Vähäpelto

i. Lehmuskulkija evm, vaaleanrautias, 158cm	ii. Sielunvaeltaja evm, rautiaankimo, 158cm	iii. Voimatkaaja evm, rautiaankimo, 159cm
		iie. Tummasielu evm, vaaleanrautias, 150cm
	ie. Lehmuskeiju evm, vaaleanrautias, 149cm	iei. Lehtikieltäjä evm, punarautias, 157cm
		iee. Viherkeiju evm, vaaleanrautias, 142cm
e. Talvenneito evm, punarautias, 153cm	ei. Pakkasukko evm, punarautias, 155cm	eii. Hallanturma evm, punarautias, 154cm
		eie. Kuurankukka evm, tummanpunarautias, 155cm
	ee. Lumineitonen evm, vaaleanrautias, 150cm	eei. Lumituisku evm, punarautias, 156cm
		eee. Valkolakka evm, vaaleanpunarautias, 151cm

Jälkeläiset

sukupuoli	nimi	syntymäaika	isä
tamma	Vähäpellon Morsiusneito	16.01.2018	Marinara
ori	Vähäpellon Pikkumörkö	06.02.2018	Mörkövahti

i. Lehmuskulkija on vähän sellainen kaiken nähnyt ja kokenut hevonen. Se on omistajansa kanssa pyörinyt, jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä ja onkin luonteeltaan hyvin varma ja peloton tapaus. Lehmuskulkija on kisannut kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa ja menestynytkin oikein mukavasti. Jälkeläisiä orilla on 12 kappaletta, joista jokainen on saanut osansa isän hyvistä liikkeistä ja hermojen lujuudesta.

ii. Sielunvaeltaja on vesikammoinen kouluratsu, jonka kanssa kisamenestys on ollut ja on edelleenkin riippuvaista säästä. Kun aurinko paistaa ja on nätti ilma, ori on erittäin hieno ratsu, jolta löytyy liikettä aina vaativaan a:han asti. Sateella taas Sielunvaeltaja näyttää siltä, ettei se selviäisi edes helpon c:n ohjelmasta puhtaasti. Muuten luonteeltaan ori on oikein leppoisa ja mukava tapaus, varsinkin hoitaessa. Kahdeksalle jälkeläiselleen Sielunvaeltaja on periyttänyt korrektia rakennettaan.

iii. Voimatkaaja oli komea kuin satuprinssi ja liikettäkin löytyi, vaikka muille jakaa. Ori oli koko ikänsä saman omistajan omistuksessa ja kisasi erinomaisin tuloksin esteitä, kenttää ja koulua. Luonteeltaan Voimatkaaja oli yritteliäs ja kuuliainen hevonen, joka rakasti olla huomion keskipisteenä. Jälkeläisiä orilta jäi jälkeen vain vaivaiset kolme kappaletta, koska ori menehtyi 8-vuotiaana yhdellä karkureissullaan upotessaan suohon.

iie. Tummasielu on nimensä mukaisesti sielultaan tumma. Sitä ei oikeastaan kiinnosta mikään tai kukaan, mutta kyllä se kuitenkin käsittelyn ja ratsastuksenkin hyväksyy. Kentällä se ei viihdy pyörimässä, jonka takia Tummasielu onkin toiminut omistajansa maastopuksuttimena. Kisatuloksiakaan ei tammalla ole, juurikin sen takia, ettei mikään ole oikein kiinnostanut ja ei se mikään liikehienouskaan ole koskaan ollut. Jälkeläisiä tammalla ei ole kuin yksi, joka sitten olikin emänsä vastakohta.

ie. Lehmuskeiju on vaativa hevonen, joka on tarkka ratsastajastaan. Voisi jopa sanoa, että se on yhden ihmisen hevonen ja onneksi sille on löytynyt se oma ihminen, joka saa Lehmuskeijusta sen erittäin hienon puolen esille. Tamma on kiertänyt Lehmuskulkijan lailla, vaikka minkälaisissa kissanristiäisissä ja on kahminut palkintoja vaikka kuinka paljon myös ihan ratsastuskisoissakin. Neljälle jälkeläiselleen Lehmuskeiju on periyttänyt erinomaisia liikkeitään ja rakennettaan.

iei. Lehtikieltäjä on varsasta asti ollut hieman hermoja raastava tapaus. Se temppuilee minkä ehtii, mutta osaa se toki vakavastikin asioihin suhtautua, varsinkin kisoissa. Este- ja kouluradoilla mukavasti pärjännyt ori pistääkin sitten yleensä kotitreeneissä homman ranttaliksi ja välillä jo valmentajatkin ovat sanoneet, että ei enää ikinä tätä hevosta. Omistaja kuitenkin hevosestaan pitää ja onhan sillä oikein hienot liikkeet, sekä erinomainen rakenne, jonka takia sillä jälkeläisiäkin löytyy 15 kappaletta.

iee. Viherkeiju on perso herkuille ja taitaapa se vähän tammassakin näkyä, kun tuppaa herkästi pyöristymään. Onneksi omistaja kuitenkin tarjoaa sille monipuolista tekemistä ja estekisoihinkin he treenaavat ahkerasti. Viherkeiju on yritteliäs ja reipas tamma, jonka kanssa on kyllä mielekäs työskennellä. Jälkeläisiä vaaleanrautiaalla ei ole kuin yksi, koska omistaja on halunnut keskittyä tamman kanssa kisaamiseen ja treenaamiseen, jolloin ei enemmälti varsoille ole aikaa ollut.

e. Talvenneito on aina ollut nopea oppimaan, niin hyvässä, kuin pahassakin. Se myös rakastaa kaikkia, joka on välillä vähän huonokin juttu. Tamma kun ei tajua olevansa iso hevonen ja se ei todellakaan syliin mahdu. Nykyään sille onneksi riittää, että työntää päänsä syliin rapsuteltavaksi. Talvenneito on kisannut vähän joka lajissa, koska omistaja on kaikkea halunnut kokeilla ja ovathan he pärjänneetkin oikein mukavasti lajissa kuin lajissa. Jälkeläisiä Talvenneidolla on kaksi kappaletta, jotka ovat emänsä lailla moniosaajia.

ei. Pakkasukko on määrätietoinen ja itsevarma ori, joka ei siedä kuin tietynlaista käytöstä niin ihmisiltä, kuin hevosiltakin. Laumassa ori on se, jota kaikki kunnioittaa ja varoo suututtamasta, koska tällöin ihan varmasti kiusanhenki saa sellaiset lähdöt, että muistaa loppuelämänsä. Ihmisillekin tehdään hyvin selväksi, jos jokin ei miellytä. Ratsuna Pakkasukko on pilkun tarkka ja vaatii erittäin tasaista ratsastusta, jotta siitä saadaan kaikki parhaimmat puolet esille. Jälkeläisiä orilla on huimat 24 kappaletta!

eii. Hallanturma on monen mielestä tylsä hevonen, vaikka erinomaiset liikkeet ja rakenne siltä löytyykin. Ori on niin täydellinen suomenhevosen perikuva, kun vaan olla ja voi. Se on ratsastaessa tasainen, mutta hieman jyräävä ja ihan kiva ratsu muuten. Esteillä hieman laiska, kuten myös kouluratsastuksessa. Hallanturmalla ollaan muutamissa kisoissa käyty, mutta ei se menestys ole päätä huimannut, kun ei hevosesta mitään kovin erikoista irti saa. Jälkeläisiä orilla on seitsemän kappaletta, jotka ovat onnekseen perineet isältään vain erinomaista rakennetta.

eie. Kuurankukka on hoitaessa kiukkuinen tapaus, joten yleensä se hoidetaankin aikuisten toimesta ja hoitopaikalla molemmin puolin kiinnitettynä. Kuurankukka toimii siis ratsastuskouluna opetushevosena ja ratsuna se onkin oikein pätevä kampe, vaikka hoitaessa onkin vaikea. Toki töitä saa tamman kanssa tehdä, mutta mukava ratsu se silti on. Ratsastuskoulu-uran takia Kuurankukalla ei ole kuin yksi jälkeläinen, joka on menestynyt oikein mukavasti koulu-, este- ja kenttäratsastuksen saralla.

ee. Lumineitonen kerää helposti energiaa yhdestäkin vapaapäivästä ja uusilla paikoilla se on kuin hyrrä. Itse kisatilanteessa se onneksi osaa rauhoittua ja panostaa suoritukseen täysillä. Tammalla kisataankin koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ja kaikissa lajeissa se on pärjännyt oikein mukavasti. Lumineitosella on varsoja vain kaksi kappaletta, mutta sitäkin hienompia ja menestyneempiä ne ovat.

eei. Lumituisku on itsepäinen ja määrätietoinen ori. Jotain kun se päättää, niin niin myös tapahtuu, joten joskus saattaa ratsastaminen orilla olla tuskaa. 14 jälkeläisen epäonneksi ovat nekin saaneet osansa isänsä jääräpäisyydestä, mutta myös onnekseen rakenteesta. Lumituiskun kanssa on käyty myös pyörähtämässä kisaradoilla useampaankin otteeseen. Tosin menestys on ollut erittäin vaihtelevaa orin jääräpäisyyden takia. Se saattaa ihan hyvin kesken esteradan päättää, että tämä oli muuten tässä ja pysähtyä niille sijoilleen.

eee. Valkolakka on varma ja mukava tamma. Sitä pystyy hoitamaan ja ratsastamaan kuka tahansa vauvasta vaariin ja se kantaa jokaisen ratsastajansa ylpeänä ja turvallisesti. Sen omistaja onkin alkanut menemään tammalla ilman varusteita, koska hevonen kuuntelee niin tarkkaan ratsastajaansa. Kisoissa toki on normaalit varusteet päällä, mutta tällöinkin Valkolakka luottaa 100 prosenttisesti ratsastajansa valintoihin ja noudattaa käskyjä kyselemättä. Jälkeläisiä tammalla on viisi kappaletta.

sukuselvitys © Jaana K, kiitos!

KRJ-koulukilpailut, 27 sijoitusta

ERJ-estekilpailut, 23 sijoitusta

KERJ-kenttäkilpailut, 15 sijoitusta

VSR-Cup kilpailut, 00 sijoitusta

VSN-Näyttelymenestys

15.12.2017 Vähäpelto VSN, SW1 42p. tuom. dookie
01.01.2017 Vähäpelto VSN, SW1
11.02.2017 Ratsutalli Lilja, VSN, SW1

Varustekaappi uuteen uskoon, kirjoittajana omistaja
Pitkäaikaisena talliyrittäjänä on kai sanomattakin selvää, että jokaikinen nurkka tallista pursuu kaikenlaista tavaraa. Tästä syystä Lehmuksen muutettua Vähäpellon tiloihin se peri vanhoja, käyttökelpoisia tavaroita edeltäviltä hevosiltani. Voitte vain kuvitella, miltä Lehmuksen varustekaappi näytti - niinpä, ei kovin nätiltä. Sen sisältö oli oikea värien ja merkkien superskaala; vähän vihreää satulahuopaa, punaista kävelytysloimea, ruskeaa nahkasuojaa, mustaa muovisuojaa, sinistä pinteliä ja niin edelleen. Yhtenä päivänä intouduin kuitenkin siivoamaan tallin nurkkia ja keräsin kokoon kaikenlaisia vanhoja "eripari" tuotteita, jotka olisivat vielä kuitenkin käyttökelpoisia. Näistä miljoonasta tuotteesta laitoin ilmoituksen facebookkiin, ja sanoin, että nopeimmat vievät - halvalla lähtee kunhan eroon pääsee.

Kirppistely tuotti viivan alle katetta ihan kiitettävästi, ja koska muiden hevosten varustekaapit olivat jo aika hyvällä mallilla, päätin panostaa Lehmuksen varustekaappiin. Eilen ennen valmennusturneeta kävin piipahtamassa paikallisessa varusteliikkeessä Equestrian PROssa, jossa valitsin Lehmukselle kaikenlaista uutta ja mukavaa varustetta. Mukaan tarttui mustat jännesuojat sekä karvallisena että ilman karvaa, tummansiniset pintelit, mustat bootsit, uudet suomi100-henkiset satulahuovat sekä este- että koulusatulaan, uusi riimu riimunnaruineen sekä muutamia uusia loimia. Vielä viime hetkellä shoppailukierrosta nappasin mukaan myös enkkuviltin ja -ratsastusloimen sekä mustat kuljetussuojat, joita voi käyttää esimerkiksi valmennusreissuilla muillakin hevosilla.

Kyllä Lehmuksen nyt kelpaa kun varustekaappi on tiptop ja se sisältää melko yhteneväisen linjan erilaisia varusteita! Ja mikä parasta, varustekaappi tuli käytännössä kierrätettyä eikä sen uudistamiseen mennyt ylimääräistä rahaa. Loistavaa!

Varustekaappi uuteen uskoon, kirjoittajana Jaana K
Oltiin Vernan kanssa laiteltu viestiä jokin aika sitten, että menisin hoitamaan Lehmuksen tänään, koska muilla oli kiireitä. Olin innoissani uuteen hevoseen tutustumisesta, joten lähdin jo hyvissä ajoin aamulla tallille, jotta ehtisin kunnolla tutustua tammaan.

Tallilla vastassa oli oikein nätti tamma, josta kävi heti ilmi, että se rakastaa huomiota. Vein Lehmuksen tarhasta sisälle pienen rapsutushetken jälkeen ja koko matkan rautias töni minua kerjäten lisää rapsutuksia. Naurahdin pienesti tammalle ennen kuin päästin sen karsinaan ja lähdin hakemaan harjoja.

Aloitin harjaamisen verkkaisin ja pitkin vedoin ja rautiaasta näki, että se nautti käsittelystä erittäin paljon. Päätin siis suorittaa harjauksen oikein pitkän kaavan mukaan ja käytin kaikkia mahdollisia harjoja, mitä neidin harjakassista löytyi. Toki myös välillä piti pysähtyä rapsuttelemaan Lehmuksen otsaa, kun se siitä näytti niin paljon pitävän.

Olin ensin ajatellut, että menisimme maneesiin tekemään puomitehtäviä, mutta ilman ollessa kaunis ja kuulas, päädyinkin lähtemään maastoon, vaikka reitit olivatkin tuntemattomat. Verna oli kuitenkin kertonut, että reitti on selvästi merkitty, sen mukaan minkä mittainen matka oli kyseessä, joten luottavaisin mielin ohjasin rautiaan ratsuni pois tallin pihasta.

Metsässä Lehmus asteli eteenpäin varmasti ja rauhallisesti. Hetken kävelyn jälkeen annoin tammalle pohkeet merkiksi raviin siirtymisestä ja siirtymä sujui erittäin kivasti! Ravasimme kaikessa rauhassa eteenpäin, kunnes eteemme avautui pitkä suora, joka totta kai tarkoitti laukkapohkeita. Lehmus siirtyi pehmeästi laukkaan ja ei edes säpsähtänyt, kun vierestämme lähti pupu juoksemaan poispäin.

Laukkapätkän jälkeen hidastin raviin ja ohjasin tamman kohti kotitallia. Ravasimme vielä jonkin aikaa, kunnes alkoi kauempaa pilkistää tallirakennus puiden välistä, jolloin hidastin käyntiin ja annoin Lehmuksen kävellä kaikessa rauhassa pitkin ohjin tallipihaan.

Verna oli käskenyt viedä Lehmuksen takaisin tarhaan, joten hoidin sen tallissa ulosvientikuntoon ja vietin tarhassa vielä lyhyen rapsutteluhetken neidin kanssa, jonka jälkeen huikkasin tallin puolelle heipat ja suuntasin kohti omaa talliani.