Maybeck Stud

Burbacka Berrydreams

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 27.07.2019, 8v
Musta, 100cm

Rekisterinumero VH19-017-0376
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Burbacka
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


Berrydream on nimi, joka viittaa vahvasti isän Caribou Dreamin ja emän Purrberryn nimiin. Se on kuitenkin myös nimi, joka kuvastaa Maybeckin kesäpäiviä paremmin kuin hyvin, sillä jokainen tallilla aikaa viettänyt tietää, että siskokset tunkevat aivan kaikkeen marjoja oli se sitten aamupuuro, jälkiruoka, iltapala tai illanistujaisissa tarjottava drinkki. Niinpä Uneksi kutsuttu ponitamma on mainio lisä Maybeckiin - varsinkin kun ihanan nimen lisäksi se on Burbackalaista taattua laatua ja kirsikkana kakun päällä se on kaunista katsottavaa suomalaisessa perinnemiljöössä.

Uni muistuttaa isäänsä Boaa hyvin monella tapaa - tummapukeisen ulkonäön lisäksi se on olevinaan varsin rohkea, mutta tosipaikan tullessa se on kuitenkin perääntymässä kaikista epäilyttävistä tilanteista ensimmäisenä häntä suorana. Ei ole ainutlaatuista, että Uni on esimerkiksi tarhassa tutkimassa täytössä olevaa vesiastiaa, mutta pakenee kuitenkin pelipaikalta heti, kun tajuaa veden liikkuvan astiassa. Tälläisinä hetkinä sitä todella kyseenalaistaa pienen ponitamman aivoitukset ja alkuperän - oikea rohkelikko vailla vertaansa.

Uni rakastaa olla ihmisen rapsuteltavana tarhassa ja karsinassa, mutta pitkät harjaustuokiot tuntuvat toisinaan olevan varsin epämiellyttäviä ja puuduttavia. Varsinkin niinä päivinä, kun se kyseenalaistaa jokaisen harjan ja kuvittelee kumisuoan olevan vähintään viisitoistapiikkinen rokote, jota tulee väistellä henkensä uhalla viimeiseen asti. Joskus olemme ihan porukalla pohtineet, että pelleileekö Uni ihan tarkoituksella ihmisten kustannuksella sillä esimerkiksi kengitys, klippaus tai pesulla käynti ei ole vielä tänä päivänä aiheuttanut ongelmia - ja ne ovat kuitenkin asioita, joita perusluonteeltaan mutkatonkin hevonen voi vähän karttaa. Tiedä sitä sitten. Ehkä musta ponitamma piruilee tarkoituksella, ja myhäilee iltaisin karsinassa iltaheinien äärellä miten sai jälleen kerran juksattua hoitajaansa.

Vaikka Uni osaa olla persoona isolla P:llä, on se oikeasti ihan mukava ja hauska poni. Varsinkin silloin, kun sen valjakkokärryjen kyytiin pääsee ohjastajan rooliin. Se on äärettömän kevyt ja miellyttämisenhaluinen ajaa, jonka kanssa voi vääntää täydellistä siirtymää vaikka puolipäivää tai jonka kanssa voi huoletta ajaa tarkkuus- ja kestävyysradoilla "kaikki tai ei mitään"-tyyppisesti. Nuorempana Uni pelleili jonkun verran erilaisia elementtejä kohdatessaan maastossa ja oli vankasti sitä mieltä että esimerkiksi ihmisyleisöä ei voi ohittaa kuolematta, mutta nykypäivänä se pötkii pääsääntöisesti varsin tasaisesti eteenpäin. Ja niinä hetkinä kun se tarvitsee tukea ohjastajaltaan, se ottaa tuen vastaan siihen luottaen - mikä on tietysti ihanaa, ja tuo ohjastajalle varsin hyvän fiiliksen.

Vaikka tammaa on kuljetettu elinkaaren aikana ihan aikuisten oikeasti paljon, on Unen lastaaminen ollut oikeastaan aina hankalaa. Alkuun kokeilimme kaikenlaista aina vetoliinoista kavereihin, mutta avainsanaksi on vuosien mittaan muodostunut herkkuämpäri, jonka rapinasta Uni on valmis vaikka laukkaamaan traileriin sisään. Itse matkustaminen on aina sujunut ongelmitta, joten tähänkin voisi taas todeta, että kai se lastaussillalla tapahtuva pelleily on pientä piruilua ja rajojenkokeilua. Mutta toisaalta, mihin shetlanninponi karvojaan karkuun pääsisi.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Cloudbury Caribou Dream
KTK-II
ii. Cloudbury Caribbean Curst
mkrj, 107cm evm
iii. Columbino Buckaloo
iie. Cloudbury Daylight
ie. Cloudbury Foxtales
m, 100cm evm
iei. Archopora
iee. Foxberry
e. Ponybows Purrberry
Ch, KTK-III
ei. Falcobbes Neroe
rt, 102cm evm
eii. Nero v. Crimble
eie. Gemini Goldpick
ee. Ponybows Popberry
rn, 100cm evm
eei. Ponybows Premier
eee. Ponybow Buttons


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
11.09.2019 t. Maybecks Dreameria Zethus REB Maybeck Stud
12.07.2020 t. Maybecks Berryblush Snilli Emanuel Tuire 00345

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.07.2019 SHLA-ERJ Cup 60cm (Kuunokka) 2/17
  31.07.2019 SHLA-VVJ Cup noviisi (Kuunokka) 1/20

Näyttelytulokset

Kilpailut

Valjakkoajossa 1547.28 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 699.46
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 847.82


Päiväkirja ja valmennukset

16.09.2019   Burbackalainen ponimania   omistaja Amelie

“Kuvittelenko vain, vai onko Bettina iskenyt silmänsä Purrberryn varsaan?” Paju kuiskasi samalla, kun tökkäisi minua kylkeen. Katsoin miestä hämmentyneenä, ja nostin olkapäitäni kertoakseni hänelle, etten tosiaan tiennyt..
“Jos en tuntisi siskoani, sanoisin, että kyllä. Mutta toisaalta tiedän Bettinan aivoituksen melko tarkasti ja vannon tietäväni, että hänen mielestä Maybeckin shetlanninponikiintiö on ylitetty kolmekymmentä ponia sitten, sanoisin, että ei.” vastasin Pajulle myöhemmin..
“Sehän oli poliittinen vastaus.” mies naurahti ja käänsi katseensa takaisin Bettinan suuntaan.
Kun katsoin hymyilevää siskoani joka rapsutti mustaa maitovarsaa jo niin että pelkäsin sen karvojen irtovan kokonaan, jäin miettimään, voisinko olla väärässä. Voisiko tosiaan olla, että Bettina ostaisi ponin, vaikka kotimaassa hän purnasi liiallisesta ponimäärästä jos ei tunneittain, ainakin päivittäin.

Kun myöhemmin illalla oikaisimme jalkojamme Viking Linen merimaisemallisessa hytissä, Bettina tuijotti minua typerä virne naamallaan.
“No?” kysyin siskoltani, ja viskasin tätä leikkisästi tyynyllä.
“Mitä no? En mä ole sanonut mitään.” hän vastasi, ja purskahti nauramaan.
“Kyllä mä tiedän. Mun puolesta me voidaan ostaa se, mutta auta armias, jos sä valitat kotona vielä kerran että kädet on täynnä töitä, ja poneja kasvaa pihamaalla kuin rikkaruohoja.” vastasin tälle napakasti, sillä arvasin hyvin pian mistä on kyse.
Bettina jäi katsomaan kasvojani silmät täynnä kysymyksiä, muttei vastannut mitään.

Myöhemmin ollessamme illallisbuffetissa Bettina ei papattanutkaan mistään muusta, kuin siitä, miten hienoa olisi saada vielä yksi Burbackalainen talliin. Tai miten hienoa olisi, jos hän ostaisi itselleen mielitietyn - sellaisen, jota voisi laittaa itse itselleen. Ehkä sellaisen, jolla ei ajaisi kukaan muu ja jollahän voisi pitkän tauon jälkeen palata kilpailumaailmaan.
“Se on kyllä hyvästä suvusta, eikä laisinkaan hassumman näköinen vaikkakin maitovarsasta on toisinaan mahdotonta sanoa, mitä se tulee olemaan. Mitä jos sä nyt keskittyisit syömään, nukut yön yli ja soitat Liialle huomenna, jos se tuntuu vielä kotonakin omalta?” ehdotin sisarelle, jonka lautanen näytti koskemattomalta.
“Uskomatonta, että sä olet tässä asiassa järjenääni.” Bettina ivasi samalla kun tarttui haarukkaan.

29.06.2020   Ponipäivä ponitaivaassa   Disa 03335

Liina halusi viedä hevosista vastikään innostuneen pikkusiskonsa, Auran, vierailemaan shettisten luvatussa maassa. Olihan kotitallilla kaksi pököpäätä, mutta kun oikein nätisti kysyi, Maybeckissä oli mahdollisuus tutustua oikeasti koulutettuihin poneihin ja ajaa valjakkokärryillä ammattilaisten silmän alla. Amelie ja Bettina ottivat vierailijat lämpimästi vastaan yhden päivän ajaksi.

Siskokset saapuivat Maybeckiin aikaisin aamulla, jotta ehtivät puuhata kaikkien kolmen ponin kanssa. Tallimestarina työskentelevä Jessica opasti Auran ensitöikseen pienen mustan karvapalleron, Lillin, karsinalle. ”Ooii kuinka pieni! Kato Liina miten ihana!” kuulimme 9-vuotiaan haukkovan henkeään ja hukuttavan shettiksen rapsutuksiin sekä haleihin ennen kuin me muut olimme ehtineet kissaa sanoa. Onneksi kiltti töppöjalka ei vähästä hätkähtänyt, vaan otti innokkaan hevostytön huomionosoitukset suvaitsevaisesti vastaan. Liina ymmärsi nyt hyvin, miksi Maybeckit olivat valinneet Lillin yhdeksi heidän tämän päivän hoidokiksi. Muutamaan kertaan poneja kotitallilla hoitamaan päässyt Aura oli onnessaan osatessaan itsenäisesti harjata ja suitsia Lillin oikeassa järjestyksessä. Poni puolestaan oli elementissään kokemattoman hevostelijan alun kanssa, toki Aura oli ehkä keskimääräistä aloittelijaa määrätietoisempi otteissaan. Jessica avusti kärryjen laittamisessa, ja sitten olikin aika suunnata ajopuuhiin. Lilli oli kaiken huolellisen puunaamisen jälkeen täydessä horroksessa, mutta kyllä se siitä lähti liikenteeseen verkkaisesti kuin höyryjuna.

Kentällä Lilli mennä köpötti eteenpäin silmät puoliummessa ja korvat lupaten, mutta se riitti ohjastajalle, joka oli onnesta soikea naantalin aurinko. Valjakon käännökset olivat Jessican hyvästä opetuksesta huolimatta, jos totta puhutaan, ainakin pääty-ympyrän kokoisia ja notkeita kuin näkkileipä. Aura tunsi olonsa kärryillä turvalliseksi, mikä oli pääasia. Päällisin puolin tyttö oli ensikertalaiseksi aika tasainen ohjastuntuman kanssa ja Lilli antoi kiltisti pikkuvirheitä anteeksi. Jessica sai myös kehuja osakseen osatessaan kertoa asioista siten, että nuori tyttö pääsi kirjaimellisesti hyvin kärryille uudesta lajista. Kaiken kaikkiaan Lilli oli mitä mainion opetusmestari, joka hoiti homman kotiin täyden kympin ja papukaijamerkin arvoisesti.

Yhdeksän vanha Aura oli onnensa kukkuloilla kärryttellessään heti aamutuimaan Lillillä, mutta sen jälkeen oli isosiskon, Liinan, vuoro menettää sydän (jälleen kerran) pienelle shetlanninponille. Bettina tuli esittelemään Maybeckissä vierailulla oleville tytöille Burbacka Berrydreamsin eli Unen, joka oli poni suoraan Liinan unelmista, ainakin viimeistään sillä hetkellä kun se kurotteli karsinan ovenraosta hamuilemaan ja nuolemaan hänen kämmenselkäänsä. Hienoisesti kulottuneella mustalla tammalla oli hyvin kaunis ilme ja pitkä silkkinen harja. Bettina vaikutti hyvin otetulta sydänsilmäisistä kehuista, joten Liina pystyi hyvin kuvittelemaan Unen olevan ehkä enemmän hänen kuin siskonsa Amelien poni.

Olihan Aurakin ihan innokas puunaamaan Unta, mutta isosisko oli aivan omilla leveleillään verkkoletteineen kaikkineen. Poni alkoi jo vähän kuopsuttaa betonilattiaa lähtöaikeiden merkiksi. “Mennään mennään!” Liina rauhoitteli ponia, kun he tarkistivat Bettinan kanssa vielä kärryjen kiinnityksen. Aura istui kärryillä alkuverryttelyn ajan, mutta sen jälkeen Liina päästettiin ohjaksiin. Nuoren naisen yllätykseksi Uni oli oikein yhteistyönhaluinen. Ensivaikutelman perusteella hän odotti ehkä hivenen tammamaisempaa ajokkia, jolla olisi ollut sanansa sanottavana hovikuskejaan tumpelomman ohjastajan otteisiin. Sen sijaan Uni kulki kevyellä tuntumalla, kuunteli herkeämättä kaikkia apuja ja sen ohjattavuus oli jotain sellaista, mitä Liina ei ollut vielä tähän päivään asti kokenut. Ensimmäistä kertaa elämässään hän uskoi, että oli jollakin tapaa mahdollista pujotella oikeasti pienistä väleistä tarkkuusradalla. Eihän Bettina mitään ihmeellisiä tehtäviä heillä teettänyt, loivia käännöksiä, siirtymisiä ja sen sellaista, mutta keltanokalle kokemus oli erittäin antoisa. Kotimatkalla tytöt lähettivät Unesta kuvan äidilleen saatetekstillä "ostetaanks tämmönen pliis? *sydänsilmä emoji*"

Iltapäivällä, ponien ja ihmisten ruokatauon jälkeen, Maybeckissä vierailulla olevilla Liinalla ja Auralla oli yhteinen hetki kärryajoa yhden ponin voimin. Tosin juuri tämä poni ja aloitteleva hevostyttö Aura vaativat Liinan ja aina muilta hommiltaan ylivalvojiksi ehtivien Bettinan ja Amelien silmällä pitämistä. Markanpilkkuinen kermakaramelli ei ollut aivan varma, olisiko se halunnut olla mukana hommassa, mutta Amelie kehotti rempseästi laittamaan niin monta kauniisti kirjoitettua konditionaalista faksia, että ponille ei jäisi muita vaihtoehtoja. Syltiksi kutsuttava tamma kyllä ilmaisi hiljaisen mielipiteensä olemalla nostamatta jalkojaan ylös Auran yrittäessä putsata kaviot. Aikuiselle Liinalle Syltti oli jo vähän armeliaampi. Yritä siinä sitten selittää oikeasti tosi reippaalle tytölle, miksei juuri tämä poni tällä kertaa totellut. "Täytyy aina muistaa, että vika ei ole hevosessa, vaan täytyy tarkastella omaa toimintaa. Heppajutuissa ei koskaan voi osata tai tietää kaikkea, vaan aina oppii uutta, tosi kokeneetkin oppii." Liina tsemppasi pikkusiskoaan, joka isosiskon esimerkistä sisuuntuneena nosti vielä kokemuksen vuoksi molemmat etukaviot, tällä kertaa hyvin tuloksin. Kotitallilla siskoaan yhdeksän vuotta nuorempaa Auraa oli vielä varjeltu pököpäisemmiltä poneilta ja suuremmilta pettymyksiltä.

Vielä saman päivän aikana koitti hetki, kun Sylttikin oli vihdoin ja viimein valjaissa. Liina ja Aura kärryttelivät ensin vähän koulurataa, jotta kumpikin sai tatsin uuteen ajokkiin. Kun perussäädöt olivat tuntumalla, he lähti kiertämään mukavaa maastolenkkiä toisen valjakon kanssa. Amelie ajoi kärjessä toisella ponilla ja kolmikko tuli perässä. Syltti tiesi tasan tarkkaan missä olisi normaalisti saanut vaihtaa nopeampaan askellajiin, mutta poni pysyi ihan nätisti käynti- ja raviaskelilla, kun ohjastaja pyrki hölläämään sen kaasujalkaa. Vähän poni mälväsi mielenosoituksellisesti kuolainta, mutta tärkeintä oli, etteivät he jyränneet edellä menevän valjakon niskaan.Takaisin tallille päästyään koko ajan vähän evvk-ilmeellä vetänyt poni jopa höristi korviaan, kun pieneltä fanilta irtosi kaulassa halailun lomassa pieni ansaittu herkkupala, sokerinpala suoraan kädestä annettuna. Liina toivoi syvästi, että Maybeckit eivät tätä nähneet, eivätkä osaisi epäillä heitä, jos poni tuosta oppisi kerjäämään. Tähän väliin olikin hyvä sanoa kiitos ja näkemiin!