Maybeck Stud

Monceaux Igor

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 06.08.2018, 8v
Rautias, 99cm

Rekisterinumero VH18-017-0338
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Eilinora Graham
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

VVJ-II


"Minä menen!" kuuluu huuto jostain tallikäytävän perukoilta, kun kysyn vapaaehtoisia Iiron liikuttajia. "Ei, kun minä! Sä menit viimeksikin, nyt on mun vuoro!" kuuluu jostain muualta synnyttäen pientä kilpailua. Eikä tosiasiassa mikään ihme, sillä Iiro lukeutuu Maybeckin muutaman sormen hyväntuulen hevosiin, jonka kanssa saa aina touhuta hymy huulilla.

Iiroa voisi kuvailla erittäin kohteliaaksi herrasmieheksi, jolla on suuri kunnioitus ihmisiä ja muita hevosia kohtaan. Se ei turhaan pidä itsestään meteliä, ja sen voisi vaikka oreille pahimpaan kevätaikaan taluttaa tarhasta talliin otsatukasta pidellen. Se nimittäin seuraa ihmistä kuin paimenkoira omistajaansa, eikä korvaansa lotkauta tarhassa itseään tyrkyttäville tammoille. Iiro on tosiasiassa noin muutoinkin hyvin helppo hevonen; sen kanssa saattaa tehdä maastakäsin mitä tahansa eikä mikään uusi juttu ole koskaan paniikkikohtauksen arvoinen - ori nimittäin tuntuu vastaanottavan jutun kuin jutun kaikella järjenäänellä sekä luottamuksella vastaan. Tästä voinee päätellä, että klippaaminen, kengittäminen tai eläinlääkärinkään perustoimenpiteet kuten rokotus tai raspaus ei ole orille juttu eikä mikään. Ja hyvä niin, sillä niitä hevosia Maybeckissa riittää ilman Iiroakin.

Vaikka Iiron todellinen leipälaji löytyy valjakkoajon parista, on se ihan kiva ratsastaakin. Itseasiassa Iiro on yksiä lasten ja nuorten suosikkeja ratsastaa, sillä Iirolla on pienestä koostaan huolimatta pehmeät askellajit istua ja se on shetlanninponille ehkä vähän epätyypilliseen tapaan kuuliainen ratsastaa; se tekee sen, minkä ratsastaja selässä pyytää eikä ala suotta pullikoimaan vastaan. Valjakkoajo on kuitenkin ehdottomasti eniten pienen poniorin mieleen; noin muutoin hyvin rauhallinen ja lungi ori syttyy lähes poikkeuksetta valjakkokärryjen edessä ja etenee mielellään reipastempoisesti korvat höröllä tehtävältä toiselle. Valjakossa Iiro sopii monipuolisesti kaikkiin osakokeisiin, sillä se on näyttävä, liikkuu tasapainoisesti kaikissa askellajeissa ja kuuliaisuuden lisäksi se on äärettömän rohkea eikä pelkää edetä reippaassakaan vauhdissa ennalta tuntemattomassa maastossa tai tehtävässä.

Iiron kanssa on helppoa ja mielekästä matkustaa paikasta toiseen, sillä orin voi lastata vaikka perunasäkkiin otsatukasta pidellen ja se matkustaa hipihiljaa tyytyväisenä niin yksin, kuin tamman vieressä. Vieraissa paikoissa Iiro on kuin kotonaan; se ei ylläpidä minkäänlaista hormonishowta vaan tyytyy mielellään katselemaan ohimeneviä ihmisiä sekä hevosia. "Kunhan joku muistaa joskus rapsuttaa ja tuoda vettä sekä heinää, pysyn elämääni varsin tyytyväisenä." Iiro tuumisi sadanprosentin varmuudella, jos se osaisi puhua.


Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Monxton
rt, 101cm evm
ii. St Ormond
rt, 102cm
iii. St Orby
iie. Marigold B.
ie. Monique v. Lyxon
rt, 94cm
iei. Doncaster
iee. Molita
e. Morwyns Ilamina
rt, 94cm evm
ei. Whisker El Kadar
mpäis, 97cm
eii. Whiskey SWE
eie. Kadherye
ee. Morwyns Ann Royal
rt, 92cm
eei. Geisterseher R
eee. Aufwärterin

i. Monxton on komean rautias shetlanninponiori, jolta löytyy säkäkorkeutta 101cm verran. Luonnetta tältä herralta löytyy vaikka muille jakaa, mutta kunnioitus ihmistä kohtaan ei puutu. Vaikka ori onkin hieman rasavilli tapaus, ei se tekisi mitään pahaa kenellekään. Ponin kanssa tulee vain pitää rajat selvinä. Välillä Monxton toki kokeilee hieman onneaan, mutta moni on silti kuvaillut oria kovin ruunamaiseksi ja ihanaksi nelijalkaiseksi. Iso-Britanniassa ikänsä elänyt ori on kilpaillut valjakon parissa kohtuullisen rennolla otteella, mutta menestyksekkäästi. Se on myös kantakirjattu toiselle palkinnolle, mikä on lisännyt orin suosiota. Monxtonin omistaja kuitenkin on pitänyt päänsä jälkeläismäärän suhteen. Jälkeläisiä orilta löytyy kymmenisen kappaletta ja niille poni on periyttänyt luonnettaan ja komeata ulkonäköään.

ii. St Ormond on valjakkoajossa menestynyt 102cm korkea rautias shetlanninponiori Irlannista. Ponilla on kilpailtu Noviisi-tason luokissa ympäri Irlannin ja Iso-Britannian. Ori on myös kantakirjattu kolmannelle palkinnolle hyvin pistein. Luonteeltaan poni on periksiantamaton ja reipas, mutta tietynlaista pippurisuutta löytyy tästä pienestä pakkauksesta. Kuitenkin kuuliaisuus ja kunnioitus säilyy lähes joka tilanteessa. Omistajansa sanoin ori on todella työskentelyhaluinen ja parempaa ponia saa etsiä. St Ormond osaa näyttää orimaiset puolensa, mutta moni on luullut sitä myös ruunaksi. Jälkeläisiä orille on siunaantunut 12 kappaletta ja niistä jokainen on kilpaillut edes vähän valjakkoajon parissa.

ie. Monique v. Lyxon on toiselle palkinnolle kantakirjattu shetlanninponitamma Iso-Britanniasta. Rautiaalta tammalta löytyy säkäkorkeutta 94cm verran ja se on kilpaillut menestyksekkäästi valjakkoajon parissa. Tamman kilpailu-ura jäi kuitenkin lyhyeen lievän jalkavamman takia. Tämän jälkeen tamma pääsi puskailemaan läheiselle ratsastuskoululle. Luonteeltaan Monique v. Lyxon on lempeä, mutta pippurinen poni. Sitä kuitenkin pystyy lähes kuka tahansa käsittelemään ja kunnioitus ihmistä kohtaan pysyy aina mukana tekemisessä. Tamma on lähes aina kaipaamassa rapsutuksia ja herkkupaloja, mutta huonompina päivinä se on hieman vetäytyväisempi. Sukuaan tamma on jatkanut kolmella suloisella varsalla.

e. Morwyns Ilamina on maailman lempein ja solmuun väännettävin poni. Tältä rautiaalta shetlanninponilta löytyy 94cm verran säkäkorkeutta ja moni on kuvaillut sen olevan täydellinen lastenponi. Todella harvat kyseenalaistavat tätä kommenttia, sillä heti ponin nähdessään, tammasta tulvii lempeys ja ystävällisyys. Se tulee rauhallisesti lähelle ja kaipaa rapsutuksia huononakin päivänä. Toki jokaisella on ne huonot päivänsä, mutta tästä tammasta ei semmoisia juurikaan huomaa. Tällöin ehkä hieman vetäytyvä poni on silti mitä miellyttävin. Morwyns Ilamina on asunut Irlannissa koko elämänsä samalla tallilla ja tamman omistaja on aivan hurmioitunut siihen. Kukapa ei olisi. Tamma on käytetty myös kantakirjauksessa ja omistajan yllätykseksi tamma ansioitui toisella palkinnolla. Valjakossa rennosti kilpailleella ponilla on jälkeläisiä neljä kappaletta.

ei. Whisker El Kadar on 97cm korkea mustanpäistärikkö shetlanninponiori, jolla on kilpailtu noin vuoden ajan valjakkoajon parissa. Omistajansa kuitenkin totesi, että jo pelkästään näyttelymeriiteillä saadaan orin sukua jatkettua vaikka kuinka ja paljon, eikä aikaa myös sen kanssa kilpailemiseen ollut. Saatika enää tarpeeksi pieniä käsittelijöitä perheessä. Whisker El Kadar on kantakirjattu toiselle palkinnolle hyvin pistein ja sillä on kierretty näyttelyissä ympäri Brittein saaria. Poni on herättänyt laajalti ihastusta ja hienoa sukua on jatkettu 34 varsalla. Luonteeltaan ori on reipas ja työskentelyhaluinen, joskin todella pippurinen ja itsepäinen. Whisker El Kadarin kanssa tulee todella näyttää sallitut rajat, jotta yhteiselo olisi lähes moitteetonta. Ori on kuitenkin todella hurmaava ja osaava tapaus.

ee. Morwyns Ann Royal on Irlannin vihreiltä niityiltä kotoisin oleva rautias 92cm korkea shetlanninponitamma. Luonteeltaan tamma on miellyttämisenhaluinen, vaikkakin hieman itsepäinen, ja sen kanssa tulee lähes kuka tahansa toimeen. Pienimmätkin käsittelijät saavat tamman hyvin kuriin, kunhan heitä vain opastaa. Morwyns Ann Royal on aina kerjäämässä huomiota, yleensä rapsutuksia tai herkkupalaa. Pahojaan tamma ei useinkaan tee, vaikka se onkin oiva karkaamaan karsinasta. Tamma on toiminut lähinnä puskaratsuna omistajaperheen pienimmille ja se on toiminut todella loistavana opetusponina erityisesti valjakkoon tutustuville lapsille. Jälkeläisiä tammalle on siunaantunut neljä kappaletta.

Sukuselvityksen © Dimma, kiitos!

Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
17.08.2018 o. Maybecks Marlborough Sylvie vd. Thoreau Crimis, Routaruusu
14.08.2018 t. Maybecks Malinovka Marshymallow Kida, Mooncloud
22.08.2018 o. Maybecks Iggurt Elnora of Ronay Maybeck Stud


Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  15.09.2018 Huvitus SHLA VVJ-Cup, noviisi tarkkuuskoe 6/66

Näyttelytulokset

  22.10.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud) irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1445.2 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 607.48
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 837.72


Päiväkirja ja valmennukset

19.10.2018   Mulli, mullimpi, Igor   hoitajana Oresama

"No älä ny oo ton värinen", maanittelin Iiroa, joka katseli minua kulmiensa alta. Yhden käden sormin olivat laskettavissa ne päivät, kun Iiroa ei huvittanut, mutta tänään oli yksi niistä. Poni oli mennyt äsken ihan hirveän hyvin treeneissään, ja kun olin harjannut sitä, se oli ollut oma suloinen itsensä. Nyt se kuitenkin löi jarrut pohjaan, kun yritin viedä sitä takaisin sen hakaan loppuillaksi. Sir Igor ei nimittäin tahtonut kastua, ja pihalla oli sellainen inhottavan, hiuksia kihartavan kostea syysilma.

Yritin liikuttaa Iiroa maanittelemalla ja pakottamalla. Yritin rapisutella taskujani, mutta sitä ei kiinnostanut yhtään. Se kai tiesi sen juoneksi. Näytin sille jopa ihan oikeaa aktuaalista porkkanaa. Sen perässä se käveli tallin ovelle asti ja kurotti kaulansa äärimmilleen herkun saadakseen, mutta ulos se ei astunut. Oli pakko pyytää apua.

Jessica sai Iiron liikkeelle ensiyrittämällä. Hän ei uhannut sitä raipalla, eikä muutenkaan käyttänyt mitään fyysisiä pakkokeinoja. Hän vain käveli tallikäytävällä saappaat määrätietoisesti lattiaa vasten kopisten ja sanoi topakasti: “nyt Iiro pihalle ja vähä äkkiä!” Se riitti ponille. Iiro plopsahti ovensuusta ulos helposti kuin lottopallo ja lähti korvat närkästyneesti sivuille käännettynä mukaani. Jessica vahti menoamme hakaan asti tallin ovelta kädet lanteillaan ja ryhti harvinaisen suorana. Hän ei halunnut että tulisin enää toista kertaa hakemaan hänet apuun kesken kahvitauon.

21.10.2018   Veljentyttö Iiron kimpussa   omistaja Bettina

Veljentytär Milda oli tullut Maybeckiin viettämään viikonloppua vanhempiensa ollessa Ruotsissa ponien tuontimatkalla. Diili oli sinänsä ihan hyvä, vaikka minä tai Amelie emme erityisen lapsirakkaita ihmisiä olletkaan. Kuitenkin pieni homma vahtia kymmenen vuotiasta tyttöä jota pystyi hyvällä omalla tunnolla orjuuttamaan tallihommissa ja kyllä se velipoika lupasi meillekin ponituliaisia Ruotsista katsoa! Oli perjantai-ilta ja Milda oli juuri saapunut Maybeckin tiluksille. Illan suunnitelmat lyötiin nopeasti lukkoon: vaahtokarkkeja ja makkaraa iltanuotiolla!

Amelie jäi tekemään iltatallia kun minä ja Milda marssimme lähemmäs järvenrantaa jonne leiriläiset olivat nuotipaikan edellisenä kesänä rakentaneet. Kympin partiolainen sai tulen aikaan nopeammin kuin minä ehdin koko prosessia ajatella. "No, mites koulussa menee?" kysyin kuten tätin velvollisuuksiin kuuluu. Terävänä tyttönä Milda aisti ajatukseni ja teki pikkuvanhan kädenliikkeen silmiä pyöräyttäen. "Jos me oltais velhokoulussa, opettajat olisivat kirjaimellisesti hiiriä", Milda vastasi, enkä heti ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Tyttö huomasi senkin. "Ne on niin tylsiä, harmaita ja näkymättömiä, että tylsistyn kuoliaaksi siellä!" Pystyin samaistumaan Mildaan pelottavan hyvin, tuntemus kuulosti tutulta omilta kouluajoilta. Siksi se koulu aikanaan vähän meni miten meni. "Haluaisitko huomenna päästä ajamaan Igorilla?" Milda oli yksi harvoista lapsista jotka saivat käsitellä meidän tiettyjä oreja. Toki Iiro on kilteimmäistä päästä, mutta Mildalla on kyllä hevostaidot verissään. "Todellakin haluan! Voidaanko mennä heti näiden jälkeen nukkumaan niin aamu tulee nopeammin?"

Naureskelin aamulla itsekseni Mildan velhokoululle ja hiiriopettajille. Menin talliin aikeissa alkaa valmistelemaan Iiroa kevyeen ajoon, mutta hämmästyksekseni nuori tyttö oli jo orin kimpussa sen karsinassa. Mitäpä muutakaan sitä saattoi kuvitella. Toruin häntä menemästä ponien karsinaan ilman lupaa, vaikka tiesin hyvin, että Milda oli tehnyt tätä aina ennenkin - ja vähät välitti toruista. Lähdimme sumuiseen lauantaiaamuun Iiron heitellen päätään puolelta toiselle innostuneena. "Tänään kyllä tehdään muutakin kun köpötellään", sanoin kujeilevasti Mildalle. Yllätyksekseni tyttö kehotti orin raviin ja Iiro oli salamana kaviot kipittäen menossa eteenpäin. Tarrasin kärryihin kiinni nauraen ja samalla yrittäen olla vihainen: "Etsä voi tollee yllättäen tehä!" Milda hymyili leveästi. "Ja miksi en? Katso nyt kun ponikin nauttii!"

Teimme reilun tunnin mittaisen lenkin hiekkateillä ja leveillä metsäteillä käyden kaikki askellajit läpi. Iiro tuntui kovin letkeältä koko matkan ajan, eikä näyttänyt mitään väsymisen merkkejä kun pääsimme kotiin. Huuhtelin mutaiset kärryt pihaletkulla sillä välin kun Milda hoiti Iiron. Tulin talliin kuivaamaan käsiä ja samalla kuulin vienoa puhetta ainoasta karsinasta jonka ovi oli auki - Iiron karsinasta. En halunnut varsinaisesti salakuunnella, mutta väkisinkin ajauduin kohti karsinaa ja kuulin Mildan kertovan hiiriopettajistaan Iirollekin. Ori kuunteli tyytyväisenä, eikä energiastaan huolimatta osoittanut minkäänlaisia levottomuuden merkkejä. Hymähdin ja totesin Mildan olevan kymmenvuotiaaksi ihan siisti tyyppi.