Vähäpelto

i. Nopsajalka evm, tummanpunarautias, 158cm	ii. Vikkeläkinttu evm, tummanrautias, 158cm	iii. Pikakiituri evm, vaaleanpunarautias, 159cm
		iie. Vikittelijä evm, tummanrautias, 152cm
	ie. Nopsaliina evm, vaaleanpunarautias, 152m	iei. Nokkela evm, vaaleanpunarautias, 157cm
		iee. Rivakka evm, punarautias, 149cm
e. Sairaanmakee evm, tummanpunarautias, 154cm	ei. Ällömakee evm, tummanpunarautias, 156cm	eii. Makupommi evm, punarautias, 157cm
		eie. Siirappirakkaus evm, tummanpunarautias, 155cm
	ee. Simasuu evm, tummanrautias, 150cm	eei. Simakekkeri evm, tummanrautias, 156cm
		eee. Herkkusuu evm, punarautias, 148cm

Jälkeläiset

sukupuoli	nimi	syntymäaika	emä
ori	Vähäpellon Vipinäkinttu	01.02.2017	Klassikkotarina
ori	Vähäpellon Vauhtihirmu	01.02.2017	Mustakulta
ori	Vähäpellon Savumerkki	03.02.2017	Savusuukko
tamma	Vähäpellon Lapinnopein	05.02.2017	Lapintaika
ori	Ponipalleron Mintti	14.03.2017	Kaapparin Minerva

i. Nopsajalka on tummanpunarautias 158cm korkea suomenhevosori joka on melko tunnettu nimi suomenhevospiireissä runsaan jalostuskäytön sekä upean uransa vuoksi. Yleispainoitteisen, neljän lajin uran tehnyt ori kilpaili tähtivuosinaan ratsastuksessa kansallisella tasolla kun taas valjakkoajossa se pysytteli helpommissa luokissa aluetasolla. Orin parhaita saavutuksia ovat olleet vuosina 2014 ja 2015 suomenhevosmestaruuksien 2. sija esteratsastuksessa sekä vuonna 2015 saavutettu 1. sija kenttäratsastuksessa. Rohkeaksi, nöyräksi ja palvelualttiiksi oriksi kuvailtu hevonen on ratsukantakirjattu I-palkinnolla hyvän rakenteen, mutta myös hyvän ratsastettavuutensa vuoksi. Kauniin läsin omaava ori on rakenteeltaan varsin korrekti, sillä hevosella on pyöreä, ratsutyyppinen runko, vahva ja linjakas kaula sekä suorat jalka-asennot. Nopsajalkaa käytettiin vuosina 2014-2016 jalostukseen varsin runsaasti ja sen tiedetään periyttävän jälkeläisilleen isojen merkkien lisäksi valmiuksia lajiin kuin lajiin. Tänään Nopsajalka viettää leppoisia eläkepäiviä 21-vuoden ikäisenä muun muassa pitkistä maastoreissuista nautiskellen ja jälkikasvuaan tarhan toiselta puolelta vahtien.

ii. Vikkeläkinttu on jo edesmennyt läsipäinen ja sukkajalkainen, tummanrautias suomenhevosori joka oli aikanaan yksi seuratuimmista kilpailevista suomenhevosista. Rohkean luonteen, hyvän ratsastettavuuden ja vahvan kolmitahtisen laukan omaava ori teki kilpailuvuosinaan upean uran 120cm este- ja CIC1 kenttäratsastusluokkia kilpaillen saavuttaen useita voittoja ja sijoituksia myös avoimissa kilpailuissa. Lennokkaan ja terävän hyppytyylin omaava ori oli omiaan tehtävissä, jotka vaativat nopeutta, ketteryyttä ja elastisuutta - tästä johtuen Vikkeläkinttu ja sen vakioratsastaja Heli Veistola nähtiinkin usein tekemässä niin kutsuttuja kaikki tai ei mitään ratoja tiukoilla ja riskialttiilla käännöksillä. Vikkeläkinttu oli rakenteeltaan melko tavanomainen suomenhevonen, sillä orilla oli hyvät tyypit ja ryhti, pyöreä runko, leveä alhaalta kiinnittynyt kaula sekä aavistuksen loiva lautanen. Jalka-asennot orilla olivat melko hyväasentoiset, joskin etujalkojen vuohiset olivat vennot. Ratsukantakirja II-palkittua oria käytettiin runsain määrin jalostukseen eikä suotta sillä jälkeläiset ovat lunastaneet kaikki niille asetetut odotukset ja ne ovat nousseet upeasti kulkemaan isänsä jalanjälkiä. Vikkeläkinttu lopetettiin 21-vuotiaana nivelrikon aiheuttaessa orille elämää haittaavaa kipua.

ie. Nopsaliina oli kuvankaunis vaaleanpunarautias suomenhevostamma, jonka päätä koristi linjakas piirto. Kasvattajalleen jääneen tamman piti alunperin lähteä ratsukoulutuksen jälkeen myyntiin, mutta hiljalleen tulevaisuuden suunnitelmat siirtyivät jalostukselliseen suuntaan. Hurmaavan lempeäluonteinen tamma oli ratsuna ja ajohevosena nöyrä sekä kehityskelpoinen, mutta sen erikoisempi työhevoslinjainen suku oli kasvattajien keskuudessa niin harvinaista herkkua, että tamman myynti olisi ollut silkkaa tyhmyyttä. Korrektin rakenteen, hyvät jalka-asennot ja elastiset, joustavat liikkeet omaava Nopsaliina kantakirjattiin elämänsä aikana sekä ratsu- että työhevossuunnalle I-palkinnolla ja se jätti jälkeensä viisi upeaa jälkeläistä. Nopsaliinan jälkeläisiä yhdistää monipuoliset käyttömahdollisuudet, sillä jälkeläisistä kolme on päätynyt alue-kansallisille kilparadoille tekemään yleispainoitteista uraa. Nopsaliina lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden tuomiin vaivoihin synnyinsijoilleen Varsinais-Suomessa.

e. Sairaanmakeen historia ei ole se ruusuisin, sillä nuorena suomenhevosten laatuarvostelutilaisuuksissa useasti palkitusta tammasta odotettiin tulevaisuuden kilpahevosta lajiin kuin lajiin. 6-vuotiaana matkalla kasvattajakilpailuun tapahtui kuitenkin jotain, mikä olisi saanut jäädä tapahtumatta - ajokeli oli huono, ja hevosta kuljettanut hevosauto suistui tieltä. Tässä tapahtumasarjassa Sairaanmakeen vasemman etujalan pinnallinen koukistajajänne vaurioitui pahoin, eikä sitä saatu huolellisesta kuntoutuksesta huolimatta entiselleen. Kevyttä harrastekäyttöä jalka kuitenkin kesti, joten tamma jäi käyttämättä jääneen potentiaalinsa, ilmavan liikkeensä ja ratsutyyppisen rakenteensa vuoksi jalostuskäyttöön. Leppoisan luonteen omaavalle tammalle kevyt käyttö ja varsat ovat tuntuneet sopivan paremmin kuin hyvin, sillä se hoitaa vuosi vuodelta sekä omansa että tarhakavereidensakin varsat suurella rakkaudella. Tähän mennessä Sairaanmakeen varsat ovat osoittaneet olevansa vähintään emänsä tasoisia, sillä ne ovat pärjänneet niin ikäluokkakilpailuissa kuin avoimissa ratsastus- ja valjakkokilpailuissa. Sairaanmakee on periyttänyt jälkeläisilleen selkeästi hyvän ja mutkattoman luonteen lisäksi ilmavaa, mutta ergonomista liikkumistapaa.

ei. Ällömakee on jo edesmennyt tummanpunarautias suomenhevosori, joka hurmasi kouluratsastustuomareita ja -yleisöä kauniin ulkonäkönsä lisäksi erityisen ilmavilla ja joustavilla perusliikkeillään. Viisi vuotiaana suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa parhaana askellajihevosena palkittu ori lunasti odotetut lupaukset, ja kipusi hiljalleen kohti vaativia koululuokkia. Vaativa A-tason kouluratsastusluokkia kilpailleella orilla on takanaan useita voittoja ja sijoituksia kansalliselta tasolta, jonka lisäksi se on ollut suomenhevosten koulumestaruuksissa mitalikolmikossa yli kuusi kertaa. Legendaksi muodostunut pitkän hulmuharjan omaava ori on kantakirjattu ratsukantakirjaan II-palkinnolla, joskin palkintoluokka nostettiin myöhemmin I-palkinnoksi upean kilpailumenestyksen vuoksi. Herkän, mutta umpirehellisen luonteen omaavalla orilla on erittäin hyvät tyypit ja syvä, pyöreä sekä sopusuhtainen runko, pitkä vahva kaula, piirteetön säkä sekä lyhyt selkä. Jalka-asennot orilla oli melko hyväasentoiset, joskin etujalat olivat hieman supistuneet ja kavioiden kannat vetäytyneet. Oria käytettiin jalostukseen melko vähän, sillä ori astui vasta kilpailu-uransa päätteeksi kaksi kautta. Hevosen jälkeläiset ovat hyvin paljon isäänsä muistuttavia, sillä ne ovat rakenteeltaan korrekteja ja niillä on tasapainoinen, mutta ilmava liikkumistapa.

ee. Simasuu edustaa hyvin tavanomaista harrastehevosta, sillä hevosen sukujuuret ovat melko yleiset, tamma itsessään on tummanrautiaan värityksen poislukien melko tavanomaisen näköinen ja se on elänyt koko elämänsä harrastehevosena yhdellä ja samalla omistajalla. Aavistuksen juron, mutta kuitenkin peruskiltin luonteen omaava Simasuu päätyi omistajalleen suoraan kasvattajaltaan 3-vuotiaana ja on sen jälkeen toiminut omistajan hyväntuulen ratsuna sekä tehnyt tämän ratsastuskouluyrityksessä intensiivitunteja joskus ja jouluna. Myöhemmällä iällä Simasuuta käytettiin pienimuotoiseen jalostustoimintaan ja se sai elinkaarensa aikana yhteensä kolme varsaa hyvistä, ratsukantakirjatuista oreista. Kaksi varsoista jäi jatkamaan tamman jalanjälkiä Simasuun omistajalle, mutta Ällömakeesta syntynyt tammavarsa lähti kokeilemaan maailmaa muualle hyvän liikkeen, rakenteen ja luonteensa vuoksi. Simasuu eli aina 29-vuotiaaksi asti onnellista hevosen elämää viettäen, jonka jälkeen tamman oli aika siirtyä vihreämmille niityille vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.

KRJ-koulukilpailut, 40 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 45 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 41 sijoitusta

VVJ-valjakkokilpailut, 42 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 0 sijoitusta

Koeratsastus, omistaja VP
Koska hevosalan yrittäjän vapaapäivät ovat harvinaista herkkua, ei niistä osaa nauttia ilman nelijalkaisia. Tänään kuitenkin jätin Vähäpellon tallityöntekijöiden vastuulle ja hyppäsin eläinlääkäriystävättäreni kanssa hevosrekkaan jo ennen kukonlaulun aikaa. Matka Pohjanmaalle - tarkemmin ottaen Pietarsaareen - sujui melko jouhevasti niitä näitä rupatellen ja määränpään hevosta parjaten. Koska pessimisti ei koskaan pety, maalasimme koko matkan ajan piruja seinille, ja odotimme näkevämme jotain aivan muuta kuin kilpakunnossa olevan eläimen. Perille päästyämme pirut loikkivat kuitenkin olkapäiltä karkuun, sillä Noppa tuntui olevan kaikkea sitä, mitä myyjänä toimiva kasvattaja oli puhelimen päässä aikaisemmin kertonut. Tutustuimme oriin melko pitkään tallin käytävällä samalla, kun myyjä kertoi hevosen historiasta ja totesi, ettei hänellä olisi tulevan perheenlisäyksen jälkeen aikaa tai rahkeita pitää laadukasta hevosta turhanpanttina. Koska pidin näkemästäni, kipusin vielä orin selkään todetakseni sen sopivuuden itselleni. Alkuun Noppa oli aavistuksen pohkeen takana eikä se olisi edennyt niin hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä kun olisin toivonut, mutta jo heti muutaman siirtymän jälkeen sain hevosen aktivoitumaan ja tulemaan paremmin avuille. Kun ori alkoi kantamaan itseään aktiivisesti takaosansa päällä kokeilin muutamia kouluratsastusliikkeitä saadakseni sen ratsastettavuudesta paremman kuvan - se kokosi ja pidensi itseään elastisesti sekä teki tasapainoisia kokonaisuuksia muun muassa pohkeenväistöjen, avo- ja sulkutaivutusten parissa. Vaikka täytyy myöntää että olin jo tässä vaiheessa melko vakuuttunut hevosesta, halusin vielä kokeilla hypätä sen kanssa muutaman esteen rataa todetakseni, että se on esteiden parissa kutakuinkin sitä mitä myyjä oli aikaisemmin kertonut.

Koeratsastuksen jälkeen mukanani ollut ystävä läpikävi hevosen kliinisesti läpi ja teki sille alaraajojen taivutukset. Kuten itsekin näin, myös Petran sanoin hevonen oli hyvässä kunnossa ja se sai nivelten taivutuksista puhtaat paperit. Koska pidin hevosesta ja se sai kliinisestä tutkimuksesta puhtaat paperit, jätin omistajalle hieman alakanttiin olevan tarjouksen ja kerroin, että menisimme Pietarsaaren kylälle syömään jolloin hänelle jäi hetki aikaa makustella tarjousta. Kovinkaan kauaa emme ehtineet Pietarsaaren kylällä seikkailla, kun myyjä soitti minulle hyväksyvänsä tarjouksen käteiskaupalla. Siinä perunamuussia ja lihapullia suuhun mättäessäni en tiennyt miten päin olisin istunut, sillä hevonen lähti tasoonsa nähden erittäin edullisesti ja se vaikutti juuri omaan käteeni sopivalta. Ruoat syötyämme ajoimme takaisin tallille, jossa omistaja oli jo ehtinyt pakkaamaan hevoselle joitain mukaan tulevia varusteita mukaan. Rahatukko myyjälle ja hevonen sekä sen mukana tulevat tavarat rekan kyytiin, ja matka Vähäpeltoon saattoi alkaa uuden kavioliiton kera.

Vähäpellon karvamammutti, omistaja VP
Noppa on kotiutunut Vähäpellon tiloihin kiitettävästi. Ensimmäisenä iltana Vähäpeltoon saavuttuamme se asettui aloilleen melko nopeasti, joskin se ennen iltaheinille asettumista se nuuhki hetken uusia karsinanaapureitaan kaltereiden välistä. Ensimmäisen viikon ajan Noppa tarhasi kokopäivätarhauksessa, sillä halusin sen asettuvan kodiksi ennen varsinaisia treenejä ja vaikka hevonen seisoi pitkää päivää ulkona, saattoi sen ottaa kevyeen liikutukseen esimerkiksi kävelykoneen, juoksutuksen tai kärrylenkin muodossa. Nyt ori on asunut Vähäpellossa vajaa kaksi viikkoa, ja se on hiljalleen siirtynyt porrastettuun tarhaukseen ja liikutukseen. Ensimmäiset oikeat treenit ovat koostuneet lähinnä läpiratsastuksesta perusjuttuja tehden, ja ori on vaikuttanut varsin kivalle ratsastaa. Se on ollut hyväntuulinen ja energinen sekä vastannut pyydettyihin asioihin ratsastajan vaatimalla tavalla. Vaikka liikutus on ollut melko kevyttä, on se lämmitetyssä maneesissa hikoillut pienen mammuttikarvansa vuoksi niin paljon, että sitä on käynyt jopa vähän sääliksi. Siitä syystä Noppa pääsi tänään ennen liikutusta tallityöntekijän klipperin alle ja se menetti karvat kirjaimellisesti aina kavionrajasta korviin asti. Jennin mukaan Noppa oli ollut varsin helppo klipata, sillä ori oli tököttänyt infrapunasolariumin alla ilmettään vaihtamatta. Nyt viisi kiloa karvaa menettäneenä on todennäköisesti mukavampaa jatkaa hikitreenejä!

Estevalmennus, omistaja VP
Noppaa tallinkäytävällä harjatessani minua kutkutteli vatsanpohjasta, sillä meillä oli tänään ensimmäinen yhteinen estevalmennus ja totta puhuakseni en ollut ehtinyt hyppäämään orilla itsenäisesti laisinkaan mikäli koeratsastuskerran muutamaa hassua hyppyä ei lasketa mukaan. Pitkät alkukäynnit maastossa tehtyäni kurvasin maneesiin, jossa edeltävät ratsukot oli jo lopettelemassa valmennusta joten pääsin käytännössä heti verryttelemään hevosta valmennusta varten. Hetken pohdinnan jälkeen päädyin tekemään ravissa ja laukassa temponmuutoksia aina kootusta askellajista lisättyyn askellajiin paikoitellen jopa hieman liioitellen saadakseni Nopan koukistamaan takajalat vatsan alle ja nostamaan niskan ylös. Ori tuntui kokoajan jopa todella hyvältä ratsastaa, sillä se oli herkkä ja kuuliainen avuille eikä se tuntunut välittävän maneesin hetkellisestä ruuhkatilanteesta mitään.

Varsinainen valmennus aloitettiin hyppäämällä suhteutettua esteväliä, jonka aikana oli määrä vuoroin pidentää ja lyhentää hevosta. Esteille siirtyessä Nopalla olikin jo vauhtia pyllyn alla sen verran, että sain tehdä ihan kirjaimellisesti hiki hatussa hommia pitääkseni sen lyhyenä väleissä, jossa valmentaja halusi meidän lisäävän laukka-askeleita. Jo muutaman toiston jälkeen kuitenkin sain Nopan sen verran takaisin kuulolle, että hevosen kokoamiseen riitti oikeastaan oman istunnan pysäyttäminen eli niin sanotusti liikettä vastaan ratsastaminen. Valmennuksen edetessä hyppäsimme rataa ensin osina, johon kuului muun muassa kaksois- ja kolmoissarja leveine oksereineen, muutamia yksittäisiä esteitä haastavimmilla lähestymisillä ja muutama perustehtävä jotka mittasivat lähinnä ratsukon tarkkuutta ja nopeutta reagoida edessä oleviin tehtäviin. Vaikka osa tehtävistä oli jo melko haasteellisia, minulla oli jatkuvasti sellainen tunne että Noppa hoitaa homman kotiin - kuten se tekikin. Loppuverryttelyjä tehdessä valmentaja kehui Nopan olevan varsin kehityskelpoinen hevonen, ja loppuun totesi uskovansa että orissa on vauhdin lisäksi paljon potentiaalia estekentille, jonka saisi kaivettua säännöllisellä treenillä esiin.

Kouluvalmennus, omistaja VP
Kun saimme ystäväni dookien kanssa viikonloppuvapaat sumplittua yhteen, hän jätti oman tallinsa taakseen ja suuntasi luokseni Vähäpeltoon. Vaikka meidän oli tarkoituksena ottaa pieni irtiotto arjesta, oli dookie pyytänyt minua jo etukäteen pitämään hänelle yksityisvalmennuksen omalla hevosellani ja tottahan toki se minulle sopi. Lauantaiaamu starttasi puoli kymmenen pintaan dookien saavuttua suoraan talliin, jossa olin jo aikaisemmin harjannut ja varustanut Nopan tulevaa kouluvalmennusta varten. Muutaman sanan vaihdettuamme dookie veti jalkaansa nahkasaappaat ja lähti taluttamaan hevosta maneesiin.

Valmennuksen alkuun halusin dookien ratsastavan Nopalla kaikki askellajit läpi melko itsenäisesti siirtymiä tehden, jotta hän sai hevosen avuille ja hereille heti alusta alkaen. Dookie vaikutti varsin tyytyväiseltä tämän kertaiseen ratsuvalintaan, sillä hänen kasvoiltaan paistoi jatkuva hymy - eikä suotta, sillä Noppa näytti myös maneesin keskelle varsin kevyelle ja vastaanottavaiselle ratsastaa. Kun hevonen oli lämmitelty ja dookie oli saanut kiinni orin peruspalikoista, lähdimme työstämään oria ravissa pitkillä sivuilla niin, että heti kulman jälkeen lähdettiin ratsastamaan melko loivaa avotaivutusta ja pitkän sivun keskipisteessä tehtiin noin kymmenen metrin halkaisijalla oleva voltti, josta jatkettiin pitkän sivun myötäisesti sulkutaivuksessa. Tässä harjoituksessa dookie pääsi hiljalleen käsiksi orin säkään sekä lapoihin ja sai ne rehellisesti ylös niin, että hevonen työnsi ja kantoi liikettä rehellisesti takaosastaan. "Kun tuut seuraavan kerran, pidä huoli ettei se vähän lässähdä voltilla. Voltin aikana muista kääntävät ulkoavut, istu itse keskellä satulaa ja valmistele hevosta sulkutaivutusta varten jo voltin taikana, jotta pääset jatkamaan sulkutaivutusta suoraan voltilta tultaessa ilman erillistä suoristusta." tuumin ratsastajalle, joka antoi Nopan toisinaan kadottaa ryhdin.

Valmennuksen loppua kohden tapasimme vielä hetken vastalaukkaa hevosta hyvin paljon kooten. Halusin dookien nostavan heti lyhyen sivun kulman jälkeen myötälaukan, laukkaavan pitkän sivun loppuun ja kääntävän orin täyskaarron jälkeen puolikkaalle keskiympyrälle, josta päästiin ratsastamaan vastalaukassa kohti toisen puolen pitkää sivua. Koska halusin koota laukkaa jopa tarpeettoman paljon jotta sekä hevonen että ratsastaja joutui pois mukavuusalueeltaan, muutama ensimmäinen kokoaminen valui hieman reisille laukan aktiivisuuden kadottua. Mutta heti, kun dookie ratsasti hevosta kokoamisesta huolimatta aktiivisesti pohkeella Noppa keräsi takajalkojaan vatsan alle ja hyvin kootusta olemuksesta huolimatta laukassa säilyi rentous ja selkeä kolmitahtisuus. Vastalaukat itsessään onnistuivat tänään varsin hyvin - dookie ratsasti hevosta selkeästi ja tuki sen matkaa niin hyvin, ettei Noppa yrittänyt vastalaukan aikana esimerkiksi vaihtaa laukkaa myötälaukaksi joka on hieman raskaalle suomenhevoselle varsin tyypillistä.

Estevalmennus, omistaja VP
Vaikka dookie oli valittanut koko aamupäivän ajan kipeitä vatsalihaksiaan, en tarjonnut hänelle armoa tämänpäiväisessä estevalmennuksessa vaan valmennus aloitettiin nostamalla jalustimet reippaasti ratsun kaulalle ja istumalla syvälle hevosen satulaan. Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen teetin ratsukolle tehtävää pääty-ympyrällä, johon oli asetettu sekä ravi- että laukkapuomit koottuun askellajiin soveltuvana. Tämän tehtävän ansiosta sain aktivoitua ja tehostettua Nopan työskentelyä ja nopeutettua dookien ratsastusta, sillä siirtymät ravista laukkaan ja laukasta raviin tuli tehdä nopeasti jotta hevosen saa koottua puomien vaatimaan muotoon. "Jes, hyvä dookie!" huikkasin ja jatkoin "Juuri näin, huomasitko eron, kun istuit oikeasti ryhdikkäästi oma korsetti kasassa ja muistit ratsastaa ihan jokaisen hevosesta lähtevän liikkeen sen sijaan, että salamatkustaisit ja tyytyisit siihen, mitä se puoli-ilmaiseksi tarjoaa? Tämä riittää, taputa sitä ja anna hetkeksi pitkät ohjat."

Pienten välikäyntien jälkeen lähdimme hyppäämään pientä jumppasarjaa, joka alkoi ravipuomilla varustellusta ristikosta ja jatkui laukka-askeleen välein pysty - pysty - okseri linjalla. Tämän tehtävän kautta halusin tarjota ratsukon molemmille osapuolille helppoa ja hauskaa tekemistä valmennusviikonlopun päätteeksi - riitti, että hevonen tuli jumppasarjalle aktiivisessa ravissa itseään kantaen ja ratsastaja istui keskellä hevosta niin jumppasarjan välit itsessään ajoivat hevosen esteeltä esteelle. Jumppasarjan aikana dookie pääsi miettimään omaa istuntaansa, kun Noppa eteni sarjalla varsin sujuvasti pehmeitä ja pyöreitä hyppyjä tehden - ja nostinpa jumppasarjan viimeisen okserin loppuviimein lähes 120 cm tasolle. Isompaa estettä hypätessä Nopalla säilyi selkeä ajatus tekemisessä, mutta sen verran vaikeaa takajalkojen avaaminen oli, etten koskaan lähtisi hyppäämään tämän hevosen kanssa metriä suurempaa ratana. Valmennuksen loppuun annoin dookielle melko vapaat kädet ja hän lähtikin ratsastamaan hevosta laukassa ja ravissa hyvin avoimeen ja matalaan muotoon - joka oli kyllä varsin oiva valinta, sillä molemmat päivät olivat sisältäneet paljon kokoamista ja aktivoimista joten oli hevoselle reilua ratsastaa sitä lopuksi niin sanotusti rennoin rantein sille helpossa muodossa.

Realistinen päiväkirja

01.02.2017 - Projekti #supernopee käyntiin. Ensimmäinen päivä on koostunut perustietojen keksimisestä ja sivujen rakentamista jonka lisäksi orin sivuille on lisätty historia, luonne ja päiväkirjamerkintä sekä kaksi jälkeläistä Vähäpellon Vipinäkinttu ja Vauhtihirmu. Valmiin sivurungon myötä hevonen jätettiin VRL:n hevosrekisterin jonoon odottamaan rekisteriin hyväksymistä, jotta hevonen voidaan ilmoittaa maaliskuun laatuarvostelutilaisuuksiin. Päivään on kuulunut myös avointen kilpakutsujen seilailua sekä ilmoittautumista kilpailuihin.

02.02.2017 - Nopan sivuille on lisätty kaksi polvinen sukuselvitys sekä muutamia kymmeniä sijoituksia eri lajeista. Lisäksi orille on kirjoitettu muutamia valmennuksia päiväkirjan täytteeksi omistajan toimesta. Nopan toinen jälkeläinen ori Vauhtihirmu on saavuttanut VVJ:n valjakkoajokilpailuista 20 sijaa, joten sen osalta puolet jälkeläispisteistä ovat hankittu VVJ:n laatuarvostelua varten. Ensimmäisten päivien aikana Noppaa on mainostettu jonkin verran foorumilla jalostusmielessä, ja sille on siunaantunut hyvä määrä kyselijöitä - innolla odotetaan, pääseekö Noppa tapaamaan lisää morsmaikkuja jälkikasvun toivossa!

05.02.2017 - Nopan sekä sen jälkeläisten kilpailu-ura on lähtenyt hyvin liikkeelle. Orille itselleen on muotoonlaitettu sijoituksia sivuille 18 kappaletta KRJ:n parista, 12 kappaletta ERJ:n parista, 19 kappaletta KERJ:n parista ja 21 kappaletta VVJ:n parista. Sen jälkeläinen Vauhtihirmu on saavuttanut yli 20 sijaa koulu- ja esteratsastuksen parista valjakkoajon lisäksi. Lupaavalta näyttää, mutta vielä ei ole varaa laiskotella kilpailuosallistumisten kanssa! 03.02. Nopalle on syntynyt kaksi jälkeläistä lisää tammoista Savusuukko ja Lapintaika, ja odotamme vielä syntyväksi yhtä jälkeläistä.

09.02.2017 - Noppa alkaa olemaan melko valmis kouluratsastus- ja valjakkoajojaosten laatuarvostelutilaisuuksiin, sillä ori on saavuttanut lajeista täydet sijoitukset (..no okei, kouluratsastuksesta legendaariset 39 sijaa, mutta eiköhän se viimeinen sija tule lähipäivinä!) ja sen jälkeläiset Vipinäkinttu ja Vauhtihirmu ovat urakoineet itselleen tarvittavat sijoitukset jälkeläisnäyttöä varten. Nyt vielä urakoidaan este- ja kenttäratsastuksen parissa, niin saadaan ori jälkeläisineen valmiiksi myös sillä saralla! Jälkeläiset Savumerkki ja Lapinnopein on ovat aloittaneet kilpailu-uraansa myös hyvin vahvasti, joten tavoitteet ovat enää pienen puristuksen päässä.

14.02.2017 - Kuka olisi uskonut, että hevosen voi saada tasolta Ö laatuarvosteluvalmiiksi tasan kahdessa viikossa ilman jäätävä rehkintää? En minä ainakaan, mutta kai se nyt on uskottava, kun itse on sen tehnyt. Nopalle on lisätty tänään loput sijoitukset jonka lisäksi jälkeläiset ovat saavuttaneet tarvittavat sijoitukset kerätäkseen yhdessä täydet jälkeläispisteet lajilaatuarvosteluista. Huh hellettä! Fiilikset projektista on vain ja ainoastaan hyvät, sillä kilpailusijoitukset tuntuivat siunaantuvan melko reippaaseen tahtiin (jättimäinen kiitos kaikille kilpailuiden aktiivijärjestäjille!) eikä tekstien kirjoittaminenkaan tuntunut tehdessä niin pahalta rastilta, mitä alkuun olisi voinut kuvitella. Tekstit ovat kirjoitettu ensisijaisesti lajilaatuarvosteluita ajatellen ja lisäpisteistä pitäisi tulla kaiken järjen mukaan täydet pisteet, mutta yleis- ja suomenhevoslaatuarvostelua varten ollaan menty vain vähän sinne päin - jos haluaisin pelata varman päälle ja tavoitella varmaa kuuta taivaalta myös näistä laatuarvosteluisat, voisin kirjoittaa orille vielä muutaman valmennuksen ja pk-merkinnän tämän kuun aikana.

22.02.2017 - Projektiin lähtiessäni en edes haaveillut VSR:n myöntämästä arvonimestä jalostusarvosteluun liittyen. Näillä näkymin orille voidaan kuitenkin anoa jälkeläisluokka C-arvonimi myöhemmin maaliskuussa, sillä jälkeläiset ovat saavuttaneet sijoituksia yhteensä vähintään 80 kappaletta ja ori Vipinäkinttu on ilmoitettu tänään maaliskuun kantakirjaustilaisuuteen. Toivotaan Vipinälle loistavaa kantakirjausmenestystä jotta isäukko voi saavuttaa maaliskuun aikana laatuarvostelupalkintojen lisäksi myös jälkeläisarvonimen! Tässä vaiheessa en voisi olla enää tyytyväisempi Nopan suorittamiseen ja sen voisi jättää hyvillä mielin pois kuvioista.