Maybeck Stud

Maybecks Strawberry

Shetlanninponi, tamma
Syntynyt 18.02.2018, 8v
Musta, 100cm

Rekisterinumero VH18-018-0645
Valjakkopainoitteinen: Noviisi
Kasvattanut Maybeck Stud
Omistaa Maybeck Stud VRL-02116 & VRL-14355

KTK-II


Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Mansikka on ollut syntymästään asti Amelien suosikkiponeja; se on ihanan persoonallinen poni, joka rakastaa ihmisen kanssa oleskelua. Siinä missä ponia rapsuttelee karsinassa, se katselee ihmisen touhuja ystävällinen ilme kasvoillaan kuin kertoakseen, että jee, tämä tekee hyvää, jatka vain, olet ihana. Käytävällä hoitaessa se keskittyy sekä hoitavaan ihmiseen, että myös muuhun ympäristöön - se katselee uteliaana muiden ihmisten ja ponien liikkeitä muttei kuitenkaan stressaannu esimerkiksi siitä, että viimeinenkin poni tallista poistuisi pihan puolelle ja Mansikka jäisi yksin talliin. Mansikan kanssa on huoletonta toimia, sillä se ei ole millään tavalla ongelmainen. Sille käy kaikki eläinlääkärikäynneistä kengityksiin sekä pesulla käymisistä klippaamiseen.

Mansikka tarhaa usein porukassa, sillä se sopii kaikenlaiseen laumaan. Se ei ole pomottava versio, muttei myöskään lauman pohjimmainen. Omiaan se on kuitenkin nuorten kanssa, sillä Mansikasta löytyy hyväntahtoinen, leikkisä puoli ja se jaksaa puljata nuorten kanssa vaikka ja kuinka kauan ilman, että leikki menisi rajuksi tai liian pomottavaksi. Sopivasti rakkautta ja rajoja, tuumisi Mansikka jos osaisi puhua.

Vaikka Mansikka on ensisijaisesti varsin näppärä poni kärryjen edessä, ei se ole yhtään hullumpi ratsastaakaan. Se on kiltti ja työteliäs pikkuhevonen, joka suhtautuu kaikenlaiseen työskentelyyn aina yhtä suurella sydämellä ja innolla. Tamma on sheltanninponiksi melko energinen ja eteenpäinpyrkivä, jonka vuoksi sen kanssa on varsin kiva työskennellä - sen sijaan, että hevosta pitäisi patistaa jatkuvasti eteenpäin, focuksen voi keskittää ihan oikeasti siihen hienosäätöön, jota sekä valjakkoajo että ratsastus vaatii. Usein valjakkohevosilla tai -poneilla on selkeä vahvuus jonkun osakokeen parissa, mutta Mansikka on oikeastaan aikalailla hyvä jokaisessa osakokeessa. Koulua ajaessa se on tasainen ja kuuliainen, kun taas tarkkuutta ja kestävyyttä ajaessa se uskaltaa edetä reippaassa laukassa tehtävältä toiselle oikeastaan juuri sitä tahtia, mitä ohjastaja pyytää. Mansikka on tasaisuutensa, ketteryytensä sekä rohkeutensa vuoksi aika lyömätön valjakkoradoilla mikäli vain ohjastajalla kestää kantti ajaa lujaa ja kääntää hieman riskialttiistakin paikoista porttien väliin.

Mansikkaa on ajettu myös jonkinverran parivaljakkona, joskaan tammalle ei ole koskaan siunaantunut sitä omaa vakiparia jonka kanssa olisi päässyt kilparadoille saakka. Kyseessä ei ole kuitenkaan tamman sopimattomuus vaan pikemminkin se, että tammalle ei ole löytynyt yhtä tasaista ja varmaa suorittajaa kaveriksi että kisoihin olisi viitsinyt lähteä. Kotona treenatessa Mansikka sopii hyvin monenlaiselle ponille valjakkopariksi. Kuuman hevosen kanssa Mansikka kyllä etenee, mutta usein olemuksellaan rauhoittaa kaveria kun taas rauhallisemman ja hitaammin syttyvän ponin parina Mansikka usein himmaa omaa vauhtiaan ja menee kaverin tahtia.

Paljon valmennuskursseja ja kilpailuja kiertäneenä ponina Mansikka on tottunut matkustaja, joka lastautuu sekä matkustaa asiallisesti sekä trailerissa että rekassa. Vieraissa paikoissa se on kuin kotonaan; se katselee hyväntahtoisesti vieraan paikkaan vilinää, mutta omistaa kuitenkin sen verran suuren sydämen ruoalle ja omalle rauhalle, että se malttaa käydä ruoka-aikana syömään ja öisin nukkumaan. Helpompaa harraste- ja kisakaveria saa hetken hakea!

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Vuornan Piece of Cake
Champion, KTK-I
ii. Hwai Xenomorphic
KTK-III, SHLA-II, YLA2
iii. Remukylän Vikke YLA2
iie. Noinan Bailie
ie. Vuornan Miss Jazzbell
VVJ-II, SHLA-II
iei. Wyat Jazzberry Jam
iee. Gingerbell MO KTK-III, SHLA-II
e. Ruskamäen Stellar
KTK-III, VVJ-II, SHLA-II
ei. Mangon Ro Dondo
Ch, KTK-II
eii. Cecam Taz Mania KTK-II
eie. Kaviopolun Samilla
ee. Mangon Southern Snowfall
KTK-III
eei. Lupauksen Lumimies
eee. Silkin Ajaton KTK-III


Syntymäaika Jälkeläinen Isä Omistaja
22.00.2017 t. Maybecks X Isähevosen nimi Ihmis Ihminen
22.00.2017 o. Maybecks Z Isähevosen nimi Ihmis Ihminen

Kilpailumenestys

Arvokilpailut

ei tuloksia

Näyttelytulokset

  07.07.2018 SHLA:n rotunäyttelyt (Valyrian Shetlands)
I palkinto
  11.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH
  31.10.2018 VSN-näyttelyt (Maybeck Stud) RCH

Kilpailut

Valjakkoajossa 1508.93 op. (vaikeustasolla 4/3)

Nopeus ja kestävyys 0.12
Kuuliaisuus ja luonne 748.44
Tahti ja irtonaisuus 0.35
Tarkkuus ja ketteryys 760.49


Päiväkirja ja valmennukset

31.03.2018   Ken on heistä kaikkein suloisin?   omistaja Bettina

Nyt se on todistettu ulkopuolisten läsnäollessa ja (suhteellisen) virallisesti: Mowhawk ja Strawberry ovat mitä söpöimpiä poneja! Tänään matkasimme kaksikon kanssa Susirajaan söpöysnäyttelyihin, jotka olivat osa Susirajan 5 vuotissynttäreiden ohjelmistoa. Mukana oli hurja määrä hevosia ja poneja, kieltämättä alkoi jossain vaiheessa jännittämään kuinka meidän muksut erottuvat näistä kaikista upeaksi puunatuista tapauksista. Pyyhin samantien moiset ajatukset mielestäni kun katsoin Monnia ja Mansikkaa. Kumpikin seisoivat raukeina eri puolilla traileria kuulostellen vähän kiinnostuneena ympärillä tapahtuvia asioita.

Monnin luokassa oli 19 muuta ponioria joista Monni erottui pienenä voikkona. Ori käyttäytyi kehässä varsin omaperäiseen tapaansa, eli hyvin mutta pilkkeellä silmäkulmassa varustettuna. Tämä ei varmasti jäänyt tuomareilta huomaamatta ja Monni sijottuikin luokkansa kolmanneksi. Lisäksi poni sai kunniamaininan "Vauhtia Varpaissa", joka innottui varmastikin Monnin käytöksestä kehässä.

Myös Mansikan kehä oli täynnä ja se kilpaili 19 muun ponitamman kanssa. Poneja oli joka lähtöön isoista pieniin, mutta Mansikka taisi olla se kaikista pienin. Mansikka ei malttanut pysyä erossa paitani hihasta kun siihen oli niin hyvä turvautua hieman jännittävässä tehtävässä. Tamma oli oma itsensä ja käyttäytyi oikein hyvin, vaikka sitä selvästi jännitti tuo tilanne. Mansikka sijoittui viidenneksi saaden kunniamaininnan "Räpsyripsi". En voisi enempää allekirjotitaa tuota kuvausta!

Kotiin viemisiksi saimme kummallekin omat tuotekassit jotka sisältivät ihanan luonnoharjasetin sekä hevosnameja. Kumpikin pääsi testaamaan sekä harjoja, että karkkeja jo samana iltana!

23.03.2018   Rekiretki Mäntyharjulle   omistaja Amelie

Maaliskuinen kevätaurinko lämmitti takkini selkämystä urakalla samalla, kun lappasin ponien tarhoista paskaa aihioon. "Mitäpä Mansikka luulet, pitäisikö meidän lähteä vielä tänään reen eteen vaikka mun piti olla tänään puolivapaalla ja olla liikuttamatta teittejä?" mutisin ääneen ja rapsutin mustaa tammaa otsatukan alta. Mansikka sekä sen tarhakaveri Muffi oli seurannut paskanlappaamistani suurella mielenkiinnolla, eikä hommistani meinannut tulla mitään. Milloin toinen poneista yritti kaataa aihiota lumelle nurinperin samalla kun toinen tökki taskujani makupalan toivossa.

Kun sain tarhan siivottua, kipitin hakemaan Mansikan ja Muffin tarhasta harjatakseni ne. "Eikö sun Amelie pitänyt olla tänään vapaalla? Mutta jos sulla kerta on jo ponit valmiina, niin lähdetkö sä maastoon? Ajattelin laittaa Paten reen eteen vielä, kun lunta riittää." Bettina kysyi, johon vastasin virneellä. "Piti, piti, mutta ulkona on niin mahtava sää, että enhän mä nyt voinut kotona kykkiä. Itseasiassa mä ajattelin, että laittaisin nämä parivaljaisiin ja lähtisin lenkille eli joo, mennään vaan samaa matkaa!"

"Mee sä vaan Paten kanssa edeltä, tuun tammojen kanssa rauhaksiin perässä." huikkasin Bettinalle reen kyydistä ja laskostin villaviltin jalkojeni suojaksi. Pate oli tapansa mukaan menossa ja samalla kun tammat käyskentelivät reen edessä kaikessa rauhassa, Pate teki meihin hyvää vauhtia etäisyyttä. Vaikka Muffi ei ole ollut vielä montaa kertaa parivaljakkona, oli se Mansikan parina kaikessa rauhassa ja veti reestä oman osuutensa kuin vanha tekijä. "Eiköhän nämä ole jo sen verran lämmennyt, että laitetaan raville. Ravataanko koko parikolme kilsaa Mäntyharjulle ja otetaan vasta sen ison ylämäen jälkeen käyntiin?" hihkaisin Bettinalle, joka vastaamatta kannusti poninsa raviin.

Samalla kun hanki narskui ponien jalkojen alla ja tiu'ut kilkattivat iloisesti nautin hetkestä täysin rinnoin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kevään muuttolinnut visersivät ilosointujaan metsän siimeksissä. Ja mikä parasta ponit ravasivat vähintään yhtä onnellisesti pitkän matkaa omaa vauhtiaan, korvat visusti eteenpäin suunnattuina. Ja mikä uskomattominta, oikea papupata-juoruakka siskoni istui oman poninsa reellä hiljaa.

Mäntyharjun ylle kavuttuamme siirsimme ponit käyntiin ja annoimme näiden vetää henkeä pitkin ohjin. Kotiin päin tulimme jo vähän reippaamassa tempossa; kannustimme ponit ravaamaan oikein suurta ravia kohti kotia niin, että kavioista irtoavat tilsat olivat päätyä milloin ohjastajien suuhun ja milloin silmille.