Maybeck Stud

Valyrian Syrena

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 01.06.2018, 8v
Musta, 106cm

Rekisterinumero VH18-017-0236
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Valyrian Shetlands Emmi N.
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-II
SHLA-II
YLA3


Meidän ensimmäinen valyrialainen muutti Maybeckiin tuulessa ja tuiskeessa, sydäntalvella, lumen ja jään keskellä. Kontrasti oli aikamoinen kun vierailimme seuraavan kerran Valyriassa keskellä kuuminta kesää. Lähdimme moikkaamaan kesäkuun ensimmäinen päivä päivänvalon nähnyttä tammavarsaa, jonka kehumista kasvattaja Emmi ei malttanut lopettaa. Olihan sillä aika makea suku ja isä perkuleen komea poniori. Varsasta kehkeytyisi varmasti näyttelykehien kingitär ja olihan nuo vanhemmat valjakkoajossakin pärjänneet. Olimme olleet kovin tyytyväisiä aiempaan kasvattiin C'est La Vieen, joten ei ollut epäilystäkään ottaa Mersua alle ja lähteä katsastamaan tämä tulevaisuuden lupaus.

Syrena on kasvanut ja osoittautunut hyvin yhteistyökykyiseksi poniksi, jolle kaikki on kivaa ja kaikki aina käy. Syrenan tammamaisuus näkyy lähinnä sen laumakäyttäytymisessä, sillä se on saatava olla paikan pomo ja isommassa laumassa Syrena on varmasti uhmaamassa vanhempaa ja ylempää johtoa. Siltä löytyy egoa ja uhmaa, mutta ihmistä kohtaan se sitä harvemmin on koskaan osoittanut. Hoitotoimenpiteet on mukava hoitaa, oli kyse sitten harjaamisesta, valjastamisesta, eläinlääkäristä tai kengittäjästä. No, eläinlääkäriä kohtaan Syrenalla on omat ennakkoluulonsa, varsinkin jos mukana on muitakin härpäkkeitä kun perus rokotukseen tai tutkimiseen tarvittavat. Syrene osaa laittaa myös shown pystyyn ja silloin pöristään ja stepataan. Taitava lääkäri kuitenkin hoitaa tilanteen nopeasti haltuun ja tässä yleensä auttaa - yllätys yllätys - ruoka.

Valjakkopainotteinen Syrene on hyvin tarkka treenikaveri. Se ei tee mitään puoliksi eikä salli sitä myöskään ohjastajalta. Avut täytyy miettiä alusta loppuun ja myös tehdä huolellisesti. Syrene on kyllä siinä mielessä reilu kaveri, että sehän sitten muuten tekee ja todellakin osaa, kun vastapuolikin on menossa koko päällään mukana. Syrene motivoituu paljon kehuista ja siitä huomaa, kuinka se vallan ylpeänä vetää hienoja vaunujaan. Ratsuna Syrene osaa perusasiat ja on ihan mukava lastenratsu, mutta ei sillä itseään elättäisi. Sen verran velttoa ja tylsää on se meno, ainakin tamman itsensä mielestä. Syttyminen tapahtuu valjaiden alla ja silloin Syrene on elementissään.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wanteborgs Jupiter
VIR MVA Ch, KTK-I
ii. Hubbingham Jasper
trn, 103cmevm
iii. Farling Cesar
iie. Wanteborgs Jasmin
ie. Skelberry Rinea
trn, 104cmevm
iei. Carlwing Bruno
iee. Cesiana v.d. Applethorn
e. Arhavney Shalya
KTK-II
ei. Rosedawn Cinnamon
hkko, 107cmevm
eii. The New Born
eie. Needle Tong
ee. Shakira v. Hostberg
m, 104cmevm
eei. Fallway Sedon
eee. Kirana v. Hollyway


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
02.09.2018 t. Maybecks Maple Maybecks Crusor Reibili, Brusque Ponies
05.11.2018 o. Maybecks Whyski Maybecks Wöhler Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  30.09.2018 Kalma VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty (pv) 1/91
  31.10.2018 Wyat Shetlands VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty (pv) 6/77

Näyttelytulokset

  01.07.2018 NJ-näyttelyt (Tuiskula) irtoSERT
  01.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  08.12.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) BIS4, MVAsert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1472.84 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 804.67
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 668.17


Päiväkirja ja valmennukset

9.12.2018   Tarhan kuningatar   omistaja Bettina

Tarhakaverit Waina ja Syrena ovat olleet parhaita kaveruksia niin pitkään kun molemmat ovat meillä asuneet. Norjalaisena tuontiponina Wainalla oli paikkansa kanssa hakemista paikallisen Syrenan kanssa, mutta loppujen lopuksi tammojen yhteiselo muuttui hyvin seesteiseksi ja kumpaakin miellyttäväksi. Syrena on kuitenkin pitänyt pomon paikkaa ja jaksaa aina välillä muistuttaa pienikokoista Wainaa siitä.

Perjantai-iltana tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä sai sekä minun, että siskoni Amelien vähintäänkin hämilleen. Kun tammoja haettiin tarhasta talliin, Jessica huomasi isohkon verta vuotavan vekin Wainan takajalassa. Haava hoidettiin eikä sen oletettu olevan mitään sen ihmeempää kuin hokin tekemä ikävä sattumus. Olihan Wainalla tapana riekku tarhassa Syrenan kanssa aina silloin tällöin.

Kun lauantaina oli ponien aika siirtyä tarhasta talliin, Waina tallusti portille vastaan riekaleisella loimella. Useamman sadan euron loimen palasina näkeminen sai meidän kaikkien hymyn hyytymään ja aloimme vakavasti pohtimaan tammojen erilleen siirtämistä. Tiedä sitten miksi näin monta tilanneta mahtui lyhyen ajan sisälle. Ehkä oltiin vain tultu siihen pisteeseen, että kummankin ponin tultua tarpeeksi tutuiksi niiden riekkuvat luonteet eivät vain sopineet yhteen. Tilannetta pitänee seurailla ja testailla kuinka kaikkien olisi parempi. Niin pitkälle kun aineelliset vahingot ja ennenkaikkea haavat ja vekit voidaan välttää, niin myös toimitaan.

"Tästä tulee kyllä kauhea säätö jos pitää alkaa miettimään tarhauksia uudestaan", Amelie-sisko pohti iltapalapöydässä. "Niin, mä tiedän, kuudenkymmenen ponin uudelleen organisointi ei ole helppo juttu", myötäilin hänen huoliaan. "Toivottavasti tässä vaan oli epäonnea eikä noiden paukapäiden toiminta tule tavaksi", Amelie kuulosti yllättävän optimistiselta. Yleensä hän on meistä se, joka maalailee piruja seinille ja olisi valmis ottamaan vaikka 100 000 euron lainan rakentaakseen lisää tarhoja. Olin tyytyväinen, että hänkin suhtautui tähän pohdiskellen, katsotaan mitä tuleman pitää!

09.06.2018   Tervetuloa, ihana "ihana" Syrene   omistaja Bettina

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa oli takanapäin. Vuorokauteen oli mahtunut yhtä sun toista ja olin helpottunut jokaisesta tunnista joka kului eteenäpäin. Tiesin nimittäin, että ajan kanssa helpottaa ja tämän ponin kohdalla todennäköisesti hyvinkin nopeasti kunhan päästään rytmiin heti kiinni. Yksi päivä oli tuntunut miljoonalta ja sulkiessani tamman karsinan oven illalla, huokaisin taas helpotuksesta ja katsoin Syreneä sekavin tuntein. Toisaalta olin uskomattoman innoissani uudesta ponista, enkä malttanut odottaa että pääsen tutustumaan siihen lisää. Toisaalta taas mielessä velloi kauhukuvat mitä mahdollisesti seuraava päivä toisi tullessaan. Mikä sitten oli ollut niin kamalaa? Palataanpa edelliseen aamupäivään.

Kun Emmi oli lähtenyt ja jättänyt kultakimpaleensa Maybeckiin, päästimme tamman suoraan laudoitettuun tarhaan tutustumaan ponikavereihin ja uuteen ympäristöön. Poni oli silminnähden levoton ja ahdistunut. Se ravasi, laukkasi, hirnui ja olisi varmaan tehnyt voltteja osaisi. Se tempaisi muutkin ponit mukaansa ja kohta koko lauma tuntui olevan hermoromahduksen partaalla. Lähdin katsomaan pihan toiselta puolelta vapaata tarhaa jonne Syrene mahdollisesti voitaisiin siirtää hieman rauhallisempaan paikkaan jossa tarhasi vain yksi elämäänsä kyllästynyt vanha ori jota nuori tammanhetukka varmaan lähinnä ärsyttäisi. Ennenkuin pääsin edes puoleenväliin matkaa kuulin valtavan ryskeen takaani ja samassa huomasin silmäkulmassa mustan möhkäleen kirmaavan metsikköä kohti.

Syrene onnistui jollain ihmeenkaupalla tulemaan LANKKUAIDASTA läpi kaikessa toheloinnissaan (myöhemmin kävi ilmi, että osa syy tähän oli ponin laukkapyrähdyksessä kaatuminen ja aidan ali liukuminen, voitteko kuvitella...). Syrene saatiin onneksi nopeasti kiinni, raukka oli niin hämmentynyt ettei oikein edes tiennyt mihin mennä, joten kaurakipon rapina sai sen hyvinkin valveutuneeksi. Poni vietiin rauhallisempaan tarhaan, jossa se selkeästi tapahtuneesta hieman järkyttyneenä pysyikin kiltisti loppupäivän.

30.09.2018   Menestystä VVJ-Cupista   omistaja Bettina

"Niin vaan ne perkeleet meni ja voitti", Amelie totesi hiljaa auton ratin takaa lasittuneella katseella. Olimme kokeneet päivän aikana monenlaisia tunteita ja juuri tämä tilanne oli saanut aikaan tunnevuoristoradan. VVJ Cup oli meille kuukausittain tärkeä tapahtuma, johon lähdimme lähes koko poniköörin voimin ja mukaan piti palkata enemmän hoitajia kuin mitä tallilla on työntekijöitä. Valitsimme radoille aina parhaat ponimme, olihan kyseessä arvokisa. Ja korkeasta tasosta johtuen siellä oikeasti kisasi maan huippuja - välillä pääsimme tapaamaan myös kansainvälisiä valjakkoponeja. Ihan mahtava tapahtuma.

No, kuten mainitsin, taso on kova. Vaikka mukana on parhaat ponimme, kuukausittain arvokisa kaiken muun tohinan ja kansallisen kisaamisen ohella ei ole kuitenkaan sellainen, mihin pystymme laittamaan extraeforttia valmentautumisen puolelta enempää, mitä normaali kilpahevosen valmentautuminen on. Se usein näkyy tuloksissamme, sijoituksia ei tipu mitenkään erityisen tiuhaan. Eikä se meitä haittaakkaan, kaikkihan on vain plussaa niin kokemuksena kuin sijoituksenakin! Siksi tämä syyskuun Cup kilpailu oli sekä minulle, että Amelielle vähintäänkin järkytys.

"Mä en tajua kun tein niin typeriä pieniä virheitä, miten ne tuomarit oikeen kasas ne kokonaispisteet?" Amelie pohti ääneen, eikä odottanutkaan minun vastaavan. Huomasin siskoni säpsähtävän kun vastasin kuitekin: "Mä en tosiaan tiedä, mutta mun silmään koko suoritus oli älyttömän tasapainoinen, harmoninen ja ponit oli hyvin kuulolla. Ei siinä mitään vikaa ollut". Amelie oli aina kamalan itsekriittinen kisaamisen suhteen eikä ottanut voittoa aina helpolla vastaan. Ihme tyyppi.

Kotona lastasimme ponit talliin. Muffy ja Syrena olivat varsin pirtsakoita, vaikka takana oli pitkä päivä. Ripustin luokkavoittajan ruusukkeet niiden oviin. Meillä oli tapana laittaa ainakin viikoksi voittoruusukkeet roikkumaan ponien karsinan oviin. Muffy ja Syrena olivat tänään näyttäneet mielettömän esimerkin yhteistyöstä ja kuuliaisuudesta, halusta tehdä oikein ja miellyttää. Kumpikin olivat yksilöinä omalla tavallaan hyvin erilaisia, mutta onneksi motivaatioltaan täysin samanlaisia. Rapsutin kumpaakin vuorotellen pitkään antaen extraporkkanoita. Toivottavasti tammat oikeasti tiesivät tehneensä juuri niin hyvää työtä, kun olivatkin.