Vähäpelto

Vähäpellon Surulaulu

KTK-II


Rekisterinumero VH17-018-2196
Syntymäaika, ikä 18.12.2017, 8-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus ja väriMusta, 148cm
Kasvattaja Vähäpelto, Suomi
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoHeA, 100cm, Helppo, Vaativa

20.01.2018 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 70p. KTK-II

Sutusta ei suomenhevonen enää paremmaksi muutu. Se on mitä lempein ja seurallisin hevonen, jota tiedän. Tarhasta hevosta hakiessa riittää, että asettuu tarhanportille vastaan - vaikka ulkomuodosta voisi joskus toisin päätellä, se jättää heinäkasansa alta aikayksikön tullakseen tervehtimään kaksijalkaista ystäväänsä. Taluttaessa Suttu kävelee kiltisti ihmisen vierellä, eikä ryhdy litistämään ihmistä noin niinkuin huvin vuoksi esimerkiksi tallikäytävän seinille. Suttua on mielekästä hoitaa niin karsinassa vapaana, kuin käytävälle sidottunakin. Se seistä tököttää paikoillaan niin kauan, kuin ihminen kiinnittää siihen huomiota. Joskus oikein virtaisina päivinä Sutulla on yksi huono tapa - se nimittäin kuopii tallikäytävän maata aina, kun ihminen katoaa sen näkökentästä esimerkiksi varusteita hakemaan. Napakkakaan ei käsky ei tunnu tällöin menevän perille, mutta no. Kuopiminen loppuu heti, kun se näkee ihmisen liikettä jossakin.

Ratsun työssä Suttu on mitä miellyttävin, sillä se on melko kevyt ja ketterä liikkuja, jota ei turhaan tarvitse patistella eteenpäin. Suttu on loppujenlopuksi melko herkkä hevonen, ja se vaatii ratsastajaltaan oikein toimiakseen johdonmukaiset avut ja melko vakaan istunnan. Ei se aloittelijoillekkaan mahdoton ole, mutta silloin se kipittää eteen kuin Venäjän luotijuna - pitkänä pötkönä vailla tietoa määränpäästä. Kouluratsuna Suttu on kärsivällinen, ja se jaksaa hioda vaikka koko ratsastuskerran ajan yhtä ja samaa asiaa kuumumatta tai kyrpiintymättä. Sen erikoisosaaminen koulupuolella tulee ehdottomasti kokoamista vaativissa jutuissa, sillä tamma on näppärä hevonen säätelemään muotoaan ja suorittaa tehtäviä mielellään melko kootussa muodossa.

Vaikka Sutun suurin osaaminen lienee kouluratsastuksen saralla, on se myös ihan taitava este- ja kenttähevonen. Sutun kohdalla voisi sanoa, että kultainen luonne ja eteenpäinpyrkimys korvaa sen, mitä isojen ratojen hevonen kyvyiltään tarvitsisi. Sillä on toisinaan hieman puutteellinen hyppytyyli ja huonoihin paikkoihin tullessa se ei aina kerää jalkoja puomien tieltä pois, mutta noin muuten se on estehevosena varsin kiva. Se ainakin menee sinne, minne ratsastaja pyytää eikä syökse ratsastajaa huvin vuoksi vesiesteen sekaan. Ja kun ratsastaja muistaa esteväleissä ratsastaa ja tuo hevosen optimaalisille ponnistuspaikoille, pääsee Sutun kanssa usein ihan palkintosijoille asti.

Vieraissa paikoissa Suttu on kuin kotonaan, eikä turhia pyöri ja hyöri. Kisapaikoille saavuttuaan se saattaa muutaman kerran hirnua vierailla hevosille, mutta pienen kävelytuokion jälkeen se on rauhallinen, leppoisa oma itsensä.

i. Kaamospeikko
KTK-II, Jälkeläisluokka C
tummanrautias, 163cm
ii. Musta Rakkaus
evm, kulomusta, 165cm
iii. Porhallus
evm, kulomusta, 165cm
iie. Lemmenluoja
evm, tummanrautias, 158cm
ie. Elon Leinikkä
evm, tummanrautias, 160cm
iei. Elon Lennokki
evm, tummanrautias, 161cm
iee. Saarikauna
evm, punarautias, 158cm
e. Surunauha
musta, 140cm
ei. Murheenmurtama
evm, kulomusta, 152cm
eii. Murron Verne
evm, kulomusta, 156cm
eie. Klassikkotar
evm, punaruunikko, 141cm
ee. Suvimalla
evm, tummanrautias, 139cm
eei. Mehtäläinen
evm, tummanrautias, 155cm
eee. Suvenko
evm, vaaleanpunarautias, 134cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaisä

KRJ-koulukilpailut, 40 sijoitusta

01.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
05.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
14.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
16.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
18.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
01.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
02.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
05.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
07.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
15.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
15.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
17.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
18.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
19.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
21.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
27.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
29.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
30.01.2018 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
12.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
16.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 1/30

19.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 5/30
20.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 3/30
21.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 1/30
26.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
27.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
29.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 3/30
30.01.2018 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
08.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 2/30
12.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 1/30
14.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 1/30
16.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 2/30
20.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 3/30
26.01.2018 Mustasuo, Helppo A, 2/30
02.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 2/40
12.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 5/40
14.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 6/40
14.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 5/40
17.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 5/40
19.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 2/40
20.02.2018 Mörkövaara, Helppo A, 5/40



ERJ-estekilpailut, 40 sijoitusta

11.01.2018 Vuorna, 90cm, 1/30
12.01.2018 Vuorna, 90cm, 2/30
13.01.2018 Vuorna, 90cm, 5/30
13.01.2018 Vuorna, 90cm, 1/30
16.01.2018 Vuorna, 90cm, 4/30
19.01.2018 Vuorna, 90cm, 1/30
20.01.2018 Vuorna, 90cm, 5/30
21.01.2018 Vuorna, 90cm, 1/30
22.01.2018 Vuorna, 90cm, 5/30
27.01.2018 Vuorna, 90cm, 2/30
27.01.2018 Vuorna, 90cm, 1/30
30.01.2018 Vuorna, 90cm, 3/30
02.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 4/30
02.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 3/30
03.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 2/30
08.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 5/30
10.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 3/30
11.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 2/30
12.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 5/30
17.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 5/30

18.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 4/30
23.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 2/30
26.01.2018 Cadogan Ponies, 90cm, 2/30
02.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 2/30
04.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 2/30
05.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 4/30
05.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 5/30
10.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 1/30
10.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 5/30
21.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 3/30
23.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 3/30
25.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 3/30
29.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 1/30
29.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 5/30
30.01.2018 Cadogan Ponies, 100cm, 1/30
05.02.2018 Ratsutalli Lilja, 100cm, 5/50
07.02.2018 Ratsutalli Lilja, 100cm, 4/50
02.02.2018 Ruskavaara, 70cm, 3/30
06.02.2018 Ruskavaara, 70cm, 2/30
08.02.2018 Ruskavaara, 70cm, 1/30



KERJ-kenttäkilpailut, 33 sijoitusta

13.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 2/30
16.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
13.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 4/30
18.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 3/30
23.01.2018 Vähäpelto, Helppo, 5/30
11.02.2018 Turmeltaja, Helppo, 5/40
12.02.2018 Turmeltaja, Helppo, 1/40
18.02.2018 Turmeltaja, Helppo, 3/40
20.01.2018 Mörkövaara, Helppo, 2/30
22.01.2018 Mörkövaara, Helppo, 2/30
24.01.2018 Mörkövaara, Helppo, 3/30
08.02.2018 Mörkövaara, Helppo, 2/30
12.02.2018 Mörkövaara, Helppo, 3/30
14.02.2018 Mörkövaara, Helppo, 4/30
20.02.2018 Mörkövaara, Helppo, 5/30
04.02.2018 Huvitus, Helppo, 5/30
06.02.2018 Huvitus, Helppo, 1/30
10.02.2018 Huvitus, Helppo, 5/30
13.02.2018 Huvitus, Helppo, 4/30
16.02.2018 Huvitus, Helppo, 3/30

17.02.2018 Huvitus, Helppo, 5/30
01.02.2018 Teilikorpi, Helppo, 1/40
03.02.2018 Teilikorpi, Helppo, 6/40
08.02.2018 Teilikorpi, Helppo, 1/40
09.02.2018 Teilikorpi, Helppo, 3/40
02.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 4/30
05.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 5/30
10.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 4/30
14.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 3/30
15.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
19.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 5/30
12.02.2018 Vähäpelto, Helppo, 1/30
06.02.2018 Stratocaster, Helppo, 6/40



VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta


Näyttelymenestys

18.01.2018 Huvitus NJ, irtoSERT (t. Lissu T.)
02.01.2017 Vähäpelto VSN, RCH

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Kitty
Mä olin jo kauan ihaillut Vähäpeltoa ja sen hevosia. Tosin netin kautta. Jostain syystä en ollut uskaltautunut mennä tallille paikan päälle, koska olin kovin ujo. Uusien ihmisten kohtaaminen jännitti, vaikka asiakaspalvelutyössä olin - oli se silti eri asia palvella asiakkaita töissä, kun mennä vapaa-ajalla moikkaamaan täysin vierasta ihmistä. Istuin yhden tarhan vierellä metsän siimeksessä, jonne juuri ja juuri näkyi Vähäpellon talli. Aika vieressäni meni tie, jota aina välillä pidin silmälläni. Toissayönä satanut lumi oli peittänyt tarhojen lankut valkoisen untuvan alle. Upean hevostallin ikkunoista loisti pehmeä, lämmin valo hämärtyvässä talvi-illassa.

Pian kuului narske. Olin säikähtää kuoliaakseni kunnes edestäni kuului pärskähdys. Melkein ponikokoinen, musta ja utelias hevostamma katseli minua uteliaasti ja mittaili katseellaan uutta ihmistä. Hevonen vaikutti oikein iloiselta persoonalta, joka olisi kaivannut rapsutuksia. Kaulalta varmasti kutiaisi, sillä olihan hevonen puettu kaulakappaleelliseen toppaloimeen. Mustan hevosen sieraimista nousi ilmaan huurua viileässä iltapäivässä. Pian suomenhevonen hörähti pehmeästi.

Ujuttauduin kimmeltävässä hangessa lähemmäksi hevosta. Se kurkotti valkoisten aitojen välistä kohti kättäni ja nuuhkaisi sitä. Pian se nosti ylähuulensa ilmaan ja irvisti. Naurahdin lempeälle hevoselle.
- Mitä Suttu tuolla itsekseen tekee?, Verna kysyi Jessicalta.
- No jotain omiaan niin ku aina, Jessica huokaisi.
- Mmm... Totta, niin se varmaan on, Verna vastasi ja jäi silti hieman miettimään Sutun outoa käytöstä.
Huomasin kaksi henkilöä hevosen portilla. Silitin nopeasti mustaa hevosta ja lähin tarpomaan hangessa kohti tietä.
- Ehkä mä vielä joskus uskallan, tuumasin.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Kitty
Siitä oli ehkä noin viikko, kun olin käynyt ihailemassa mustaa hevosta Vähäpellon metsässä. Se hevonen jäi kumminkin syvästi mieleeni enkä edes töissä ollessani ollut saanut sitä mielestä. Mä päätin, että tänään kävelisin Vähäpellon tallin sisälle ja moikkaisin reippaasti sen omistajaa. Olihan tuo nyt aika stalkkerimaista seistä jossain metsässä katsellen erilaisia suomenhevosia! Mitä mä oikeen ajattelin...

Pian eteeni aukesi hulppea, kuta kuinkin 1800-luvulla rakennettu asuinrakennus sekä hevostalli. Maneesista kuului valmentajan käskevä ääni ja uteliaat hevoset tarkkailivat uutta kulkijaa tarhoistaan.
- Moi! Etsiksä jotain, takaani kuului ääni.
- Terve! En mä oikeen mitään. Aattelin tulla vaan vierailemaan, sepustin naiselle.
- No, tervetuloa! Mä oon Jenni Honkala, Vähäpellon tallimestari. Tuu mukaan, niin mä esittelen sulle hevosia, Jenni hymyili.
Vähäpellon talli oli ihan mielettömän upea! Se oli juuri sellainen jokaisen hevostytön unelma, jonkalaisen kaikki haluaisivat aikuisena. Jenni kuljetti minut perässään yhden hevosen luokse.
- Tämä tässä on Suttu. Oikeen hauska hevonen!, Jenni kertoi kun katsoi mustaa, pientä suomenhevosta.
- Suttu..., ajattelin mielessäni ja silitin sen pehmeää turpaa.
Suttu oli se hevonen, johon olin aiemmin törmännyt sen tarhaillessa. Hevonen katsoi mua korvat hörössä ja hörähti taas pehmeästi. Kysyin Jenniltä lupaa antaa hevoselle leivän, ja hän nyökkäsi vastaukseksi.
- Sen harjat on tuolla varustehuoneessa nimikoituna. Käy vaan hakemassa ne sieltä ja harjaile ihan rauhassa, mun täytyy hakea hevosia talliin, tallimestari kertoi.

Suttu seisoi karsinassaan tyytyväisenä. Se nautti suunnattomasti piikkisuan vedoista kiiltävällä, ohuella karvallaan. Tamman pää painui aina vain alemmas, alemmas ja alemmas. Vaihdoin piikkisuan vähän kovempaan harjaan.
- Taidat tykätä, etkö?, kysyin hevostammalta, jonka silmät lupsuivat kiinni.
Sain harjattua Sutun kovalla harjalla läpikotaisin, joten sukaisin sen vielä pölyharjalla läpi. Lopuksi selvittelin sen sileät jouhet. Suttu oli lempeä ja hyvin ystävällinen hevonen. Se oli sellainen hevonen, johon mä uskalsin tutustua hevosonnettomuuteni jälkeen. Suttu taisi tietää, että mä vähän pelkäsin ja aristelin olla hevosten seurassa, koska niin nätisti se mun kanssa oli.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Kitty
Olin saanut käydä hoitamassa Suttua pari kertaa viikossa ja musta tuntui, että meidän välille oli syntynyt erityinen luottamusside. Sutun kanssa oltiin käyty kävelemässä kentällä taluttaen, vähän ylitelty samalla tavalla puomeja maneesissa ja ihmetelty taivaalla loistavaa suurta kuuta. Tamman kanssa oli mukava puuhata ja varsinkin käydä kävelyllä, kun se ei rynnännyt ylitse tai muuten jyrännyt. Se toimi vähän kuin ajatuksella. Verna oli tietenkin aluksi opastanut, että kuinka Sutun kanssa toimitaan, jotta kaikki sujuu mahdollisimman saumattomasti.

Tänään oli siinä mielessä erittäin suuri päivä, koska pääsisin nousemaan Sutun selkään. Se oli mielestäni erittäin suuri ele tallinpitäjältä, koska olihan Suttu kilpahevonen ja hyvin varjeltu sellainen. Ei kilparatsut mitään pöhöttyneitä ja paatuneita tuntiratsuja olleet vaan omanarvonsa tuntevia ja tarkoin pidettyjä ystäviä.

Perhoset lentelivät vatsassani, kun varustin Suttua. Tapansa mukaan Suttu seisoi käytävällä varustuksen ajan aivan nätisti, vaikka se kuopsutteli hokitetulla kengällään betonilattiaa. Siinä oli vähän hierarkiassa ongelmia, kun ei se meinannut uskoa mun komenteluja vaan katseli vähän ärtyneenä. Suttu taisi olla sitä mieltä, että nyt olisi paikallaan pieni ruokatauko eikä mikään työskentelyhetki. Musta tamma joutui kumminkin nöyrtymään kohtaloonsa. Nostin ratsun selkään juuri rasvatun koulusatulan, jossa oli valkoinen satulahuopa tallin nimellä kirjailtuna. Suttu antoi kiristää vyön ihan nätisti, vaikka meinasikin pullata vastaan. Päähänsä se sai aivan tavalliset aachensuitset nivelkuolaimella. Suitsiminen sujui ongelmitta - onnekseni Suttu ei ollut mikään kovin suuri, niin sain suitset päähän varvistelematta. Asettelin ratsastuskypärän vielä päähäni ja otin Sutun ohjat kaulalta käteeni.
- No niin! Se on menoa nyt, huikkasin Sutulle joka katsoi mua uneliaasti.

Maneesissa oli käynnissä valmennus, joten me mentiin Sutun kanssa kentälle. Verna sanoi seuraavansa hetken aikaa meidän ratsastusta kunnes hänen olisi mentävä maneesiin ratsastamaan yksi hevonen.
Laskin Sutun satulasta jalustimet alas ja mittasin ne sopivan mittaisiksi. Kiristin myös vielä satulavyön ennen selkään nousua. Suttu seisoi rauhallisesti paikallaan pakkasillassa. Jakkaran avulla pääsin Sutun selkään ja painoin pohkeeni sen kylkiin merkiksi, että nyt vähän käveltäisiin.

- Nyt kun ootte suorittanut alkukäynnit, niin ota ohjastuntuma ja ratsasta Suttua kunnolla pohkeiden väliin. Ohjasotteista ole kevyt. Juuri noin, hyvä! Venytelkää ja tehkää suuria ympyröitä ainakin aluksi. Jos haluat, niin voit myöhemmin koittaa ravatakin. Sillä on hyvät askeleet, rohkeasti vain!, Verna neuvoi mua ja tein kuten omistaja sanoi.
Suttu liikkui allani aika rauhallisen varovaisesti, sillä se huomasi, että mä olin jännittynyt. Pidin mielessäni, että mun täytyisi rentouttaa hartijat ja olla muutenkin rento, mutta ryhdikäs. Suttu alkoi pikkuhiljaa venyttämään askeliaan ja myötäämään niskasta. Ympyrät eivät alkuunsakaan olleet symmetrisiä, mutta loppua kohden sain Sutun ratsastettua niin, että ne alkoivat onnistua eikä se karannut sisäpohkeeni läpi.

En uskaltanut nostaa Sutulla ravia, kun ei ollut ketään ihmistä kentällä mukana. Annoin puolen tunnin ratsastuksen jälkeen Sutulle pitkät ohjat ja me suoritettiin loppukäynnit valaisevan täysikuun alla. Pakkasta oli vain muutama hassu aste eikä tuullut yhtään, joten tässä säässä kelpasi ratsastaa. Mieleni oli erittäin hyvä - ja onnellinen.

- Mä vähän seurasin teitä maneesista. Hyvin vedetty Impi!! Tuuksä ens viikollakin? Suttu vois sillon kaivata vähän taas jumppailua, Verna hymyili tallihuoneessa.
- No todellaki tuun!, sanoin iloisesti Vernalle pidellen käsissäni lämmintä kahvikuppia.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen