Taikausko

nimi Taikausko "Usko"
rekisterinumero VH19-018-0039
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä m, 156cm
syntynyt 9.5.2015 (16-vuotias)
omistaja Norrgard (vrl-14355)
maahantuoja Bella Nylund (vrl-14703)
koulutustaso työpainoite - he a, noviisi
Meriitit

  28.01.2019 Juoksukokeen talvimestari
  20.02.2019 Suomenhevosten KTK-I
  01.03.2019 VIR MVA Ch

Kun näin Uskon myynti-ilmoituksen ensimmäisen kerran, mietin lähinnä, miksei neljä vuotiaalla orilla ole tehty juuri mitään. Siitäkään huolimatta, että sitä kuvailtiin ilmoituksessa lempeäksi ja lojaaliksi jätkäksi, joka käyttäytyy ikäisekseen järkevästi.

Muutama viikko eteenpäin näin mustapukeisen orin myynti-ilmoituksen toistamiseen. Hinta oli laskenut, ja ilmoitukseen oli liitetty kohtalainen video, jossa ori hölkkäsi vapaana jossain tarhan tapaisessa. "Olli, tuuhan kattoo. Mitä sanot, jos mä soittaisin tästä ja käytäisiin kattomassa? Ei tällä vissiin oo juuri mitään tehty, mutta on se ainakin kivan näköinen liikkuessa. Jos tästä tulis Veikolle hauska kaveri." mä huhuilin mieheni perään, joka osallistui hevosen ostamiseen itseasiassa sellaisella tarmolla, että mietin, mitä pahaa hän on selkäni takana tehnyt.

Ei liene suuri yllätys, että kyllähän se Usko Norrgårdin muutti. Eikä orin menneisyyskään vaikuttanut niin kamalalta, kun tutustuin sen myyjään. Reilu 80-vuotias mies, joka oli elänyt elämänsä hevosten keskellä, muttei enää fyysisten vaivojen vuoksi voinut pitää hevosta. Hänen elämäntarinaa kuunnellessa kyyneliltä ei vältytty, eikä hevosen luovuttaminen uudelle omistajallekaan kiva tilanne ollut - kenellekään. Lempeä kädenpuristus ja lupaus siitä, että hän saisi koska vain tulla katsomaan Uskoa meille sai miehen luottamaan minuun. Ja tottahan minä puhuin, Norrgårdin saisi tulla koska tahansa.

Itseasiassa Usko on oikeasti äärettömän kiva, ja siitä on vuosien mittaan muovautunut varsin kelpo hevonen. Kuten luvattu, se on perusluonteeltaan lempeä ja lojaali, eikä se ole sitten nuoruusvuosiensa jälkeen hössöttänyt mitään omia esimerkiksi valjastustilanteessa. Nykypäivänä Uskon voisi jättää vaikka puoleksi päiväksi metsään seisomaan ja siellä se raukka pysyisi niin kauan, että sen hakisi kotiin.

Sillä on korkea motivaatio tehdä töitä, ja se osallistuu kaikenlaiseen tekemiseen mielellään. Oli se sitten työajoa, sunnuntaikärryttelyä metsäteillä tai puolivakavaa ratsastelua kentällä. Kärryjen edessä Usko on hyvin rauhallinen eikä esimerkiksi yritä repiä painavaa taakkaa liikkeelle väkisin raville rikkoen, vaan se vetää kaikessa rauhassa painoja niin kauan, että taakka liikkuu kevyesti ja tasaisesti perässä. Ratsuna Uskolta löytyykin jonkinverran enemmän vivahdetta ja oikein kun sitä työstää, siitä tulee jopa sellainen kevyen kuuma kouluratsu, jonka kanssa on miellyttävää työskennellä. Se on itseasiassa niitä hevosia, jonka kanssa leikin aina joskus ihan oikeaa kouluratsastajaa sillä siltä sen kanssa työskentely välillä tuntuu.

Usko matkustaa reippaasti sekä yksin että kaverin kanssa, eikä vieraat paikat saa sen mieltä järkkymään suuntaan eikä toiseen. Se on ihan yhtä lungi kaveri, mentiin sitten ajamaan hääajoa keskelle kaupunkia liikenteen sekaan tai näyttelyihin muiden hevosten sekaan.




© VRL-04373 & VRL-01811 & luvat on

Taikajätkä
evm, klm, 157cm
Juhannustaika
m, 159cm
Juhannus
Juliet
Missi
rt, 156cm
Myrkkypisto
Mallityttö
Uskotar
evm, rn, 152cm
Uskon Menettäjä
m, 154cm
Usko
Kiellon Kukka
Valotar
rt, 149cm
Valopoika
Kaihotar

Jälkeläiset

Usko on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen.

01.05.2019 t. Kungsmynta (e. Pilviira)

TYH Työhevoskilpailut: 41 sijoitusta, joista voittoja 8 kappaletta
Lisäksi juoksukokeen talvimestari 2019

27.01.2019 kyntö 3/12
28.01.2019 metsäajo 1/14
28.01.2019 talvimestaruus 1/10
25.02.2019 metsäajo 2/35
25.02.2019 käyntikoe 2/28
26.02.2019 metsäajo 3/35
26.02.2019 kyntö 1/34
26.02.2019 veto 2/30
26.02.2019 käyntikoe 5/28
27.02.2019 käyttöajo 5/32
28.02.2019 kyntö 2/34
06.03.2019 parimetsäajo 1/10
06.03.2019 pariveto 1/10
06.03.2019 käyntikoe 3/18
07.03.2019 kyntö 2/21
07.03.2019 pariveto 3/10
07.03.2019 juoksukoe 5/18
08.03.2019 käyttöajo 4/20
08.03.2019 käyntikoe 4/18
09.03.2019 käyttöajo 1/20
09.03.2019 pariveto 2/10
10.03.2019 käyttöajo 2/20
10.03.2019 kyntö 2/21
10.03.2019 parikyntö 1/10
10.03.2019 veto 2/19
14.03.2019 juoksukoe 2/21
15.03.2019 kyntö 5/25
16.03.2019 juoksukoe 4/21
18.03.2019 metsäajo 5/28
18.03.2019 juoksukoe 4/21
26.03.2019 kyntö 2/21
29.03.2019 kyntö 4/21
01.04.2019 kyntö 4/19
01.04.2019 juoksukoe 4/18
02.04.2019 käyttöajo 3/19
02.04.2019 kyntö 2/19
03.04.2019 veto 3/19
04.04.2019 käyttöajo 1/19
05.04.2019 kyntö 2/19
05.04.2019 veto 3/19
05.04.2019 juoksukoe 4/18

NJ näyttelyt

27.01.2019     Kalman Suomenratsut BIS2, MVA-Sert
24.02.2019     Hornanhovi irtoSERT
01.03.2019     Hiivurin Suomenhevoset irtoSERT
10.03.2019     Susiraja BIS2, MVA-Sert

VSN Näyttelyt

23.02.2019     Ristikallio SW4
25.02.2019     Norrgård SW4
26.08.2019     Originals SW2

Päiväkirja

28. tammikuuta 2019 kirjoittana omistaja

Kun me pakattiin Ollin kanssa suomipoikia edustavat Veikko ja Usko sekä raskassarjalaiset Ruttu ja Manna trailereihin, en todellakaan tiennyt mitä odottaa. Koko kuusikko - mä ja Olli mukaanlukien - ollaan kuitenkin vielä työhevoskilpailuiden saralla niin keltanokkia, että kallisarvoista kokemustahan me mentiin hakemaan työhevosyhdistyksen talvimestaruuksista. Vaikka me kotona Ollin kanssa hihiteltiinkin, että mikään muu ei kelpaa, kuin mestaruuden voitto.

Ensimmäinen päivä starttasi melko vahvasti, sillä Usko päätti rykäistä sekä käyttökokeesta että juoksukokeesta itselleen voiton kotiin. Eikä Veikkokaan kylmäksi jättänyt, sillä se kiri juoksukokeessa upeasti kolmannelle sijalle! Suomipoikien menestys tuntui ihan uskomattomalta - eihän me todellakaan tälläistä osattu odottaa, sillä kovassa sarjassa kilpailtiin ja kuten sanottua, täysin keltanokkina.

Ensimmäisen päivän menestyksestä mulla taisi kasvaa nähän nälkä syödessä, ja ajattelin, että kyllähän me nyt toisenakin päivänä pärjätään kun laitetaan itsemme ihan oikeasti likoon. "Muista hengittää ja tehdä kaikki rauhassa alusta loppuun." Olli sanoi, kun lähdin ensimmäisen hevosen kanssa päivän ensimmäiseen kokeeseen. "Kyllähän nää meidän nelijalkaiset repii itsensä vaikka kuuhun, ja sä tiedät sen." se jatkoi, ja taputti olkapäätäni rohkaisevasti. "Mä yritän parhaani." sanoin, ja kannustin Veikon liikkelle.

Ja sehän riitti. Veikko nimittäin sijoittui käyttöajossa toiseksi, Manna kolmanneksi kynnössä ja toiseksi vedossa. Ja Usko se paineli edelleen samalla sykkeellä juoksukokeessa - joskin jäimme inan voittaneelle ja lopullinen sijoitus oli luokan toinen. "Hitto mä olen ylpeä tästä laumasta! Ja itsestäni! Ja susta, mä en ikinä olisi uskaltanut lähteä tänne ilman sua!" mä hihkuin onnellisesti kärryjen kyydistä tsemppaavalle aviopuolisolleni.

Kuluneen kahden päivän saavutukset tuntui uskomattomilta eikä sen tuomalle onnelle ja motivaatiopuuskalle löytynyt sanoja. Loppuviimein kohti viimeistä päivää mä hymähdin Ollille, että me ollaan voitettu itsemme jo moninkertaisesti ja sijoitukset lopputuloksissa olisivat loppujen lopuksi oikeastaan aivan sama. Tuli voitto tai häviö, olin mielettömän onnellinen ja tyytyväinen ihan jokaiseen meidän hevoseen. Ja itseeni, ja Olliin.

Viimeisenä päivänä mua jännitti ihan ekstrapaljon, ja jokunen osakokeista oli menossa aivan penkin alle ihan oman rauhattomuuteni vuoksi. Sain kuitenkin jotenkin ajatukset ja sitä myöden tekemisen kokoon, ja päästiin ihan mestaruussijoille asti. Nimittäin lopputuloksissa Veikko oli käyttöajon neljäs, Manna vedon toinen ja ihan mieletöntä tulosta tehnyt Usko juoksukokeen voittaja! Siis juoksukokeen talvimestari vuosimallia 2019! VAU!

Kotimatkalla mä olin yhtä hymyä. Takana oli kova kilpailu, ja Norrgårdin hevoset näyttivät ensikerran, mistä ne olivat tehty. Sitkeydestä, rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta. Tästä on uskomattoman hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuita.


20. helmikuuta 2019 kirjoittana omistaja

Kun Veikko ja Usko kävivät nappaamassa tammikuun lopulla kantakirjakelpoisuuden Kalman Suomenratsujen järjestämissä NJ näyttelyissä, Olli kysyi kotimatkalla vaivihkaa, olinko ajatellut orien kantakirjaamista. Tosiasiassa en ollut ajatellut asiaa sen enempää, mutta nyt kun siihen tuli mahdollisuus, ei kantakirjaus tuntunut kauhean kauaskantoiselta ajatukselta.

Kun mietin asiaa muutaman päivän, ajattelin, että ilmoitetaan nyt - parempi nyt ilman kummoisempia valmisteluita, kun yrittää kevätkaudella valmistella hevosia ja samalla tehdä sadonkorjuuta. "Onhan Veikko ja Usko ihan hyvässä kunnossa, eikä ne muuksi muutu, vaikka kuinka puunaisit niitä kolme vuorokautta putkeen." Ollikin totesi, kun sai mietinnöistäni kiinni.

Ilmoittautuminen helmikuun kantakirjaukseen tapahtui ennätysnopeasti - eikä aikaakaan, kun huristelimme jälleen kerran tien päällä traileriyhdistelmän kanssa. Vaikka matka Turmeltajaan oli pitkä, olimme suunnitelleet päivän vain päiväreissuksi silläkin uhalla, että kotipihalta startattiin ennen kukonlaulua ja takaisin palattiin juuri ennen, kuin kukko kiekui uudestaan.

Ei varmaan yllätä ketään, jos sanon, että oreista molemmat käyttäytyivät pelipaikoilla varsin mallikkaasti. Ne seisoivat käsihevosina rauhallisena kuin kerittävät lampaat, eivätkä yhtyneet muiden orien melskaamiseen, vaikka paikkoja oli tarjolla enemmän kuin jääkiekkopelissä laukaisupaikkoja. Ja suoritukset menivät juuri niin, kuin olimme ajatelleet: Usko oli skarppi itsensä, ja Veikko ehkä aavistuksen liian rauhallinen.

Mutta se, mikä oli lopputulos, yllätti meidät täydellisesti. Veikko jäi harmillisesti vain muutaman pisteen päähän II-palkinnosta saaden itselleen 17 + 17 + 17 + 17 = 68 pisterivin III-palkinnolla, mutta mustapukeinen Usko se täräytti tauluun esteettisen 20 + 20 + 20 + 20 = 80 pisterivin saaden KTK-I palkinnon!

Vaikka kotimatka tuntui pieneltä ikuisuudelta, emme voineet olla onnellisempia. Tuntui hassulta, että Norrgårdissa olisi nyt kaksi ihkaoikeaa kantakirjaoria, jotka ovat jalostuksellisesti inan arvokkaampia.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi