Maybeck Stud

Nicpoń de Balmohr

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 15.11.2018, 8v
Ruunikko, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0546
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Balmohr Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-I
YLA3


Kun tein lähtöä oripäiville saksaan, ajatuksissani oli vain ja ainoastaan katsoa, minkälaista jalostusmateriaalia oripäiviltä löytyisi Maybeckin tammoille. Paikanpäällä oloni oli kuin lapsella karkkitaivaassa; halusin vähän kaikkea ja kun joku kehtasi sanoa pienenkin poikkisanan, mieleni teki lysähtää lattialle itkemään ja hakata nyrkkejä penkkien jalkoihin. Siinä vaiheessa kun lavalle asteli 4-vuotias ruunikko poniori, en tiennyt, oliko sydämentykytykset karkinhimosta aiheutunut sydänkohtaus vai jonkinlainen lämmin tunne rakkaudesta, joka kolahti ensinäkemällä. Sen kuitenkin tiesin, että sydämeni tunsi jotakin ja minun oli toimittava. "Mihin sä Amelie rynnit?" Bettina huudahti perääni, kun keräsin kimpsuni kasaan ja lähdin hiihtämään samaan suuntaan, mihin poniorit lavalta poistuivat. Viisaampi olisi arvannut aikeeni, mutta Bettina jäi hölmistyneen näköisenä katsomaan oreja penkeille uunituore pulla kädessään.

Kun katsoin lompakkoni sisältöä jossa oli jäljellä vain masentuneen näköiset bonuskortit, kasvoilleni levisi pirullinen virne. "Rahalla saa, ja ponilla pääsee. Eiköhän sitä rahaa taas joskus ilmaannu, ei stressata nyt siitä kun meillä on näin hiton hieno poni!" mä mutisin Bettinalle, joka katsoi minua alta kulmiensa. "Joo, ja mä varmaan ruokin tän sun hiton hienon ponin siihen asti, että sä revit jostain rahaa. Niinkö?" se jatkoi ja asetti kätensä lanteilleen.

Hulluuttahan se olisi ollut, jos en olisi edes yrittänyt vääntää kauppaa tästä upeasta komistuksesta jolla on rautainen työmoraali sekä karsima joilla voitetaan vähintään kaikki tarjolla olevat Nobelit ja Oscarit. Niilo oli kaikkea, jota suomalainen shetlanninponikasvatus vaatii tulevaisuudelta: Se on hyväluonteinen, sillä on korrekti rakenne ylvään, ryhdikkään ylälinjan kera ja takanaan sellainen suku, josta moni voi oman poninsa sukutaulussa vain haaveilla. Perusluonteeltaan Niilo on vähän sellainen joka ponitytön unelma, joka rakastaa kaikenlaista oloa ihmisen seurassa. Pitkävetiset, siirappiset lässytykset rakkaudesta ja siihen sointuvat hivelyt ovat jotain sellaista, mikä saa tämän poniorin polvet tutisemaan - eikä aikaakaan, kun se on valmis pussaamaan hoitajaansa vaikka loppupäivän. Kuten arvata ehkä saattaa, Niiloa voi hoitaa monipuolisesti niin karsinassa kuin käytävälläkin joskin käytävällä se seuraa ehkä normaalia intensiivisemmin muiden ponien kulkua.

Vaikka toista voisi aavistuksen pyöreästä ulkomuodosta ajatella, Niilo on oikea rotunsa mustalammas, sillä tässä on shetlanninponi, joka lähtee enemmin hiomaan täydellistä siirtymää kentälle kuin jää mussuttamaan heiniä tarhaan. Se on äärettömän yhteistyöhaluinen poni, jolla on hyvä eteenpäinpyrkimys ja joka on esimerkiksi kädelle kevyt. Melko lennokkaat liikkeet sekä hyvän ryhdin omaava poniori on omiaan kouluajossa, mutta ei se ole yhtään pöllömpi pakkaus tarkkuutta tai maratoniakaan ajaessa. Oikealla monitoimiponilla on ässänä hihassaan rautainen kestävyys sekä rohkeus, jolla se painelee vähän jännittävienkin tehtävien läpi maratonosuuksilla. Melko herkän ja työteliään ponipojan sisällä asuu kuitenkin myös pieni laiskottelija, joka rakastaa sunnuntaimaastoilua. Rauhalliset lenkit auringon alla ovat jotain sellaista, mistä Niilo ei hevillä luopuisi - siksi sen viikko-ohjelmaan kuuluukin vähintään kaksi rauhallista maastoreissua treenikertojen vastapainoksi.

Niilo on paljon kilpailleena ja valmentautuneena ponina tottunut matkaaja, joka kulkee siivosti niin trailerissa kuin rekassakin. Vieraissa paikoissa se on hyvin samanlainen kuin kotonaan; herrasmiehen elkein toimiva poniori, joka ei turhaan pidä itsestään meteliä. "Kyllä mut huomataan muutenkin." Niilo toteaisi taatusti samalla, kun katselisi ylväänä muiden hevosten perään.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Nicéphore
rn, 102cmevm
ii. Merkury
rn, 104cm
iii. Merchant
iie. Anouchka
ie. Nicoya
rn, 98cm
iei. Uppercut v. Fiolin
iee. Nicosia
e. Solveig
m, 104cmevm
ei. Talgative
rn, 107cm
eii. Talisker
eie. Robessie
ee. Sopernitsa
m, 103cm
eei. Narratorn
eee. Sonette

i. Nicéphore, ruunikko 102cm korkea ori on todella kuuma nimi Keski-Euroopan shetlanninponijalostuksessa. Ranskassa arvostetulla kasvattajalla, erinomaisista sukulinjoista syntynyt, mutta nykyisellään Saksassa vaikuttava ensimmäisen palkinnon kantakirjaori on rakenteeltaan sukunsa velvoittamana ensiluokkainen. Sen lisäksi ori on jättänyt omia hyviä piirteitään hyvin vahvasti myös jälkeläisilleen. Sillä on erittäin selkeä orileima, ilmeikäs pää ja vahva, hyvänmuotoinen kaula. Jalka-asennot ovat moitteettomat, ja liikkeet suorat ja aktiiviset. Rakenteellisten asioiden lisäksi yhteistä orin jälkeläisille on myös hyvin palvelualtis luonne. Nicéphorea itseään on käyttökokeessaan vuolaasti kehuttu kuuliaisuudesta ja herkkyydestä. Kilpailuareenoille oria ei nykyään tavata, se on suorittanut nuorempana Ranskassa vielä asuessaan vaativan tason luokkia kohtuullisen hyvällä menestyksellä valjakkoajon parissa, mutta sittemmin iän karttuessa sen kanssa on keskitytty vain jalostusuraan. Nicéphore on suvultaan mielenkiintoinen valinta hyvinkin monelle eri tammalle, ja siksi sen jälkeläismäärät kasvavat kokoajan tasaisesti.

ii. Merkury on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle heti 4-vuotiaana, mutta sen jälkeläismäärät pysyivät pitkään maltillisina, johtuen orin puuttuvista kilpailunäytöistä. Merkury on ulkonäöllisesti hyvin paljon poikansa näköinen, vain pari senttiä korkeampi ja tismalleen saman sävyinen ruunikko. Ori on menestynyt hyvin vuodesta toiseen näyttelykehissä, mutta kuten jo aiemmin tulikin mainittua, ei sitä kilpailukentillä koskaan ole nähty. Epäiltyjä syitä tähän on esitetty monia sen luonteesta ja terveydestä lähtien, mutta tosiasiassa Merkuryn omistaja on ikääntynyt rouvahenkilö, jota ei ole yksinkertaisesti ponin kilpailuttaminen kiinnostanut. Merkury on elänyt varsasta saakka tällä samalla omistajalla, ja se onkin rouvan ehdoton silmäterä. Ensimmäisen ikäluokkansa edustajan, poikansa Nicéphoren näytöt ensin kilpailukentillä, ja sitten myös jalostuksessa nostivat myös valtavasti Merkuryn kysyntää jalostuskäyttöön. Omistajansa on pitänyt melkoisen tiukat kriteerit tammoille, joille oria jalostukseen annetaan, joten jälkeläismäärä on laadullisesti korkea, mutta määrällisesti pieni.

ie. Nicoya on pitkänlinjan ranskalaisen kasvattajan todellinen kruununjalokivi. Vain 98cm korkea ruunikko tamma edustaa kasvattajansa emälinjaa jo kuudennessa polvessa, ja sen taustalta löytyy paljon historiallisesti merkittäviä nimiä. Tamma on emänsä seitsemäs varsa, ja ensimmäinen tammajälkeläinen, jonka syntymistä odotettiin useita vuosia kuin kuuta nousevaa. Nicoyalla on kaksi vanhempaa täysveljeä, jotka molemmat ovat ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattuja jalostusoreja, jotka lisäksi ovat yhdessä dominoineet Ranskan valjakkoajon kilpakenttiä. Odotukset tammasta olivat siis kovat, ja ne se myös täyttikin. Se on rakenteeltaan täydellisyyttä hipova, erinomaisen vahva ylälinja ja poikkeuksellisen laadukkaat liikkeet ovat olleet tamman valttikortti näyttelykehissä. Nicoya on koulutettu ratsuksi kasvattajan lapsenlapsia ajatellen, mutta ainoastaan kevyessä käytössä oleva poni on pääosin toiminut elämänsä aikana kuitenkin siitostammana. Tamman jälkeläisistä on ollut valtava kysyntä, ja sen orijälkeläisiä ja taas niiden jälkeläisiä vaikuttaa runsaasti siitoksessa ympäri Eurooppaa. Kahdeksan jälkeläistä Nicoya siitosuransa aikana jätti jälkeensä, ja niiden meriiteistä se on korkeimmalla mahdollisella tunnustuksella palkittu.

e. Solveig, Ruotsissa syntynyt tamma, josta löytyy tulta ja tappuraa. 104cm korkea ruunikko tulisielu on kilpailuareenoilla nähty kouluratsastuksen parissa, Saksan ponien mestaruustasolla saakka. Solveigin kanssa onkin keskitytty vankasti vain kilpailu-uraan, Nicpon on toistaiseksi sen ainoa varsa, joka sai alkunsa Solveigin loukatessa itseään 4-vuotis keväänä. Suvultaan tamma on laadukasta pohjoismaista kasvatustyötä, joten kilpauran jälkeen sen jalostuskäyttö on kyllä suunnitelmissa. Solveig on palkittu muutamia kertoja näyttelykehissä kelpomenestyksellä, ja kantakirjaan se on merkitty toisella palkinnolla, mutta vain parin pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Tamma on hyvin temperamenttinen luonteeltaan, joka toisinaan aiheuttaa pieniä ongelmia lapsiratsastajien kanssa. Tarpeeksi hyvässä kurissa pidettynä Solveig on voittamaton kouluradoilla näyttävien askellajiensa ansiosta, joten tamma onkin hyvällä ratsuttajalla säännöllisesti koulutettavana, jotta sen ratsastaja kilpailutilanteissa saisi ponista kaiken laadun esiin.

ei. Talgative oli Ruotsissa pienellä kasvattajalla syntynyt ori, josta ei elämänsä alkutaipaleella paljoa odotettu. Ruunikko varsa oli pieni ja heiveröinen, ja lisäksi se menetti emänsä vain parin vuorokauden ikäisenä keuhkokuumeeseen. Keinoemää ei meinannut löytyä, mutta Talgativen kasvattaja ei toivosta luopunut. Viimein toiselta puolelta maata löytyi russponitamma, joka heti hyväksyi varsan itselleen. Orivarsan kehitys lähti huimaan nousuun, ja vuosikkaana siitä alettiin jo nähdä valtavaa laatua. 107cm korkeaksi kasvanut ori niitti menestystä näyttelykentillä ja valjakkoajossa, ja se kantakirjattiin 5-vuotiaana korkeilla pisteillä ensimmäisellä palkinnolla. Talgative on rungoltaan erinomainen käyttöponi, jonka orileima on selkeä ja pää hyvin ilmeikäs. Hyvin vahvat, kauniit jouhet ja joka tilanteessa herrasmiesmäinen käyttäytyminen kruunaavat kokonaisuuden. Talgativella on jo suurilukuinen määrä jälkeläisiä pääosin Pohjoismaissa, mutta myös Keski-Euroopassa.

ee. Sopernitsa oli aivan ensimmäisenä suuntaamassa raviponin uralle, mutta loukkaantuminen nuorena esti tämän, ja poni vaihtoi omistajaa. Siellä siitä koulutettiin ratsua, mutta hankalan luonteensa ansiosta sopivan kokoista, mutta silti tarpeeksi taitavaa ratsastajaa ei tälle 103cm korkealle tammalle löytynyt. Toista kertaa edessä oli omistajan vaihdos, ja tällä kertaa tilaisuuteen tarttui pitkänlinjan shetlanninponikasvattaja, joka näki Sopernitsan suvussa mielenkiintoa omaan jalostustyöhönsä. Pahansisuiselle ponitammalle käytettiin ainoastaan erinomaisen luonteen omaavia oreja, ja lopputuloksena on syntynyt monta moneen kilpailemiseen täydellisesti sopivia kovaluonteisia suoritusponeja. Ruunikko tamma itse oli kantakirjattu nuorena toisella palkinnolla, mutta omia rakenteellisia puutteitaan se ei jälkeläisilleen juuri periyttänyt. Miltei 30-vuotiaaksi elänyt tamma oli alusta loppuun saakka laumaa tyrannimaisella otteella hallinnut kuningatar.

Sukuselvityksen © Ilona, kiitos!


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
23.12.2018 o. Maybecks Noël Niuë Kida, Mooncloud
19.03.2019 t. Maybecks Cuddlebug Liljegårds Gerda Liia, Burbacka

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

30.06.2018 Breandan VVJ-Cup, Noviisi parivaljakko 1/91

Näyttelytulokset

  02.12.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  21.12.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1645.35 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 688.20
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 957.15


Päiväkirja ja valmennukset

09.12.2018   Valjakkoajovalmennus   omistaja Amelie

Siinä hän seisoi, kuvankaunis tummahiuksinen nainen, jolta ei puhe tuntunut loppuvan - ei sitten millään. Johonkin väliin olin saanut kakaistua tervehdykseni, mutta tuo nainen kertoi kädet heiluten itsestään, suomenhevosistaan ja siitä, miten innoissaan hän oli kun pääsi kokeilemaan valjakkoajoa Niilolla. Samalla sekunnilla, kun ehdin miettiä Bettinan tai Jessican pestaamista valmennuksen pitoon, nainen piti puheripulistaan tauon. "Mutta hei! Se minusta, missä se Niilo on?" nainen tokaisi ja lähti haahuilemaan edelläni pitkin Maybeckin käytäviä. Pyöritin päätäni ja hymähdin itsekseni.

Sotasuunnitelma oli valmis. Nainen Niilon karsinaan harjapakin kanssa ja joku muu sai kärsiä tämän puheripulista - siitä syystä nappasin Jessican hihasta tallikäytävällä kiinni, ja totesin hänelle, että hän sai näyttää valjastuksen ja laittaa Niilon kärryjen eteen sillä välin, kun kävisin pukemassa jotain lämpimämpää päälleni. Tosiasiassa olin jo pukeutunut niin, että hiki valui otsaltani, mutta pieni valkoinen valhe tässä tilanteessa pelasti korvani.

Kärryjen kyydissä Oona istui loppujen lopuksi melko vaitonaisesti. Hän keskittyi täysillä annettuihin ohjeisiin, eikä huudellut turhia väliin. Itseasiassa, vaikka Oona oli ohjastajana aavistuksen noviisi, tuntui hänen ja Niilon kemiat kohtaavan aika hyvin yksiin. Oona suoritti tehtäviä rauhallisella ja määrätietoisella asenteella, ja Niilo teki työtä käskettynä - kuinkas muutenkaan. Välillä naisen kasvoille levisi vieno hymy, mutta pääasiassa kasvot olivat niin jäätyneen näköiset, ettei niistä voinut päätellä kantajansa fiiliksiä. Ehkä se selvisi myöhemmin kun nainen pääsisi kärryiltä pois, tuumin itsekseni ja jätin huolet pois.

Erinäisten kiemuraurien, siirtymätehtävien ja temponmuutosten jälkeen olin valjakkoon hyvin tyytyväinen. Oona oppi nopeasti, ja Niilo toimi valjakkoajoon tutustuttajana paremmin kuin hyvin. Pieni oripoika oli pötkinyt koko tunnin korvat höröllä, ja nyt loppukäyntien aikana Oonankin kasvoille oli levinnyt tuttu hymy ja tämän suu kävi enemmän, kuin olisi ollut tarpeen.

"Hitsi, että tää on upea! En todellakaan kuvitellut, että poni voi olla näin kevyt! Ja näin eteenpäinpyrkivä! Munhan täytyy kohta vaihtaa suomenhevoset shetlanninponiin!" Oona hihitti kärryjen kyydissä, johon en voinut vastata muuta kuin että shetlanninponin osto oli Maybeckissa ollessa lähempänä kuin hän olisi arvannutkaan. "Ehkä se on sun onni, että meiltä saa ostaa vaikka kaikki ponit, kun rahasta päästään sopuun. Itseasiassa meillä olisi aika kiva nuori myytävänä, joka on saavuttanut valjakkoajokilpailuissa jo kaiken tarvittavan. Osta se!" mä piruilin naiselle, ja lähdin kävelemään valjakon edeltä takaisin talliin.

17.12.2018   Maastoreissu jalkasin   hoitajana Oona (Tuire)

Kohta minun omat kopukat luulee, että oon hylännyt ne, kun ravaan Maybeckissa koko ajan. Koska kyllä vain, taas kerran ajoin shetlanninponitallille ja tällä kertaa tekemään tuttavuutta uuden ponin kanssa. Tai siis niin oli tarkoitus, mutta poni lähtikin yllättäen eläinlääkäriin. Amelie mietti mitä voisin tehdä, joten sovimme, että lähtisin Jessican kanssa maastoon kävelylle Niilon ja Viskin kanssa. En tiedä, miksei Amelie itse lähtenyt matkaan enkä kehdannut kysyäkään, joten nyökkäilin vain.

Viikko sitten kävin ajamassa Niiloa ja se oli niin hieno kokemus, että tietenkin varasin orin omaksi talutettavaksi. Sovittiin, että laitamme molemmille suitset päähän, koska vaikka riimut on näppäriä taluttaessa tallialueella, on kyseessä silti kaksi oria luonnon siimeksessa. Enkä itse todellakaan halunnut päättää mukavasti alkanutta tuttavuutta Maybeckin omistajien kanssa sillä, että metsästettäisiin heidän poneja metsästä.

Ei siitä kyllä ollut vaaraa, että ainakaan minun poni olisi karkuun lähtenyt. Niilo rakastaa kaikenlaista oloa ihmisten seurassa, joten tottakai se tallusti nätisti perässäni, vaikka emme olleetkaan niin tuttuja keskenämme. Mutta Jessican narun päässä oleva Viski olikin sitten toista maata. Lumi oli sulanut ja enimmät loskatkin hävinnyt sateen myötä pois, joten viimeiset ruohonkorret ja muut mukamas ruuan näköiset tupot maassa saivat tehdä tuttavuutta orin turvan kanssa.

Teimme reilun puolen tunnin kävelymatkan, jonka jälkeen palasimme takaisin tallille. Molemmat ponit olivat todella kuraisia - varsinkin Viski, joka pääsi yllättämään taluttajansa ja kaivautui ruuan himoissaan ojanpohjalle mahaansa myöten. Molempien ponien matka jatkui siis pesukarsinaan ja vasta sen jälkeen karsinaansa, koska niiden ruoka-aika olisi pian.