Maybeck Stud
Maybeck Stud

Synd Coraille

KTK-I, SHLA-I, VVJ-III

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 10.07.2009 Suomessa (8v 03.04.2018)
Ruunikko, 101cm

Rekisterinumero VH06-017-3912
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Cery VRL-02116
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Coralli on siskopuolensa Keyten tavoin ensimmäisiä shetlanninponikasvattejani. Tarina on siskoonsa nähden kovin samanlainen, sillä sekin on kieränyt muutamassa kodissa päätyen lopulta minulle. Oli ihanaa saada Coralli takaisin kotiin, sillä se muistuttaa minua paljon emästään. Se ei luonteeltaan ole välttämättä kovinkaan samanlainen, mutta sen katseessa ja olemuksessa on paljon samaa. Corallia on suotu hyvin temperamenttisella, tammamaisella ja siihen syssyyn vielä ponimaisella luonteella. Enkä tarkoita vain jääräpäisyyttä.

Tammalla on omat moodinsa erilaisiin tilanteisiin, tosin ne voivat vaihdella päivästä riippuen. Tallikäyttäytyminen ei ole Corallin vahvuus. Varsinkin sen pienemmän hoitajan tamma linttaa hyvin nopeasti karsinan seinää vasten, ehtii näykkäistä pari kertaa ja varsinkin satuloidessa takajalat viuhovat ilmaa. Tamma aistii pelon nopeasti ja käyttää sen aina hyödykseen. Sen mielestä on mahtavaa dominoida ihmistä joka alistuu sen metkuihin. Kun se kerran saa sen aseman, siitä onkin vaikea kouliintua pois - itsepäinen rotu kun on. Vastavuoroisesti jos hoitaja on ihminen, joka on perillä tamman typeröinnistä ja osaa suhtautua siihen jyrkästi, on tilanne huomattavasti helpompi. Joinakin päivinä Coralli tekee temppujaan edelleen, mutta osaa myös lopettaa ajoissa. Kukaan tuskin on pärjännyt Corallin kanssa ilman edes yksiä hampaanjälkiä.

Miksi ihmeessä tämmöistä tammaa sitten halutaan edes käyttää jalostukseen? No, luonne on varsin poikkeuksellinen kun katsoo suvun temperamenttia - sehän on varsin yhteistyöhaluinen ja helppo. Coralli on kuitenkin hyvin potentiaalinen tamma hienosta suvusta joka ei näillä näkymin ole periyttänyt epämiellyttävää tallikäyttäytymistä. Ratsuna se sopii myös perheen pienimmille, mutta ei vaativiin tehtäviin ainakaan ilman taluttajaa joka saa ponin ajoissa kuriin. Tammalla on kuitenkin korkea työmoraali ja halua oppia ja miellyttää, mitä ei heti ensitutustumiselta uskoisi!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Nefertarin Piña Colada
VIR MVA Ch, KTK-II
ii. Nefertari's Buchepalos
iii. LWO Winylshaker
iie. Amorphia
ie. Nefertarin Gloria
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA3
iei. Louhimies LIOR
iee. Ainokainen LIOR
e. Cute Twitch
VIR MVA Ch, KTK-II
ei. Björkgränds Lukas
VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2
eii. Olivier SWE
eie. Solveig SWE
ee. Chardonnay SWE
KTK-II, KRJ-I, SUP V
eei. Chatterbox
eee. Brita SWE

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
08.01.2018 o. Maybecks 99 Berries Huvin Fedone indy, Walnut Grove Shetlands
26.10.2017 o. Maybecks Titmus Päivärinteen Timi Liia
20.01.2017 o. Maybecks Darth Waffle Ginger Shot leah

Kilpailumenestys

Näyttelytulokset

  26.11.2017 VSN-näyttelyt (Kaihovaara) CH
  26.06.2018 VSN-näyttelyt (Duán Stable) RCH
  17.02.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT

Arvokisat

  31.03.2018 Tuiskula VVJ-Cup, noviisi yhdistetty 4/48
  15.06.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, vaativa tarkkuuskoe 3/42

Kilpailut

Valjakkoajossa 1719.94 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 800.14
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 919.80

Päiväkirja ja valmennukset

Materialismionnellisuutta

17.01.2018, kirjoittajana omistaja Bettina

Kylmä viima sai minut miettimään kaksi kertaa, onko ulko-ovesta pakko astua lumen peittämälle tallipihalle. Kyllä ne ponit tähänkin asti on pärjänneet, eihän yksi ylimääräinen vapaapäivä pahaa tee kenellekkään. Saman tien kuulin siskoni kimeän ja paasaavan äänen, kuinka tulosten eteen pitää tehdä myös töitä. Kevät tulee yllättävän nopeasti ja jos ponit eivät ole valmiita kilpakauteen, kaikki työ on turhaa. Kaikkeen tuohon saarnaamiseen kuuluu tietenkin hyvin dramaattinen ja teatraalinen käsishow. Niinpä puin liioitellusti päälleni paksuimmat talvivaatteet kerrastoineen ja painelin tuuleen ja tuiskeeseen.

Juoksutin Coraillea liinassa maneesin suojissa. Tammaa itseäänkään ei tuntunut pahemmin tuuli ja lumisade innostavan, sillä se oli kököttänyt tarhan nurkassa varsin onnettoman oloisena. Kauhean mukavuudenhaluisia näistäkin poneista saa kun liian hyvään totuttaa. Töitä jaksettiin kyllä kivasti tehdä ja sain hyvää liiketää Coraillesta irti. Saimme ponille myös pienen hien pintaan, sen verran höyrysi. Samalla muistin mikä ihanuus tallissa Coraillen karsinan ovessa odottikaan: uusi talliloimi!

Tallityöntekijällämme Sonjalla on ollut viime viikkoina usein mukana uusi koiranpentunsa. Se on ollut varsinainen piristysruiske koko henkilökunnalle eikä ole koirakaan kyllä huomiosta valittanut. Osa poneista on suhtautunut koiraan todella hyvin ja olleet lähinnä uteliaita ja leikkisiä. Joillakin on ollut hankaluuksia hyväksyä moinen eläinotus, muutamaa taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Joka tapauksessa, tämä labbispentu oli löytänyt kuivaushuoneesta lattialle pudonneen ihanan pehmoisen ja hyviä tuoksuja omaavan fleeceloimen, joka oli tuntunut myös hampaissa varsin mukavalta. Sinne meni Coraillen talliloimi, ikä surkea menetys. Toisin sanoen olin innoissani tekosyystä lähteä varustekauppaan ostoksille tutkimaan talvisesongin tarjontaa! Niinpä mukaan tarttui upea vaaleanpunaisen eri sävyissä oleva fleeceloimi, joka sopii Coraillelle kuin turpakarva sieraimeen.

Coraille oli onnesta soikeana kun pääsi takaisin talliin ja sai myös jäädä sinne myöhäisestä kellonajasta johtuen. Pian se saikin iltaheinänsä, enkä voinut olla salaa hymyilemättä kuinka upealta poni näytti uudessa loimessaan!

Jouluinen karkumatka

24.12.2017, kirjoittajana omistaja Bettina

Jouluaatto sarasti valkeana ja rauhallisena. Olimme kaikki toivoneet ennenkaikkea lunta jouluksi ja nyt sitä oli maassa riittävästi suunnitelemaamme rekiretkeä varten. Olimme Amelien kanssa vetäneet pitkää tikkua siitä, kumpi hoitaa aaton aamutallin ja kumpi joulupäivän. Oli minun nakkini astua pakkasaamuun ruokkimaan ponit ja viemään ne tarhaan. Osa odotti pihatossa ja kuulin tuttua hörinää sen ohi kävellessäni. Näin ponin pään pilkottavan ja pysähdyin niille sijoilleni - missä loput turvat olivat? Coralli ja Juliet olivat tipotiessään ja ihan kuin voisin ne löytää - katsoin jokaisen nurkan, puun ja kiven mitä pihattotarhasta löytyi.

Olin jo itku kurkussa lähdössä juoksemaan takaisin sisälle herättämään Amelien, kun kuulin takaani hörinää. Käännyin epäuskoisena katsomaan kahta ruskeaa tammaa, jotka tyytyväisenä mutustivat kuusen oksia vain muutaman metrin päässä tarhasta. Kaksikko oli karvatupoista päätellen onnistuneet tunkemaan alimman lankun ali, mutta yksi poni oli jäänyt rannalle ruikuttamaan. Vähin äänin hain tammat takaisin tarhaan ja sisällä ohimennen mainitsin Amelielle, että olisiko huono idea lisätä vielä yksi lauta tarhaan.

Uuden kesätyöntekijän testaamista

04.07.2017, kirjoittajana omistaja Bettina

Viikko sitten Maybeckissä aloitti suomalainen kesätyöntekijä Liinu. 18 vuotias, silmiinpistävän suomenruotsalaisen näköinen nuori naisenalku on hurahtanut poneihin jo pikkutyttönä, eikä näytä pääsevän paheestaan irti. Kokokin sallii ihan hyvin poniajat, vaikka shetlanninponit kyllä selkeästi ovat käyneet pieneksi. Vain vähän päälle 150 senttinen oljenkorsen ohuinen ratsastaja on silti vielä mainiossa ponikoossa! Tänään oli kuitenkin ensimmäinen päivä kun Liinu lähtisi kanssani ajolle. Hän on auttanut ponien hoidossa, ruokinassa, siivouksessa ja valjastamisessa, mutta nyt on aika varsinaiselle treenaamiselle.

Liinun sanoin hän iski silmänsä heti syvänmustaan komistukseemme Renttuun. Onhan ori luonteeltaankin varsin miellyttävä, nuori tyttö sai varmasti elämänsä parhaan ensikokemuksen oreista kun käsitteli Renttua ensimmäisellä viikollaan. Liinu on kuitenkin varsin päättäväinen ja temperamenttinen ihminen, joten pohdimme myös toista ponia jota hän tänään haluaisi testata treenin muodossa. Ei sillä, että Renttua olisi liian helppo, mutta kyllä se vaan on Coralliin verrattuna. Treenatessa kumpikin toimivat mukavasti, mutta tammaosapuolen käyttäytymisessä on kyllä aina ollut parantamisen varaa. Niinpä hoidimme ponit yhteistuumin, valjastimme kummatkin, eikä niiltä vastoinkäymisiltä tietenkään vältytty.

Renttu oli seisonut lähtövalmiina karsinassaan jo useamman minuutin. Lähdin itse hakemaan vielä satulahuoneeseen jäänyttä vesipulloani. Kuulin huoneeseen Liinun ruotsin ja suomen sekaiset kirosanat, jotka kantautuivat Corallin karsinasta. Poni ei ollut ihan niin yhteistyöhaluinen ja olisi selkeästi keksinyt parempaakin tekemistä kauniille kesäpäivälle - nyt se näytti olevan Liinun testaaminen. Nuori nainen piti pintansa ja kieltämättä epäilin hänen purreen Corallia takaisin mikäli otti hampaista osumaa... Joka tapauksessa pääsimme lopulta lähtemään. Minä ohjastin Corallia ja Liinu Renttua. Otimme suhteellisen kevyen treenin kohoavasta lämpötilasta johtuen, joten tyydyimme tekemään metsälenkin muutamilla ravipätkillä. Tämä antoi kuitenkin loistavan kokemusen Liinulle vaunutyöskentelystä!