiset

sukupuoli	nimi	syntymäaika	emä
tamma	Vähäpellon Villakko	08.01.2017	Mustakulta
ori	Kärmeniemen Verner	11.01.2017	Mänttäharjun Ulpu
tamma	Vähäpellon Vilmilla	14.02.2017	Nokihelmi
ori	Vähäpellon Klassikko	18.02.2017	Klassikkotarina
ori	Vähäpellon Villamo	04.04.2017	Rakkausreaktio
ori	Vähäpellon Vilivei	01.06.2017	Taivaanvalentti

i. Velmivei on punarautias ori, joka ihastuttaa kilpailutuomaristoa ja -yleisöä suurehkon kokonsa lisäksi upeilla lennokkailla ja joustavilla liikkeillään. Helpon käsiteltävyyden, melko ruunamaisen ja miellyttämisenhaluisen luonteensa vuoksi Velmiveitä on ollut helppo eteenpäin viedä sekä koulu-, este- että kenttäratsastuksen parissa, jonka lisäksi ori on treenannut ja kilpaillut nuoruusvuosinaan myös valjakkoajon parissa. Orin suurimpia saavutuksia ovat 6-vuotiaana saavutettu kasvattajakilpailun ensimmäinen sija jonka jälkeen ori on kilpaillut kansallisella tasolla sijoittuen ja voittaen useita avoimia Vaativa B, 120cm ja CIC1 luokkia. Suuren sydämen ja kapasiteetin omaava ori on ratsukantakirjattu II-palkinnolla seuraavin arvioin; Hyvänpuoleiset tyypit, syvä ja vankka runko, leveä kaula jossa hyvä ja vahva ylälinja, piirteetön säkä, pyöreä lautanen. Liikkeet säännölliset ja joustavat. Estekokeessa erittäin hyvä selän käyttö, ratsastettavuus hyvä, pyrkii miellyttämään ratsastajaa. Luonteeltaan eteenpäinpyrkivä ja kiltti. Velmivei astuu kotitilallaan luomuna, ja sillä on tällä hetkellä vajaa 40 varsaa. Jälkeläisiä yhdistää suurehko koko, hyvä luonne ja ergonominen liikkuminen.

ii. Valvei on hevonen, jota suomenhevosihmiset muistavat suurella haikeudella. Vaikka orista puhutaan aikansa este- ja kenttälegendana, ori teki myös siistejä kokonaisuuksia kouluradoilla jopa vaativalla tasolla. Valtavan hyppykyvyn ja oppikirjamaisen hyppytekniikan omaava ori kilpaili lähes kymmenen kautta kansallisella tasolla 120cm ja CIC1 luokkia kilpaillen, jonka lisäksi ori nähtiin muutamia kertoja hyppäämässä korkeushyppykilpailuissa ja 130-luokissa. Luonteeltaan Valvei oli kenttäratsastukseen sopiva; se pyrki miellyttämään ratsastajaansa viimeiseen asti, mutta sen luonteesta löytyi ripaus kovuutta ja omaa tahtoa, jonka avulla ori on tullut maaliin kerta toisensa jälkeen haastavimmiltakin este- ja kenttäradoilta. Punarautias, 162cm korkea Valvei on ratsukantakirjattu I-palkinnolla ja sen rakenteesta mainitaan muun muassa seuraavat asiat: Erittäin hyvät leimat, pyöreä ja sopusuhtainen runko, pitkä vahva kaula, lyhyt selkä, kuivat melko hyväasentoiset jalat, supistuneet etusääret, aavistuksen vetäytyneet kannat. Vähäisiä rasitusmuutoksia. Liikkeet säännölliset. Valveita on käytetty melko paljon jalostukseen, sillä ori oli aikanaan hyvin ainutlaatuinen suomenhevosori kapasiteetiltaan ja kilpailutuloksiltaan. Valvein jälkeläisiä yhdistää monipuoliset käyttömahdollisuudet sekä kilpaurheiluun sopiva rakenne ja luonne. Ori lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin 20-vuotiaana vuonna 2006.

ie. Velmiira on kuvankaunis vaaleanpunarautias tamma, jonka päätä koristaa epäsäännöllinen piirto ja jalkoja pitkät, vaaleat sukat. Jopa pomminvarmaksi kuvailtu tamma on luonteeltaan rauhallinen ja sosiaalinen, jonka vuoksi tamma sopi paremmin kuin hyvin monenlaiseen käyttöön. Vaikka Velmiira on talliyrittäjän yksityishevonen, teki se nuoruusvuosinaan paremman harrastehevosen työn lisäksi satunnaisesti ratsastusterapiatunteja muun muassa kehitysvammaisten ryhmässä. Aktiivisesti koulu- ja valjakkoajossa valmentautuva tamma oli tasainen ja kuuliainen, jonka lisäksi sillä oli varsin pehmeät liikkeet istua - joka olikin varmasti yksi syy, miksi tamma oli asiakkaiden keskuudessa niin suosittu hevonen. Elinkaarensa aikana Velmiira kilpaili jonkin verran seuratasolla helppoja koulu- ja valjakkoluokkia, mutta koska omistajalta puuttui kilpailuhenkisyys, jäi tamman kilpailu-ura harrastelutasolle. Velmiira astutettiin ensimmäisen kerran 4-vuotiaana kasvattajallaan, mutta koska kasvattajaltaan ostanut omistaja piti tammasta, astutettiin Velmiira vielä vanhoilla päivillään upealla Valvei-orilla. Tänään Velmiira viettää leppoista eläkehevosen arkea 26-vuoden ikäisenä ja käy satunnaisesti tuulettumassa maastoilureissuilla sekä ratsastaen että ajaen.

e. Villavirsu kuuluu niihin hevosiin, jota monikaan hevosharrastaja ei halua omaan talliinsa. Läsipäinen ja sukkajalkainen tummanpunarautias on luonteeltaan aavistuksen hankala, sillä se on melko stressiherkkä ja samalla aavistuksen kova rutiinista poikkeaville asioille. Mutta sen minkä tamma häviää yleisessä käsiteltävyydessään, ottaa se takaisin ratsastettavuudessaan, sillä tammalla on laadukkaiden liikkeiden lisäksi valtava hyppykyky. Villavirsua on rakennettu melko hitaasti sillä sen luonnetta haluttiin tasapainottaa aikaisella varsottamisella, jonka jälkeen se otettiin peruskoulutuksen jälkeen jatkokoulutukseen. Tänään kompaktin rakenteen ja melko hyvät jalka-asennot omaava tamma kilpailee kansallisella tasolla 100cm ja 110cm luokissa, jonka lisäksi sen ratsastaja käy tamman kanssa satunnaisesti aluetason koulu- ja kenttäratsastuskilpailuissa. Tulevaisuuden tavoitteena Villavirsun omistajalla on löytää hevoselle ratsastaja, joka uskaltaisi viedä tammaa pidemmälle este- ja kenttäratsastuksen parissa jonka lisäksi tammaa valmistellaan parhaillaan kevään kantakirjaustilaisuuteen.

ei. Vilttitossu oli suomenhevosori, joka tunnettiin räjähtävästä hyppyvoimasta sekä herkästä ja melko kuumasta luonteestaan. Kun orin taustoja selvittelee näin jälkikäteen, moni orin tuntenut tai nähnyt ihminen naurahtaa ilkikurisesti ja toteaa, että Vilttitossu oli sellainen aavistuksen tuulella käyvä hevonen, joka oli kuitenkin erinomainen estehevonen hyppykykynsä ja herkkyytensä vuoksi. Tummanpunarautias ori nähtiin aina 120cm tason esteradoille saakka pienen, mutta sinnikkään naisratsastajan kanssa joka uskalsi antaa hevosen laukata reippaasti esteeltä esteelle ja joka osasi antaa hevoselle juuri sopivassa määrin tilaa sekä tukea. 159cm korkea ori on ratsukantakirjattu alunperin III-palkinnolla, mutta orin kantakirjaluokitus on sittemmin nostettu I-palkinnolle kilpailumenestyksen vuoksi. Kantakirjauksessa orin todettiin melko keskinkertainen rakenteeltaan; se oli lyhytkaulainen, sillä oli melko avoin runko ja lyhyehkö selkä sekä loiva lautanen. Etujalat orilla oli aavistuksen sapeliakseliset ja kavioiden kannat olivat vetäytyneet. Estekokeessa ori sai kehuja hyppykyvystään, mutta orin ratsastettavuus oli puutteellista ja ori oli esitetty nuorena aavistuksen tasapainottomana. Vilttitossua käytettiin suomenhevosjalostukseen noin kolmenkymmenen varsan verran ja sen jälkeläisten tiedetään olevan luonteeltaan melko kovapäisiä suoritushevosia.

ee. Tuohivirsu on Venla Purosen kasvattama punarautias, 155cm korkea tamma, joka muistuttaa kaikelta olemukseltaan melko paljon suomenpienhevosta. Kompakti, pieni tamma oli luonteeltaan peruskiltti, mutta se vaati ratsastajaltaan paljon taitoa ja etenkin kehonhallintaa. Pienistäkin virheistä nokkiinsa ottava kuuma tamma nimittäin sanoi hyvin äkkiä sopimuksen irti, mikäli sitä ei miellyttänyt esimerkiksi ratsastajan antamat avut tai istunta. Taitavalle ratsastajalle päätyessään tamma kilpaili pienestä koostaan huolimatta avoimia 110cm luokkia, jonka lisäksi sillä kilpailtiin melko ahkerasti Helppo A tasoisia koululuokkia. Tamman oli tarkoitus hypätä myös maastoesteitä ja se osoitti valmennuksissa suuria lahjoja kenttäratsastusta ajatellen, mutta valitettavasti ennen ensimmäistäkään starttia tamma sai vakavan hankosidevamman vasempaan etujalkaan ja ratsun ura pysähtyi kuin seinään. Pitkän kuntouttamisjakson jälkeen hankoside parani niin hyvin, että tamma saatettiin astuttaa vielä hyvän, emänsä veroisen tamman toivossa.

KRJ-koulukilpailut, 42 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 46 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 40 sijoitusta

VVJ-valjakkokilpailut, 43 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 2 sijoitusta

31.03.2017 Susiraja, Helppo C, 2/113
30.04.2017 Hortensia, Aloittelijaluokka, 1/15

VSN-Näyttelymenestys

04.02.2017 Vähäpelto VSN, RCH 39p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nerita
Upea Villavei vilkaisee minua nukkumisensa lomasta. Olimme sopineet orin omistajan VP:n kanssa, että touhuaisin tällä viikolla Veivin kanssa muutamaan otteeseen. Sain jo aikaisemmin ohjeituksen missä on mitkäkin tavarat joita saatan tarvita ja opastuksen Veivin karsinalle. Ori oli ollut jo aamulla pihalla, mutta oli tuotu minulle sisälle valmiiksi. Huomenna varmaan saisin metsästää sen itse jostain ulkoa. Tänään mentäisiin vain höntsäilemään maneesiin ilman satulaa, mikäs sen parempi tapa tutustua uuteen hevoseen. Veivin torkkuessa harjailen rauhassa oria, välillä unohtuen rapsuttelemaan. Kun lopulta koko hevonen on käyty läpi, kaviot putsattu oikein kunnolla, aletaan olemaan hieman lähempänä lähtöä. Veiville suitset päähän, muhkea otsatukka nätisti ja allekirjoittaneelle varusteet päälle. Sitten vain kohti maneesia.

Hetken selässä oltuani alkaa Veiviinkin ilmestyä jotain eloa. Matka maneesille kesti varmaan ikuisuuden, vaikka se ei kaukana ole, kun ori köpötteli niin hitaasti perässä. Kävelyn jälkeen kerään hitusen ohjia ja pistän orin ravaamaan. Ilman sen kummempia vaatimatta Veivi lähtee menemään mukavaa tasaista ravia. Koska maneesi on tyhjä, risteilen ravissa ihan miten sattuu. Välillä tehdään volttia, välillä ihan mitä kuviota nyt sattuu keksimään. Laukka yllättää minut täysin, se on mukavan pyörivää ja Veiviä ei tarvitse pyytää kahta kertaa menemään reippaammin. Se ylläpitää ihan itse sitä vauhtia minkä olen määrännyt. Laukassa mennään vähän hillitympiä kuvioita ja pysyttellään pääasiassa joko koko uralla tai sitten kahdella ympyrällä. Koska haluan vähän testailla millainen Veivi on, teen jotain siirtymisiä ja vähän väistöjä. Isohko ori on ihan innoissaan tekemässä sitä mitä pyydän.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nerita
Eilinen arvailuni piti paikkansa, sillä tänään saan ihan itse etsiä Veivin jostain tarhasta. Kyllähän minä epämääräiset ohjeet sain, mutta silti orin etsimiseen kuluu ihan kiitettävästi aikaa. Lopulta kun Veivi löytyy, saa sen kyllä kiinni helposti. Varsinkin kun taskustani löytyy pieni leivän palanen, jonka toinen rouskuttelee tyytyväisenä. Matka tarhasta sisälle sitten meneekin taas hitaasti, miten voikin olla noin hidas talutettava! Kyllä se matka siitä sitten lopulta saatiin päätökseen, jonka jälkeen alan harjailemaan taas melko verkkaisesti oria. Tänään laitettaisiin ihan satula sinne selkään ja suunnattaisiin maastoilemaan. Ulkona on niin nätti keli, aurinko paistaa, sopivasti lunta ja pikkupakkanen. Sitä missään maneesissa vietettäisi, kyllä nyt nätillä ilmalla ihan kunnolla ulkona pitää olla. Veivi torkkuu taas hoitamisen ajan, mutta hieman heräilee kun alan laittamaan varusteita sille niskaan.

Selkeä maastoreitti alkaa vähän matkan päästä, jolle Veivin ohjaankin. Pistän siihen vähän vauhtia, vähän vauhdikkaampi maasto ei olisi ollenkaan huono idea. Kävelemme alkuun hyvän pätkän, joka sujuu itsellä vähän maisemia ihastellessa. Pohja vaikuttaa koko ajan todella hyvältä, joten kävelyn jälkeen nostan ravin. Veivi saa hölkötellä vähän omaan tahtiin, ainakin toistaiseksi. Ori meneekin todella tasaista vauhtia koko ajan, ei mitään pelkoa, että jos jotain rasahtaa jossain niin Veivi lähtisi käsistä seuraavaksi. Hetken taas käveltyämme aukeaa edessä pitkä, leveä polku jolla olisi hyvä laukata vähän reippaamminkin. Nostan ensin rauhassa ravin ja keventelen hetken. Sitten kun pääsemme kunnon suoralle, nostan laukan ja Veivi siirtyy rennosti laukkaan. Nousen kevyeeseen istuntaan ja pistän oriin vähän vauhtia, jolloin se lähteekin kiihdyttämään hiljalleen. Laukkaamme hieman pidemmän pätkän, jonka jälkeen ravaamme samaa reittiä takaisin päin. Tämän pidemälle en uskalla itse lähteä, parempi palata takaisin niin kauan kuin osaisin mennä takaisin.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Nerita
Välipäivän jälkeen raahaudun taas Vähäpellon tiluksille ja Veivin kanssa säätämään. Koska eilen orin kanssa oli hypätty, ajattelin vain juoksuttaa Veiviä maneesissa ja jos siellä ei ketään olisi, niin voisi sen kanssa jotain muutakin touhuta maastakäsin. Kaveri on taas ulkona, mutta tällä kertaa osaan mennä suoraan oikealle tarhalle. Taas matka sisälle menee tappavan hitaasti, mutta ehkä alan jo tottua Veivin vauhtiin, kun se ei ihan niin kamalalta tuntunut sitten kuitenkaan. Vaikka nyt ei mitään sen kummempia varusteita tarvitakaan, harjaan orin ihan huolella korvista kavioihin. Veivi torkkuu taas hoitamisen ajan, mitä nyt välillä havahtuu ja yrittää vähän kerjätä nameja. Joku nami sille löytyykin taskujen kätköistä, jonka jälkeen jatkuu taas. Veivi saa suitset päähänsä ilman ohjia ja pienen selvittelyn jälkeen löytyy myös liina matkaan. Juoksutusraippa kuulemma löytyisi maneesista. Sitten vain löntystelemään sinne päin.

Ainakin toistaiseksi maneesi on tyhjä ja raipan kaivettuani menemme vähän peremmälle maneesiin. Veivi on hyvin perillä siitä, mikä on homman nimi ja menee nätisti kävelemään ympyrälle. Alkuun ori saa kävellä hetken kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen patistelen sen raviin. Pöristen pää alhaalla rennosti alkaa Veivi ravaamaan ympyrällä, joka on hämmentävän säännöllinen. Ei tarvitse itse yhtään vahtia, minkämallista uraa ori menee ja vauhdin kun taas kerran määrää niin siinä se pysyy. Niin kauan kunnes toisin sanon. Kun molempiin suuntiin on hetki ravattu, pääsee Veivi menemään muutaman kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan. Maneesiin ei ole eksynyt vielä kukaan muu, joten seuraavaksi päästän orin vapaaksi. Se jää vähän ihmettelemään, että mitäs nyt, mutta hetken heiluttuani lähtee Veivi hillumaan omiaan. Hetken ori jaksaa painella pitkin maneesia, mutta hölkyttelee sitten luokseni. Hätistelyjen saattamana Veivi lähtee taas muutaman kierroksen ajaksi pörisemään ja hölköttelemään turpa hiekassa kiinni, jonka jälkeen se on taas nököttämässä edessäni. Ilmeisesti tämä homma riittää sille, joten nappaan sen liinaan kiinni ja lähdemme takaisin talliin.