Maybeck Stud

Mooncloud's Jago

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 13.12.2017, 8v
Ruunikko, 95cm

Rekisterinumero VH18-017-0132
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Mooncloud Kida
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II
VVJ-I


"No niin, tulehan nyt", maanitellen pörröistä shetlanninponia. Ori on kuin liimattu tallin oven kynnykselle. Amelie saapuu paikalle ja haluan samantien luovuttaa. Tiesin jo valmiiksi millainen saarna olisi tiedossa. "Etkö sä saa yhtä ponia sisälle talliin? Anna kun mä", hän sanoi samalla kiskaisten riimunnarun kädestäni. Siiryin sivumpaan kihisten kiukusta. Osittain ponin, mutta osittain myös siskoni takia. Aina pätemässä! Olin kyllä käyttänyt kaikki keinot ja seuraavaksi olin saapunut lahjonta-periaatteeseen. Lopputulema oli silti sellainen, että edes Amelie ei saanut oria talliin. Saimme lähes kantaa sen kynnyksen yli. "Hieno ostos Bettina", siskoni murahti kun ori viimein oli boksissaan. Katsoin kysyvästi Jagoa. "Tätäkö tämä arki sinun kanssa sitten on?"

Jago on hyvin itsepäinen poni jolta ei tahtotilaa puutu. Kun se haluaa, se haluaa ja silloin haluttu asia myös tapahtuu. Näin käy lähes poikkeuksetta ja se on todella ärsyttävää. Olemme opetelleet ennakoimaan Jagon mielihaluja ja saaneet sen luulemaan elävänsä suunnilleen meidän pillin mukaan. Kyllähän sen käytöksestä huumoriakin revitään kun kesällä nuori tallityttö haluaa väen vängällä taluttaa tarhasta karsinaan ihka oikean orin ja vielä komean sellaisen. Hetken päästä Jago jatkaa eri suuntaan kun mihin sitä talutetaan ja narun päässä roikkuva taluttaja ei voi kun kyynel silmäkulmassa niellä kiukkunsa. Useimmiten Jagoa talutetaan kuolaimessa ainakin pidemmät matkat. Tarhasta talliin ja takaisin meillä on syntynyt hyvä yhteisymmärrys mikä ei kuitenkaan pelitä ihan kaikkien kanssa.

Jagon suvussa on paljon valjakkoponien lisäksi kouluratsuja. Orilla itselläänkin on rahkeita kyllä kumpaankin, mutta tutustui Maybeckin tapaan myös Jagosta koulittiin valjakkopainotteinen. Se on hyvin tarkka ja osaa tässäkin olla jääräpäinen. Ei silti läheskään niin paha kuin tallitavoiltaan. Lähinnä jos ohjastaja on vähän hukassa eikä ole varma mitä tekee, Jago käyttää tilaisuuden hyväksi ja tekee mitä tykkää. Ponilla on siis hyvä olla jatkuvasti joku tehtävä meneillään. Selvästi väsyneenä Jago ei jaksa riemuita vaan toimii jopa hyvinkin nöyrästi.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Silverhill Yoko
VIR MVA Ch, VSN National Ch, KTK-I, Ch-DR
ii. Silverhill Yorksire
rt, 99cmevm
iii. Silverhill Yoda
iie. Dancing Applepie
ie. Redtown Casey
rtpäiss, 103cmevm
iei. Blackjack
iee. Redtown Cindy
e. Mirfield Kayla
KTK-III
ei. Manchester
prn, 95cmevm
eii. Massachusetts
eie. Colorpop
ee. Mirfield Kesha
rn, 92cmevm
eei. Troutbeck Benjamin
eee. Mirfield Khaleesi

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
03.09.2018 t. Maybecks Shady Red Mooncloud's Jago Juinttu, Rinvalli
28.05.2018 t. Maybecks Jupina Maybecks Edelraute Emmi N., Valyrian Shetlands

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi koulukoe (pv) 1/34

Näyttelytulokset

  03.08.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) SW4

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) Ip.
  20.08.2018 SHLA rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands) Ip.

Kilpailut

Valjakkoajossa 1683.41 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 702.92
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 980.49


Päiväkirja ja valmennukset

04.08.2018   Näyttelymenestystä!   omistaja Bettina

Jago oli puunattu viimeisen päälle pesten, harjaten, pesten vähän lisää ja varjellen kaiken maailman lialta ja kuralta. Onneksi elokuu oli hyvin lämmin eikä sateista ollut tietoakaan. Kuralta oli siis helppo välttyä, mutta muuta roskaa ja likaa Jago kyllä löytää vaikka aavikolta. Tilanne ei ollut Jagolle erityisen uusi, mutta meille se tavallaan oli. Jago oli kilpaillut näyttelyissä toki ennenkin, monia kertoja. Kertaakaan erityistä menestystä ei ollut tullut, mutta se oli johtunut täysin odotuksista ja valmistautumisesta. Näihin näyttelyihin olimme saaneet Jagolle mukavasti orimaista massaa ja se oli alkanut ryhdistyä ja pyöristyä lihaksiltaan paljosta treenistä kesäloman jälkeen. Olimme myös treenanneet huomattavasti enemmän esittämistä ja Jagokin alkoi selvästi pitämään siitä kun ymmärsi, mitä siltä odotetaan. Vaan kuinka kävisi näyttelyissä, täysin vieraassa ympäristössä?

Onneksi mukana oli taas rekallinen tuttuja poneja, Jago oli lähes yhtä rauhallinen kuin kotitallilla. Toki vieraat tammat saivat sen enemmän tai vähemmän varpailleen hirnumaan ja kiljumaan minkä kerkesi. Kehään päästyämme Jagoa onneksi kiinnosti itse esiintyminen enemmän. Se venytti itseään vähän liiaksikin, kuin haluten pullistella pyöristynyttä pyllyä ja kaulaa. Korjailin orin asentoa pari kertaa, mutta siinä se sitten olikin: täydellisenä. Jago pysyi rauhallisena myös askellajeja esittäessä, vaikka ravissa mentiikin vähän liian lujaa. Jarru onneksi löytyi. Jago pokasi itselleen ensimmäistä kertaa Best in Show- paikan sijoittuen viidestä parhaasta ponista neljänneksi!

Olimme uskomattoman onnellisia Jagon sijoituksesta, kaikki oli mennyt vielä paremmin kun olimme uskaltaneet kuvitella!

15.09.2018   Onnistunut syyskuu   omistaja Bettina

Jago vietti elämänsä kesän orilaitumella nauttien kaksi kuukautta täydestä vapaudesta (hänen mittakaavassaan) ja parinkymmenen ponin vaihtelevasta seurasta. Seurasta puheen ollen, Jago myös ystävystyi hyvin yllättävän ponivalinnan kanssa. Enpä olisi ihan ensin nähnyt Jagoa ja Candy Kingiä kaveeraamassa, mutta niin siinä vain kävi. Alkukahinan ja välien selvittelyjen jälkeen pojista tuli parhaat kaverukset jotka juoksivat, leikkivät ja laidunsivat koko tuon kaksi kuukautta kylki kyljessä. Pakkohan ne elokuussa oli tarhatakin vierekkäin. Jännitteet olivat selkeämmät kun tarhat olivat omat, mutta varsin sovussa ne elivät kesänkin jälkeen.

Saimme Amelien kanssa hullun idean koittaa oreja parivaljakkoon. Amelie vastusti viimeiseen asti, mutta hän ei ollutkaan nähnyt poikia laitumella kuten minä. Harjoittelimme koko elokuun oreja yksilöinä, mutta myös pikkuhiljaa totuttaen ajatukseen parivaljakosta. Kummallista kyllä, takapakkeja ei tullut ja kaikki meni alusta loppuun kuten oppikirjoissa. Kumpikin oli kyllä aiemminkin ollut parivaljakossa, siitä ei ollut kyse. Kyse oli enemmänkin orien välisestä mahdollisesta jännitteestä joka voisi kaataa ajatuksen parivaljakosta.

Syyskuun puolivälissä pakkasimme puolet poneistamme rekkaan suunnaten jo tutuksi käyneeseen VVJ Cupiin. Jagolla tai Kingillä ei ollut kummallakaan aiempaa menestystä Cupista, yksilöinä ne eivät olleet luokkansa vahvimpia, vaikka kansallisella tasolla kumpikin oli tehnyt mainion kilpauran. Arvokisoissa taso ja osallistujamäärät ovat kuitenkin huomattavasti kovemmat. Mutta niin on panoksetkin! Sovimme jo etukäteen, että Amelie ajaa tämän valjakon, itselläni oli samaan aikaan tarkkuuskoe toisella kentällä. Kisapaikalla kumpikin oreista oli huomattavasti hermostuneempia ja nälvivät toisiaan minkä kerkesivät. Jännitin kamalasti niiden puolesta, toivottavasti ne pystyisivät pitämään päät kylmänä suorituksen ajan. Jännitys Jagon ja Kingin puolesta koitui vähän omaksi kohtalokseni tarkkuuskokeessa. Toin mukanani ruusukkeen, mutten sitä kirkkainta tai sitä, mihin olisimme pystyneet.

Kärryttelin oman ponini kanssa kohti varikkoaluettamme jossa kaikki sillä hetkellä ei radalla olevat ponimme odottivat vuoroaan oman hoitajansa kanssa. Näin jo kaukaa, että Amelie oli ponien kanssa saapunut radalta varikolle. Myös Amelie huomasi minut ja siskoni tuntien huomasin jo kaukaa hänen vetävän keuhkot täyteen happea: "Me voitettiin se, me piru vie voitettiin se!" hän huusi turhan kaukaa niin, että koko alue raikasi. Kannustin ponini raviin osittain innostuksesta päästä halaamaan koko valjakkoa ja osittain häpeästä päästä pois tilanteesta, että Amelie sillä tavalla huuteli pitkän matkan päähän.