Maybeck Stud

Smågården Cosmic Mint

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 27.05.2018, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0339
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Stuteri Smågården
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VSN Champion
KTK-II
VVJ-I


Minttu on suoraan kuin Lena Furbergin kuvittamasta Polle-sarjakuvasta; se on yhtä viisas, ilkikurinen sekä nälkäinen, mitä valkoinen piirrosponi on. Sillä on jatkuvasti jonkinlainen kepponen mielessään, eikä Maybeckin siskokset tai henkilökunta pääse todellakaan vähällä - voisi kai sanoa, että tallin viikkorutiineihin kuuluu tarha-aitojen korjaamista, karanneen ponin metsästystä eikä aamutyöntekijänkään sydäntä enää kourista, kun ponin karsinanovi on aamulla auki. Siinä missä Mintun karsina on tyhjä, löytyy keskivartaloltaan aavistuksen paksu tamma varmasti tallikäytävän päästä heinäpaalilta. Mutta käteväähän se on, että poni ruokkii itse itsensä - yksi ruokittava vähemmän!

Vaikka Mintussa on hullunkurinen puoli, on se loppujen lopuksi varsin rakastettava poni. Siinä missä se tuuppasee ihmisen nokilleen jäätiköllä, se osaa katsoa ihmistä juuri sellaisella ilmeellä, ettei sille voi olla pitkään vihainen. Ja niinä hetkinä, kun se livistää tallikäytävällä karkuun suitsia laittaessa, ei voi enää muuta tehdä, kuin nauraa. Jo jokainen Maybeckin työntekijä tietää, että vaikka kuinka yrittäisi olla tammaa viisaampi, se todellakin karkaa jos se on niin päättänyt. Onneksi se ei kuitenkaan karkaa kauas, ja vaikka karkaisi, viimeistään sangon pohjalla olevat kauranjyvät saavat tamman kääntymään vikkelästi takaisin kotia kohden. Routa porsaan kotiin ajaa, mutta Mintun ajaa loputon nälkä.

Minttua on isohkon kokonsa vuoksi yritetty ratsuttaa melko pitkään, mutta ihmistä viisaampi nelijalkainen on tehnyt jo sisäänratsastusvaiheessa selväksi sen, ettei hänestä ainakaan mitään ratsua tule. Voi se muutaman kierroksen kulkea kauniisti, mutta sitten se ottaa ja lähtee pää alhaalla hullunkiilto silmissä nelistäen. Ei ehkä se mukavin lastenratsu, vaikka tietysti moinen temppuilu ja jästipäisyys opettaisi lapsiratsastajalle ainakin sinnikkyyttä jollei muuta. Koska Mintusta ei koskaan tullut ratsua, myytiin se remonttiprojektiksi valjakkoajoon nollan prosentin takuudella tai siitoskäyttöön - ja niin Minttu päätyi Maybeckiin. Mikäli tammasta ei olisi tullut oikeastaan aika hienoakin valjakkoponia, olisi se suorittanut puhtaasti seura- ja siitosponin virkaa pihaton puolella.

Vaikka alku ei näyttänyt kovin ruusuiselta valjakkoajoa ajatellen, täytyy todeta, että tällä kertaa pitkä ja hartaasti tehty työ tuotti tulosta. Kun ponille löydettiin oikea porkkana liikkumisen suhteen, on siitä tullut oikeastaan aika hienokin kärryponi. Se kantaa itseään mielettömän hyvässä ryhdissä ja tasapainossa, jonka lisäksi se on ymmärtänyt, että kärryjen edessä se jää ihmiselle toiseksi jonka vuoksi se ei turhia temppuile suuntaan ei toiseen. Vaikka pientä pyöreää ponia katsoessa voisi ajatella että se pitäisi rauhallisista sunnuntaiköpöttelyistä maastossa, on se aika haka vauhtia ja rohkeutta vaativissa tehtävissä - jonka vuoksi se onkin tuonut kymmeniä sijoituksia tarkkuudelta ja maratonilta kotiin sekä yksilö- että parivaljakkona.

Vieraissa paikoissa Minttu on jopa vähän vieraskorea mammanpoika, eikä turhaan ala keksimään konnankoukkuja ihmisten - tai itsensä - päänmenoksi. Täytyy koputtaa kolmesti puuta, mutta se ei ole koskaan esimerkiksi valmennus- tai kilpailumatkoilla lingonnut itseään karsinasta vapaaksi ja noin muutoinkin se vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä kun sille tarjotaan vieraissa ruokaa ja liikuntaa sopivassa suhteessa toisiinsa. Eli paljon ruokaa, ja vähän liikuntaa!


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Sönaholms Quantum Shake
rt, 101cm evm
ii. Woolf Quantum Solace
rt, 102cm
iii. Womp de Solar
iie. Lady Olana
ie. Whirlwind Mint
rt, 94cm
iei. Arandel Olaf
iee. Minnie Mood
e. Smågården Bijouterier
rt, 103cm evm
ei. Zapijn v. Duurstede
rt, 103cm
eii. Lafferd Ollie
eie. Kiki
ee. Smågården Juvel
rt, 98cm
eei. Jumanca SWE
eee. Istelle

i. Sönaholms Quantum Shake on erittäin leikkisän ja energisen luonteen omaava 101cm korkea rautias shetlanninponiori jolla oli paha tapa purkaa energiaansa enemmän pelleilyyn kuin työskentelyyn. Varsinkin nuoremmalla iällä ei ollut puhettakaan että se olisi päässyt palkintosijoille valjakkoajokilpailuissa, mutta iän myötä se rauhottui pikkuhiljaa ja kilpailusuorituksetkin paranivat. Mikään erityisen menestyksekäs siitä ei koskaan tullut, mutta menestyi tarpeeksi hyvin että se otettiin tilalle jalostusoriksi sen jättäessä kilparadat taakseen. Sönaholms Quantum Shake on saanut tähän mennessä parikymmentä jälkeläistä joista osa on perinyt vahvasti sen luonteen ja osa taas ei.

ii. 102cm korkea rautias shetlanninponiori Woolf Quantum Solace jakoi ihmisten mielipiteitä kahtia, sillä osa rakasti tätä energistä tuittupäätä oria ja osa ei pitänyt siitä yhtään. Kyllähän se osasi halutessaan aiheuttaa pienen kaaoksen tai shown mihin sen ikinä veikin, mutta onneksi kilpailupaikoilla se keskittyi kyllä työskentelyyn kun oli aika mennä radalle. Woolf Quantum Solace menestyi vaihtelevasti valjakkoajon parissa ja vanhetessaan sen suoritukset vain paranivat. Woolf Quantum Solace jäi lopulta omistajalleen jalostusoriksi kun oli aika jättää kisaradat taakse ja on saanut tähän mennessä pari kymmentä jälkeläistä.

ie. Whirlwind Mint on kaikkien rakastama, vain 94cm korkea rautias shetlanninponitamma. Äärimmäisen rauhallisen ja ystävällisen luonteen omaavasta neitokaisesta tuli hyvin menestyvä valjakkoponi joka napsi sijoituksia ja voittoja tasaiseen tahtiin. Hyvärakenteinen tamma kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja sen suurimpiin saavutuksiin kuuluu kaksi ponien valjakkomestaruutta. Whirlwind Mintin jättäessä kilparadat siitä tuli hyvä emä varsoilleen ja on saanut neljä kaunista varsaa.

e. Smågården Bijouterier on todella kaunis ja sopusuhtaisen rakenteen omaava rautias shetlanninponitamma. 103cm korkea tamma kilpaili valjakkoajossa todella hyvällä menestyksellä ja vähintäänkin sijoittui jokaisessa kilpailussa johon se osallistui. Bijouterier teki todella hyvän uran ennenkuin se loukkasi jalkansa trailerissa ja joutui jättämään kilpailut taakseen. Bijouterier on kuitenkin todella kiltti ja rauhallinen tamma ja siitä tuli myös hyvä emä varsoilleen. Se on saanut tähän mennessä kolme jälkeläistä ja se ollaan suunniteltu astutettavan vielä ainakin kerran.

ei. Vekkulimaisen luonteen omaava 103cm korkea rautias shetlanninponiori Zapijn v. Duurstede teki eläessään mukavan uran ensin kilpailemalla valjakkoajossa ja myöhemmällä iällä myös jalostusorina. Eihän Zapijn aina päässyt sijoituksille asti sillä joinakin päivinä se vain päätti keskittyä enemmän temppuiluun ja leikkimiseen kuin mitä työntekoon, mutta suurimman osan ajasta se työskenteli innokkaasti. Ori kantakirjattiin hyvin pistein sillä sen rakenteessakaan ei ollut paljoa moitteen sijaa. Zapijn ehti saada parikymmentä jälkeläistä ennenkuin se jouduttiin lopettamaan pahan kaasuähkyn seurauksena.

ee. 98cm korkea rautias Smågården Juvel on pitkän ja hyvän elämän elänyt shetlanninponitamma joka viettää nykyään täysiä eläkepäiviään kasvattajallaan vanhana muorina. Nuorempana hyvällä menestyksellä kilpaillut hyvärakenteinen Juvel nautti esiintymistä ihmisten edessä ja nousi palkintosijoille suurimmassa osassa kilpailuista joihin se osallistui. Kasvattaja oli siihen enemmän kuin tyytyväinen siihen ja Juvelin jättäessä kisaradat taakseen tuli tästä lempeästä neitokaisesta hyvä emä varsoilleen. Juvel sai neljä jälkeläistä jotka ovat menestyneet hyvin valjakkoajossa.

Sukuselvitys © Natalia

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
10.08.2018 o. Maybecks Wöhler Whymer of Ceres Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei vielä menestystä

Näyttelytulokset

  31.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  01.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  30.08.2018 VSN-näyttelyt (Adina) CH
  16.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW5

  17.09.2018 NJ-näyttelyt ( Wyat Shetlands) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1560.62 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 761.49
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 799.13


Päiväkirja ja valmennukset

09.09.2018   Valjakkoajoleirin fiiliksiä   omistaja Bettina

Olin käynyt pitkän keskustelun Amelien kanssa omasta valmentautumisestani valjakkoajon parissa. Olin viime kuukausina jäänyt paljon taka-alalle ohjastan hommista ja keskittynyt paljon yrityksemme hallinnolliseen puoleen ja yleiseen asioiden hoitamiseen ponien kanssa. Oli vaikea myöntää, että olin todellakin päästänyt taitoni ruostumaan kun Amelie oli ollut päävastuussa valmennuspuolelta. Niinpä päätin osallistua omalle syysleirillemme jonka teoria- ja käytännönosuudet Amelien oli tarkoitus pitää.

Perjantaina en pystynyt juuri keskittymään muuhun kun saapuviin vieraisiin. Mukaan oli ilmoittautunut yksi vegaani, joka tämmöiselle tavalliselle kotikokille aiheutti hieman harmaita hiuksia. Onneksi netti oli pullollaan ohjeita ja sain kun sainkin ruuat loihdittua kello neljäksi. Istuin itsekin alas syömään Amelien kertoessa hyvin inspiroivasti valjakkoponin kehittämisestä. Asia oli sinänsä tuttua, mutta pakko oli myöntää, että systerillä oli sana ja presentointi hallussa.

Olin jo valmistautunut siihen, että lauantaista tulisi fyysisesti rankka. Omien suorituksieni lomassa huolehdin aamupalan, lounaan ja välipalan tarjoiltavaksi. Itse valmennukset oli kuitenkin huippuja. Huomasin kasvattaneeni mörön itselleni liittyen ohjastamiseen. Se tuntui olevan kuin pyörällä ajoa. Minttu oli loistava opetusponi, sillä se ei päästä kyllä helpolla. Minttu näyttää mielettömän hyvältä kärryjen edessä ihan pienelläkin vaivalla ja jestas millainen showponi siitä kuoriutui kun itsekin paneuduin asiaan. Löysin sekä itsestäni, että Mintusta uusia asioita ja tasoja, joilla työstää ponia ja ennenkaikkea itseäni ohjastajana. Illalla pääsin Nutin kyytiin, joka vähintäänkin jännitti. Nuti oli yksi uusimmista tulokkaista jota en ollut vielä päässyt kunnolla testaamaan. Meillä oli kyllä superhauskaa!

Sunnuntaiaamun valjettua oloni oli odottavaisempi kuin koko viikonloppuna. Olin saanut kartettua paitsi omaani, myös Mintun itseluottamusta. Harmitti tässä kohtaa kuinka paljon omaa epävarmuutta ja turhautuneisuutta olin tamman niskaan kaatanut lauantain hälinässä. Tänään aion tehdä kaiken 10+ tasolla! Ekassa treenissä Mintulla oli haasteita käynnistyä, mutta tarkoitus ei sinänsä ollutkaan revitellä. Sain siitä lopulta irti rennon ponin joka kuitenkin käytti lihaksiaan ja kulki ryhdikkäästi työtä pelkäämättä. Leirikilpailuun lähdimme hyvin rennolla mielellä, en todellakaan odottanut meidän pärjäävän siellä mitenkään erityisen hyvin. Mintun kilpailuhenki oli kuitenkin viedä voiton. Vähän startannut tamma oli kuin tuulispää kaikissa osakokeissa ja pakko sanoa, että itsellä oli vaikeuksia pysyä mukana. Niinpä tarkkuus vähän oli mitä oli.

Parasta oli kuitenkin huomata, että omat taidot eivät olleet niinkään hävinneet. Ne olivat vain piilossa pelon takana, joka viikonlopun aikana oli hienosti murrettu esiin. Ja tästä kaikesta kiitoksena halasin siskoani kun vieraat oli saatettu kotimatkalle. "Kiitos kun näytit, miksi tää onkaan niin siistii".

11.08.2018   Tarina Wöhlerin takaa   omistaja Amelie

"Siis mitä sä Amelie selität?" Bettina rääkäisi naurun sekaisesti. "Loukkasitko sä pääsi pahemman kerran, kun kävit Mintun kanssa maastoilemassa? Että ihan oikeasti ajattelit, että astutetaan se samanluonteisella riiviöllä, mitä se itse on?! Hulluko sä olet, siitä varsasta ei voi tulla kuin riivattu!" Bettina jatkoi eikä ilmeestä päätellen tiennyt, oliko ehdotukseeni hyvä vastata itkulla vai naurulla.

Usko Mintun ja Veetin varsaan oli kuitenkin kova - vaikka emä oli suurimman osan ajasta pösilö ja isäkin jonkin osan ajasta, uskoin, että osa näiden perusluonteesta oli tullut opittuna käytöksenä. Ehkä varsasta ei tulisi niin pirullinen, jos sen tapakasvattaisi maitovarsasta asti. Tätä uskomusta hoettuani sain Bettinan vihdoin suostumaan hullunkuriseen ehdotukseeni, sillä toisena vaihtoehtona oli saada mielettömän upea poni hyvästä suorittajasuvusta ja mikä parasta, hyvä rakenteisista vanhemmista.

Tänään Minttua ja sen mustanpäistärikköä orivarsaa laitumella katsoessani en voinut olla iloisempi; Minttu vaikutti varsin hyvältä ja huolehtivalta emältä, eikä pieni orivarsakaan hullummalta vaikuttanut. Itseasiassa - vaikka itse sanonkin - se näytti äärettömän vahvajalkaiselta ja hyvärakenteiselta. Se, mikä sen luonne tulisi olemaan, on sitten herran ja tähtien hallussa.

"Mä en kyllä ajatellut, että Mintusta tulisi mustanpäistärikköä varsaa. Mä oon ollut ihan varma, että sieltä tulee ruunikko tamma." Jessican ääni katkaisi ajatuksenvirtani. "No itseasiassa, totta puhuakseni, en mäkään odottanut mustanpäistärikköä oria. Mutta kyllähän tämä mulle kelpaa, onpahan ainakin vähän harvinaisempi ja erilaisempi väritys. Ja jos siitä kasvaa kunnon kansalainen, voi siitä olla jalostusmarkkinoille." vastasin naiselle takaisin tammasta ja varsasta katsetta irroittamatta.

"Se on kyllä makea. Ootteko jo ajatellut, mikä sen nimeksi tulee?" Jessica jatkoi, ja kääntyi katsomaan minua uteliaana. Purin poskea ja kurtistin otsani ryppyyn miettiessäni orivarsalle sopivaa nimeä.

"Wöhler. Siitä tulee Wöhler." mä kakistin suustani.

20.10.2018   Voihan minttu!   sarqquu

Viime kerralla olin saanut ihan hyvät fiilikset, kun vierailin Sympathyn luona. Tänään olin tekemässä Maybeckissä iltatallia ja olin hakemassa hevosia sisälle. Oli Mintun vuoro ja Amelie oli saattanut mainita, että jos Polle- sarjakuva on tuttu niin Minttu on aikalailla samanlainen. Se nostatti minun niskakarvat kyllä pystyyn ja sai ripauksen jännittämään kyseistä päivää.

Arvioinkin tilannetta hetken ennen kuin tamman tarhaan astelin. Minua huvitti ajatuksena se, että minua jännitti noiden suurten puoliveristen ja suomenhevosten jälkeen käsitellä yhtä pientä shetlanninponia. Minusta tuntui, että Minttukin arvioi minua ihmisenä, kun se napitti minua tarhan perältä pienillä silmillään. Ja arvaa mitä mä tein? Napitin takaisin. Siinä me sitten mulkattiin toisiamme. Keräsin rohkeuteni ja kaivoin taskunpohjalta pienen omenan ja katsoin kysyvästi Minttua. Tammahan suorastaan innostui, kun näki omenan ja lähti kävelemään minua kohti. Tuttavallisesti Minttu tuli hamuamaan omenaa kädestäni ja siinä samalla kaappasin sen narun päähän kiinni. Lähdettiinkin sitten tarhan porttia kohti ja siinä samalla, kun sitä olin sulkemassa ja keskittymiseni herpaantui niin päätti Minttu sitten ottaa hatkat. Päässäni tapahtui sarja mitä hirveimpiä kauhuskenaarioita ja mietin, että miten tässä edes kävi niin. Pistinkin portin kiinni, että en nyt päästäisi vielä Mintun kavereitakin karkuun ja ensimmäisenä otin puhelun Amelielle.

Olin hämmentynyt, kun vastaukseksi sain vain naurua. Minä itku kurkussa melkein puhuin ja toinen nauroi vain. Kysyinkin mikä oli niin hauskaa ja Amelie rauhoitteli minua ja sanoi, että tällaista tapahtuu useastikkin. Se sentään hieman lohdutti, että en ollut ainoa keneltä tämä ponityttö oli livistänyt. Amelie neuvoi vain etsivän tammaa heinäpaalien lähettyviltä tai omasta karsinastaan iltaruokien parista. Minttu oli päättänytkin valikoida heinäpaalit, koska fiksuna tyttönä tiesi pääsevänsä vielä omille iltaruuallensakin. Onneksi Minttu oli keskittynyt heiniinsä, että se antoi nätisti kiinnikkin. Tamma lähti kuitenkin nätisti seuraamaan minua ja oli hyvinkin tyytyväisen näköinen, kun se alkoi mutustelemaan omia kaurojansa.