Maybeck Stud

Rouge Malachite

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 12.09.2019, 8v
Ruunihallakko, 107cm

Rekisterinumero VH19-017-0474
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Rouge Shetlands
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-III


Rontti. Puhekielessä lurjus, ketku, hunsvotti, roisto. Sellainen on myös meidän pikkumies, joka saapui elävöittämään Maybeckin arkea aina saksanmailta asti.

Ei meidän Rontti ole kuitenkaan aivan toivoton. Vaikka sen perusluonne on hyvin elävä ja on hyvin todennäköistä, että se pohtii konnamaisia juonia iltaheinien aikana, on ruunihallakon sydän lopulta varsin kultainen. Ei se nimittäin ilkeyttään mitään tee - kunhan hassuttelee, ja kokeilee minkälaisissa rajoissa se saa piruilla. "Se on sellainen pieni viikari, joka ei aikuistu koskaan." kuten Maybeckin siskokset usein oria kuvailevat vierailijoille.

Ronttia tarhattiin pitkään nuorten orien joukossa, mutta Rontin kasvaessa sen leikit alkoivat muuttua vähän turhan rajuiksi - tästä syystä se tarhaa yksin, mutta kuitenkin muiden läheisyydessä. Parasta Rontin mielestä on tammojen katselu ja niille machoilu, mutta toisinaan sen tapaa myös repimästä vierustarhalaisen riimua aidan välistä. Ja kaikki ne miljoonat lelut, jotka maakavat tarhan pohjalla - ne raukat saavat ilmakyytiä päivästä toiseen!

Harjatessa ja varustaessa pääsee helpoimmalla, kun orin hoitaa tallikäytävällä kaksinpuolin kiinni sidottuna. Silloin Rontti seisoo melko maltillisesti paikallaan, eikä häärää jatkuvasti omiaan - joskin toisinaan etusilla kuopiminen tai ketjujen suuhun napsiminen on äärettömän lystikästä ja kivaa. Karsinassa hoitaessa Rontti ei ole oikeastaan koskaan osannut antaa ihmiselle omaa tilaa, vaan se möngertää omia menojaan eikä huomioi, vaikka ihmisen varpaat olisi jäädä kavioiden alle. Kengittäessä Rontti on nimensä veroinen - se kokeilee lähes poikkeuksetta kengittäjänsä voimia, vetää kengitettävää kaviota pois ja huojuu kuin kaksisataa kiloinen humalassa oleva mies. Tästä syystä Ronttia ei kengitä kuin vakikengittäjämme; tällä kun riittää hermot pitää kaviosta kiinni ensimmäiset minuutit, jonka jälkeen Rontti tyytyy ja antautuu kohtalolleen. "Shetlanninponi mikä shetlanninponi." on kengittäjämme usein todennut samalla, kun pörröttää oripojan etutukkaa.

Rontti on hyvin energinen ja toisinaan myös vähän malttamatonkin valjakkoponina. Sen vahvuuksiin ei kuulu pikkumaisen tarkka kouluajo, mutta se on sitäkin parempi vauhtia ja kestävyyttä vaativassa maratonissa. Eikä se ole hullumpi tarkkuudessakaan; se etenee mielellään reipastempoisesti, mutta on kuitenkin sen verran kuulolla, että hidastaa esimerkiksi kaarteisiin ohjastajan sitä pyytäessä. Vaikka Rontti on peruskiltti ajaa, ei se ole kuitenkaan kaikkien ajettava - se kun osaa aloittaa oreille tyypillisen shown esimerkiksi valmennuksissa ja kilpailupaikoilla mikäli sitä ei aja niin sanotusti askeleen edellä. Eikä se ole ehkä kouluajoa ajatellenkaan helpoin; jos sen kanssa jää junnaamaan yhtä tehtävää ja siihen asettaa kovasti paineita, on valjakkokärryjen edessä hyvin nopeasti tyytymätön, jukuroiva poni. Huolettomuus, keveys ja reipastahtisuus tuntuu olevan Rontin kanssa ajaessa avainsanoja.

Vaikka Rontti on matkustanut paljon, osaa se silti kokeilla rajojaan lastaussillalla. Koska jokainen meistä joka on tottunut toimimaan hevosten parissa, tietää, että ihmiseltä loppuu voimat ennen näitä nelijalkaisia - tästä syystä olemmekin ottaneet tavaksi ottaa herkkuämpärin lastaussillalle, jonka perässä Rontti on valmis kipuamaan vaikka kuuhun asti.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Rouge Malagueño
rnhkko, 107cm evm
ii. Jahn Inegal
km, 107cm
iii. Murad SWE
iie. Inedite
ie. Rouge Malagamba
rnhkko, 106cm
iei. Neias Moulsey
iee. Rouge Malatesta
e. Ferments Fornarina
rn, 107cm evm
ei. Axworthy Bunker
rn, 106cm
eii. Pilot Onward
eie. Bertha Nelly
ee. Ferments Forjadora
mkm, 106cm
eei. Fordmoor
eee. Lou Marguerite

...

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
27.09.2019 t. Maybecks Malayka Amethyst Dusk sarqquu, Lallybroch


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  27.11.2019 NJ-näyttelyt (Hornanhovi) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1495.76 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 690.66
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 805.10


Päiväkirja ja valmennukset

28.09.2019   Rento maastolenkki   kirjoittaja Perho

Kävellessäni tarhoille riimu kädessäni tunnistin päivän ajettavani nopeasti. Pieni, ruunihallakko Rontti heitteli tarhassaan olevaa lelua ympäriinsä ja loikki sinne tänne. Suunnistin tieni tarhojen välistä oikealle portille ja naksautin kieltäni muutaman kerran herättääkseni ponin huomion. Ori pysähtyi nopeasti ja käänsi korvansa hörölle kohti minua, olin sille täysin vieras. Pujahdin tarhaan lankojen ali ja pyydystin ponin nopeasti ennen kuin se ehti livahtaa karkuun. Matka talliin oli yllättävän haastava suhteessa Rontin kokoon, se yritti lähes jatkuvasti nykiä itseään käsistäni jonnekin ihan muualle, eikä asiaa yhtään auttanut se, että koin vakavaa kulttuurishokkia shetlanninponien ja suomenhevosten kokoerosta.

Tallissa kiinnitin Rontin käytävälle ja lähdin hakemaan sen tavaroita. Nappasin varustehuoneesta mukaani harjapakin, valjaat ja suojat, vieden ne suoraan ponin luokse. Seuraavaksi hain vielä rennompaan ajeluun sopivat koppakärryt valmiiksi käytävälle ja rupesin harjailemaan oria. Rontilla oli selkeästi kärsimättömämpi päivä, se nimittäin kuopi lattiaa lähes jatkuvasti sekä mutusteli ketjua. Harjattuani nostin valjaat ponin selkään ja jouduin hetken säätämään niiden kiinnilaitossa, ne olivat nimittäin hieman erilaiset kuin mihin olin tottunut. Mahavyötä kiristäessäni ori luimisteli ja näykkäsi hieman ilmaa eteenpäin, se ei selkeästikään oikein nauttinut tilanteesta. Kiinnitin kärryt ponin valjaisiin ja varmistin vielä erikseen varmuusremmit, ei olisi mukavaa joutua tilanteeseen, jossa aisa irtoaisikin valjaista. Lopuksi vielä vaihdoin riimun suitsiin ja kiinnitin ohjat kuolaimiin ja sitten olimmekin jo valmiita lähtemään lenkille.

Jo alkukäynneissä Rontti oli valmis menemään lujempaa ja yrittikin johtaa tilannetta useampaan kertaan. Lopulta annoinkin sen juosta vähän virtaa pois ravissa. Syksyiset maisemat vilisivät ohi orin vain kiihdyttäessä vauhtiaan melkein jo laukalle, kun päätin hidastaa takaisin käyntiin. Pieni riiviöponi oli mielestään saanut juosta tähän hetkeen riittävästi, joten se tyytyi kävelemään reipasta tahtia tien reunaa pitkin. Taisin säikähtää metsästä yhtäkkiä ilmestynyttä peuraa enemmän kuin ajokkini, joka vain säpsähti ja jäi sitten katselemaan loikkivan otuksen perään kiinnostuneena. Seuraavasta risteyksestä käänsin Rontin pidemmälle suoralle missä se saisi laukata sydämensä kyllyydestä niin pitkään kun suoraa tietä vain riittäisi. Suoristin kokonaisuuden vielä nopeasti ja kannustin orin sitten laukkaan. Ja sehän laukkasi. Istuin kärryillä nauttien vauhdin tuomasta fiiliksestä samalla kun Rontti sai mennä juuri sitä tahtia kuin sitä huvitti. Hiljalleen suoran loppu alkoi häämöttää ja hiljalleen pidätin orin rauhalliseen käyntiin.

Talutin orin talliin reilun tunnin maastolenkin jälkeen. Hoidin tyytyväiseltä vaikuttavan Rontin reippaasti siihen kuntoon, että sen voisi palauttaa tarhaansa ja kannoin tavarat takaisin paikoilleen. Orin oman karsinan ovesta nappasin kuivatusloimen, jonka vielä puin sille ennen takaisin ulos lähtöä. Olin juuri lähtemässä ponin kanssa ulos, kun muistin saaneeni ohjeeksi kylmätä Rontin jalat lenkin jälkeen, joten käännyimmekin vielä takaisin. Kylmäilin orin jalkoja reilun 15min, annoin sille kiitokseksi palan kuivaa leipää ja palautin sen sitten tarhaansa mutustamaan rauhassa iltaheiniään.