Maybeck Stud

Thunder Nut

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 13.05.2018, 8v
Musta, 93cm

Rekisterinumero VH18-017-0341
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Emmallee Holden
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I


Salamaakin nopeampi Ukko-poni on aina menossa; siinä missä muut löntystelevät aamuisin tarhaan kaikessa rauhassa ja pysähtyvät matkalla kaskottelemaan jalkojaan suoraksi, Ukon kanssa saa pistää omiin töppösiin vauhtia - ellei sitten halua, että talliovien karmit kehystää omaa tai ponin kaulaa loppumatkan ajan. Vanhemmiten Ukko on kuitenkin sisäistänyt noin miljoonan valtataistelun jälkeen sen, että ihmisen yli ei kävellä ja ihmisellä on aina - jokaisessa maailman mahdottomassakin - tilanteessa oma tilansa. Eli toisinsanoen, vaikka Ukko aina välillä melkoisia kyytejä tarjoaakin, ei se ainakaan tahallisesti jyrää ihmisen ylitse. Eikä se noin muutenkaan mikään mahdoton tai tyhmä poni ole, välillä vain vauhdinhurma korvaa ajatuksenjuoksun ja silloin tuppaa tapahtumaan jos jonkinlaista kommellusta.

Aina korvat höröllä jokaiseen asiaan suhtautuva poni on rehti ja reipas kaveri, joka ei turhia säpsy puskasta lentoon lähteviä lintuja tai saa paskahalvausta siitä, että maneesin kulmat napsuvat myrskytuulesta. Vaikka Ukolla on energiaa enemmän kuin miljoonakaupungissa, on se melko kiva kaveri hoitaa - se jaksaa seistä paikoillaan niin kauan, kun sen ympärillä häärätään tehokkaan oloisesti. Niinä hetkinä kun hoitaja hilpasee esimerkiksi varustehuoneesta valjaita, Ukko saattaa ryhtyä kuopimaan käytävää tai napsimaan ketjuja suuhunsa puhtaasti itseään viihdyttääkseen. Mutta sekin viihdyttäminen loppuu viimeistään silloin, kun sille karjaisee kuuluvasti ei tai ilmestyy takaisin paikalle - silloin vastassa on aina yhtä iloisen ja syyttömän näköinen poni. Kaikella rehellisyydellä en edes tiedä, miten yksi pieni poni voi näyttää niin tietämättömältä ja syyttömältä.

Viimeistään silloin, kun Ukon valjaiden vatsavyötä kiristää ja sen taluttaa valjakkokärryjen eteen alkaa se aina kerryttämään itseensä jotain ihan mahdotonta energiaa. Se on kokoajan menossa, eikä se malttaisi millään seistä paikallaan siihen asti, että ohjastajakin on kivunnut kärryjen kyytiin. Ja jos Ukolta kysyttäisiin ja sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa lakipykäliin, se kieltäisi ehdottomasti käyntiosuudet valjakkohevosilta. Se on joko lujaa ravia, tai sitten laukkaa - eihän kellään nyt ole aikaa tai edes halua kävellä rauhallisia sunnuntailenkkejä!

Kuten ehkä rivien välistä voi lukea, ei kärsivällisyys ja malttavaisuus ole ehkä Ukon vahvuuksia. Oikein osaavilla ohjastajilla se kuitenkin tekee myös ihan kivoja pätkiä käyntiohjelmaa koulua ajaessa, mutta se vaatii ohjastajalta jo oikeasti paljon tilanteenlukua sekä maankuulua ammattitaitoa. Ukon bravuureita on kaikki sellainen, joka vaatii rohkeutta, vauhtia sekä kestävyyttä. Siinä missä joku toinen stoppaa maratonkokeessa vesiesteelle, Ukko laukkaa veden läpi ilme värähtämättä. Tai siinä missä tottuneempikin poni jännittää esimerkiksi sillan ylitystä, Ukko painaa tehtävästä läpi kuin ei mitään ihmeellistä näkisikään. Ja siinä missä moni paljonkin treenattu iso hevonen hyytyy, Ukko laittaa vasta turbomoodin päälle. Voisi kai kiteyttää, että jos etsii ponia jolla ajaa "kaikki tai ei mitään"-tyylillä, Ukko on paras mahdollinen valinta.

Vaikka Ukko on melko levoton matkustaja, se lastautuu varsin asiallisesti sekä rekkaan että traileriin. Parhaiten se matkustaa trailerissa yksin, sillä muiden ponien läsnäollessa se keskittyy lähinnä ärsyttävään orimylvintään. Johon se keskittyy aika-ajoin myös vieraissa paikoissa ennen, kun sille tarjotaan tehtävää kärryjen edessä. Vaikka Ukko olisi ollut oikeasti todella raskas ja mahdoton käsihevosalueella, on se kuin toinen hevonen kärryjen edessä. Siitä hetkestä asti sen keskittyminen on sataprosenttisesti ohjastajassa ja se tekee kaikkensa ohjastajaansa miellyttääkseen. Oikeastaan kaikki, jotka on startanneet Ukolla kilpailuissa, on vuoronperään todennut, että jos mahdollista, Ukko on vieraissa vielä parempi ajaa.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Pyrlands Thunderbird
m, 101cm evm
ii. Call of Thunder
rt, 101cm
iii. Thunderball
iie. Call Me Maybe
ie. Pyrlands Bella
m, 105cm
iei. Mad Max
iee. Pyrlands Beatrix
e. Sweet Nut
rt, 104cm evm
ei. Whitehill’s Nutcracker
mpäis, 103cm
eii. Whitehill’s Noodle
eie. Whitehill’s Peanut
ee. Sweety Sweets
rt, 101cm
eei. Ohio Gangster
eee. Vellowmil’s Sunny

i. Pyrlands Thunderbird on musta, 101 cm korkea shetlanninponi joka edustaa varsin perinteistä ja tutuksi tullutta saksalaista sukupuuta. Pyrlands Shetlandsin kasvattama Thunderbird tunnetaan varsin vekkulin, mutta silti kohtalaisen helpon ja miellyttävän luonteen puolesta ympäri maata - eikä suotta, sillä poniorin edesottamuksia on kirjoitettu huumorimielessä niin sosiaaliseen mediaan kuin lehtiin niin paljon, että poniori on jo tietynlainen julkkiskasvo. Vaikka Thunderbirdiä kuvaillaan varsinaiseksi huumoriviikseksi, on se mielettömän hyvä valjakkoponi ja se on kilpaillut aina vaativalle tasolle asti yksilövaljakkona useita sijoituksia ja voittoja keräten. Hyvän rakenteen ja liikelaajuden omaava ori on kantakirjattu II-palkinnolle, ja sitä on käytetty melko runsaasti jalostukseen. On huomattavaa, että Thunderbird päästää emää melko vahvasti läpi jälkeläisilleen, sillä orin jälkeläiset ovat hyvin kirjavaa porukkaa niin luonteelta, kapasiteetilta että rakenteeltaan.

ii. Call of Thunder on mielettömän upea rautias, 101 cm korkea shetlanninponiori joka on kantakirjattu jo ensimmäisellä yrittämällä I-palkinnolle. Eikä varmasti vahingossa, sillä orin rakenne, liike sekä luonne on jotain aivan omaa laatuaan - ei ole montaa shetlanninponia joka olisi saanut sekä käynnistä että ravista täydet kymmenen pistettä. Kantakirjauslausunto kertoo orilla olevan hyvä laatutyyppi sekä ori- ja rotuleima, pyöreä runko, hyvä ja ryhdikäs ylälinja. Liikkeet ovat tahdikkaat ja tasapainoiset, jonka lisäksi niissä on hyvä työntö. Ajokokeessa ori on kuuliainen, tasainen ja yhteistyöhaluinen. Call of Thunder on kilpaillut valjakkoajossa aina vaativalle tasolle asti, jonka lisäksi se on kilpaillut ratsastuksessa helpoissa käyttöluokissa. Call of Thunderilla on useita kymmeniä jälkeläisiä, joita yhdistää vahvasti musta väri sekä hyvä rakenne.

ie. Pyrlands Bella on tunnetun saksalaisen Pyrlands Shetlandsin kasvatteja, jonka sukupuu ylettyy aina pitkälle kuudenteen polveen Pyrlandsin laadukasta emälinjaa. Musta, melko kookas 105 cm korkea shetlanninponitamma on luonteeltaan varsin mutkaton; sen kuvaillaan olleen varsin utelias ja yhteistyöhaluinen ponitamma, jonka kanssa sujuu oikeastaan mikä tahansa asia aina rekiajelusta uittamiseen. Bella on kilpaillut nuoruusvuosinaan käyttöluokissa ja noviisitason valjakkoajokilpailuissa, jonka jälkeen tamma on keskittynyt lähinnä näyttelyihin ja siitostammana oloon. Useita luokkavoittoja ottaneella tammalla on korrekti rakenne; sillä on hyvä runko ja ylälinja, mutta jalka-asennoissa on pientä moitteen varaa. Jälkeläisilleen tamma on periyttänyt melko laajasti itseään - varsat ovat suurimmalta osin hyviä käyttöponeja lajiin kuin lajiin. Tänään Bella viettää varsin rauhallisia eläkepäiviä 26-vuoden iässä.

e. Sweet Nutin historia on melko värikäs, sillä tamman pieneen ikään nähden sen elämänkaareen on sattunut kaikenlaista. Rautiaan, 104 cm korkean tamman alkuperät ulottuvat Hollantiin, josta se huutokaupattiin vain 3-vuotiaana Saksaan käyttöponihuutokaupassa. Upea liikkeinen ja hyvin kevyen rungon omaava ponitamma ostettiin saksalaiselle ohjastajalle valjakkoajoon, jossa tamma toimikin mahdottoman hyvin. Vain 7-vuotiaana Sweet Nut oli kilpaillut jo avoimia vaativan tason luokkia yksilövaljakkona, mutta valitettavasti se loukkasi vasemman takajalan hankositeen liukastuessaan derbykentälle. Vaikka rautias ponitamma paranteli hankositeen ennätysvauhdilla, halusi sen omistaja ottaa varman päälle ja siirsi ponin puhtaasti näyttely- ja siitoskäyttöön siltä varalta, että kerran vaurioitunut hankoside pamahtaisi uudelleen pahemmin. Yhden varsan tehtyään Sweet Nut myytiin takaisin Hollantiin, jossa tammalle löytyi varsin potentiaalinen shetlanninponikasvatuksesta kiinnostunut omistaja. Sweet Nut on parhaillaan kantavana, ja sen odotetaan jättävän maailmaan vielä useita potentiaalisia valjakkopainoitteisia jälkeläisiä.

ei. Whitehill's Nutcracker on upea sekoitus hollantilaista ja saksalaista perua; sen emälinja edustaa vahvasti hollantilaista näyttelylinjaa, kun taas isälinja saksalaista käyttöponilinjaa. Upean mustanpäistärikön värityksen omaava ori on kantakirjattu II-palkinnolle ja sillä on useita kymmeniä näyttelyvoittoja - eikä suotta, sillä onhan hyvin pyöreän rungon, vahvan ylälinjan ja melko hyvät jalka-asennot omaava ori upea näky. Nutcracker on luonteeltaan hyvin orimainen; se pitää itsestään mielellään meteliä, mutta työtä tehdessä keskittyy täysin olennaiseen - tästä syystä se on ollutkin hyvä poni myös valjakkoajossa, jossa ori on kilpaillut noviisitasolla hyvin tuloksin. Nutcrackerilla on useita jälkeläisiä, jotka ovat hyvin värikäs kirjo.

ee. Sweety Sweets on hollannissa syntynyt rautias shetlanninponitamma, jolla kokoa on 101 cm. Pyöreän rungon omaavalla ponitammalla on kaunis läsi sekä ristikkäisissä jaloissa korkeat, aina polviin asti ylettyvät sukat. Eikä sympaattisyys lopu ulkonäköön; siinä missä tamma on kaunis kuin karamelli, on se luonteeltaan ihanan maukas suussa sulava suklaa. Varsin lempeän luonteen omaavan ponitamman pääasiallinen elämäntehtävä on ollut toimia omistajaperheensä harrasteponina; sen kanssa on ratsastettu, ajettu valjakkoa että ravia, uitu, hengailtu pitkin metsiä ja opeteltu elintärkeitä hevosmiestaitoja. Sen lisäksi Sweety Sweets on jättänyt jälkeensä kaksi tammajälkeläistä, joista toinen on teetetty leasing-sopimuksella kasvattajallaan. Tänään Sweety Sweets viettää varsin leppoisia eläkepäiviä kevyesti liikkuen ja paljon ulkoillen, täysin terveenä vielä 26-vuotiaana!

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
01.10.2018 t. Maybecks Sympathy Sylvie vd. Thoreau Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe 2/36

Näyttelytulokset

  31.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) RCH
  28.08.2018 VSN-näyttelyt (Huvitus) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1429.98 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 633.62
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 796.36


Päiväkirja ja valmennukset

16.08.2018   Vesileikkejä ft. Unnakoira   omistaja Amelie

Kiireinen kesä on tehnyt tehtävänsä myös koiraharrastuksen puolella - siinä missä viimeisetkin vuorokauden tunnit on vietetty tallilla, on Unna saanut viettää hyvin vapaamielistä koirakesää. Mutta ei se pahitteeksi ole laittanut; Unna on nimittäin nukkunut piiiiitkiä päiväunia auringonpaisteessa tallin edustalla, juossut maastolenkeillä mukana sekä vahtinut omaa pihapiiriään silmät tarkkana. Tai no, jos vieraan luokse juokseminen sekä selälleen heittäytyminen rapsutusten toivossa on vartiointia, niin sitten Unna on vartioinut ja täsmällisesti sen onkin tehnyt!

Tänään tallitoimistossa päivän liikutettavia silmällä pitäen valitsin itselleni ajettavaksi pienen ja pörröisen Ukkoponin ihan vain Unnan aktiviteettia silmällä pitäen. Reippaan ja mielellään maastoilevan ponin mukana saatoin juoksuttaa Unnaa reippaamassa tahdissa pidemmän lenkin, ja koska sekä poni että koira pitävät tunnetusti vesileikeistä, saatoin kurvata lenkillä hiekkamontuille kastelemaan ponin kaviot sekä koiran tassut. Ja sehän tuntui olevan molempien mieleen; siinä missä heitin frisbeeta Unnalle syvälle monttuun, Ukko kauhoi etusillaan vettä antaakseen osan veden viileydestä myös ohjastajalle kärryjen kyytiin. Ja Unnan hyppiessä vedestä takaisin rantaan se saattoi vähän rähjätä Ukolle leikillään, johon koiriin tottunut poniori vastasi lähinnä etusiaan tiiviimmin heiluttaen. "Jaahas muruset. Eiköhän me lähdetä jo kotiin, meistä kolmesta piti kastua vain kahden, mutta tässähän sitä ollaan kaikki ihan yhtä märkiä." naurahdin kaksikolle ääneen ja vedin kastunutta t-paitaa pois iholtani.

Kotimatka Maybeckiin sujui varsin leppoisasti - Ukko ravasi leppoista vauhtia korvat höröllä ja Unna jolkotti kärryjen perässä varsin tyytyväisen näköisenä välillä hitaammin, välillä nopeammin. Takaisin tallille päästyämme suihkutin molemmat pesupaikalla huolellisesti mahdollisen sinilevän vuoksi, jonka jälkeen molemmat pääsi iltapäiväherkkujen pariin. Toinen tarhaan heinäkasan eteen, toinen tallitoimistoon hirven jalasta.

11.09.2018   Ensimmäinen karvaturri nakuksi   omistaja Amelie

Lämmin kesä on jatkanut lämpöaaltoaan aina syksylle asti - tuntuu huisilta, että lämpötilamittari näyttää vielä reilua kahtakymmentä syyskuun puolessa välissä ja ulkona pärjää toisinaan ihan hyvin pikkuvaatteissa. Ei siinä, ei saa valittaa, mutta pakko sitäkin on harrastaa vähän siinä vaiheessa kun ponit hikoavat jo alkuverryttelyn aikana kavioista korvantupsuihin asti. Yksi tälläisistä on Ukkoponi, joka oli jo elokuun alkupuolella +30 asteen helteillä visusti sitä mieltä että nyt on oikea aika kasvattaa kunnon talviturkki!

Eilen Jessica pesi Ukon kevyen maastolenkin päätteeksi huolellisesti, jotta se oli tänäaamuna puhdas klippausta varten. Vaikka vihaan klippaamista, teen sen mielelläni itse jolloin en ainakaan voisi motkottaa huonosta klippausjäljestä kenellekkään muulle, kun olen sen itse tehnyt. Ja koska viha klippausta kohtaan on todellinen, halusin hoitaa sen päivän ensimmäisenä työnä alta pois - loppupäivä sitten jotain vähän mukavampaa, kiitos!

Vaikka Ukko näytti alkuun vähän nyrpeää naamaa kun toin sen aamuheiniltä tallikäytävälle ulkoilun sijaan, ei klippauksen kanssa tarvinnut käydä sen suurempaa taistoa. Liekö mustan poniorin töppösissä vielä sen verran aamukankeutta, ettei se jaksanut temppuilla - tai sitten irtoava karva ja samalla puhdistuva iho kutitti mukavasti ja se keskittyi siihen. Niin tai näin; tunnin ahertamisen jälkeen Ukko oli klipattu päästä varpaisiin, ja se näytti taas siistiltä, huolitellulta kilpaponilta.

Koska klippaus tuo oman haasteensa ulkoiluun, taiteilin orin karsinanoveen kyltin, jossa kehoitin tallityöntekijöitä laittamaan sille kevyen kuoriloimen jatkossa ulos kolealla kelillä. Ja siinä samalla siirsin orin tarha-ajan aamusta iltaan, jotta se voisi olla mahdollisimman kauan nakuna ulkona. Aamulla kun on usein vähän viileää ja koleaa, se joutuisi ulkoilemaan loimen kanssa - iltaisin puolestaan on jo lämmintä, ja se pärjäisi vielä hetken ajan ilman loimia.