Maybeck Stud

Penrose Rudolph

Shirenhevonen, ori
Syntynyt 23.12.2018, 8v
Musta, 171cm

Rekisterinumero VH19-104-0001
Työ- ja valjakkopainoitteinen (noviisi)
Kasvattanut Penrose Shires
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

kantakirjakelpoinen


Usein maskotin virkaa tuntuu pitävän pieni ja pippurinen shetlanninponi, mutta se olisi ehkä aavistuksen outo valinta shetlanninponeja kasvattavalle tallille. Ja koska kyllähän jokaisella tallilla täytyy olla maskotti, oli ihan luonnollista ostaa shetlanninponien keskelle lempeän luonteen omaava jätti. Hevosmaailman legenda, shirenhevonen.

Vaikka Ruttu aiheutti lähinnä kaaoksen shetlanninponien keskelle saavuttuaan, on se nykypäivänä shetlanninponien paras ystävä. Ystävä, jonka koko huitelee shetlanninponien egojen tietämillä. Sukupuolestaan johtuen se ei tarhaa shetlanninponien keskellä, mutta viihdyttää näitä tarhalankojen yli ja osallistuu vähintäänkin yhtä sulavasti tarharalliin, johon yhtyy vähintään kaksi tarhallista samanaikaisesti. Ja maastoreissut! Ne on parasta, kun lempeä jättiläinen näyttää edellä tietä ja pikkujalkaiset kipittävät sen perässä kun ankanpoikaset konsanaan.

Kuten sanottu, Ruttu on luonteeltaan erittäin lempeä ja suurisydäminen hevonen, josta jokainen saa takuuvarmasti elinikäisen ystävän. Se rakastaa pitkiä rapsutteluhetkiä, eikä laita pahakseen vaikka harjaustuokio venyisi usean tunnin mittaiseksi. Se seisoo rauhallisesti paikallaan, joskin se seuraa hyväntahtoisella uteliaisuudella hoitajansa toimia. Myös erikoisemmat tilanteet kuten kengitys, klippaus tai traileriin lastaaminen sujuu hyvässä yhteisymmärryksessä, eikä niistä tarvitse keskustella sen enempää. Orin fengshuit tuntuu pysyvän balanssissa myös vieraissa paikoissa, sillä se seisoo rauhallisesti hoitajansa vieressä, eikä turhaan ryhdy esimerkiksi huutelemaan muiden hevosten perään.

Ruttu on monipuolinen hevonen, jolla voi treenata niin ratsailta kuin kärryiltä käsin. Eihän se mikään puoliveriseen verrattava liikeihme ole, mutta kiva harrastehevonen hyvätahtoiseen treenaamiseen ja pienimuotoiseen kisaamiseenkin. Työskenteli orin kanssa sitten selästä tai kärryiltä, on varmaa, että Ruttu liikkuu mielellään omalla moottorilla eteen, eikä sitä tarvitse patistaa jatkuvasti eteenpäin. Se on anteeksiantavainen hevonen, joka ei välitä, vaikka ihminen ei olisi aina täysin kartalla siitä, mitä pitäisi tehdä. Vaikka Rutun kanssa on kivaa treenata kentällä vaikka puolivuotta putkeen, on sen kanssa maastoilu ihan omaa luokkaansa. Se on hevonen, jonka kanssa voi todellakin harrastaa maakuntamatkailua maisemia ihastellen - ohjat pitkänä, mieli tyhjänä.

Perimänsä vuoksi Ruttu soveltuu ratsu- ja valjakkouran lisäksi työhevosajoon, jossa se on itseasiassa aika haka. Valjasti sen sitten käyttöajoa tai kyntöä varten, on ori aina lähdössä mielellään töihin. Vaikka Ruttu on hyvä monessa, löytynee sen leipälaji työhevosajossa vedon ja käyntikokeen parista, sillä sen rauhallinen mielentila sekä kova fyysinen kunto on näissä osakokeissa lyömätön combo.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Penrose Farley
VIR MVA Ch, KTK-II
ii. Harland Hall Froggy
KTK-III, VVJ-I
iii. Harland Hall Big Frog evm
iie. Harland Hall Felicia evm
ie. Honeylake’s Golden Pearl
KTK-III
iei. Atwater Axel evm
iee. Honeylake's Golden Heart evm
e. Aldreda 5594
KTK-II
ei. Salacious WAR
kuollut
eii. Merciful Skier evm
eie. Wilderness Freydja evm
ee. Andraste
kuollut
eei. Belenos evm
eee. Agrona evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
00.00.2018 t. Jälkeläinen Emä Omistaja

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

Kilpailut

Valjakkoajossa 1245.69 op. (vaikeustasolla 3/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 669.71
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 575.98


Päiväkirja ja valmennukset

24.12.2018   Hyvää joulua!   omistaja Amelie

"Hyvää joulua!" whatsapp viestin kuvatekstissä komeili. Päättelin suhruisesta kuvasta, että siinä oli ehkä shirehevosen varsa. Tai jonkin, raskaan kylmäverisen varsa kuitenkin. Ehkä. En ollut varma. Enkä ollut varma siitäkään, miksi kuva oli lähetetty minulle. Ehkä Bettina ajatteli, että kuva kuin kuva tekisi minuun näin joulun alla vaikutuksen. "Ihanaa joulua myös sulle, nähdään illalla vanhemmilla!" kirjoitin siskolleni takaisin ja lämmäsin puhelimen takaisin takin taskuun.

Illalla joulupöydässä sekä Bettina, että vanhempani olivat jotenkin ärsyttävän salamyhkäisiä. He katselivat toisiaan, hihittivät ja loihtivat kasvoilleen hölmöjä ilmeitä. Vaikka salamyhkäisyys ärsytti, en antanut sen näkyä - esitin, etten nähnyt mitään ja jatkoin laatikoiden kittaamista suuhuni niin, että jouduin pian avaamaan housujen napin. "Aina sama juttu, ihan kuin tässä olisi koko vuoden nähnyt nälkää kun on pakko vetää ruokaa niin, että on oksettava olo." mä marisin ja katsoin Bettinaa, joka purskahti nauramaan. "Ei mitään." se hihitti, kun tivasin, mikä oli niin hauskaa.

Piinalta tuntuva salamyhkäisyys paljastui joulukuusen ympärillä, kuin Bettina sai rykäistyä hankkimansa lahjan. "Sä et Amelie ikinä arvaa, mitä mä olen hommannut sulle joululahjaksi!" Bettina rääkäisi, ja nauroi niin, että kyyneleet valuivat poskia pitkin. "No? Varmaan jotain ihan tosi hauskaa." mä sanoin ivalliseen sävyyn ja pyöritin päätäni. "Mä oon näyttänytkin sulle sen jo!" Bettina jatkoi ja sai vanhempani yhtymään nauruun. "No! Voitko jo sanoa, alkaa oikeesti pikkuhiljaa ottamaan aivoon toi sun ääliömäinen kikatus!"

...

"Sä ostit mulle mitä?" mä sain kuiskattua samalla, kun katsoin siskoani silmät lautasen kokoisena. "Joojoo, se shire, josta lähetin sulle aamulla kuvan. Mä ostin sen sulle joululahjaksi, niin ei sun tarvii sitten valittaa enää, ettet pääse koskaan ratsastamaan. Siinähäs sitten ratsastat, ja otat vaikka kaveritkin samaan kyytiin - mä lupaan, että kyllä mahtuu!" Bettina vakuutti naurunsa seasta. Mä en todellakaan tiennyt, mitä mun olisi pitänyt ajatella. Että ihan shire shetlanninponikasvattajalle. Samalla niin karmivaa, että upeaa. "Mä en ehkä sano vielä mitään." mä sanoin, ja kävelin olohuoneesta keittiöön hakemaan terästettyä glögiä.

"Ei kai tässä lahjahevosen suuhun ole katsomista. Ei muuta kuin Maybeckiin vain, kyllä meillä kaikista kaviokkaista huolta pidetään. Vaikka olisi sitten metrin verran ylikasvanut." mä sain vihdoin kakistettua Bettinalle, joka tiesi hämmentäneensä minut täysillä.