Maybeck Stud

Wayward Royal

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 20.08.2019, 8v
Mustanruunikko, 102cm

Rekisterinumero VH19-017-0475
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Royal Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-I


"No. Vertti on sellainen friisiläinen shetlanninponikoossa." kuvailen mustaa ponioria niille, jotka utelevat tietoja siitä. "Se on sellainen muhkukaulainen, paksujouhinen, musta ori. Jokaisen pikkutytöinen salainen haave." jatkan kuvailua. Kuulija voisi äkkiä luulla, että puhun pehmeitä, mutta sellainen Vertti on - siltä puuttuu vain yksisarvinen otsasta, jotta se olisi oikea satuhevonen.

Perusluonteeltaan Vertti on äärettömän lempeä ja älykäs, enemmän herkkä kuin kova, rohkea ja tasainen. Se edustaa siis juuri sellaista käyttöponia, josta minä pidän enemmän kuin paljon sillä sen kanssa jokainen hetki tuntuu hyvältä ja ainutlaatuiselta. Oli sitten onnensa kukkuloilla tai surun murtama, ponin paksuun harjaan voi vuodattaa kyyneleet - ja se seisoo paikallaan ymmärtävän oloisena ja tapittaa isoilla, tummilla silmillään suoraan sieluun.

Parhaimmillaan Vertti on mielestäni silloin, kun sitä hoitaa karsinassa vapaana, sillä silloin orin perusluonne pääsee parhaiten esiin. Se rakastaa pitkiä rapsuttelutuokioita, ja se hakeutuu mielellään ihmisen lähelle - joko antaakseen hellän, poskia hamuavan pusun, varastaakseen leikkisästi hoitajansa pipon tai kerjätäkseen rapsutuksia. Tästä huolimatta Verttiä voi hoitaa kuitenkin yhtä hyvin myös käytävällä; se seisoo paikoillaan juuri niin kauan, kuin ihminen sitä siltä odottaa niin vapaana, kuin kiinni ollessaankin. Vertti on opetettu jo nuoresta lähtien siihen että valjastus tapahtuu vapaana, joten sen voi melko huolletta jättää käytävälle seisomaan ilman mitään - sehän nimittäin seistä tököttää, vaikka sen edestä juoksisi kymmenen tammaa ja vieressä räjähtäisi pommi.

Kun ostamme nuoria poneja Maybeckiin, etsimme usein poneja, joita ei ole vielä ajokoulutettu. Vertti on kuitenkin saanut ajo-oppinsa jo kasvattajallaan Saksassa, emmekä todella ole pahastuneet hyvin tehdystä alkutyöstä. Vertti on hyvin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen poni ajaa, jonka lisäksi se on kevyt kädelle, sillä on hyvä eteenpäinpyrkimys ja ennenkaikkea korkea työmoraali. Siinä on jo niin monta hyvää syytä sille, miksi Vertti on yksinkertaisesti yksiä parhaimpia Maybeckin valjakkoponeja; sen kanssa kaikki sujuu omalla painollaan, eikä treeni lopu koskaan pahaan mieleen tai epäonnistuneeseen suoritukseen.
Koulua ajaessa Vertin bravuureita lienee hyvä kokoamis- ja kantokyky sekä shetlanninponiksi varsin näyttävät, tahdikkaat liikkeet. Mikäli ohjastajalla on jo taustaa valjakkoajosta, saa ponin kanssa ajettua todella hyviä prosentteja kilpailuissa - se kun tekee varmasti kaikki siirtymät, tiet ynnä muut juuri niin tarkasti, kun ohjastaja siltä pyytää. Ja mikä parasta; varsin vähäeleisin avuin.
Vaikka Vertti on oiva menopeli kouluajoon, on se vähintään yhtä hyvä myös tarkkuutta ajaessa. Musta poniori rakastaa vauhtia, ja se on aina ihan täpinöissään siinä vaiheessa, kun kentälle on rakennettu portteja tarkkuusajoa varten. Vaikka Vertti on tarkkuutta ja myös kestävyyttä ajaessa hyvin menossa, säilyy sillä hyvä kuuloyhteys ohjastajaan - ja tästä syystä sen kanssa voi ajaa niin sanotusti kaikki tai ei mitään reittejä melko huolettomasti, sillä poniori kyllä kokoaa ja kääntyy vaikka pennin päällä, jos ohjastaja niin pyytää.
Kestävyyttä ajaessa Vertin parhaita ominaisuuksia on ehdottomasti miellyttämisenhalu ja rohkeus, jonka ansiosta ponin kanssa uskaltaa treenata vaikeampiakin juttuja. Maastossa Vertti on hyvin varmajalkainen, eikä pakene paikalta, vaikka vastaan tulisi armeijallinen pieniä vihreitä miehiä tai hui-niin-kauhea postilaatikkorivistö.

Vertti on tottunut matkustaja, joka on helppo lastata yksinkin. Se matkustaa siivosti niin yksin kuin kaverien kanssa, eikä ole niin nuuka tarjoiluistakaan. Heinäverkon antimet kyllä katoavat jos heinää on tarjolla, mutta se matkustaa hienosti ilmankin - joka on ihan kiva esimerkiksi lyhyitä matkoja ajatellen. Vieraissa paikoissa Vertti on kuin kotonaan; se rakastaa olla ihmisten keskellä, eikä pidä sen suurempaa showta oikeastaan missään tilanteessa. Suurin show lienee pieni hörähdys ohikulkevalle hevoselle verryttelyalueella, joten mistään kovin kaaottisesta tilanteesta ei ole kyse.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wayfarer Royal
mrn, 104cm evm
ii. Waybud vd. Costin
mrn, 104cm
iii. Revel Scot
iie. Waymist Elle
ie. Fermilles Bewitch
m, 101cm
iei. Bertram v. Magnus
iee. Mendocita
e. Piorina Prada
km, 100cm evm
ei. Dafydd Casanova
m, 105cm
eii. Castor vd. Elfin
eie. Daffodil
ee. Prasserin
km, 99cm
eei. Preferential
eee. Amurath Bosrank

...

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
01.06.2020 t. Maybecks Rosé Chantal Rosalie v.d. Stoerede Maybeck Stud
02.08.2020 t. Maybecks Adelfina Skaigh Josefine Cawdor Ponies


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.07.2020 SHLA-ERJ Cup 60cm (Kuunokka) 3/17

Näyttelytulokset

  18.10.2019 NJ-näyttelyt (Playground Ponies) irtoSERT
  30.11.2019 NJ-näyttelyt (Susiraja) irtoSERT
  07.12.2019 NJ-näyttelyt (Hornanhovi) BIS4, MVA-sert
  16.12.2019 NJ-näyttelyt (Hornanhovi) BIS3, MVA-sert

  31.07.2020 SHLA-rotunäyttelyt (Kuunokka) BIS4

Kilpailut

Valjakkoajossa 1401.84 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 633.07
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 768.77


Päiväkirja ja valmennukset

29.09.2019   Maastakäsittelyä   kirjoittaja Perho

Se poni, jonka kanssa saisin tänään puuhailla, oli todellinen satuponi. Sekä upealta tummalta ulkonäöltään, että hurmaavalta luonteeltaan. Vertti oli nähnyt minut ehkä vilaukselta joskus aikaisemmin, ei siis todellakaan tuntenut minua, ja silti hörisi saapuessani sen karsinalle. Rapsuttelin upeaa ponioria hetken aikaa ennen kuin lähdin hakemaan sen suitsia ja harjoja varustehuoneesta. Palatessani tavaroiden kanssa karsinalle sain taas tervetulohörähdyksen ja olin aivan valmis piilottamaan orin autoni takakonttiin ja viemään sen maskottiponiksi omien suomenhevosteni keskelle. Epäilin kuitenkin, ettei ponin omistaja arvostaisi kovinkaan paljoa, jos hänen poninsa vietäisiin yllättäen ilman lupaa, joten päädyin hautaamaan ne suunnitelmat ja aloittamaan Vertin perusteellisen harjaamisen.

Aloitin harjaamisen kumisualla pyörittämällä, tässä vaiheessa syksyä talvikarva oli jo alkanut kasvaa ja irtokarvat varmasti kutittivat ponin herkkää nahkaa. Ori seisoi karsinassaan vapaana minun käydessä läpi tarkasti jokaisen kohdan ponista kumisuan kanssa. Muutaman hetken jälkeen vaihdoin harjan kovempaan pölyharjaan millä sain loputkin irtokarvat, liat ja pölyt pois Vertin karvasta. Ori tuntui nauttivan harjauksesta täysin rinnoin ja sainkin asiaan varmistuksen kurkistamalla ponin roikkuvaa alahuulta. Viimeistelin harjaustuloksen vielä pehmeän harjan kanssa saadakseni mahdollisimman kiiltävän lopputuloksen ja vaihdoin sen sitten kaviokoukkuun. Poni tuntui seuraavan tarkasti tekemisiäni, sillä kun lähestyin kaviokoukun kanssa orin toista etujalkaa, se nosti sen jo valmiiksi sopivalle tasolle. Samalla tyylillä menimme myös muutkin kolme jalkaa, jonka jälkeen pääsinkin laittamaan orille suitset päähän. Kiinnitin riimunnarun Vertin kuolainrenkaaseen ja talutin sen sitten ulos tallista.

Uhkaavan harmaiden sadepilvien ajamina päädyimmekin maneesiin, kentälle menon sijasta. Alkuverryttelynä annoin orin juosta hetken vapaana, tosin aluksi oli ongelmana saada poni liikkumaan pois luotani, sen sijaan että se seuraisi millilleen jokaista askeltani, minne ikinä menisinkään. Vertti liikkui irtona loistavasti ääniapuja kuunnellen ja reagoi ihmeellisen nopeasti pieneenkin äänenpainon muutokseen. Alkuravailujen jälkeen annoin ponin kävellä hetken ja sen jälkeen pyysin laukkaa. Ensimmäiset pakkaset olivat selkeästi aiheuttaneet reaktionsa ponissa ja laukannostossa se tekikin muutaman ilopukin. Heti pukituksen jälkeen Vertti hiljensi itsenäisesti käyntiin ja katsoi minua kuin katuen. Nauroin ponin käytökselle ja pyysin sen uudestaan reippaaseen laukkaan. Irtonakin laukatessa ori kokosi itsenäisesti laukkaansa enkä voinut kuin ihailla upeaa tummanruunikkoa. Annoin Vertin laukata vielä toiseenkin suuntaan hienoa laukkaansa ja sen jälkeen otin sen takaisin kiinni. Lähdimme kävelemään loppukäyntejä metsäpoluille tallin taakse, sillä onnekseni sadepilvet olivat menneet vain ohitse ja oli lähes alkanut paistaa aurinko.

Hoidin Vertin rauhakseen pois vielä hieman pehmeällä harjalla harjaillen. Ori oli ehkä ihmisrakkain shetlanninponi mitä olin koskaan tavannut ja sen ihana luonne sai minut harkitsemaan vakavasti oman shetlanninponin hankkimista. Hemmottelin orin vielä leipäpaloilla ja puolikkaalla omenalla kiitokseksi upeasta käytöksestä ja työskentelystä tänään. Kaduin kuitenkin hiljaa mielessäni paikalle tulemista, sillä nyt mieleni oli täynnä kaikkea poniaiheista vaaleanpunaisilla kehyksillä reunustettuna. Jotenkin niin arvasin näin vielä käyvän.