Maybeck Stud

Halloweenvalmennus 31.10.2018

Olet lämpimästi tervetullut viettämään kanssamme karmivan hauskaa halloweenvalmennusta valjakkoajon parissa. Valmennuksella on pohjatarina, johon on jätetty reilusti aukkoja - täytä aukot sanalla tai useammalla ja tee valmennuksesta oman näköisesi! Valmennuksen saa liittää osallistuvan hevosen päiväkirjaan, valmentajaksi merkitään Amelie Maybeck. Huomaathan, että valmennus on avoin vain shetlanninponeille, eikä paikkoja ole ennalta rajoitettu!

Osallistumisohjeet

Sähköpostiin maybeckstud@gmail.com otsikolla Halloweenvalmennus, viimeinen ilmoittautumispäivä 31.10.
<b>Ohjastaja - <a href="http://www.hevosensivu.com">Hevosen virallinen nimi</a></b>
Oma tuotoksesi (lisää sanat tekstiin esim. boldattuna)

Pohjateksti

Selatessani __ huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin __ , päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona __ kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle __ , ponille __ ja kärryjen kyytiin __ . Ei voisi __ pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin __ mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin __ . __ ponini lastautui traileriin __ ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten __ ja __ , jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. __ , mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin __ , eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "__ " huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille __ , en voinut uskoa että __ .

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "__ " mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet __ . Yllätyksekseni pieni ja __ ponini kuitenkin oli __ ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista __ . En tiennyt, olisiko minun pitänyt __ . Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi __ , josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen __ !

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa __ koristeista ja puvuista. Ja mikä __, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi __ . Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi __. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen __ .

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "__ ". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Osallistuneet

Elva - Devils Tic-Tac-To
Selatessani puhelintani huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin ruohonleikkurina, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona haastaviakin kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle silmälappu, ponille merirosvohattu ja kärryjen kyytiin papukaija. Ei voisi perinteisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin väsyneillä mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin - ei sujunut. Voikko ponini lastautui traileriin kuin raketti ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärän ja hanskat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Nolotti, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin poni porkkanaa, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Tarkemmin!!!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille mahdotonta, en voinut uskoa että ne melkein sujuivat.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Apua" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet erittäin huonosti. Yllätyksekseni pieni ja paksu ponini kuitenkin oli tarkkana ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista kohtalaisesti . En tiennyt, olisiko minun pitänyt hurrata . Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi säälivä hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen vasta-alkajat!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa __ koristeista ja puvuista. Ja mikä söpöintä, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi jättisuuren ruusukkeen. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi porkkanapussin. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen verran hurahtaneet shetlanninponeihin.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Jaaha". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


dookie - Sepp's Londonite
Selatessani Facebookia huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin virtaisa ja haastava, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona hyviä ja tarpeellisia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle viikatemisasu, ponille luurankomaalaus ja kärryjen kyytiin kurpitsaraamit. Ei voisi teemaan sopivampaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin toiveikkain mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin yllättävän hyvin. Energinen ponini lastautui traileriin parin yrityksen jälkeen ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten ajopiiskan ja etusuojat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sitä rataa, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin London heinäkasaansa, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "uudelleen, tarkemmin!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille helppoa kauraa, en voinut uskoa että se tuottaisi näin paljon hikeä ja uusia yrityksiä.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Tämä tästä vielä puuttuikin", mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet vähemmän loistokkaasti. Yllätyksekseni pieni ja tomera ponini kuitenkin oli hyvin skarppina ja yritteliäänä ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista harvinaisen hyvin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt iloita vai huolestua. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi hyväksyvä hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen raivostuttavin valjakko riekkumisien ja spurttailuiden kanssa!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa erikoisista ja kekseliäistä koristeista ja puvuista. Ja mikä huvittavinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi halloween -teemaisen loimen Maybeckin nimellä varustettuna. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi kurpitsaämpäreitä sisältäen herkkuja. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen halloween-faneja.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Olipa taas reissu, mutta tulipahan tehtyä - ja hyvä niin". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Elli L - Wyat Call My Agent
Selatessani Facebookia huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin kenkulla päällä, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona valtavasti kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle Itse Ilkimyksestä tutun Agnesin raitapaita ja farkkuhaalarit, ponille yksisarvisen sarvi sekä glitteriä harjaan ja häntään ja kärryjen kyytiin pahvista tehty puhekupla, jossa lukee "It's so fluffy!!". Ei voisi söpömpää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin farssi. Jääräpäinen ponini lastautui traileriin puoliunessa ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten ajo-ohjat ja kuolaimet, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Ketutti, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukka, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Keskittykää!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille kuin vettä vaan, en voinut uskoa että yksisarviseni Keke lähestulkoon nukkui koko alkuverryttelyn.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Voi Pertti", mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet päin honkia. Yllätyksekseni pieni ja pörröinen ponini kuitenkin oli hyvin hereillä ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista parin kaahauksen jälkeen paremmin kuin uskalsin toivoa. En tiennyt, olisiko minun pitänyt tirauttaa pari kyyneltä. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi tyytyväinen hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen turhauttavimmat valmennettavat!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa toinen toistaan hienommista koristeista ja puvuista. Ja mikä parhainta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi sangollisen porkkanaa ja kurpitsan. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi porkkanan, jolle oli kaiverrettu silmät ja irvistävä suu. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen höpsähtäneitä.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "It's so fluffy!!" Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Hazel - Mayhem Jawbreaker
Selatessani Facebookia huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin tukevassa kunnossa, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uudenlaista näkökulmaa ja hyviä kokemuksia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle noidan hattu, ponille lepakonsiivet ja kärryjen kyytiin pari kurpitsaa. Ei voisi perinteisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin hyvillä mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin tanssi. Tosin vain siihen asti, kunnes ponini lastautui traileriin takaperin ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärän ja hiuslenkin, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Vähän hävetti, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukka saalistaan, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "uudestaan tarkemmin!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille helppoa, en voinut uskoa että todellisuudessa meillä oli paljon korjattavaa.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Ei hemmetti...", mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet vähän omalaatuiseen tapaan. Yllätyksekseni pieni ja pullea ponini kuitenkin oli hyvin kuulolla ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista odotettua paremmin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt olla tyytyväinen vai hiipiä hiljaa pois paikalta kenenkään huomaamatta. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi pieni hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen toivottomin valjakko!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa erikoisista koristeista ja puvuista. Ja mikä hauskointa, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi hienon ruusukkeen. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi pienen porkkanapussin. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen myötätuntoisia meitä toivottomampiakin kohtaan.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Tämän reissun jälkeen oltais molemmat ansaittu ainakin viikon loma." Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Zoe M. - Seyfert Keaton
Selatessani internetin ihmeellistä maailmaa huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin pirullinen liian vähästä aktiviteetista, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona varsin mielenkiintoisia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle viikatemiehen puku, ponille luurankokuvioinen loimi ja kärryjen kyytiin pari pahvista luurankoa . Ei voisi perinteisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin täysi kaaos. Energinen ja jääräpäinen ponini lastautui traileriin vasta monen yrityksen jälkeen ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärän ja ajopiiskan, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Hävetti ihan mielettömästi, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukka, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Tarkemmin " huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille helppoa, en voinut uskoa että kaikki sujui ihan päin peetä.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Ei voi olla tosi" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet ihan penkin alle. Yllätyksekseni pieni ja pippurinen ponini kuitenkin oli yllättävän kuuliainen ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista jo vähän paremmin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa sillä poni oli edelleen kuin duracell pupu. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi hyväksyvä hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen ärsyttävin ja raivostuttavin valjakko ponini vinkeiden vuoksi !

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa hienoista koristeista ja puvuista. Ja mikä mukavinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi halloween aiheisen loimen Maybeckin logolla varustettuna. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi halloween aiheisen pussin täynnä porkkanoita. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen halloween faneja.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Viikon loma nyt kiitos". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Humutin - Parmesan Romance
Selatessani luotettavaa lähdettäni huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin laiskalla käytöllä, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia ja muisteltavia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle mustat kissankorvat sekä pörröinen häntä mustan paidan ja farkkujen seuraksi, ponille kurpitsamyssy, lautasille maalatut kurpitsat sekä pienet kurpitsapinnit häntään ja kärryjen kyytiin muovisia hautakiviä hämähäkinseitteineen . Ei voisi stereotyyppisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin avoimin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin voita kuumalla veitsellä leikatessa. Pullea ponini lastautui traileriin heinäverkon innoittamana ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten mustat etusuojat ja ajohansikkaat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Harmitti tämä turkasen hajamielisyys, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin Parma namipussia, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Uudestaan! " huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille mahdollista unissammekin, en voinut uskoa että valmennus osaltamme heittäisi niin paljon häränpyllyä - ja Parma omaansa.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Helkutti" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet kohti prinkkalaa. Yllätyksekseni pieni ja lihava ponini kuitenkin oli tekevällä päällä ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista melkeinpä kunniakkaasti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt hemmotella Parmaa illalla piloille. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi tyytyväisen myhäilevä virne, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen naurettavin ja hikisin pari !

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa karmivista koristeista ja puvuista. Ja mikä yllättävintä, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi suklaisen, luurangon muotoisen tikkarin ja uudet ajohansikkaat sekä ponille kuivattuja omenapääkalloja. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi kotiinviemisiksi kurpitsapiirakkaa. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen velhoja keittiössä.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Spooking At Maybeck - hauskaa oli vaikka aivot jäivät narikkaan". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Sylvi - Playground's Jack O'Lantern
Selatessani Facebookin shettisryhmää huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin hermojariistävän vilkas, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona enemmän hyviä kuin huonoja kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle huolitellut kiharat, punaista huulipunaa, punainen mekko, pirunsarvet sekä mustapunaiset pirunsiivet, ponille punaiset pirunsarvet ja häntään palmikoitu pirunhäntä ja kärryjen kyytiin pirun hiilihanko ja liekkiteipit kärryjen kylkiin . Ei voisi pirullisempaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin epäileväisin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin Napoleonin ja Hitlerin yritykset vallata Venäjä eli järin hyvin. Sitkeästi vastaan taisteleva ponini lastautui traileriin tunnin hikoilun jälkeen ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten silatyynyn ja häntäremmin, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Tyypillistä Sylviä, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin virkaintoinen alikersantti, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Herätys! " huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille aika-ajoin yllättävänkin haastavaa ponin ylienergisyyden vuoksi, en voinut uskoa että olimme näin kehnoja.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Nyt sitten keskitytään ihan oikeasti" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet läpijuoksuksi. Yllätyksekseni pieni ja innokas ponini kuitenkin oli tällä kertaa tavattoman haluton liikkumaan eteenpäin ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista löntystäen ja kiemurrellen. En tiennyt, olisiko minun pitänyt hemmotella Parmaa illalla piloille. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi astetta hyväksyvämpi ilme, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen alisuoriutujat !

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kerrassaan mahtavista koristeista ja puvuista. Ja mikä hauskinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi valtavan kurpitsalyhdyn sekä ponille tyylikkään luurankoloimen. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi Halloween-makeisia ja poneille porkkanapussit. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen vipsahtaneita Halloweeniin.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Jos ensi kerralla jättäisi asun suunnittelun vähemmälle ja koittaisi keskittyä enemmän itse suorittamiseen". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Bettina - Thalewyn v. Belmont

Selatessani salaa siskoni kalenteria huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin kelmikäs, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona Amelien takaamia, vähintäänkin traumatisoivia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle kissapuku, ponille hiirenkorvat ja muut härpäkkeet ja kärryjen kyytiin leikkimään kissa-hiiri jahtia kuin Tom&Jerry konsanaan. Ei voisi naurettavampaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin odottavaisin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin tanssi. Myöskin odottavaisen tuntuinen ponini lastautui traileriin mutkattomasti ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten omia tavaroitani, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Ärsyttävää, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin petolintu, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "senkin laiskimus" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille lasten leikkiä, en voinut uskoa että siskoni tulisi huutamaan minulle näin yksinkertaisessa tehtävässä pää punaisena.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Piti tämäkin päivä nähä", mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet heikoimpien suorituksien listalle. Yllätyksekseni pieni ja notkea ponini kuitenkin oli kivasti avuilla ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista kunniakkaasti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt lopettaa siihen. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi hymy, ei virnistys kuten yleensä, vaan hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen hitain valjakko!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa superkivoista koristeista ja puvuista. Ja mikä siisteintä, Amelie valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi herkkupaketin ponille ja ohjastajalle jaettavaksi. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta Amelie antoi jokaiselle lohdutuspalkinnoksi lämmintä kättä. Pitäisikö tästä päätellä, että Amelie on aavistuksen pihi.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "onnistumisen iloja". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Jannica - Channel LAC
Selatessani Maybeckin nettisivuja huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin asiallinen, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle viikatemiehen viitta, ponille luurankopuku ja kärryjen kyytiin kurpitsalyhty. Ei voisi parempaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin rauhallisin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin rasvattu. Täydellinen ponini lastautui traileriin helposti ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten suitset ja ajopiiskan, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Paska säkä, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin yleinen syyttäjä, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "pystytte parempaan" - huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille lastenleikkiä, en voinut uskoa että niin ei ollut.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Ei kai taas" mie jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet penkin alle täysin. Yllätyksekseni pieni ja rento ponini kuitenkin oli kuulolla hyvin ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista odotettua paremmin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi epätoivo, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen ärsyttävin pari!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikista koristeista ja puvuista. Ja mikä hienointa, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi karkkipussin. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi tikkarit. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen pihejä?

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "ei parasta, mutta hyvää". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Lucie - Rose Marie
Selatessani Facebookkia huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin oikukas, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia ja mielenkiintoisia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle mustat vaatteet ja noidan hattu, ponille kissankorvat ja kärryjen kyytiin luuta ja led-valoilla toimiva lyhty. Ei voisi perinteisempää pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin jännittynein ja hermostunein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin olisin joutunut katastrofin keskelle. Kiukutteleva ja tarhassa karkuun juossut ponini lastautui traileriin lopulta osittain vinssaamalla ja nameilla houkuteltuna ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärän ja ajo-ohjat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Voihan itku, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukankatseellaan, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Heti uudestaan!" - huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille ihan helppoa yleensä, en voinut uskoa että ponin kutale oikuttelisi näin paljon.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Pliis, onko ihan pakko" mie jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet pipariksi. Yllätyksekseni pieni ja mieltään osoittanut ponini kuitenkin oli yllättävän yhteistyöhaluinen ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista kohtalaisesti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa helpotuksesta Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen toheloin valjakko!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa yksityiskohtaisista ja kekseliäistä koristeista ja puvuista. Ja mikä hauskinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi ponille halloween aiheisen loimen ja ohjastajalle uudet ajohanskat. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi halloweenherkkuja, kuten kummituskarkkeja. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen hurahtaneita halloweeniin?

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Halloween Maybeckissa – onnistuttiin sittenkin valmennuksessa #riiviörosemarie #söpöponi". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Crimis - Funfair's Pawpaw
Selatessani lounastauolla somea huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin kamala, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona opettavaisia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle kurpitsa päähän, ponille maalattiin luuranko ja kärryjen kyytiin useampi kurpitsa ja muovinen pääkallo. Ei voisi coolimpaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin kuin tavallista: ei sujunut. Jääräpäinen, isoegoinen ponini lastautui traileriin melkoisen metelin saattelemana ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten kypärää ja vyötä, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Voi miten noloa, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin haukka, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "KESKITY" - huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille ehkä normaalia haastavampaa Pawin ylisuuren egon takia, en voinut uskoa että pahasti möhlisimme - taas.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Jooko ei" mie jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet päin persettä. Yllätyksekseni pieni ja pörröinen ponini kuitenkin oli kerrankin kuulolla ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista yllättävän hyvin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt itkeä onnesta. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi täysi tyytyväisyys, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen ärsyttävin valjakko, kun mistään ei meinannut tulla mitään!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikista upeista koristeista ja puvuista. Ja mikä parasta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi pullon viiniä. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi saunaoluen. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen alkoholisoituneita - no ei sentään.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Paw ei ollut ihan perseestä tänään". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.


Liina V. - Dahlia Danette KH
Selatessani välitunnilla sosiaalista mediaa huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin mallikelpoisen oloinen, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona lajia ja hevostaitoa avartavia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle luurankopuku päälle ja kasvomaalit naamat, ponille luurankokuvioiset maalit kylkeen ja kärryjen kyytiin leluviikatetta, hämähäkinseittiä ynnä muuta. Ei voisi aavemaisempaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin vähän jännittynein mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin missäkin kömpelössä sketsissä, joka ei naurata ketään. Harvinaisen vinkeällä tuulella ollut ponini lastautui traileriin pienen maanittelun jälkeen ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten ohjakset ja ajopiiskan, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Kuskinani ollut Disa nauroi, ettei ole ensimmäinen kerta kun Liina unohtaa jotain, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin pikkulapsia uimarannalla, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Nyt vähän tarkkuutta peliin!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille peruskauraa, en voinut uskoa että vielä on to-del-la paljon opittavaa.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Voi hitsin hitsi" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet kuin Strömsössä - tai sitten ei. Yllätyksekseni pieni ja pullukassa kesäkunnossa oleva ponini kuitenkin oli päästellyt suurimmat höyryt pihalle ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista aiempaa sujuvammin. En tiennyt, olisiko minun pitänyt epäillä omia kykyjäni vai ihmetellä mitä kaikkea uusi poni mahtaakaan osata, kun muistia vähän virkistää. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi joku hymyn tapainen, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen pahiten pellosta revityt!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa kaikkien karmivan komeista koristeista ja puvuista. Ja mikä mukavinta, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi halloween-aiheisen makeispussin, jonka Amelie taisi käydä hakemassa kaupasta hetki ennen palkinnonjakoa. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi suuret kiitokset. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen hajamielisiä ainakin toisinaan.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "horror story.". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.