Maybeck Stud

Maybecks Wöhler

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 10.08.2017, 8v
Mustanpäistärikkö, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0355
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

kantakirjakelpoinen


Wöhler on niitä poneja, joiden kohdalla suoristaa selkänsä ja loihtii kasvoilleen ilmeen, joka on täynnä rakkautta ja ylpeyttä. Eikä suotta, sillä Wöhler on upean ulkomuotonsa lisäksi äärettömän herttainen herrasmies, jonka kanssa jokainen minuutti on laadukkaasti vietettyä aikaa. Mustanpäistäriköstä orista puhutaankin Maybeckin työntekijöiden kesken vanhana syntyneenä sillä se on ollut ihan maitovarsasta lähtien mielettömän järkevä ja varmajalkainen poni. Eli noin niinkuin virnistäen voisi tuumata, että jos Maybeckin osa poneista vie hiukset mennessään, pitää tallin ponipsykiatrina toimiva Wöhler edes pienen järjenäänen jäljelle jääneiden hiusten alla.

Wöhler on hyvin mutkaton poni; sitä voi hoitaa oikeastaan kuka vain missä tilanteessa vain. Sen voi tarhata vaikka pahimpaan kevätaikaan otsatukasta taluttaen, se seisoo tallikäytävällä hipihiljaa tammankin perässä ja sille käy kirjaimellisesti kaikki. Siinä missä lapset letittävät sen upeita jouhia toista tuntia, se nojaa silmät puoliummessa käytäväketjuihin nojaten. Ja kaikki muukin klippauksesta kengittämiseen sekä eläinlääkärin perustöihin kuten rokottamiseen on poniorin mielestä ihan piece of cake.

Vaikka Wöhler on sellainen pieni haaveilijasielu ja rauhallisuuden perikuva, on se äärettömän mukava ajaa. Hyvän perusryhdin omaava poni kantaa itseään kärryjen edessä hyvässä muodossa ja se liikkuu hyvällä energialla eteen. Eli siinä missä rauhallisuus tuo ponin tekemiseen tasaisuutta, ei se kuitenkaan esimerkiksi kostaudu ohjastajalle jatkuvana patistamisentarpeena. Wöhler on omiaan varsinkin tasaisuutta ja kuuliasuutta vaativassa koulukokeessa, muttei se ole yhtään pöllömpi poni tarkkuudessa tai maratonillakaan. Tarkkuutta tai maratonia ajaessa se kipittää sen minkä kintuistaan pääsee ja on täysillä mukana - korvat visusti eteenpäin suunnattuina. Näissä osakokeissa myös orin rehellisyys sekä rohkeus on omiaan; siinä missä joku poni arastelee esimerkiksi vesiestettä tai umpinaista mökkiä, Wöhler pötkii eteenpäin ohjastajaansa täysillä luottaen.

Ei ehkä ole varsinainen yllätys, ettei orin kanssa matkustaminenkaan ole minkäänlainen haaste. Sitä voi kuljettaa monipuolisesti sekä trailerissa että rekassa, ja se kulkee myös tammojen vieressä suurempaa showta pitämättä. Pitkillä kilpailu- tai valmennusmatkoilla Wöhler viihtyy tilapäiskarsinassa aivan kuin kotonaan; se katselee rauhallisesti ohikulkevia hevosia, keskittyy ruoka-aikana ruokaansa ja yöaikaan lepäämiseen.

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Whymper of Ceres
Ch, KTK-I, VVJ-I
ii. Warszawiank
mpäis, 104cm evm
iii. Wagehals
m, 104cm
iie. Royal Minnie
mpäis, 104cm
ie. Gosina of Balgair
mpäis, 103cm evm
iei. Minnesänger
mpäis, 102cm
iee. Gossamer
m, 103cm
e. Smågården Cosmic Mint
KTK-II
ei. Sönaholms Quantum Shake
rt, 101cm evm
eii. Woolf Quantum Solace
rt, 102cm
eie. Whirlwind Mint
rt, 94cm
ee. Smågården Bijouterier
rt, 103cm evm
eei. Zapijn v. Duurstede
rt, 103cm
eee. Smågården Juvel
rt, 98cm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
05.11.2018 o. Maybecks Whyski Valyrian Syrena Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

  31.10.2018 Wyat Shetlands VVJ-Cup, Noviisi yhdistetty (pv) 4/77

Näyttelytulokset

  04.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), irtoSERT

Kilpailut

Valjakkoajossa 1425.04 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 698.41
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 726.63


Päiväkirja ja valmennukset

11.08.2018   Tarina Wöhlerin takaa   omistaja Amelie

"Siis mitä sä Amelie selität?" Bettina rääkäisi naurun sekaisesti. "Loukkasitko sä pääsi pahemman kerran, kun kävit Mintun kanssa maastoilemassa? Että ihan oikeasti ajattelit, että astutetaan se samanluonteisella riiviöllä, mitä se itse on?! Hulluko sä olet, siitä varsasta ei voi tulla kuin riivattu!" Bettina jatkoi eikä ilmeestä päätellen tiennyt, oliko ehdotukseeni hyvä vastata itkulla vai naurulla.

Usko Mintun ja Veetin varsaan oli kuitenkin kova - vaikka emä oli suurimman osan ajasta pösilö ja isäkin jonkin osan ajasta, uskoin, että osa näiden perusluonteesta oli tullut opittuna käytöksenä. Ehkä varsasta ei tulisi niin pirullinen, jos sen tapakasvattaisi maitovarsasta asti. Tätä uskomusta hoettuani sain Bettinan vihdoin suostumaan hullunkuriseen ehdotukseeni, sillä toisena vaihtoehtona oli saada mielettömän upea poni hyvästä suorittajasuvusta ja mikä parasta, hyvä rakenteisista vanhemmista.

Tänään Minttua ja sen mustanpäistärikköä orivarsaa laitumella katsoessani en voinut olla iloisempi; Minttu vaikutti varsin hyvältä ja huolehtivalta emältä, eikä pieni orivarsakaan hullummalta vaikuttanut. Itseasiassa - vaikka itse sanonkin - se näytti äärettömän vahvajalkaiselta ja hyvärakenteiselta. Se, mikä sen luonne tulisi olemaan, on sitten herran ja tähtien hallussa.

"Mä en kyllä ajatellut, että Mintusta tulisi mustanpäistärikköä varsaa. Mä oon ollut ihan varma, että sieltä tulee ruunikko tamma." Jessican ääni katkaisi ajatuksenvirtani. "No itseasiassa, totta puhuakseni, en mäkään odottanut mustanpäistärikköä oria. Mutta kyllähän tämä mulle kelpaa, onpahan ainakin vähän harvinaisempi ja erilaisempi väritys. Ja jos siitä kasvaa kunnon kansalainen, voi siitä olla jalostusmarkkinoille." vastasin naiselle takaisin tammasta ja varsasta katsetta irroittamatta.

"Se on kyllä makea. Ootteko jo ajatellut, mikä sen nimeksi tulee?" Jessica jatkoi, ja kääntyi katsomaan minua uteliaana. Purin poskea ja kurtistin otsani ryppyyn miettiessäni orivarsalle sopivaa nimeä.

"Wöhler. Siitä tulee Wöhler." mä kakistin suustani.

31.08.2018   Näyttelypäivä Maybeckissa   omistaja Amelie

Vaikka näyttelypäivien järjestäminen onkin pääsääntöisesti varsin mukavaa, tuo se mukanaan myös pientä hampaiden kiristelyä siinä vaiheessa kun haluaisi kaikki omat ponit mukaan eikä apukäsiä löydy kirveelläkään. Onneksi meillä Maybeckissa on asiat melko hyvin; tallityöntekijät esittävät poneja mielellään, eikä talkooväestäkään ole ollut pulaa. Itseasiassa näyttelypäivien talkooväki on pysynyt alusta asti melko vakiona; mukana on poikkeuksetta perheenjäsenet sekä lähimmät ystävät. Isäpappa Marco kuuluttaa, äiti tekee leivonnaiset kanttiiniin ja ystävät jakavat taustahommat kuten kehäsihteerin viran, kanslian, verkkavalvonnan ja muut vastaavat hommat. Myös me olemme Bettinan kanssa vahvasti mukana, mutta usein saamme kuitenkin nauttia H-hetkellä perheen ja ystävien tekemästä työstä ja juosta parhaat ponit kehässä. Aivan, kuten tänäänkin.

Pitkän harkinnan päätteeksi ilmoitimme tämän päiväisiin näyttelyihin oreista Veetin ja Wöhlerin kun taas tammoista mukaan pääsivät Tiiti, Enni sekä Jen. Näiden edellämainittujen ponien ilmoittaminen näyttelyyn oli oikeastaan melko taktinen veto; siinä missä pääsimme näyttämään kotiolosuhteissa tallin uusia poneja, toivoimme hartaasti ainakin jollekulle poneista kantakirjakelpoisuutta sertien myötä.

Itse päivä ponien kanssa sujui varsin leppoisasti. Siinä missä tammat nuokkuivat käsihevosalueella yhden ihmisen pideltävänä pienessä laumassa, orit seurasivat tilannetta varsin tyynellä mielellä omien hoitajiensa kanssa. Oikeastaan kumpikaan, ei Veeti eikä sen jälkeläinen Wöhler esittänyt päivän aikana mitään jäätävää orishowta ja hyvä niin - on hienoa näyttää muille shetlanninponi-ihmisille oreja, jotka ovat hyvätapaisia mutta jotka kuitenkin omaavat esimerkiksi hyvän orileiman. Ja onhan se niin, sukupuoleen katsomatta, että hyvin käyttäytyvän ponin kanssa on ilo harrastaa ja toimia!

Pitkän näyttelypäivän päätteeksi pääsimme juoksemaan kehässä useampaan kertaan, sillä Veeti, Tiiti sekä Jen palkittiin irtoSERT palkinnoilla kun taas Enni kamppaili itsensä upeasti BIS kehään sijoittuen lopulta sijalle BIS5. Eikä nuori ja vähän pitkästä päivästä väsähtänyt Wöhlerkään kylmäksi jättänyt, sillä ori kamppaili itselleen erittäin kovatasoisessa luokassa kuitenkin sertin arvoinen-maininnan. Mutta aika hienoa, että viidestä ponista neljä sai itselleen sertit sekä siten myös osallistumisoikeuden kantakirjaustilaisuuksiin. Taidammekin jo Maybeckissä tietää, mitkä ponit nostetaan tapetille seuraavaa kantakirjausturneeta varten.

Jokaiselle näyttelyponille tarjoiltiin myöhään illalla ylimääräinen melassivesi elektrolyyteilla twistattuna, jonka päätteeksi istuimme näyttelytalkooväen sekä tallityöntekijöiden kanssa alas nauttimaan kesän viimeisistä säteistä tallin puutarhaan. Siinä missä aurinko teki laskuaan, sytytimme kynttilöitä illan valoksi - ja nautimme viinistä, hyvästä ruoasta sekä ennenkaikkea mahtavasta seurasta!

28.10.2018   Valjakkoajovalmennuksessa   valmentajana Cady

Amelie ja Wöhler saivat treenata tämän päivän valmennuksessa nopeita käännöksiä ja tarkkuutta. Wöhler oli kuulemma rauhallinen ja maltillinen poni, jolle tehtävä ei varmasti tuottaisi suurempia hankaluuksia.

Valjakko sai verrytellä kentällä tehden siirtymisiä askellajien välillä ja muutamat pysähdykset ja peruutuksetkin siinä tehtiin. Wöhler oli ihan alussa hieman unessa, mutta virkistyi hyvin nopeasti ja kipitti menemään hyvin reippaasti. Poni vaikutti hyvin simppeliltä ajettavalta ja valjakon yhteistyö sujuikin saumattomasti jo heti alusta saakka!

Valjakon verryteltyä saivat he siirtyä käyntiin ja aloittaa heti työskentelyn porteilla. Kartioista rakentamissani porteissa välit olivat melko suuret, joten varsinkin käynnissä niistä oli varsin vaivatonta päästä ohi hipaisematta kartioita. Käännökset sen sijaan olivat melko tiukkoja, mutta käynnissä ongelmaa ei ollut. Wöhler kuunteli tarkasti ohjastajansa antamat avut ja totteli niitä kuuliaisesti. Välillä vauhti hiipui vähän hitaammanpuoleiseksi ja siitä huomautettuani pariin otteeseen muisti Amelie itse hoputella shetlanninponia kävelemään reippaammin aina kun se yritti hieman laiskotella.

Ravissa alkoi olla jo enemmän haastetta - Wöhler alkoi hieman ennakoimaan käännöksia ja niin muutamat kartiot saivat hieman osumaa pysyen kuitenkin juuri ja juuri pystyssä. Neuvoin ohjastajaa olemaan tarkempi ja pysyä jämäkkänä, vaikka poni haluaisikin hieman oikaista kaarteessa. Kun ravia oli hiottu jonkin aikaa ja se alkoi sujua mielestäni tarpeeksi hyvin, oli vuorossa laukka! Laukka asetti myöskin hieman haastetta, sillä Wöhler joutui olemaan joissain kaarteissa vastalaukassa. Se yrittikin siirtyä välillä raviin helpottaakseen omaa työskentelyään, mutta Amelie pysyi topakkana ja käski ponin takaisin laukkaan.

Kokonaisuudessaan valmennus sujui oikein mukavasti, taitava poni ja taitava ohjastaja muodostivat yhdessä oikein näppärän valjakon! Hieman jo väsynyt poni ja tyytyväinen Amelie lähtivät tallitielle kävelemään loppukäyntejä, kun minä kurvasin jo seuraavaan paikkaan valmennusta pitämään.