Maybeck Stud

Valyrian C'est La Vie

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 08.12.2017, 8v
Musta, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0135
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Valyrian Shetlands Emmi N.
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II


Me Maybeckin siskokset heräsimme kevääseen vähän myöhään. Mutta osasyyllinen on ehdottomasti uskomattoman kylmä kevät joka on koetellut meitä valtavilla lumikinoksilla ja pakkasella. Suurinosa shetlanninponikasvattajista oli jo varanneet kevään varsansa ja me olimme jääneet ilman muiden kasvattien poneja. Toki olimme koko talven ja alkukevään keskittyneet paljon omaan kasvatukseen, mikä kuitenkin luonnollisesti kaipasi lisäverta muilta kasvattajilta. Onneksemme kotia etsi vielä yksi poni. Valyrian C'est La Vie. Pelkkä nimi jo herätti mielenkiintomme Emmin myytäväksi ilmoittamaan shetlanninponioriin. Ajoimme paikanpäälle tutustumaan tähän poniin paremmin ja kuten tosiostajan kuvaan kuuluu, traileri mukanamme.

Kessussa ihastutti sen orimainen arvokas olemus, kuitenkin rauhallinen luonne, jossa selkeästi oli twistiä. Liikkeiltään se oli puhdas, eteenpäinpyrkivä ja vaikutti myös hyvin motivoituneelta. Emmi oli järjestänyt meille myös ajokokeen, joten irtojuoksutuksen ja liinatyöskentelyn jälkeen poni sai valjaat yllensä ja kasvattaja itse ajoi tätä maastakäsin käynnissä ja ravissa. Tuttun tapaan Amelie halusi ensimmäisenä itse testata miltä ori tuntui ohjalle. Näin hänen ilmeestään kuinka ihastunut hän oli tähän poniin. Luotin hänen intuitioon täysin ja omanikin oli kaikinpuolin positiivinen. 20. päivä maaliskuuta 2018 Kessu lastattiin traileriimme ja ori hyvästeli vanhan kotitallinsa.

Kuten aiemmin mainittu, Kessu on luonteeltaan hyvin arvokas eikä hötkyile turhia. Sitä ei ehkä uskoisi niin nuoreksi oriksi, vanhemmalta herralta voisi jo olettaakkin tämmöistä käytöstä. Kyllä siitä ruutia löytyy, varsinkin taluttaessa riimun kanssa se varmasti yrittää aina jotakin. Etenkin tammojen luo on aina kova kiire ja pienet machotanssit täytyy varmuuden vuoksi ottaa muiden hevosten läheisyydessä. Ihan harmitonta pelleilyä se silti on. Tallitavoiltaan Kessu on ehkä kärsimätön, mutta muuten ihan kiva. Varsinkin ollessaan yksin tallissa se on kovin levoton, pyörii ja hirnuu. Heinäkasa tai ihan se hevoskaveri rauhoittavat silti tilannetta. Ori kannattaa jokatapauksessa sitoa vetosolmulla kiinni, jotta toimenpiteet sujuvat helpommin ja turvallisesti.

Ohjastettuna Kessu on motivoitunut ja rehellinen. Jos ohjastaja tietää mitä tekee, tekee sen oikein ja vaatii sopivassa suhteessa kuin antaakin, poni toimii kuin unelma. Jos taas ohjasote on liian kova, avut epäselvät tai epäloogiset, Kessu varmasti huomauttaa asiasta olemme todella raskas tai ääritapauksessa pukittelemalla. Koska poni on niin rehellinen, se on selkeä merkki ohjastajalle, että jotain tehdään nyt väärin. Muutoin se on hyvin helppo ja tekee aina parhaansa. Kessu on toiminut myös ratsuna ja suorittaa sitäkin roolia varsin hyvin. Silloin kaasujalka on ehkä kovempi, mutta poni sitäkin paremmin työstettävissä!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Martyr Minion
VIR MVA Ch, KTK-I, VVJ-I, KRJ-I
ii. Tricky Matrix
m, 107cmevm
iii. Phenom II
iie. Mini Madonna
ie. Criostal Diamond
m, 100cmevm
iei. Exody
iee. Ytron Lienna
e. Winston Candy Crush
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-II, VVJ-II
ei. Winston Ivy Brown
trt, 103cmevm
eii. Killmans Little Joy
eie. Trah Denilla
ee. Lemonade Junk
rtpäis, 105cmevm
eei. Icey Pople
eee. Winston True Goldie

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
25.05.2018 t. Maybecks Curly Wurly Valyrian C'est La Vie Juulia, Käpälämäen ponitalli
04.04.2018 t. Maybecks Lucrative Maybecks Lutiewa Kida, Mooncloud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  30.06.2018 Wyat Shetlands VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty 7/126

Näyttelytulokset

  03.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  01.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

  20.08.2018 SHLA rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) LKV3, Ip.

Kilpailut

Valjakkoajossa 1470.22 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 488.65
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 981.57


Päiväkirja ja valmennukset

15.08.2018   Kesän kuulumiset   omistaja Bettina

"Kessu on kyllä

Syksy lähestyy ja niin lähestyy Kessun kilpakauden päätöskin. Poni on tehnyt hyviä tuloksia radoilla sijoittuen ja myös voittaen. Yhtenä merkittävänä sijoituksena mainittakoon kesäkuun VVJ-Cup jossa Kessu sijoittui seitsemänneksi yhdistetyssä noviisiluokassa. Eihän tuo sijoituksena korkea ole, mutta mainittakoon, että taso yli 120:n ponin luokassa oli todella kova emmekä lähteneet tähän arvokisaan kovinkaan korkein odotuksin. Niin vaan se meidän poniori jaksaa yllättää!

Kesään on mahtunut myös muutamia näyttelyitä jonka myötä pääsimme myös kantakirjatilaisuuteen toukokuussa. Pitkärunkoinen ja -jalkainen Kessu palkittiin II-palkinnolla, mikä oli myöskin odotuksiin nähden varsin hyvä. Pisterivi tuomareilta oli tasainen 20 + 18 + 20 + 20 (= 78p). Kessu sai kehuja myös hyvästä käytöksestään ja liikkeistä kehässä. Kovin ylpeitä saimme pojasta olla ja odotamme innolla, että pääsemme myös kertomaan tammanomistajille orin hienoista piirteistä.

24.03.2018   Kessu, Kassu, Kossu... Lempinimen vaikeus!   omistaja Bettina

"Kessu on kyllä ihan supersöpö!" iloitsin tallin käytävällä kun olimme saaneet uuden orin karsinaansa. Se kiersi rauhattomana ympyrää ja hirnui. Toin ponin talliin siksi aikaa, että purkaisin siltä matkavarustuksen pois päältä ja vaihtaisin klipatun turkin päälle asiallisemman loimen. Minua harmitti sen stressi ja halusin saada ponin nopeasti tarhaan missä se pääsisi tutustumaan lajitovereihinsa ja päästelemään vähän paremmin höyryjä kuin karsinassaan. Illalla se jo asettuisi varmasti mielellään koppiinsa ruokien ääreen.

"Kai sä Bettina ymmärrät, ettei noin hienoa oria voi sanoa Kessuksi", Amelie moitti. Aina hän löysi sanomisistani ja ajatuksistani jotakin vikaa. Tunsin taas verenpaineen kohoavan, mutta annoin hänen jatkaa. "Siitä tulee mieleen joku ketjupolttaja korsteeni keltasina hampaineen", Amelie jatkoi halveksuen ja mittaili ponia kuin kuumeisesti miettien parempaa vaihtoehtoa lempinimeksi. "Kai sinä siskorakas ymmärrät, että kessu on ihan yleinen lempinimi ja päivittäisessä käytössä esimerkiksi Suomen puolustusvoimien kasarmilla lempinimenä kenraalille", taoin takaisin hetken hiljaisuuden jälkeen. Koin pientä ylpeyttä keksiessäni paremman argumentin, johon vastalauseen keksiminen saisi olla oikeasti jo tuulesta temmattua. "En jaksa joka asiasta vängätä, olkoot mikä on, mutta minä tulen kutsumaan sitä mieluummin Kapuksi joka muuten on myös yleinen lempinimi ja päivittäisessä käytössä esimerkiksi Suomen puolustusvoimien kasarmilla", Amelie sanoin painottaen loppulauseensa matkien äänensävyäni pilkkaavasti. Hymyilin silti hieman kun sisko tässä vaiheessa kääntyi kannoillaan ja poistui paikalta.

Kun olin saanut Kessun varustuksen sääolojen mukaiseksi (tosiaan, on melkein pääsiäinen ja ulkona sataa lunta taivaan täydeltä) talutin tanssahtelevan orin ulos tallista. Huomatessani, että Kessu koitti kovasti mennä oman mielensä mukaan, kiepautin riimunnarun lisävarusteeksi sen turvan ympäri jotten heti ensimmäisenä päivänä laskisi oria irti. Päästyään tarhaan Kessu otti muutamat ravit ja äkkipysähdykset, nuuhkien ilmaa pää pystyssä ja tervehtiä viereisten tarhojen poneja. Kaikki olivat into piukeana uudesta tulokkaasta. Hörinää ja hirnuntaa kuului vähän joka suunnalta, se oli kuin tervetulokomitea. Katselin hetken orin perään kuinka se pärjää ja hyvinhän sillä meni. Kessu käveli tarhaa ympäri ja edestakaisin, haisteli maata ja pyörähti myös maassa. Se näytti varsin tyytyväiseltä, joten palasin takaisin talliin purkamaan loput kamat.

Kasvattajalta mukana tuli satula ja suitset, suojat ja joitain harjoja riimun ja riimunnarun lisäksi. Satula oli aikansa elänyt ja varmaan useammalla ponilla kiertänyt. En mennyt takuuseen sen istuvuudesta, mutta eipä tuon väliä oikeastaan ollut. Jokatapauksessa Kessu tulisi pääsemään valjassovitukseen kun hommaamme sille sopivat ja vartavasten ostetut kilpailuun soveltuvat valjaat. Satula ja suitset varmasti hoitivat hommansa sillä liikutuksella, mitä selästä käsin tultaisiin tekemään. En mennyt ihan takuuseen harjoista ja riimusta, kaippa nekin voisi uusia. Inspiroiduin sen verran uudesta mustasta tulokkaasta, että visioin sille samantien turkoosisävytteiset hoitovarusteet. Lisäsin samantien asioinnin hevostarvikeliikkeessä huomiselle.

Seuraavana päivänä kaarroin Takakujan tallipuodin pihaan puoliltapäivin. Marssin sisään ja tervehdin myyjää tuttavallisesti. Täällähän olimme asioineet ja vuosien ajan saaden aina laadukkaita tuotteita sopuisaan hintaan. Olin hahmotellut turkoosia värimaailmaa johon hyvin istuvan riimun ja uudet suojat löysin. Harjat, pakki ja riimunnaru olivat hieman eri sävyistä, mutta sehän ei haitannut mitään. Tyytyväisenä, joskin kukkaro kevyempänä lähdin takaisin kotiin esittelemään Amelielle uusia ostoksiani.