Maybeck Stud

Sylvie vd. Thoreau

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 04.08.2018, 8v
Hiirakko, 103cm

Rekisterinumero VH18-017-0314
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Thoreau Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I


Sylvin tumman otsatukan alta löytyy pienet, suloiset nappisilmät jotka kerjäävät ammattitaitoisesti tilanteessa kuin tilanteessa herkkuja taskun pohjalta. Ja mikäli tehokas tuijotus ei tuota tulosta, ei Sylvi - tai Sylvin pohjaton vatsa - jätä keinoja käyttämättä, vaan tamma osaa vaatia herkkuja myös ihmisten vaatteita hampailla repimällä. Ärsyttävä piirre, jota ei tuskin koskaan saada täysin kitkettyä pois. Onneksi Sylvi ei kuitenkaan pure koskaan iholle tai oikeasti ärsytyksen vallassa - ennemminen se suun kanssa höplääminen on sellaista höpsähtäneen tamman touhua. Jos edellä mainitun piirteen miinustaa Sylvin luonteesta, on se noin muutoin oikein kiva poni - sen kanssa kaikki perushoitotoimenpiteet aina varustamisesta kengitykseen, klippaamisesta rokottamiseen sujuu muitta mutkitta eikä mistään aiheesta tarvitse ryhtyä halkomaan hiuksia kahti. Paitsi toisinaan kevätaikaan, kun nälkä lehtivihreästä ilmaantuu mieleen, ja tamma karkaa raollaan olevasta karsinanovesta tallipihalle aterioimaan.

Sylvi on valjakkoponina melkoinen haka, ja se on kaikinpuolin miellyttävä ajettava. Se on melko kuuliainen ja tekee sen, minkä ohjastaja siltä pyytää. Ei yhtään ylimääräistä, mutta senkin se suorittaa, kun ohjastaja ei tyydy siihen, mitä puoli-ilmaiseksi tarjotaan. Energisen tamman valttikortit löytyvät ehdottomasti vauhtia ja energisyyttä vaativilla tarkkuus- ja maratontehtävillä, mutta ei kouluajokaan ole yhtään hullumpaa kun tammalle muistaa tuoda eteen vaihtuvia tehtäviä eikä posota suoraa uraa kymmentä kierrosta putkeen. Tarkkuutta ja maratonia ajaessa Sylvi on elämänsä elementissä; se laukkaa sen, minkä lyhyistä tappijaloistaan pääsee eikä turhaan jarruttele porttien välissä. "Täysiä, tai ei ollenkaan." tuntuu olevan Sylvin motto.

Hiirakko tamma on tottunut matkaaja, ja se lastautuu sekä traileriin että rekkaan muitta mutkitta. Eikä pitkätkään valmennus- tai kilpailumatkat tuota hankaluuksia; se asettuu vieraskarsinoihin kodikseen, eikä turhia stressaa vaihtunutta ympäristöä. Kunhan on ruokaa ja äksöniä, pieni tamma pysyy elämäänsä tyytyväisenä.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Nearco SWE
hrkko, 104cmevm
ii. Negotiator
hrkko, 103cm
iii. Preziosa
iie. Nellie vd. Winnesto
ie. Vigst Martha
prt, 104cm
iei. Vildair v. Hemlety
iee. Wimlys Margareta
e. Sylvett vd. Thoreau
hrkko, 101cmevm
ei. Belmont
prt, 102cm
eii. Hambletonian
eie. Belstone
ee. Sylfrida vd. Thoreau
hrkko, 99cm
eei. Illuster Hirohito
eee. Sylfide 401

i. Nearco SWE on englantilainen poniherra, joka muistuttaa ulkonäöltään paljon Sylviä. Sillä on pitkä, tuuhea harja joka peittää 2/3 osaa koko ponista. Pohjaväriltään se on varsin vaalea tummilla jouhilla, joten lienee sanomattakin selvää, että oriversio Sylvistä on mitä komein näky. Nearco onkin suosittu jalostusori kotimaassaan, sillä se periyttää väritystään vahvasti. Perimänä on myös valjakkoponin taidot ja luonne. Nearco itse on kilpaillut kansallisella tasolla noviisissa valjakkoajossa menestyen mukavasti. Tänä päivänä se toimii lähinnä seuraponina ja jalostuksessa, sillä ikä painaa jo sen verran, ettei kilpakentillä käydä enää aktiivisesti.

ii. Negotiator tuli Englantiin alunperin Hollannista kasvattajan ystävälle valmennettavaksi valjakkoajoon. Negotiator osoitti erinomaista kykyä kilpaponina ja kiertikin Eurooppaa arvokisoissa menestyen. Ori on ollut monen ohjastajan paras opettaja, ja se onkin kiertänyt omistajansa kanssa useilla luennoilla konkreettisena esimerkkinä. Negotiator on tunnettu pitkästä pinnastaan ja muutenkin hyvin rauhallisesta olemuksestaan. Orimaisia piirteitä se ei ole juuri onnistunut periyttämään jälkeläisilleenkään, vaan kaikki varsat ovat emästä riippumatta järjestään varsin rauhallista sakkia - mikä on tietenkin vähintäänkin epätyypillinen piirre shetlanninponilla.

ie. Vigst Martha syntyi Englannissa pienelle maalaistallille ja se kasvoi pitkälti lampaiden, sikojen ja kanojen kanssa. Poniseuraa Marthalla on ollut lähinnä omasta emästään, joka menehtyi iän tuomiin vaivoihin. Martha on aina ollut seuraponi ja lastenratsu, eikä sillä koskaan sen ihmeempää haluttukaan tehdä. Martha tulee kuitenkin arvostetusta suvusta, joten se on hoitanut siitostamman uraa loistavasti yhteensä kolmen varsan verran. Kolmannen varsan jälkeen uudelleen astuttaminen olisi vaarantanut ponin hengen erinäisten komplikaatioriskien takia joita viimeisessä varsomisessa ilmeni. Martha eli rauhallisen ja mukavan ponin elämän ja kuoli 23 vuotiaana.

e. Sylvett vd. Thoreau tuotiin aikanaan Englantiin Saksasta. Saksalainen harrastelijakasvattaja huomasi ponissaan erityisiä piirteitä paitsi rakenteen ja taitojensa puolesta. Kaupat englantilaisystävän kanssa solmittiin nopeasti sillä sopimuksella, että Sylvett keräisi kisa- ja näyttelytulokset Englannissa ja palaisi sitten siitoskäyttöön Saksaan. Tamma kuitenkin jäi sille tielleen ja menestyi valjakkoponina erinomaisesti. Ulkonäöltään se muistuttaa paljon Sylviä, mutta on väriltään huomattavasti tummempi. Rauhallinen ja kiltti poni on ollut myös lasten suosikki - puhumattakaan näyttelytuomareista, jotka vuoronperään ovat vuolaasti kehuneet paitsi Sylvettin luonnetta, myös rakennetta.

ei. Belmont ei ole ehkä se helpoin tyyppi, mutta monia menestyneitä varsoja se on saattanut maailmalle. Belmont itse on toiminut valjakkoponin lisäksi ratsuna, mutta rahkeet sillä on selkeästi paremmat kärryjen edessä. Ratsuna Belmontille ei pärjää välttämättä niin pienet ratsastajat, mitä taas taidot vaatisivat. Belmont on ollut kaikesta huolimatta rakastettu poni, vaikka sillä on harvinaisen pirullinen luonne. Karkaileva ja kujeileva ori saa kaiken anteeksi punaisella turkillaan ja muhkealla harjallaan laukaten kuin puoliverinen. Belmont on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja varsoja sillä on etenkin Pohjois-Euroopassa menestyksekkääsi kisaten sekä valjakossa, että kouluratsastuksessa.

ee. Sylfrida vd. Thoreau kaunis hiirakko jatkaa emälinjan värisarjan yksilönä. Sylfrida on puhdas brittiläinen, jonka elämäntehtäviin on aina kuulunut lähinnä seuraponina toimiminen. Sylfridan seurallinen, vaikkakin hyvin energinen luonne, on ajanut sen näytösponiksi erilaisiin tapahtumiin. Sylfrida on myös kilpaillut noviisissa valjakkoajossa, mutta suurimmaksi osaksi sen omistajat ovat keskittyneet erilaisiin tapahtumiin joissa Sylfrida on saanut vetää kärryissään niin lapsia kuin aikuisiakin. Muutaman varsan jälkeen Sylfrida on jäänyt kotitallille pitämään seuraa itseään isommille, mutta on ollut omistajansa kanssa loppuun asti kysytty valjakko erilaisiin tapahtumiin.


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
17.08.2018 o. Maybecks Marlborough Monceaux Igor Crimis, Routaruusu
01.10.2018 t. Maybecks Sympathy Thunder Nut Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA KRJ-Cup, helppo B 2/35

Näyttelytulokset

  17.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  08.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1675.79 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 889.65
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 786.14


Päiväkirja ja valmennukset

04.08.2018   Rahasalkku mukana Iso-Britanniaan   omistaja Amelie

Olimme jutelleet Bettinan kanssa pitkään siitä, mihin suuntaan haluaisimme kehittää Maybeckin hevoskantaa. Tästä syystä olimme kevään tullen aloittaneet pienen tammavarsapihaton rakentamisen ja siten hevoskannan kasvun mahdollistamisen; kun siitostammojen ja nuorten kasvavien ei tarvinnut viedä karsinapaikkoja, meille aukeni mahdollisuus kasvattaa ponimäärää muutamalla uudella kaviokkaalla. Selasimme pitkään Suomen ja Ruotsin markkinoita, mutta mitään kiinnostavaa ei tuntunut löytyvän. Melko keskinkertaista ponia, melko tunnetuilla suvuilla. Ei me sellaista tähän hätään haluttu vaan jotain aivan muuta ääripäätä - jotain sellaista, mitä ei Suomessa vielä oltu nähty.

Tästä syystä istahdin elokuussa lentokoneeseen ja suuntasin minnekkäs muuallekaan kuin Brittilään. Olin nähnyt useammasta shetlanninponitammasta ja -orista välittäjän ja kasvattajien kautta videoita sekä kuvia, ja nyt minun oli aika käydä katsomassa paikan päällä ne ponit, jotka olivat minua ja Bettinaa kuvaruudun kautta säväyttänyt. Näitä poneja yhdisti hyvä rakenne, hyvä liike-ergonomia, mukavan oloinen luonne sekä ennenkaikkea harvinaisemmat sukulinjat jotka elvyttäisivät Maybeckin - ja siten Maybeckin kasvattien - sukulinjoja.

Brittilään saavuttuani kiersin lähes viikon tutun välittäjän kanssa kasvattajien talleja. Sanotaan näin, että viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista - sellaisia poneja, joita en ostaisi edes teurashintaan ja sellaisia poneja, joista olisin ollut voinut maksaa pienen omakotitalon verran. Viikon mittaan minulle kuitenkin tuli tunne omasta ponista vain muutamasta tammasta, joita halusin käydä vielä lähtöpäivänä katsomassa uudelleen. Enkä välttämättä turhaan käynytkään.

"Terve Amelie, no, mitä sieltä on löytynyt?" siskoni vastasi puheluun, kun soitin hänelle viimeiseltä tallilta. "Täältä on löytynyt kaikenlaista. Mä tiedän, että me puhuttiin ehkä yhden, maksimissaan kahden ponin ostosta, mutta jos sä annat luvan, mä haluan lähteä hieromaan kauppoja kolmesta tammasta. Ne on kaikki hyvin erilaisia, mutta ne on oikeasti pirun makeita. Sellaisia, joita ei hetkeen toisilta kasvattajilta löytyisi." tuumin Bettinalle ehkä hieman vaikeasti, sillä tiesin, että olin itse enemmän ostoaikeissa kuin hän. "Kyllähän sä tiedät, että mä luotan sun silmään ja tunteeseen. Jos susta tuntuu, että ne on Maybeckin puuttuvia palasia, niin lyö nyt kaupat lukkoon ja lennä vasta sitten takaisin kotiin - maksa vaikka heti, jos saat niistä hintaa siten pois. Kyllä me kyyti niille järkätään kotisuomeen sitten myöhemminkin." Bettina vastasi yllättäen.

Bettinan suostumuksella lähdin hieromaan kauppoja kolmesta hyvin mukavasta tammasta - ja koska kaikki erittäin nuoret tammat pääsivät myöhemmin toteutetussa eläinlääkärin tarkastuksessa puhtain paperein läpi, lähti hevosrekka elokuun alkupuolella Iso-Britanniasta kohti Suomea ja Maybeckia. Hevosrekka, jonka kyydissä oli iki-ihanat Elnora, Sylvie sekä Josefine.

06.10.2018   Juhlintaa kisakatsomossa   Oresama

"Sylvi! Sylvi! Sylvi! Sylvi!" me, siis minä ja muut hevosenhoitajat kannustimme kun Amelie ohjasti poninsa esiin aloittaessaan noviisitasoista valjakkoajoluokkaa.

“Hys!” Bettina sihahti kuitenkin meille nopeasti. "Tuomari voi tulkita tuon kentän ulkopuolelta tuleviksi ääniavuiksi!"

Hiljenimme heti ja tuijotimme valjakkoa. Emme me halunneet, että Sylvi saisi kilpailuistaan hylyn, koska voittamaanhan me olimme tänne tulleet. Sylvillä olikin harjoiteltu viimeaikoina ahkerasti, ja se näkyi sen koko olemuksessa. Sen suoritus oli kaikessa kauneudessaan ja vakavuudessaan jopa vähän koominen. Sylvi varmaan kuvitteli olevansa solakka puoliverinen ravatessaan tuolla tavalla jalat pitkinä ja suorina. Toisaalta kun pääsin ajatuksissani yli tamman pienestä koosta ja poninravista, sen suoritus oli rauhoittavaa katseltavaa. Poni sai niin selkeät ja rauhalliset avut, että se sai keskittyä omaan suoritukseensa seesteisin mielin. Olimme todistaneet jo sinä päivänä kaikenmoisia säheltäjiä hyvienkin valjakoiden ohella. Tiesin siis Sylvin pärjänneen hienosti luokassaan, kun vertasin sitä näihin muihin osallistujiin.

Kun Sylvin suoritus oli ohi ja se ravaili taas meitä kohti, olisimme kovin mielellämme huutaneet kannustushuutoja. Tavoitimme kuitenkin Bettinan tiukan katseen ja olimme ihan hiljaa. Kun Sylvi lopulta palkittiin ykköspalkinnolla, edes tuo varoittava katse ei kuitenkaan enää hiljentänyt meitä. Meidän oli aivan pakko hurrata, sillä eihän ihka-aito ykkössija ole edes meidän tallin taitaville poneille ihan jokapäiväinen juttu.

Sylvi sai siis sinivalkoruusukkeen ja porkkanoita kun taas me kaikki hevosenhoitajat saimme porttikiellon kisakatsomoihin kuukaudeksi, jonka jälkeenkin vapautemme olisi vielä ehdonalainen.