Maybeck Stud

Maybecks Rosé Chantal

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 01.06.2020, 8v
Musta, 103cm

Rekisterinumero VH20-017-0180
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-I


Pörrötin mustaa shetlanninponitammaa pitkän otsatukan alta ja virnistin. "Jos joku väittää, että maailmasta löytyy sua parempi terapeutti, niin se on auttamattomasti väärässä. Eikä ole edes tavannut sua." naurahdin ääneen, ja pyyhin kyyneleet poskiltani. Ruusa katsoi minua tummilla nappisilmillään, ja painoi päänsä ymmärtäväisesti syliini. Silitin tammaa, ja painoin kasvoni sen harjaa vasten. Siinä se seisoi rauhallisesti, ja antoi minun itkeä itkuni sen harjaan sadannetta kertaa.

Ruusassa on jotain ainutlaatuista. Se on enemmän, kuin yksi Maybeckin poneista. Se on omanlaisena tukipilari, joka pitää huolen niin ihmisistä, kuin tarhakavereistaan. Se on hyväntuulinen poni, joka on perusluonteeltaan mallia uteliaan rauhallinen, joka kuitenkin osallistuu kaikenlaiseen arjen askareeseen mielellään. Uskon ja oikeastaan tiedänkin, että Ruusa on monelle Maybeckilaiselle parhaimpia ystäviä maan päällä. Ja siinä onkin yksinkertainen syy sille, miksei tämä tamma ole kaupan mistään hinnasta. Ei nyt, ei huomenna, eikä koskaan muulloinkaan.

Pitkät rapsutteluhetket, porkkanaherkut taskusta ja kiirettömät sunnuntailenkit pilvettömän taivaan alla tuntuu olevan tamman mielestä elämän eliksiiriä, mutta ei se laita pahakseen oikeastaan mistään. Se on kaikinpuolin asiallinen käsitellä kaikissa tilanteissa, eikä sen kanssa tarvitse mittailla pitkää pinnaa esimerkiksi kengittäessä, klipatessa tai pestessäkään. Ruusa on lisäksi tottunut matkaaja, ja menee sekä traileriin että rekkaan lähettämällä - ja on mitä mainioin kaveri kuljetukseen muille hevosille, sillä se taittaa pitkänkin matkan rauhallisesti heinäverkon antimista nauttien.

Ajaessa ja ratsastaessa Ruusa on shetlanninponeille ehkä hieman epätyypilliseenkin tapaan varsin miellyttämisenhaluinen ja kuuliainen. Se tekee aina parhaansa ja esimerkiksi epäselviä apuja saadessaan se tarjoaa jotakin kuin kysyäkseen että näinkö. Näiden ominaisuuksien vuoksi Ruusaa on ollut aivan mahtava esimerkiksi vuokrata noviiseille ohjastajille valmennuksiin, sillä tämän tamman kanssa saa parhaimmat eväät ja ahaa-elämykset. Ruusan perusrauhallisen ja rohkeankin luonteen vuoksi sen kanssa on kivaa viettää aikaa myös maastossa ja vieraissa paikoissa, sillä se ei säiky turhia, vaan menee tasaisen tappavasti sinne, minne ihminen sen haluaa menevän.

En mä tiedä. Kultaisempaa, monipuolisempaa ja ihanampaa ponia saa tovin hakea. Mä luulen, uskon ja toivonkin, että tässä on käsillä meidän Maybeckilaisten elämänponi. Olisi enemmän kuin lottovoitto, jos tälläinen samanlainen tulisi joskus hamassa tulevaisuudessa vastaan. Siksi me nautitaan Ruusan kanssa elosta täysin rinnoin ja kerätään mahtavia, ikimuistoisia kokemuksia myöhemmin muisteltavaksi.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wayward Royal
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Wayfarer Royal
mrn, 104cm evm
iii. Waybud vd. Costin
iie. Fermilles Bewitch
ie. Piorina Prada
km, 100cm evm
iei. Dafydd Casanova
iee. Prasserin
e. Rosalie v.d. Stoerede
KTK-III, VVJ-II
ei. Preston
mpäis, 102cm evm
eii. Policeman
eie. Sophie's Dream
ee. Rachelle v.d. Stoerede
mkrj, 99cm evm
eei. Fredrik v.d. Stoerede
eee. Ruth v.d. Stoerede


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
26.05.2020 o. Maybecks Escamillo Snilli Emanuel Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.07.2020 SHLA-ERJ Cup 50cm (Kuunokka) 1/20
  31.07.2020 SHLA-VVJ Cup noviisi (Kuunokka) 1/20

Näyttelytulokset

  14.07.2020 NJ-näyttelyt (Safiiritiikeri) irtoSERT
  28.07.2020 NJ-näyttelyt (Mairoth) BIS3, MVA-sert
  29.07.2020 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  05.08.2020 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  14.10.2020 NJ-näyttelyt (Haltiasalo) BIS1, MVA-sert

  31.07.2020 SHLA-rotunäyttelyt (Kuunokka) BIS1, Paras tamma

Kilpailut

Valjakkoajossa 1656.25 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 729.95
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 926.30


Päiväkirja ja valmennukset

00.06.2020   Uunituore äiskä!   Tuire

"Ooona, heeeii, tervetuloa, kiva kun tulit taas!" Amelie tuli vastaani kädet levällään. Halasimme ja sitten nainen ohjasi minut tallissa eräälle karsinalle. "Tässä se on, katso kuinka suloisia ne on!"
Karsinassa seisoi musta shetlanninponitamma silmät ummessa ja sen vieressä seisoi ehkä karvaisin ja suloisin vaaleanruskea karvapallo ruokailemassa.
"Voi herranjestas, se on niiin ihana!" melkein kiljahdin riemusta, mutta tajusin hiljentää ääntäni toisen sanan kohdalla. Ruusa avasi laiskasti ensin vasemman silmän, sitten myös oikean ja käänsi vähän päätään meitä kohtia. Sitten se vain tuhahti ja ummisti silmänsä. "Anteeks, ei mun ollut tarkoitus häiritä teidän herkkää hetkeä."

Amelie kertoi, että Ruusa on kyllä maailman paras emä. Synnytyksen jälkeisenä päivänä se ei vielä antanut muiden tulla karsinaan, mutta seuraavana päivänä se jo huhuili karsinan ovella rapsutteluhetken perään. Ja nyt Amelie antoi minun mennä harjaamaan tammaa, jollei Ruusa pistä sitä pahakseen, koska nyt tamman jaloissa makoileva varsa oli minulle varattu.

Ja hyvin Ruusa minut karsinaan päästikin, se ei pistänyt yhtään pahakseen, vaan nautti täysin siemauksin, kun ensin paijailin sitä tovin, sitten raaputtelin sitä kumisualla ja lopuksi vielä selvittelin sen harjan ja hännän siistiksi.
"Minä kyllä niin haluaisin laittaa sulle nätit letitkin tähän harjaasi, se on niin pitkä", höpötin mustalle tammalle. Samalla varsa oli herännyt ja oli tullut tökkimään minua jalkaan. "No hei sinullekin, söpöläinen. Mä niin haluaisin viedä sut mukaani heti!"
"Älä ihan vielä vie, Ruusa ei välttämättä katsoisi sitä kovin hyvällä. Eikä kyllä Bettinakaan, hän on tosi tykästynyt tuohon palleroon", Amelie kertoi nojaillen oveen.
"Enkä yhtään ihmettele, onhan se nyt niin ihana", lepertelin poistuessani karsinasta. Olisin mieluusti jäänyt vielä vaikka yöksi tammakaksikon luokse, mutta valitettavasti minun piti palata kotiin. Kiitin vielä Amelieta, kun sain tulla katsomaan varsaa jo näinkin aikaisin.

07.07.2020   Näyttelytreenejä   omistaja Amelie

Maybeckin kesätyöntekijät Jenni ja Veera olivat pitkään jutelleet siitä, miten kivaa olisi joskus lähteä näyttelyihin mukaan ja ehkä jopa itse esittämään. Koska tytöillä ei ollut kokemusta esittämisestä ollenkaan, Bettina piti heille aamupäivän aikana pitkän puunauskoulutuksen harjoituksineen, jonka jälkeen otin tytöt poneineen harjoittelemaan esittämistä käytännön harjoitusten pariin.

"Yleensä näyttelyissä on jonkinlainen kolmio, jossa tuomari pääsee katsomaan omalta paikaltaan sekä etu-, taka- että sivuliikkeet niin käynnissä, kuin ravissa. Tärkeää on, että hevonen kulkee näillä urilla suoraan tahdikkaasti ja tietysti myös melko hyvässä ryhdissä. Ja sitten on se seisotus, jossa arvostellaan rakenne. Koska shetlanninponit on alkuperäisrotu, ne esitetään harjaton puoli tuomaria kohden ja Bettinan kanssa varmaan kävittekin läpi, että jouhia ei esimerkiksi letitetä näyttelyihin." kerroin tytöille, jotka kävelivät Ruusan ja Manun kanssa korvat tarkasti kuunnellen.
"Siinä seisotuksessa pyritään siihen, että tuomarista katsottuna ulommat jalat ovat vähän sisempiä lähekkäin niin, että tuomari näkee jokaisen jalan kerralla. Ja niiden ponien tulee olla hyvässä tasapainossa eikä seistä esimerkiksi niin, että etujalat - tai vastavuoroisesti takajalat - jäävät pitkälle vatsan alle." jatkoin tyttöjen opastamista, jotka jo kokeilivat seisottamista itsenäisesti.

"Tosi hyvä! Valittiin teille Ruusa ja Manu sen takia, että ne on seissyt ja tehnyt tätä niin paljon, että ne tekevät vähän automaattisestikin oikein. Sä voisit Veera pyytää Manua siirtymään yhden askeleen taakse ja vähän houkutella käden mukana päätä ylemmäs niin, että se olisi paremmassa ryhdissä. Ja Jenni muistaa pitää malttia mukana; kyllä se Ruusa seisoo paikoillaan, vaikkei kokoajan varmistaisikaan."
Kun tytöt olivat treenanneet seisotuksen kuntoon, pyysin heitä menemään pienellä etäisyyksillä puomeista rakennettua kolmiota. "Huomaatko sä Jenni, että kun sulla ei itsellä ole kiintopistettä, te vähän mutkittelette matkalla. Kokeilkaas molemmat ottaa seuraava ravipätkä niin, että otatte kiintopisteen jostain kaukaa, jota kohti lähdette ravauttamaan niitä." ohjeistin tyttöjä, ja jäin katsomaan heidän suoritusta hiljaa paikoilleni.
"Oho. No aika paljon helpompaa!" Veera täräytti, ja irvisti kolmion toisella puolella olevalle Jennille. "Jep. Älä muuta sano!"
"Mitä mä sanoin!" kuittasin tytöille, ja annoin heidän jatkaa treeniä melko itsenäisesti.

Kun pääsimme takaisin tallin suojaan, tytöt jo suunnitelivat kovaan ääneen, miten olisi kivaa lähteä juuri Ruusalla ja Manulla seuraaviin näyttelyihin.
"Ei kannata kauhean kovaa jutella moisista, sillä Maybeckin seinillä on aina korvat." Bettina tokaisi, ja vannotti tytöille, että he saisivat todella lähteä seuraaviin näyttelyihin juoksutytöiksi. Varsinkin, jos +30 asteen helteet jatkuisivat pitkään.
"Ei muuta kuin otatte joka työpäivä yhden ponin, ja käytte treenaamassa yhdessä. Me voidaan aina välillä tulla kattomaan, mutta mä luulen, että pärjäätte aika hyvin itsekin. Teillä on jo homma hallussa sen verran hyvin!" nauroin tytöille, jotka rapsuttelivat tulevia näyttelyponejaan haltioitunein katsein.