Maybeck Stud

Maybecks Escamillo

uudet sivut

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 27.06.2020, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH20-017-0208
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355


Muistat varmasti Astrid Lindgrenin yhden ikimuistoisimmasta hahmoista, joka seikkaili sadusta toiseen omalaatuisen käytöksen kanssa ja jonka asioita hänen äitinsä yritti aina ajatella lapsensa näkökulmasta - siitäkin huolimatta, että muut ajattelivat pojan metkujen aiheuttamaa sosiaalista häpeää tai aiheutettua vahinkoa. Eikä tuo pieni poika, Eemeliksi kutsuttu, häijy ollutkaan. Hän piti kovasti sekä Iidasta että kissasta. Mutta pakkohan Iidaa oli vähän nipistää, sillä ei sisko muuten olisi antanut hänelle siirappivoileipäänsä. Ja kissaa Eemeli ajoi takaa kaikessa ystävyydessä, vain nähdäkseen voittaisiko sen juoksussa. Vaikka ei kissa sitä ymmärtänyt.

Mutta miten ihmeessä paljon puhuttu ja rakastettu Vaahteranmäen Eemeli liittyy Maybeckin shetlanninponiin? Miten maitovarsana Miloksi ristitty shetlanninponiori sai myöhemmin lempinimekseen Eemeli? Ehkä se liittyy pitkälti orin hupsuun, uteliaan häikäilemättömään perusluonteeseen.
Siinä missä kuvittelee, että Eemelin voisi jättää karsinaan ihan vain nanosekunniksi ilman oven kunnollista sulkemista, on se todennäköisesti jo pujahtanut karsinan ovesta ulos tutkimaan tallikäytävällä lojuvia tavaroita. Tai kun sen vie aamulla tarhaan, on se jo seuraavaa ponia ulos viedessä tallin ovilla vastassa kuin kysyäkseen, että mitäs nyt tehdään. Tai kun kurottaa kaatamaan vesisankoa sen vesiastiaan, saattaa se ihan vain ohimennen tuuppaista pyllystä vauhtia. Ja katsella sen jälkeen tyytyäisenä, kun ihminen pyristelee läpimärkänä pitkin maita ja mantuja.

Jekkuilevasta luonteestaan huolimatta Eemeli on äärettömän sympaattinen ja rakas poni; ja erityisesti Maybeckin siskoksista Amelie puolustaa oria viimeiseen asti. Myös niinä kertoina, kun Bettina ja Jessica on karjunut kilpaa, että orilta tiputetaan sukukalleudet pois tai he eivät enää koskaan hoitaisi sitä. "Sitä täytyy vaan ymmärtää. Vähän hajustella ja makustellakin. Kun on askeleen edellä, sen kanssa pärjää varsin mainiosti." Amelie kuittaa aina siskonsa ja tallityöntekijän huudot naurahtaen.

Kuten arvata saattaa, on Eemeli helpointa hoitaa tallikäytävällä kaksin puolin kiinni sidottuna. Se osaa seistä pitkiäkin aikoja kauniisti paikoillaan, mutta joskus pikkupojan luonne nostaa niin paljon päätään, että se pyörii ja hyörii niin kauan, että sitä kieltää topakasti. Mikään varsinainen kengittäjien suosikki se ei ole, sillä se on ottanut vakiokengittäjästämme Jukasta oikean leikkikaverin; parasta tuntuukin olevan kun miehenköriläs yrittää lyödä kenkää samalla kun Eemeli makaa koko painollaan miehen käsille. Onneksi Jukalla riittää huumoria pienen oripojan kanssa, ja ainakin tähän päivään asti kengät on saatu jokaiseen kinttuun ilman maailmansotaa. Aivan, kuten muutkin hoitotoimenpiteet ovat saatu suoritettua.

Väittäisin, että Eemeli on valjakkoponina sellainen yhden ohjastajan poni. Se on Amelien ajamana varsin miellyttämisenhaluinen ja näyttävä valjakkoponi, joka näyttää ulkopuolisin silmin helpolta ja mutkattomalta ajettavalta. Ja sitähän se on, aina siihen asti, että sen kyytiin kipuaa uusi ohjastaja, jonka huumoria on mitattava monessa asiassa. Maailman rohkeimman luonteen omaava poni voi nimittäin nanosekunnissa muuttua kaikkea pelkääväksi, humalaista ja selkärangatonta matoa muistuttavaksi luikertelijaksi, joka ei osaa yhtään mitään. Ei kävellä suoraan, ei tukeutua kuolaimelle, eikä mitään muutakaan.
Kun orin kanssa malttaa näissä tilanteissa neuvotella ja sen kanssa saa jonkinlaisen sovun aikaan, saattaa se pikkuhiljaa myöntyä kohtuulliseksi ajettavaksi. Ei universiumin helpoimmaksi ja yksinkertaisemmaksi, mutta vähän helpommaksi kuitenkin.

Vieraissa paikoissa Eemeli on pieni taivaanrannan maalari, joka unohtaa helposti asian ytimen. Rutiinin ja iän myötä sen keskittymiskyky on kuitenkin parantunut, ja se pystyy jo tekemään tasaisia, kivoja suorituksia niin valmennuksissa kuin kilpailuissakin.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Snilli Emanuel
KTK-III
ii. Tystnad Ekolod
KTK-I
iii. Tystnad Bollplank
vkk, 103cm evm
iie. Tystnad Förföriska
rt, 100cm evm
ie. Foxberry Daenerys
KTK-III
iei. Cranford Darkwing Duck
m, 105cm evm
iee. Foxberry Oleen
rnhkko, 99cm evm
e. Maybecks Rosé Chantal
KTK-I
ei. Wayward Royal
VIR MVA Ch, KTK-I
eii. Wayfarer Royal
mrn, 104cm evm
eie. Piorina Prada
km, 100cm evm
ee. Rosalie v.d. Stoerede
KTK-III, VVJ-II
eei. Preston
mpäis, 102cm evm
eee. Rachelle v.d. Stoerede
mkrj, 99cm evm


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
- - - -

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.07.2020 SHLA-ERJ Cup 50cm (Kuunokka) 2/20
  31.07.2020 SHLA-KRJ Cup Helppo B (Kuunokka) 3/19
  31.07.2020 SHLA-VVJ Cup noviisi (Kuunokka) 5/42

Näyttelytulokset

  14.07.2020 NJ-näyttelyt (Safiiritiikeri) irtoSERT
  28.07.2020 NJ-näyttelyt (Mairoth) BIS2, MVA-sert
  29.07.2020 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  05.08.2020 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) BIS3, MVA-sert

  31.07.2020 SHLA-rotunäyttelyt (Kuunokka) I-palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1465.1 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 632.35
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 832.75


Päiväkirja ja valmennukset

30.06.2020   Maastoilua kävellen   Tuire

En vieläkään olen ihan satavarma, että miten siinä oli päässyt käymään niin, että olin jälleen matkalla Maybeckiin. Mutta tässä sitä oltiin, Google Mapsin mukaan vartin ajomatkan päässä liiankin tutulla tiellä.
"Eihän siitä oo vielä viikkoakaan, kun täällä viimeks olin", sanoin korvanappiin, jonka toisesta päästä kuului vastauksena naurahdus.
"No on siitä kuitenkin pari viikkoa, kun sä Pähkinän sieltä hait."
"Ai, onks siit jo niin kauan, tuntuu että se oli vasta eilen. No, niin tai näin, mä oon ihan just perillä, niin mä soittelen taas, kun lähen ajaa kotio päin", sanoin ja lopetin puhelun painamalla handsfreen nappulasta.

Tällä kertaa minulla oli muutenkin asiaa Maybeckiin, mutta samalla sain suostuteltua siskokset siihen, että veisin jonkun heidän poneista maastoon kävelylle. Tällä kertaa tapasin Bettinan, joka ohjasi minut suoraan erään orin tarhalle.
"Tää on yks meidän uusimmista tulokkaista, hiukka rasittava poni. Sehän tosiaan ristittiin aluksi Miloksi, mutta orin erinäisten sattumusten myötä siitä tulikin Eemeli. Niin että tässä se on, komea kuin mikä, joten kyllähän sitä mielellään katteleekin normaalia tarkemmin, kun ei koskaan voi tiedä mitä se seuraavaksi keksii."
Ja olihan se hieno ori, mustat korkeat sukat, pitkä laineikas harja ja häntäkin melkein maassa asti. Ja kaunis ruskea väritys niiden välissä.
"Jos meinaat sitä harjata, niin muista pistää se sitten käytävälle molemmin puolin kiinni. Ei se siinä muuten pysy!" Bettina huikkasi vielä, kun oli jatkanut matkaansa tarhalta pois.

Ei minun kyllä tarvinnut oria harjata, vaan nappasin sille riimuun narun kiinni ja talutin sen tallille. Vaihdoin sille suitset päähän, koska en todellakaan lähtisi näin mielenkiintoisesti käyttäytyvän orin kanssa pelkässä riimussa maastoon. Toki seuraani lähti myös tallintyöntekijä Jessica, joten ihan yksin en reissussa olisi, mutta parempi ottaa varman päälle.

Emme olleet Jessican kanssa aiemmin tavanneetkaan, mutta tulimme silti ihan hyvin juttuun. Ja ihan nätisti Eemelikin minun kanssa kulki, vaikka välillä jäikin vähän tuijottelemaan pusikkoa tai haistelemaan kovin mielenkiintoisen oloista ruohomätästä. Saatoin olla jopa vähän pettynyt, kun ei ori nimensä mukaisesti tehnyt minkäänlaista jekkua tai venkoillut, vaan ihan asiallisesti saimme reilun puolen tunnin maastolenkin tehtyä ja palasimme ehjin nahoin takaisin Maybeckiin. Koska Eemeli ei ollut hionnut ja se oli muutenkin siisti, vaihdoin sille vain riimun ja laitoin takaisin tarhaan, kunnes lähdin kotiin.