Maybeck Stud

Havnäs Quinoline

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 15.05.2018, 17v
Kulomusta, 78cm

Rekisterinumero VH19-017-0097
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Stuteri Havnäs
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355



Suljin silmäni, ja tunsin, miten pieni tuulenvire helli helteen keskellä kasvojani. Olin usuttanut Bettinan tallityöntekijöineen hiekkamontuille yhdessä Unnan ja ponien kanssa nauttiakseni hetken rauhasta ennen kuin Fellbury Studista lähtenyt rekka saapuisi Maybeckin maille. Oloni oli samaan aikana rauhallinen ja innostunut, sillä tiesin pian tapaavani ponin jonka kanssa olin työskennellyt valjakkoajon parissa vuosia sitten sen kasvattajalla ruotsissa.
"Terve Lilli. Mahdatkohan sä edes enää muistaa mua, kun oot reissannut maailmalla ihan ison tytön elkein." naurahdin pihalle saapuneelle ponille, joka tutki uteliaasti taskujani. "Niin se ympyrä sulkeutuu. Vuosia sitten mä laitoin tätä kärryjen eteen ensikertoja ruotsissa sen kasvattajalla ennen, kuin se myytiin britteihin. Ja sieltä se myytiin edelleen mun tutulle, ja nyt se tulla tupsahti tänne - joskin pysyvästi." valaisin tuttua kuljettajaa, joka hoiti pitkälti kansainvälistä poniliikennettämme.

Kun Fellburysta kantautui huhuja että Lilli etsi vanhuudenpäivilleen loppuelämän kotia, vedin välittömästi ostohousut jalkaan. Ihan jo pelkästään sen vuoksi, että halusin tarjota kultaiselle tammalle kivan kodin, mutta myös siksi, että Maybeckin arki kaipasi piristystä hyväluonteisesta miniponista - sellaisesta, jota Lilli kaikessa söpöydessään on.
Kulomusta miniponi on kliseisesti sanottuna maailman kiltein ja rauhallisin poni, jota voi hoitaa vaikka naapurin Terttu-mummo lapsenlapsineen ilman pienintäkään hevoskokemusta. Se seisoo malttavaisesti paikoillaan, ja nauttii olostaan - oli tarjolla sitten rapsuttelua harjoin, porkkanajumppaa tai vaikka talviturkin keventämistä klippauskoneella. Eikä paikallakaan ole niin väliä; se on vieraissa vähintään yhtä rauhallinen, kuin kotona.

Ajoponina Lilli on melko vaatimaton. Se ei ole mikään wau ja wou!-huudahduksia aiheuttava liitokavio kaikessa prameudessaan, vaan tasainen ja miellyttämisenhaluinen suorittaja joka tekee ihan kelvollisia suorituksia noviisitasolla. Sanonkin usein, että Lilli olisi ollut aikanaan mainio oppiponi jollekin juniorille - kivan helppo ja mutkaton, joka ei vedä palkokasvia nenään jokaisesta virheestä. Eikä edes joka toisesta.
Innokkaimmillaan Lilli on ehdottomasti maastossa, jossa se tykkää ravata korvat hörössä pitkiä pätkiä vailla huolen häivää. Se on sopivan rohkea, eikä säiky esimerkiksi vastaantulevia autoja tai takana (ja välillä vähän ohikin..) juoksevaa Unna-koiraa.

Lilli on matkustajana varsinainen konkari, ja se taittaa matkaa hipihiljaa heinäverkon antimista nauttien niin trailerissa kuin rekassa, yksin että yhdessä. Olemmekin käyttäneet Lilliä paljon nuorten hevosten tukihevosena, josta on hyvä ottaa mallia; se kun lastautuu vaikka otsatukasta vieden, eikä hermostu, vaikkei pääsisi perille päästyä heti ulos.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Ektorps Onyx
km, 80cm evm
ii. Camden Max
rtkm, 81 cm
iii.
iie.
ie. Abby v.d. Bronster
m, 80 cm
iei.
iee.
e. Sherfield Chocolatte
rn, 78 cm evm
ei. Daggbacks Emir
m, 78 cm
eii.
eie.
ee. Bray Mocha Latte
rn, 79 cm
eei.
eee.

...

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
07.04.2019 o. Fellbury Campari Campino of Yearwood turjake, Blackton Shetlands


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.07.2020 SHLA-VVJ Cup noviisi (Kuunokka) 3/43

Näyttelytulokset

  31.07.2020 NJ-Näyttelyt (Safiiritiikeri) irtoSERT
  31.07.2020 SHLA-rotunäyttelyt (Kuunokka) II-palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1483.09 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 662.42
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 820.67


Päiväkirja ja valmennukset

29.06.2020   Ponipäivä ponitaivaassa   Disa 03335

Liina halusi viedä hevosista vastikään innostuneen pikkusiskonsa, Auran, vierailemaan shettisten luvatussa maassa. Olihan kotitallilla kaksi pököpäätä, mutta kun oikein nätisti kysyi, Maybeckissä oli mahdollisuus tutustua oikeasti koulutettuihin poneihin ja ajaa valjakkokärryillä ammattilaisten silmän alla. Amelie ja Bettina ottivat vierailijat lämpimästi vastaan yhden päivän ajaksi.

Siskokset saapuivat Maybeckiin aikaisin aamulla, jotta ehtivät puuhata kaikkien kolmen ponin kanssa. Tallimestarina työskentelevä Jessica opasti Auran ensitöikseen pienen mustan karvapalleron, Lillin, karsinalle. ”Ooii kuinka pieni! Kato Liina miten ihana!” kuulimme 9-vuotiaan haukkovan henkeään ja hukuttavan shettiksen rapsutuksiin sekä haleihin ennen kuin me muut olimme ehtineet kissaa sanoa. Onneksi kiltti töppöjalka ei vähästä hätkähtänyt, vaan otti innokkaan hevostytön huomionosoitukset suvaitsevaisesti vastaan. Liina ymmärsi nyt hyvin, miksi Maybeckit olivat valinneet Lillin yhdeksi heidän tämän päivän hoidokiksi. Muutamaan kertaan poneja kotitallilla hoitamaan päässyt Aura oli onnessaan osatessaan itsenäisesti harjata ja suitsia Lillin oikeassa järjestyksessä. Poni puolestaan oli elementissään kokemattoman hevostelijan alun kanssa, toki Aura oli ehkä keskimääräistä aloittelijaa määrätietoisempi otteissaan. Jessica avusti kärryjen laittamisessa, ja sitten olikin aika suunnata ajopuuhiin. Lilli oli kaiken huolellisen puunaamisen jälkeen täydessä horroksessa, mutta kyllä se siitä lähti liikenteeseen verkkaisesti kuin höyryjuna.

Kentällä Lilli mennä köpötti eteenpäin silmät puoliummessa ja korvat lupaten, mutta se riitti ohjastajalle, joka oli onnesta soikea naantalin aurinko. Valjakon käännökset olivat Jessican hyvästä opetuksesta huolimatta, jos totta puhutaan, ainakin pääty-ympyrän kokoisia ja notkeita kuin näkkileipä. Aura tunsi olonsa kärryillä turvalliseksi, mikä oli pääasia. Päällisin puolin tyttö oli ensikertalaiseksi aika tasainen ohjastuntuman kanssa ja Lilli antoi kiltisti pikkuvirheitä anteeksi. Jessica sai myös kehuja osakseen osatessaan kertoa asioista siten, että nuori tyttö pääsi kirjaimellisesti hyvin kärryille uudesta lajista. Kaiken kaikkiaan Lilli oli mitä mainion opetusmestari, joka hoiti homman kotiin täyden kympin ja papukaijamerkin arvoisesti.

Yhdeksän vanha Aura oli onnensa kukkuloilla kärryttellessään heti aamutuimaan Lillillä, mutta sen jälkeen oli isosiskon, Liinan, vuoro menettää sydän (jälleen kerran) pienelle shetlanninponille. Bettina tuli esittelemään Maybeckissä vierailulla oleville tytöille Burbacka Berrydreamsin eli Unen, joka oli poni suoraan Liinan unelmista, ainakin viimeistään sillä hetkellä kun se kurotteli karsinan ovenraosta hamuilemaan ja nuolemaan hänen kämmenselkäänsä. Hienoisesti kulottuneella mustalla tammalla oli hyvin kaunis ilme ja pitkä silkkinen harja. Bettina vaikutti hyvin otetulta sydänsilmäisistä kehuista, joten Liina pystyi hyvin kuvittelemaan Unen olevan ehkä enemmän hänen kuin siskonsa Amelien poni.

Olihan Aurakin ihan innokas puunaamaan Unta, mutta isosisko oli aivan omilla leveleillään verkkoletteineen kaikkineen. Poni alkoi jo vähän kuopsuttaa betonilattiaa lähtöaikeiden merkiksi. “Mennään mennään!” Liina rauhoitteli ponia, kun he tarkistivat Bettinan kanssa vielä kärryjen kiinnityksen. Aura istui kärryillä alkuverryttelyn ajan, mutta sen jälkeen Liina päästettiin ohjaksiin. Nuoren naisen yllätykseksi Uni oli oikein yhteistyönhaluinen. Ensivaikutelman perusteella hän odotti ehkä hivenen tammamaisempaa ajokkia, jolla olisi ollut sanansa sanottavana hovikuskejaan tumpelomman ohjastajan otteisiin. Sen sijaan Uni kulki kevyellä tuntumalla, kuunteli herkeämättä kaikkia apuja ja sen ohjattavuus oli jotain sellaista, mitä Liina ei ollut vielä tähän päivään asti kokenut. Ensimmäistä kertaa elämässään hän uskoi, että oli jollakin tapaa mahdollista pujotella oikeasti pienistä väleistä tarkkuusradalla. Eihän Bettina mitään ihmeellisiä tehtäviä heillä teettänyt, loivia käännöksiä, siirtymisiä ja sen sellaista, mutta keltanokalle kokemus oli erittäin antoisa. Kotimatkalla tytöt lähettivät Unesta kuvan äidilleen saatetekstillä "ostetaanks tämmönen pliis? *sydänsilmä emoji*"

Iltapäivällä, ponien ja ihmisten ruokatauon jälkeen, Maybeckissä vierailulla olevilla Liinalla ja Auralla oli yhteinen hetki kärryajoa yhden ponin voimin. Tosin juuri tämä poni ja aloitteleva hevostyttö Aura vaativat Liinan ja aina muilta hommiltaan ylivalvojiksi ehtivien Bettinan ja Amelien silmällä pitämistä. Markanpilkkuinen kermakaramelli ei ollut aivan varma, olisiko se halunnut olla mukana hommassa, mutta Amelie kehotti rempseästi laittamaan niin monta kauniisti kirjoitettua konditionaalista faksia, että ponille ei jäisi muita vaihtoehtoja. Syltiksi kutsuttava tamma kyllä ilmaisi hiljaisen mielipiteensä olemalla nostamatta jalkojaan ylös Auran yrittäessä putsata kaviot. Aikuiselle Liinalle Syltti oli jo vähän armeliaampi. Yritä siinä sitten selittää oikeasti tosi reippaalle tytölle, miksei juuri tämä poni tällä kertaa totellut. "Täytyy aina muistaa, että vika ei ole hevosessa, vaan täytyy tarkastella omaa toimintaa. Heppajutuissa ei koskaan voi osata tai tietää kaikkea, vaan aina oppii uutta, tosi kokeneetkin oppii." Liina tsemppasi pikkusiskoaan, joka isosiskon esimerkistä sisuuntuneena nosti vielä kokemuksen vuoksi molemmat etukaviot, tällä kertaa hyvin tuloksin. Kotitallilla siskoaan yhdeksän vuotta nuorempaa Auraa oli vielä varjeltu pököpäisemmiltä poneilta ja suuremmilta pettymyksiltä.

Vielä saman päivän aikana koitti hetki, kun Sylttikin oli vihdoin ja viimein valjaissa. Liina ja Aura kärryttelivät ensin vähän koulurataa, jotta kumpikin sai tatsin uuteen ajokkiin. Kun perussäädöt olivat tuntumalla, he lähti kiertämään mukavaa maastolenkkiä toisen valjakon kanssa. Amelie ajoi kärjessä toisella ponilla ja kolmikko tuli perässä. Syltti tiesi tasan tarkkaan missä olisi normaalisti saanut vaihtaa nopeampaan askellajiin, mutta poni pysyi ihan nätisti käynti- ja raviaskelilla, kun ohjastaja pyrki hölläämään sen kaasujalkaa. Vähän poni mälväsi mielenosoituksellisesti kuolainta, mutta tärkeintä oli, etteivät he jyränneet edellä menevän valjakon niskaan.Takaisin tallille päästyään koko ajan vähän evvk-ilmeellä vetänyt poni jopa höristi korviaan, kun pieneltä fanilta irtosi kaulassa halailun lomassa pieni ansaittu herkkupala, sokerinpala suoraan kädestä annettuna. Liina toivoi syvästi, että Maybeckit eivät tätä nähneet, eivätkä osaisi epäillä heitä, jos poni tuosta oppisi kerjäämään. Tähän väliin olikin hyvä sanoa kiitos ja näkemiin!