Maybeck Stud

Maybecks Whyski

Shetlanninponi, ori
Syntynyt 05.11.2018, 8v
Mustanpäistärikkö, 104cm

Rekisterinumero VH18-017-0522
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

Champion
KTK-II
VVJ-I


Suloinen ja herttainen Viski on otus, joka ei halua kellekään pahaa. Mutta kyllähän moni kakku on päältä kaunis, vai mitä? Hiukan pilkettä silmäkulmasta löytyy tältäkin ponilta, mutta pääsääntöisesti se on varsin suloinen sekä mukava.

Hoidettaessa varsin söppänä nappisilmä, joka kiltisti tuijottaa kaikkea tekemääsi. Aina ei kannata kuitenkaan ulkokuoren antaa hämätä, koska tämä otus on varsin vikkelä karkaamaan tilaisuuden saadessaan. Lempileikkeihin kuuluu myös kaadetaan harjapakki ja tiputetaan tavarat maahan. Jos osaat ottaa tämän huumorilla, tulet varmasti Viskin kanssa toimeen. Ei se nimittäin koskaan tee mitään ilkeää. Viski käyttäytyy myös varustettaessa käyttäytyy, mutta se saattaa pullistaa parinsadan kilon verran vyötä kiristäessä, joten vyö kannattaa tarkistaa useampaan otteeseen ennen varsinaista työurakkaa!

Ratsuna Viski on hiukan kokematon, mutta se yrittää kyllä parhaansa. Omistaa pompottavat askellajit sekä toisinaan kummasti ilmaan lentävän takapuolen, mutta vastaavasti se ei kyllä säiky tai kyttää mitään. Joskus jos Viski ei ymmärrä ratsastajaa, saattaa se jämähtää paikoilleen kesken tehtävän ja toisinaan loputtoman vatsan omaava shetlanninponi tarvitsee myös ruokataukoja, mutta huumorilla näistäkin selvitään! Esteistä Viski ponkaisee yli vielä valtavin loikin, mutta treenillä varmasti tasoittuu.

Valjakkoajossa Viski on toimiva poni, joka kipittää innoissaan menemään. Ei aina laukkaa kovin helposti, mutta ravi on vauhdikasta pyytämättäkin. Liian rennossa menossa pysähtyy usein evästauolle puskaan, mutta ei tietenkään kesken parhaimman menon. Se on varsin näppärä kokonsa puolesta ja taitava kuskin niin pyytäessä. Laukkavaihdetta ollaan vielä kehittelemässä, mutta pääsääntöisesti toimii oikein moitteetta, vaikkei se pieni pilke sieltä silmäkulmasta katoa varmasti koskaan! Maastoon on tämä poni lähdössä aina! Yksin tai kaverin kanssa, aivan sama, kunhan vain tämä pääsee kipittämään! Helppo ja rento maastomopo, joka ei turhia häslää.

Viski on muutenkin varsin höppänä poni, jolla on kyllä kova ruokahalu. Taluttaessa saa olla tarkkana, ettei poni päätä mennä syömään. Toisaalta ruokahalusta on hyötyäkin, sillä eläinlääkärit ja kengittäjät voivat pienen oripojan lahjoa herkuilla. Lisäksi se astelee traileriinkin sokeasti kauraämpärin perässä.

Voisi kai kiteyttää, että Viski on mukava poni, joka toisinaan on hiukan höppänä. Monipuolinen ja veikeä tapaus!

Luonteen © Bella, VRL-14703, kiitos!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Maybecks Wöhler
VVJ-I
ii. Whymper of Ceres
Ch, KTK-I, VVJ-I
iii. Warszawiank evm
iie. Gosina of Balgair evm
ie. Smågården Cosmic Mint
VSN Ch, KTK-II, VVJ-I
iei. Sönaholms Quantum Shake evm
iee. Smågården Bijouterier evm
e. Valyrian Syrena
KTK-II, VVJ-II
ei. Wanteborgs Jupiter
VIR MVA Ch, KTK-I
eii. Hubbingham Jasper evm
eie. Skelberry Rinea evm
ee. Arhavney Shalya
KTK-II
eei. Rosedawn Cinnamon evm
eee. Shakira v. Hostberg evm


Syntymäaika Jälkeläinen Emä Omistaja
03.01.2019 o. Maybecks Whistley Maybecks Cherry Queen Maybeck Stud

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

Näyttelytulokset

  04.11.2018 NJ-näyttelyt (Maybeck Stud), irtoSERT
  16.12.2018 NJ-näyttelyt (Wyat Shetlands) irtoSERT
  15.06.2019 NJ-näyttelyt (Huvitus) irtoSERT

  10.11.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1515.35 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.00
Kuuliaisuus ja luonne 667.01
Tahti ja irtonaisuus 0.00
Tarkkuus ja ketteryys 848.34


Päiväkirja ja valmennukset

12.11.2018   Susi lampaan vaatteissa   hoitajana Bella

Silitin hymyillen suloisen poniorin otsaa. Olin kuullut huhuja, ettei se olisi aina mikään enkeli, mutta mitään pahaa en orista enää uskonut sen nähdessäni. Siinä se tuijotteli minua nappisilmillään ja olisin voinut myydä sille sielunikin. Viski oli todellakin suloinen!

Varovasti pujottelin riimun orin päähän ja kiinnitin sen riimunnarusta karsinaansa. Olin hakenut sen harjapakin valmiiksi ja tarkoituksenani oli myös ratsastaa orilla, joten lisäksi olin tuonut sen satulan sekä suitset mukanani. Hyväntuulinen Viski katseli minua paksun otsatukkansa alta, kun etsin harjapakista oikeaa harjaa. Sen löytäessäni aloitin ponin harjaamisen ja samalla höpöttelin sille kaikenlaista turhaa, josta se ei varmasti ymmärtäisi. Siirtyessäni harjaamaan takajalkoja en edes huomannut, mitä Viski touhusi, olin niin uppoutunut työhöni. Ryminä ja vierimisäänet kuitenkin kiinnittivät huomioni ja katsahdin viattomasti minua tuijottavaan oriin. Sen riimunnaru roikkui löysällä ja harjapakki oli pitkin käytävää. Huokaisin, mutta Viskin suloisen kuikuilevan katseen alla en voinut kuin nauraa.

Tavarat kerättyäni ja harjattuani orin loppuun, oli viimein aika varustaa se. Minulle oltiin sanottu, että Viski osasi olla hiukan "pilkettä silmäkulmassa" -tyyppi, mutta en ollut ajatellut asiaa sen enempää. Lisäksi oripoika käyttäytyi varustaessa niin mallikkaasti, että uskoin sillä olevan vain uteliaisuutta - viitaten harjapakin kaatamiseen. Satulavyökin tuntui menevän yllättävän näppärästi eikä Viski luiminut tai näykkinyt - miten ihana tapaus!

Lähdin taluttamaan ponioria kohti ratsastuskenttää samalla laittaen ratsastushanskojani. En todellakaan osannut varautua siihen, että poniori kiskaisikin puskaaseen. Se oli käyttäytynyt niin mallikkaasti. Kiskaisin hiukan tuhahtaen ponin pois puskasta ja vihdoin pääsin kentälle asti. Kiristin satulavyön rivakasti ja laitoin ohjat kaulalle. Laskin jalustimet ja tarkoituksenani oli juuri ponkaista ponin selkään - mutta ei, satula vierähti Viskin kyljelle. Kiroillein hiljaa mielessäni suoristin satulan ja kiristin vyön oikeasti kunnolla, päästen lopulta selkäänkin. Huokaisten keräsin ponioriin ohjat, siirtyen uralle kävelemään.

Aloitin alkukäyntien jälkeen työskentelyn ravissa ja sain heti huomata, että keventäminen olisi varmasti mukavin tapa selvitä tunnista. Tein paljon ympyröitä sekä voltteja, joilla sain työstettyä Viskiä enemmän kuulolle. En oikeastaan enää edes yllättynyt, kun poniori heittikin hieman takapuoltaan kesken ravaamisen. Huokaisten jatkoin vaihtaen suuntaa tehtävän ohessa.

Välikäynnit annoin poniorille hetken työskentelyn jälkeen. Niiden aikana ei voinut kuitenkaan itse antaa huomion herpaantua, koska tiesin jo, että Viski käyttäisi sen hyödyksi menemällä syömään. Parin kierroksen jälkeen keräilin taas ohjia ja päätin kokeilla laukkatyöskentelyä. Niinpä nostin ravin - valitettavasti jouduin menemään harjoitusravia. Ensimmäinen laukannosto ei onnistunut, vaan poniori vain kiihdytti vauhtiaan ympyrälle. Seuraavan ympyrän alkaessa olin tarkempi avuissa ja sainkin nostettua sen laukan - tosin parin pukin saattelemana. Tässä harjoituksessa huomasi selkeästi Viskin kokemattomuuden ratsuna, mutta olin silti ihan tyytyväinen tehtyä laukkaa kumpaankin suuntaan.

Taluttaessani ponioria kohti tallia, en voinut olla hymyilettä. Viski oli aivan ylisuloinen riiviö. Viivyttelin tallissa vielä varusteiden ja ponin hoidon jälkeenkin. Kotimatkallakin jaksoin vielä hymyillä - olin menettänyt Viskille sydämeni.

17.12.2018   Maastoreissu jalkasin   hoitajana Oona (Tuire)

Kohta minun omat kopukat luulee, että oon hylännyt ne, kun ravaan Maybeckissa koko ajan. Koska kyllä vain, taas kerran ajoin shetlanninponitallille ja tällä kertaa tekemään tuttavuutta uuden ponin kanssa. Tai siis niin oli tarkoitus, mutta poni lähtikin yllättäen eläinlääkäriin. Amelie mietti mitä voisin tehdä, joten sovimme, että lähtisin Jessican kanssa maastoon kävelylle Niilon ja Viskin kanssa. En tiedä, miksei Amelie itse lähtenyt matkaan enkä kehdannut kysyäkään, joten nyökkäilin vain.

Viikko sitten kävin ajamassa Niiloa ja se oli niin hieno kokemus, että tietenkin varasin orin omaksi talutettavaksi. Sovittiin, että laitamme molemmille suitset päähän, koska vaikka riimut on näppäriä taluttaessa tallialueella, on kyseessä silti kaksi oria luonnon siimeksessa. Enkä itse todellakaan halunnut päättää mukavasti alkanutta tuttavuutta Maybeckin omistajien kanssa sillä, että metsästettäisiin heidän poneja metsästä.

Ei siitä kyllä ollut vaaraa, että ainakaan minun poni olisi karkuun lähtenyt. Niilo rakastaa kaikenlaista oloa ihmisten seurassa, joten tottakai se tallusti nätisti perässäni, vaikka emme olleetkaan niin tuttuja keskenämme. Mutta Jessican narun päässä oleva Viski olikin sitten toista maata. Lumi oli sulanut ja enimmät loskatkin hävinnyt sateen myötä pois, joten viimeiset ruohonkorret ja muut mukamas ruuan näköiset tupot maassa saivat tehdä tuttavuutta orin turvan kanssa.

Teimme reilun puolen tunnin kävelymatkan, jonka jälkeen palasimme takaisin tallille. Molemmat ponit olivat todella kuraisia - varsinkin Viski, joka pääsi yllättämään taluttajansa ja kaivautui ruuan himoissaan ojanpohjalle mahaansa myöten. Molempien ponien matka jatkui siis pesukarsinaan ja vasta sen jälkeen karsinaansa, koska niiden ruoka-aika olisi pian.