Maybeck Stud

Skaigh Josefine

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 07.07.2018, 8v
Rautias, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0284
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Skaigh Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VIR MVA Ch
KTK-I
VVJ-I


Fiinu fiinulainen. Joka tädin unelmaponi. Poni, joka teki parikymppisistä talliyrittäjistä kertaheitolla täti-ihmisiä. Ainakin Ameliesta, joka on edennyt tätiytymisessä niin pitkälle, että on ostanut Fiinua varten oman ajopuvun sulkahattuineen, pyytää valokuvaajaa ikuistamaan tämän oikeassa tätikoltussa poni vierellään ja haaveilee tuhannesta pikku-Fiinusta - ja varmaan yksinäisestä elämästä pienessä punaisessa mökissä. Mutta toisaalta yhtään Amelieta puolustamatta, Fiinusta on äärettömän hankalaa olla pitämättä. Se on erittäin sympaattinen poni, joka ei muistuta perusluonteeltaan shetlanninponia. Tamma ei nimittäin tunnu tietävän, mitä on shetlanninponille tyypillinen oikuttelu tai jästipäisyys. Oikeastaan ehkä ihan hyvä niin, mitä Maybeckin muuta ponikaartia katsoo. Hyvä niin, että pippuripäiden keskellä on yksi pieni musta lammas, joka on poikkeus sääntöön sekä säästää omistajiensa vähäisetkin hiuskarvat.

Fiinulle käy kaikki. Jos ponin vääntäminen rusetille olisi fysiologisesti mahdollista, kävisi varmasti sekin. Se viettää mielellään ihmisten kanssa aikaa, eikä korvaansa lotkauta vaikka pieni lapsilauma hääräisi sen karsinassa kolme tuntia letittämässä vuoroin häntää, harjaa ja karvatupsuja jaloista. Sen vuoksi Fiinu onkin aina mukana, kun Maybeckissa järjestetään jonkinlaista tapahtumaa kuten talutusratsastusta tai ponisynttäreitä. Se seisoo kärsivällisesti paikallaan ja onnistuu näyttämään aina hyväntuuliselta korvat höröllä ihmisten menoa uteliaana seuraten. Tästä kaikesta edellä mainitusta voinee päätellä, että Fiinu ei ole oikeastaan missään hoitotoimenpiteessä hankala - ei kengityksessä, ei klippaamisessa, ei pesulla.

Vaikka Fiinu osaa toimia hienosti myös selästä käsin, löytyy tamman leipälaji kuitenkin valjakkoajon parissa, jossa se toimii upeasti niin yksilö- että parivaljakkona. Fiinu on ajaessa energinen ja kuuliainen, jonka lisäksi se on äärettömän hyväpäinen - se ei turhaan jää kyttäämään maastossa vastaantulevaa siltaa tai hui-niin-kauheaa postilaatikkorivistöä. Koulua ajaessa Fiinu on melko näyttävä; se kantaa itseään melko korkeassa muodossa ja tekee kaiken pyydetyn tasaisen varmasti. Tarkkuutta ja maratonia ajaessa tamman tekemiseen löytyy iloista tekemisen meininkiä, jolloin viimeistään ohjastajankin kasvoille tarttuu loputon hymy. Eikä suotta, sillä mikäpä ei olisi ihanampaa kun työstään nauttiva poni, joka taittaa matkaansa energisesti laukaten.

Kuten arvata saattaa, Fiinu kulkee sekä trailerissa että rekassa moitteetta. Vieraissa paikoissa se on kuin kotonaan, eikä turhaan hötky suuntaan tai toiseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Wagner Clay
rt, 107cmevm
ii. Wohlauf
rt, 105cm
iii. Wolseley v. Rewies
iie. Laufrieda
ie. Feenfreudes Semella
m, 103cm
iei. Fliegerstern
iee. Miss Senta
e. Josette C
prt, 104cmevm
ei. Eberstein v. Jogel
prt, 105cm
eii. Ethan SWE
eie. Abdallah
ee. Joseayr v. Migrew
rn, 104cm
eei. Sylvester 56
eee. Joselenn

i. Wagner Clay on suurikokoinen, raamikas rautias shetlanninponiori jolla on korkeutta aina rotumääritelmän ylärajoille asti. Wagner edustaa Iso-Britannian yksiä harvinaisempia sukulinjoja, sillä sukulinjoja on käytetty vain harkiten maan parhaiden shetlanninponikasvattajien keskuudessa eikä jälkeläisiä ole myyty ihan mihin tahansa - muunmuassa Wagnerin täyssisko on päätynyt monen mutkan kautta näyttelyponista kuningaskunnan maskotiksi. Vaikkei Wagneria niin upealla omistajalla suotu, on se lunastanut oman paikkansa parrasvaloissa - upea rakenteinen, raamikas ja hyvät jalka-asennot omaava ori on kantakirjattu I-palkinnolla ja sillä on lukuisia BIS-sijoituksia näyttelyistä. Leppoisan luonteen ja hyvän käsiteltävyyden omaava ori on tehnyt hyvää tulosta myös valjakkoajon saralla, jossa ori on kilpaillut sekä yksilönä että parivaljakkona aina vaativalle tasolle asti. Wagneria on käytetty jo pelkästään sukujuuriensa vuoksi hyvin maltillisesti jalostukseen; se on ollut käytettävissä vain KTK-I palkinnon tammoille, jotka ovat kilpailleet vähintään noviisitason luokkia valjakkoajossa. Tänään Wagnerilla on yhteensä 7 jälkeläistä, joita yhdistää suuren koon, hyvän liikekapasiteetin ja rakenteen lisäksi mukava, harrastehevosen luonne.

ii. Wohlauf on kuvankaunis rautias shetlanninponiori, jonka ilmeikästä päätä koristaa selkeärajainen piirto. Suuren liikelaajuuden, hyvän rakenteen ja moitteettoman käsiteltävyyden omaava Wohlauf on kantakirjattu vain viisi vuotiaana I-palkinnolla shetlanninponien kantakirjaan, jonka jälkeen se on keskittynyt kiertämään sekä näyttelyitä että valjakkoajokilpailuita. Orilla on lukuisia voittoja ja sijoituksia näistä lajeista - suurimpia saavutuksia mainitakseni ori on edustanut Iso-Britanniaa muun muassa junioreiden valjakkoajojoukkueessa hopeamitalille asti. Rautiaalla orilla on tänään 18 jälkeläistä, joista jokainen on päätynyt joko näyttely- tai valjakkoajokäyttöön hyvällä menestyksellä. Varsoja yhdistää vahvasti rautias väri, isohko koko sekä hyvä, käyttöhevosen luonne. Tänään Wohlauf viettää varsin leppoisia eläkepäiviä 22-vuoden iässä rauhallisten maastolenkkien parissa.

ie. Feenfreudes Semella on musta, 103cm korkea shetlanninponi. Semella on kantakirjattu shetlanninponien kantakirjaan I-palkinnolla arvioin "Erittäin hyvä rotu- ja tammaleima, hyvän muotoinen kaula sekä sopusuhtainenylälinja. Hyvä säkä, syvä runko, lihaksikas takaosa. Liikkeet ovat suorat, käynti on irtonaista ja matkaavoittavaa, ravi on lennokasta ja siinä on erittäin hyvä mekaniikka." joka on juuri eikä melkein sitä, mitä Semella edustaa. Tummapukeisella tammalla on hyvän rakenteen lisäksi mainio luonne; sen lempeään luonteeseen on sekoitettu pieni kauhallinen shetlanninponimaista jästipäisyyttä, joka tekee tammasta juuri omanlaisensa persoonan. Vaikka se on toiminut elämänsä näyttelyponina, ei se ole ollut yhtään hullumpi poni omistajaperheen harrasteponinakaan. Ratsastusta, ajoa tai hiihtoratsastusta! Kaikki käy. Tänään 26-vuotias Semella viettää varsin rauhallisia eläkepäiviä muiden shetlanninponien kanssa ulkoillen ja muutamia kertoja viikossa kevyesti hommia tehden. Semella jätti jälkeensä harmillisesti vain kaksi jälkeläistä mutta tällä kertaa täytyy todeta, että määrä korvasi laadun. Sekä tamma- että orijälkeläisestä tuli niin kovia aikansa nimiä, että ei paremmasta väliä!

e. Josette C on punarautias, 104 cm korkea shetlanninponitamma jonka päätä koristaa kaunis tähden alku. Lempeä luonteinen, ihmisystävällinen ja työteliäs tamma on kantakirjattu vain kuusi vuotiaana kantakirja I-palkinnolla arvioin "hyvä rotu- ja tammaleima, ilmeikäs pää sekä hyvän muotoinen kaula. Ryhdikäs ylälinja, pitkä ja vahva lapa. Rungossa on hyvä syvyys, jalat kauttaaltaan hyväasentoiset. Käynti aavistuksen kerivää, mutta matkaavoittavaa. Ravi lennokasta, joustaavaa ja siinä on hyvä työntö." Hyvä rakenteisen tamman elämän päätehtäviä on kuitenkin toimia omistajaperheensä hyvän mielen ponina; sen kanssa tehdään monipuolisesti kaikkea aina valjakkoajosta kevyeen ratsastukseen ja sen kanssa käydään melko aktiivisesti näyttelyissä hakemassa palkintokaapin täytettä. Josette on kilpaillut ammattivaljakko-ohjastajalla muutaman kauden saadakseen lisäarvoa jälkeläisilleen, joita on tänä päivänä kaksi kappaletta. Varsoja yhdistää suuri rautias väri sekä hyvä, käyttöponin luonne.

ei. Eberstein V. Jogel on arvostetun Iso-Britannialaisen Ebersteinin kasvatteja, joita yhdistää hyvin harvinaiset sukuhaarat upeista valjakko- ja näyttelyponeista. Jogelin tarina ei ole se ruusuisin; hyvin orimaiset elkeet omaava poniori oli nuorempana melko hankala käsitellä ja se vaihtoi valjakko-ohjastajaansa useammin, kuin ihminen sukkia. Poniorin ollessa seitsemän vuotias Ebersteinin palkkalistoille eksyi nuori - mutta iästään huolimatta äärettömän taitava miehenalku, jolla synkkasi vahvaluonteisen orin kanssa paremmin kuin hyvin yksiin. Tämän ohjastajan alla ori pääsi vihdoin oikeuksiinsa, ja he onnistuivat kipuamaan valjakkoajossa aina vaativalle tasolle asti. Jogel on kantakirjattu II-palkinnolle hyvin rakennepistein, mutta sitä ei ole käytetty haastavan luonteensa vuoksi juuri laisinkaan jalostukseen tammanomistajien pelätessä luonteen periytyvyyttä. Punarautiaan, 105 cm korkean Jogelin varsoja yhdistää melko suuri koko, hyvä rakenne sekä ergonomiset liikkeet mutta luonteissa on paljon eroja - joistain yksilöistä on tullut hyviä suoritusponeja, kun taas jotkin ovat olleet äärettömän hankalia. Jogel lopetettiin 23-vuotiaana hammasongelmien vuoksi.

ee. Joseayr V. Migrew on ruunikko, 104 cm korkea shetlanninponi jolla on vasemmassa takajalassa korkea sukka. Joseayrin odotettiin olevan melko suurta, eikä suotta: Onhan sillä upeat sukulinjat, jotka menevät aina pitkälle ympäri maailmaa eikä nuoren varsan rakenteessa, liikkumisessa tai luonteessakaan ollut moitteen sijaa. Ponitamman ollessa vain neljä vuotias se kuitenkin loukkasi vakavasti etujalkansa tarhaleikkien yhteydessä eikä sen vaurioitunut hankoside tullut enää entiselleen hartaudella tehdyn kuntoutuksenkaan päätteeksi. Valjakkoajoon lupaavasta tammasta ei enää ollut, mutta hankosidevamma ei kuitenkaan haitannut kevyttä käyttöä - tästä syystä tamma päätyi olemaan lähinnä siitostammana ja kiertämään satunnaisesti näyttelyitä. Joseayr oli mielettömän hyvä emä, ja se jätti jälkeensä seitsemän upeaa jälkeläistä, joista jokaisesta on tullut moneen käyttöön sopivia käyttö- ja harrastusponeja. Joseayr lopetettiin vain 19-vuotiaana hankosidevamman vuoksi sillä mitä vanhemmaksi poni tuli, sitä enemmän hankoside vihoitteli arkipäiväisessäkin elämässä.


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
27.08.2018 o. Maybecks Ottonburgh Metsäkylän Oodi Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  27.08.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) irtoSERT
  01.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert
  21.08.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) MVAsert
  28.08.2018 NJ-näyttelyt (Valyrian Shetlands) MVAsert

  26.09.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  10.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW4

  20.08.2018 SHLA rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) BIS4, Paras tamma

Kilpailut

Valjakkoajossa 1469.2 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 536.71
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 932.49


Päiväkirja ja valmennukset

04.08.2018   Rahasalkku mukana Iso-Britanniaan   omistaja Amelie

Olimme jutelleet Bettinan kanssa pitkään siitä, mihin suuntaan haluaisimme kehittää Maybeckin hevoskantaa. Tästä syystä olimme kevään tullen aloittaneet pienen tammavarsapihaton rakentamisen ja siten hevoskannan kasvun mahdollistamisen; kun siitostammojen ja nuorten kasvavien ei tarvinnut viedä karsinapaikkoja, meille aukeni mahdollisuus kasvattaa ponimäärää muutamalla uudella kaviokkaalla. Selasimme pitkään Suomen ja Ruotsin markkinoita, mutta mitään kiinnostavaa ei tuntunut löytyvän. Melko keskinkertaista ponia, melko tunnetuilla suvuilla. Ei me sellaista tähän hätään haluttu vaan jotain aivan muuta ääripäätä - jotain sellaista, mitä ei Suomessa vielä oltu nähty.

Tästä syystä istahdin elokuussa lentokoneeseen ja suuntasin minnekkäs muuallekaan kuin Brittilään. Olin nähnyt useammasta shetlanninponitammasta ja -orista välittäjän ja kasvattajien kautta videoita sekä kuvia, ja nyt minun oli aika käydä katsomassa paikan päällä ne ponit, jotka olivat minua ja Bettinaa kuvaruudun kautta säväyttänyt. Näitä poneja yhdisti hyvä rakenne, hyvä liike-ergonomia, mukavan oloinen luonne sekä ennenkaikkea harvinaisemmat sukulinjat jotka elvyttäisivät Maybeckin - ja siten Maybeckin kasvattien - sukulinjoja.

Brittilään saavuttuani kiersin lähes viikon tutun välittäjän kanssa kasvattajien talleja. Sanotaan näin, että viikon aikana tuli nähtyä kaikenlaista - sellaisia poneja, joita en ostaisi edes teurashintaan ja sellaisia poneja, joista olisin ollut voinut maksaa pienen omakotitalon verran. Viikon mittaan minulle kuitenkin tuli tunne omasta ponista vain muutamasta tammasta, joita halusin käydä vielä lähtöpäivänä katsomassa uudelleen. Enkä välttämättä turhaan käynytkään.

"Terve Amelie, no, mitä sieltä on löytynyt?" siskoni vastasi puheluun, kun soitin hänelle viimeiseltä tallilta. "Täältä on löytynyt kaikenlaista. Mä tiedän, että me puhuttiin ehkä yhden, maksimissaan kahden ponin ostosta, mutta jos sä annat luvan, mä haluan lähteä hieromaan kauppoja kolmesta tammasta. Ne on kaikki hyvin erilaisia, mutta ne on oikeasti pirun makeita. Sellaisia, joita ei hetkeen toisilta kasvattajilta löytyisi." tuumin Bettinalle ehkä hieman vaikeasti, sillä tiesin, että olin itse enemmän ostoaikeissa kuin hän. "Kyllähän sä tiedät, että mä luotan sun silmään ja tunteeseen. Jos susta tuntuu, että ne on Maybeckin puuttuvia palasia, niin lyö nyt kaupat lukkoon ja lennä vasta sitten takaisin kotiin - maksa vaikka heti, jos saat niistä hintaa siten pois. Kyllä me kyyti niille järkätään kotisuomeen sitten myöhemminkin." Bettina vastasi yllättäen.

Bettinan suostumuksella lähdin hieromaan kauppoja kolmesta hyvin mukavasta tammasta - ja koska kaikki erittäin nuoret tammat pääsivät myöhemmin toteutetussa eläinlääkärin tarkastuksessa puhtain paperein läpi, lähti hevosrekka elokuun alkupuolella Iso-Britanniasta kohti Suomea ja Maybeckia. Hevosrekka, jonka kyydissä oli iki-ihanat Elnora, Sylvie sekä Josefine.

14.10.2018   Laatuaikaa Maybeckissa   Disa

Lue neljän ystävyksen päiväkirjamerkinnät Furin, Fiinun, Börjen ja Chin päiväkirjoista!

Ebban kaveri oli jauhanut Maybeckin valjakkoleiristä hyvän aikaa, mutta tyypilliseen tapaansa h-hetken lähestyttyä unohti osallistua. Kaveruksia lykästi, sillä Liina sai sovittua tallin pitäjien kanssa ihka omasta viikonloppuleiristä. Maybeckiin saavuttuaan tytöille pidettiin tutustumiskierros, jonka jälkeen neljän hengen porukalle jaettiin omat “passihevoset”. Ebba tykästyi Fiinuun jo kierroksen aikana ja meinasi hypätä katosta läpi, kun sai tamman hoidokikseen. Sen lisäksi, että Fiinu oli kaunis kuin karamelli, se oli luonteeltaan mitä ystävällisin ja kärsivällisin.

Ensimmäisellä ajotunnilla tutustuttiin valjakkoajon saloihin. Fiinu oli ihanan pitkäpinnainen kokemattomamman ohjastajan kanssa. Raudikolla on vankka kokemus lajin parissa, joten se ymmärsi mistä hommassa on kyse ja paikkaili joitakin Ebban virheitä. Poni kuunteli tuntia ohjanneen Jessican puhetta ja vaihtoi askellajia osittain sen mukaan. Ebba oli kuitenkin nopea oppimaan, joten homma lähti sujumaan koko ajan paremmin ja paremmin. Tunnin lopussa Fiinu siirtyi askellajista toiseen ohjastajansa käskyjen, ei Jessican ohjeiden, mukaan. Ebba vähän arasteli ohjaamisen kanssa ennen kuin oikea balanssi löytyi. Uskallettuaan olla tasaisempi kädestään, tuntuma säilyi ponille mukavampana, kun ohjat eivät lepattaneet ja yht’äkkiä kiristyneet. Amelien pitämällä tarkkuusajotunnilla kaksikolla oli jo selkeästi varmempi meno ja saimme nähdä oikein hyviä pätkiä. Fiinu teki siistit siirtymiset ja kääntyi kellontarkasti. Vauhti oli sen verran maltillinen, että kuski ehti tehdä ja reagoida nyt kun piti miettiä myös sitä, että mahduttiin tötsien välistä kärryjen kanssa. Leirikisana pidetyn tarkkusajoradan valjakko suoritti virheettömästi rauhalliseen omaan tahtiin.