Maybeck Stud

Thalewyn v. Belmont

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 11.08.2018, 8v
Voikko, 95cm

Rekisterinumero VH18-017-0340
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Belmont Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I


Lenni oli viisivuotias muuttaessaan Suomeen Maybeckiin. Kertakaikkisen komea ja siihen aikaan hyvinsyönyt poniori oli päässyt pahasti ihmisen niskan päälle ja omasi vähintäänkin rasittavia piirteitä. Edelleen Lenniä voisi kuvailla itsepäiseksi tapaukseksi joka testaa testaamistaan eikä tunnu sitä lopettavan vaikka aikuisikään aletaankin kääntymään. Mutta sellaisia nämä shetlanninponit ovat, eihän näitä muuten rotuna rakastaisi ilman ponimaista twistiä.

Orilla oli ongelmia ihmisen kunnioittamisen kanssa ja sillä oli ikäviä tapoja jyrätä päältä ja lähteä käsistä niin taluttaessa, ratsastaessa kuin kärryjenkin edessä. Koska rajat on rakkautta, olemme saaneet leivottua tuontiorista varsin mukavan yksilön jonka kaikki energia ja kova pää on saatu käännettyä voitoksi. Lenni voi toteuttaa itseään kehittävästi, vaikka edelleen se osaa järjestää ohjelmaa koettelemalla tallityttöjä. Lenni ei myöskään ole kengittäjän tai eläinlääkärin lemppareita. Se on kyllä ihan kiltti, eikä pelkää, mutta sen mielestä on kiva testata kuinka pitkälle ihmisen hermo kestää. Kun orille lopulta ärähtää kunnolla, se vain heittää päänsä ilmaan, mulkaisee ja hetken päästä jatkaa.

Lenni toimii nykyään täysin valjakkoponina, satunnaisesti sillä ratsastaa osaavammat ponitytöt, sillä poniori kyllä vie jos vain saa tilaisuuden. Sillä on kivat terävät askellajit ja se nostaa laukat mukavasti, on sillä nähty esteitäkin hypättävän. Ainoa huono puoli on, että Lennillä on tapana innostua niin paljon, että kuolain ja ratsastaja apuineen on tuntematon käsite. Kärryjen edessä ori sen sijaan toimii mainiosti, vaikka haasteita senkin treenamisessa alkuun oli. Pikkuhiljaa onnistumisien kauttaLenni on löytänyt työnteosta sen hauskan puolen eikä koe enää turhautumista liian vähäisestä liikunnasta osaamattomissa käsissä. Lennistä on luoviintunut kilpaponi jolla on vietti kohdillaan. Treeneissä ja kisoissa Lenni unohtaa kovapäisyytensä ja tuo esiin miellyttämisenhalunsa jota noin muuten voi olla vaikea tunnistaa.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Thorsdal
vkk, 94cm evm
ii. Norvin
vvk, 95cm
iii. Lux Warius
iie. Nellie v. Balgair
ie. Therese
rt, 87cm
iei. Skerry of Carter
iee. Thyra W
e. Lynna of Löja
vkk, 98cm evm
ei. Molstadbrun
vkk, 97cm
eii. Montfort
eie. Vicessa
ee. Mosbro Linnea
vkk, 98cm
eei. Griniborken
eee. Lindemaria 5

i. Thorsdal on kotitallinsa vetonaula, omistajansa silmäterä ja kokokansan suosikki - ainakin kotimaassaan Ruotsissa. Muhkean uhkea voikko on monitaituri niin ratsuna, kuin kärryjenkin edessä. Thorsdalilla on kilpailtu sekä valjakossa, että kouluratsastuksessa. Lasten poni se ei ole koskaan luonteeltaan ollut, vaikka varsin kuuliainen oriksi onkin - ainkin jos käskeminen onnistuu. Mutta kyllä Thorsdal jyrää samantien luulot pois jos saa siihen mahdollisuuden. Ori vie kuin pässiä narussa pienenkin tilaisuuden tullen. Omille tutuille ihmisilleen se ei enää jaksa, sillä tietää jäävänsä alakynteen. Muutoin Thorsdal on maailman rauhallisin poni, jota ei pienet eikä isotkaan asiat hetkauta. Siksi se o ollut loistoponi kansainvälisilläkin vesillä matkatessaan Euroopassa kilpareissuilla. Tätä nykyä Thorsdal viettää ansaittuja eläkepäiviä ja tulevaisuuden toivoja maailmalle on siunaantunut parisenkymmentä kappaletta.

ii. Norvin tunnettiin valjakkoponina, joka veti lähes kaikista kisoista sen pisimmän korren. Pelätty vastus Norvin oli ylivoimainen kärryponi ja syntynyt aisojen väliin. Norvin oli paitsi taitava, myös hyvin kuuliainen ja nöyrä mikä teki sen ajamisesta paitsi helppoa, myös taktiikan hiomisesta ihanteellista. Norvin on jättänyt jälkeensä vain menestyneitä valjakkoponeja, vaikka kaikki eivät kilpakentille ole päätyneetkään. Norvin kantakirjattiin II palkinnolla kotimaassaan Ruotsissa jossa se asui 10 vuotiaaksi asti. Kilpauransa loppusilausta se lähti tekemään shetlanninponien ja valjakkoajon luvattuun maahan Englantiin jossa ori vietti loppuelämänsä. Norvin lopetettiin vanhuuden tuomiin vaivoihin. Orivanhuksen kuulo oli olematon, näkö mennyt kummastakin silmästä ja pikkuhiljaa nivel kerrallaan liikkumisesta tuli kipeää. Norvin jätti jälkeensä lämpimiä muistoja ja upeita varsoja.

ie. Therese oli nuorella iällä valjakkoajon lupaus ja tammaa treenattiin ahkerasti arvokisoihin ja voittoihin tähdäten. Thereselle kävi kuitenkin onnettomuus latiumella sen ottaessa yhteen toisen tuliluontoisen tamman kanssa. Therese oli luonteeltan sen sorttinen poni, että jos hänen tielleen eksyi - oli se sitten toinen poni tai ihminen - se sai kuulla kunniansa. Thereselle jäi elinikäinen jalkavamma joka esti sen kilpauran haaveet. Thereseä pystyi käyttämään normaalissa ratsukäytössä, mutta liika paino ja tavoitteellinen treeni piti unohtaa. Theresellä teetettiin kaksi varsaa sen mainion suvun ja oman potentiaalin puitteissa, mutta lopulta Therese vietti elämänsä ratsastuskoululla lasten kauhuratsuna. Oikeasti, kauhuratsuna. Therese oli kamala lastenponi paitsi luonteeltaan myös ratsastettavuudeltaan. Ainakin lapset oppivat tippumaan ponin selästä oikealla tekniikalla. Therese lopetettiin kun jalka alkoi oireilla niin pahasti, että se haittasi elämänlaatua. Therese kuitenkin eli 18 vuotiaaksi.

e. Lynna of Löja on kuvankaunis satuponi kultaisella karvapeitteellä varustettuna. Lynna on koulupainotteinen poni, jolta taittuu mainiosti myös valjakkoponin rooli. Kilpauraa Lynna on kuitenkin tehnyt koulupuolella, vaikkakin jäi seuratasolle siivittäen monta lasta ensimmäisten koulukisojensa voittoon. Lynnaa voisi kuvailla luottoponiksi, vaikka siltä löytyykin rotutyypillistä itsepäisyyttä ja "minä itse, minä ensin"- asennetta. Ratsuna se on kuitenkin kiltti (ja laiska), osaava ratsastaja saa siitä yllättävän paljon irti. Upean luonteensa ja kantakirjassa II palkitun rakenteensa ansiosta Lynna on toiminut pääsääntöisesti siitostammana saattaen maailmaan paljon voikkoja valjakko- ja kouluponeja. Lynna itse elelee omistajansa luona Etelä-Ruotsissa pääsääntöisesti seuraponin virkaa hoitaen. Vielä 17 vuotiaana se kiertää jonkun verran näyttelyitä edustaen kasvattajansa Löja Studin nimeä.

ei. Molstadbrun syntyi Englannissa paikalliselle shetlanninponikasvattajalle joka toivoi hartaasti kimoa oria, joka sopisi kaikilta spekteiltään jalostussuunnitelmiin. Kimo oli lähellä, mutta voikko tuli. Molstadbrunin kohdalla tulevaisuuden suunnitelmat eivät juurikaan muuttuneet, sillä orista paljastui nuorella iällä lahjakas ja komearakenteinen nuorimies, joka kävi nappaamassa Englannin kantakirjassa itselleen I palkinnon. Lahjakas se oli etenkin valjakkoponina ja Molstadbrun toimikin useassa eri näytöksessä sekä kilpaili jonkinverran paikallisesti. Luonteeltaan ori oli itse pirulainen, eikä sitä saanut (/halunnut) käsitellä juurikaan kukaan muu kuin omistajansa, joka tunti poninsa ja jota vastavuoroisesti poni oikeasti kunnioitti. Kaheli ori oli kuitenkin kysytty myös siitokseen sukujuuriensa ja muiden jalostusta puoltavien piirteidensä takia. Ori kuoli 26 vuotiaana nukkuessaan sydänpysähdykseen.

ee. Mosbro Linnea elää Pohjois-Ruotissa, mutta on syntyjään amerikkalainen tapaus. Kuinka suuresta maailmasta eksyy ponitamma maalaistallille Pohjois-Eurooppaan? No, taustatekijöitä on monta, mutta rehellisesti sanottuna Linnean omistaja muutti Amerikasta miehen ja unelmien perässä Ruotsiin ja Linnea luottoponina seurasi perässä. Linnea ei ole koskaan ollut erityisen lahjakas kilpaponi, mutta luonne ja sydän sillä kyllä on kohdallaan. Linnea on erityisen taitava erilaisissa tempuissa ja se osaa muunmuassa istua, noutaa, kävellä espanjalaistyylisesti ja vaikka ja mitä muuta. Linnea on sydäntenvalloittaja riippumatta meriittilistan lyhykäisyydestä. Lynna on Linnean ainoa varsa, sillä varsominen ja itse kantoaika ei sujunut ongelmitta, eikä Linnean omistaja halunnut ottaa toista riskiä astuttamalla tammaa uudestaan. Linnea elää tänäkinpäivänä varsin pirteänä ja hyvinvoivana 25 vuotiaana ponivanhuksena.

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
26.10.2018 o. Maybecks Buffy Bow la Bow Natalia, Husgård Stud
02.11.2018 t. Maybecks Caya Caysa v.d. Sauther Crimis
06.11.2018 t. Maybecks Thaleia Brathwaite Chakwaina Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi tarkkuuskoe 2/66

Näyttelytulokset

  17.09.2018 NJ-näyttelyt ( Wyat Shetlands) irtoSERT
  28.08.2018 VSN-näyttelyt (Huvitus) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1474.47 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 721.56
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 752.91


Päiväkirja ja valmennukset

17.08.2018   Katala, katalampi, Lenni   omistaja Amelie

Rehutilauksen tekeminen keskeytyi sillä samalla sekunnilla, kun avoimesta ikkunasta kuului "Lenni perkele!" -tyylinen karjahdus. Tirskahdin ja lähdin laahustamaan rehuvaraton kautta tallin pihamaalle, sillä Bettinan karjahduksen oli virittänyt takuuvarmasti voikon poniorin karkuretki. Viimeistään pihalle päästyäni pystyin toteamaan, etten ollut tälläkään kertaa väärässä.

Siinä missä tomaatin punainen Bettina juoksi kiroten voikon perässä, Lenni vaihtoi ketterän gasellin tavoin nurmimättäältä toiselle. "Älä suotta juokse sen perässä, tai no. Jos sä haluat loppupäivän treenata maratonia varten, niin anna mennä vain." hihkaisin siskolleni ja ravistin kädessäni olevaa rehuämpäriä kiinnittääkseni Lennin huomion. Sillä samalla sekunnilla kun ensimmäinen kauranjyvä rapisi ämpärin pohjaa pitkin, Lenni nosti katseensa ylös ja lähti marssimaan määrätietoisesti luokseni. "Braaa. Fin pojke!" kehuin Lenniä samalla, kun se marssi luokseni kauranjyvät silmissään.

"Mä oon muistaakseni joskus sanonut, että Lenniä kannattaa taluttaa joko orikuolaimella tai ketju turvan ympäri. Muuten se repii itsensä irti, kuten taas nähtiin." kuittasin vihaiselle siskolleni samalla, kun nappasin Lennin perässä roikkuvasta riimunnarusta kiinni. "Joojoo, älä siinä motkota mokomakin akka." Bettina murahti ja lähti viemään ponia hartiat lysyssä talliin.

Jäin seisomaan keskelle pihamaata rehuämpäri kädessäni nauraen. "Kuinkahan monta kertaa Lennin pitää päästä sulta karkuun, että sä opit kuuntelemaan hyvin yksinkertaisia ohjeita. Ensi kerralla saat sitten pyydystää sen ponin ihan itse, mä otan videota siitä suorituksesta ja lähetän sen hauskoihin kotivideoihin televisioon!" huusin Bettinan perään ansaitakseni vähintään murhaavan katseen. "Nyt se turpa ihan oikeesti kiinni!" Bettina karjaisi ottaen lisäkierroksia kommentistani.

31.10.2018   Siskokullan Halloween valmennus Maybeckissä   omistaja Bettina&Amelie

Selatessani salaa siskoni kalenteria huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin kelmikäs, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona Amelien takaamia, vähintäänkin traumatisoivia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle kissapuku, ponille hiirenkorvat ja muut härpäkkeet ja kärryjen kyytiin leikkimään kissa-hiiri jahtia kuin Tom&Jerry konsanaan. Ei voisi naurettavampaa pukua olla!

Valmennuspäivän koittaessa olin odottavaisin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin tanssi. Myöskin odottavaisen tuntuinen ponini lastautui traileriin mutkattomasti ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten omia tavaroitani, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Ärsyttävää, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu.

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin petolintu, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "senkin laiskimus" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille lasten leikkiä, en voinut uskoa että siskoni tulisi huutamaan minulle näin yksinkertaisessa tehtävässä pää punaisena.

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Piti tämäkin päivä nähä", mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet heikoimpien suorituksien listalle. Yllätyksekseni pieni ja notkea ponini kuitenkin oli kivasti avuilla ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista kunniakkaasti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt lopettaa siihen. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi hymy, ei virnistys kuten yleensä, vaan hymy, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen hitain valjakko!

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa superkivoista koristeista ja puvuista. Ja mikä siisteintä, Amelie valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi herkkupaketin ponille ja ohjastajalle jaettavaksi. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta Amelie antoi jokaiselle lohdutuspalkinnoksi lämmintä kättä. Pitäisikö tästä päätellä, että Amelie on aavistuksen pihi.

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "onnistumisen iloja". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.