Vähäpelto

Hopeasointu

KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, YLA1, SLA-I, Jälkeläisluokka C, Silber Prize

K. 20.06.2017 - Vaiti seisoo pihapuut, ikävöivät kukkamaat, kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa


Rekisterinumero VH16-018-2326
Syntymäaika, ikä 06.04.2016, 12-vuotias
Rotu ja sukupuoliSuomenhevonen, tamma
Säkäkorkeus ja väriRautiaankimo, 154cm
Maahantuoja Vähäpelto, Suomi
OmistajaVP (VRL-14355)
PainoitusYleispainoitteinen
KoulutustasoHeA, 100cm, Helppo, Vaativa

30.11.2016 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 68p. KTK-III
30.01.2017 Yleislaatuarvostelu 96,5p. YLA1 - tilaisuuden parhaat tekstipisteet
31.01.2017 Valjakkoajojaoksen laatuarvostelu 102,5p. VVJ-I
15.02.2017 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 102.5p. KRJ-I
25.02.2017 Kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 100p. KERJ-I
28.02.2017 Virtual Riding Horses Assessment 70,000% Silber Prize
28.02.2017 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 101p. ERJ-I
05.03.2017 myönnetty Jälkeläisluokka C-arvonimi
20.03.2017 Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 101p. SLA-I

Kolme vuotiaana Vähäpeltoon saapunut rautiaankimo tamma on osoittanut olevansa oikea haka lajin kuin lajin parissa, sillä huolellisen sisäänratsutuksen jälkeen se on kilpaillut huikeilla tuloksilla niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksenkin parissa. Varsana ajolle opetettu tamma on tehnyt upeaa tulosta myös valjakkoajon parissa, joten kyseessä on ihkaoikea monitoimihevonen joka voi vain etsiä kaltaistaan. Yhteiselo Hopeasoinnun kanssa on sujunut varsin mallikkaasti, ja sen kanssa on lukuisten valmennus- ja kilpailumatkojen koettu myös hieman erikoisempi hetki, sillä tamma on toiminut kuvankauniin Hurppura-varsan keinoemänä sen oikean emän menehdyttyä synnytyksessä. Sointu on huolehtinut sijaislapsensa lisäksi erinomaisesti myös omista varsoistaan, jotka ovat aloitelleet kilpauraa varsin lupaavasti emän jalanjälkiä seuraten. Soinnun tulevaisuuden suunnitelmina ovat muun muassa lajilaatuarvostelut sekä yleis- ja rotulaatuarvostelu.

Muistatko, kun pikkutyttönä haaveilit puhtaan valkoisesta hevosesta? Se hevonen oli mielessäsi mielettömän kaunis, mutta sen lisäksi se oli maailman kiltein ja suloisin luonteeltaan. Kun suljit silmäsi, saatoit jopa tuntea miten ilmavirta hyväili kasvojasi samalla, kun ohjasit tuota hevosta seuraavalle esteelle. Hevonen ponnisti hyppyyn sulavasti ja este tuntui jatkuvan ikuisuuksiin asti. Mitä sanoisit, jos kertoisin sinulle, että Sointu on kuin suoraan näistä unelmista?

Vaikka Vähäpellon hevoset ovat pitkälti hyväluontoisia ja sosiaalisia hevosia, on Soinnun hyväntahtoinen sosiaalisuus sekä sen maalaisjärkisyys saaneet tamman nousemaan tallissa asemaan, jossa sitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Tarhaillessaan tamma on pääsääntöisesti hyvin rauhallinen, ja se tyytyy usein seuraamaan muiden hevosten temmeltämistä viereissä tarhoissa. Joskus, usein tuulisiin päiviin yhdistettynä, tamma saattaa itsekin yhtyä muiden hevosten leikkiin jolloin sitä sulkee silmänsä ja toivoo, ettei jalat irtoa matkasta toiseen ilmansuuntaan. Tutun ihmisen nähdessään se tulee höristen tarhan portille vastaan ja lähtee mielellään ihmisen mukana talliin. Taluttaessa Sointu on hyvin mutkaton, sillä se kävelee ihmisen perässä vaikka hamaan tulevaisuuteen asti kuin lauhkea lammas eikä välitä, vaikka sen vieressä sortuisi talo. Kaikki normaalit hoitotoimenpiteet kuten harjaus, varustaminen, pesulla käynti ja kengitys onnistuvat tamman kanssa hyvin rutiininomaisesti, eikä aiheuta kenellekkään läsnäolijalle harmaita hiuksia. Sointu on hoitotoimenpiteitä tehdessä tallityöntekijöiden ja -asiakkaiden keskuudessa hyvin tunnettu antamistaan hellyydenosoituksista, sillä se mielellään työntää turpansa ihmisen olkapään päälle ja puhaltelee hellästi lämmintä ilmaa. Toisinaan Sointu hamuaa myös ihmisen kaulaa ja kasvoja hyvin hellästi turvallaan, joka on saanut tähän asti jokaisen ihmisen hymyilemään leveästi.

Ratsastaessa rautiaankimo tamma on sellainen kaikki käy-tyyppi, joka etenee rohkeasti kevyin askelin eteenpäin. Sileäntyöskentelyssä Soinnun mieleen on kaikki säätelyä vaativat tehtävät, kuten esimerkiksi ravin sisällä tehdyt siirtymiset kootusta ravista keskiraviin. Tamma on hyvin nöyrä ratsastajan antamille avuille ja seuraakin niitä tarkkaavaisesti; eikä vielä ole kertaa, jolloin hevosta olisi pitänyt patistaa toistamiseen suorittamaan jotakin tehtävää mikäli ratsastaja on antanut avut edes kutakuinkin sinne päin. Vaikka tamma on tasainen ja mukava ratsastaa sileäntyöskentelyssä, on se kuitenkin parhaimmillaan este- ja kenttäratsastuksen maailmassa. Esteillä tamma on aavistuksen energisempi mitä sileäntyöskentelyssä, mutta siitä huolimatta sen hyvä ratsastettavuus säilyy. Sointu on parhaimmillaan hyvän säätelykykynsä ja nopeutensa vuoksi muun muassa sarja- ja pituusesteillä kuten vesimatolla ja trippeleillä, mutta sen kanssa on melko vaivatonta hypätä myös yksittäisiä esteitä. Tamman luontaisesti hyvän estesilmän ja laadukkaan hyppykyvyn vuoksi sen voi tuoda yksittäisille esteille myös esimerkiksi vinoon lyhyellä tiellä, jonka ansiosta Sointu on ollut mieletön hevonen varsinkin aikaa vastaan ratsastaessa. Maastoon lähtiessä tamma on kaikinpuolin turvallinen ja tasainen ratsu, sillä se etenee energisesti eteenpäin eikä tee turhia äkkilähtöjä mustikkaa poimineen mummon tai postilaatikkorivistön vuoksi. Rohkea ja kestävä tamma on maastoesteiden parissa todellinen haka, sillä se porskuttaa jokaisen tehtävän läpi höröllä olevaa korvaansa kääntämättä.

Osaava ratsu on toimiva menopeli myös valjakkoajon parissa, ja ratsastuksen eri osa-alueet voidaan peilata helposti myös valjakkoajon pariin. Kouluratsastuksessa tasainen ja kuuliainen tamma on myös valjakkoajon kouluosuudella tarkka, tasainen ja kuuliainen avuille ja sen parhaimpia puolia ovat ehdottomasti tasainen, ryhdikäs muoto sekä tahdikkaat, melko lennokkaat liikkeet. Menevälle tammalle mieluisinta on kuitenkin tarkkuus- ja maratonajo, jossa pääsee etenemään reippaampaa tahtia ja käyttämään samalla päätään. Sointu on helppo ajettava sen nöyryyden ja miellytämisenhalun vuoksi, jonka lisäksi se on fyysisesti että psyykkisesti kestävä hevonen.

Vieraissa paikoissa kuten esimerkiksi kilpailuissa tai valmennusmatkoilla Sointu on hyvin samanlainen kuin kotonaan; se ei stressaa muuttunutta ympäristöä vaan asettuu tilaispäiskarsinaansa kodiksi ja työskennellessä tekee hommia täydellä motivaatioteholla ulkoisista ärsykkeistä kuten tuulen mukana lepattavista tuomariteltoista piittaamatta.

i. Hopeakuume
evm, punarautias, 153cm
ii. Uimolan Huurre
evm, tummanpunarautias, 154cm
iii. Huurteinen
evm, tummanpunarautias, 159cm
iie. Neeratar
evm, rautiaankimo, 154cm
ie. Lapintaika
evm, kimo, 152cm
iei. Hienotunteinen
evm, punarautias, 154cm
iee. Taikayö
evm, kimo, 151cm
e. Onnensointu
evm, rautiaankimo, 157cm
ei. Virman Nuotti
evm, tummanpunarautias, 155cm
eii. Toivo
evm, punarautias, 155cm
eie. Sävelmä
evm, kulomusta, 153cm
ee. Juhannusrauha
evm, rautiaankimo, 153cm
eei. Salmiakkiroisto
evm, kimo, 157cm
eee. Tuulenvire
evm, rautiaankimo, 150cm

Jälkeläiset

sukupuolinimisyntymäaikaemä
tamma Vähäpellon Hopeahevonen 01.10.2016 Umppalumppa
tamma Vähäpellon Hopeakerttu 15.10.2016 Peetsi
ori Vähäpellon Haamuaatto 25.10.2016 Takatalvi
tamma Vähäpellon Hopeanauha 03.11.2016 Järämä
ori Vähäpellon Varjonuotti 06.12.2016 Varjosoturi

i. Hopeakuume on arvostettu jalostusori, joka on tehnyt mittavan kilpailu-uran ratsastuksen ja valjakkoajon parissa. Fyysisesti että psyykkisesti kestäväksi luonnehdittu ori on kilpaillut ratsastuksessa kansallisella tasolla, jonka lisäksi se on kilpaillut avoimia aluetason luokkia vajakkoajon parissa. Monipuolisuudestaan huolimatta ori on ollut parhaimmillaan este- ja kenttäratsastuksen parissa, ja siltä löytyykin useita 120cm ja CIC*-tason sijoituksia ja voittoja myös avoimista kilpailuista. Hopeakuume on luonteeltaan lempeä ja yritteliäs, ja se onkin ollut tuttu näky kilpailupaikoilla faniensa ympäröimänä - se on vieraassakin paikassa kuin kotonaan ja nauttii täysin rinnoin saamastaan huomiosta. Hopeakuume on kantakirjattu I-palkinnolla, arvioin "erittäin hyvä sukupuolileima ja muut tyypit, sopusuhtainen runko, pitkä ja vahva kaula. Kuivat hyväasentoiset jalat, aavistuksen supistuneet etusääret. Jalkojen liikkeet suorat, kevyt, lennokas askel. Hypätessä terävä ponnistus, hyvä selän käyttö sekä työntö. Riittävän varovainen, kapasiteetikas." Hopeakuumetta on käytetty alkuvuosina melko runsain määrin jalostukseen, mutta nykypäivänä tammaliikenne on vähentynyt orin hypätessä luomuna kotitilallaan.

ii. Uimolan Huurre on monipuolinen kilpahevonen, joka kilpaili koulu-, este-, ja kenttäratsastuksen parissa yhdessä omistajaperheen junioriratsastajan kanssa yhteensä jopa yksitoista kilpakautta. Helppo A - 100cm - Helppo tasolle koulutettu ori oli varmajalkainen suorittaja, joka puhalsi mielellään ratsastajansa kanssa yhteen hiileen. Ratsupainoitteisuudestaan huolimatta Huurre toimi kuuliaisesti myös kärryjen edessä, joskaan sillä ei koskaan ole ajettu kilpaa raveissa tai valjakkoajon parissa. Lempeäksi ja suuren sydän omaavaksi luonnehdittu ori jätti kilpailukentät nuoremmilleen saavuttaessaan kunnioitettavan 22-ikävuoden ja toimii nykyään niin sanottuna maastomopona ylläpitääkseen hyvää lihaskuntoa ja terveyttä. Tummanpunarautias ori on astunut muutamia tammoja luomuna kotitilallaan, ja sen tiedetään periyttäneen varsoilleen vahvasti punarautiasta väriä sekä melko pientä, alle 155cm korkeutta.

ie. Lapintaika on oikea pohjolantyttö, sillä Rovanniemelle tammikuun pakkasiin syntynyt tamman tiedetään olevan alunperin vahinkovarsa. Onni onnettomuudessa sen emän Taikayön huomattiin olevan kantavana jo varhaisessa vaiheessa, eikä isästäkään ollut kahta kysymystä. Upeiden revontulien alle syntynyt varsa jäi melko pieneksi, mutta koostaan huolimatta tamma on täyttä kultaa - nuorempana yritteliäs ja ystävällinen tamma kilpaili kouluratsastuksen ja valjakkoajon parissa seura- ja aluetasolla tilan äidin ja tyttärien kanssa, jonka lisäksi se teki viikoittain vaellus- ja terapiahevosen hommia omistajaperheen yrityksen sisällä. Vaellus- ja terapiahevosena lempeä Taika oli asiakkaiden ehdoton suosikki ei pelkästään kauniin, erikoisemman värityksensä vuoksi vaan myös siksi, että se eteni omalla moottorillaan, mutta sen askellus oli selkään tasaista ja turvallisen tuntuista. Lapintaika jätti jälkeensä kaksi upeaa ja kilparadoilla menestynyttä jälkeläistä; ori Hopeakuumeen sekä tamma Lapinakan. Lapintaika eli jopa 26-vuotiaaksi asti, kunnes se pääsi laukkaamaan vihreimmille niityille heikentyneen yleiskunnon vuoksi.

e. Onnensointu on rauhallinen ja sympaattinen rautiaankimo suomenhevostamma, joka on kokenut elämässään kaikenlaista. Suurkasvattajalle syntynyt tamma myytiin ratsastuksenohjaajaopiskelijalle, joka suoritti tammalla hyvin tuloksin ratsukoulutuksen näytöt. Omistajan saadessa lisävastuuta työpaikallaan kapasiteetikas Onnensointu tippui pois aktiivisesta valmennusrenkaasta ja siirtyi ratsastuskoulun intensiiviryhmän käyttöön kolmesti viikossa. Vaikka Onnensointu oli rauhallinen ja sympaattinen luonteeltaan, ei sen pää kestänyt alati vaihtuvia ratsastajia ja omistaja koki, että hevosen kapasiteetti jää ratsastuskoulun käytössä turhaan varjoon. Niinpä tamma myytiin aktiivisesta valmentautumisesta ja kilpailemisesta kiinnostuneelle yksityishenkilölle, ja Onnensointu pääsi näyttämään kykynsä monipuolisena ratsuna ja valjakkohevosena. Rakenteeltaan korrekti tamma ehti kilpailla muutamia kausia alue- ja kansallisella tasolla hyvin nousujohdanteisesti, kunnes sattui jotain, mikä olisi saanut olla sattumatta. Syksyllä 2013 hirvikoirat olivat ajaneet tallin hevosia takaa, ja laumapaniikin jyllätessä Onnensointu loukkasi vasemman takajalkansa pahoin. Suurista klinikkalaskuista ja pitkästi sekä hartaasti tehdystä kuntoutuksesta huolimatta jalka ei enää kestänyt kevyttä maastoilua kummallisempaa käyttöä. Nykypäivänä tamma elää huoletonta elämää aktiivipihatossa suuren hevoslauman kanssa, ja on jättänyt jälkeensä muutamia kapasiteetikkaita, kilpaurheiluun sopivia varsoja.

ei. Virman Nuotti on melko paljon käytetty jalostusori, josta povattiin jo nuorena kouluratojen legendaa. Kevyt runkoinen ja pitkäraajainen ori oli ryhdikäs ja suuren liikelaajuuden ja -lennokkuuden omaava hevonen, joka hurmasi hevosalan ammattilaisia jo nuorena tamma-varsanäyttelyissä ja ikäluokkakilpailuissa. Suomenhevosille tyypilliseen tapaan myös Nuotti oli hevonen, joka oli tosissaan yrittävä ja joka teki kaikkensa miellyttääkseen omistajaratsastajaansa. Vaikka povausten mukaan orista tuli kouluratojen kasvatti, oli se nuorempana myös melko ketterä rataesteiden parissa. Nuotti kilpaili kouluratsastuksessa aina Vaativa A-tasolla, jonka lisäksi ori hurmasi kouluratsastustuomaristoa ja -yleisöä freestyle ohjelmissa muun muassa lyhyillä piaffesarjoilla sekä työskentelypirueteilla. Nuotti on kantakirjattu II-palkinnolle arviolla "Hyvät tyypit, melko hyväasentoiset jalat, hyvät, lennokkaat ja kevyenoloiset liikkeet. Ratsastettavuus: yhteistyöhaluinen, miellyttävä ratsastaa. Esitetty hyvässä lihaskunnossa, ei mainittavia muutoksia."

ee. Juhannusrauha on ollut varsasta asti luonteeltaan sellainen kaikki käy -tyyppi, joka ei jaksa hätkähtää itsestäänselviä asioita. Mutkattoman luonteen ja miellyttämisenhalun vuoksi tamma oli helppo opettaa sekä ajolle että ratsaille valjakkoajo- ja ratsastuskilpailuita silmällä pitäen, ja se sai lähes poikkeuksetta ikäluokkakilpailuissa positiivista palautetta työskentelyasenteestaan. Lennokkaasta ravista ja voimakkaasta laukasta sekä hyppykyvystä monesti palkittu tamma ei kuitenkaan ehtinyt näyttämään todellisia kykyjään kilpakenttien puolella yhtä kautta pidempää, sillä kohtalokas virhearviointi maastoesteiden parissa oli viedä sekä hevosen, että ratsastajan hengen. Keskikesän lämpöön syntynyt Juhannusrauha taisteli kuitenkin sinnikkäästi lantioon kohdistunutta traumaa vastaan ja palautui vielä intensiivisen ja ammattimaisesti hoidetun hoitojakson päätteeksi hyvin kevyeen harrastekäyttöön. Tamma siirrettiin sittemmin jalostuskäyttöön, ja se on tehnyt yhteensä neljä varsaa joita yhdistää kaunis rautiaankimo väritys, hyvä luonne sekä mainio suorituskyky lajin kuin lajin parissa. Tänään Juhannusrauha viettää rauhallista eläkeläishevosen virkaa yli 20-vuoden iässä Leppävaarassa, jossa tamma saa nauttia lajitovereidensa kanssa pitkistä ulkoiluajoista ja asiankuuluvasta hoidosta.

KRJ-koulukilpailut, 45 sijoitusta

02.11.2016 Iowa, Helppo A, 3/30
03.11.2016 Iowa, Helppo A, 3/30
06.11.2016 Iowa, Helppo A, 5/30
11.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 4/40
13.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 1/40
13.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 5/40
17.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 3/40
23.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 2/40
27.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 1/40
28.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 3/40
15.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 3/40
17.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 2/40
17.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 4/40
18.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 5/40
20.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 5/40
21.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 6/40
24.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 4/40
26.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 6/40
28.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 5/40
29.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 4/40
19.10.2016 Fiktio, Helppo A, 5/40
26.10.2016 Fiktio, Helppo A, 3/40
01.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 1/40

03.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 3/40
09.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 1/40
10.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 3/40
01.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 4/40
06.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 3/40
09.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 5/40
13.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 1/40
17.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 6/40
19.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 6/40
01.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 1/40
03.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 1/40
06.11.2016 Ros Cirein, Helppo A, 3/40
22.10.2016 Ventos, Helppo A, 1/40
29.10.2016 Ventos, Helppo A, 3/40
04.11.2016 Fiktio, Helppo A, 3/40
08.11.2016 Fiktio, Helppo A, 6/40
21.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 6/40
22.11.2016 Metsovaara, Helppo A, 3/40
13.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 2/40
14.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 6/40
18.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 4/40
20.11.2016 Mörkövaara, Helppo A, 3/40



ERJ-estekilpailut, 46 sijoitusta

05.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 1/60
06.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 1/60
13.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 5/60
15.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 5/60
18.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 1/60
02.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
04.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 3/30
05.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/30
06.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/30
07.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 5/30
08.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 5/30
11.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 3/30
12.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 1/30
12.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 5/30
01.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
03.11.2016 Iowa, 100cm, 5/30
04.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
05.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
05.11.2016 Iowa, 100cm, 4/30
06.11.2016 Iowa, 100cm, 2/30
08.11.2016 Iowa, 100cm, 5/30
09.11.2016 Iowa, 100cm, 3/30
10.11.2016 Iowa, 100cm, 5/30

22.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 4/30
23.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 4/30
28.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 2/30
11.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 1/40
16.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 6/40
18.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/40
01.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 1/30
03.11.2016 Vähäpelto, 100cm, 3/30
03.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 2/30
04.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 4/30
07.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 1/30
11.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 4/30
16.11.2016 Ros Cirein, 100cm, 5/30
05.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 2/30
07.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 4/30
09.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 5/30
09.11.2016 Mörkövaara, 100cm, 4/30
01.11.2016 Metsovaara, 100cm, 6/40
03.11.2016 Metsovaara, 100cm, 3/40
05.11.2016 Rappadan, 100cm, 3/30
06.11.2016 Metsovaara, 100cm, 1/40
18.11.2016 Metsovaara, 100cm, 2/40
20.11.2016 Metsovaara, 100cm, 4/40



KERJ-kenttäkilpailut, 44 sijoitusta

01.11.2016 Iowa, Helppo, 2/30
04.11.2016 Iowa, Helppo, 5/30
02.11.2016 Wyrda Horses, Helppo, 5/30
03.11.2016 Wyrda Horses, Helppo, 5/30
05.11.2016 Wyrda Horses, Helppo, 4/30
10.11.2016 Wyrda Horses, Helppo, 5/30
01.11.2016 Zurück, Helppo, 4/30
02.11.2016 Zurück, Helppo, 4/30
03.11.2016 Zurück, Helppo, 3/30
09.11.2016 Zurück, Helppo, 3/30
10.11.2016 Zurück, Helppo, 4/30
11.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
12.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
14.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 5/30
19.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
21.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
27.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 1/30
30.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
24.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 3/25
27.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 2/25
30.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 1/25
04.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30

07.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 3/30
14.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
27.11.2016 Hengenvaara, Helppo, 2/30
07.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 5/30
08.12.2016 Hengenvaara, Helppo, 5/30
23.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
29.11.2016 Vähäpelto, Helppo, 2/30
02.11.2016 Ros Cirein, Helppo, 5/30
12.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 5/40
17.11.2016 Mörkövaara, Helppo, 6/40
04.11.2016 Metsovaara, Helppo, 4/26
05.11.2016 Metsovaara, Helppo, 2/26
06.11.2016 Metsovaara, Helppo, 1/26
09.11.2016 Metsovaara, Helppo, 4/26
08.11.2016 Hortensia, Helppo, 2/30
10.11.2016 Hortensia, Helppo, 2/30
04.11.2016 Hortensia, Helppo, 1/30
08.11.2016 Hortensia, Helppo, 4/30
10.11.2016 Hortensia, Helppo, 5/30
10.11.2016 Mörkövaara, Tutustumisluokka, 4/18
08.11.2016 Hortensia, Helppo, 2/30
10.11.2016 Hortensia, Helppo, 2/30



VVJ-valjakkokilpailut, 40 sijoitusta

03.11.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 3/22
04.11.2016 Mörkövaara, vaativa tarkkuuskoe, 1/22
07.11.2016 Mörkövaara, vaativa tarkkuuskoe, 1/22
08.11.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 1/22
08.11.2016 Mörkövaara, vaativa tarkkuuskoe, 3/22
10.11.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 2/22
10.11.2016 Mörkövaara, vaativa tarkkuuskoe, 1/22
11.11.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 3/25
13.11.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 1/23
16.11.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 4/23
23.11.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 3/30
26.11.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 2/30
30.11.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 1/30
01.12.2016 Metsovaara, vaativa koulukoe, 6/50
03.12.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 5/40
03.12.2016 Metsovaara, vaativa tarkkuuskoe, 2/50
04.12.2016 Metsovaara, vaativa koulukoe, 6/50
08.12.2016 Mörkövaara, vaativa tarkkuuskoe, 6/40
10.12.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 6/40
12.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 3/30

21.11.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 5/27
23.11.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 3/27
24.11.2016 Kirottujen, vaativa koulukoe, 3/30
27.11.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 4/27
27.11.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 4/27
01.12.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 1/9
02.12.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 2/11
05.12.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 1/11
05.12.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 1/9
08.12.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 1/9
09.12.2016 Ros Cirein, vaativa tarkkuuskoe, 1/9
10.12.2016 Ros Cirein, vaativa koulukoe, 2/11
13.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 1/30
14.12.2016 Mörkövaara, vaativa koulukoe, 2/23
21.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 2/30
26.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 5/30
28.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 5/30
29.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 5/30
29.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 2/30
30.12.2016 Vähäpelto, vaativa koulukoe, 4/30



VSR-Cup kilpailut, 0 sijoitusta


VSN-Näyttelymenestys

05.11.2016 Vähäpelto VSN, RCH 39p. tuom. dookie
07.12.2016 Vähäpelto VSN, RCH 39p. tuom. dookie
01.01.2017 Vähäpelto VSN, RCH 39p. tuom. dookie

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Nähtyäni liikevideon 3-vuotiaasta tammasta, halusin oitis lähteä katsomaan sitä myyjän luokse. Aikamme aikatauluja yhteen vekslattua saimme tasan yhden päivän sopimaan molempien kalenteriin, joten muutaman tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Soinnun kasvattajan luokse. Kasvattaja esitteli minulle alkuun Soinnun kuvankauniin rautiaankimon emän, jonka jälkeen hän ohjasi minut tarhoille, jossa oli Soinnun lisäksi muutama muu nuori tamma. Sointu erottui joukostaan edukseen, joten tunnistin sen melko pian - hetken tarhassa tuttavuutta tehtyämme talutimme Soinnun kasvattajan kanssa talliin, jotta voisin kopeloida tammaa ilman lajitovereiden vaatimaa huomiota lisää. Tallissa Sointu vakuutti minut rauhallisella ja ystävällisellä olemuksellaan ja olin pomppia tasajalkaa jo tässä vaiheessa, mutta halusin nähdä vielä sen reaktioita esimerkiksi satulointiin, jalkojen kolkuttamiseen “kengityksen” ohella ja muihin, johon nuoret saattavat vastata hyvinkin radikaalisti. Sointu kuitenkin seistä tökötti tottuneesti paikoillaan, joten pyysin myyjältä liinaa, jotta voisin juoksuttaa tammaa hetken kentällä. Paljon käsitellylle tammalle juoksutus oli kuitenkin tuttu juttu, joten minun ei tarvinnut kauaa juoksuttaa sitä - liikkeet näyttivät edelleen varsin mukavilta, ja tamman yhteistyöhaluinen luonne tuli tarpeeksi ilmi myös juoksuttaessa. Tamman päästyä takaisin tarhaan se jäi luokseni kerjäämään rapsutuksia kuin omalta ihmiseltään, joten en voinut kuin nauraa myyjälle, että eiköhän tämä ole ihan molemminpuolinen tunne - mikäli tamma pääsisi eläinlääkärin ostotarkastuksesta moitteetta läpi, ostaisin sen. Muutaman vuorokauden kuluttua luottoeläinlääkärini soitti minulle iloisen puhelun, ja toivotti onnea uudesta kavioliitosta - Sointu oli päässyt moitteetta eläinlääkärin tarkastuksesta läpi, joten pääsin hakemaan upean rautiaankimon tamman kotiin heti tulevana viikonloppuna.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Sointu on kotiutunut Vähäpeltoon varsin hyvin - se pääsi ensimmäisiksi kuukausiksi aktiivipihattoon viettämään oikeaa hevosen kesää, josta se otettiin muutaman kerran viikossa ihmisen käsiteltäväksi esimerkiksi juoksutusta tai ajoa varten. Nyt syksyn mittaan Soinnun arkirutiineihin on tullut pieni muutos, sillä tamma on muuttanut aktiivipihatosta talliin, ja tamman ratsukoulutus on hiljalleen aloitettu. Talliin muuttaminen ei ollut Soinnulle temppu eikä mikään, sillä tamma on varsasta asti asunut kasvattajallaan tallissa ja täytyy myöntää, että ratsukoulutuskin on alkanut varsin kivuttomasti. Satulaanhan Sointu on tottunut muun muassa ajon ja juoksutuksen vuoksi, joten lähtötilanne on ollut vielä normaalia helpompi - ei muuta kuin hevonen kentälle ja selkään nousua harjoittelemaan. Alkuun teimme todella lyhyitä ja intensiivisiä pätkiä; ensin jalustimien heiluttelua, sitten treeniin lisättiin ihmisen paino jakkaralta selkään, jonka jälkeen ihminen nousi selkään vaiheittain. Kaikki tuntui olevan Soinnulle helppoa ja mielekästä, joten pääsimme jatkamaan harjoituksia pian liinan päästä. Alkuun Sointu käveli hieman varovaisesti ratsastaja selässään, mutta jo muutamien toistojen myötä liikkumiseenkin löytyi haluttu rentous. Nyt, noin kahden kuukauden treenaamisen jälkeen tamman ratsukoulutus on varsin hyvällä mallilla, sillä se ymmärtää jo melko hyvin pohkeiden ja painoapujen merkityksen ja sen kanssa pystyy ilman juoksuttajan tukea ratsastamaan kaikki askellajit puhtaaksi. Nyt, ensimmäiset pakkasten myötä Sointu jää vähemmälle käytölle miettimään oppimistaan ja ratsastamista harjoitellaan kerran tai kaksi viikossa aina ensi kevääseen asti.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Treenit Soinnun kanssa ovat kulkeneet hyvin, ja tamma on löytänyt työntekoon hienosti sen vaatiman tasapainon. Kevään mittaan treenit ovat jatkuneet yhä intensiivisemmin ja työskentelyyn on lisätty vaativuutta sitä mukaan, mikä on tuntunut hyvältä. Tänään meillä oli Soinnun kanssa tarkoitus tehdä perusteellinen läpiratsastus, joten huolellisen rapsutustuokion päätteeksi talutin tamman kentälle. Alkukäyntien jälkeen lähdin työstämään tammaa melko pitkäksi aikaa käynnissä ensin neliöuralla niin, että aina kulmaan tultaessa pyysin tammaa tuomaan sisätakajalan syvemmälle vatsan alle ja kääntymään takaosakäännösmäisesti uuteen suuntaan. Alkuun Sointu oli hieman laiskalla tuulella, mutta vertyessään ja paremmin kahden pohkeen ja ohjan väliin tullessaan se aktivoitui ja parani kertaheitolla. Jatkoin työstämistä vielä pohkeenväistöjen merkeissä, joissa joudun edelleen huolehtimaan, ettei Sointu kaadu aavistuksen väistettävän lavan päälle. Kun muistin pitää tamman suorempana koko väistön ajan, pohkeenväistöt olivat varsin hyvällä tolalla.

Jatkoin työskentelyä kolmikaarisella kiemururalla, jonka jokaiseen kaarteeseen ratsastin noin kymmenen metrin halkaisijalla olevan voltin. Voltilla vaadin, että hevonen on hyvin sisäpohkeen ympäri ja kääntyy ulkoapujen toimesta niin, että sisäohjan olisi saattanut heittää kokonaan pois. Suoristuksen aikana halusinkin puolestaan hevosen oikeasti suoraksi, joten mikäli Sointu jäi vähääkään asettuneeksi jompaan kumpaan suuntaan, siirsin tamman käyntiin voittaakseni aikaa ja siirsin sen vasta sitten raviin, kun se oli tasapainoisesti kahden pohkeen ja ohjan välissä. Laukassa jatkoin samaa tehtävää, mutta ilman voltteja - kolmikaarinen kiemuraura laukassa tarjosi hevoselle sekä myötä- että vastalaukkaa, joista kumpikin on varsin hyvällä tolalla sillä Sointu on löytänyt laukkaan ihan valtavan hyvän tasapainon ja tahdin. Muutaman vastalaukka pätkän tehtyäni taputin hevosta vuolaasti kehuen kaulalle, ja ratsastin sen mahdollisimman pyöreään ja avoimeen muotoon ravissa ennen loppukäyntejä.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Soinnun ensimmäiset kenttäkilpailut ratsastettiin tänään Iowassa, jossa on huikeat mahdollisuudet järjestää pitkiäkin kenttäkilpailuita. Päivä alkoi jo ennen aamukuutta Soinnun ruokinnalla tilapäiskarsinassaan, jossa myös letitin hevosen tulevaa koulukoetta varten. Kun olin saanut hevosen letitettyä ja harjattua, jätin sen vielä muutamaksi tunniksi omiin oloihin rentoutumaan. Myöhemmin aamulla Soinnun vakituinen kisahoitaja otti sen kävelemään maasta käsin, sillä halusin pitää koulukokeen verryttelyn mahdollisimman yksinkertaisena ja lyhyenä - avut läpi jokaisessa askellajissa ja ei muuta kuin radalle. Verryttelyyn päästyäni en voinut kuin hymyillä rautiaankimon tammani selässä sillä se tuntui juuri niin hyvälle, kun olin odottanutkin. Rata itsessään oli tänään erittäin sujuva ja tasapainoinen enkä suoraan sanoen ollut hämmentynyt, että ratsastettu rata oikeutti luokan parhaimpaan koulutulokseen. Suoraan kouluradalta lähdimmekin vaihtamaan estesatulaa ja kiertämään tammalle nurmihokit alle, sillä aikataulun puitteissa minun tuli hypätä rataesteet melko pian koulukokeen jälkeen. Verryttelyssä otin vain muutaman hypyn, jonka jälkeen lähdin luottavaisin mielin radalle - olihan Sointu varsin hyvin avuilla, ja ponnistuspaikat verryttelyesteille tuntui löytyvän erittäin helposti. Rataesteet suoriutuivat hyvässä rytmissä 0-tuloksella, joten pysyimme edelleen tuloslistan kärjessä.

Myöhemmin iltapäivällä muutamien tuntien paussin jälkeen verryttelin Sointua maastoestekoetta varten, joka jännitti minua hieman etukäteen. Radalla oli nimittäin muutama hankala kohta, jotka saivat minut epäröimään mutta näin jälkikäteen todettuna täysin turhaan. Sointu nimittäin paineli koko maastoestekokeen reipasta laukkaa korvat visusti eteenpäinsuunnattuina, eikä se miettinyt kahta kertaa ainuttakaan eteen tullutta tehtävää. Maaliin päästyäni en voinut kuin hymyillä, vaikka olimme jääneet ihanneajasta jälkeen - Sointu oli nimittäin tehnyt koko vuorokauden ajan niin hyvää tulosta, että en ollut uskoa päivää todeksi! Myöhään illalla kaikkien ratsukoiden tehtyä omat suoritukseni ilmeeni kirkastui entisestään - Sointu nimittäin pysyi maastoestekokeen ajasta huolimatta sijoituksilla, ja sai palkintojenjaossa kauniin, tummansinisen ruusukkeen.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Istuessani tallitoimistossa aamukahvilla tallityöntekijöiden kanssa, iloisen puheensorinan pysäytti puhelimeni soittoääni. Puhelu oli peräisin hyvältä tutultani, jonka tamma oli viimeisillään kantavana - vastasin siis puheluun varsin iloisesti, sillä odotin varsauutisia kuin kuuta nousevaa. Hetken juteltuani ilmeeni vakavoitui ja yritin lohduttaa puhelimen toisessa päässä itkevää ystävääni vaikka en täysin ymmärtänyt, mistä nyt oli kyse. Hänen kerättyään tovin itseään hän kysyi, olisiko minulla tarjota orvoksi jääneelle varsalle keinoemää, sillä tämän oikea emä oli menehtynyt synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Ensin pääni löi pitkään tyhjää, mutta sitten keksin, että juuri omasta varsastaan vieroitettu Sointu olisi vielä maidossa ja sen rehellinen ja ystävällinen luonne olisi juuri sitä, mitä keinoemältä vaadittiin. Pienen järjestelyn tuloksena istuin melko pian hevosautossa, sillä olin lupautunut kokeilemaan, ottaisiko Sointu orpovarsan hellään huomaansa. Ystävän tallipihalle parkkeerattuani hommat lähti kulkemaan omalla painollaan - Sointu otettiin rekan kyydistä pois, ja kaksikko tutustutettiin toisiinsa varovasti. Hurppura tuntui olevan niin kovasti vailla turvaa nelijalkaisesta, että se syöksyi oitis Soinnun luokse joka otti pienen ja kauniin tammavarsan melko avosylin vastaan. Noin tunnin kuluttua kaksikko seisoi karsinassa kuin oikea emä ja tytär; Sointu söi tyytyväisen oloisesti sille tarjottua heinää sillä välin, kun Hurppura löysi ihmisen pienellä avustuksella varaemänsä maitobaarille. Koska tilanne haluttiin rauhoittaa, jäimme Hurppuran kasvattajan kanssa vielä toviksi talliin seuraamaan tilannetta ja päädyimme siihen tulokseen, että Sointu jäisi Hurppuran tueksi muutamiksi päiviksi jotta voidaan olla varmoja siitä, että Sointu huolii tammavarsan omakseen ja varsa ehtii vahvistumaan tulevaa kuljetusta varten.

Päiväkirjamerkintä, omistaja VP
Soinnun ja Hurppuran yhteiselo on lähtenyt varsin mallikkaasti käyntiin; Sointu on huolehtinut alkumetreistä asti Hurppurasta kuin omasta varsastaan, ja Hurppura on vahvistunut muutaman päivän aikana hurjasti. Koska tilanne oli sekä minulle että Hurppuran kasvattajalle melko uusi, konsultoimme tilanteesta myös eläinlääkäriä joka kävi aikaisemmin tänään tarkistamassa sekä keinoemän että varsan yleiskunnon. Eläinlääkäri antoi vihreää valoa, sillä hänen mukaan molempien hevosten yleiskunto oli hyvä, ja varsalle oltiin saatu siirrettyä heti ensimmäisenä elinpäivänä muun muassa plasman kautta elintärkeät vasta-aineet. Koska hevosten yleiskunto oli hyvä, ajoin tänään varsan synnyinkotiin rekalla jotta voisin hakea tamman ja varsan emälle tuttuun ympäristöön, jossa paikalla on jatkuvasti osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta sekä varsalle parempi kasvuympäristö tulevaisuutta ajatellen. Vajaan tunnin mittainen ajomatka Vähäpeltoon sujui varsin mallikkaasti, vaikka Hurppura tuntui olevan matkasta aavistuksen väsynyt. Tästä syystä kaksikko pääsi Soinnun vanhaan karsinaan, joka tarjosi tammoille oman rauhan, mutta kuitenkin näköyhteyden muihin hevosiin. Karsinaan päästyä Hurppura painui välittömästi keinoemänsä maitobaarille, jonka jälkeen se kellahti puhtaalle olkipatjalle vetämään nokosia. Kuten yksi tallityöntekijöistämme sanoi kaksikon nähtyään, “Sointu vaikuttaa tällä hetkellä varsin onnelliselta. Jos ei tietäisi, voisi hyvin väittää, että varsa on sen oma - niin suurella rakkaudella se sitä hoitaa ja vahtii.” Vielä illalla viimeiseksi kävin moikkaamassa kaksikkoa ennen tallilta lähtöäni, sillä halusin varmistaa että varsinkin varsan yleiskunto on edelleen hyvä - halusin nähdä, että se on pirteä, ja että se syö ja kakkaa.

Kouluvalmennus, valmentajana JaanaK.
Tänään päätettiin VP:n ja Soinnun kanssa treenata sileällä. Ratsukko lämmitteli itsekseen ja samalla kyselin VP:ltä hevosesta ja tutustuin ratsukkoon muutenkin. VP sai hyvin alkulämmittelyjen aikana ratsastettua hevosen takajalat alle ja löytyipä sieltä erinomainen muotokin! Aloiteltiin alkulämppien jälkeen harjoitukset. Olin ottanut mukaani yhden kouluohjelman, jonka asioita ajattelin teetättää ratsukolla. Aluksi aloitettiin käyntiharjoituksilla, eli tehtiin siirtymisiä lisätyn ja keskikäynnin välillä. Pyysin myös kokoamaan keskikäyntiä, joka sujui oikein mukavasti. Käynnissä tehtiin myös avoa ja sulkua sen verran, että saatiin Sointu taipumaan vielä hippusen paremmin. Käynnistä vaihdettiin siirtymisiin keskiravista harjoitusraviin ja takaisin. Siirtymiset olivat teräviä ja erittäin hyvin onnistuneita. Oli mukavaa valmentaa tällaista ratsukkoa, joiden yhteistyö toimi saumattomasti ja tehtävät tehtiin kyselemättä! Vaihdettiin askellajiksi laukka ja tehtiin keski- ja harjoituslaukan sisällä siirtymisiä. Nekin onnistuivat – yllätys, yllätys – erinomaisesti! Siirtymisten jälkeen harjoiteltiinkin sitten vastalaukkaa kahdeksikolla, sekä kiemurauralla. Ensin meinasi Soinnulla vaihtua automaattisesti laukka, mutta toisella kerralla ratsu jo tajusi, että kappas, mennäänkin näin! Vastalaukankin onnistuessa hyvin otettiin vielä loppuun väistöjä jokaisessa askellajissa. Vähän meinasi välillä perä jäädä matkasta, mutta se oli nopeasti korjattu ja todella huomaamattomalla liikkeellä VP:n toimesta. Hyvä että ehdin edes mainita asiasta, kun hevonen oli suora ja tehtävä suoritettiin moitteettomasti! VP ratsasti hevostaan pehmeästi ja lähes huomaamattomilla avuilla, eikä hevosestakaan pahaa sana löytynyt. Parivaljakon yhteistyö oli täydellisyyttä hipovaa ja heistä huomasi, että molemmat pitivät hommasta.

Estevalmennus, valmentajana JaanaK.
Saavuin uudestaan seuraavana päivänä valmentamaan VP:tä ja Sointua. Tällä kertaa tosin lajina esteet. Ajattelin, että harjoiteltaisiin esteitä kaarevilla urilla, sekä parilla tiukemmalla käännöksellä, joten aloin rakentaa rataa maneesiin. Aluksi pari pystyä, kaksiosainen pystysarja, yksittäinen pysty, taas kaksiosainen sarja ja vielä kolme yksittäistä pystyä. Ensimmäiselle esteelle käännyttiin vähän ennen kulmaa, siitä rata kaarsi lievästi oikealle, jonka jälkeen toisen esteen jälkeen jyrkästi vasemmalle sarjalle ja siitä taas loivasti kohti lähtöpäädyn lyhyttä sivua. Kolme metriä ennen uraa tiukka oikea, kuten myös esteen jälkeenkin, jonka jälkeen kahden viimeisen pystyn yli uran sisäpuolelta. Ratsukko oli hoitanut alkulämmittelyt sillä välin, kun minä rakentelin rataa, joten päästiin aloittamaan hypyt heti. Otettiin tosin ensin Muutamat lämmittely hypyt yksittäisillä esteillä, jonka jälkeen päästin ratsukon hyppäämään rataa. "Pidätä sitä vähän enemmän seuraavalla sarjalla, niin ei tule niin tiukkaa väliä", huikkasin, kun ratsukolla meinasi olla lieviä ongelmia sopia ensimmäisen sarjan väleihin ja käännöksetkään eivät liukuisi niin pitkiksi. VP pidätti juuri oikeassa kohdassa seuraavalla sarjalla ja hevosen askeleet saatiin sopimaan oikein kivasti esteiden väliin, sekä käännöksetkin alkoivat sujumaan paremmin. VP ratsasti sointua jälleen kerran pehmeästi ja pysyi hypyissä erinomaisesti mukana. Korottelin esteitä sopivin välein ja ratsukon työskentely ei kärsinyt missään vaiheessa. Aina hypättiin oikealta kohdalta ja laskeuduttiin erinomaisesti. Esteitä ei korotettu maksimikorkeuteen asti, koska nyt oli lähinnä tarkoitus keskittyä niihin kaareviin uriin ja tiukkoihin käännöksiin. Hienojen suoritusten jälkeen annoin luvan aloittaa loppuverryttelyt ja jäin odottelemaan maneesiin, koska seuraavana oli vuorossa VP Lisan kanssa ja tarkoitus oli treenata samaa tehtävää.

Kouluvalmennus, valmentajana Tuulia T.
Olimme VP:n kanssa sopineet että valmentaisin tänään häntä ja hänen kimoa tammaansa Hopeasointua esteillä ja kouluratsastuksen parissa. Olin saapunut Vähäpeltoon odotettua aikaisemmin ja maata peitti vielä hentoinen lumipeite öisen lumisateen jäljiltä, joten löydettyäni naisen tallista laittamasta ratsuaan kuntoon tuntia varten sovimme että tämänpäiväiset valmennukset pidettäisiin tallin maneesissa, sillä ulkona oli aivan liian liukasta etenkin esteratsastus valmennukselle. Naisen saatua tammansa kuntoon kävelimme yhtä matkaa maneesille rupatellen niitä näitä kunnes maneesiin päästyäni otin tiukan valmentajan asenteen. Alkulämmittelyjen aikana halusin teidän tekevän paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta tamma tulisi herkemmäksi. Kaksikko työskenteli heti hyvin yhteen ja katsottuani VP:n veryttelleen ratsuaan riittävästi annoin kaksikolle luvan kävellä uraa pitkin sen aikaa kun selitin heille tunnin ensimmäisen varsinaisen tehtävän. Ensimmäisenä tehtävänä olisi tehdä takaosakäännös oikealle I- ja S-kirjainten välissä sekä takaosakäännös vasemmalle I-ja R-kirjainten välissä kootussa käynnissä. Aluksi Hopeasoinnun taipui kaulastaan vähän turhankin paljon, joten kehotin VP:tä korjaamaan kaulan suoraksi ulko-ohjaa käyttäen. Nainen tekikin työtä käskettyä ja korjauksen jälkeen kaksikko esitteli sangen tyylikkäitä takaosakäännöksiä kumpaankin suuntaan. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen annoin VP:lle luvan kävellä kimon ratsunsa kanssa hetken uraa pitkin vapain ohjin samalla kun selitin tunnin toisen tehtävän. Tunnin lopuksi harjoittelisimme vielä kootussa laukassa laukanvaihtoja käynnin kautta keskihalkaisijaa pitkin, siten että vaihtaisitte laukkaa joka toisella laukka-askeleella. Tämä harjoitus sujui teiltä heti kuin oppikirjasta, joten muutaman toiston jälkeen annoinkin teille luvan siirtyä ravin kautta käyntiin. Käynnissä sait vielä tehdä joitain kiemurauria kimon tammasi kanssa ennen kuin pyysin teitä pysähtymään kentän keskelle ensimmäisen valmennuksemme päätökseksi.

Estevalmennus, valmentajana Tuulia T.
Ennen estevalmennusta pidimme muutaman tunnin tauon, ettei Hopeasointu rasittuisi kerralla liikaa, minkä aikana söin mukaani pakaamat eväät ja pystytin tämän kertaiselle estetunnillemme tarvitut esteet. Hopeasoinnun ja VP:n saapuessa takaisin maneesiin olin saanut esteet melkein jo pystytettyä joten ohjeistettuani kaksikkoa lämmittelemään itsenäisesti eri askellajeissa maneesin toiseen päätyyn pystyttämiäni kavaletteja hyödyntäen jatkoin esteiden pystyttämistä kaksikon puuhia sivusilmällä seuraten. Saatuani esteet pystytettyä kutsuin kaksikon luokseni kentän keskelle ja aloin selittää tämän päiväistä harjoitusta, jota varten olin pystyttänyt kuusi estettä, joista neljä pystyestettä olivat lävistäjillä ja kaksi okseria pituushalkaisijalla. Esteet oli ryhmitetty kolme estettä vierekkäin loivan kaaren muotoon niin että ne muodostivat kaksi kolmen esteen ryhmää, joiden välillä etäisyyttä oli noin 17 metriä. Ensimmäinen harjoite olisi helppo sillä halusin teidän hyppäävän vain pystyesteiden ylitse, jolloin joutuisitte tekemään vain loivia käännöksiä. Tämä harjoite sujuikin teiltä helposti ja toistettuanne tehtävän muutaman kerran puhtaasti päätin vaikeuttaa harjoitusta hieman. Tällä kertaa tekisimme niin että hyppäisitte ensin oikeassa päädyssä olevan okserin yli ja jatkaisitte siitä vasemmassa päädyssä olevalle okserille mitä seuraisi tiukka käännös vasemmalle pystyesteelle minkä jälkeen laukkaisitte takaisin maneesin oikeaan päätyyn ja hyppäisitte vasemman puoleisen pystyesteen yli minkä jälkeen tulisi loiva käärrös oikeaan toiselle oikean päädyn pystyesteelle, jonka jälkeen laukkaisitte lävistäjää pitkin vasemman päädyn oikean puoleiselle pystyesteelle. Tässä harjoituksessa Hopeasointu hieman haparoi tiukassa käännöksessä okserilta pystyesteeltä, mutta sait sen kuitenkin nopeasti takaisin tasapainoon ja lopu harjoite sujui teiltä hyvin. Saitte toistaa harjoituksen vielä muutamaan otteeseen kunnes kimo suomenhevonen ei enää näyttänyt kompuroinnin merkkejään tiukalla käännöksellä okserilta pystylle, jolloin annoin VP:lle luvan siirtää ratsunsa ravin kautta käyntiin.

Valjakkovalmennus, valmentajana Tuulia T.
Olin tänään lupautunut valmentamaan VP:tä ja hänen kimoa suomenhevostammaansa Hopeasointua jota olin myös viime kertaisella vierailullani Vähäpellossa valmentanut. Kaartaessani aikaisin aamulla kuuran vielä peittäessä maan Vähäpellon pihaan en voinut olla ihailematta kuurasta valkeaa ympäristöä tallustellessani autolta talliin, missä VP olikin jo laittelemassa Hopeasointua kuntoon. Olin saapunut odotettua aikaisemmin, joten ulkona oli vielä pimeää ja maakin oli vielä jäässä öisten pakkasten jäljiltä, joten katsoimme parhaaksi pitää maastoeste valmennuksen derbykentällä vasta iltapäivällä, jotta olisi valoisampaa ja maa ehtisi hieman sulaa. Näin ollen vetäisin kaksikolle ensimmäiseksi valjakkovalmennuksen, joka sekin kyllä pidettäisiin valaistussa maneesissa. VP:n saatua tammansa kuntoon lähdimme tallustelemaan kohti maneesia minne joku ystävällinen sielu oli jo käynyt laittamassa valot päälle. Naisen kivuttua tammansa rattaille ohjeistin kaksikkoa lämmittelemään tehden erilaisia käynti-ravi siirtymisiä sekä pysähdyksi niin käynnistä kuin ravistakin. Hopeasoinnun alkessa tulemaan herkemmäksi annoin valjakolle luvan kävellä hetken uran ulkopuolella sen ajan mitä minulta meni tunnin tehtävän selittämiseen. Tehtävänä olisi kootussa ravissa kahden 20 metriä halkaisijaltaan olevan voltin tekeminen siten että B-kirjaimen kohdalla tulisi voltti vasemmalle mitä seuraisi pätkä harjoitusravia B:stä H:hon. H-mirjaimesta jatkaisitte lisätyssä ravissa lävistäjää ja siirtyisitte takaisin koottuun raviin F-kirjaimen kohdalla ja tekisitte voltin oikealle E-kirjaimen kohdalla. VP:n nyökättyä ymmärtämisen merkiksi annoin kaksikolle luvan aloittaa tehtävän teon. Älä aseta sitä niin paljon huusin pian maneesin keskeltä, sillä kimon suomenhevosen kaula taipui voltilla aivan liikaa joten korjasin VP:tä tekemään asetuksen kevyemmin ettei tamman kaula taipuisi makkaralle niin kuin se nyt teki. Harjoitusravi pätkä kaksikolta sujui ilman mitään sanomisia mutta lisätyssä ravissa Hopeasointu olisi saanut pidentää askeltaan hivenen enemmän. Harjoituksen toisella voltilla VP muisti asettaa tammaansa varovaisemmin eikä tamma taipunut enää yli kuten ensimmäisellä voltilla, mistä hyvästä kehaisin valjakkoa hieman ennen kuin määräsin kaksikon tulemaan tehtävän vielä kertalleen uudestaan. Toisella yrittämällä VP kimon suomenhevostammansa kanssa suoriutui tehtävästä moitteetta joten katsoin parhaaksi lopettaa valmennuksen hyvään suoritukseen ja annoin kaksikolle luvan siirtyä loppukäynteihin.

Maastoestevalmennus, valmentajana Tuulia T.
Valmennusten välillä sovimme VP:n kanssa että pitäisimme muutaman tunnin tauon kunnes suuntaisimme derbykentälle missä pidettäisiin päivän toinen valmennuksemme eli maastoestevalmennus. Tauon aikana söin kevyen mukanani tuoman lounassalaatin minkä jälkeen kävin katsastamassa missä kunnossa derbykenttä oli. Aurinko loisti kirkkaana tässä vaiheessa mutta derbykentän pinta näytti silti liukkaalta, joten etsin VP:n käsiini ja kerroin naiselle että hänen olisi viisainta kiinnittää hokit tammansa kenkiin, sillä muuten menosta voisi tulla melkoista liukastelua. Naisen kiinnitettyä hokit suomenhevosensa kenkiin suuntasimme rupatellen kohti derbykenttää.Derbykentälle päästyämme ja VP:n kivuttua ratsunsa selkään komensin kaksikkoa lämmittelemään eri askellajeissa. Kaksikon veryteltyä riittävästi sileällä ohjasin heidät penkereen päällä olevan tukin luoksen jonka yli kaksikko sai ottaa muutamia veryttelyhyppyjä ennen kuin siirryimme harjoittelemaan hieman vaativampia esteitä. Tukkieste ei tuottanut kaksikolle minkäänlaisia vaikeuksia kuten olin ajatellutkin ja muutaman hypyn jälkeen katsoin parhaaksi siirtyä seuraavalle esteelle. Toiseksi esteeksi valitsin matalan porttiesteen, jolla kaksikolla ei myöskään ollut sen suurempia vaikeuksia. Kaksikon hypättyä porttiesteen muutamaan otteeseen hoksasin lähistöllä olevan tynnyreistä muodostuvan esteen, jolle komensin kaksikon seuraavaksi. Kimo suomenhevonen arasteli alkuun hieman tynnyreitä mutta hyppäsi kuitenkin niiden yli VP:n käyttäessä runsaasti pohkeita. Tällä esteellä käytimme kuitenkin hieman enemmän aikaa kuin kahdella edellisellä, sillä kaksikko sai hypätä tynnyreiden ylitse kunnes suomenhevonen vaikutti täysin varmalta eikä enää epäröinyt. Tämän jälkeen kaksikko sai vielä tunnin lopuksi hypätä joitain kertoja kapean ojan ylitse, jossa oleva vesi oli ohuen jääkerroksen peittämä. Oja ei VP:lle ja hänen ratsulleen tarjonnut paljonkaan haasteita, joten muutaman onnistuneen hypyn jälkeen nainen sai luvan siirtää kimon tammansa käyntiin.

ulkoasu © Narie                  muu materiaali © Vähäpelto                  virtuaalitalli - virtuaalihevonen