Ruiskaunokki KAS

nimi Ruiskaunokki KAS "Ruusa"
rekisterinumero VH19-018-0330
rotu, sukupuoli suomenhevonen, tamma
väri, säkä tummanrautias, 156cm
syntynyt 10.03.2018 (7-vuotias)
omistaja Norrgård (vrl-14355)
kasvattaja Kadon Kartano
koulutustaso työpainoite - he b, noviisi
Meriitit

  30.04.2019 Suomenhevosten KTK-III
  11.06.2019 Champion-arvonimi

Reilu kaksituntinen Kadon Kartanolla sai mieleni tyhjäksi. Kasvattajan esittelemä tammavarsa oli varsin mainio, mutta en tosiasiassa tiennyt, oliko Norrgårdissa tilaa sellaiselle. Mutta toisaalta, Myy todella kaipasi ikäistään leikkiseuraa ja ikävä tosiasia on sekin, että Norrgårdin hevoskannan ikäjakauma on lähempänä kahtakymmentä, kuin ensimmäistä ikävuotta.

Kotimatkalla mä ideoin, unelmoin ja mietin tulevaisuutta. Jossain kohtaa huomasin hyräileväni Youngheartedin kappaletta radion tahdissa - ja siinä samalla kun lauloin biisin sanoitusta, tein päätöksen kauniin tammavarsan ostamisesta. “Sitä alkaa miettimään, miten paljon hyvää, en tiedä tuunko ikinä löytämään, ja nyt vaan ootan et sun luokse palaan, voisin ottaa kiinni ja kunnolla halaa.” mä lauloin, ja tartuin ratista kovempaa kiinni. Se päätös piti, sillä kotipihalla soitin Kadon Kartanolle, sovin eläinlääkärintarkastuksen ja lupasin tulla hakemaan pikkutamman kotiin seuraavana viikonloppuna.

Näin jälkikäteen sitä on tullut naurettua, että kyllä sitä melkein voisi jo pelipaikalla sanoa, että kyllä mä tän otan. Kun joku hevonen kolahtaa, se kolahtaa kerralla eikä vasta joskus ajan kuluessa. Niin on käynyt kaikkien hevosten kanssa - voisi siis kai sanoa, että me ostetaan ihan tunteen mukaan, oli hommassa sitten järkeä tai ei.

Ruusa on ollut varsin ihana vahvistus Norrgårdin hevoskantaan. Se on helppo ja mutkaton hevonen, joka sopeutuu arjen pyörteisiin sen enempää kyseenalaistamatta tilanteita. Sille käy kaikki; jätti sen sitten viimeiseksi karsinaan aamutallia tehdessä, lähti sen kanssa maastoon yksin tai siirtää sen pihattoon kesän viettoon. Tamman rauhallinen luonne näkyy myös arkisissa hoitotilanteissa, sillä se ei turhaan hötky suuntaan eikä toiseen esimerkiksi valjastaessa tai pikkutyttöjen hoitaessa sitä toista tuntia pihamaan hoitopuomilla.

Oli selvää, että työhevossukuinen tamma saapui Norrgårdiin työhevoseksi ja se opetettiin ajolle jo vuotiaana, mutta pääammatistaan huolimatta halusin opettaa sen myös ratsastuksen saloihin. Ratsuna Ruusa on vähän laiska ja sitä joutuu toisinaan vähän hoputtamaan jotta maisema vaihtuisi edes kilometrin tunnissa, mutta heti kun tamman saa ratsastettua avuille, on se itseasiassa aika kiva. Kuten hyvä ystäväni, I-tason kouluvalmentaja, totesi “Kun Ruusan dieselmoottorin saa käynnistettyä, on se ihanan tasainen voimapesä, joka mennä pompottaa pitkin kenttää varmajalkaisesti.”

Työhevosen roolissa sen hieman laiska olemus on omiaan, sillä se ei ole vielä tänäpäivänä koskaan hätiköinyt kärryjen edessä on kyseessä sitten tukkien vetoa umpimetsässä, kyntöä pellolla tai perinteisempää ajoa esimerkiksi kaupungin vilskeessä. Ruusa on oiva hevonen myös parivaljakoksi, sillä se usein rauhoittaa esimerkiksi hieman energisemmän hevosen matkaa pelkällä olemuksellaan.

Vieraissa paikoissa Ruusa on kuin kotonaan - se katselee ympäristöään uteliain silmin, mutta malttaa seistä paikoillaan niin kauan, kuin vaaditaan. Lastatessa se saattaa toisinaan kokeilla korttia “onko pakko”, mutta määrätietoisella käsittelyllä rautiaan saa traileriin ilman, että ihmisen hiukset ovat harmaantuneet ja hevosen päähän on kasvanut yksisarvisen sarvea muistuttava tatti. Herkkuämpäri lienee avainsana tässäkin, sillä mitäpä nainen ei tekisi mieliherkkunsa eteen!




© VRL-01811

Tutaani
KTK-II
Vallesmanni
evm
Härmis
Punapaula
Kanteletar
evm
Väärä Vitonen
Hilu-Hilu
Railakka
Heijaus
evm
Hiisi
Täkynä
Rentukka
evm
Kaiku
Rujotar

Kilpailut

29.03.2019 tottelevaisuus 1/8
18.04.2019 tottelevaisuus 1/7
19.04.2019 tottelevaisuus 2/7
21.05.2019 tottelevaisuus 1/2
25.05.2019 tottelevaisuus 1/2
29.08.2019 metsäajo 4/21

NJ näyttelyt

29.04.2019     Susiraja irtoSERT
30.04.2019     Adina irtoSERT

Päiväkirja

01. toukokuuta 2019 kirjoittajana Lissu T.

”No hei kaunokainen, mehän näimmekin eilen kantakirjatilaisuudessa”, jututin Ruusaa Tyynen taluttaessa tammaa kohti esityspaikkaa. Porukan viimeinen, ainoa tamma, oli myös vähän junnuosastoa, joskaan ei ihan yhtä pahasti kuin päivän ensimmäinen hevonen. Tummanrautias työtamma oli vähän jykevämmän mallinen hevonen, joskaan ei ihan sitä vankkatekoisinta työhevostyyppiä.
”Komean suurilinjainen hevonen. Esittäkäähän käyntiliikkeet kolmiolla.”

Rennon rauhallinen Ruusa ei tuntunut olevan moksiskaan mistään, ei vieraasta paikasta, ei kahdesta peräänsä vilkuilevasta orista tai edes kovaäänisesti nenäliinaan niistävästä täti-ihmisestä. Raudikon askellus oli vakaata, suoraa ja irtonaista. Tyyne käveli itsekin reippain, pitkin askelin..
”Jatka sama lenkki ravissa”, kehotin kaksikon ottaessa kolmion viimeisellä sivulla viimeisiä askelia. Tyyne ja Ruusa tekivät työtä käskettyä. Hevosen liikkuminen oli samaa tasaisen suoraa, irtonaista liikettä kuin käynnissäkin..
”Se saisi työntää paremmin takaa, mutta siihen nyt auttaa ikä ja työtunnit, ei tämän ikäisen tarvitse valmis paketti ollakaan. Ruusa kyllä kantaa itsensä komeasti jo nyt.” Työtamma taisi olla vähän paremmassa lihas- ja lihavuuskunnossa kuin osa meidän saman ikäisistä ratsuhevosistamme.. Hupsista!

Tyyne pysäytti Ruusan eteeni puomille. Rauhallinen, rento raudikko seisahtui kaikki jalat iloisen harallaan mikä mihinkin suuntaan. ”Otahan pari korjausaskelta, tuo ei nyt ihan riitä, vaikka Ruusa niin rauhassa jäikin paikoilleen! Kokeile korjata ensin eteen, iso askel ja nyt vähän pienempi.. Ja pakki, takanen lähti mukaan. Noin, nyt on itse asiassa aika hyvä.” Ruusa jämähti siihen, hyvin tyytyväisen oloisena, seisten hyvässä ryhdissä ja katsellen minua uteliaana tullessani vähän lähemmäs tarkastelemaan hevosen jalkoja vähän joka suunnasta.
”Vähän lyhyet sääret ja sapeliset etuset, tyyppivikoja nämäkin. Tämän suurilinjaisuus kyllä ihastuttaa, pääkin on hirveän kaunis ja ilmeikäs, runko vankka. Sukupuoli- ja rotuleima ovat kunnossa, laatutyyppi on vähän huterampi. Runkoakin tällä on näitä herroja pidemmästi, mutta se nyt ei ole tammalle niin iso vika; orin runkoon ei tarvitse mahtua varsaa.” Taputtelin Ruusan kaulaa, ja tamma hyvin kohteliaasti käänsi turpaansa kättäni kohden, kuin herkkuja kysyen. Ihastuttavan rauhallinen, herttainen nuori! Ja itse asiassa päivän ainoa hevonen, jota ei tarvinnut kertaakaan komentaa yhtikäs mistään.

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi