Vähäpelto

i. Tuohipoeka tummanrautias, 148cm	ii. Termooni evm, rautias, 148cm	iii. Okaan Tulokas evm, tummanrautias, 147cm
		iie. V.P. Malviina evm, vaaleanpunarautias, 144cm
	ie. Kaarnasävel evm, tummanruunikko, 143cm	iei. Sysisärmä evm, musta, 145cm
		iee. Metsänkummakaiku evm, rautiankimo, 140cm
e. Lumoloihtu punaruunikko, 144cm KTK-I	ei. Turaani evm, hopeanruunikko, 144cm	eii. Seilaus evm, punaruunikko, 145cm
		eie. Turhatoivo evm, hopeanruunikko, 149cm
	ee. Lymyloihtu evm, punaruunikko, 142cm	eei. Pikku-Piraatti evm, punaruunikko, 144cm
		eee. Loitsuttu evm, vaaleanpunarautias, 141cm

Jälkeläiset

sukupuoli	nimi	syntymäaika	isä
ori	Vähäpellon Hulivili	04.10.2017	Vappulan Huiska
tamma	Vähäpellon Kauhistutti	27.10.2017	Turmeltajan Hilikutti
ori	Vähäpellon Kingi	11.01.2018	Vähäpellon Ruhtinas
tamma	Vähäpellon Lumotar	22.01.2018	Koistilan Vintiö

KRJ-koulukilpailut, 40 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 40 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 42 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta

VSN-Näyttelymenestys - 40p.

22.09.2017 Vähäpelto VSN, SW1 41p. tuom. dookie
15.11.2017 Vähäpelto VSN, SW5 40,5p. tuom. dookie
15.12.2017 Vähäpelto VSN, SW3 40,5p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana omistaja
Joskus mä todella mietin, että mikä mua vaivaa. Olen suomenhevospiireissä tunnetusti se, joka harrastaa vain niiden hevosten kokoisten suomenhevosten kanssa - vaikkakin Vähäpeltoon on siunaantunut muutama ponikokoinen suomenhevonen. Niiden piti kuitenkin olla visusti siinä, sillä nykyistenkin pienhevosten ratsastamisesta on saanut nauttia lähinnä tallityöntekijät sillä en koe ponikokoisiin oikein minkäänlaista inspiraatiota tai vetovoimaa. Ystäväni dookien tallille Turmeltajaan ajellessani en todellakaan ajatellut, että kuppi kuumaa kahvia saisi kyytipojaksi kaupankäynnin - tai ainakaan en ajatellut että istuisin pirttipöydän äärellä tekemässä kauppaa pienhevosesta. Toisin kuitenkin kävi, kun näin kolme vuotiaan Turmeltajan Lumoavan irtohypytyskujalla. Dookien sanoja lainaten "Lumo on sellainen pienisuuri hevonen, jonka koko korvaantuu erittäin menevällä, mutta miellyttämisenhaluisella luonteella. Ja vaikka se ei kovin korkea tai iso olekaan, tulee se pärjäämään hevoskokoisten parissa myös este- ja kenttäratsastuksessa, sillä tammalla on vahva laukka ja erittäin hyvä, terävä hyppytyyli."

Aikani tamman suorittamista katsottuani utelin siitä lisätietoa, sillä se herätti jollain hullulla tavalla mielenkiintoni. Sehän oli oikeastaan tällä hetkellä myös siinä iässä, että vaikka en pitäisi sitä itselläni kovin pitkään, voisin ratsuttaa sen, startata muutaman kilpailun ja tarpeen vaatiessa myydä uuteen kotiin pienoisella voitolla. Siinä suklaasuukkoa suuhuni mättäessä en voinut olla nauramatta - tässä sitä taas oltiin, hölmöjen ja ehkä vähän hullujenkin kauppojen äärellä. Kauppakirjojen allekirjoitushetkellä sovimme dookien kanssa, että tamma tuotaisiin hänen kyydillään viikon kuluttua Vähäpeltoon. "En melkein malta odottaa." mä tuumin masentuneella äänensävyllä ja repesin nauramaan.

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Jenna S.
Olin luvannut ystävälleni VP:lle käydä liikuttamassa parina päivänä yhtä hänen suomenhevostammoistansa. Olen aina ollut salaa kateellinen ja erittäin ihastunut Vähäpellon tiluksiin, joten olin mielessäni hekumoinut asiasta jo viikon. Varsinkin, kun olin ensimmäiselle päivälle suunnitellut maastoreissua!

Ratsuni Lumo oli jo haettu valmiiksi sisälle minua varten, joten kaivoin sen harjat varustehuoneesta ja ryhdyin harjailemaan tammaa. Se seisoi kiltisti paikoillaan alahuuli lörpöttäen. Harjausta lopetellessani se oli asiasta selkeästi eri mieltä ja tunki itseään yhä uudelleen lähelleni harjattavaksi. Hellyin sille monta kertaa mielessäni kiherrellen, kunnes huomasin ajan kuluneen kauhean nopeasti. Varustin tamman pikaisesti loppuun, eikä aikaakaan kun istuin sen selässä ja ohjasin sitä kohti minulle neuvottua maastoreittiä.

Kävelimme alkuun pitkän matkaa toisiimme tutustuen, kunnes lopulta kokosin ohjat ja nostin ravin. Lumo ravasi reippaasti korvat hörössä eteenpäin ja minä nautin ihanan lumisesta ja jouluisesta ympäristöstä. Luonto ympärillämme oli ihanan hiljainen ja seesteinen, ilma kirpeä ja kirkas. Testailin parilla siirtymisellä tamman kuuliaisuuden ennen laukannostoa. Laukkailimme aluksi rauhallisesti, joskin Lumoa joutui hieman pidättelemään, sillä se olisi ilmeisesti mielellään mennyt vähän kovempaa. Pian eteemme avautui leveä hiekkatie joka jatkui selkeänä ja hyväpohjaisena pitkälle loivaan ylämäkeen. En voinut vastusta kiusausta, ja nousin kevyeeseen istuntaan kannustaen Lumoa reippaammin eteen. Ja tammahan teki työtä käskettyä! Se heitti pienen ilopukin ja lähti pärskähtäen kiihdyttämään vauhtia. Nauraen annoin vauhdin viedä ja nautin siitä tunteesta, kun vahva hevonen ponnistaa takaosallaan yhä vain kovempaan vauhtiin. Kohta oli kuitenkin pakko hiljentää vauhti takaisin raviin ja hetken hölköttelyn jälkeen käyntiin. Kävelimme loppumatkan rauhallisesti metsäpolkuja pitkin takaisin tallille.

Tallissa unohduin taas harjailemaan tätä ihanaa tammaa, kunnes siinä sille porkkanoita syötellessäni tajusin, että johan sitä pitäisi olla omalla tallilla tekemässä iltatallia! Ihana reissu ja ihana tamma, huomenna nähdään taas!

Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Jenna S.
Tänään saavuin Vähäpeltoon hyvissä ajoin heti aamusta, sillä eilisestä Lumoon niin ihastuneena halusin harjailla ja touhuta tamman kanssa ihan ajan kanssa. Tamma oli jälleen valmiiksi jo sisällä, joten hain sen tarvikkeet karsinan oven eteen ja aloitin puuhani. Ensin suihkutin hieman selvittävää hoitoainetta sen harjaan ja häntään vaikuttamaan ja sitten aloin harjata tammaa. Harjasin sen monta kertaa läpi eri harjoilla, jääden oikein rapsutelemaan piikkisualla kohdista, joista tammaa ilmeestä päätellen kutitti. Pian ei yksikään karva sojottanut väärään suuntaan, joten siirryin jouhien kimppuun. Harjasin hännän ja harjan selviksi ja kiiltäviksi. Hetken mielijohteesta laitoin tammalle harjaan vielä muutaman löysähkön letin ja astahdin taaksepäin. Lumo katsoi minuun korvat hörössä ja silminnähden onnellisena saamastaan huomiosta, enkä voinut vastustaa kiusausta sujauttaa sille taskusta pienen palan leipää. Varustin tamman huolellisesti loppuun ja kieritin sille pintelit jalkaan, eikun menoksi!

Maneesissa aloitimme kävelemällä pitkät ja rennot alkukäynnit. Sitten kokosin ohjat ja aloin käynnissä hieman taivuttelemaan tammaa. Voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia. Kohta nostin kevyen ravin. Lumo tuntui aluksi hieman maahan liimaantuneelta, mutta alkoi pian vertyä. Otin mukaan käynti-ravi siirtymiset, sekä hiuksenhienot temponvaihtelut ravin sisällä. Kolmikaarisissa kiemuraurissa keskityin erityisesti tamman suoristamiseen kaarteiden välissä, sillä VP oli maininnut tämän olevan tammalle vaikeaa. Ja niinhän se vähän olikin, ainakin alkuunsa. Seuraavaksi otin pari kierrosta suoraa uraa pitkin letkeää ja pyörivää keskilaukkaa, keskittyen rentouttamaan tammaa pitkälle eteen ja alas, sekä käden ja pohkeen väliin työskentelemään takapäällään. Kun laukka tuntui hyvältä, siirsin tamman käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkät ohjat. Kohta kokosin ohjat takaisin ja nostin uudestaan laukan. Harjoittelin laukassa laukanvaihtoja kahdeksikolla, sekä avo- ja sulkutaivutuksia suoralla uralla. Lumo työskenteli ihanan vastaanottavaisena ja reagoi apuihini koko ajan herkemmin ja nopeammin. Pian sen kanssa työskentely tuntui kevyeltä ja helpolta, juuri siltä miltä hyvä koulutreeni tuntuukin! Loppuraveissa ratsastin paljon isoja, kaarevia uria ratsastaen tammaa rennoksi eteen ja alas. Lumo työskenteli loppuun asti tarmokkaasti ja hyvällä motivaatiolla, enkä pystynyt peittelemään leveää hymyäni siirtäessäni tamman käyntiin ja antaessani pitkät ohjat.

Loppukäynneiksi lähdimme kävelemään Vähäpellon tiluksia kiertävää polkua pitkin, mutta pian minun oli myönnettävä aikani jälleen loppuvan. Talutin tamman talliin ja hoidin varusteet takaisin paikoilleni. Hieroin sen vielä pikaisesti lävitse ja löysinkin pienen pienen jumin selästä, johon hieroin hieman arnikaa. Heitin tamman selkään loimen ja talutin sen tarhaansa syömään päiväheiniä.