Tihkulan Huurahyrinä

nimi Tihkulan Huurahyrinä "Hyry"
rekisterinumero VH18-018-2061
rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
väri, säkä voikko, 145cm
syntynyt 08.10.2018 (8-vuotias)
omistaja Norrgård (vrl-14355)
kasvattaja Tihkulan Ratsutalli
koulutustaso työpainoite - he b, noviisi
Meriitit

  01.04.2019 Champion
  20.04.2019 Suomenhevosten KTK-III

"Tää on pakko saada!" mä kuiskasin Ollille, ja vedin sen takinhihasta kuin lapsi karkkikaupassa. En mä oikeastaan edes tiedä miksi, mutta olihan Hyry kaikessa komeudessaan vietävän suloisen näköinen, ja se oli ollut äärettömän kiva sekä koeratsastuksen ja -ajon ajan. Tehtiin mitä tahansa, ori taittoi matkaa iloisin mielin korvat höröllä eikä se paheksunut vieraan ohjastajan epäselkeitä apujakaan.

"Kyllähän tämä on juuri sellainen hevonen, josta mä pidän. Iloinen, rehellinen ja reipas. Joten jos sä oot valmis myymään tän meille tonne toiselle puolelle suomea, kyllähän me Hyry laitettaisiin jo tänään traileriin ja lähdettäisiin kotia kohti." mä tuumin hevosen kasvattaja-myyjälle, joka luopui orista haikein mielin taloudellisista syistä. Kipeäähän se teki, mutta pullakahvien lomassa täytimme orista kauppakirjan ja Olli kävi hakemassa auton hanskalokerosta nipun kahisevaa lyödäkseen kaupat lukkoon.

Vaikka Hyryn ostaminen tapahtui ennätysvauhtia ja esimerkiksi eläinlääkärin tarkastukset skipattiin suosiolla, en ole päivääkään katunut sen ostamista. Se on sellainen Norrgårdin oma minikoon työhevonen, joka tuo hymyn huulille päivästä toiseen. Kuten sanottua, se on perusluonteeltaan äärettömän symppis; se on oikea rauhallisuuden perikuva, aina hyväntuulinen ja se viihtyy pitkiäkin aikoja ihmisen rapsuteltavana. Ja työnteosta se tykkää satasella, oli ohjelmassa sitten tukkien vetoa metsästä, ilman satulaa ratsastelua kentällä tai vakavamielisempää kärryttelyä.

Jos joku Hyryn ominaisuuksista pitäisi nostaa ylitse muiden, nostaisin ehdottomasti sen rauhallisuuden. On tilanne mikä hyvänsä, Hyryllä pysyy järki päässä ja se voisi seistä vaikka maailman tappiin asti paikoillaan. Hyvä piirre, sillä joskus esimerkiksi valjastamisessa menee aikaa eikä kaikki työajokaan tapahdu salamaniskun lailla - joskus sitä joutuu odottelemaan, mutta se ei tunnu häiritsevän voikkoa laisinkaan. "Kunhan tässä joskus mennään", lienee Hyryn motto.

Kuten ehkä arvata saattaa, on Hyry myös vieraissa paikoissa oma rauhallinen ja iloinen itsensä. Tämän vuoksi Hyry on niitä Norrgårdin hevosia, joita käytetään esimerkiksi hääajoihin, sillä oriin voi luottaa satasella - oli paikka mikä tahansa, kuljettaa voikko suomenhevosori hääparin tasaisen varmasti kohti ikimuistoisinta päivää.




© Norrgård

Huurahermo
evm, vkk, 145cm
Hilminki A.V.
vrt, 141cm
Tirehtööri
Minessa A.V.
Sumusielu
vkk, 147cm
Kontioinen
Arvolan Sumu
Tihkulan Nappu
evm, vprt, 144cm
Kernas
vkk, 148cm
Hurja-Heikki
Everstiina
Tihkulan Nielas
vprt, 143cm
Niilas
Raudikko

Jälkeläiset

Hyry on tarjolla puhtaaseen suomenhevosjalostukseen.

s. 14.08.2019 t. Bouvardia (e. Sulosävelmä)

TYH Työhevoskilpailut: 39 sijoitusta, joista voittoja 14 kappaletta

26.02.2019 veto 3/30
27.02.2019 käyttöajo 2/32
28.02.2019 juoksukoe 2/29
06.03.2019 veto 1/19
07.03.2019 veto 1/19
09.03.2019 metsäajo 2/24
09.03.2019 käyntikoe 2/18
10.03.2019 käyttöajo 3/20
10.03.2019 metsäajo 1/24
10.03.2019 veto 3/19
10.03.2019 juoksukoe 2/18
14.03.2019 käyntikoe 3/27
14.03.2019 juoksukoe 3/21
15.03.2019 veto 2/24
15.03.2019 käyntikoe 1/27
16.03.2019 käyntikoe 5/27
17.03.2019 metsäajo 1/28
18.03.2019 käyttöajo 2/24
18.03.2019 kyntö 5/25
18.03.2019 käyntikoe 5/27
26.03.2019 kyntö 3/21
27.03.2019 metsäajo 4/26
01.04.2019 käyttöajo 4/19
01.04.2019 juoksukoe 3/18
02.04.2019 metsäajo 3/19
02.04.2019 kyntö 1/19
03.04.2019 veto 1/19
04.04.2019 käyntikoe 1/19
19.04.2019 käyttöajo 2/27
20.04.2019 juoksukoe 1/18
22.04.2019 käyntikoe 4/27
21.05.2019 pariveto 1/4
21.05.2019 juoksukoe 1/7
22.05.2019 pariveto 1/4
23.05.2019 juoksukoe 2/7
25.07.2019 käyttöajo 1/35
28.07.2019 kesämestaruus 2/27
30.08.2019 käyttöajo 3/21
28.10.2019 syysmestaruus 3/33

NJ näyttelyt

27.02.2019     Vaalama irtoSERT
28.02.2019     Stall Fernweh irtoSERT
31.03.2019     Susiraja irtoSERT

VSN näyttelyt

25.02.2019     Norrgård RCH
26.08.2019     Originals RCH

Päiväkirja

9. helmikuuta 2019 kirjoittana omistaja

Siinä missä Olli huhki lumilapion varressa, mä pyörittelin päätäni. "Ei sullakaan järki paljon päätä pakota." mä hihkaisin miehelle muka-hauskasti. Se katsoi mua mietteliään näköisenä, joten päätin avata kommenttiani sen verran, että myös mies ymmärtäisi vihjeeni. "Meillä on pitäjä täynnä hevosvoimaa, ja sä se vaan heilutat lumilapioita. Ota nyt vaikka Hyry hommiin, se ei oo vielä tänään tehnyt mitään."

En mä tiedä, mitä Olli oikeasti oli ajatellut, mutta tarttui kuitenkin tarjoukseeni - varsinkin, kun lupasin valjastaa orin hänelle valmiiksi auran eteen. Hyry oli selkeästi tekemistä vailla, sillä voikko suomenhevonen tallusteli tarhanportille vastaan ja lähti kuinkas muutenkaan, kun korvat höröllä kohti tallia. "Sä se sitten osaat näyttää yhtä iloiselta aina." mä mutisin Hyrylle samalla, kun rapsuttelin sitä kaulasta kumisuolla. "Toi sun elämänilo on sellaista, josta pitäisi itse kunkin ottaa mallia." mä jatkoin, ja taputin oria.

Vaikka lunta on tullut vähintään kymmenen metriä vuorokaudessa usean viikon ajan, ei Hyryn ja Ollin hiki virrannut kuin reilu tunnin verran jonka jälkeen tilan pihamaa sekä kulkureitit olivat varsin hyvällä mallilla. Koska Hyry puuskutti lumitöiden jälkeen melkoisesti, sai se vielä lopuksi villanutun niskaansa ja se pääsi tallityttöjen kanssa kävelemään maastoon pitkiä loppukäyntejä. Reilu puolentunnin maastoreissun jälkeen hiki oli jo vähän laskeutunut ja hengityskin tasaantunut, joten Hyry pääsi vielä iltapäivän ajaksi ulkoilemaan ulos.

"Se Hyry. Vaikka mä vähän emmin pienhevosen ostoa, niin se on oikeasti aika kiva hevonen töitä ajatellen. Sillähän on kuntoa kuin pienessä kylässä, ja se on niin kompaktin kokoinen, että sen kanssa kehtaa tehdä vähän tarkempaakin työtä." Olli totesi iltamyöhään keittiössä. Kyllähän mä jo tiesin, mikä Hyry on miehiään, mutta sydäntäni lämmitti Ollin kommentti. "Kiva, että tykkäät." mä vastasin, ja halasin miestäni.


01. huhtikuuta 2019 kirjoittana omistaja

"Virtuaaliset Suomenratsut on lähettänyt sulle jonkun kirjeen." Olli totesi ja lätkäisi kirjekuoren ruokapöydälle. Katsoin kirjekuorta hieman ihmeissäni, mutta laskin pian lusikan kädestäni avatakseni kirjeen - ja katsoakseni, mitä ja miksi yhdistys on lähettänyt.

Luin kirjettä epäuskoinen ilme kasvoillani. Mieleenpainuvat sanat olivat Tihkulan Huurahyrinä ja Pilviira, näyttelymenestys, oikeutus arvonimeen, onnittelut. Laskin kirjeen pöydälle ja jatkoin hämmentyneenä syömistä. "No, miksi sä näytät aaveen nähneeltä? Mitä siellä oli?" Olli kysyi vähintään yhtä hämmentyneenä, mitä itse olin. Sanaakaan sanomatta ojensin kirjeen Ollille ja totesin miehelle, että kirje oli mauton aprillipila häneltä.

"Kuule Tyyne." Olli rykäisi kirjeen luettuaan. "Kun en mä edes muistanut, että tänään on aprillipäivä. Että se siitä pilasta! Eikö sun pitäisi olla vähän onnellisemman näköinen siitä hyvästä, että Hyry ja Rauha on saanut näyttelymenestyksen myötä Champion-arvonimet?" se jatkoi, ja heitti kirjeen takaisin eteeni.

"Lupaatko sä?" mä kysyin ja ryystin siskonmakkarakeittoa lusikasta. Mies nyökkäsi ja nousi tuolilta halatakseen minua. "Onneksi olkoon Norrgårdin emännälle!" se sanoi, ja muiskautti poskelleni ällöttävän, kuolansekaisen pusun.

Totta puhuakseni ei Ollilla olisi edes riittänyt mielikuvitus tälläiseen pilaan, joten uskottava se kai oli. Pian epäluulon tilalle hiipi onnellisuus, joka sai minut hyppelehtimään pitkin keittiötä. "Ja tänään syödään iltapalaksi kakkua, mä alan heti tekemään! Ja soita nyt sun vanhemmillekin, että tulee illalla käymään, muuten me ollaan pienessä sokerihumalassa!" hihkuin samalla, kun nostelin jauhopurkkeja keittiön työtasolle.


08. kesäkuuta 2019 kirjoittana omistaja

Pikkupellon tallipihaa koristivat kesäkuun kirkkaudesta nauttivat koivupuut. Olin ilmoittanut meidät kuusipäiväiselle koulukurssille, sillä kaipasin pientä irtiottoa Norrgårdin arjesta. Ja mikä sen parempi hetki irtaantua arjesta, kun Ollikin viipotti pitkin Pohjois-Eurooppaa työmatkalla; ei kotona ole ketään odottamassa, kun tuttu ja ruoka-aikaan varsin antelias lomittaja kurvasi pihalle ennen, kuin tein Hyryn kanssa lähtöä.

Juuri ennen ensimmäistä ratsastustuntia tajusin, että unohdin pakata Hyryn harjakassin satulahuoneesta autoon asti. Mutta hei, tosi hyvä kuitenkin, että puhdistin harjat viimeisen päälle ennen lähtöä. Ei auttanut, kuin nöyrtyä ja kysyä muilta kurssilaisilta, voisiko joku lainata ensihätään edes pölyharjaa, että sain huiskittua suurimmat liat voikon yltä.

Häpesin tunnilla silmät päästäni, kun Hyry kuikuili vain muiden kurssihevosten perään. Vaikka se on perusluonteeltaan äärettömän kiltti ja ihana, ei se jaksanut tänään keskittyä laisinkaan siihen, mitä siltä pyysin. Se vain hämmästeli uusia kavereitaan ja yritti tehdä niiden kanssa jonkinasteista tuttavuutta iloisella hirnunnalla.

Seuraavana päivänä keskityttiin ravi työskentelyyn ja kaareviin radan teihin, joten jäin odottamaan tuntia hyvillä mielin. Hyry on ehdottomasti parhaimmillaan ravissa ja takana oli jo yksi yö vieraassa seurassa, joten uskoin ja toivoin, että tänään pieni oripoika jaksaisi keskittyä myös olennaiseen. Ja niinhän se odotusten mukaan keskittyi kun; se oli kuulias avuille, ja se taipui molempiin suuntiin mukavasti. Pääsimme tunnin aikana jopa siihen pisteeseen, että Hyry sai vain olla, ja pääsin keskittymään itseeni ratsastajana. Vatsalihakset, missä olette piileskelleet?!

Kolmantena päivänä me kurssilaiset saimme pitää välipäivän ratsastamisesta, kun vuorossa olivat tallilla järjestetyt epäviralliset näyttelyt. Valmistauduin päivään nukkumalla kymmeneen, jota en ole tehnyt herraties aikoihin. Kun heräsin, kävin moikkaamassa työntekijän toimesta ulos päässyttä Hyryä ja suuntasin sitten auttamaan näyttelyiden järjestämisessä. Mietin pitkään Hyryn ilmoittamista näyttelyihin, mutta koska ori on käynyt niin paljon metsästämässä sertejä, päätin antaa panokseni mieluummin näyttelyiden järjestelyyn, kun orin kanssa ympäriinsä juoksemiseen.

Neljännen päivän siirtymätreenit saivat minut ajoittain pohtimaan ponin myymistä sirkukseen, sillä Hyry esitti kaikki maailman temppunsa; kun pyysin oria siirtymään pysähdyksestä raviin, tarjosi se laukkaa ja ravi-käynti siirtymiä tehdessämme se huitoi etusillaan samaan tahtiin kuin kuuma latinohevonen konsanaan. Tässä vaiheessa oli jo pakko todeta, että ehkä Hyryn pitäisi käydä kodin ulkopuolella vähän useammin - nyt se tuntui olevan kurssin ladyista kokonaan sekaisin.

Kurssin varsinaisena viimeisenä ratsastustuntipäivänä hiottiin erityisesti laukkaa. Tunnin lopuksi opettajamme muistutti iloisesti huomisista kisoista. Tämän päivän työskentelyn perusteella huominen kisakokemus tulisi olemaan meidän osaltamme ehkä jopa siedettävä, sillä Hyry alkoi selkeästi ymmärtämään, että orimainen pörhentely on raskasta ja se pääsisi huomattavasti helpommalla, kun palautuisi normaaliin, kotiolosuhteista tuttuun zen-tilaan. Vaikka edeltävä päivä oli mennyt plörinäksi (jälkikäteen miettien kenties näyttelypäivän vapaan takia?), oli se oikeasti kiva ja ihana. Sellainen, kun Hyry oikeasti on.

Kisapäivän aamuna olin menettää malttini lopullisesti, sillä tajusin, että harjakassin lisäksi olin unohtanut kaikki letitysvermeet ja vähän paremman huovan kotiin. Ärsytti, sillä olin suunnitellut letittäväni Hyryn harjan kauniille verkkoletille ja laittavani sille kauniin, tummansinisen huovan kultaisella kanttinarulla - olisi ollut ihana ottaa muistoksi vähän edustavampi kuva, meitä kun kuvataan aina silloin kun hevonen on vaihtanut hiestä väriä ja omakin lookki on sellainen, että maataloushommia tosissaan tehdään.

Itse radalla tanssahdellessani tähtihetkiini lukeutui ehdottomasti hetket, kun unohdin kaiken ulkopuolella olevan. Nautin Hyryn pehmeistä liikkeistä ja siitä, miten yhtä se oli kanssani. Virnuilin radalla varmasti mielipuolisen näköisenä, mutta olin oikeasti onnesta soikeana. Vaikka Hyry ei ole mikään kouluratojen kuningas, on se varsin ihana kumppani hyväntuuliseen harrastamiseen.

Kaiken kaikkiaan Pikkupellon koulukurssi oli ihana ja ikimuistoinen kokemus. Vaikka elän Norrgårdin arkea varten, on välillä kiva lähteä kotipihalta merta edemmäs kalaan tekemään jotain arjesta poikkeavaa. Ja se porukka, joka oli kokoontunut samalle kurssille - mielettömiä persoonia!

VRL-00816

virtuaalitalli/virtuaalihevonen

© Norrgård 2019. Taustakuvan © Peter Chen (CC BY-NC 2.0), otsikkokuvan © Jacques Toffi