Maybeck Stud

Treiber Tziyon

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 15.08.2018, 8v
Musta, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0523
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Maahantuonut Husgård Stud Norjasta
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I
SHLA-II
YLA3


Treiber Poniesin kasvattama Tiivi saapui Maybeckiin Husgård Studin maahantuomana. Musta poniori on osoittanut olevansa villi ja vallaton persoona, jonka kanssa ei mikään päivä ole taatusti tylsä. Pahaksi tai ilkeäksi sitä ei voi kuitenkaan missään määrin kuvailla, sillä vekaramaisen luonteen alta paljastuu hetken kaivelun jälkeen mitä lämpimin ja hyvätahtoisin sydän.

Lyhyesti kuvailtuna Tiivin voisi kuvailla olevan energinen pakkaus, joka ei malta olla pitkään aloillaan. Tarhassa se tarkkailee mielellään muita poneja tai leikkii sen tarhalelujen kanssa - suurimmaksi rakkaudeksi on osoittautunut Bettinan vanha kumisaapas, jonka voi vielä etäisesti hyvällä mielikuvituksella kumisaappaaksi tunnistaa. Nuorempana Tiivi ei jaksanut keskittyä hoitotoimenpiteisiin, mutta tänäpäivänä se on ihan asiallinen hoitaa käytävällä molemminpuolin sidottuna. Karsinassa oria ei ole tainnut kukaan pitkään aikaan hoitaa, sillä siitä ei yksinkertaisesti tule yhtään mitään - se on niin osallistuva, että harjauksen tai varustamisen lopputulemasta ei ole minkäänlaista takuuta. Parhaimmillaan Tiivi on kuitenkin oikea sydänkäpynen, joka hoitaa hoitajaansa takaisin hamuilevalla ylähuulella osoittaakseen jonkinlaista vuorovaikutusta hoitajaansa kohtaan.

Jo Norjassa ajo-opin saanut Tiivi on lahja valjakkoajolle. Se on hyvin energinen ja se liikkuu hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä eteen, mutta tästä huolimatta sen tekemisessä säilyy tasainen tahti sekä tietynlainen rauhallisuus. Ikiliikkujaksikin pilkattu Tiivi rakastaa tehdä kaikenlaisia tehtäviä, ja sitä voisi kuvailla hyvin miellyttämisenhaluiseksi - se tekee juuri niin kuin ohjastaja siltä pyytää ja lähtee suorittamaan uusiakin juttuja hyvällä mielellä. Vaikka Tiivillä on kouluajoa ajatellen hyvä, vahva tahti sekä tasapaino, löytyy sen leipälaji kuitenkin tarkkuuden tai maratonin puolelta. Sen rohkea luonne ja hyvä kestävyys on ollut avainasemassa useassa valjakkokilpailun sijoituksessa - siinä missä joku muu epäröi epäselkeää tehtävää tai esimerkiksi erikoisessa paikassa majailevaa yleisöä, Tiivi painelee korvat höröllä eteenpäin sen suurempia miettimättä.

Tiivi on tottunut matkustaja, ja se on helppo lastata sekä traileriin että rekkaan. Vieraissa paikoissa pienen poniorin on pidettävä itsestään hetki meteliä ennen kuin se rauhoittuu aloilleen - joskin esimerkiksi tammojen ohi verryttelyssä kulkiessa se saattaa olla sulka päässä jopa sen 107 senttimetriä korkea. Itse tositilanteessa se kuitenkin keskittyy enemmän ohjastajaansa kuin ympäristön ärsykkeisiin - ei ole kerta ei kaksi, kun rekasta on saapastellut ulos yksi hormoonihyrrä ja muutamia tunteja myöhemmin palkintojenjaossa on esiintynyt lauhkeaan ruunanrupsukkaan verrattavissa oleva poni.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Treiber Tracius
m, 106cmevm
ii. Tewtonka
m, 105cm
iii. Marquis
iie. Tewri
ie. Hausisse
rt, 107cm
iei. Huck Finn
iee. Hauterive
e. Miakoda
m, 100cmevm
ei. Eyanosa
m, 101cm
eii. Nostrzyk
eie. Eyelet
ee. Magenha
m, 100cm
eei. Temple Colfax
eee. Magnatka

i. Treiber Tracius oli musta, 106cm korkea shetlanninponiori Norjasta. Luonteeltaan ori oli energinen kaveri, jonka kanssa ei tullut yhtään tylsää päivää. Sen kanssa joutui jos johonkin seikkailuihin orin muun muassa karatessa tarhasta. Ponilla oli kuitenkin hyvä sydän ja osasi se yleisesti käyttäytyä kuin herrasmies. Traciuksella kilpailtiin valjakkoajossa menestyksekkäästi ympäri Pohjoismaita. Ori eteni tarkasti ja reippaasti kärryjen edessä, mutta muisti myös kuunnella tarkasti ohjastajan ohjeita. Ori oli rohkea valjakkoponi, joka ei pelännyt haasteita. Tracius on myös kantakirjattu hienolle ensimmäiselle palkinnolle, mikä vain lisäsi kiinnostusta jalostusmarkkinoilla. Orin sukua on jatkettu 23 varsalla, joista jokainen on perinyt isänsä komean ulkonäön ja energisyyden. Tracius menehtyi 26-vuotiaana.

ii. Tewtonka oli komea, toiselle palkinnolle kantakirjattu musta shetlanninponiori, jolta löytyi säkäkorkeutta 105cm verran. Luonteeltaan ori oli itsepäinen ja sen kanssa tuli todella tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Orin kanssa tuli luoda vahva luottamussuhde, jotta ori kuunteli tarkasti ja eteni reippaasti ilman sen kummempia ongelmia. Tewtonkan kanssa kilpailtiin valjakkoajossa lähes koko uran ajan saman ohjastajan kanssa. Kaksikko tuli loistavasti toimeen ja ori nautti yhteisestä ajasta ohjastajansa kanssa. Kaksikko keräsi sijoituksia runsain mitoin ja ponin jäädessä eläkkeelle kisoista, oli sillä jo hurjasti meriittejä takataskussa. Orin sukua on jatkettu 19 jälkeläisellä. Tewtonka menehtyi valitettavassa onnettomuudessa 21-vuotiaana.

ie. Hausisse oli kaunis shetlanninponitamma, jolla kilpailtiin valjakkoajossa hyvällä menestyksellä muutaman vuoden ajan. Tamma oli rautias ja se omasi säkäkorkeutta 107cm verran. Luonteeltaan poni oli reipas ja pirteä, ja se tervehti aina jokaista vastaantulijaa pirteästi. Huonoja päiviä Hausissella oli harvoin ja sen kanssa oli mukava toimia. Vauhdikkuutta tammalta löytyi vaikka muille jakaa, mutta se kuunteli kuitenkin hyvin käsittelijäänsä. Valjakon puolella siltä löytyy kasa sijoituksia noviisi-tasolta, mutta tamman kilpailu-ura loppui noin neljän vuoden jälkeen sen omistajan sairastuttua vakavasti. Tamma jouduttiin myymään ja se pääsi siitoskäyttöön läheiselle siittolalle. Tamman sukua jatkettiin viidellä varsalla ja poni menehtyi 25 vuoden ikäisenä.


e. Miakoda oli kaunis, musta, metrinen shetlanninponitamma Norjasta. Luonteeltaan tamma oli hyväkäytöksinen, mutta vauhdikas poni. Sitä sai pidätellä kärryjen edessä kohtuullisen paljon, mutta tutun ohjastajan kanssa tamma käyttäytyi paljon paremmin ja kuuliaisemmin. Tamma eteni tarkasti ja reippaasti ja sen kanssa kerättiinkin hieno määrä sijoituksia valjakkoajon noviisi-tasolla. Miakoda on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle hienoin pistein. Ponilla on myös käyty runsaasti näyttelyissä menestyksekkäästi. Tamma teki aina parhaansa, vaikka välillä vauhti hieman lisääntyikin. Miakoda jätti jälkeensä kuusi hienoa varsaa, joista noin puolet ovat kilpailleet menestyksekkäästi valjakkoajossa. Tamma menehtyi valitettavaan ähkyyn 20-vuotiaana ja oli kova menetys omistajaperheelle.

ei. Eyanosa oli komeanmusta shetlanninponiori Ruotsista, joka omasi säkäkorkeutta 101cm verran. Ori oli kovaluontoinen, mutta menestyi hyvin valjakkoajon parissa. Eyanosa kilpaili ympäri Eurooppaa ja se oli omistajansa sanojen mukaan todella pitkäjänteisesti työskentelevä, tavoitteellinen poni. Ponin kanssa oli mukava työskennellä, vaikka se ei antanutkaan mitään ilmaiseksi. Orin kanssa sai tehdä töitä, jotta päästiin tavoitteisiin, mutta oli se myös aivan loistava opetusponi nuorille. Jalostuskäyttöön ori siirtyi 13-vuotiaana ja jätti jälkeensä hienot 14 jälkeläistä sukuansa jatkamaan. Jokainen näistä jälkeläisistä on kilpaillut valjakkoajossa, hieman vaihtelevalla menestyksellä. Eyanosa laukkasi vihreämmille laitumille 26-vuotiaana.

ee. Magenha oli 100cm korkea musta shetlanninponitamma, jota ei niinkään nähty kilpailuissa tai näyttelyissä. Tamman kerrotaan olleen luonteeltaan sen verran hankala, ettei kilpaileminen tullut hevosen kohdalla kysymykseen. Magenhalla olisi ollut potentiaalia ja taitoa vaikka mihin, mutta sen kanssa ei kukaan muu uskaltanut kilpailla kuin sen ensimmäinen omistaja. Poni jouduttiin kuitenkin myymään huonon taloustilanteen vuoksi ja tamma pääsi rentoon kotiin, jossa kilpailemista tai tavoitteellisuutta ei edes ajateltu. Magenha pääsi elelemään rentoa elämää lähinnä maastoretkien muodossa ja tamman luonnekin muuttui. Ei ollut enää kilpailujen stressiä, vaan se sai elellä rauhallisempaa elämää, jolloin tammastakin tuli rauhallisempi ja kiltimpi. Jälkeläisiä tammalta löytyy kaksi kappaletta ja poni menehtyi 28-vuotiaana.

Sukuselvityksen © Dimma, kiitos!


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
25.12.2018 t. Maybekcs Jingle Belle Hollygarth June Kida, Mooncloud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

Kilpailut

Valjakkoajossa 1420.43 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 595.62
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 824.81


Päiväkirja ja valmennukset

05.11.2018   Rakkaudesta se hevonenkin potkii   omistaja Amelie

"Neljätuhattaviissataa." Sanni uumoili rohkeasti, ja tönäisi minua leikkisästi kylkeen.
"Kuule, kun me ei tarvita enää yhtään kopukkaa. Jos mä taas menisin kotiin uuden ponin kera, Bettina varmaan kuristaisi mut ihan omin pikku kätösin." mä tuumin ja loihdin kädet rintani eteen ristiin vahvistaakseni sanomaa. Ei siinä, olihan Husgårdin viimeisin tuonti Norjasta ihan mielettömän valloittavan näköinen ja sillä oli tehty hyvä pohjatyö, mutta nyt ponikiintiö oli oikeasti täynnä.
"Neljätuhatta." Sanni jatkoi, johon sai vastaukseksi vain pään pudistelua.
"Okei, kolmetuhattakakssataa." nainen jatkoi.
"Kolmetuhatta ja se on muuten kättä päälle!" mä hihkaisin ja tarjosin naiselle kättä kaupan sovinnoksi.

..

"Niin, sä teit siis mitä?" Bettina rykäisi iltatallin aikaan. En edes muistanut, miten vihaiselta vaalea siskoni pystyi parhaimmillaan (vai pahimmillaan..) näyttämään. Sitä olisi voinut olla vaikka tuonelan puolella, mikäli siskollani olisi kasvanut sarvet päässä - ja totta puhuakseni niiden kasvaminen ei ollut tällä hetkellä kauhean kaukana.
"No hitto! Mä sain tän niin halvalla, että oli pakko ostaa! Jos sä et lepy, niin myydään vuoden sisään voitolla pois." mä virnistin ja taputin mustaa shetlanninponioria kaulalle. "Mä luulen, että tästä tulee ihan kiva. Norjalaista verenperimää, ja tällä on kivat liikkeetkin. Ja sen verran erikoinen sukukin, että kelpaa käyttää ja näyttää suomalaisessa shetlanninponijalostuksessa." yritin lepyttää siskoani joka näytti lähinnä siltä, että lyö minua kohta kädessään olevalla talikolla.
"Nyt ehkä kannattaa jatkaa matkaa ja viedä toi poninkuvatus pois mun näkökentästä!" Bettina karjaisi niin, että koko tallikäytävä raikasi.

"Ei meillä aina tälläistä ole. Eikä se pahalla sitä sanonut, huomenna se tulee jo aamutallin aikaan antamaan sulle kasan porkkanoita valloittaakseen sun sydämen!" mä jupisin poniorille sen karsinassa lohduttaakseni meitä molempia. "Ja jos Bettina ei lepy, niin me voidaan aina muuttaa yhdessä pois täältä!" jatkoin ja rapsutin oria sen valtavan otsaharjan alta.

09.11.2018   Parivaljakko maratonesteillä   omistaja Amelie

Yöpakkaset ovat tehneet tehtävänsä sillä maratonalueiden nurmialueet ovat kovettuneet sen verran, että niille uskaltaa ilman suurempaa liukastumisvaaraa mennä syyssateiden jälkeen - toki hokituksella, mutta kuitenkin. Koska tämä päivä Maybeckissa oli melko rauhallinen tahdiltaan, päätin tehdä melko perusteellisen treenin Taavin ja Oton kanssa maratonesteillä heti aamutuimaan.

Mustat oripojat ovat olleet melko lyömätön parivaljakko, ja niiden kanssa on ollut mielekästä treenata. Vaikka molemmissa on pientä vekaran vikaa, on ne valjakkokärryjen edessä äärettömän miellyttämisenhaluisia ja ennen kaikkea rohkeita sisupusseja, jotka menevät yhdessä vaikka läpi harmaan kiven. Alkuverryttely koostui tänään pitkälti siirtymisistä ja taivutteluista erinäisillä kaarevilla urilla, jonka jälkeen lämmittelin orien suuria lihaksia muutamilla laukkavedoilla ennen varsinaisille maratonesteille siirtymistä.

Treenasimme tänään koivukujaa joka vaatii ennen kaikkea taipuisuutta sekä vettä että umpinaista latoa jotka vaativat oreilta kuuliaisuutta ja rohkeutta edetä erikoisestakin elementistä huolimatta. Jo koivukujalla huomasin orien olevan iskussa; ne kääntyivät pennin päällä, pyrki eteen hyvällä tempolla eikä turhia rikkoneet laukasta raville. Eikä sovi unohtaa Bettinan virkaa groomina - hän tasapainotti ja siten helpotti koko porukan matkaa erittäin hyvällä groomauksella ihan alusta astI!

Vedellä sekä ladolla ensimmäisiin suorituksiin tuli muutama pieni rike raville, mutta toistojen myötä pääsimme etenemään myös näissä tehtävissä hyvällä tempolla puhtaasti ilman rikkoja. Joku voisi väittää, että vika alun rikkeisiin löytyi kärryjen päältä ohjastajasta, mutta sellaistahan ei myönnä kukaan. Ei vaiskaan, uskon ja tiedän, että mikäli olisin tukenut Taavia ja Ottoa alunalkaen paremmin, olisi myös näille tehtäville tullut erittäin hyviä suorituksia ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Loppuun suoritimme vielä noin kuuden tehtävän radan, jolla halusin kiinnittää huomiota erityisesti tuen antamiseen reippaammassakin vauhdissa. Ja kyllähän se niin vain on, että Taavi ja Otto on mielettömän upeita - vaikkei oreja ole ajettu hirveästi parivaljakkona, on niillä niin suuri sydän ja motivaatio työtä kohden että niiden kärryjen kyydissä ei voi kuin hymyillä. "Hitto tää on upeeta!" mä hihkaisin takana groomaavalle Bettinalle, kun siirsin poniorit käyntiin antaakseni niiden kävellä pitkät loppukäynnit hyvän treenikerran päätteeksi.