Vähäpelto

Raitaviikari

KTK-II, KRJ-I, YLA1, Jälkeläisluokka C, Silber Prize


Rekisterinumero VH16-018-2022
Syntymäaika, ikä 02.07.2016, 10-vuotias
Rotu ja sukupuoliRautiaankimo, ori
Säkäkorkeus ja väriPunarautias, 148cm
Maahantuoja farga (VRL-09979)
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
Koulutustaso HeA, 120cm, CIC1, Vaativa

20.09.2016 Kenttävarsojen arviointitilaisuus, 28p, KEV-II
20.10.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 58,1p. SV-II
30.12.2016 Yleislaatuarvostelu 96p. YLA1 - tilaisuuden parhaat tekstipisteet
20.01.2017 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 76p. KTK-II
01.03.2017 Virtual Riding Horses Assessment 70,000% Silber Prize
06.05.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi
15.07.2017 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 102p. KRJ-I

Istuin tallin toimistossa täyttämässä edellisen kuun kirjanpitoa, kun puhelimeni soi. "No moikka Sari!" tervehdin ystävääni liuttaessani vihreää luuria vastatakseni puheluun. Hetken juteltuamme naurahdin hieman ilkikurisesti, sillä Sari oli juuri kertonut olevansa orilaitumella katsomassa varsoja ja hän vannoi, että oli löytänyt juuri minulle sopivan hevosen. Viime kerralla vastaavan puhelun Sarilta saadessani lähdin ajamaan 300 kilometriä suuntaansa katsomaan hevosta, joka ei ollut mistään kotoisin joten en jaksanut innostua edes sen vertaa, että olisin kysynyt hevosesta lisätietoja - eihän minulla ollut edes minkäänlaista tarvetta nuorelle hevoselle! Puhelu lopetettiin muissa merkeissä, ja aikaa kului. Muutaman viikon kuluttua Sari tuli luokseni istumaa iltaa ja hän nosti nähdyn hevosen uudelleen puheeksi. Pienessä viinihiprakassa kysyin orivarsasta puolivillaisesti lisätietoja, johon Sari vastasi kaivamalla puhelimensa esille. Nähtyäni kauniin kimon liikkeessä, tunsin pientä pistelyä vatsassani. "On tää ainakin sata kertaa parempi, kun se edellinen josta vinkkasit. Vitsi, näytä nyt vielä kerran se ravipätkä.." Naurahdin ja tökkäsin ystävääni kyynärpäällä leikkisästi kylkeen.

Lienee sanomattakin selvää, että videolla nähty ori oli Raitaviikari. Raitaviikari, joka muutti Vähäpellon tiluksiin vain 2-vuotiaana rikastuttamaan talliarkea. Sympaattinen ja leikkisä ori on osoittautunut varsin kelvoksi ratsunaluksi, joka tuntuu suhtautuvan vähän kaikkeen sellaisella kaikki käy-hälläväliä asenteella. Suuret ja joustavat liikkeet ori on osoittanut olevansa tulevaisuuden kilpahevonen kouluradoilla, jonka lisäksi rohkean luonteen ja hyvän hyppytekniikan vuoksi se sopii mainiosti myös este- ja kenttäratsastukseen. Tulevaisuuden suunnitelmina ovat muun muassa kantakirjaus jalostuskäyttö silmällä pitäen sekä erinäiset laatuarvostelut yleis- ja lajilaatuarvosteluineen.

Raita ei jää mieleen pelkästään kauniin, hieman erikoisemman ulkonäkönsä vuoksi sillä se jää myös luonteensa, varsinkin sosiaalisten taitojen vuoksi ihmisten mieliin. Tarhasta oria hakiessa se tulee korvat höröllä ihmistä vastaan tarhanportille ja heti ensimmäiseksi haistelee ihmisen läpikotaisin tarkistaakseen, onko ihminen varmasti sille tuttu. Taluttaessa se kulkee leppoisasti ihmisen vieressä eikä turhia huutele esimerkiksi tammojen perään sillä se on huomattavasti kiinnostuneempi siitä, mitä ihminen tekee. Jos ihminen vaikka erehtyy laittamaan kätensä hetkeksi taskuun, kirkastuu orin ilme salamana ja sen on päästävä keinolla millä hyvänsä tarkistamaan, onko ihmisen käsissä jotain uutta ja ihmeellistä. Hoitotoimenpiteet kuten harjaus, kengitys ja eläinlääkärinkäynnit onnistuvat hyvin rutiininomaisesti, sillä Raita oleskelee mielellään huomion keskipisteenä eikä tee elettäkään karistaakseen ihmisiä kimpustaan. Raita on Vähäpellon tiluksilla oikea halinallen virkaa toimittava terapiahevonen, sillä orilta riittää pyyteetöntä ymmärrystä synkempiinkin hetkiin. Ei ole kerran eikä kaksi, kun ori on puhaltanut hyväntahtoisesti lämmintä ilmaa surullisen ihmisen kasvoihin tai tarjonnut lihaksikasta kaulaansa puristettavaksi itkuiselle ihmiselle. Sillä on mieletön kyky peilata ihmisen mielialaa omaan tekemiseen; jos ihminen on selkeästi alakuloinen, on ori olemukseltaan hyvin rauhallinen ja ymmärtäväinen, kun taas iloista ihmistä se yrittää toisinaan piristää lisää pienillä, harmittomilla jekuillaan.

Ratsastaessa Raidan suosio jatkuu entisestään, sillä sen positiivinen ja nöyrä työskentelyasenne on varmasti jokaisen ratsastajan mieleen. Ori toimii kaikinpuolin pienin avuin, eikä sen kanssa tarvitse koskaan käydä kädenvääntöä suoritettavasta tehtävästä. Sillä on lennokkaat ja hyvin joustavat liikkeet istua, jotka vaativat ratsastajaltaan normaalia parempaa keskivartalon kehonhallintaa. Sileällä työskennellessä Raita on parhaimmillaan tasapainoa ja tasaisuutta vaativissa tehtävissä kuten esimerkiksi siirtymiä ja pohkeenväistöjä tehdessä, jolloin ori liikkuu mielellään energisesti eteen kevyellä ohjastuntumalla. Sellainen pieni hienosäätö ei aina tunnu olevan orin vahvuuksia, sillä yhteen tehtävään jäädessä ori saattaa toisinaan hieman kyllästyä ja silloin se menettää siitä itsestään lähtevää energiaa ja eteenpäinpyrkimystä. Vaikka ori on varsin potentiaalinen kouluratsu, on se kuitenkin parhaimmillaan rata- ja maastoesteitä hypätessä. Hypätessä ori on hyvin energinen, mutta sen kanssa ei tarvitse koskaan jäädä kuitenkaan kilpavetoon esimerkiksi tilanteissa, joissa ratsastaja haluaa tehdä yhden ylimääräisen laukka-askeleen. Raita onkin parhaimmillaan säätelykykyä vaativissa tehtävissä kuten sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä, sillä orilla on luonnostaan hyvä säätelykyky. Rohkea ja rehellinen ori on melko varovainen hyppääjä, joka ei turhia kolauttele - se hyppää mieluummin liian isoja hyppyjä kun hyppyjä, jotka ylittävät esteen juuri ja juuri. Maastossa Raita etenee reippaassa tahdissa korvat höröllä, eikä sen kanssa tarvitse koskaan jännittää jättääkö hevonen ratsastajansa tienposkeen vastaan tulleen postilaatikon tai puskasta lähtevän linnun vuoksi.

Valjakkoa ajatessa Raita on ehdottomasti parhaimmillaan yksilönä, sillä parivaljakkona sen keskittyminen kohdistuu lähinnä seurana olevan hevosen seuraamiseen. Yksilönä ajaessa Raita on varsin simppeli, sillä se kuuntelee ohjastajan pienempiäkin apuja herkeämättä jonka lisäksi se on kevyt ja energinen ajaa. Koulua ajaessa Raidan vahvuus on ehdottomasti sen luontaisesti hyvä muoto sekä tasapaino, kun taas tarkkuutta ja maratonia ajaessa orin vahvuutena on sen energisyys sekä kestävyys jonka lisäksi sen rohkea luonne antaa periksi esimerkiksi "kaikki tai ei mitään"-tyyliset käännöksetkin.

Raita on tottunut matkustaja, joka lastautuu sekä traileriin että rekkaan niin kutsutusti lähettämällä. Se matkustaa rauhallisesti, ja sitä voi kuljettaa huoletta myös tammojen kanssa. Kilpailu- ja valmennuspaikoilla ori käyttäytyy hyvin samankaltaisesti kuin kotona: Se on rauhallinen ja lempeä itsensä, eikä turhaan stressaa uutta ympäristöä tai vieraita hevosia. Pidemmillä reissuilla Raita onkin tuttu näky vieraskarsinan pahnan suurkuluttajana, sillä ori nauttii reissuistaan mielellään pitkiä päiväunia ottaen! Onpa sitä jopa kerran jouduttu vääntämään nurmihokit kenkiin kiinni orin maatessa karsinassa pitkin pituuttaan, sillä Raita teki hyvin selväksi hoitajilleen, että hänellä on vielä päiväunet meneillään eikä sillä ollut minkään valtakunnan kiirettä nousta ylös.

i. Marunan Jedi
evm, kimo, 151cm
ii. Kauri
evm, kimo, 154cm
iii. Tuiskun Kaarna
evm, kimo, 153cm
iie. Usvatähti
evm, rautias, 155cm
ie. Marunan Sipuliina
evm, kimo, 148cm
iei. Jaava
evm, rautias, 156cm
iee. Ilo-Pihla
evm, kimo, 147cm
e. Roihukeron Aronia
evm, rautias, 148cm
ei. Roihukeron Pajuritari
evm, rautias, 150cm
eii. Sarkan Myytti
evm, rautias, 155cm
eie. Satumarja
evm, ruunikko, 151cm
ee. Hestian Tuike
evm, kimo, 144cm
eei. Enneuni
evm, kimo, 150cm
eee. Hestian Hohde
evm, kimo, 142cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
tamma Adinan Kaneliviineri 12.09.2016 Kaneli
tamma Vähäpellon Vionella 27.09.2016 Mettänneito
ori Pikkunoitarovio 01.10.2016 Mananlieska
tamma Vähäpellon Riimineilikka 18.10.2016 Ruijoen Riiva
ori Vähäpellon Kepponen 27.10.2016 Mahmatti
tamma Vähäpellon Neilikka 14.01.2017 Naavakko

i. Marunan Jedi on yleispainoitteinen suomenhevosori, joka on kilpaillut kansallisella tasolla niin koulu-, este-, kuin kenttäratsastuksessa. Pienestä 151cm koostaan huolimatta ori on kaunis näky niin koulu- kuin esteradallakin; se kantaa itsensä ryhdikkäänä, jonka lisäksi sillä on ilmava ja joustava ravi, sekä hyvin vahva, kolmitahtinen laukka. Marunan Jedi on rakenteeltaan melko sporttinen, joskin sillä on vahva, alhaalta liittynyt kaula. Se on kantakirjattu I-palkinnolla suomenhevosten ratsukantakirjaan, jonka jälkeen oria on käytetty melko paljon suomenhevosten jalostukseen. Sen tiedetään periyttävän jälkeläisilleen vahvoja, tahdikkaita askellajeja jonka lisäksi jälkeläisten omistajat totevat lähes yhteen kuoroon, että varsat ovat mukavia ja rehtejä käsitellä.

ii. Kauri oli aikansa legenda, jonka tietää lähes jokainen suomenhevosista kiinnostunut ihminen. Ori kilpaili upealla menestyksellä kansallisella tasolla koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, joista varsinaiseksi leipälajiksi muodostui kenttäratsastus. Rohkea ja monipuolinen ori oli omiaan ratsastuksen kuninkuuslajissa ja se näkyy myös kenttäratsastusmestaruusten tuloksissa sillä Kaurilla on peräti kuusi mitalia, joista neljä on peräkkäisinä vuosina saadut kultamitalit! Kimo ori kantakirjattiin vain 5-vuotiaana KTK-II palkinnolle ratsukantakirjaan, mutta orin omistajan halusta oria ei käytetty kilpailuvuosina jalostuskäyttöön. Kauri oli tarjolla tammoille vain kahtena peräkkäisenä vuotena, josta tuloksena on yhteensä 23 varsaa. Jälkeläisten tiedetään olevan potentiaalisia kenttähevosia, jotka ovat luonteeltaan rehtejä ja rakenteeltaan hyvin kestäviä ja usein melko virtaviivaisia.

ie. Marunan Sipuliina on kasvattajansa Liisa Marunan oikea silmäterä. Kimo, pienhevoskokoinen suomenhevostamma viettää parhaillaan eläkevuosiaan Marunan Tilalla varsoja kurissa pitäen. Luonteeltaan melko ponimainen, kiltti mutta itsepäinen tamma oli aikoinaan harrasteratsastajan käyttöhevosena ja sillä harrastettiin monipuolisesti ratsastuksen kaikissa lajeissa, jonka lisäksi tammalla ajettiin vaihtelun vuoksi silloin tällöin. Valitettavasti tamman aktiivinen valmentautuminen jouduttiin lopettamaan kinnerpattivaivojen vuoksi ja se siirtyi hiljalleen toimittamaan kokonaan siitoshevosen virkaa. Marunan Sipuliinalla on jälkeläisiä yhteensä viisi, joita yhdistää pieni koko ja kaunis, melko tumma kimo väritys.

e. Roihukeron Aronian on kasvattanut Roihukeron Ratsastuskoulu, joten on melko itsestään selvää, että tamman oli tarkoitus jäädä ratsastuskoululle opetushevoseksi. Nuorten hevosten laatuarvostelutilaisuuksissa upeasti pärjännyt tamma kuitenkin herätti suomenhevosihmisissä mielenkiintoa, ja ratsukoulutuksen päätteeksi se myytiin ihmiselle, joka oli kiinnostunut viemään tammaa kilparatsastuksen saralla eteenpäin. Roihun Aroniaa kuvaillaan nykyajan kilpahevoseksi, sillä tammalla on hyvä, kilpaurheiluun sopiva luonne sekä valmentautumisen vaativuuden kestävä rakenne sekä liikkumistapa. Se kilpailee pääsääntöisesti este- ja kenttäratsastuksessa kansallisella tasolla ja se on saavuttanut useita voittoja ja sijoituksia. Tammalla on tällä hetkellä yksi jälkeläinen, mutta omistajat ovat todenneet että kilpailu-uran päätteeksi siitä halutaan ehdottomasti jatkoa.

ei. Roihukeron Pajuritari on Roihukeron Ratsastuskoulun ensimmäinen suomenhevoskasvatti. Rautias, melko kookas rakenteinen ori oli luonteeltaan ystävällinen ja lempeä, ja sen selkään saattoi istuttaa lähes kenet tahansa. Aktiivivuosinaan ori kilpaili alue- ja kansallisella tasolla kenttäratsastuksessa, jossa se pärjäsi aina mestaruustasolla asti saavuttaen muutaman hopeamitalin. Eläkevuosinaan tasainen ja rauhallinen Pajuritari nosti ratsastuskoulun intensiiviryhmästä vielä muutaman tytön aluetasolle kenttäratsastuksessa, jonka jälkeen se jäi tallityöntekijöiden maastoiluhevoseksi. Pajuritari kantakirjattiin II-palkinnolla ratsusuunnalle, mutta sitä ei käytetty juurikaan jalostukseen, sillä ratsastuskoululla ei ollut tarvittavia resursseja viedä oria oriasemalle pukille eikä useat tamman omistajat arvanneet viedä tammaa luomuna astutettavaksi.

ee. Hestian Tuike on Roihukeron Ratsastuskoulun opetushevonen, joka nyttemmin on jäänyt jo eläkkeelle ja toimittaa lähinnä maastoratsastuksien perähevosen virkaa. Rauhallista ja tasaista Tuikkua yritettiin nuorempana isänsä tavoin raviradoille, mutta laukkaherkkää tammaa ei koskaan saatu opetuslähdöstä hyväksytysti läpi. Sattumien summien kautta tamma päätyi ensin Roihukeron tallityöntekijälle yksityishevoseksi, mutta pian tammaa käytettiin yhä enemmän ja enemmän ratsastuskoulun tunneilla omistajan kiireiden vuoksi ja sittemmin tamma siirtyi kokonaan ratsastuskoulun omistukseen. Tuikku oli aktiivivuosinaan suosittu tuntihevonen sen rauhallisen ja ystävällisen luonteen, mutta myös tasaisten liikkeiden vuoksi. Tänäpäivänä 20-vuotias Tuikku on suosittu hieman arempien tätiratsastajien keskuudessa, sillä varmajalkainen tamma kiikuttaa ratsastajansa turvallisesti kotiin jokaiselta maastolenkiltä.

KRJ-koulukilpailut, 43 sijoitusta

01.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
02.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
06.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
06.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
09.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
12.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
12.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
14.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
15.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
15.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
19.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
20.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
22.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
25.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
26.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
29.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
30.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
27.09.2016 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
30.09.2016 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
02.10.2016 Haavelaakso, Helppo A, 2/30
09.10.2016 Ros Cirein, Helppo A, 4/40
24.10.2016 Huhtalan yksityistalli, Helppo A, 3/30

09.10.2016 Iowa, Helppo A, 1/30
15.10.2016 Heljävirta, Helppo A, 3/30
20.10.2016 Heljävirta, Helppo A, 3/30
04.10.2016 Ginger, Helppo A, 5/30
07.10.2016 Ginger, Helppo A, 1/30
06.10.2016 Pirunkorpi, Helppo A, 5/60
07.10.2016 Pirunkorpi, Helppo A, 4/60
14.10.2016 Pirunkorpi, Helppo A, 6/60
25.10.2016 Pirunkorpi, Helppo A, 6/60
17.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
18.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
19.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
19.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
20.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 5/30
21.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
22.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30
22.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 2/30
23.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
24.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 4/30
24.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 3/30
29.10.2016 Vähäpelto, Helppo A, 1/30



ERJ-estekilpailut, 49 sijoitusta

17.09.2016 Hengenvaara, 110cm, 5/50
17.09.2016 Hengenvaara, 110cm, 7/50
20.09.2016 Hengenvaara, 110cm, 5/50
21.09.2016 Hengenvaara, 110cm, 3/50
26.09.2016 Hengenvaara, 110cm, 5/50
16.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
19.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
20.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
22.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
25.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
27.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
28.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
28.09.2016 Vähäpelto, 120cm, 5/30
15.09.2016 Iowa, 120cm, 3/30
16.09.2016 Iowa, 120cm, 3/30
20.09.2016 Iowa, 120cm, 3/30
30.09.2016 Iowa, 120cm, 2/30
12.09.2016 Hortensia, 110cm, 6/40
14.09.2016 Hortensia, 110cm, 1/40
16.09.2016 Hortensia, 110cm, 2/40
26.09.2016 Hortensia, 110cm, 3/40
29.09.2016 Hortensia, 110cm, 2/40
11.10.2016 Ros Cirein, 110cm, 1/30
11.10.2016 Ros Cirein, 110cm, 4/30
12.10.2016 Ros Cirein, 110cm, 3/30

19.10.2016 Ros Cirein, 110cm, 1/30
20.10.2016 Ros Cirein, 110cm, 2/30
02.10.2016 Iowa, 120cm, 2/30
08.10.2016 Iowa, 120cm, 5/30
08.10.2016 Iowa, 120cm, 2/30
18.10.2016 Iowa, 120cm, 2/30
15.09.2016 Untuvapilvi, 120cm, 1/20
19.09.2016 Untuvapilvi, 120cm, 1/20
21.09.2016 Untuvapilvi, 120cm, 4/20
01.10.2016 Satulinna, 110cm, 4/30
04.10.2016 Satulinna, 110cm, 1/30
06.10.2016 Hortensia, 110cm, 6/40
10.10.2016 Hortensia, 110cm, 5/40
14.10.2016 Hortensia, 110cm, 3/40
17.10.2016 Hortensia, 110cm, 4/40
30.09.2016 Rappadan, 110cm, 2/40
05.10.2016 Rappadan, 110cm, 2/40
11.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
11.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
13.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 2/30
17.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 1/30
18.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
18.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 4/30
20.10.2016 Vähäpelto, 120cm, 3/30



KERJ-kenttäkilpailut, 50 sijoitusta

02.10.2016 Iowa, CIC1, 3/30
04.10.2016 Iowa, CIC1, 4/30
02.10.2016 Satulinna, CIC1, 5/30
24.10.2016 Ros Cirein, CIC1, 1/40
27.10.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/40
11.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 5/40
19.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 1/40
12.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
02.11.2016 Iowa, CIC1, 5/30
03.11.2016 Iowa, CIC1, 2/30
09.11.2016 Iowa, CIC1, 2/30
26.10.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/40
04.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 1/40
07.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 6/40
01.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 2/30
04.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 4/30
07.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 5/30
19.10.2016 Susiraja, CIC1, 4/29
07.11.2016 Hortensia, CIC1, 2/30
18.11.2016 Hortensia, CIC1, 1/30
10.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 2/30
20.11.2016 Hengenvaara, CIC1, 2/30
17.10.2016 Turmeltaja, CIC1, 5/40
21.10.2016 Turmeltaja, CIC1, 4/40
25.10.2016 Turmeltaja, CIC1, 4/40

12.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 7/50
15.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 5/40
20.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 1/40
21.11.2016 Metsovaara, CIC1, 1/32
26.10.2016 Pirunkorpi, CIC1, 1/40
03.11.2016 Pirunkorpi, CIC1, 5/40
04.11.2016 Pirunkorpi, CIC1, 4/40
24.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 3/30
25.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/30
26.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 3/30
30.10.2016 Hengenvaara, CIC1, 4/30
18.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 3/30
23.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
24.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
28.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 5/30
30.11.2016 Vähäpelto, CIC1, 2/30
21.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 3/24
25.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 3/24
25.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 4/23
27.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 4/23
02.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 5/30
04.11.2016 Ros Cirein, CIC1, 3/30
14.11.2016 Mörkövaara, CIC1, 3/40
01.11.2016 Metsovaara, CIC1, 4/20
05.11.2016 Metsovaara, CIC1, 3/20



VVJ-valjakkokilpailut, 00 sijoitusta



VSR-Cup kilpailut, 1 sijoitusta

30.09.2016, Susiraja, 110cm, 5/74


VSN-Näyttelymenestys

01.01.2017 Vähäpelto VSN, RCH 40p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Viime viikkojen aikana olemme työskennelleet Raidan kanssa aika paljon sillä ajatusmallilla, mikä viime kertaisesta valmennuksesta saatiin. Olen halunnut, että Raita toimisi vielä enemmän "potkukelkka"-ajatusmallilla niin, että minun ei tarvitse kokoajan olla ratsastajana tekemässä jotain. Vaatii aika suuren keskittymisen molemmilta, sillä sitä itsekin haluaisi tehdä siellä hevosen selässä aika paljon kaikenlaista ihmeellistä säätämistä. Paikoittelen pyrittyyn on päästy, mutta välillä kaikki tuntuu ihan todella hankalalta varsinkin siksi, että orilla on niin mieletön energia liikkumisessa. Vaikka on ihanaa, että hevonen kulkee omalla moottorilla eteen, välillä tuntuu, että Raita liikkuu liian eteenpäinpyrkivästi ja joskus jopa turhan kiireellisesti. Varsinkin kokoamista tarvitsevissa tehtävissä tuntuu, että en pysty ratsastamaan hevosta sekä hitaammassa tempossa, että kevyenä vaan jompikumpi näistä tärkeistä osa-alueista kärsii. Mutta kuten sanottua, paikoitellen pyrittyyn on päästy joka varmasti tarkoittaa sitä, että rutiinin ja hyvien onnistumisien kautta kehityskaari tälläkin saralla on nousujohdanteinen. Ahkeran koulutreenin vastapainoksi Raita on päässyt maastoilmaan nyt kaksi tai jopa kolme kertaa viikossa normaalin kerta viikossa viikkorutiinin sijaan. Työskentelemme nyt näin ihan kokeilumielessä, sillä ori tuntuu parhaimmalta ratsastaa aina maastopäivän jälkeen - tuntuu ja näyttää siltä, että maastossa hevonen pääsee työskentelemään paremmin kroppansa läpi, ja sen suurin energiaboosti on kadotettu mäkitreeniin. Innolla odotan, saadaanko Raita tällä tavoin tasaantumaan kentällä tai maneesissa työskennellessä vai käykö juuri päinvastoin, kun ori saa uudenlaista lihasvoimaa.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Aurikoisen, syksyisen hellepäivän kunniaksi kiersin Raidalle tänään kantahokit paikoilleen, ja suuntasimme tutuksi tulleen kentän ja maneesin sijasta derbykentälle. Derbykentälle hevosta taluttaessani Raita tuntui hyvin vilkkaalta; se tuuppi käsivarsiani jatkuvasti ja katseli ympäristöään uteliaasti. Välillä ori pysähtyi ja hirnahti iloisesti laiduntaville tammoille ja varsoille, mutta jatkoi kulkuaan kun muistutin sitä omasta olemassaolostani. Derbykentälle päästyäni taluttelin oria vielä hetken aikaa, kunnes ohjasin sen keskelle ja kiristin satulavyön selkään nousua varten. Aloitin tänään työskentelemällä isolla kahdeksikolla eteen-alas muodossa, jossa annoin Raidan kulkea sen omalla energisellä eteenpäinpyrkimyksellä. Suuntaa vaihtaessa Raidan mieli tuntui välillä samoilevan ympärillä laiduntavien tammojen luona, mutta työskentelemällä hevosta paremmin sisäpohkeen ympäri se asettui takaisin pyöreäksi ja rennoksi. Ravissa Raita työskenteli hyvin tahdikkaasti ja kevyesti, josta se sai valtavasti kehuja - nyt tuntui siltä, että se eteni omalla moottorillaan, mutta kuitenkin malttoi tuoda jokaisen askeleen niin sanotusti loppuun asti. Alkuverryttelyn jälkeen lähdin työstämään Raitaa derbykentän pitkillä sivuilla avotaivutus - voltti - sulkutaivutus tehtävällä, sillä vaikka hevonen tuntui alkuverryttelyn aikana hyvältä, sen kyljet tuntuivat aavistuksen tukkoisilta. Avotaivutuksessa liioittelin asetusta, jolloin pääsin vaikuttamaan kokonaisvaltaisemmin sen ulkokylkeen. Voltilla puolestaan pääsin suoristamaan hevosen kaulaa, ottamaan jopa muutaman askeleen vasta-asetusta ja jatkamaan voltin loputtua suoraan sulkutaivutukseen. Voltilla Raita tuntui jäävän makaamaan vähän lapojensa päälle, enkä saanut sitä niin hyväksi, kun olisin tahtonut. Samoin avo- ja sulkutaivutuksessa ori toisinaan hieman vastusteli, vaikka tehokkaammalla ratsastuksella tuli kohtuulliseksi. Kun olin saanut ratsastettua Raidan avo- ja sulkutaivutustehtävässä edes jotenkuten kohtuulliseksi, palkitsin hevosen jättämällä suuremman työskentelyn sikseen. Sen sijaan ratsastin hevosta noin kaksikymmentä minuuttia eteen-alas hyvin pyöreänä jokaisessa askellajissa erilaisilla suorilla ja kaarevilla urilla, jotta saisin perusjumpan lisäksi sen verenkierron nopeutumaan.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Eilisen valmennuksen jälkeen kävin läpi vielä iltapuhteeksi Raidan ruokinnan, jossa huomasin muutamia puutteita. Ori saa työskentelyyn nähden turhan vähän proteiinia, joten se ei välttämättä pysty palautumaan vaaditulla tavalla. Samoin vaihdoin sen valkuaisrehun rehuun, jossa on valkuaisen lisäksi reilusti vitamiineja. Lisäksi ori saa nyt kesäkauden aikana lisäboostia elektrolyyttijuomasta, joka tarjotaan sille aina liikutuksen päätteeksi. Toivotaan, että ruokinnan uusiminen auttaa hevosta tulevaisuudessa - harmittavaa toki on se, että en huomannut näitä puutteita ennen, kun ongelmat tuntuivat selkään asti. Tänään fysioterapeuttimme Jenni tuli syyslomalta, ja pääsi heti ensitöikseen Raidan kimppuun. Koska Jenni on ollut reilun kuukauden kesälomalla, hän ei ole nähnyt hetkeen Raitaa liikkeessä - ensimmäiseksi ori siis otettiin tallin eteen, jossa Jenni katsoi orin käynti- ja raviliikkeet sekä sivulta, takaa, että edestä. Jenni huomautti lähes tulkoon heti, että Raidan etujalanliike on aikaisempaan verrattuna katkonaisempaa, mutta kuitenkin puhdasta. Liikkeen arvioinnin jälkeen jätin Jennin ja Raidan kahdestaan tallikäytävälle, jossa Jenni tarkasteli hevosen kauttaaltaan läpi. Toimistohommat tehtyäni palasin parivaljakon luokse ja sain Jenniltä oikeastaan helpottavia uutisia - Raidan lihasmassa on kasvanut, ja satula on jäänyt sille turhan ahtaaksi. Ahdas satula on kipeyttänyt lavat sekä osittain selkää, jotka vaikuttavat molemmat hevosen etujalan liikkeeseen. Jenni laati Raidalle hoitosuunnitelman, johon kuului satulanvaihdon lisäksi TENS-sähkölaitteen käyttöä sekä venyttelyä päivittäin viikon ajan. Ensimmäisen hoitokerran hän antoi Raidalle heti ja täytyy sanoa, että Raidan olemuksesta näki, miten hyvältä kiputilojen aukeaminen tuntui!

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Raitaa on nyt noin viikon päivät hoidettu päivittäin TENS-sähkölaitteella sekä venyttelyllä Jennin toimesta. Ori on ollut nyt kokonaan pois ratsastuskäytöstä, ja sen liikunta on rajoittunut kokopäivätarhauksen lisäksi vesimatolla käyntiin ja juoksutukseen. Juoksutuksessa tehosteena on käytetty puomitehtäviä, jolla ollaan saatu kokonaisvaltaista lisätehoa. Vaste hoitoihin on ollut hyvä, ja orin lihaksisto on muuttunut silmin nähden - kireästä mötikästä on tullut pehmeä ja rento, ja hevosen liikelaajuus on palautunut ennalleen. Olen niin huojentunut siitä, että tällä kertaa syynä haluttomuuteen oli tälläinen pieni lihasperäinen ongelma sillä nämä kun tuppaavat olemaan helpommin ja nopeammin hoidettavissa moneen muuhun vaivaan nähden! Tänään Raidalla oli ensimmäinen ratsastuspäivä viikkoon ja täytyy toistella hieman itseään; vaste hoitoihin on todellakin hyvä, sillä eron entiseen huomasi jo kävellessä alkukäyntejä pitkin ohjin. Kipityksen ja pienten askeleiden sijaan ori käveli rennosti laajoja, tahdikkaita askeleita. Tänään työstin oria reilu puolituntia kentällä, ja keskityin vain siihen, että se reagoi apuihin ja taipuu molempiin suuntiin samalla tavalla. Loistavaa, että Raita tuntui taas normaalilta itseltään; nyt hevonen voidaan ottaa hiljalleen takaisin käyttöön ja täyspäiväiseen treeniin. Kyllä nyt kelpaa varsinkin, kun hevonen sai kaksi uutta satulaa yhden vanhan tilalle. Raidalle nimittäin hankittiin koulusatulan lisäksi estepainoitteinen yleissatula maastossa työskentelyä varten; helpottaa kummasti ratsastajan työtä, kun on oikeanlaiset vermeet!

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Raskaan työpäivän päätteeksi kaipasin pientä irtiottoa arjesta, joten satuloin symppiksenäkin tunnetun Raitaviikarin ja lähdin tekemään maneesiin pientä puomijumppaa. Työstin Raitaa ravissa pitkään raviviuhkalla, jonka puomit olivat nostettu toisesta päästä ylös - näin Raita joutui sekä nostamaan että venyttämään liikettä, ja tehtävän tehokkuus saatiin vähintään kaksinkertaistettua. Tämän tehtävän ansiosta Raita sai takajalat hyvin vatsan alleen ja se pehmeni niskasta ja suupielestään erittäin kivasti. Jatkoin työskentelyä pienten välikäyntien jälkeen laukassa tehden pääty-ympyrää, johon oli sijoitettu puomeja kolmen laukka-askeleen välein. Kun löysimme hyvän rytmin puomeille, lähdin tekemään tehtävää, joka mittaa niin hevosen kuuliaisuutta kuin säätelykykyä sillä haastoin sekä itseni että Raidan nopeatempoiseen laukan säätelyyn niin, että joku väli tultiin kahdella askeleella laukkaa pidentäen ja joku väli tultiin neljällä askeleella laukkaa kooten. Tämä tehtävä oli erittäin tehokas; Raita tuli aktiivisemmaksi pohkeelle ja kuumuessaan se oli jopa normaalia parempi ratsastaa. Ratsastuksen lopuksi ratsastin oria suorilla ja kaarevilla urilla eteen-alas muotoon mahdollisimman avoimelle kaulalle, jonka jälkeen vein orin takaisin talliin. Tallissa harjasin orin huolellisesti infrapunalamppujen lämmössä, jonka jälkeen Raita pääsi karsinaansa nauttimaan iltaheinistä.

Kouluvalmennus, omistaja VP
Koska olin epäpoikkeukselliseen tapaan myöhässä aikataulustani, tallimestarimme Jenni laittoi Raidan kuntoon valmennusta varten. Kun lähenin tallin ovia juoksujalkaa, kuulin, miten Jenni kirosi tallin sisällä. Huokaisin syvään, ja kurkistin sisään ymmärtääkseni mistä oli kyse. Talliin astuessani ymmärsin Jenniä, sillä Raita oli tyypilliseen tapaansa touhunnut päällään ja kaatanut melassivettä sisältäneen ämpärin niin, että vasta maalattu seinä oli melassiveden peitossa. Siinä hetkessä teki mieli kirota itsekin, mutta hillitsin itseni, vedin saappaat jalkaan ja suunnistin orin kanssa maneesille. Valmennuksen alkuverryttelyn aikana olin vielä pienessä lentomoodissa, eikä oma ratsastukseni tuntunut edes itsestä hyvältä. Raita kipitti jännittyneesti, kuikuili vieraita ratsukoita ja painoi kädelle. Onnekseni valmentaja huomasi tilanteeni, ja pyysi minua jäämään työskentelemään pääty-ympyrälle tekemään siirtymiä, jotta saisin verrytellä sekä itseäni että hevosta hyvin yksinkertaisen tehtävän parissa. Pikkuhiljaa aamupäivän kiireistä johtuneet paineet katosivat takaraivosta ja pystyin rentoutumaan hevosen selässä - ja kappas, mitä teki Raita! No rentoutui perässä, ja pikkuhiljaa pääsin työstämään orin takajalkoja aktiivisemmaksi ja koko hevosta pyöreämmäksi. Valmennuksen teemana oli tänään avo- ja sulkutaivutukset, jotka ovat Raidalle kaiken kaikkiaan ihan hyviä tehtäviä. Koska Raita on suurienerginen hevonen, joka liikkuu mielellään eteen, on sitä hyvä työstää kokoavilla ja ajatusta vaativilla tehtävillä. Tänään Raita tuntui alkuverryttelyä lukuun ottamatta oikeastaan ihan todella hyvälle: Se kulki koko kroppansa läpi, työskenteli pyöreänä ja aktiivisena ja oli hillittömän kevyt - niin kevyt, ettei se ole koskaan ollut! Siinä oli jopa valmennuksen päätyttyä hymy herkässä, kun pääsi kerrankin vain fiilisteelmään joka askeleiden ratsastuksen sijaan. Nyt ymmärrän, mitä Kyrakin tarkoittaa "potkukelkka"-ajatusmallilla, sillä Raita jäi juuri siihen moodiin johon olin sen pyytänyt niin pitkäksi aikaa, että pyysin sen tekemään jotain muuta. Täydellistä, hyvä meidän joukkue!

Kouluvalmennus, valmentajana Salazar
Tänään valmentaisin Raitaa ja sen ratsastajaa kouluratsastuksessa. Ratsukon kävellessä vielä alkukäyntejä pitkin ohjin, otin ratsastajalta selvää itselleni tuntemattomasta hevosesta ja sen mahdollisista ongelmakohdista, joita olisi hyvä hioa tämänpäiväisessä valkassa. Niitä ei kuulemma juuri ollut, mitä nyt hevonen saattoi välillä kyllästyä jos samaa asiaa jauhettiin liian pitkään. Hieman valmennettavaani perehtyneenä aloitin ohjaamalla napakan ja lyhykäisen alkuverkan, johon kuului temmonvaihteluita askellajien sisällä sekä vähän taivutteluja ympyrällä. Raita oli herkkä pohkeelle ja ohjalle ja sääti askellajejaan verkkaisesta reippaaseen varsin sujuvasti. Taivutteluja tehtiin sekä ulos, että sisälle, eli välillä hevonen joutui taipumaan niin sanotusti väärään suuntaan ympyrällä ollessa. Ulospäin taivutuksen halusin näkyvän vain kaulassa, ei koko rungossa, sillä muuten hevonen olisi jäänyt juoksemaan rumasti sisälapa edellä. Kaaren suuntaiset taivutukset saivat näkyä hevosessa kokonaisvaltaisesti. Tämän jälkeen teimme erilaisia laukkatehtäviä, joista valmennus pääosin koostuikin. Treenattuamme muutamia ihan yksinkertaisia juttuja, siirryimme laukanvaihtoihin joita tuli nopeasti. Laukat vaihdettiin siksak-kuviolla, missä myös kääntäminen oli tärkeässä osassa. Ratsastaja sai ratsastaa aika istuntapainotteisesti, sillä paketti ei olisi pysynyt kasassa pelkillä pinnallisilla avuilla. Yllättävän sujuvasti ori onnistui harjoituksen kanssa, vaikka se oli haastava jopa omasta mielestäni. Loppuverkkoja lähestyessämme teetin samaa siksakkia vielä harjoitusravissa. Loppuverryttelyissä hevonen oli pirteä paljosta laukkaamisesta ja keskityimme vain hakemaan siihen rentoutta ja askeliin rauhallisuutta. Valmennuksen tehtävienkulku oli ilmeisesti ollut upeanväriselle suokille tarpeeksi nopea, sillä en ollut huomannut merkkejä kyllästymisestä.

Kouluvalmennus, omistaja VP
Koska Apro on tuntunut viime aikoina hieman erikoiselta ratsastaa, pyysin valmentajaani tulemaan pitämään hätäensiavuksi reilu puolen tunnin yksityisvalmennuksen. Puhelimessa puhuessamme en osannut selittää, mikä nyt on ongelmana sillä en kerta kaikkiaan tiedä, onko vika satulan päällä jossa se melkein sadan prosentin varmuudella usein onkin, vai onko vika vääränlaisessa työskentelyrytmissä vai sittenkin hevosessa. Normaalisti positiivisesta, energisestä ja hyvällä flowlla kulkevasta orista on tullut jopa aavistuksen aneemisen ja tahmean oloinen, joten hälytyskelloni ovat olleet punaisella jo jonkin aikaa. Periaatteessa on mahdollista, että kesän viimeinen helleaalto on saanut hevosen veltostumaan hetkellisesti, mutta koskaan ei ole turhaa ottaa ammattilaista katsomaan, missä on vika - vai onko sittenkään missään muualla kuin ratsastajan korvien välissä. Valmennuksen aikana kävimme perusteellisesti läpi jokaisen askellajin, taivuttelimme hevosta erinäisillä kaarevilla urilla ja suorilla urilla huolehdimme, että hevonen kulkee suoraan. Tänään Apro tuntui paremmalta, mitä muutama aikaisempi päivä, muttei kuitenkaan omalta itseltään: Varsinkin ravin tahti on huonontunut selkeästi ja ennen lennokkaista etujaloista on tullut jopa aavistuksen kipittävät. Pitkien loppukäyntien ja jutustelun jälkeen tulimme valmentajan kanssa siihen lopputulokseen yhteistuumin, että hevonen on saatava pikimmiten osaavan hieroajan tai fysioterapeutin pakeille - onni onnettomuudessa, että Apro asuu tallissa jossa on alansa huippu työskentelemässä ja on sattumalta tulossa syyslomalta juuri huomenna!

Kouluvalmennus, valmentajana yaren
"No ei nyt hyvää päivää, mistä ihmeestä sinä näitä oikein itsellesi haalit? Kerro ihmeessä minullekin pari hyvää vinkkiä..." olin jo vähällä alkaa pillittämään seuratessani jälleen kerran Vähäpellossa valtavan komean ori menoa. Olimme aloittaneet jo jonkin aikaa sitten ja näin kauan olin pystynyt olemaan kommentoimatta VP:n alla olevaa ratsua. Johan nainen kohta alkaisi kiusoittelemaan, että minä se nyt pidin joka ikistä näkemääni nelijalkaista kauniina ja hienona ja mitä näitä nyt oli. Melko pienikokoinen kimo eteni kentän urilla ilmavin ja jopa lennokkain askelin, ja ratsastajalla oli välillä työ saada pidettyä oma kehonsa täydellisesti hallinnassa isoissa raviaskelissa. "Ennen kuin minun silmäni sulavat, aloitetaan vähän temponmuutoksilla..." sain johonkin väliin suustani ja ratsukkohan teki heti työtä käskettyä. Nuoresta iästään huolimatta Raita vaikutti hyvin kokeneelta ja kehittyneeltä. Se ei ehkä aivan täydellisesti vielä käyttänyt koko kehoaan, mutta yritys oli kuitenkin hyvä ja nöyrä työskentelytapa vain täyttä plussaa. VP selvästi nautti orin kanssa puurtamisesta, vaikka joutuikin tekemään hieman tavallista enemmän töitä pidättävien apujen kanssa. Oma moottori ei kuitenkaan ollut hevosella ikinä pahitteeksi, varsinkin kun se pysyi kuitenkin suurin piirtein kuskin hallinnassa. Pieni tuskainen huokaus kuitenkin pääsi hevosen omistajankin suusta, kun seuraavaksi kerroin olevan hyvä aika keskittyä takaosakäännöksen tekoon. Liike vaati kummaltakin ratsukon osapuolelta paljon, eikä ajatus saanut herpaantua tai mahdollisesti koko suoritus oli hetkessä pieninä murusina ja haalittavana pitkin maneesin hiekkapohjaa – ainakin näin kuvaannollisesti. "Älä anna sen kiirehtiä. Nyt on askelissa ihan liikaa pituutta. Älä anna sen myöskään väistää pois", latelin ohjeita ja VP kulmat kurtussa yritti saada niistä jotain tehdyksikin. Alkuun Raitakin vaikutti tavoittelevan haluttua lopputulosta, mutta jossain vaiheessa pystyin jo havaitsemaan, että siltä alkoi mielenkiinto loppumaan koko hommaa kohtaan. Ilmeisesti tässä alkoi olemaan herralle jo liikaakin pientä sipertämistä, jota se ei voinut sietää. Ratsastaja sen selässä alkoi tuskailemaan myös jo siihen malliin, että aloin nähdä parhaaksi alkaa lopettelemaan. Mutta vain silloin, kun yksi täydellinen liike oli suoritettu! Suodatin nurinan taka-alalle ja tsemppasin VP:n äärimmilleen, tosin annoin minä hänelle luvan nollata hetken itsensä sekä ratsunsa vapaan laukan muodossa. Se temppu tepsi, sillä hetken päästä näin Raidan takajalkojen polkevan kauniisti paikoillaan ja kääntyvän koko rungollaan kauniisti taipuen.

Kouluvalmennus, valmentajana yaren
Minun ilokseni ja VP:n sekä hänen ratsunsa suoranaiseksi kauhuksi, olin heti parin päivän päästä uudestaan vetämässä heille toista kouluvalmennusta. Koska aikamme oli kulunut pidemmän päälle vain parin tehtävän hinkkaamiseen, en voinut missään nimessä jättää työtäni niin ikään kesken. Vähäpellon omistajan mielestä homma oli jo täysin hanskassa, jota kyllä uskalsin kovasti epäillä. Pahainen yritti vain livistää työnteosta ja keskittyä enemmän hauskanpitoon. Minut pyytäessään kuitenkin valmentajaksi tuli hänen ehdottomasti huomata, etten minä päästänyt treenattaviani helpolla. Kyllähän nyt valmennuksista piti jäädä jotain käteenkin, eikä vain takoa jotain sellaista, joka oli opittu jo aikapäiviä sitten. Kertasimme nopeasti edellisen kerran tehtävät, sillä halusin nähdä, miten tuoreessa muistissa ne vielä olivat. Takaosakäännös tuli edelleenkin hiukan kankeasti, mutta jo huomattavasti paremmin kuin viimeksi ensimmäisillä yrityksillä. VP oli ilmeisesti kaikesta huolimatta saanut jotain ohjeistani korvan taakse, vaikka olikin kovasti nurissut, ettei sellaisessa väsymyksessä kyennyt ottamaan enää yhtäkään vinkkiä vastaan. Niin tai näin, tällä kertaa käynti- ja ravityöskentely sai jäädä vähemmälle ja laukka siirtyä etualalle. Helppo A –tasoisen Raidan ei tarvinnut taitaa laukanvaihtoa suorilta käsin laukasta toiseen, joten teimme pieniä harjoitteita käynnin kautta. Kovin montaa askelta emme kuitenkaan väliin ottaneet ja välillä minusta jo tuntui puhtaasti siltä, että rahkeet olisivat riittäneet vallan hyvin siihenkin, että VP olisi vain vaihtanut laukka-apuja kesken kaiken. Vastalaukkatehtävä tuotti siltä osin hankaluuksia, että Raita pyrki intoutumaan ja pyrki toisinaan menemään jo valmiiksi lapa edellä niissä kohdin, missä oli aiemmin nostettu laukka. VP sai käyttää paljon aikaa hevosensa rauhoitteluun ja tuskastumiseen asti hän sitä tekikin. Mutta jälleen kerran kova uurastus palkittiin ja aina kun orin sai sopivasti rauhoitettua uutta nostoa varten, tuli laukasta alusta loppuun puhdasta ja halutunlaista. Saipa nainen jopa niin hyvin ratsunsa hommaan mukaan, että jossain vaiheessa yhteistyöhalukkuus vei voiton ja ennen toimimista suomenhevonen jopa kuunteli, mitä siltä haluttiin.

Kouluvalmennus, valmentajana Nerita
Suunnistin Vähäpeltoon pitämään Raidalle ja tämän ratsastajalle VP:lle kouluvalmennusta. En tiedä mitä olin odottanut, mutta en ainakaan nätisti liikkuvaa, kimoa suomenhevosoria. Ratsukon huomatessa minut, tulivat he tervehtimään minua kentän laidalle. Raita hörisi iloisesti tervehdyksen. Juttelimme siinä hetken ja sain tietää vähän hevosesta. Sitten patistelin ratsukon hommiin. Verryttelyt oli suoritettu jo, joten aloitimme työskentelyn käynnissä. Ratsukko sai pitkillä sivuilla tehdä kaksi pätkää pohkeenväistöä. Ensin puolet pitkästä sivusta väistöä, suoristus ja taas väistöä loppuun asti. Päätyihin ympyrät, joille nostettaisiin laukka. Raita selvästi tykkää väistöistä, se nimittäin teki heti oikein siistejä väistöpätkiä. Nopeasti pääsimme vaihtamaan suuntaa ja vähän muuttamaan tehtävää. Nyt väistöä tehtiin ravissa ja ilman suoristuksia, mutta keskellä piti siirtyä muutamaksi askeleeksi käyntiin tekemään väistöä. Tässä sekä ratsastaja että hevonen joutuivat keskittymään taas ihan eri tavalla. Mutta kun homma tuli tutuksi ja tajuttiin mitä oltiin tekemässä, ei tässäkään ollut mitään ongelmia. Tauon jälkeen jatkettiin edelleen samalla teemalla, mutta nyt siirryttiin uralta kahdelle lävistäjälle. Lävistäjälle tultaisiin laukassa, tehtäisiin loivaa väistöä ja suoristus ennen uralle palaamista. Vastalaukassa lyhyen sivun keskelle, jossa ravin kautta laukanvaihto ja taas toiselle lävistäjälle. Alkuun Raidalla ei ollut mitään hajua mitä siltä haluttiin ja se lävistäjillä lähti alkuun lisäämään vauhtia. Hiljalleen ratsukko sai kaikki elementit kasaan ja työskentely lähti rullaamaan. Tätäkään ei tarvinnut kauaa hinkata, joten lopettelimme onnistuneeseen kuvioon.

Kouluvalmennus, valmentajana Siguri
Odotin maneesissa valmiina päivän valmennettavaa ratsukkoa. Olin suunnitellut päiväksi erilaisia laukka- ja ravitehtäviä, kunhan ensin pääsisin näkemään, kuinka ratsukon yhteinen työskentely sujui. Raita ja tämän ratsastaja saapuivat pian seurakseni, ja pyysin heitä aloittamaan huolelliset alkuverryttelyt siirtymisillä. Raidasta huomasi heti, että se oli todella nöyrä ja motivoitunut ratsu. Se kuunteli ratsastajan pienimpiäkin apuja todella tarkasti ja kulki tämän alla reippaasti eteenpäin. Siirtymiset sujuivat todella hyvin, joten lähdimme pian suorittamaan päivän tehtäviä. Teimme ensin ravissa pohkeenväistöjä ja kiemurauria, jotta ratsastaja saisi kunnon tuntuman hevoseen. Ratsastaja sai käyttää tänään todella pieniä ja herkkiä apuja, ja hän oli yllättynyt, kuinka pienellä vaivalla Raita todella liikkui, kun sen oli saanut kerran kuulolle. Ravitehtävien jälkeen lähdimme tekemään uralla laukassa temponvaihteluita. Raita nosti mielellään tempoa, mutta sillä kesti hetken aikaa hidastaa takaisin alkuperäiseen vauhtiin. Jonkin aikaa tehtävää tehtyä Raitakin alkoi suorittaa siirtymisiä huolellisemmin, ja temponvaihtelut näyttivät todella hyviltä. Orin laukka oli todella tasaista ja energistä, ja se kulki hyvin ratsastajan avuilla. Temponvaihteluiden jälkeen siirryimme lopputunniksi tekemään laukka-ravi-siirtymisiä ympyräkahdeksikolla. Raita meinasi ensin hieman oikoa takaosallaan ympyröitä, mutta muutamalla muistutuksella se alkoi liikkua paremmin. Siirtymiset sujuivat alusta asti erittäin hyvin, ja Raita jatkoi koko lopputunnin hyvää ja energistä laukkaansa. Päivän tehtävien jälkeen oli aika siirtyä loppuverryttelyihin. Ratsukko teki hetken aikaa asetuksia käynnissä ja siirtyi sitten kulkemaan pitkin ohjin. Kiitin ratsukkoa valmennuksesta ja jäin heidän seurakseen loppukäyntien ajaksi, kunnes lähdimme lopulta takaisin tallille.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen