Vähäpelto

Surunauha

KTK-II, ERJ-I


Rekisterinumero VH17-018-1316
Syntymäaika, ikä 17.06.2017, 8-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus ja väriMusta, 140cm
Kasvattaja Antero Miekkala, evm
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoHelppo A, 110cm, Helppo

20.01.2018 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 76p. KTK-II
28.02.2018 Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 102p. ERJ-I

Sumu on yleisesti ottaen oikea energiapakkaus, joka rakastaa kaikenlaista touhuamista sekä ihmisten että lajitovereiden kanssa. Vaikka tamma on eloisa ja sosiaalinen, osaa se kuitenkin pysähtyä aloilleen nauttimaan saamastaan huomiosta. Tällaisia hetkiä ovat varmasti kaikki hoitotoimenpiteet harjauksesta varustamiseen, sillä tamma nuokkuu paikoillaan rapsutuksista nauttien silmät puoliummessa eikä tamma ota itseensä vaikka kesken talutuksen pitäisi jäädä seurustelemaan vastaantulevan ihmisen kanssa. Erikoisempiin hoitotoimenpiteisiin kuten klippauksiin, pesuihin ja eläinlääkärikäynteihin Sumu suhtautuu suurella maalaisjärjellä ja luottaa hoitajaansa vaikka joskus joku asia hieman jännittäisikin. Koska Sumu on ulkoillessa oikea energisyyden multihuipentuma, ulkoilee se poikkeuksetta nuorten tai leikkimielisten tammojen ja ruunien kanssa. Tamman lempijuttuja onkin tarhakavereiden kanssa peuhaaminen, mutta se osaa leikittää myös itseään esimerkiksi vanhoja kumisaappaita heittelemällä tai palloja vierittämällä. Eikä sovi unohtaa, miten mukavaa tarharalli on - varsinkin silloin, kun yltiöpäiseen riehumiseen saa yllytettyä myös muut ulkona olevat hevoset. Ulkoillessa herkkusuisen Sumun näkee aloillaan usein vain ruokinta-aikaan, sillä jo heinäkärryt nähtyään ruokaa rakastava tamma tulee tarhanportille kerjäämään omaa osaansa kärryjen antimista.

Ratsastaessa kevyt ja herkkä Sumu on oikea ihmisen mieli, joka rakastaa monipuolista työntekoa. Kouluratsastuksessa sulavaliikkeinen ja hyvän tasapainon omaava tamma suoriutuu hienosti Helppo A-tason kouluratsastusliikkeistä, joskin käyntityöskentely teettää toisinaan tammalle harmaita hiuksia. Käyntiä pitkään työstäessä Sumulla saattaa toisinaan keittää kuppi nurin, ja se tarjoaisi käynnin sijaan kaikkea piaffesta raviin, mutta kun ratsastaja muistaa pysyä rauhallisena ja johdonmukaisena, käynnin esittämisessä ei ole sen suurempaa ongelmaa. Vahvan ravin ja laukan omaava tamma onkin omiaan kaikissa sellaisissa tehtävissä, joissa yhdistyy nämä vahvat askellajit sekä joku haastavampi tehtävä, kuten avo- tai sulkutaivutukset. Laukanvaihdot askeleella on myös Sumun lempitehtäviä ja täytyy myöntää, että laukanvaihdot tuppaavat usein olemaan erittäin lennokkaita tamman intoutuessa tehtävästä.

Jos Sumua pitäisi kuvailla jollain adjektiiveilla este- ja kenttähevosena, olisivat sanat varmasti pomminvarma, rohkea, terävä sekä yritteliäs sillä se ei kyttää erikoisempiakaan elementtejä, vaan hyppää jokaisen ratsastajan osoittaman esteen innoissaan korvat höröllä. Sumulla on suomenhevoseksi erittäin hyvä hyppytyyli; sillä on terävä ja lennokas hyppy ja se käyttää sekä jalkojaan että ylälinjaa optimaalisella tavalla. Esteiden välissä tamma laukkaa aktiivista, matkaavoittavaa laukkaa reippaasti eteen, mutta tulee takaisin hyvin pienillä avuilla. Tamma onkin omiaan tehtävissä, jotka vaativat laukansäätelyä sillä se kuuntelee ratsastajan antamia apuja orjallisesti jokaisena hetkenä.

i. Murheenmurtama
evm, kulomusta, 152cm
ii. Murron Verne
evm, kulomusta, 156cm
iii. Jankapo
evm, musta, 156cm
iie. Murron Viehe
evm, tummanpunarautias, 151cm
ie. Klassikkotar
evm, punaruunikko, 141cm
iei. Elon Klaus
evm, punaruunikko, 151cm
iee. Veinikko
evm, punarautias, 139cm
e. Suvimalla
evm, tummanrautias, 139cm
ei. Mehtäläinen
evm, tummanrautias, 155cm
eii. Metsänpeikko
evm, tummanrautias, 155cm
eie. Joeliina
evm, tummanpunarautias, 134cm
ee. Suvenko
evm, vaaleanpunarautias, 134cm
eei. Vänriikki
evm, punarautias, 158cm
eee. Suvivirsi
evm, vaaleanpunarautias, 131cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaisä
tamma Vähäpellon Surulaulu 18.12.2017 Kaamospeikko
ori Vähäpellon Hallaukko 18.01.2018 Hallaonni
ori Vähäpellon Mörökölli 23.01.2018 Mörkövahti

Sumun isä Murheenmurtama oli perinteinen suomenhevonen parhaimmillaan. Väri oli ainut mikä erotti sen suorastaan suomenhevosen ihannekuvasta, se oli nimittäin paitsi monipuolinen yleishevonen myös luonteeltaan kaikkien käsiteltävissä. "Murto" nimeä kantanut musta ori oli samalla omistajalla koko ikänsä, ja kilpailikin hänen kanssaan niin helpoissa koululuokissakin, kuin myös esteillä, kentässä ja jopa valjakossa. Raskaampaa tyyppiä edustanut Murto toimi loistavasti myös kärryjen edessä, joten sitä markkinoitiin jalostukseen myös työhevosharrastajille. Ori onnistuikin saamaan kiitettävän määrän tammoja siitosuransa aikana, sen jättäessä jälkeensä liki sata jälkeläistä. Sen varsoissa on yhdistävänä piirteenä näkyvissä monipuolisuus, sekä rehti luonne. Ori olikin suosittu myös hieman kuumapäisempien tammojen varsottamisessa, sillä se toimi usein luonnetta tasoittavana tekijänä. Murto oli kantakirjassa kakkospalkinnolla ensin T-suunnalle, ja myöhemmin myös R-suunnalle kilpailusuoritusten avittamana. Ori vietti eläkepäivänsäkin tutulla kotitallillaan, ja menehtyi vanhuuden vaivoihin kunnioitettavassa 26 vuoden iässä.

isän isä Murron Verne oli komea tumma suomenhevosori, joka nautti suurta suosiota erityisesti värijalostajien keskuudessa. Toisaalta se ei kuitenkaan ollut niin sanotuista värioreista todellakaan pahimmasta päästä, sen ollessa melko selväpäinen ja toimiva ratsu. Ori kilpaili lähinnä alle metrisillä esteradoilla muutamien koulukisojen siivittämänä. Näyttelyistä se ei niittänyt erikoisempia meriittejä, mutta pääsi kuitenkin kantakirjaan ratsusuunnalle III-palkinnolla. Orilla oli elämänsä aikana kolme eri omistajaa, joista kasvattaja sen myi jo vuotiaana eteenpäin. Siinä kodissa ori sai paitsi peruskoulutuksen, myös suurimmat meriittinsä kilparatsastuksen parista. Komean värinsä ja hyvän luonteensa vuoksi Verne herätti kuitenkin myös ihailijoiden mielenkiinnon, ja sen omistaja vastaanottikin orin ensimmäisen astumiskesän jälkeen melko avokätisen tarjouksen. Siispä ratsu vaihtoi omistajaa, ja päätyi erityisesti erikoisvärisiä suomenhevosia kasvattavan naisen talliin. Omistajanvaihdoksen jälkeen se astui ulkopuolisten tammojen lisäksi myös oman tallin hevosia, ja saikin "urallaan" nelisenkymmentä jälkeläistä. Ori ei jäänyt historiankirjoihin minään superperiyttäjänä, mutta toisaalta sen varsoissa ei ole myöskään mitään suuria negatiivisia piirteitä. Verne jättikin jälkeensä oikein mainion perushevosten ikäluokan, eikä siis näin ollut missään nimessä turha ori. Se lopetettiin jalkavaivojen vuoksi 21 vuotiaana.

isän emä Klassikotar oli hieman kiukkuinen, mutta pohjimmiltaan oikein sydämellinen suomenhevostamma. Nuorena se kilpaili ikäluokkatasolla keskinkertaisella menestyksellä, mutta oman paikkansa se löysi päädyttyään Jyväskyläläisen ratsastuskoulunpitäjän omistukseen. Taraksi kutsuttu tamma oli pienestä luonteikkuudesta huolimatta erinomainen yleishevonen, joka ei selästä käsin pannut pahakseen edes aloittelevia ratsastajia. Omistajansa sydämestä se sai erityisen paikan, ja tuntitoiminnan ohessa tamma kilpailikin ihan kelpo menestyksellä valjakkoajossa tallin omistajan ohjastamana. Oppilaiden kanssa Tara starttasi myös helpon B:n ratoja sekä 70cm esteitä. Kun tamma kääntyi 18-vuotiaaksi toteutti sen omistaja pitkäaikaisen haaveensa, ja astutti melko vanhaksi ehtineen tammansa. Ennakkoluuloista huolimatta Tara tiinehtyi helposti, ja varsoi seuraavana kesänä komean mustan orivarsan. Tämä varsa jäi tamman ainoaksi, ja pysyikin kasvattajallaan koko ikänsä. Tara itse teki vielä satunnaisesti helppoja lasten tunteja, mutta toimi vanhuudenpäivillään lähinnä hevoslauman tiukkana johtotammana ja omistajansa luottopuksuttimena. Se lopetettiin 24 vuotiaana huononevien hampaiden alkaessa vaivata sen eloa.

Surunauhan emä Suvimalla oli kerrassaan näppärä pienhevonen. Se hyppäsi jo nuorena laatuarvosteluissa ikäluokkansa parhaimmistoon, saaden jo silloin paljon ihailevia katseita. Pieni tamma ei antanut kokonsa haitata, ja omasi myös oikein suuren egon ja aimoannoksen temperamenttia. Suvimallalla kilpailtiin parhaimmillaan 110cm esteillä, ja se hämmästyttikin monet suokkikasvattajat hyppykyvyllään. Valitettavasti lupaava tamma koki kuitenkin 11-vuotiaana onnettomuuden, jonka seurauksena se sai taakakseen ikävän jännevamman. Tamman omistajat päättivät jo heti ensikättelyssä ettei sitä väkisin lähdettäisi edes yrittämään takaisin kilparadoille, vaikka eläinlääkäri ei täysin sulkenutkaan kuntoutumisen mahdollisuutta pois. Sen sijaan Suvimalla astutettiin, ja se toimikin siitoshevosena suorastaan erinomaisesti. Vaikka se ei aina ollutkaan mikään helpoin hevonen käsitellä ja omasi joskus aikamoisia tammapäiviä, se toimi emänä esimerkillisesti. Tamman pientä kokoa yritettiin parantaa käyttämällä hevoskokoisia oreja, mutta siitä huolimatta se jätti jälkeensä lähinnä pienhevosmitoissa pysyneitä varsoja. Suvimallan kuudesta varsasta neljä oli oreja, ja kaksi tammoja. Se lopetettiin 20-vuotiaana, kun vanha jalkavamma alkoi väläytellä pahentumisen merkkejä.

emän isä Mehtäläinen oli korskea ja kuuma hevonen, oikea kilpahevosen perikuva. Se nautti kuitenkin melko ikävästä maineesta, sen ollessa tunnettu lähinnä kuumapäisyydestään ja hankalasta ratsastettavuudestaan. Se esiintyikin ratsastuskilpailuissa lähinnä ammattilaisen alla, ja kilpailikin esteillä melko korkealla tasolla. Sitä käytettiin jalostukseen kuitenkin melko varauksella juurikin hankalan luonteen vuoksi, vaikka se ei jälkikäteen tarkasteltuna jättänytkään erityisen vaikeita varsoja. Osasyy saattaa olla toki siinä, ettei sitä käytetty lainkaan vaikeana tunnetuilla tammoilla, vaan sen kaikki partnerit olivat erittäin hyväpäisiä ja rauhallisia hevosia. Sen ensimmäinen ikäluokka menestyi välittömästi nuorten laatuarvostelukarsinnoissa, mikä nostikin orin suosiota jalostusta ajatellen. Ori itse ei kuitenkaan enään astumaan alettuaan kilpaillut, sen ollessa omistajan sanoman mukaan silloin aivan liian hormonihöyryissä. Eläköidyttyään jalostuskäytöstä se kuitenkin lopulta rauhoittui hieman, ja viettikin viimeiset vuotensa oikein pätevänä paimenena ja oppi-isänä nuorille orivarsoille. Mehtäläinen lopetettiin 21-vuotiaana.

emän emä Suvenko oli pieni jopa suomenpienhevoseksi, ja siitä johtuen olikin hieman hankala myytävä. Se pysyikin kasvattajansa omistuksessa melko pitkään, ja ensin tarkoituksena olikin jättää se kotiin jalostuskäyttöön pienhevosten sukulinjoja parantamaan. Kun tamma kuitenkin osoitti kapasiteettinsa esteluokissa ratsuttajan alla, se ostettiin erään kokeneen hevosperheen teinityttären ratsuksi. Se toimikin eräänlaisena äiti-tytär ratsuna, sillä pienikokoiset naiset molemmat ratsastivat sillä aktiivisesti. Tyttären kanssa Suvenko kilpaili esteluokissa hyvällä menestyksellä, ja starttasi jopa tutustumisluokkia kenttäkilpailuissa. Äidin alla tamma puksutti lähinnä kouluradoilla saaden niistäkin rusetin kerrakseen. Luonteeltaan tämä pieni raudikko olikin ihanteellinen paitsi perhe-, myös kilpahevosena. Se oli aina yritteliäs ja valmis työntekoon, mutta ei kiukutellut turhia tai ottanut nokkiinsa huonommastakaan ratsastuksesta. Se pysyi saman perheen omistuksessa loppuikänsä, ja tyttären muutettua opiskelujen perässä toimikin perheen äidin tätikuljettimena, sekä avaimena jalostuksen ihmeelliseen maailmaan. Raudikko varsoi kolme hienoa varsaa, kaksi tammaa ja orin. Kun Suvenko jouduttiin lopettamaan hankalan ähkyn seurauksena sen tilalle ostettiin uusi nuorempi siitostamma, ja sen omistaja onkin nykypäivänä tunnettu jo melko ansiokkaana suomenhevoskasvattajana.

sukuselvityksen © Penelopeia, kiitos!

KRJ-koulukilpailut, 40 sijoitusta

01.08.2017 Koistila, Helppo B, 3/30
02.08.2017 Koistila, Helppo B, 1/30
08.08.2017 Koistila, Helppo B, 1/30
08.08.2017 Koistila, Helppo B, 2/30
09.08.2017 Koistila, Helppo B, 1/30
11.08.2017 Koistila, Helppo B, 4/30
13.08.2017 Koistila, Helppo B, 5/30
17.08.2017 Koistila, Helppo B, 3/30
21.08.2017 Koistila, Helppo B, 3/30
23.08.2017 Koistila, Helppo B, 1/30
29.08.2017 Koistila, Helppo B, 2/30
03.08.2017 Escorant, Helppo A, 4/30
03.08.2017 Escorant, Helppo A, 3/30
05.08.2017 Escorant, Helppo A, 4/30
14.08.2017 Escorant, Helppo A, 4/30
15.08.2017 Escorant, Helppo A, 2/30
19.08.2017 Escorant, Helppo A, 2/30
20.08.2017 Escorant, Helppo A, 3/30
23.08.2017 Escorant, Helppo A, 4/30
25.08.2017 Escorant, Helppo A, 3/30

19.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30
19.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30
15.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30
15.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30
14.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 3/30
13.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30
11.09.2017 Mörkövaara, Helppo A, 4/30
13.09.2017 Hiprakka, Helppo A, 2/40
14.09.2017 Hiprakka, Helppo A, 2/40
15.09.2017 Hiprakka, Helppo A, 1/40
22.09.2017 Hiprakka, Helppo A, 4/40
30.09.2017 Hiprakka, Helppo A, 4/40
02.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
03.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
03.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
07.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
11.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
13.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
16.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
16.10.2017 Vähäpelto, Helppo A, 4/30



ERJ-estekilpailut, 46 sijoitusta

03.08.2017 Turmeltaja, 100cm, 2/30
17.08.2017 Turmeltaja, 100cm, 3/30
02.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 1/30
03.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 1/30
04.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 1/30
07.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 5/30
09.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 1/30
13.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 2/30
17.08.2017 Kärmeniemi, 100cm, 4/30
30.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 4/30
27.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 1/30
25.09.2017 Zurück, 110cm, 2/30
21.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 2/30
20.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 5/30
20.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
19.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 5/30
18.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 3/30
17.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 3/30
16.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 4/30
15.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
14.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 2/30
13.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 5/30
12.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 5/30

11.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 5/30
10.09.2017 Zurück, 110cm, 3/30
10.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 3/30
10.09.2017 Erkinheimot, 110cm, 2/30
09.09.2017 Zurück, 110cm, 1/30
07.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
05.09.2017 Zurück, 110cm, 3/30
03.09.2017 Zurück, 110cm, 2/30
02.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 1/30
01.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 3/30
24.08.2017 Ros Cirein, 100cm, 3/30
22.08.2017 Ros Cirein, 90cm, 5/30
21.08.2017 Ros Cirein, 90cm, 3/30
11.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 1/30
12.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
16.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
17.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 2/30
20.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 5/30
22.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 3/30
24.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
25.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 3/30
26.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 4/30
29.09.2017 Turmeltaja, 110cm, 2/30



KERJ-kenttäkilpailut, 42 sijoitusta

19.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 3/30
18.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 2/30
17.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 1/30
10.09.2017 Mörkövaara, Helppo, 4/30
08.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 2/30
06.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 3/30
06.09.2017 Mörkövaara, Helppo, 4/30
05.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 3/30
03.09.2017 Mörkövaara, Helppo, 4/30
02.09.2017 Mörkövaara, Helppo, 1/30
01.09.2017 Turmeltaja, Helppo, 2/30
27.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 5/30
27.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 5/30
25.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 2/30
24.08.2017 Ros Cirein, Helppo, 1/30
24.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 3/30
21.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 4/30
20.08.2017 Syrjän Ratsutalli, Helppo, 1/30
19.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 5/30
13.08.2017 Turmeltaja, Helppo, 5/30
11.08.2017 Hengenvaara, Helppo, 1/30

29.09.2017 Hukkapuro, Tutustumisluokka, 5/30
29.09.2017 Wolf Sporthorses, Tutustumisluokka, 5/30
02.10.2017 Vähäpelto, Helppo, 4/30
13.10.2017 Vähäpelto, Helppo, 1/30
18.10.2017 Vähäpelto, Helppo, 3/30
08.10.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo, 4/30
14.10.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo, 2/30
15.10.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo, 1/30
18.10.2017 Kisakeskus Lapland, Helppo, 1/30
11.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 3/30
14.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 2/30
15.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
11.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 4/30
16.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 5/30
20.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 4/30
22.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
26.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
27.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 5/30
30.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
18.01.2018 Vuorna, Helppo, 2/30
21.01.2018 Vuorna, Helppo, 4/30


VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta


Näyttelymenestys

18.01.2018 Huvitus NJ, irtoSERT (t. Lissu T.)
02.01.2017 Vähäpelto VSN, RCH
11.02.2017 Ratsutalli Lilja, RCH

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Samalla kun letitin Sumun harjaa kiinni, höpisin sille omiani. Vaikka en ole sitä tyyppiä joka ravaa ennen omaa starttiaan vessassa kuuteen kertaan, olin nyt hieman jännittynyt tulevasta. Sumun kanssa on lähtenyt kilpailukausi hyvin käyntiin koulu- ja esteratsastuksen parissa, mutta koska ensimmäinen kenttästartti on aina hieman jännittävä sekä hevoselle että ratsastajalle, halusin tarjota Sumulle helpon startin kotitilallaan. Kotona ratsastettu kilpailu voi toiselle hevoselle olla maailman pahin ratkaisu, mutta uskoin ja toivoin, että Sumu ei välitä muuttuneesta kotiympäristöstä vaan keskittyy radalla olennaiseen.

Kouluradalle verryttelin tamman oikeastaan melko löysin rantein vähän sinne päin kevennellen, sillä en halunnut työstää tammaa liian teräväksi millaiseksi se usein tulee, kun jotain asiaa jää hienosäätämään pidemmäksi aikaa. Itse radalla minun ei tarvinnut tekaista kasvoilleni tekohymyä, sillä Sumu oli niin kevyt ja tasapainoinen ratsastaa, että jouduin jo vilkaisemaan onko alleni vaihtunut aamukiireessä ratsu. Suoraan kouluradalta kävelin talliin, jossa tallityöntekijäni auttoivat vaihtamaan tamman varustuksen esteille sopivaksi. Esteradalle hyppäsin alle vain muutaman pystyn ja okserin maksimitasollaan, sillä halusin säästellä tamman voimia iltapäivän maastoesteosuuteen. Esteradalla Sumu eteni energisesti, mutta se pysyi hyvin kontrollissa eikä esimerkiksi suhteutetut estevälit tehneet tiukkaa. Tallille takaisin kävellessäni en ollut uskoa kuulemaani todeksi - Sumu oli nimittäin tehnyt kovatasoisessa luokassa sekä parhaan koulu- että estekokeen ja väliaikatulos oikeutti ensimmäiseen sijaan!

Paljon kilpailleena on jopa noloa myöntää, että en muista maastoesteradalta juuri mitään muuta kuin että Sumu tuntui nauttivan siitä mitä se teki, ja se laukkasi tehtävältä tehtävälle ihan mielettömän lujaa. Jossain kohtaa rataa minun oli himmattava tamman vauhtia, sillä ranteessani killunut kello alkoi piipittää liiallisesta vauhdista enkä missään nimessä halunnut ratsastaa ihanneajan ulkopuolella maaliin. Virheettömältä maastoesteradalta päästyäni en voinut kuin heittää ohjat kaulalle ja taputtaa mustan tamman hiestä kiiltävää kaulaa - se oli urakoinut päivän mittaan paremmin, kun olisin koskaan voinut toivoa enkä uskonut todeksi hetkeä, jolloin seisoin debyyttinsä tehneen suomenhevostamman kanssa palkintojenjaon ykköspaikalla monta kokenutta ratsukkoa ohittaneena.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Sumun tultua Vähäpeltoon tamma todettiin pian niin energiseksi, että se siirrettiin normaalista tarhausrytmistä aktiivipihaton puolelle, jossa se sai leikkikaveriksi laumallisen nuoria kasvavia hevosia sekä tarpeeksi lääniä vauhdikkaampinkin leikkeihin. Tähän päivään asti leikit ovat sujuneet vauhdista huolimatta melko sievästi eikä haavereita ole sattunut, mutta tänään hakiessani Sumua liikutukseen puolen päivän jälkeen se nökötti tarhan kulmassa onnettomasti ja lepuutti vasenta takajalkaansa. Tamman lähelle päästyäni tajusin hyvin pian mistä oli kyse - sen jalka oli turvonnut aina vuohisesta kintereen yläpuolelle, joten todennäköisesti tamma on saanut jalkaan mojovan iskun tai se on liukastunut pahemman kerran.

Tamman klempattua talliin saakka pesin sen jalan viileällä vedellä, jotta pystyisin varmistamaan että iho on ehjä eikä kyse ole esimerkiksi pistohaavasta ja siitä johtuvasta impparista. Koska haavoja ei löytynyt, jatkoin jalan kylmäämistä turvotuksen vähentämiseksi ja soitin eläinlääkärille kysyäkseni, ehtisikö hän vilkaisemaan hevosta vielä tänään. Yllätyksekseni eläinlääkäri oli juuri muutaman kilometrin päästä Vähäpellosta. joten apu oli kerrankin melko nopeasti paikalla - ja hyvä niin, sillä jalka vaikutti olevan erittäin kipeä sekä kosketusarka. Tovin tutkimisen jälkeen eläinlääkäri tutki jalan ultraäänilaitteella, jonka tulos ei ollut kovin mieltä ylentävä - koukistajajänne oli vaurioitunut pahoin, mutta koska akuutissa vaiheessa ultrattu jänne saattaa näyttää todellisuutta pahemmalla, yritti eläinlääkäri lohduttaa ja sanoi tulevansa muutaman viikon kuluttua ultraamaan jalan uudelleen. Kun eläinlääkäri lähti tallista, tuntui hän vievän mukanaan yhden pienen talliyrittäjän sielun - sitä kurjuuden ja epäoikeuden tunnetta oli vaikea käsitellä joten hevosen hoitamisen jälkeen painuin tallitoimistoon, jossa edellisen kuun kirjanpito ja tilitykset sai kyytiä ihan olan takaa.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Sumun jännevamman hoito on tuonut arkeen melko paljon uusia vivahteita, sillä energinen hevonen ei tunnu ymmärtävän, miksi sen pitäisi enimmäkseen vain seistä paikoillaan. Jo tapahtumapäivänä jätin ylimääräiset rehut tamman ruokavaliosta pois, jotta siirtyminen seisomiseen ja kävelyyn sujuisi mutkattomammin. Kaksi viikkoa tapaturmasta jänne ultrattiin uudelleen, eikä jännevamman todellinen laajuus ollut kovinkaan paljon ensimmäistä ultrauskertaa ruusuisempi. Tästä syystä kauden kilpailut ja valmennukset heitettiin kankkulan kaivoon ja tilalle rakennettiin kuntoutussuunnitelma, jonka avulla hevonen sai purkaa energiaa jalkaa satuttamatta. Luojalle kiitos, että Vähäpeltoon hankittiin tallin rakennusvaiheessa vesimatto, sillä kyseinen härveli on parasta antia jalkavammaisille hevosille silloin, kun akuutista vaiheesta ollaan päästy yli. Nyt Sumu kävelee viisi kertaa viikossa vesimatolla ja lopun ajasta se tarhaa pienessä tarhassa.

Koska jännevamman kuntouttaminen on äärettömän raskas ja pitkä prosessi, tuli tamman astuttaminen jälleen kerran ajankohtaiseksi. Yhden jälkeläisen hyvin hoitaneena tammana Sumulle oli jopa suotavaa etsiä sulho, sillä samalla kun tamma parantelisi itseään, voisi se jättää maailmalle yhden potentiaalisen kilpahevosen alun. Vaikka orivalinta on usein melko jännittävää ja sitä pitää pohtia useita viikkoja joka suunnasta, oli tämänkertainen orivalinta melko selkeä - rauhallinen, mutta kyvykäs kantakirja II-palkittu ori toisi jälkeläiseen todennäköisesti aavistuksen enemmän rauhallisuutta, mutta säilyttäisi laadukkaan liikkumisen ja monipuolisuuden lajiin kuin lajiin. Sumun tultua kevään ensimmäiseen kiimaan tamma astutettiin orilla luomuna ja noin kuukauden jälkeen ultrattiin sekä jalka että vatsa. Jalka oli lähtenyt parantumaan odotettua paremmin, ja ultrattu kohtukin toi ilouutisia, sillä Sumu oli kantavana ja sikiö oli eläinlääkärin mukaan juuri sellainen, kuin pitääkin.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen