Maybeck Stud

Whymper of Ceres

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 22.06.2018, 8v
Mustanpäistärikkö, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0342
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Stud Ceres
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Ch
KTK-I
VVJ-I


Veeti on sellainen pieni suuri oripoika, joka on perusluonteeltaan ihan fiksu ja filmaattinen kaveri, mutta jonka vasemman olkapään piru keksii kepposia muutoinkin kuin halloweenin aikaan. Veeti ei koskaan tee varsinaisesti mitään todella tuhmaa kuten pure ihmisiä, mutta aina silloin tällöin shetlanninponimainen jääräpäisyys nostaa päätään ja se voi nähdä tilaisuutensa tulleen esimerkiksi raollaan olevasta karsinanovesta. Tai jos pienen oripojan vatsalaukkua kurnii matkalla tarhasta talliin, se taatusti yrittää vetää turpansa kohti lehtivihreää teki taluttaja mitä kevätjuhlaliikkeitä tahansa. Onneksi ketju turvan alle kiinnitettynä on vielä Veetin voittanut, eikä sen kanssa tarvitse näistä asioista liiemmin tapella - ja onhan se niinkin, että jalostukseen käytettyä oria on turvallisempi kuljettaa ketjulla kuin ilman. Noin muutoin Veetin kanssa sujuu kaikki perushoitotoimenpiteet kuten harjaus, klippaus ja kengitys muitta mutkitta - kunhan muistaa pitää silmät selässä ja on ponin ajatuksenvirtaa aina askeleen edellä.

Valjakkoponina Veeti on vähän sellainen on-off. Joko se tekee juttuja ihan täydellä sydämellä, tai sitten se ei tee laisinkaan. Jos Maybeckin keneltä tahansa työntekijältä kysyy jonkin muiston Veetistä, voisin melkein vannoa, että kaikki kertovat tarinan siitä, miten Veeti meni valjakkokärryjen edessä nuorena oripoikana maate, koska liikkuminen ei huvittanut sitten pätkän vertaa ja kyljetkin vähän kutisivat hiestä. Onneksi mitään näin radikaalia ei ole sattunut enää vuosiin; nykyään suurin protesti ei-huvita-ei-kiinnosta päivinä on tympeä ilme ja ehkä pieni oikeesti-onko-muka-pakko niskurointi, joka menee ihmisen päättäväisyydellä sekä pienellä patistuksella ohitse. Suurimman osan ajasta Veeti on kuitenkin ihan kiva ajaa; kun sille tarjoaa kärryjen edessä tarpeeksi vaihtelua, tekee se töitä ihan mielellään. Parhaimmillaan se on kuitenkin ajaa maastossa ja siten myös maratonilla; vaihtuvat maisemat ja nopea tempoinen eteneminen tuntuu olevan Veetin mieleen huomattavasti enemmän kuin pilkuntärkeä nysvääminen koulua ajaessa.

Paljon valmentautuneena ja kilpailleena Veeti on tottunut matkaaja, joka ei turhasta hätkähdä. Se matkustaa sekä trailerissa että rekassa, myös muiden hevosten kanssa orilaidan kera. Vieraissa paikoissa Veeti on toisinaan oikea oripoika ja se pitää itsestään mielellään meteliä, mutta heti kun sille annetaan aivojumppaa, keskittyy se tulevien morsmaikkujen vikittelyn sijasta ihmiseen ja siihen, mitä ollaan tekemässä.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Warszawiank
mpäis, 104cm evm
ii. Wagehals
m, 104cm
iii. Wabik SWE
iie. Economy Brown
ie. Royal Minnie
mpäis, 104cm
iei. Royal Yet
iee. Mincian 54
e. Gosina of Balgair
mpäis, 103cm evm
ei. Minnesänger
mpäis, 102cm
eii. Newminster of Balgair
eie. Meeanee
ee. Gossamer
m, 103cm
eei. Inverin Hickory
eee. Georgina W

Whymper of Ceresin sukujuuria tarkastellessa huomaa hyvin pian, että sen takana seisoo ammattimaisia kasvattajia, jotka ovat harkinneet yhdistelmät huolellisesti loppuun asti. Suvussa käytetyt nimet ovat pitkälti valjakkopainoitteisia näyttelyponeja, mutta sekaan mahtuu pientä vahvistusta muunmuassa kouluratsastuksessa käytetyistä shetlanninponeista jotka ovat tuoneet liikkeisiin oman twistinsä.

i. Warszawiank on mustanpäistärikkö 104cm korkea shetlanninponiori, joka on kantakirjattu I-palkinnolla mahtavin rakenne- ja liikepistein. Warszawiankilla on varsin korrekti rakenne; sillä on vahva sekä ryhdikäs ylälinja, hyvä luusto sekä jalka-asennot ja se on rungoltaan pyöreän tiivis. Vaikka ori on melko massiivinen, se liikkuu hyvällä liike-energialla ja sen kaikissa askellajeissa säilyy säännöllisyys sekä tahti. Luonteeltaan Warszawiank on työteliäs työmyyrä joka tekee valjakkokärryjen edessä kaikkensa ihmisen eteen, mutta sen perusluonteessa näkyy myös pieni ripaus shetlanninponimaisuutta - Warszawiankin omistaja kertookin nauraen, ettei ole yksi ei kaksi kertaa, kun ori on päättänyt lähteä omatoimiselle tutkimusmatkalle tammalaitumien läheisyyteen tarhastaan. Malesian valjakkoajon maajoukkueessa kilpailevaa ponioria on käytetty melko säästeliäästi jalostukseen sillä ponin nykyiset omistajat haluavat keskittyä enemmän kilpailu- kuin jalostusuraan. Kun ponin aktiivivuodet ovat kilpailu-uran parissa käytetty, siirtyy se myöhemmin vapaampaan shetlanninponijalostukseen.

ii. Wagehals on mustapukeinen, 104cm korkea shetlanninponi joka on kilpaillut nuoruusvuosinaan aktiivisesti sekä valjakkoajossa että kouluratsastuksessa. Hyvää tulosta kilpailukentillä niittänyt ori on rakenteeltaan korrekti; se on pyöreä runkoinen, sillä on ryhdikäs ylälinja ja melko hyvät jalka-asennot joita se on periyttänyt hyvällä prosentilla myös jälkeläisilleen. Wagehals on tunnettu varsinkin käyntiosuuksista, sillä poniorilla on vahva, nelitahtinen käynti jolla se hurmaa sekä tuomarin että yleisön. Eikä sen ravissa tai laukassakaan ole moitteen sijaa; ne ovat tahdikkaat, eteenpäinpyrkivät ja tasapainoiset. Kantakirja I-palkinnolla palkittua oria on käytetty vain harkiten jalostukseen; se on ollut tarjolla vain I- tai II-palkituille shetlanninponitammoille. Tänään orilla on 17 jälkeläistä, joista kahdeksan on kantakirjapalkittuja jalostusoreja. Wagehalsin jälkeläisiä yhdistää tiedetysti hyvä rakenne ja liikkeet sekä korkea motivaatio työtä kohtaan.

ie. Royal Minnie on kuvankaunis, paksu ja pitkä jouhinen mustanpäistärikkö ponitamma joka on aikanaan saanut aimo annoksen hyvää, rehellistä ja reipasta luonnetta. Sympaattinen ponitamma on toiminut kasvattajallaan lasten poniratsuna ja ensikosketuksena kilpailumaailmaan, sillä ponin kanssa on startattu aina Helppo B-tasoisissa koulukilpailuluokissa hyvin tuloksin. Lennokasliikkeinen tamma on esitetty vain 6-vuotiaana kantakirjaustilaisuudessa, jossa tamma palkittiin erinomaisin liike- ja käyttöpistein II-palkinnolle. Sittemmin tamman kantakirjauspalkinto on korotettu I-palkinnolle Royal Minnien vahvistuessa ja tullessa enemmän aikuisemmaksi kropaltaan ja siten myös liikkeiltään. Royal Minnie on varsonut ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana, jonka jälkeen tammalla on tehty yksi jälkeläinen lisää. Vaikka tamma on upea ja sen kasvattaja-omistaja on tästä tietoinen, ei hän halua käyttää Royal Minnietä määräänsä enempää jalostukseen pitääkseen sukujuuret melko harvinaisena. Minnien jälkeläisiä yhdistää hyvä luonne, korrekti rakenne sekä upeat askellajit.

e. Gosina of Balgair on sympaattinen, mustanpäistärikkö ponitamma joka on hurmannut kerta toisensa jälkeen näyttelylautakunnan suloisella olemuksellaan, hyvällä rakenteellaan ja lennokkailla askellajeillaan. Gosina on varsin tuttu näky best in show-kehissä, sillä tammalla on useita kymmeniä I-palkintoja ja se sijoittuu lähes aina best in show-kehän kärkikolmikkoon. Lempeäluonteinen ponitamma on mitä mainioin poni kaikenlaiseen harrastamiseen sillä se on hyvä opetusratsu lapsille koulutustasonsa ja luonteensa vuoksi, jonka lisäksi sillä on paljon annettavaa valjakkoajon puolella. Gosina on kilpaillut valjakkoajossa aina vaativalle tasolle asti sekä yksilö- että parivaljakkona, jonka lisäksi sillä on treenattu aktiivisesti luokkatason nosto mielessä vaikean tason juttuna yksilönä. Gosinan kasvattaja-omistaja kuvailee tamman olevan erittäin miellyttämisenhaluinen poni ajaa sekä ratsastaa, jonka lisäksi se tuntuu olevan varsin kapasiteetikas. Gosina on varsonut 5-vuotiaana mustanpäistärikön orivarsan Whymper of Ceresin, eikä tammaa ole käytetty sen jälkeen jalostukseen. Tamman omistaja kuitenkin paljastaa hymyillen, ettei Whymper jää tamman ainoaksi jälkeläiseksi.

ei. Minnesänger on mustanpäistärikkö poniori, joka on aikanaan siunattu upeilla jouhilla - tänään orin megapaksu harja yltää aina etupolveen asti, eikä häntäjouhissakaan ole moitteen varaa. Minnesänger on ruotsalaisperuinen ori, joka on myyty vain 2-vuotiaana ruotsista britteihin ihan hyvällä rahalla erikoisen suvun, värinsä sekä ominaisuuksiensa siivittämänä. Briteissä jatkettiin siitä, mihin poniorin kanssa oltiin jääty; hyvän perusopetuksen saaneena oria alettiin hiljalleen valmentamaan aina vaativalle tasolle asti, jossa Minnesänger pärjäsi upeasti myös avoimissa luokissa - hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, oli pieni mustanpäistärikkö ori tuttu näky puoliveristen edellä palkintojenjaossa. Minnesänger kantakirjattiin vain 7-vuotiaana II-palkinnolle hyvin käyttöominaisuuspistein, jonka jälkeen oria on käytetty harkitusti jalostukseen. Jo eläkepäiviä viettävä ori on jättänyt taaksensa yhteensä 18 jälkeläistä, joista suurin osa on päätynyt kilpailemaan valjakkoajossa. Jälkeläisiä tiedetään yhdistävän hyvät jouhet, mustanpäistärikkö väritys sekä lempeä, miellyttämisenhaluinen luonne. Tänään Minnesänger viettää leppoisia eläkepäiviä, ja se pääsee viisi kertaa viikossa verestämään muistoja valjakkokärryjen eteen rauhallisille maastolenkeille.

ee. Gossamer on musta, 103 cm korkea shetlanninponitamma, jolta hyväntuulisuutta ei puutu. Tammasta onkin yleisesti vitsailtu, eikö se tiedä, mitä shetlanninponi ja tamma voi yhdessä pahimmillaan olla. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että aina korvat höröllä tilanteita seuraava Gossamer on sellainen, kuin on - ei se muuten olisi koskaan päätynyt kilpailemaan lastenratsuna kouluratsastuksessa ja aikuisten ajettavana valjakkoajossa aina vaativalle tasolle asti. Upealiikkeinen, lennokasravinen Gossamer on rakenteeltaan varsin korrekti ja se on vanhoilla päivillään kantakirjattu II-palkinnolla erinomaisin käyttö- ja liikepistein. Gossamer varsoi ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, jonka jälkeen se sai kaksi varsaa vielä ennen eläkkeelle siirtymistä. Sen kolmea tammajälkeläistä yhdistää rauhallinen luonne, hyvä käsiteltävyys sekä tietynlainen “ennenaikainen järkevyys”. Tänään varsin terveenä ja hyväkuntoisena säilynyt 26-vuotias Gossamer viettää varsin leppoisia eläkepäiviä laumassa ulkoillen ja muutaman kerran viikossa ihmisen toimesta liikkuen joko ratsastaen tai ajaen.

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
10.08.2018 o. Maybecks Wöhler Smågården Cosmic Mint Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  31.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  23.09.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  22.11.2018 NJ-näyttelyt (Husgård Stud) irtoSERT
  01.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) RCH
  31.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1758.81 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 789.38
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 969.43


Päiväkirja ja valmennukset

14.08.2018   Veeti saapuu suomeen   omistaja Amelie

"Amelie ihan oikeasti! Eikö me sovittu, että sä et ota elokuulle enää yhtään vierasta ajettavaa? Ymmärrätkö sä oikeasti, että mulla ja tallityöntekijöillä loppuu tunnit vuorokaudesta kesken, jos sä et keskity yhtään meidän omiin poneihin." Bettina rääkyi tuohtuneen näköisenä tallikäytävällä. "Niin haluatko sä kertoa, mitä hevonkettua sä olet käskenyt Jessican laittamaan karsinan valmiiksi uutta ponia varten?" Bettina jatkoi, ja asetti kätensä vyötärölle elehtiäkseen vihaansa vielä selvemmin.

Omalla tavallaan mua huvitti katsoa, kun Bettina oli jostain erittäin tuohtuneen näköinen - ei vaaleaveriköstä, pienestä tytöstä aina jaksaisi uskoa että hän näytti vähintään paholaisesta seuraavalta suuttuessaan. Ja siinä samalla, kun Bettina ripitti tekemisiäni, en tiennyt olisiko mun pitänyt revetä itkemään vai nauramaan. Siinä se huusi kitapurjeen leviänä vieraasta hevosesta, eikä tiennyt, että olin ostanut lähes postimyyntiä vastaavalla tavalla ponin Malesiasta ja sen oli määrä saapua tänään Maybeckiin. "Siis? Siis sä olet tehnyt mitä?!" Bettina huusi ja heitti harjan kädestään samalla, kun sain naurettua totuuden ponin takaa.

Siinä missä Bettina vältteli kohtaamistani loppupäivän tiesin sisimmissäni, että sisarrakkaus - ja varsinkin rakkaus Veetiin - tulisi korjaamaan tämänkin riidan. Ja se tapahtui oikeastaan aika nopeasti Veetin tullessa rekasta ulos; siinä missä juttelin kuljettajan kanssa matkan sujuvuudesta, näin, miten Bettina katsoi ponia tallitoimistossa. Siinä katseessa ei ollut kyse muusta kuin rakkaudesta; jos joskus, nyt jo pelkkä ponin ulkonäkö saattoi hurmata. Niinhän se teki minullekin; en kai muuten olisi shoppaillut oria montaa tuhatta kilometriä kauempaa pelkästään kuvien ja videoiden perusteella.

"No, osaako tää jotain?" kuului ääni viereltäni, kun seisoin iltamyöhään Veetin karsinan edessä. "Se on hieno. Anteeksi, että mä ärjyin sulle aamulla. Mutta tosiasiassa, olisit sä voinut kertoa, että olet ostanut uuden ponin." Bettinan ääni jatkoi. "Olisin ja olisin, mutta olisit kuitenkin kieltänyt ostamisen." naurahdin ja käännyin halaamaan siskoani.

31.08.2018   Näyttelypäivä Maybeckissa   omistaja Amelie

Vaikka näyttelypäivien järjestäminen onkin pääsääntöisesti varsin mukavaa, tuo se mukanaan myös pientä hampaiden kiristelyä siinä vaiheessa kun haluaisi kaikki omat ponit mukaan eikä apukäsiä löydy kirveelläkään. Onneksi meillä Maybeckissa on asiat melko hyvin; tallityöntekijät esittävät poneja mielellään, eikä talkooväestäkään ole ollut pulaa. Itseasiassa näyttelypäivien talkooväki on pysynyt alusta asti melko vakiona; mukana on poikkeuksetta perheenjäsenet sekä lähimmät ystävät. Isäpappa Marco kuuluttaa, äiti tekee leivonnaiset kanttiiniin ja ystävät jakavat taustahommat kuten kehäsihteerin viran, kanslian, verkkavalvonnan ja muut vastaavat hommat. Myös me olemme Bettinan kanssa vahvasti mukana, mutta usein saamme kuitenkin nauttia H-hetkellä perheen ja ystävien tekemästä työstä ja juosta parhaat ponit kehässä. Aivan, kuten tänäänkin.

Pitkän harkinnan päätteeksi ilmoitimme tämän päiväisiin näyttelyihin oreista Veetin ja Wöhlerin kun taas tammoista mukaan pääsivät Tiiti, Enni sekä Jen. Näiden edellämainittujen ponien ilmoittaminen näyttelyyn oli oikeastaan melko taktinen veto; siinä missä pääsimme näyttämään kotiolosuhteissa tallin uusia poneja, toivoimme hartaasti ainakin jollekulle poneista kantakirjakelpoisuutta sertien myötä.

Itse päivä ponien kanssa sujui varsin leppoisasti. Siinä missä tammat nuokkuivat käsihevosalueella yhden ihmisen pideltävänä pienessä laumassa, orit seurasivat tilannetta varsin tyynellä mielellä omien hoitajiensa kanssa. Oikeastaan kumpikaan, ei Veeti eikä sen jälkeläinen Wöhler esittänyt päivän aikana mitään jäätävää orishowta ja hyvä niin - on hienoa näyttää muille shetlanninponi-ihmisille oreja, jotka ovat hyvätapaisia mutta jotka kuitenkin omaavat esimerkiksi hyvän orileiman. Ja onhan se niin, sukupuoleen katsomatta, että hyvin käyttäytyvän ponin kanssa on ilo harrastaa ja toimia!

Pitkän näyttelypäivän päätteeksi pääsimme juoksemaan kehässä useampaan kertaan, sillä Veeti, Tiiti sekä Jen palkittiin irtoSERT palkinnoilla kun taas Enni kamppaili itsensä upeasti BIS kehään sijoittuen lopulta sijalle BIS5. Eikä nuori ja vähän pitkästä päivästä väsähtänyt Wöhlerkään kylmäksi jättänyt, sillä ori kamppaili itselleen erittäin kovatasoisessa luokassa kuitenkin sertin arvoinen-maininnan. Mutta aika hienoa, että viidestä ponista neljä sai itselleen sertit sekä siten myös osallistumisoikeuden kantakirjaustilaisuuksiin. Taidammekin jo Maybeckissä tietää, mitkä ponit nostetaan tapetille seuraavaa kantakirjausturneeta varten.

Jokaiselle näyttelyponille tarjoiltiin myöhään illalla ylimääräinen melassivesi elektrolyyteilla twistattuna, jonka päätteeksi istuimme näyttelytalkooväen sekä tallityöntekijöiden kanssa alas nauttimaan kesän viimeisistä säteistä tallin puutarhaan. Siinä missä aurinko teki laskuaan, sytytimme kynttilöitä illan valoksi - ja nautimme viinistä, hyvästä ruoasta sekä ennenkaikkea mahtavasta seurasta!