Tunturihaukka

nimi Tunturihaukka "Taavi"
rekisterinumero VH19-018-0472
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä Vaaleanpunarautias, 157cm
syntynyt 19.08.2018 (4-vuotias)
omistaja Norrgård (vrl-14355)
kasvattaja Originals
koulutustaso työpainoite - he b, noviisi
Meriitit

  20.08.2019 Suomenhevosten KTK-II

Luonnehdin Taavia usein Norrgårdin äijäksi, sillä markanlänteillä koristeltu suomenhevonen on toisinaan oikea rotunsa edustaja - itsevarma jääräpää, jonka kanssa tulee oivallisesti toimeen humoristisella otteella. Siinä missä vaaleanpunarautias yrittää viedä ihmistä kuin litran mittaa, voi sitä ohjata toimimaan ihmisen haluamalla tavalla ennakoinnilla ja pienillä valkoisilla valheilla. Valkoiseksi valheeksi sopii usein esimerkiksi taskun pohjalle jäänyt rapiseva karkkipaperi, sillä pohjattoman herkkuvatsan omaava suomenhevonen ei ole koskaan jättänyt katsomatta korttia, joka voisi tietää jotain herkullista suuhunpantavaa.

Joku on joskus kysynyt, onko Taavi sitten pahansuopa. Tähän meiltä saa usein virneen kera vastauksen, että ei missään nimessä. "Se on sellainen lapsen tasolle jäänyt pienisuuri jättiläinen, joka ei ihan aina ajattele loppuun asti. Ensin hössötetään, ja sitten hämmästellään, kun homma ei mennytkään ihan putkeen." vastaan kyselijöille usein. Ja tottahan se on. Ei sen kanssa tarvitse pelätä punamustaa luonnontatuointia takamuksessa, mutta sen kanssa on osattava kulkea askeleen edempänä, jotta ei löydä itseään istumasta nokkospuskasta, kun ori on nähnyt taluttaessa kevään ensivihreät tienpientareella.

Taavi on hyvin itsenäinen hevonen, joka ei niinkään välitä laumakavereistaan. Tästä syystä sen voi jättää viimeiseksi tarhaan iltatallia tehdessä, eikä se jyrää lankojen läpi sisälle kavereiden perässä. Tämä piirre helpottaa huomattavasti myös muuta arkista elämää - se on asiallinen hoitaa missä ja miten päin tahansa, eikä se jää mullittelemaan pihapiiriin silloinkaan, kun se ohjataan kavereista poispäin esimerkiksi metsään tukkeja vetämään. Myös erikoisemmat hoitotoimenpiteet, kuten klippaus sekä kengitys sujuu Taavin kanssa kädenkäänteessä, joskin aina toisinaan se kokeilee, onko vakikengittäjän voimatasot kasvaneet niin paljon, että hän jaksaisi jo kannatella vaaleanpunarautiasta. "Koitas nyt!" on kuitenkin lyhyt ja ytimekäs voimalause, joka saa Taavin muistamaan kengittäjän olevan yhtä heikko, kuin viimeksikin ja jättämään nojailun seuraavaan kertaan.

Vaikka etenkin Olli on innostunut ratsastamaan Taavilla jopa hämmästyttävän paljon, on orin leipälaji kuitenkin sukujuurtensa mukaisesti työajossa. Se on työhevosena hämmästyttävän miellyttävä, sillä sen itsepäisyys kanavoituu oikeasti työntekoon ja siihen, että hommat tulee tehtyä alusta loppuun asti kunnialla. Taavissa on sellaista suomalaista sisua ja tosikkomaisuutta, jotka on työhevoselle vain ja ainoastaan hyviä piirteitä - tietääpähän, että hevonen tekee töitä tosissaan eikä lopeta esimerkiksi vetämistä ennen, kuin fysiikka tulee oikeasti vastaan. Taavi sopii hyvin monenlaiseen työajoon; se on metsässä rauhallinen eikä välitä kaatuvista puista tuon taivaallista ja esimerkiksi vetoa vaativissa jutuissa se etenee tasaisen rauhallisesti eteenpäin.

Ratsuna Taavi osaa kantaa itsensä oikeinpäin kaikissa askellajeissa, jonka lisäksi se on etenkin isohkoksi työhevoseksi melko elastinen kouluratsastusta ajatellen. Ratsuna orin itsepäisyys tulee toisinaan ilmi pieninä "onkohan mun oikeasti aivan pakko"-mietteinä, mutta topakan ratsastajan kanssa ori tyytyy kohtaloonsa ilman suurempaa vastarintaa. Maastoratsuna Taavi on oikea haka, joka porskuttaa venäläisen luotijunan lailla eteenpäin - lujaa ja tasaisesti vaikka vastaan tulisi mitä.

Melko paljon matkustaneena orina Taavi lastautuu traileriin lähettämällä, ja matkustaa myös tammojen seurassa siivosti. Vieraissa paikoissa Taavi on hyvin samanlainen kuin kotona, joskin uudet maistamattomat viheriöt kiinnostavat usein yllättävän paljon - jopa niin paljon, että ori harrastaa ohi kävellessään lehtipuiden napsimista, jota se ei koskaan tee kotiympäristössä.




© VRL-01811 & luvat on

Jalohaukka
KTK-III
Jalokotka
evm
Jaloviina
Kiira
Pääskynen
evm
Varpushaukka
Siro-Laukaus
Wanhalan Suvi-Tuuli
Wanhalan Toivas
evm
Wanhalan Tietävä
Mutkalan Vilja
Wanhalan Säde
evm
Wanhalan Uljas
Wanhalan Salsa

Kilpailut

21.05.2019 pariveto 1/4
23.05.2019 juoksukoe 1/7
24.05.2019 juoksukoe 2/7
22.05.2019 pariveto 1/4
27.08.2019 käyttöluokka 4/21
27.08.2019 metsäajo 2/21
28.08.2019 käyttöluokka 4/21

NJ näyttelyt

30.06.2019     Susiraja BIS2, MVA-Sert
07.09.2019     Kadon Kartano BIS2, MVA-Sert

Päiväkirja

08. toukokuuta 2019 kirjoittajana omistaja

Olin juuri saanut pään tyynyyn, kun puhelimeni valo täytti huoneen. Koska Olli oli työmatkalla Etelä-Euroopassa, nousin ylös katsoakseni, laittoiko hän kuulumisia. Yllätyksekseni viestin laittaja oli kuitenkin Petra, joka tykitti jostain rautiaasta suomenhevosesta kuvia edestä ja takaa. Vihdoin kuvatulvan loputtua hän kirjoitti, että oli käynyt Originalsissa katsomassa myyntihevosia tuttunsa kanssa ja oli vannoutunut siitä, että pitäisin myytävästä olevasta orista.

"Nähtiin se Vilman kanssa kentällä valjakkokärryjen edessä, ja sillä oli oikeasti kivat liikkeet. Ravi oli suurta ja tahdikasta. Käynti voimakasta ja eteenpäinpyrkivää. Luonteeltaan se vaikutti ihan kivalle, ehkä vähän vahvalle mutta ei yhtään pahansuopaiselle kuitenkaan." Petra kirjoitti.
"Mitähän Ollikin tuumisi, kun tulisi kotiin, ja täällä olisi yksi ylimääräinen hevonen." mä kirjoitin takaisin.
"Ei se huomaa. Kesäkin on tulossa, niin voit piilottaa sen perimmäiselle laitumelle." Petra kirjoitti vitsaillen.

Hymähdin, ja laskin puhelimen kädestäni siirtyäkseni takaisin sänkyyn.

...

Aamulla aikani kuvia zoomailtuani repesin nauruun, sillä ystäväni luki minua todellakin kuin avointa kirjaa. Ori oli juuri sen näköinen, joka hivelee silmiäni. Kaunis kuin karamelli, raamikas ja kaikinpuolin hyvä rakenteinen. Ja ne ihanat markanläntit - heikko kohtani, joka saa minut näkemään pelkkiä sydänsilmä-emojeita.

"Periaattessa me ollaan kyllä ihan aikuisten oikeasti keskusteltu Ollin kanssa uuden hevosen, ja nimenomaan orin hankinnasta. Oliko sulla numeroa?" mä chattasin Petralle aamutuimaan. Naisen vastausta odottaessa ja aamukahvia keittäessäni pohdin pääni puhki - ehkä se olisi tässä, sillä olin kuolannut Tunturihaukan isää Jalohaukkaa muun muassa työhevoskilpailuissa ja kantakirjaustilaisuudessa. Se oli upea; sillä oli korrekti rakenne, ihana supisuomalainen rautias väritys ja täysin omaa laatuaan oleva työmoraali.

Ja siksitoiseksi. Koska Olli ei kuitenkaan muista tuoda tuliaisia, voisin hyvin käyttää naisen logiikkaa ja shoppailla itse itselleni jotain mukavaa. Hevosnaisena hevosen, luonnollisesti.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi