Maybeck Stud

Ruskamäen Stellar

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 15.11.2016, 8v
Musta, 93cm

Rekisterinumero VH17-017-0021
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Ruskamäen Ponitalli
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III VVJ-II


Stella on se kaikkien suosikki- poni. Ja on kyllä ansainnut tittelinsä, se on mitä miellyttävin ja helpoin poni. Siltä puuttuu rodulleen ominainen kovapäisyys ja jekkuilu. Kaiken sen sijaan Stella nauttii pitkistä hoitohetkistä, rapsuttelusta ja myös niiden lasten kiljumisista. Stella onkin toimittanut talutusratsun tai kärryponin virkaa useammassakin tapahtumassa - myös keskellä kaupunkia. Tammalta löytyy kylmät hermot jotka eivät petä vaikka pommi räjähtäisi kavioiden juurella. Se miettii aina kahdesti ennen toimimista ja saattaa siksi vaikuttaa hieman laiskalta. Ehkä siinä laiskuudessa on myös pieni totuudensiemen... Ei Stella turhaan mitään tee, ellei ole pakko!

Hoitaessa tamma on sanalla sanoen helppo. Se malttaa odottaa inhottavatkin toimenpiteet loppuun ja on sekä kengittäjän että elälinlääkärin unelma-asiakas. Kiima-aikana Stella on huomattavasti herkempi ja silmät kyllä pyörivät päässä kun harjaillaan mahan seutua, mutta useimmiten se jää siihen. Täytyy vain olla nopea ja ripeäotteinen, eikä antaa hormoonihirviölle valtaa. Stellan sisällä varmasti asuu se tulisen pippurinen shetlanninponi joka tarpeeksi hermostuessaan toimii tilanteen vaatimalla tavalla. Maastossa Stella on myös herkempi ja vilkuilee hermostuneena ympärilleen. Jokainen rasahdus sitä ei kiinnosta, mutta esimerkiksi isommat kulkuneuvot tai äkkinäiset isommat liikkeet saavat sen kyllä kavahtamaan.

Ratsuna Stella onkin sitten laiska. Se köpöttelee rauhallisesti pienet matkustajat kyydissään. Ratsun virka onkin tammalle vähän kuin lomaa. Enempää siltä ei koskaan ole pyydettykään, sillä sen kilpaponin ura on rakentunut valjakkoajon ympärille. Myös valjaat päällä Stella saattaa yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin, mutta osaa tehdä myös töitä kunhan siltä vaaditaan sitä. Haastavissa, tarkkuutta vaativissa tehtävissä Stella kuumuu myös nopeasti ja silloin menonhaluja kyllä löytyy. Kilpapaikoilla Stella on valpas ja energinen, mutta hallittavissa.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Mangon Ro Dondo
Ch, KTK-II
ii. Cecam Taz Mania
KTK-II
iii. Wantley's Fame Face
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA3, SHLA-II, KLASS-I
iie. Hayes Hill Tara
ie. Kaviopolun Samilla
iei. Pencocks Hugo
iee. Gall Sydänsuruja
e. Mangon Southern Snowfall
KTK-III
ei. Lupauksen Lumimies
eii. Green Hill`s Devil
eie. Snow White
ee. Silkin Ajaton
KTK-III
eei. Shooting Star
eee. Tikkurilan Suomineito

Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
18.02.2018 t. Maybecks Strawberry Vuornan Piece of Cake Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.06.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, vaativa tarkkuuskoe 6/42

Näyttelytulokset

  02.02.2017 VSN-näyttelyt (Cadogan Ponies) RCH
  24.12.2017 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  04.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1724.73 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.99
Kuuliaisuus ja luonne 758.99
Tahti ja irtonaisuus 2.76
Tarkkuus ja ketteryys 965.74


Päiväkirja ja valmennukset

18.03.2018   Varusteiden, ponien ja sielun hoitoa   omistaja Bettina

Olimme viettäneet ihanan lämminta kevätpäivää Maybeckin päärakennuksen portailla. Mukana oli muutama tallityttö ja olimme ottaneet asiaksemme kantaa muutama satula ja suitset ulos puhdistusta varten. Puomimallinen mattoteline oli oiva paikka pitää varusteita puhdistuksen ajan. Saattaa olla, että jossain vaiheessa minä aloin viettää enemmän aikaa sivummassa teekupin kanssa kun nuoret tytöt ottivat isomman vastuun puhdistusoperaatiosta. Jossain vaiheessa myös Amelie tuli ulos ja käveli alas portaita meidän ohitsemme. Hän katsoi vuoron minuun, vuoroon satuloita hinkkaavia tyttöjä ja antoi hyvin merkitsevän katseen kulkea lävitseni. Kohtautin hartioitani, hörppäsin teetä ja tein vielä jotain oman osuuteni eteen.

Eihän isommalla porukalla muutaman ponin varusteiden putsaamiseen kauan aikaa mennytkään. Innokkaat hoitajat anelivat lisää askareita ja niitähän minulta löytyi. Ehdotin, että varusteiden lisäksi voisimme puunata myös niiden omistajat. Onnesta soikeana tytöt juoksivat talliin hakemaan asianmukaiset varuteet ponien pyydystykseen tarhoista. Peppi ja Stina kinastelivat kumpi saa ottaa Kirsikan. Essi nappasi Stellarin ja Ida Keyten. Katselin sivusta, että kaikki sujuu kuten pitääkin ja painelin ponien edeltä talliin.

Kolme ponia asetettiin jonoon käytävälle jossa oli juurikin kolme paikkaa hoitaa hevosta. Ponien harjaus aloitettiin perusteellisella sukimisella kumisuan ja pölyharjan kanssa. Karvan määrä mitä näistä tammoista lähti oli mieletön. Kevät oli selvästi tulossa. Huomasin kuinka Kirsikan alahuuli alkoi nykiä ja taisipa se lopulta nukahtaakin. Kyllä Stella ja Keytekin nauttivat silminnähden ja tytöt nauroivatkin Stellalle kun löysivät juuri sen oikean kohdan lavan ja kaulan välistä ja tamma irvisteli ja venytteli kaulaansa tyytyväisenä. Lopulta näytti siltä, että Keytekin ottaa pienet päiväunet harjauksen aikana. Kun tammojen karva kiilsi, hännät ja harjat oli selvitetty, ne pääsivät vielä päiväheinille omiin tarhoihinsa. Tytöt veivät ponit takaisin ja auttoivat vielä päiväheinien jakamisessa. Kyllä oli poni tyytyväisenä, näin meidän täytyy tehdä useamminkin!

28.12.2017   Lapsen kyyditsemistä   omistaja SV

Serkkuni tytär oli tullut kyläilemään meille ratsastamisen toivossa, mutta en viitsinyt laskea häntä tuliterien kilparatsujeni kyytiin, joten olin ottanut yhteyttä tuttavaani Bettinaan, jolla tiesin olevan shetlanninponeja. ”Olisiko teillä jotakin erityisen kilttiä yksilöä, jolla tuo Nicole voisi tulla ratsastamaan?” olin kysynyt puhuessani tuon kanssa puhelimessa. ”No on toki, ainakin Stella voisi tulla kyseeseen”, Bettina oli vastannut. ”Toivoisin kuitenkin, että ajaisit vähän ponilla ennen, kuin päästät ketään sen selkään. Stella on nimittäin kerännyt vähän turhan paljon energiaa vapaapäivien vuoksi, vaikka yleensä se onkin laiskanpuoleinen.” Myönnyin toki tähän diiliin, ja niin minä lähdin ponihommiin yhdessä papupadan tavoin pulputtavan Nicolen kanssa. Bettina olikin meitä vastassa tallin pihalla. Hän johdatteli meidät Stellan piskuisen karsinan eteen ja haki kärryt valmiiksi käytävälle. Nicole harjasi tamman nopeasti läpi, jonka jälkeen istahdin valjaisiin kiinnitetyille kärryille pyytäen Stellaa eteenpäin. Se höristi korviaan ja lähti tepastelemaan ulkoilmaa kohti kaviot betonilattiaa vasten kopisten. Kärryt rullasivat perässä. ”Voit mennä vaikka tuonne kentälle treenaamaan jotakin tarkkuusharjoituksia, voin pystyttää sinne esimerkiksi pujottelutehtäviä sun muuta?” Bettina sanoi kävellessään vierelläni.

Nicole murjotti tallin kulmalla saatuaan kuultua, ettei hän pääse ratsastamaan heti. ”Ajan ihan nopeasti”, lupasin tytölle ajaessani sisään kentälle leveästä portista. Bettina oli rakentanut toiselle lyhyelle sivulle puomineliön, jonka sisällä teimme muutamat kääntymisharjoitukset. Sen lisäksi kentällä oli estetolpista rakennettu pujottelutehtävä. Stella tuntui alkuun vähän turhan energiseltä, mutta tamma rauhoittui loppua kohden hienosti. ”Hyvä, jes!” huudahdin kärryiltä shetlanninponin käännyttyä täydellisesti pienessä tilassa. Siihen oli hyvä lopettaa – niin Nicolekin pääsi loppujen lopuksi suloisen mustan kyytiin.