Maybeck Stud

Thordales Chacaroo

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 10.12.2016, 8v
Musta, 104cm

Rekisterinumero VH17-017-0051
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Thordale Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-II
KTK-II
SHLA-II


Jaa että mikä on tuo musta möykky karsinan nurkassa? Chacaroo on pimeä tapaus niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ori viihtyy omissa oloissaan eikä ole erityisen ihmisriippuvainen. Itsenäistä se siis ainakin esittää, kummasti sille silti piilossa katseilta kelpaa myös läheisyys - sopivissa määrin tietenkin. Liika hössötys, lässytys ja muu vastaava ei kuitenkaan ole tämän ponin juttu. Kuka silti voisi vastustaa tätä yön mustaa ritaria, jonka sydäntä ei niin vain valloitetakkaan? Moni on sille tielle lähtenyt ja todennut sulattavansa Chacaroon luonteen, mutta toisin on käynyt.


Chaca saapui Maybeckiin suoraan kasvattajalta, jossa se oli saanut elää viisi vuotiaaksi. Valjakkoponin ja noin helppo C-B:n kouluratsun paperein Chacalle ei kuulemma ollut vaikea löytää kotia. Sillä on myös hyvin korrekti rakenne ja suvussa muutamia mainitsemisen arvoisia poneja. Jouduin siis hieman kilpailemaan saadakseni ponin talliini, mutta minun kannaltani kaikki lopulta meni niin kuin pitikin. Chacassa on mustaa magiaa, joka koukuttaa ja palkitsee aivan erilailla, kuin moni muu supersosiaalinen ponimme. Orista täytyy poimia niitä pieniä vihjeitä ja onnistumisia, jotka tuntuvatkin lopulta aika isoilta.

Kärryjen edessä ja ratsuna Chaca on ennenkaikkea kärsivällinen. Se ei hötkyile ja odottaa vuoroaan kunniakkaasti. Kaasu löytyy kyllä siinä vaiheessa, kun antaa löysää. Chaca ei silti tee mielellään mitään ellei pyydetä, lapsillekin se lähinnä luimistelee. Pienet, äänekkäät ja nopealiikkeiset asiat kun eivät tämän ponin mieleen ole. Aikuisten käsissä Chaca on eri maata ja kunnioittaa kaksijalkaisia juuri sen verran kun he ansaitsevat (hyvin tulkinnanvaraista, tiedän...). Chaca on nopea ja vikkelä, sen uhkarohkeus on ohjastajan käsissä, sillä tämä poni kyllä yrittää. Vahinkoja välttääkseen on varmaan sanomattakin selvää, että ohjastajan tulee olla jatkuvasti tilanteen tasalla. Erittäin motivoituneen ja mielenkiintoisen vauhtikaverin Chacasta kyllä saa!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Thordales Charco
m, 104cmevm
ii. Charmant Rocky
m, 100cm
iii. Living Circus
iie. Sophia SWE
ie. Gullmergs Mistery
rn, 92cm
iei. Isaac SWE
iee. Hugging SWE
e. Jeanette
trn, 95cmevm
ei. Pinsiön Fraakkeli
rn, 89cm
eii. Frans v.d. Hollberg
eie. Oldwels Francesca
ee. Bardonnay
mkm, 95cm
eei. Baar King
eee. Tiffany SWE

i. Thordales Charco tunnettiin paremmissa piireissä kutsumanimellä Charco. Musta ori oli rotunsa edustajaksi suhteellisen isokokoinen yksilö ja se tuntui itsekin huomanneen sen. Charco omasi melko ison egon, eikä sen vuoksi ollut helppo saada esiin orin miellyttämishalua ja kuuliaisuutta. Vaikkei tuo ilmaiseksi mitään koskaan tehnytkään, niin osoittautui se valjakkoponina hyväksi tulevaisuuden lupaukseksi kasvattajansa kanssa käännyttyään 6-vuotiaaksi. Satunnaisten nuorten ponien kilpailuihin osallistumisten jälkeen kilpaileminen muuttui pikkuhiljaa aktiivisemmaksi ja Charco esitettiin myöhemmin satunnaisissa mestaruuskilpailuissakin. Useiden hyvien kilpailuvuosien jälkeen jotain kuitenkin tapahtui, orin yleiskunto huononi ja eläinlääkäri löysi siltä lieviä rasitusvammoja jaloista. Sairasloma ei tuottanut tulosta - jalkojen vammat eivät olisi parantuneet koskaan, eikä omistaja halunnut ottaa riskiä vakavemmasta tapaturmasta tai sairastumisesta. Vain 14-vuotias ori jäi tilapäisesti ainoastaan jalostuskäyttöön, jossa se olikin edukseen ja astui liki 20 tammaa. Parin vuoden kuluttua kasvattaja päätti haluavansa myydä ponin eteenpäin, sillä omasta kunnianhimoisesta kasvatustavastaan huolimatta orille voisi löytyä käyttöä joltakin toiselta henkilöltä. Eikä kulunut kauaakaan, kun musta myytiin uuteen kotiinsa kärryponiksi ja ostajan arabiruunan seuraponiksi. Hevosista tuli suorastaan erottomattomat ja Charcokin pääsi nauttimaan säännöllisestä liikunnasta vielä eläkepäiviinsä asti. Ori menehtyi vasta 22 vuotiaana kuoltuaan sydämen pysähdykseen.

ii. Charmant Rocky oli jatkoa mustista oreista koostuvalle isälinjalle. Rockyn kasvattaja, jolla oli talli täynnä kilpahevosia päätti laittaa ponin myyntiin tuon käännyttyä kaksivuotiseksi. Orille oli kyllä ostajaehdokkaita, mutta silloisella omistajalla oli halu myydä Rocky kilpailevaan kotiin. Potentiaalia nuorikolta tuntuikin löytyvän valjakkoajoon vanhempiensa tapaan jo nuorena. Luonteeltaan ori oli yllättävän yhteistyöhaluinen ja kuuliainen, vaikka se toki näytti aina toisinaan sitä ponimaisuuttaankin. Rocky etsi sopivaa kotia lähes vuoden päivät, ennen kuin se pistettiin lopulta eteenpäin nuorelle naiselle kuuden hevosen talliin pienelle saarelle. Ori aloitti kilpailemaan nuorten hevosten luokissa jo varhain kasvaessaan sopivaan ikään. Valjakkoajossa tuo menestyi hyvin pienestä koostaan huolimatta. Rocky pärjäsi myös näyttelyissäkin ja ori kantakirjattiin aikanaan toiselle palkinnolle. Ikävän loukkaantumisen seurauksena myöhemmällä iällä, ponin ollessa jo 16-vuotias täytyi kilpaura lopettaa kokonaan. Tämän seurauksena ori päätyi kyselyiden ansiosta viettämään loppuelämänsä pienellä shetlanninponien kasvatukseen keskittyvällä tilalla, jossa se astui lukuisia eri tammoja ennen pois nukkumistaan.

ie. Gullmergs Mistery saapui omistajalleen miltei puolivahingossa hevoshuutokaupan kautta. Misty -kutsumanimen saaneen tamman menneisyys oli suurimmaksi osaksi tuntematonta ostajalle, mutta vanhemmat ja kasvattaja olivat kuitenkin tiedossa. 8-vuotias oli päätynyt kiertoon leppoisesta ja kiltistä luonteestaan huolimatta. Oli suorastaan outoa, ettei Mistyä oltu huolittu esimerkiksi johonkin ratsastuskouluun. Tamma oli ihan ruosteessa ostohetkellä, mutta se oli ratsukoulutettu. Ruunikko kuitenkin toimi pääasiassa shetlanninponikasvatusta aloittelevan tilan jalostustammana tasaisen luonteensa ansiosta. Perheen nuori poniratsastajatyttö liikutti ponia ja piti huolta siitä viikottain, joten se sai liikuntaa vaikkei kilpaillutkaan. Koko loppuelämänsä Misty asui perheen parissa, kunnes menehtyi äkillisen ähkyn seurauksena 19 vuotiaana.

e. Jeanettesta kaavailtiin emänsä tapaan alunperin raviponia. Tamman ura ei kuitenkaan nuorikkonakaan lähtenyt oikeastaan minkäänlaiseen nousuun, vaan jo ensimmäinen lähtö meni penkin alle. Odotukset olivat olleet korkealla, sillä Jeanette oli suoriutunut kärryjen edessä hyvin kotona. Kisatilanteet sille olivat kuitenkin liikaa, eikä se ollut parhaimmillaan virallisissa tilanteissa. Tamman kääntyessä kuuden vanhaksi, päätettiin se lopulta pistää myyntiin. Ravitallilta se myytiin eteenpäin yksityisponiksi, jossa se sai ratsukoulutuksen. Tallipaikka oli pienellä ratsastuskoululla, joten parin vuoden päästä tamma alkoi käymään satunnaisesti ratsastustunneillakin. Vaikka se olikin hyvin reipas ja vauhdikas, niin siitä tuli monien lasten suosikkiponi. Jeanette oli hyvä yleisponi esteille ja kouluun ja se oli aina valmiina suoriutumaan siitä, mitä siltä pyydettiin, vaikkakin toisinaan vähän erikoisin tavoin. Ruunikko kilpaili satunnaisesti joskus helpon tason kouluratsastuskilpailuissa, joista se palasi toisinaan jopa ruusuke kotiin vietävänä. Koko elämänsä se vietti tuolla samaisella ratsastuskoululla, vaikka omistaja ostikin pienen ponin rinnalle muitakin hevosia. Tamma varsoikin muutaman kerran, ennen kuin se jäi lopullisesti eläkkeelle ja löydettiin myöhemmin karsinastaan nukkumassa ikiunta.

ei. Pinsiön Fraakkeli oli hieno suomalaisen shetlanninponikasvatustyön tulos. Ruunikko, melko pienikokoinen ori oli Pinsiön ensimmäinen ponikasvatti ja sen takia hyvin erityinen omistajilleen. Raku ei koskaan saanut edes varsinaista ratsukoulutusta, vaan se toimi lähinnä ajoponina ja kilpaili se jopa muutamia satunnaisia kertoja valjakkoajossakin. Poni oli suhteellisen rauhallinen, mutta kuitenkin hieman orimainen. Pääasiassa Raku toimi jalostusorina ja astuikin yli 30 shetlanninponitammaa elämänsä aikana. Koko pienen elämänsä se asui samalla omistajallaan, ennen kuin harmillisesti menehtyi ähkyyn 20 vuotta täytettyään.

ee. Bardonnay oli hyvin menestynyt raviponi. Donna aloitti uransa jo melko nuorena, jolloin sen erityisen hyvää potentiaalia ei heti huomattu. Tamma pärjäsi radalla hyvin jo ensimmäisillä lähdöillään ja pikkuhiljaa kasvettuaan menestys jatkui jopa mestaruuksien voittamisella aina siihen asti, kunnes Donnan yleiskunto alkoi huonontua aktiivisen uran seurauksena. Luonteeltaan tamma oli kylmäpäinen erityisesti kilpailutilanteissa, mutta melko tammamainen maastakäsin. Se oli rohkea ja itsevarma, josta oli useimmiten hyötyä sen uran aikana. Pitkän uran tehtyään Donna jäi jalostustammaksi 15 vuotiaana. Kasvattajaltaan tamma myytiin eteenpäin eläkepäiviään viettämään läheiselle ratsastuskoululle tamman varsottua useita kertoja. Donnan kuoleman syynä oli sydämen pysähdys 26 vuotta täytettyään.

Sukuselvitys © Hazel


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
08.12.2017 o. Maybecks Chronos Bow la Bow Maybeck Stud
13.12.2017 t. Maybecks Cha Cha Cherilee lottis, Funfair ponies
28.12.2017 t. Maybecks Lutiewa Luecetta Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.04.2017 Breawa SHLA ERJ-Cup, 40cm, 2/12

Näyttelytulokset

  20.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW1
  24.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW2
  14.01.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW2
  21.01.2018 VSN-näyttelyt (Ravitalli Rusko) SW3
  25.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  26.06.2018 VSN-näyttelyt (Duán Stable) RCH
  01.12.2017 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), irtoSERT
  23.12.2017 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT
  01.07.2018 NJ-näyttelyt (Tuiskula) irtoSERT
  30.07.2017 NJ-näyttelyt (Hurmeen kisakeskus) MVAsert

Kilpailut

Valjakkoajossa 1546.5 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 733.82
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 812.68


Päiväkirja ja valmennukset

21.01.2018   Päiväjumpat maastakäsin   omistaja Bettina

Chaca seisoi käytävällä hieman levottomana. Talli oli tyhjä eikä kaverin kaveria näkynyt. Kannoin ponin eteen pienen kasan heinää saadakseni sen hieman rauhoittumaan ja miettimään jotakin muuta kuin hylättyä itseään. Hymähdellen harjasin piikkisualla sen käppyräistä, pitkää talvikarvaa jonka se oli onnistunut jossain likakasassa tuhrimaan. Chacan talvikarva oli kyllä vertsaansa vailla - poni oli lähes muodoton pallo ja olimmekin miettineet orin klippaamista jonkin verran. Se kuitenkin treenasi nyt koko ajan aktiivisemmin ja mikäli näin hieno talvi jatkuisi pidemmälle, helpottaisimme sekää omaa työtämme, että ponin oloa ajelemalla edes osan karvasta pois.

Tänään Chaca pääsee kevyelle maastakäsittelylle, jonka ajatuksena on vetreyttää ponin kylkiä. Eilisessä valjakkovalmennuksessa orin vasen kylki oli selvästi hankalampi ja se oli vaikea saada venymään. Puin Chacalle simppelit ajovaljaat ja teimme maneesissa kumpaankin kierrokseen sekä ympyröillä, että uralla avo- ja sulkutaivutuksia parikymmentä minuuttia. Poni tuntui ihan hyvältä loppua kohden: se reagoi, mutta oli rennompi eiliseen verrattuna. Lyhyen käsittelyn jälkeen Chaca pääsi takaisin tarhaan päiväheinilleen.

03.01.2018   Uteliaita silmäpareja   omistaja Amelie

Tallille hieman normaalia myöhemmin saavuttuani kipaisin suorinta tietä satulahuoneeseen hakemaan Chacan harjakassin ja jatkoin kulkua orin karsinalle. Karsinan ovea avatessani Chaca nosti päänsä heinäkasalta ja tuli uteliaana tervehtimään minua, joten en voinut vastustaa kaivamasta porkkanaa takin taskusta. "Hei poika, mitä kuuluu?" lässytin sille ja rapsutin sitä otsatukan alta samalla, kun se maiskutteli tyytyväisen oloisena porkkananpalaa.

Aikani oria harjattuani kuulin vieraan äänen tallikäytävällä, joten huhuilin karsinasta ohjeita luokseni. "Terve ja tervetuloa Maybeckiin!" tervehdin ja jatkoin "Ihanaa, että löysitte perille. Mä olen tosiaan Amelie, ja tässähän on itse päätähti Chaca. Harjailin sitä jo tässä tovin, voin ottaa sen tallikäytävälle niin saatte tutustua siihen rauhassa."

Chacan hyvin alkanut näyttelymenestys oli saanut uteliaat tammanomistajat liikkeelle. Osa varasi suorilta astutuksen keväälle, osa kysyi orin kilpa- ja näyttelyturneen aikatauluja tullakseen katsomaan hevosen suoritusta ja jokunen kysyi ihan mahdollisuutta päästä näkemään ori arjessa - ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin. "Joo, me ollaan vähän itsekin ihmetelty miten hyvällä drivellä ollaan lähdetty eteenpäin. Valjakossa ollaan startattu pari kertaa ja aina sijoittuen, ja tosiaan näyttelyissä ori on ollut poikkeuksetta Show winner-kehässä. Mutta se ei sinällään ole ihme, onhan tämä ihan pirun makea rakenteeltaan ja liikkeiltään. Tarkoituksena olisi kisata kevät intensiivisesti valjakkoajossa, käydä parissa näyttelyissä hakemassa pisteitä World Champion arvonimeen ja sitten keskittyä pelkästään tammojen vastaanottamiseen. Niin ja hei, käytiinhän me kantakirjaamassakin Chaca joulukuussa. KTK-II palkinto tuli mukana vahvoilla pisteillä, sillä ori sai 75 pistettä. Ei laisinkaan hullummin." tarinoin orista samalla, kun naiset tutkivat ponia uteliaana.

Koska naiset halusivat nähdä orin liikkeessä, heitin sen päälle ohjasajovermeet ja ajoin sen kevyesti maneesissa läpi. "Sillä on kyllä mahtavat liikkeet ja ihana energia liikkua, ei sellainen perus shetlanninponi laisinkaan. Mä luulen, että me varataan astutus tästä, joten mitenkäs me sitten menetellään?" nainen huikkasi maneesin katsomosta haltioituneen näköisenä. "Mä kävelytän tätä hetken ja vien tän tarhaan, niin mennään sitten tallitoimistoon juttelemaan käytännön asioista lisää!" huikkasin naisille takaisin ja siirsin Chacaan käyntiin.

01.01.2018   Parivaljakkotreeniä   omistaja Amelie

"Uusi vuosi, uudet kujeet - vai mitä Bettina?" vihjailin siskolleni, joka alkoi jo ärsyyntymään salamyhkäisyydestäni. "No voitko sä vaan kertoa, mitä hullua sä oot nyt tekemässä? Tai ei, parempi varmaan, että et kerro - kerro sitten kun oot tehnyt ja nuole haavoja kun pieleen meni." se jatkoi.

Siskoni nalvailusta huolimatta kipaisin tarhasta Timin ja Chacan, harjasin ne pikaisesti yhdessä tallityöntekijöiden kanssa ja valjastin ne parivaljakkoon soveltuviin valjaisiin. Vaikka Timin ja Chacan ulkonäkö ei mätsää toisiinsa täydellisesti, on orit muutoin toisilleen sopiva parivaljakko. Chacan nopeus saattaa saada Timiltä hiukan rauhallisuutta, ja päinvastoin - Timi saattaa jopa innostua Chacaan perusvauhdista. Kultainen keskitie olisi näiden ponien kanssa mahtava.

Hypättyäni kärryihin ja otettuani tallityöntekijän groomiksi, lähdimme kävelemään mäkimaastoon pienet alkulämmöt. Alkuun orit halusivat kiinnittää toisiinsa hieman liikaakin huomiota, mutta napakka työstäminen sai molemmat pojat unohtamaan kukkoilun ja keskittymään leikkimisen sijasta kärryjen vetämiseen. Alkulämpöjen jälkeen jäimme maneesin sijasta kentälle, jossa ajoin orit läpi käynnissä ja ravissa - laukka saisi jäädä suosiolla seuraavaan kertaan, ettei oreille tule liikaa uutta kerralla.

"Sä oot mielenvikainen." Bettina huudahti, kun huomasi minun ajavan Timiä ja Chacaa yhdessä. "En laisinkaan, sehän meni sika hyvin. Voitaisiin tällä kaudella vaikka keskittyä parivaljakkoluokkiin, tässä lienee aika hyvä tiimi." mä vastasin nauraen takaisin, hyppäsin kärryiltä ja rapsuttelin poneja kiitokseksi tovin.