Maybeck Stud

Fellbury Wild Skye

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 22.05.2019, 8v
Voikko, 97cm

Rekisterinumero VH19-017-0308
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Fellbury Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


"Mä luulen, että mulla olisi täällä erityisesti Bettinalle sopiva poni. Se on juuri samanlainen, kuin Bettina - vaalea kikkarapää, jolla riittää virtaa kaikenlaiseen toimintaan. Pienuutta ja pippurisuutta unohtamatta." JP saneli sarkastisesti puhelimen toisessa päässä. "Jos voisin, sanoisin, että ei vaiskaan, mutta ehkä mä en nyt voi edes sanoa niin. Mutta oikeasti tää on ihan kiva, varsinkin suvultaan. Voisitte siellä kotosuomessa saada ihan uutta linjaa kasvatukseenkin tämän avulla sillä se tiinehtyi hyvin, ja hoiti varsansakin ihan mallikkaasti.Ja itseasiassa täältähän on lähdössä muutama poni sinne kylmään pohjolaan ensi tiistaina, joten tämän voisi laittaa samaan kyytiin." Fellburyn omistaja jatkoi nauramistaan.
"Ja sä kuvittelet pienessä mielessäsi, että mä haluaisin tänne toisen tuittupään Bettinan rinnalle, niinkö?" vastasin naiselle vitsikkäästi vihoitellen. "Mutta laita nyt muutama video WhatsAppiin, niin jatketaan sitten."

Liikevideot nähtyäni tiesin heti, että tässä oli potentiaalia valjakkoajoradoille. Voikko ponitamma liikkui kärryjen edessä ketterästi pienin jousin ja se kantoi itseään luontaisesti hyvässä ryhdissä. Eikä sen sukukaan ollut hävettävä; päinvastoin, kuten kasvattaja sanoi, tästä saisi täysin uutta ja laadukasta verta shetlanninponien kasvatukseen.

Koska kasvattaja oli meille jo entuudestaan pitkän ajan tuttu, uskalsimme ostaa ponin niin ikään säkissä. Ja hyvä niin, sillä Syltti on kaikesta huumorintajuttomuudestaan huolimatta mainio lisäys Maybeckin arkeen. Se on perusluonteeltaan vähän tosikko ja hapan, mutta sen kanssa tulee ihan hyvin toimeen, kun sitä käsittelee enemmän mallilla haaveileva pyyntö kuin armeijatyylin käsky. Eikä Syltti missään nimessä paha ole; se ei pure tai potki, mutta osoittaa mieltään helposti paikoilleen juurtumalla ja luimimisella.

Kuten kotivalmentajamme on joskus osuvasti todennut, on Syltti valjakkoponina hieman pikkusieluinen. Se vaatii ohjastajaltaan sopivassa suhteessa tukea ja vapautta, ja jos jompaa kumpaa kontrolloi liikaa, leviää hommat alta aikayksikön kuin Jokisen eväät. Parhaimmillaan Syltti on kuitenkin hyvin näyttävä valjakkoponi; se kantaa ja käyttää itseään luontaisesti oikein, sillä on hyvä liikemekanismi ja se on äärettömän nopea vastaanottamaan ohjastajan apuja. Sillä on lisäksi hyvä eteenpäinpyrkimys ja niin sanotusti selväpää, jonka ansiosta se ei säiky turhia esimerkiksi maratonosuuksilla. Joskin sielläkin on joskus menty lennokkaasti porttien ohi, kun Syltti on sitä mieltä että ohjaus oli vähintäänkin puutteellista.
Lyhyesti kerrottuna voisi kai todeta, että Syltti on huumorintajuisen, pitkäpinnaisen ja osaavan ohjastajan poni. Kun ne kolme osa-aluetta on kunnossa, saa ponitamman kanssa tehtyä varsin näyttäviä suorituksia niin kotona, kuin kilpailuissa.

Matkustaminen Syltin kanssa on toisinaan pieni murheenkryyni, sillä Syltti on elämänsä aikana oppinut, että usein matkustaminen tarkoittaa kovaa suoritusta joko valmennuksessa tai kilpailuissa. Sen vuoksi pieni jästi yrittää usein jumittaa lastaussillalle, mutta pienen herkkuämpärin kanssa sen saa maaniteltua sekä traileriin että rekkaan sen suurempaa taistelua. Mutta kenenpä naisen kanssa ei saisi tehtyä sovintoa herkuilla?

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Larkin's Firecrest
ii. Goldfinch
vkk, 99cm evm
iii. Wakefield Oriole
iie. Longford Fine Lady
ie. Evenlark's Jessamine
m, 99cm evm
iei. Jester of Becket
iee. Pondrose New Ivy
e. Liefje van Apeldoorn
ei. Aart v. St. Havenhof
rnvkk, 92cm evm
eii. Orson v. Neerdijk
eie. Bergils Etna
ee. Meisje van Apeldoorn
vkk, 95cm evm
eei. Virgil v.d. Alderkamp
eee. Maisy of Lowden


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
04.08.2019 o. Fellbury Shivering Gold Devils Little Dipper Fellbury Stud
27.03.2020 t. Maybecks Golden Nut Honeycrust Nut Butter Tuire, Pöystilä
00.00.2020 o/t. Jälkeläinen Valyrian Rufous Wren Ceiriosen

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  30.10.2019 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT

  31.07.2020 SHLA-rotunäyttelyt (Kuunokka) II-palkinto

Kilpailut

Valjakkoajossa 1550.12 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 693.38
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 856.74


Päiväkirja ja valmennukset

29.06.2020   Ponipäivä ponitaivaassa   Disa 03335

Liina halusi viedä hevosista vastikään innostuneen pikkusiskonsa, Auran, vierailemaan shettisten luvatussa maassa. Olihan kotitallilla kaksi pököpäätä, mutta kun oikein nätisti kysyi, Maybeckissä oli mahdollisuus tutustua oikeasti koulutettuihin poneihin ja ajaa valjakkokärryillä ammattilaisten silmän alla. Amelie ja Bettina ottivat vierailijat lämpimästi vastaan yhden päivän ajaksi.

Siskokset saapuivat Maybeckiin aikaisin aamulla, jotta ehtivät puuhata kaikkien kolmen ponin kanssa. Tallimestarina työskentelevä Jessica opasti Auran ensitöikseen pienen mustan karvapalleron, Lillin, karsinalle. ”Ooii kuinka pieni! Kato Liina miten ihana!” kuulimme 9-vuotiaan haukkovan henkeään ja hukuttavan shettiksen rapsutuksiin sekä haleihin ennen kuin me muut olimme ehtineet kissaa sanoa. Onneksi kiltti töppöjalka ei vähästä hätkähtänyt, vaan otti innokkaan hevostytön huomionosoitukset suvaitsevaisesti vastaan. Liina ymmärsi nyt hyvin, miksi Maybeckit olivat valinneet Lillin yhdeksi heidän tämän päivän hoidokiksi. Muutamaan kertaan poneja kotitallilla hoitamaan päässyt Aura oli onnessaan osatessaan itsenäisesti harjata ja suitsia Lillin oikeassa järjestyksessä. Poni puolestaan oli elementissään kokemattoman hevostelijan alun kanssa, toki Aura oli ehkä keskimääräistä aloittelijaa määrätietoisempi otteissaan. Jessica avusti kärryjen laittamisessa, ja sitten olikin aika suunnata ajopuuhiin. Lilli oli kaiken huolellisen puunaamisen jälkeen täydessä horroksessa, mutta kyllä se siitä lähti liikenteeseen verkkaisesti kuin höyryjuna.

Kentällä Lilli mennä köpötti eteenpäin silmät puoliummessa ja korvat lupaten, mutta se riitti ohjastajalle, joka oli onnesta soikea naantalin aurinko. Valjakon käännökset olivat Jessican hyvästä opetuksesta huolimatta, jos totta puhutaan, ainakin pääty-ympyrän kokoisia ja notkeita kuin näkkileipä. Aura tunsi olonsa kärryillä turvalliseksi, mikä oli pääasia. Päällisin puolin tyttö oli ensikertalaiseksi aika tasainen ohjastuntuman kanssa ja Lilli antoi kiltisti pikkuvirheitä anteeksi. Jessica sai myös kehuja osakseen osatessaan kertoa asioista siten, että nuori tyttö pääsi kirjaimellisesti hyvin kärryille uudesta lajista. Kaiken kaikkiaan Lilli oli mitä mainion opetusmestari, joka hoiti homman kotiin täyden kympin ja papukaijamerkin arvoisesti.

Yhdeksän vanha Aura oli onnensa kukkuloilla kärryttellessään heti aamutuimaan Lillillä, mutta sen jälkeen oli isosiskon, Liinan, vuoro menettää sydän (jälleen kerran) pienelle shetlanninponille. Bettina tuli esittelemään Maybeckissä vierailulla oleville tytöille Burbacka Berrydreamsin eli Unen, joka oli poni suoraan Liinan unelmista, ainakin viimeistään sillä hetkellä kun se kurotteli karsinan ovenraosta hamuilemaan ja nuolemaan hänen kämmenselkäänsä. Hienoisesti kulottuneella mustalla tammalla oli hyvin kaunis ilme ja pitkä silkkinen harja. Bettina vaikutti hyvin otetulta sydänsilmäisistä kehuista, joten Liina pystyi hyvin kuvittelemaan Unen olevan ehkä enemmän hänen kuin siskonsa Amelien poni.

Olihan Aurakin ihan innokas puunaamaan Unta, mutta isosisko oli aivan omilla leveleillään verkkoletteineen kaikkineen. Poni alkoi jo vähän kuopsuttaa betonilattiaa lähtöaikeiden merkiksi. “Mennään mennään!” Liina rauhoitteli ponia, kun he tarkistivat Bettinan kanssa vielä kärryjen kiinnityksen. Aura istui kärryillä alkuverryttelyn ajan, mutta sen jälkeen Liina päästettiin ohjaksiin. Nuoren naisen yllätykseksi Uni oli oikein yhteistyönhaluinen. Ensivaikutelman perusteella hän odotti ehkä hivenen tammamaisempaa ajokkia, jolla olisi ollut sanansa sanottavana hovikuskejaan tumpelomman ohjastajan otteisiin. Sen sijaan Uni kulki kevyellä tuntumalla, kuunteli herkeämättä kaikkia apuja ja sen ohjattavuus oli jotain sellaista, mitä Liina ei ollut vielä tähän päivään asti kokenut. Ensimmäistä kertaa elämässään hän uskoi, että oli jollakin tapaa mahdollista pujotella oikeasti pienistä väleistä tarkkuusradalla. Eihän Bettina mitään ihmeellisiä tehtäviä heillä teettänyt, loivia käännöksiä, siirtymisiä ja sen sellaista, mutta keltanokalle kokemus oli erittäin antoisa. Kotimatkalla tytöt lähettivät Unesta kuvan äidilleen saatetekstillä "ostetaanks tämmönen pliis? *sydänsilmä emoji*"

Iltapäivällä, ponien ja ihmisten ruokatauon jälkeen, Maybeckissä vierailulla olevilla Liinalla ja Auralla oli yhteinen hetki kärryajoa yhden ponin voimin. Tosin juuri tämä poni ja aloitteleva hevostyttö Aura vaativat Liinan ja aina muilta hommiltaan ylivalvojiksi ehtivien Bettinan ja Amelien silmällä pitämistä. Markanpilkkuinen kermakaramelli ei ollut aivan varma, olisiko se halunnut olla mukana hommassa, mutta Amelie kehotti rempseästi laittamaan niin monta kauniisti kirjoitettua konditionaalista faksia, että ponille ei jäisi muita vaihtoehtoja. Syltiksi kutsuttava tamma kyllä ilmaisi hiljaisen mielipiteensä olemalla nostamatta jalkojaan ylös Auran yrittäessä putsata kaviot. Aikuiselle Liinalle Syltti oli jo vähän armeliaampi. Yritä siinä sitten selittää oikeasti tosi reippaalle tytölle, miksei juuri tämä poni tällä kertaa totellut. "Täytyy aina muistaa, että vika ei ole hevosessa, vaan täytyy tarkastella omaa toimintaa. Heppajutuissa ei koskaan voi osata tai tietää kaikkea, vaan aina oppii uutta, tosi kokeneetkin oppii." Liina tsemppasi pikkusiskoaan, joka isosiskon esimerkistä sisuuntuneena nosti vielä kokemuksen vuoksi molemmat etukaviot, tällä kertaa hyvin tuloksin. Kotitallilla siskoaan yhdeksän vuotta nuorempaa Auraa oli vielä varjeltu pököpäisemmiltä poneilta ja suuremmilta pettymyksiltä.

Vielä saman päivän aikana koitti hetki, kun Sylttikin oli vihdoin ja viimein valjaissa. Liina ja Aura kärryttelivät ensin vähän koulurataa, jotta kumpikin sai tatsin uuteen ajokkiin. Kun perussäädöt olivat tuntumalla, he lähti kiertämään mukavaa maastolenkkiä toisen valjakon kanssa. Amelie ajoi kärjessä toisella ponilla ja kolmikko tuli perässä. Syltti tiesi tasan tarkkaan missä olisi normaalisti saanut vaihtaa nopeampaan askellajiin, mutta poni pysyi ihan nätisti käynti- ja raviaskelilla, kun ohjastaja pyrki hölläämään sen kaasujalkaa. Vähän poni mälväsi mielenosoituksellisesti kuolainta, mutta tärkeintä oli, etteivät he jyränneet edellä menevän valjakon niskaan.Takaisin tallille päästyään koko ajan vähän evvk-ilmeellä vetänyt poni jopa höristi korviaan, kun pieneltä fanilta irtosi kaulassa halailun lomassa pieni ansaittu herkkupala, sokerinpala suoraan kädestä annettuna. Liina toivoi syvästi, että Maybeckit eivät tätä nähneet, eivätkä osaisi epäillä heitä, jos poni tuosta oppisi kerjäämään. Tähän väliin olikin hyvä sanoa kiitos ja näkemiin!