Hovivirsi

nimi Hovivirsi "Veikko"
rekisterinumero VH19-018-0040
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä punarautias, 156cm
syntynyt 29.9.2017 (14-vuotias)
omistaja Norrgård (vrl-14355)
kasvattaja Teija Takala
koulutustaso työpainoite - he a, noviisi
Meriitit

  20.02.2019 Suomenhevosten KTK-III
  11.05.2019 Champion-arvonimi
  20.05.2019 Suomenhevosten KTK-II

Veikko on mun ensimmäinen hevonen - ja totta puhuakseni pirun hyvä sellainen. Vaikka orin hankkiminen ensihevoseksi jännitti, huomasin hyvin pian Veikon kotiinsaapumisen jälkeen takaraivon perukoille maalatut peikot turhaksi. Toki varmasti on oreja, jotka möykkäävät hormonipäissään aina ja kaikkialla, mutta lähtökohtaisesti etsinkin viisasta ja rauhallista hevosta. Sellaista, johon voi luottaa sataprosenttisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Ja sellaisena Veikon entiset omistajat oria myivät, eikä se ole tänäpäivänäkään muuksi muuttunut. Ei, vaikka koti ja omistajaperhe on vaihtunut.

Voisin kuvailla Veikkoa sellaiseksi iki-dieseliksi, joka ei turhia hötky suuntaan tai toiseen. Hoitaa sitä voi niin karsinassa, laitumella kuin tallinpihallakin eikä sitä haittaa yksinolo tai vieressä olevat hevoset. Punarautias ori rakastaa pitkiä harjaustuokioita, ja parasta onkin kun sitä rapsuttelee kumisuolla vatsan alta ja ryntäistä oikein voimalla - silloin sen ylähuuli venyy kilometrin mittaiseksi ja se alkaa keinuttamaan itseään kumisukaa vasten saadakseen rapsutukseen lisää puustia. Höpsö hevonen.

Olen useasti sanonut, että Veikko oli mulle jonkinlainen taivaanlahja, sillä sen kanssa työskennellessä olen saanut valtavasti itsevarmuutta työajoon. Se on rauhallinen kaveri valjastaa, eikä se hosu turhia kärryjen kiinnittämisessäkään - se seisoo paikallaan kauniisti niin pitkään, että ihminen antaa sille luvan liikkua ja silloinkin se lähtee liikkeelle tottuneen työhevosen ottein. Rennon varmasti tasaisesti vetäen, oli takana sitten kiesit, reki tai vaikkapa kyntöön soveltuva aura. Veikkoa on ajettu nuoresta pojasta lähtien myös parina, ja se toimii poikkeuksetta kaikkien hevosten kanssa hyvällä mielellä yhteistyöhalukkuutta unohtamatta.

Vaikka Veikon elinkaaren tärkein työtehtävä on löytynyt työhevospuolelta, on se myös ratsuna varsin osaava. Sen vanhat omistajat valmentautuivat orilla aktiivisesti kouluratsastuksessa ja se taitaakin sen puolen asioita aina Helppo A-tasolle asti. Eihän se mikään mieletön liitokavio ole, mutta varsin tasainen suorittaja, joka kykenee sekä lyhentämään että pidentämään kivasti. Veikko sopii ratsuna monentasoisille ratsastajille, sillä sen liikkeet ovat pehmeät istua ja se on hyvin anteeksiantavainen ratsastajan mahdollisille virheille. Parhaimmillaan Veikko on kuitenkin mielestäni ilman satulaa maastossa - siellä orille voi antaa huoletta pitkät ohjat ja se haahuilee pitkin metsäpolkuja korvat höröllä vailla huolen häivää.

Veikko matkustaa trailerissa niin yksin kuin kaverin kanssa ilman moitteen sijaa. Ja vieraissa paikoissa; siellä se katselee tyytyväisen oloisena ympäristöään hetken kunnes painaa päänsä sitten alas maistaakseen vierasta lehtivihreää.




© luvat on

Hovinarri
evm, prt, 165cm
Narratiivi
rt, 171cm
Narratologia
Tiukuliina
Vanhapiika
prt, 164cm
Vertauskuva
Rienolan Pihka
Surusointu
evm, km, 152cm
Murheenmuurtama
rn, 157cm
Vienolan Murhe
Valentina
Sopusointu
m, 150cm
Sopertelija
Sointuva

Jälkeläiset

Veikko on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen.

25.04.2019 o. Hovdikt (e. Runoelma)

TYH Työhevoskilpailut: 47 sijoitusta, joista voittoja 13 kappaletta

08.01.2019 metsäajo 4/19
09.01.2019 kyntö 3/18
10.01.2019 kyntö 2/18
10.01.2019 käyntikoe 2/19
11.01.2019 käyntikoe 3/15
12.01.2019 käyttöajo 1/14
12.01.2019 metsäajo 3/13
12.01.2019 kyntö 1/11
13.01.2019 käyntikoe 2/11
14.01.2019 käyttöajo 2/14
14.01.2019 kyntö 2/11
14.01.2019 käyntikoe 2/11
15.01.2019 käyntikoe 3/15
25.02.2019 käyttöajo 1/32
25.02.2019 kyntö 3/34
26.02.2019 veto 1/30
27.02.2019 käyntikoe 3/28
28.01.2019 talvimestaruus 4/24
06.03.2019 käyttöajo 1/20
06.03.2019 parimetsäajo 1/10
06.03.2019 pariveto 1/10
07.03.2019 veto 2/19
07.03.2019 pariveto 3/10
07.03.2019 juoksukoe 1/18
09.03.2019 pariveto 2/10
10.03.2019 parikyntö 1/10
14.03.2019 metsäajo 4/28
15.03.2019 juoksukoe 2/21
16.03.2019 kyntö 2/25
16.03.2019 käyntikoe 4/27
18.03.2019 käyntikoe 3/27
27.03.2019 metsäajo 5/26
28.03.2019 käyttöajo 4/20
01.04.2019 kyntö 2/19
02.04.2019 veto 1/19
02.04.2019 juoksukoe 3/18
03.04.2019 metsäajo 4/19
04.04.2019 veto 2/19
04.04.2019 juoksukoe 1/18
05.04.2019 juoksukoe 4/18
18.04.2019 käyttöajo 1/27
18.04.2019 metsäajo 4/26
20.04.2019 käyttöajo 2/27
20.04.2019 käyntikoe 4/27
21.04.2019 käyttöajo 1/27
22.04.2019 juoksukoe 2/18
28.04.2019 kevätmestaruus 5/26

NJ Näyttelyt

27.01.2019     Kalman Suomenratsut irtoSERT
29.04.2019     Susiraja irtoSERT
30.04.2019     Adina irtoSERT

Päiväkirja

4. tammikuuta 2019 kirjoittana omistaja

On pakko myöntää, että viime kuukaudet on kulunut piinaavaan hitaasti. Vaikka uuden kodin laittamiseen on kulunut aikaa ja se on ollut pääosin ihan hauskaakin puuhaa, olen odottanut kuin kuuta nousevaa sitä päivää, että voin hakea Veikon kotiin. Viihtyyhän se Vienolassakin, mutta onhan se nyt aivan eri juttu, onko hevonen kotona vai vieraalla. Ja että voiko talliin hipsiä vielä iltamyöhään yöpaitasillaan, vai pitääkö tallille lähteä erikseen autolla.

Siinä missä mä olen sisustanut kotia sisältä, Olli on nikkaroinut talon ulkokuorta ja pihamaata. Vihdoin, miltei kolmen kuukauden odotuksen jälkeen me ollaan saatu talli siihen kuntoon, että me voitiin hakea Veikko kotiin - ja samalla matkalla napattiin kyytiin naapuritytön Killeponi, joka tulee pitämään Veikolle seuraa siihen asti, että me löydetään ihan oma, toinen hevonen. Eikä meillä mikään kiire Killestäkään ole päästä eroon, sen kun on sen aikaa, mitä viihtyy. Ratsastuskentän suunnittelu menee kuitenkin pitkälle kevääseen, joten voi olla, että ratsastukseen hurahtanut tyttönen ei viihdy meillä määräänsä enempää. Tiedä häntä.

Kun Olli talutti Veikon trailerista ulos, se katseli hetken ympärilleen kuin todetakseen, että hyvä paikka on. Ehkä se on ymmärtänyt, kun olen höpissyt sille iltaisin karsinan uumenissa, että meillä on pian yhteinen koti ja pihamaa. Oli miten oli, tunsin olevani maailman onnellisin nainen. Upea talo tiluksineen, komea miesystävä ja sen rinnalla sitäkin komeampi rautias suomenhevonen.

"Kiitos että olette." mä hymähdin, ja katsoin vaaleanpunaisten sydänlasien läpi kahta elämäni miestä.


28. tammikuuta 2019 kirjoittana omistaja

Kun me pakattiin Ollin kanssa suomipoikia edustavat Veikko ja Usko sekä raskassarjalaiset Ruttu ja Manna trailereihin, en todellakaan tiennyt mitä odottaa. Koko kuusikko - mä ja Olli mukaanlukien - ollaan kuitenkin vielä työhevoskilpailuiden saralla niin keltanokkia, että kallisarvoista kokemustahan me mentiin hakemaan työhevosyhdistyksen talvimestaruuksista. Vaikka me kotona Ollin kanssa hihiteltiinkin, että mikään muu ei kelpaa, kuin mestaruuden voitto.

Ensimmäinen päivä starttasi melko vahvasti, sillä Usko päätti rykäistä sekä käyttökokeesta että juoksukokeesta itselleen voiton kotiin. Eikä Veikkokaan kylmäksi jättänyt, sillä se kiri juoksukokeessa upeasti kolmannelle sijalle! Suomipoikien menestys tuntui ihan uskomattomalta - eihän me todellakaan tälläistä osattu odottaa, sillä kovassa sarjassa kilpailtiin ja kuten sanottua, täysin keltanokkina.

Ensimmäisen päivän menestyksestä mulla taisi kasvaa nähän nälkä syödessä, ja ajattelin, että kyllähän me nyt toisenakin päivänä pärjätään kun laitetaan itsemme ihan oikeasti likoon. "Muista hengittää ja tehdä kaikki rauhassa alusta loppuun." Olli sanoi, kun lähdin ensimmäisen hevosen kanssa päivän ensimmäiseen kokeeseen. "Kyllähän nää meidän nelijalkaiset repii itsensä vaikka kuuhun, ja sä tiedät sen." se jatkoi, ja taputti olkapäätäni rohkaisevasti. "Mä yritän parhaani." sanoin, ja kannustin Veikon liikkelle.

Ja sehän riitti. Veikko nimittäin sijoittui käyttöajossa toiseksi, Manna kolmanneksi kynnössä ja toiseksi vedossa. Ja Usko se paineli edelleen samalla sykkeellä juoksukokeessa - joskin jäimme inan voittaneelle ja lopullinen sijoitus oli luokan toinen. "Hitto mä olen ylpeä tästä laumasta! Ja itsestäni! Ja susta, mä en ikinä olisi uskaltanut lähteä tänne ilman sua!" mä hihkuin onnellisesti kärryjen kyydistä tsemppaavalle aviopuolisolleni.

Kuluneen kahden päivän saavutukset tuntui uskomattomilta eikä sen tuomalle onnelle ja motivaatiopuuskalle löytynyt sanoja. Loppuviimein kohti viimeistä päivää mä hymähdin Ollille, että me ollaan voitettu itsemme jo moninkertaisesti ja sijoitukset lopputuloksissa olisivat loppujen lopuksi oikeastaan aivan sama. Tuli voitto tai häviö, olin mielettömän onnellinen ja tyytyväinen ihan jokaiseen meidän hevoseen. Ja itseeni, ja Olliin.

Viimeisenä päivänä mua jännitti ihan ekstrapaljon, ja jokunen osakokeista oli menossa aivan penkin alle ihan oman rauhattomuuteni vuoksi. Sain kuitenkin jotenkin ajatukset ja sitä myöden tekemisen kokoon, ja päästiin ihan mestaruussijoille asti. Nimittäin lopputuloksissa Veikko oli käyttöajon neljäs, Manna vedon toinen ja ihan mieletöntä tulosta tehnyt Usko juoksukokeen voittaja! Siis juoksukokeen talvimestari vuosimallia 2019! VAU!

Kotimatkalla mä olin yhtä hymyä. Takana oli kova kilpailu, ja Norrgårdin hevoset näyttivät ensikerran, mistä ne olivat tehty. Sitkeydestä, rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta. Tästä on uskomattoman hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuita.


20. helmikuuta 2019 kirjoittana omistaja

Kun Veikko ja Usko kävivät nappaamassa tammikuun lopulla kantakirjakelpoisuuden Kalman Suomenratsujen järjestämissä NJ näyttelyissä, Olli kysyi kotimatkalla vaivihkaa, olinko ajatellut orien kantakirjaamista. Tosiasiassa en ollut ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt kun siihen tuli mahdollisuus, ei kantakirjaus tuntunut kauhean kauaskantoiselta ajatukselta.

Kun mietin asiaa muutaman päivän, ajattelin, että ilmoitetaan nyt - parempi nyt ilman kummoisempia valmisteluita, kun yrittää kevätkaudella valmistella hevosia ja samalla tehdä sadonkorjuuta. "Onhan Veikko ja Usko ihan hyvässä kunnossa, eikä ne muuksi muutu, vaikka kuinka puunaisit niitä kolme vuorokautta putkeen." Ollikin totesi, kun sai mietinnöistäni kiinni.

Ilmoittautuminen helmikuun kantakirjaukseen tapahtui ennätysnopeasti - eikä aikaakaan, kun huristelimme jälleen kerran tien päällä traileriyhdistelmän kanssa. Vaikka matka Turmeltajaan oli pitkä, olimme suunnitelleet päivän vain päiväreissuksi silläkin uhalla, että kotipihalta startattiin ennen kukonlaulua ja takaisin palattiin juuri ennen, kuin kukko kiekui uudestaan.

Ei varmaan yllätä ketään, jos sanon, että oreista molemmat käyttäytyivät pelipaikoilla varsin mallikkaasti. Ne seisoivat käsihevosina rauhallisena kuin kerittävät lampaat, eivätkä yhtyneet muiden orien melskaamiseen, vaikka paikkoja oli tarjolla enemmän kuin jääkiekkopelissä laukaisupaikkoja. Ja suoritukset menivät juuri niin, kuin olimme ajatelleet: Usko oli skarppi itsensä, ja Veikko ehkä aavistuksen liian rauhallinen.

Mutta se, mikä oli lopputulos, yllätti meidät täydellisesti. Veikko jäi harmillisesti vain muutaman pisteen päähän II-palkinnosta saaden itselleen 17 + 17 + 17 + 17 = 68 pisterivin III-palkinnolla, mutta mustapukeinen Usko se täräytti tauluun esteettisen 20 + 20 + 20 + 20 = 80 pisterivin saaden KTK-I palkinnon!

Vaikka kotimatka tuntui pieneltä ikuisuudelta, emme voineet olla onnellisempia. Tuntui hassulta, että Norrgårdissa olisi nyt kaksi ihkaoikeaa kantakirjaoria, jotka ovat jalostuksellisesti inan arvokkaampia.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi