Hovivirsi

nimi Hovivirsi "Veikko"
rekisterinumero VH19-018-0040
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä prt, 156cm
syntynyt 29.9.2017 (14-vuotias)
omistaja Norrgård (vrl-14355)
kasvattaja Teija Takala, evm
koulutustaso he a, noviisi
Meriitit

Veikolla ei vielä ole mainitsemisen arvoisia meriittejä

Veikko on mun ensimmäinen hevonen - ja totta puhuakseni pirun hyvä sellainen. Vaikka orin hankkiminen ensihevoseksi jännitti, huomasin hyvin pian Veikon kotiinsaapumisen jälkeen takaraivon perukoille maalatut peikot turhaksi. Toki varmasti on oreja, jotka möykkäävät hormonipäissään aina ja kaikkialla, mutta lähtökohtaisesti etsinkin viisasta ja rauhallista hevosta. Sellaista, johon voi luottaa sataprosenttisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Ja sellaisena Veikon entiset omistajat oria myivät, eikä se ole tänäpäivänäkään muuksi muuttunut. Ei, vaikka koti ja omistajaperhe on vaihtunut.

Voisin kuvailla Veikkoa sellaiseksi iki-dieseliksi, joka ei turhia hötky suuntaan tai toiseen. Hoitaa sitä voi niin karsinassa, laitumella kuin tallinpihallakin eikä sitä haittaa yksinolo tai vieressä olevat hevoset. Punarautias ori rakastaa pitkiä harjaustuokioita, ja parasta onkin kun sitä rapsuttelee kumisuolla vatsan alta ja ryntäistä oikein voimalla - silloin sen ylähuuli venyy kilometrin mittaiseksi ja se alkaa keinuttamaan itseään kumisukaa vasten saadakseen rapsutukseen lisää puustia. Höpsö hevonen.

Olen useasti sanonut, että Veikko oli mulle jonkinlainen taivaanlahja, sillä sen kanssa työskennellessä olen saanut valtavasti itsevarmuutta työajoon. Se on rauhallinen kaveri valjastaa, eikä se hosu turhia kärryjen kiinnittämisessäkään - se seisoo paikallaan kauniisti niin pitkään, että ihminen antaa sille luvan liikkua ja silloinkin se lähtee liikkeelle tottuneen työhevosen ottein. Rennon varmasti tasaisesti vetäen, oli takana sitten kiesit, reki tai vaikkapa kyntöön soveltuva aura. Veikkoa on ajettu nuoresta pojasta lähtien myös parina, ja se toimii poikkeuksetta kaikkien hevosten kanssa hyvällä mielellä yhteistyöhalukkuutta unohtamatta.

Vaikka Veikon elinkaaren tärkein työtehtävä on löytynyt työhevospuolelta, on se myös ratsuna varsin osaava. Sen vanhat omistajat valmentautuivat orilla aktiivisesti kouluratsastuksessa ja se taitaakin sen puolen asioita aina Helppo A-tasolle asti. Eihän se mikään mieletön liitokavio ole, mutta varsin tasainen suorittaja, joka kykenee sekä lyhentämään että pidentämään kivasti. Veikko sopii ratsuna monentasoisille ratsastajille, sillä sen liikkeet ovat pehmeät istua ja se on hyvin anteeksiantavainen ratsastajan mahdollisille virheille. Parhaimmillaan Veikko on kuitenkin mielestäni ilman satulaa maastossa - siellä orille voi antaa huoletta pitkät ohjat ja se haahuilee pitkin metsäpolkuja korvat höröllä vailla huolen häivää.

Veikko matkustaa trailerissa niin yksin kuin kaverin kanssa ilman moitteen sijaa. Ja vieraissa paikoissa; siellä se katselee tyytyväisen oloisena ympäristöään hetken kunnes painaa päänsä sitten alas maistaakseen vierasta lehtivihreää.




© luvat on

Hovinarri
evm, prt, 165cm
Narratiivi
rt, 171cm
Narratologia
Tiukuliina
Vanhapiika
prt, 164cm
Vertauskuva
Rienolan Pihka
Surusointu
evm, km, 152cm
Murheenmuurtama
rn, 157cm
Vienolan Murhe
Valentina
Sopusointu
m, 150cm
Sopertelija
Sointuva

Jälkeläiset

Veikko on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen.





Kilpailut

08.01.2019 metsäajo 4/19
09.01.2019 kyntö 3/18
10.01.2019 kyntö 2/18
10.01.2019 käyntikoe 2/19
11.01.2019 käyntikoe 3/15
12.01.2019 käyttöajo 1/14
12.01.2019 metsäajo 3/13
12.01.2019 kyntö 1/11
13.01.2019 käyntikoe 2/11
14.01.2019 käyttöajo 2/14
14.01.2019 kyntö 2/11
14.01.2019 käyntikoe 2/11
15.01.2019 käyntikoe 3/15

Päiväkirja

4. tammikuuta 2019 kirjoittana omistaja

On pakko myöntää, että viime kuukaudet on kulunut piinaavaan hitaasti. Vaikka uuden kodin laittamiseen on kulunut aikaa ja se on ollut pääosin ihan hauskaakin puuhaa, olen odottanut kuin kuuta nousevaa sitä päivää, että voin hakea Veikon kotiin. Viihtyyhän se Vienolassakin, mutta onhan se nyt aivan eri juttu, onko hevonen kotona vai vieraalla. Ja että voiko talliin hipsiä vielä iltamyöhään yöpaitasillaan, vai pitääkö tallille lähteä erikseen autolla.

Siinä missä mä olen sisustanut kotia sisältä, Olli on nikkaroinut talon ulkokuorta ja pihamaata. Vihdoin, miltei kolmen kuukauden odotuksen jälkeen me ollaan saatu talli siihen kuntoon, että me voitiin hakea Veikko kotiin - ja samalla matkalla napattiin kyytiin naapuritytön Killeponi, joka tulee pitämään Veikolle seuraa siihen asti, että me löydetään ihan oma, toinen hevonen. Eikä meillä mikään kiire Killestäkään ole päästä eroon, sen kun on sen aikaa, mitä viihtyy. Ratsastuskentän suunnittelu menee kuitenkin pitkälle kevääseen, joten voi olla, että ratsastukseen hurahtanut tyttönen ei viihdy meillä määräänsä enempää. Tiedä häntä.

Kun Olli talutti Veikon trailerista ulos, se katseli hetken ympärilleen kuin todetakseen, että hyvä paikka on. Ehkä se on ymmärtänyt, kun olen höpissyt sille iltaisin karsinan uumenissa, että meillä on pian yhteinen koti ja pihamaa. Oli miten oli, tunsin olevani maailman onnellisin nainen. Upea talo tiluksineen, komea miesystävä ja sen rinnalla sitäkin komeampi rautias suomenhevonen.

"Kiitos että olette." mä hymähdin, ja katsoin vaaleanpunaisten sydänlasien läpi kahta elämäni miestä.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi